Odota Jumalaa! Hän lähettää Sinulle avun!

Olen runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana kerännyt suuren määrän tekstejä, joita olen käyttänyt kirjeissä, puheissa ym. Kaikki keräämäni tekstit ovat tavalla tai toisella auttaneet ja rohkaisseet minua. Mikään teksti ei tietenkään mene ohi tai yli Jumalan omasta sanasta, Raamatusta. Mutta Pyhä Henki on antanut monen Jumalaan uskovan kautta syntyä tekstejä, jotka ovat Jumalan sydämeltä. Jumalan Henki luo uutta tänäkin päivänä.

 

Yksi syvällisimmistä teksteistä, joita olen löytänyt on kirjoitettu jo yli 500 vuotta sitten. Ja vielä tänäänkin tekstin sanoma on ajankohtainen monen elämässä.

 

"Saadakseen aikaan ihmisen oikean itsetuntemuksen suhteessa Jumalan lakiin ja alkaessaan pelastaa ihmistä, Jumala  saattaa hänet helvettiin. Alkaessaan tehdä ihmistä pyhäksi, hän antaa ihmisen tulla ei vain omissa ja toisten silmissä syntiseksi, vaan todellisesti syntiseksi. Joskus Jumalan täytyy turvautua ulkonaiseen hätään saadakseen vastahakoisen mielemme taipumaan.. Ja ellei Pyhä Henki saa käyttää hyväkseen hätää, ei tämä tapahdu koskaan.."

 

"Herra kuolettaa ja tekee eläväksi, johdattaa helvettiin ja palauttaa takaisin.." Tämä ymmärretään siten, että Herra nöyryyttää ja pelästyttää meidät lain avulla katsoessamme syntiämme, niin että me näytämme sekä ihmisten edessä että omissa silmissämme olevamme ei-mitään, hulluja, pahoja ja että emme ainoastaan näytä, vaan olemme selllaisia.."

 

Tuo edellä kirjoitettu teksti on todennäköisesti Martti Lutherin kirjoittama. Hän koki elämässään tuon tekstin todeksi. Jumalan sanan kautta ymmärrämme, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin Jumalan armo. Emme pysty täyttämään lain vaatimuksia.

 

Urho Muroma on kirjoittanut: ”Oletko havainnut, että Hän monta kertaa menettelee sinun kanssasi aivan päinvastoin kuin odotit? Oletko kokenut, että Hän vastaa rukouksiisikin juuri niin kuin et olisi milloinkaan toivonut? Herra ”lähettää” sinulle sairauden kaikkein sopimattomimpana aikana. Hän särkee suunnitelmasi silloinkin, kun luulit toimivasi Hänen tahtonsa mukaan. Hän antaa sinun epäonnistua, vaikka luulit nimenomaan palvelevasi Häntä Hänen tahtonsa mukaisesti. Hän antaa sinun joutua valheellisten parjausten kohteeksi, mikä sinun mielestäsi yhä enemmän vaikeuttaa sitä työtä, jota tahtoisit tehdä Hänen nimensä kunniaksi.. Ja paljon muuta.

 

Mutta ehkä asioiden täytyy mennä näin? Ehkä Herran tiehen kuuluu sekin, että sinun täytyy tulla aivan epätoivoiseksi omasta kristillisyydestäsi ja omasta elämästäsi. Herra tahtoo näyttää, ettei sinulla ole mitään kerskaamista. Sinun täytyy tulla köyhäksi ja voimattomaksi, jotta oppisit ymmärtämään, että koko elämäsi on pelkkää armoa ja että kun kerran kuolet, sinä kuolet armon varassa. Kaikki on Herralta..”

Tänään Herra lähettää Sinulle henkilökohtaisen viestin psalmin 42:2 kautta: "Miksi murehdit, minun sieluni ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” Olipa tilanteesi minkälainen hyvänsä, Herra on Sinun kanssasi. Hän on läsnä siitäkin huolimatta, minkälaiset tunteesi ovat. Odota vain Herraa. Hän tulee auttamaan Sinua.

 

Jumala on ihan lähelläsi juuri tällä hetkellä. Pyhä Henki avaa sinun ymmärrystäsi, jotta tiedät, että Jumala pitää sinusta huolen. Oman syntisyyden ja riittämättömyyden näkeminen ja kokeminen on tervettä, koska se on totuus. Ilman Jumalan armoa, ilman Vapahtajaa me emme ole mitään. Mutta Hänen kanssaan meillä on kaikki. Hän pitää huolen loppuelämästämme. Ja myös siitä, kun täältä ajasta kerran lähdemme, että Hän ottaa meidät tykönsä.

 

Moni on sanonut Jumalalle, että hän saa tehdä elämässämme, mitä hän haluaa. Mutta sitten kun hän aloittaa työnsä, me säikähdämme ja huudamme Jumalalle, ettemme ihan tätä kuitenkaan tarkoittaneet. Eräs Jumalan ihminen on kirjoittanut kokemuksistaan näin: "Jumala on kyllä tottunut toimimaan ja työskentelemään mahdottomien kanssa. Oikeastaan "mahdottomat" ovat Jumalalle parasta ainesta!"

 

Mikä tilanteesi onkin tällä hetkellä, rukoilen Sinun puolestasi. Jumala tietää, miten hän Sinua auttaa ja rukouksiin vastaa. Olet Hänelle äärettömän rakas. Hän ei jätä kesken sitä hyvää työtä, jonka hän on Sinussa aloittanut.

 

"Päivääkään en vaihtaisi pois.." sanotaan. - Mutta minä voisin kyllä muutaman päivän vaihtaa..

Tuo otsikossa oleva ajatelma tuli mieleen muutama päivä sitten, kun kuuntelin Radio Deistä erään entisen alkoholistimiehen haastattelua. Haastattelija kysyi mieheltä, haluaisiko hän vaihtaa menneitä päiviä. Mies vastasi heti, ettei hän haluaisi  yhtäkään päivää vaihtaa.

Sanoin vaimolle, että minä haluaisin vaihtaa aika monta päivää menneestä. Haluaisin jättää monta virhettä tekemättä. Vaimokin oli samaa mieltä omasta elämästään.

Olen lukuisat kerrat muistanut jo kauan sitten lukemaani kiinalaista sananlaskua. Se menee jotenkin näin: "Elämä on jännä juttu. Kun vanhana alkaa jotakin tajuamaan siitä, tuosta opitusta ei ole enää hyötyä, koska kuolee kuitenkin kohta.."

Valitettavasti tekoja ei saa tekemättömiksi. Ainoa lohtu on se, että Jumalan edessä saan tehdä parannusta menneestä elämästäni ja Jumala armossaan pyyhkii nuo menneet virheet ja synnit pois. Ja kuten Jumala sanassaan sanoo, Hän ei enää sen jälkeen meidän syntejämme muista. Niitä ei Hänen silmissään ja muistissaan ole. Mutta vielä on kaksi, jotka virheeni muistavat. Minä ja sielunvihollinen. Viimeksi mainittu osaa heikkoina hetkinämme muistuttaa meitä noista synneistä.

Ainoa lohtumme noissa hetkissä löytyy Jumalan Sanasta. Saamme lohduttautua Jumalan käsittämättömän rakkauden edessä. Juuri sen tähden Jeesus tuli, että Hän tekee tyhjäksi vihollisen aikeet tuhota meidät.

Jos/kun olemme väsyneitä, masentunteita, sairaita, menneet virheet nousevat silmiemme eteen. Joskus niin rankasti, että alamme vaipua epätoivoon. Se on sielunvihollisen tarkoituskin. Ajaa meidät epätoivoon ja pois Jumalan läheltä. Jumalan Pyhä Henki kutsuu meitä tässäkin hetkessä armollisen Jumalamme lähelle. Johanneksen kirjeessä on upea lupaus: "Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.." - Jos olet virheesi, syntisi Jumalan eteen tuonut, minä voin julistaa Sinulle juuri nyt, että Jeesuksen Kristuksen tähden Sinä saat uskoa kaikki Sinun syntisi anteeksi.

Henrik Nouwen on yksi lempikirjailijani. Hän on kirjoittanut seuraavat sydämen tunnot, jotka sopivat meillekin tänään. "Meidän on tärkeää pitää kiinni siitä totuudesta, että Jumala ei ikinä lakkaa rakastamasta  meitä, ei silloinkaan, kun olemme teoillamme saaneet hänet murheelliseksi. Tämä totuus on auttava meitä palaamaan Jumalan aina läsnä olevaan rakkauteen. Muut voivat hylätä minut, mutta minun Isäni ei minua hylkää."

Kuten vanhassa virressä ovat sanat: ".. muut kaikki hylkää, vaan Sinä et.." Meidän tulevaisuutemme ei ole ihmisten käsissä tai siinä, mitä he meistä ajattelevat. Tärkeintä on, että meidän elämämme on meidän Herramme ja Vapahtajamme käsissä. Ja mitä Hän ajattelee meistä. Raamatussa meille annetaan rohkaisu Jumalan ajatuksesta meihin: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.."

Heinrich Waggeri on kirjoittanut rohkaisun tätä päivää varten: ".. Älä  ajattele liian vähän itsestäsi. Ethän sinä voi vielä tietää, mitä Jumala on sinusta tekevä, mutta sinä saat katsoa häneen päin kärsivällisenä.. Ja kun me kerran kohtaamme Jumalan rakkauden, emme enää edes muista ahdistavia kysymyksiämme, koska kaikki on kirkasta."

Jumala rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan muu. Ja vaikka toiset eivät rakastaisi, Hän ei lakkaa rakastamasta. Se on tämän päivän huikein sanoma. Jumala voi antaa meille vaikka ihan uuden alun. Armosta. Lahjaksi. Sydän kiittää Jumalaa.

Jumala ei hylkää Sinua koskaan

"Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä." 2 Moos 19:9

Paksut, tummat pilvet peittävät usein taivaan. Aurinkoa ei näy, kaikki on synkkää. Sellaisina aikoina huolet täyttävät mielen. Me pelkäämme. Olemme niin voimattomia ja avuttomia nähdessämme voimia, joita emme hallitse.

Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. Synkimmässäkin pimeydessä hän on kanssamme. Vaikka sinä et voi nähdä häntä ja tuntea hänen läsnäoloaan, hän on läsnä. Hän ei koskaan hylkää sinua pimeyteen, sinä olet liian kallis hänen silmissään. Paksulla pilvellä on jokin tehtävä elämässäsi. Muutoin se ei olisi saanut lupaa peittää taivastasi. Hän johtaa myöskin pilviä. Niiden on toteutettava hänen suunnitelmiaan ja päämääriään. Etkö ole kuullut, että vilja kypsyy pimeinä syysöinä. Valoisat, aurinkoiset kesäpäivät eivät anna eniten.."

Tuo edellä oleva teksti on H.E.Wislöffin. Teksti sisältää suuren viisauden. Jumala tulee häntä kaipaavan lapsensa luokse. Koska Jumala on Kaikkivaltias, hän voi tulla luoksemme sellaisessa muodossa, jota emme olisi koskaan voineet kuvitella. Usein me itse annamme Jumalalle ohjeet, miten hänen pitäisi toimia ja meidän elämäämme johdattaa. Usein me otamme kantaaksemme asioita, joita vain Jumala voi kantaa. Raamatussa on sana ja rohkaisu heittää kaikki murheet hänen päällensä, koska hän haluaa pitää meistä huolen. Ja mikä onkaan tämän heiton seuraus? Jumala rauha on varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Hänessä.

Voi, miten sokea voinkaan olla! Kuvittelen, että minä pystyn neuvomaan Jumalaa, miten hänen tulee toimia, sen sijaan että antaisimme hänelle valtuudet toimia meidän elämässämme niinkuin hän haluaa. Aivan viime vuosina on käsitykseni monista hengellisistä asioista muuttuneet. Tosi paljonkin. Kun olen lukenut vanhoja kirjeitäni, puheitani ym lähteitä, löysin jostakin seuraavan profetian sanan, jonka joku saarnaaja on Jumalalta saanut.

"Sinä olet kulkenut paljon ja saarnannut sanaani paljon, tehnyt työtäni ja rukoillut ihmisten puolesta, mutta sinä et ole antanut aikaasi minulle. Nyt minä olen sinut pysäyttänyt. Minä en vaadi sinulta nyt mitään. Minä vain odotan, että viivyt kasvojeni edessä ja otat vastaan minun rakkauteni. Vasta sen jälkeen minä voin sinua käyttää."

Ainoita asioita, mitä Jumala ei voi puolestamme tehdä, on lepääminen. Lepoon hän meitä kutsuu. Lepäämään, keräämään voimia tuleviin päiviin. Mutta myös lepäämään Hänen varassaan. Tänään Herra rohkaisee Sinua. Hän haluaa tulla avuksesi niihin asioihin, jotka pimittävät koko taivaan. Hän on edelleen Kaikkivaltias. Hänelle on kaikki mahdollista.

Eräs opettaja kertoi luokalleen ensimmäisen kerran siitä, miten Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Kun opettaja tuli siihen kohtaan, jossa Jeesus sanoo: "Lasarus, tule ulos!", eräs pikkutyttö nousi, rutisti innoissaan vierustoveriaan ja huudahti: "Minä tiesin, että Jeesus selviäisi siitä." Tämän päivän ilouutinen on, että Jeesuksen avulla Sinäkin tulet selviämään. Luota Häneen.

Kun kirjailija Marc Ian Barach sai kuulla sairastavansa syöpää, se muuttin hänen asennettaan dramaattisesti. Hän kirjoittaa: "Niiden seitsemän vuoden aikana, jotka syöpäleikkauksestani ovat kuluneet, olen elänyt elämää, joka olisi kerran ollut minulle mahdotonta käsittää. Otan puhelimen pois seinästä aamulla, en koskaan jätä aamiaista väliin, jätän silloin tällöin määräajat noudattamatta, tai, jopa rahanpuutteest huolimatta, jätän työn kesken, jos se alkaa viedä liian paljon voimiani tai loitontaa minua rakkaistani. Haluaisin kyllä saada vielä monta asiaa valmiiksi, mutta vanha kunnianhimoni tuntuu loistokkaalta paikallaanjuoksulta. Urani, johon sitoutumista pidin kiistattomasti hyveenä, näyttää nyt huijaukselta.."

Paavo Ruotsalaiselle sanottiin kauan sitten: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.." - Jeesuksen sisällinen tunteminen on elämämme tärkein asia. Kun asiat Hänen kanssaan tulevat kuntoon, hän auttaa meitä selviämään kaikesta muusta mikä elämäämme liittyy. Rukoilen sydämeni pohjasta, että Hän saisi siunata Sinua juuri tällä hetkellä, kun tätä viestiäni luet. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Vain Hän voi antaa sisällesi rauhan, joka kestää.

”Tosi ystävä kävelee sisään silloin, kun koko muu maailma kävelee ulos.” (Winchell)

Hei taas pitkästä aikaa!

Kevät on ollut niin kiireinen, että kotisivuille kirjoittaminen on jäänyt. Ei ole ollut aikaa kaikkeen mihin haluaisi, mutta tässä nyt kirjoitan.

Kävin viime syksystä lähtien alueellista opas-kurssia. Se oli erittäin mielenkiintoinen. Vajaan vuoden aikana kertyi mapillinen tietoa Tammelasta ja sen lähikunnista. 

Viime lauantaina oli sitten näyttökoe. Linja-auto lähti Forssan torin turistipysäkiltä. Jokaiselle kurssilaiselle annettiin järjestysnumero arpomalla. Auton takaosassa oli kaksi kaupungin edustajaa ja kaksi Suomen Opasliiton edustajaa arvioimassa, miten oppaat suoriutuivat tehtävästään. 

Kierroksen jälkeen oli arviointitilaisuus, jossa jokaisen suoritus arvioitiin yksityiskohtaisesti. Tuon päivän paras uutinen oli se, että selvisin kokeesta.

Vuosia sitten olin kotiseuroissa. Siellä eräs nainen käytti puheenvuoron, jossa kertoi, miten oli tullut uskoon ja miten oli Jeesuksen kohdannut. Kun seurat olivat ohi, eräs paikalla ollut mies tuli naisen luo ja sanoi, että "oli hyvä kun käytit todistuspuheenvuoron, kun sinä et ole yhtään uskovan ihmisen näköinen."

Olin tosi järkyttynyt. Kuka meistä voi arvioida toisen uskoa vain ulkonäön perusteella.

Kun olen ajatellut Sinua, mielessäni on ollut kaksi tarinaa, jotka liittyvät enkeleihin. Ensimmäinen on kirjasta "Sinua ajatellen". "Tahtoisin olla enkeli. En siksi, että saisin kultaiset siivet. Oikea enkeli ei sellaisia tarvitse. Vaan siksi, että minulla olisi voimia sinua varten, lohduttaakseni sinua niin kuin enkelit, tai parantaakseni, ollakseni tukenasi aina kun sitä tarvitset, nyt ja huomenna. Kun ajattelen Sinua täältä kaukaa, tahtoisin olla enkeli.. Aina on olemassa jokin ovi. Synkimmässäkin sielussa. Ja milloin et itse sitä huomaa, silloin voi tulla enkeli, koskettaa seinää, avata oven ja näyttää sinulle ulospääsytien uuden päivän valoon ja vapauteen.

Evankeliumi kertoo, että vangitun ystävät olivat etäällä ympäröineet häntä ajatuksillaan, hartaalla toivollaan ja rukouksellaan. Yksinäisessä sellissä hän oli ollut näkymättömän piirin ympäröimänä..

Ei meidän välttämättä tarvitse olla vankilassa, mutta elämäntilanteemme on sellainen. Uudessa testamentissa kerrotaan, miten Pietari oli vankilassa. Seurakunta, ystävät, läheiset rukoilivat koko ajan. Ja yhtäkkiä Pietarin luokse  ilmestyi enkeli, joka herätti Pietarin ja vankilan ovet avautuivat heille itsestään. Kun Pietari oli sitten ulkona vankilasta, enkeli katosi Pietarin näkyvistä, mutta Pietari oli vapaa.

Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiä luet. Jos olet toivottomana pimeässä, Jumala voi rakkaudessaan lähettää luoksesi enkeli, joka johdattaa Sinutkin vapauteen. Näin on käynyt minunkin kohdalla. Huikeata on se Raamatun sana, että "Jumalalle on kaikki mahdollista.." Vaikka et itse voisi, vaikka ei kukaan ihminen voisi Sinua vapauttaa, Jumala voi..

Toisen enkelitarinan löysin vuosia sitten. En muista, kuka sen on kirjoittanut. Sanoma on kuitenkin hyvä.
 
"Tuota, olisiko yhtään enkeliä vapaana? Vai ovatko kaikki jo liikkeellä? Ei, ei kyseessä ole hätätapaus. On vain niin harmaa aamu ja olen valvonut yöllä pää täynnä sekavia ajatuksia. Tuntuu, etten herää lainkaan, kättä tuskin jaksan nostaa. Mieli on niin maassa, että myyränkolotkaan eivät niin syvälle yllä. Olen väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Tiedän toki, että pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle. Mutta.. minä en jaksa. Siksi rohkenen pyytää yhtä enkeliä kaikkein pienintä edes.

Antaisitko hänelle mukaan kirjeen, Isä. Sellaisen viestin, että Sinä rakastat minua juuri näin uupuneena, yksinäisenä, masentuneena ja elämäni sotkeneena. Isä, jospa siinä rakkaudessa pystyisin lepäämään ja vielä nousemaan.."

Tuo tarina voisi olla kuin meidän sydämeltämme. Rukous, että Jumala lähettäisi meille jollakin tavalla viestin siitä, että olemme Hänelle rakkaita. Mikään ei ole niin tärkeää kuin tietoisuus siitä, että olemme Jumalalle rakkaita ja että Hän pitää meistä huolen.

Danielin kirjassa 9:21-23 ovat ihmeelliset sanat rukousten kuulemisesta: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, ja sanoi: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua."

Tuo edellä kirjoitettu Raamatun kohta on Jumalan rohkaisu Sinulle tänäään. Olet Jumalallesi tosi rakas. Jäädään turvallisesti Jumalan huolenpitoon. Mitään muuta turvaa meillä ei olekaan.

 

”Jos Jumala antaisi vain kerran vuodessa auringon nousta, niin vietettäisiin kiitos- ja ilojuhlaa. Mutta kun se nyt tapahtuu joka päivä, ei kukaan ihminen ajattele, että siitä tulee kiittää. Jospa oppisimme vähemmän valittamaan siitä, mitä meiltä puuttuu, ja enemmän kiittämään siitä, mitä meillä on. Se tekisi elämämme valoisammaksi.” Martti Luther

Aurinko on ollut melko harvinainen näky tämän talven aikana. Kun tätä tekstiä kirjoitan pitkästä aikaa, tuntuu, että aurinko on ollut yhtä kauan kateissa.

Elämä itsessään on mieletön juttu. Me voidaan kuolla milloin hyvänsä. Kyse on siitä, olemmeko valmistautuneita siihen? Ovatko asiamme Jumalan kanssa kunnossa.

Jeesus on kulkemassa tietä myöten valtavan kansanjoukon ympäröimänä ja seuraamana. Tien vieressä istui sokea mies, Bartimeus. Kun hän sai kuulla, että Jeesus on kulkemassa ohi, hän alkoi huutaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." Monet nuhtelivat miestä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta mies jatkoi huutamista, huusi vielä kovempaa. - Silloin Jeesus pysähtyi.

Mies tuotiin Jeesuksen eteen. Jeesus puhutteli miestä ja sanoi: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Mies halusi näkönsä takaisin. Ja ihme tapahtui, mies sai näkönsä ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Kun olemme Jeesukseen uskoen lähteneet seuraamaan Häntä, Hän opettaa meitä ja johdattaa.

1800-luvulla elänyt evankelista D. L . Moody kirjoitti uskon löytämisestä näin:
”Rukoilin itselleni uskoa ja luulin, että jonakin päivänä usko sitten tulisi ja iskisi minuun kuin salama. Uskoa ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Kerran luin roomalaiskirjeen 10. luvusta: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Olin pitänyt Raamattuni kiinni ja rukoillut saadakseni uskoa. Nyt avasin Raamatun ja aloin lukea ja uskoni on siitä lähtien kasvanut.”

Jeremia kirjan 17:7,8 kertoo samasta asiasta näin: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen levä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä."

Kun pidämme kiinni Jumalan Sanasta, meidän uskomme saa voimaa ja Jumala puhuu meille oman sanansa kautta. Juuri tänään löysin tekstin, jonka joku uskova ystävä on minulle lähettänyt vuosia vuosia sitten. Lainaan tuosta tekstistä vähän:

"..Olet ollut puu, joka kasvaa sinapinsiemenestä.. Nyt se puu on katkaistu ja uusi vesa nousee kannosta. Minä luon ja kasvatan uutta. Minä olen istuttanut sinuun taivasten valtakunnan siemenen ja kasvatan uuden puun, koska istuttamani siemen on sinussa. Kanto ei kuole, vaan versoo uutta.. Et voi itse määrätä kasvuvauhtia, etkä sitä, millaiseksi puuksi sinut kasvatetaan.. Tämä uusi puu kasvaa siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, jonka minä olen sinulle antanut.."


One Way Missionin toiminnanjohtaja Tapani Suonto on kirjoittanut seuraavan suuren viisauden: "Yksi suurimmista tuskista on se, että Jumala vie esirukoilijan (uskovan) tielle, joka johtaa kuolemaan - kuolemaan näylle, maineelle ja luottamukselle kaikkeen siihen, mikä on lähtöisin omasta itsestä, jotta Herra saisi kunnian.."


Kuoleman kohtaaminen on aina rankka juttu. Mutta kuolemasta Jumalan Kaikkivaltiaan käsissä voi alkaa uusi elämä. Sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.

Muistan tilanteen monta vuotta sitten. Olin tuskaa täynnä. Syyllisyys, syntisyys, painoi sydäntä. Tunnustin Jumalalle syntejäni. Tämä tapahtui alkuillasta. Joskus puolenyön jälkeen, yhden aikoihin, kännykkäni piippasi. Siellä oli viesti, joka alkoi näin: "Jumala on antanut sinulle kaikki anteeksi. Saat jättää syntisi siihen Jeesuksen ristin juurelle.."

Mikä valtava tunne. Herra on edelleen kanssani.

"On myös niin tässä elämässä, että joskus Jumala sallii meidän kärsiä ihmisten taholta kipeitä lyöntejä ja epäoikeudenmukaisuutta, mitä ei millään voi oikaista, kun meitä ei tahdota kuulla. Silloin kun painostetaan lähtemään ja erotetaan yhteydestä, Jumalalla onkin omalleen varattuna toinen suunta, johon lähteminen niin selvästi osoitetaan.."

 

Meidät unohtaneet tai meitä lyöneet ihmiset eivät ratkaise kuitenkaan sitä, mikä on meille Jumalan tarkoitus ja johdatus. Vain se ratkaisee, mitä Jumala ajattelee, miten Hän elämäämme ohjaa.

 

Kenties katselet kaadettua puuta, kantoa, kuivaa erämaata. Kenties itket toisten ihmisten pahuutta, armottomuutta, unohtamista. Mutta saat olla varma, että Jumala ei ole Sinua unohtanut. Hän sanoo sanassaan: "Minä olen sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.."

 

Muistan lähtemättömästi tilaisuuden, jossa näyttelijä Ritva Oksanen kertoi eräästä Jumalan kohtaamisesta. Ritva lepäsi pitkällään. Hän kuuli sisällään selvästi, miten Jumala kehotti häntä ottamaan Raamattunsa ja lukemaan sieltä määrätyn kohdan. Meni pitkän aikaa, ennenkuin Ritva lopulta nousi. Hän luki tuon mainitun kohdan, jossa luki: "Nouse ylös, kun minä puhuttelen sinua.."
 

Tartutaan Raamattuumme. Ja aletaan lukea. Jumala haluaa tankata sinua. Vahvistaa uskoasi. Puhua sinulle. Johdattaa sinua. Antaa viisautta kulkea oikeaan suuntaan. Päästä irti elämästä, joka toimii vain ihmisten hyväksynnän varassa. Lopulta Sinun ja minun elämäni on Jumalan varassa. Jos luet tätä tekstiäni, Herra itse on laittanut sinua lukemaan, että Sinä olet Jumalallesi korvaamattoman rakas ja tärkeä. Älä usko vihollisen loppumattomia syytöksiä. Älä usko ihmisten tuomitsevia sanoja. Kuuntele, mitä Maailmankaikkeuden Herra itse puhuu sinulle.

 

Seuraavassa rohkaisun sanoja Psalmista 27:

 

Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle. Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan.. nostaa minut turvaan kalliolle. Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minua..

 

Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua.. älä kätke minulta kasvojasi. Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani.. Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle.. Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa.. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan.”

Jumala, Vapahtaja, kulkee edellämme. Luotetaan Häneen. Rukoillaan.

 

 

 

On Jumala, jolle Sinä olet rakas

"Todellinen usko on kuin ihminen, joka pudottaa kirjeensä postilaatikkoon ja antaa sen mennä. Epäusko pitelisi kiinni kirjeen kulmasta ja samalla ihmettelisi, miksi vastaus viipyy."

Tuo edellä kirjoittamani lainaus on hyvä kuva uskosta ja rukouksesta. Tulevaisuutemme on täysin avoin. Kukaan ihminen ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumala sen sijaan tietää. Kun uskomme elämämme Jumalan johdatukseen, Hän ohjaa meidän elämäämme oman hyvän suunnitelmansa mukaan. Hän myös varmistaa, että kerran, kun elämämme täällä ajassa päättyy, pääsemme kotiin Hänen luoksensa.

Uskon perusolemus on lapsenomaisuus. Me uskomme elämämme Hänelle. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Mitä enemmän kannamme omaa elämäämme ja tulevaisuutta käsissämme, sitä enemmän meitä rasittaa.

Viime viikot ja kuukaudet olen elänyt hyvin mielenkiintoista aikaa. Käyn parhaillaan paikallisen Wahren-opiston järjestämää alueellista opas-kurssia. Kurssin tarkoitus on antaa valmiudet toimia oppaana viiden kunnan alueella. Kurssiin liittyvän lopputyön tulen tekemään tästä kotikylästäni, joka on minulle tosi rakas ja tärkeä. Mitä enemmän tunnen alueen historiaa ja myös nykyhetkeä, sitä paremmin voin opastaa toisia.

Tämä sama tilanne on myös hengellisellä ohjaajalla. Jokaisella, joka uskoo Jumalaan, on mahdollisuus kertoa jollekin toiselle, mitä usko on. Jos en itsekään tunne Jumalaa, en voi kertoa hänestä kenellekään toiselle.

Entinen työtoverini, Jorma Kalajoki, kertoi Radio Dein ohjelmassa mielenkiintoisen tapauksen. Jorma halusi opastaa hiljan uskoon tullutta nuorta miestä siinä, miten välittää evankeliumia toisille. Jorma + tämä nuori mies menivät jonnekin kahvilaan ja alkoivat keskustelun läheisessä pöydässä istuvan porukan kanssa. Jorma kertoi, että lopulta tilanne meni siihen, että hän ja tämä naapuripöydässä ollut porukka väittelivät kiivaasti uskoon liittyvistä asioista. Mukana "oppilaana" ollut nuori mies kuunteli (ja ihmetteli) sivulta.

Lopulta tämä nuori mies kysyi, voisiko hänkin kertoa jotakin? Kun hän sai puheenvuoron, hän yksinkertaisesti vain kertoi siitä, miten usko oli muuttanut hänen elämänsä. Läsnäolevat kuuntelivat hiljaa nuoren miehen kertomaa. Omakohtainen todistus puhuttelee aina. Koska se on totta. Jorma kertoi, että häntä hävetti oma käytöksensä. Hän, jonka piti opastaa evankeliumin kertomisessa toisille, sortui väittelyyn toisten kanssa.

Vaikka olen vuosikymmeniä uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, tuntuu, että vasta viime aikoina olen oppinut uskosta jotakin. Sanat ovat harvenneet. Vastaukset ovat loppuneet. Jäljelle on jäänyt vain hiljainen luottamus siihen, että Jumala pitää huolen. Tästä päivästä ja tulevista.

Tällä viikolla sain päätökseen ison urakan. Hengellinen työ Kansan Raamattuseuran palveluksessa sisälsi satoja tilaisuuksia, kuukausittain lähetettyjä lähettäjäkirjeitä, Heinolan alueella postitettuja evankelioivia tiedotuskirjeitä ym. Olen skannannut sähköiseen muotoon kaikki nämä kirjeet. Samoin olen kirjoittanut sähköiseen muotoon kaikki yli 20 vuoden aikana pitämäni puheet. Tällä viikolla työ tuli valmiiksi ja juuri äsken, ennen tämän plogin kirjoittamista, poltin cd-levylle kaikki puheet ja kirjeet. Tosi pieneen tilaan mahtuu satojen tuntien työ.

Hudson Taylor, lähetystyön uranuurtaja, oli elämänsä viimeisinä kuukausina niin väsynyt, että kirjoitti rakkaalle ystävälleen: "Olen niin heikko, etten kykene kirjoittamaan, en lukemaan Raamattuani enkä edes rukoilemaan. Voin vain levätä hiljaa Jumalan käsivarsilla, niin kuin pieni lapsi ja luottaa Häneen."

Tuo ihmeellinen Jumalan mies, joka oli ollut niin täynnä Jumalan Hengen voimaa, joutui fyysisen sairautensa ja heikkoutensa tähden tilaan, missä voi vain maata hiljaa ja luottaa. Tässä on kaikki, mitä Jumala sinuakin, rakasta lastaan, pyytää väsyneenä ja kärsimyksen poltteessa tekemään. Älä yritä olla voimakas. Ole vain hiljaa ja tiedä, että Hän on Jumala."

Tuo teksti on niin totta. Siinä on sanottu uskon ytimestä jotakin tosi syvää. Usko on itsensä jättämistä Jumalan käsiin. Tutussa lasten virressä on sanoma: "Herra, kädelläsi asua mä saan.. kutsut ystäväsi lepäämään.. käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.. Onneni on olla Herraa lähellä.."

Vuosikymmeniä sitten luin erään runoilijan tekstin, missä hän kertoi, että hänellä on taipumus kulkea ajatuksin pitkälle tulevaisuuteen. Mitä pidemmällä hän on käynyt, sitä väsyneempi hän on ollut.

Juuri tänään meidän Herramme kutsuu minua/Sinua elämään tätä päivää. Tämä päivä on hänen antamansa lahja. Vapaus löytyy, kun vain jään Hänen varaansa.

Kauan sitten löysin G. Appletonin tekstin, joka on huikea kuvaus itsensä löytämisestä, Jumalan sydämen tavoittamisesta.

"Jumalani, anna minulle Hengen kynttilä, kun laskeudun oman olemukseni syvyyksiin. Näytä minulle se, mikä on kätkettyä, unohtuneiden muistojen ja kipujen varastohuoneet. Vie minut elämäni alkulähteille, kerro, millainen olen, mikä on nimeni. Anna minulle vapaus kasvaa niin, että minusta voisi tulla se minä, jonka siemenen kylvit, kun loit minut. Syvyydestä minä huudan sinua Herra."

En tunne enkä tiedä, ketkä kaikki käytte tätä plogiani lukemassa. Voin kuitenkin kertoa, että rukoilen, että Jumalan Pyhä Henki voisi siunata juuri Sinua. Olet Jumalallesi äärettömän rakas. On yksi, johon voi luottaa. Ja se on Hän.

Ole minulle syntiselle armollinen

Olen kuullut ja lukenut monenlaisia kutsuja, joita Jumala on ihmisille antanut. Yksi ihmeellisintä on ollut jo vuosia sitten edesmenneen kirjailijan ja julistajan, Tapio Nousiaisen, saama kutsu kirjoittaa kirja uskoville ihmisille avuksi. Tuon kirjan nimi on "Kristuksen kanssa kärsimyksen koulussa".

Lainaan tähän pienen pätkän tuosta kirjasta:
Jumala alkoi yhtäkkiä puhua. Hän sanoi: "Nouse työhön. Sinun pitää kirjoittaa kirja kristityille. Sitä kirjaa lukevat uskovaiset yli rajojen ja tunnustusten. Monet tulevat siitä lohdutetuiksi ja siunatuiksi. Älä epäile. Saat kirjoittaa sen täällä mökillä ja viimeistellä syksyllä kaupungissa.

Sama ilmoitus toistui useana päivänä. Huokasin ja ajattelin: "Taasko Herra? Enkö saanut levätä kirjan tekemiseltä edes yhtä kesää?" Mutta Herra sanoi: "Taas? Aika on lyhyt. Nouse ja kirjoita!"

Tapio Nousiainen alkoi kirjoittaa. Ja toisaalta, miten puhuttelevaa, järkyttävää, Tapio Nousiainen kuoli sillä viikolla kun kirja alkoi valmistua kirjapainossa. Viimeinen tehtävä oli suoritettu.

Kuuntelin muutama päivä sitten Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherran, Jouni Lehikoisen, radioblobia Radio-Deissä. Hän kertoi siitä, miten Tanskassa on ajauduttu siihen, että lukuisia kirkkoja on myynnissä. Sama tilanne alkaa olla totta myös Ruotsissa. Väkeä käy niin vähän, talous ei kestä isojen kirkkojen ylläpitoa. - Tuo blogi puhutteli. Miten tilanne on Suomessa, meidän kirkossamme?

Hyvin monelle kirkko ja hengellisyys alkavat olla vieraita. Tämä muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Suunta on huolestuttava. Yksi Teistä blogini lukijoista lähetti minulle viestin hiljan. Hän kertoi, miten oli saanut sydämelleen rukoilla oman seurakuntansa puolesta. Erityisesti Jumalanpalveluksen puolesta. Vielä hän kertoi alkaneensa itsekin käydä oman seurakunnan Jumalanpalveluksessa.

Rukouksesta on puhuttu, opetettu ja kirjoitettu tosi paljon. Mutta mikään opetus ei auta, ellemme itse rukoile. Kauan sitten luin jostakin tekstin, jonka sisältö oli suunnilleen seuraava: Jos näkisimme rukouksen valtavat mahdollisuudet, me rukoilisimme koko ajan. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme rukoilisi.

Olen lukenut monia rukoukseen liittyviä aforismejä ym. Minusta yksi puhuttelevimmista on tämä: "Missä on paljon rukousta, siinä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siinä on vähän siunausta. Missä ei ole ollenkaan rukousta, siinä ei ole ollenkaan siunausta."

Minun pitäsi rukoilla enemmän. Pyhä Henki minussa auttaa minua, kun alan rukoilla. Eräässä isossa seminaarissa kuulin huikean ajatuksen: "Kun alamme rukoilla, Jumala itse alkaa rukoilla meissä.." - Kyse on siitä, alammeko rukoilla.

Kirjakaupoissa, kirjapöydillä ja kirpputoreilla on myynnissä monia hyviä rukouskirjoja, joita kannattaa käyttää avuksi, varsinkin silloin, kun omat sanat ovat hukassa. Lohjan Vivamossa järjestettiin kerran suunnittelupalaveri, jonka yksi osa oli rukoushetki Särkyneen Sydämen Kirkossa. Mukana ollut Antero "Mooses" Laukkanen kertoi tilanteesta. Paikalla oli yksi ortodoksimunkki, joka rukoushetkessä käytti pientä rukouskirjaa. Kun munkki luki rukousta, hän alkoi itkeä. Antero kertoi mielessään ajatelleensa, että "..ei osaa edes rukoilla, kun käyttää rukouskirjaa.." - Silloin hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle suoraan: "Milloin sinä itse olet rukoillut ja itkenyt?"

Yritän antaa muille kuvaa syvästä hengellisyydestäni, mutta oma ajatusmaailmani ja puheenikin voivat olla täynnä toisten Jumalan lasten arvostelua. - Voi minua hengellistä näyttelijää, joka vuosien aikana olen oppinut puhumaan ja käyttäytymään hengellisesti.

Paavali kirjoitti: "Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.." On tuskallista nähdä oma pahuutensa. Tuntuu, että hengellinen kasvu on olematonta. Minussa ei ole mitään hyvää. Kun vihollinen syyttää minua hengettömyydestä ja syntisyydestä, hän on oikeassa. Mutta tänäänkään minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä Jeesuksen, Vapahtajan tykö. Ja tunnustaa hänelle täydellinen epäonnistuminen. En selviä ilman Häntä. En päivääkään. Raamatussa on sana, miten Jeesus itse rukoilee Isän edessä meidän puolestamme. Se on rukous joka kuullaan.

Tanskassa on kirkko, jossa on suuri kipsistä valettu Jeesus-Vapahtaja-patsas. Kun taiteilija oli tehnyt patsaan valmiiksi, Jeesuksen kädet olivat koholla. Taiteilija jätti valmistuneen patsaan kuivumaan, ja laittoi patsaan päälle lakanan suojaksi. Kun hän seuraavana aamuna tuli kirkkoon, Jeesus-patsaan kädet olivat laskeutuneet alas. Niin taiteilija jätti kädet niin ja patsaan Jeesus on siunaus-asennossa.

Jo vuosia tuo kirkko ja patsas on ollut lukuisten turistien käyntikohteena. Eräs kävijä oli jälleen Jeesus-patsaan edessä. Hän kysyi oppaalta, että mitä ihmeellistä tässä patsaassa on? Opas sanoi hänelle: "Käy Jeesuksen eteen polvilleen.." - On aivan toista olla polvillaan Jeesuksen edessä omat syntinsä tuntien, epäonnistuneena, sairaana, voimattomana..

Tälläinen ihmeellinen Jeesus meillä on. Hän ottaa minut vastaan tänäänkin, tälläkin hetkellä. Epäonnistuneena, sairaana.. Sydämestä nousee kiitos. Vain Hänen ansiostaan saan syntini anteeksi. Vain Hänen ansiostaan pääsen kerran Taivaaseen. Ihmeellinen Jeesus.

1 Moos 31:50 ”..niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on..”

Jokainen tietää, mikä on kanava. Kanava sanaa käytetään vesistö-terminä, mutta myös TV-kanavista puhutaan. Kanava-sanaa käytetään hengellisenäkin käsitteenä kuvaamaan yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Vuosia sitten kuulin hyvän tarinan tähän liittyen.

Eräs uskova mies kävi illalla nukkumaan. Mies makasi selällään ja laittoi kädet ristiin rinnan päälle. Siinä hän rukoili ja siihen hän nukahti. Kun mies aamulla heräsi, hän oli edelleen samassa asennossa kädet ristissä. Mies totesi: ”Oho, kanava on ollut auki koko yön."

Moni kokee hengellisessä elämässään tilanteen olevan toisinpäin. Yhteydenpito ja yhteys Jumalaan pyrkii katkeamaan, harvenemaan, meidän puoleltamme. Piispa Voitto Huotari sanoi muutama vuosi sitten Heinolan rukouspäivillä suuren viisauden: "Jos tuntuu, että Jumala on kaukana, kumpi on liikkunut? Jumala vai ihminen?"

Katselin telkkarista ohjelmaa, jonka aiheena oli sydäninfarkti. Verisuonet voivat ahtautua/tukkeutua niin pahasti, että veri ei enää pysty kulkemaan ja tulee tukos. Monien kohdalla esim. ruokailutottumukset, kiire ym ovat vaikuttaneet elimistön kunnon rappeutumiseen. On voitu elää vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä ilman, että elämäntyyliin on kiinnitetty mitään huomiota. Kun sydän alkaa oireilla tai tulee infarkti, monet asiat yleensä muuttuvat. – On pakko jotta elämä voisi jatkua. On pakko tarkistaa ruokavaliota, kuntoilun huomioimista, koko elämää.

Luuk 6:45 puhuu myös sydämestä: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Entä miten meidän sydämemme ja hengellisyytemme jaksaa tänään? Mitä meidän sydämemme on täynnä? Entä sitten meidän puheemme?

Olin monta vuotta sitten kurssilla, jonka aiheena oli "Puhelimen käyttö markkinoinnissa". Kurssilla opetettiin, miten puhelinta voidaan käyttää myynnin ym. apuna. Kurssi alkoi sillä, että kurssin vetäjä kiersi nauhurin ja mikrofonin kanssa jokaisen kurssilaisen tykönä. Puolet porukasta sai sanoa nauhalle, miten kukin vastaa omaan työpuhelimeensa, toinen puoli sai sanoa, miten esittelee itsensä soittaessaan jollekin. Oli "jännä" kuulla oma äänensä.

 

Samoin, jos meidän elämäämme ja puheitamme nauhoittaisi tai kuvaisi salaa joku ulkopuolinen, voisimme hämmästyä, monesti jopa hävetä käyttäytymistämme. Varmasti kukaan meistä ei rohkenisi antaa toisten kuunnella kaikkea sitä, mistä puhumme esim. kotonamme.

Olemme helposti ihmisten orjia ja riippuvaisia toisten hyväksymisestä. Jos toiset tietäisivät kaiken meistä, tuskin he enää pitäisivät meistä..

Kunpa pystyisimmekin näkemään omaa elämäämme ulkopuolisen silmin, koska niin usein olemme sokeita itsellemme. Väärien ruokailutottumusten ja elämäntapojen vaikutuksesta, meidän sydämeen on tarttunut niin paljon turhaa, vahingollistakin, joka estää meitä voimasta hengellisesti hyvin.

Hep 4:13 ”Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”

Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen asti. Ja se on ratkaisevaa.

Potilas, joka on menossa ohitusleikkaukseen, on ennen leikkausta ollut varjoainekuvauksessa, jossa suonet on kuvattu. Ja tukokset ovat paljastuneet.

Samoin Herra on "kuvannut" meidät. Hän haluaa hoitaa meitä, jos vain suostumme Hänen hoitoonsa.

On asioita, joita Herra ei voi tehdä puolestamme: sanan tutkiminen ja sydämen oven avaaminen Jumalalle. Jos tuntuu, että Jumala on kaukana.. Ja itse tiedämme kulkeneemme Hänestä kauas, saamme juuri tällä hetkellä tunnustaa asian Hänelle.

Danielin kirjan 9. luvussa profeetta tunnustaa Jumalan edessä omia ja kansansa syntejä: ”Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin syntini ja sanoin: ”Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi. Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan, kapinoineet ja poikenneet sinun käskyistäsi ja laeistasi.. Mutta sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet armollinen ja voit antaa meille anteeksi, vaikka olemme luopuneet sinusta.. Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.."

 

Johanneksen kirjeessä on ihmeellinen lupaus sille, joka tuntee ja tunnustaa syntinsä: "..jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

 

Danielin kirjassa on myös edelliseen liittynyt huikea rohkaisun sana: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, jonka jo aikaisemmin olin näyssä nähnyt. Hän neuvoi minua ja sanoi: ”Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua.”

Tänään Herra lähettää meillekin sanan: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana.. Jumala antaa Sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi, koska Hän rakastaa sinua."

Saat tuntea sydämessäsi, että tämä sana on totta. Juuri sinua varten. Ja minua.

"Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.."

Joulu alkaa olla takanapäin. Monille joulu on yksi vuoden vaikeimmista ajankohdista, koska silloin oman elämän ongelmat, yksinäisyys, ihmissuhdeongelmat ym nousevat pintaan. Tiedotusvälineet ym tuovat koko ajan esiin, minkälainen on hyvä joulu. Mitä syödään, mitä lahjoja ostetaan, miten koko suku kokoontuu yhteen, miten luetaan hyviä kirjoja, miten kuunnellaan hyvää musiikkia, miten tehdään tapaninajeluja..

Luin kauan sitten ilon määritelmän. En muista määrittelijän nimeä, mutta hänen määritelmänsä kuului näin: "Ilo on se tunne, jota tunne silloin, kun saatat hankalat sukulaiset junaan."

Joulujuna meni jo. Olen huomannut, että monen ihmisen suurin kipu on yksinäisyys. Voi olla, että ympärillä on porukkaa paljonkin, mutta silti meistä tuntuu, että olemme yksin. Jos ihmiset eivät huomaa meitä, ajattelemme helposti, ettei Jumalakaan ole meistä mitenkään kiinnostunut! Tämä ei kuitenkaan ole totta! Hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu! ”Muut kaikki hylkää, vaan sinä et..” - Nuo vanhan virren sanat ovat auttaneet minua niin monta kertaa. Silloinkin, kun kukaan muu ei voi auttaa meitä, Hän on luonamme!              

Mutta miksi me emme pysty luottamaan siihen, että Jumala rakastaa meitä? Syitä voi olla tietysti monia, mutta uskon, että yksi syy on siinä, ettemme itsekään hyväksy itseämme. Ajattelemme, että me emme ole Jumalan (emmekä ihmistenkään) rakkauden arvoisia ja että toiset arvioivat meitä yhtä ankarasti kuin me itse! Yllättävän moni ajattelee, että kelpaamme Jumalalle vasta sitten, kun oma elämä on saatu ”jonkunmoiseen järjestykseen”. Aivankuin sairas ajattelisi ettei lääkärille voi mennä ennenkuin on vähän toipunut.

 

Luin ERIK EWALDSin kirjaa. Kirjassa oli puhutteleva teksti siitä, miten me pelkäämme sisimpämme paljastumista! Sorrumme näyttelemään ja pitämään naamioita. Silti emme mitään muuta niin kaipaa kuin, että olisimme jollekin tärkeitä juuri sellaisina kuin olemme! Teksti antaa meille myös upeita ”vihjeitä”, miten voimme rohkaista ja auttaa läheisiämme.

 

”Yritä kuulla sitä, mitä en puhu ääneen. Älä anna minun pettää itseäsi kasvojen kautta, jotka sinulle näytän, sillä minulla on tuhat naamaria, eikä mikään niistä ole minä. Älä anna itseäsi pettää. Minä teeskentelen varmaa ihmistä, näyttelen olevani täynnä itseluottamusta. Yritän olla kylmän asiallinen. Väitän, etten tarvitse ketään. Älä usko minua. Älä usko. Syvällä sisimmässäni on todellinen minäni täydessä hämmingissä, pelossa ja yksinäisyydessä. Siksi luon itselleni naamarin, jonka taakse piiloudun, suojautuakseni katseilta, jotka tietävät.
 

Minä pelkään, etten sisimmältäni olekaan mitään, ettei minua kannata omistaa. Pelkään, että sinä tulet sen huomaamaan ja työnnät minut luotasi. Näin naamioiden paraati alkaa. Juttelen kanssasi pikku hiljaa. Kerron kaiken sen, millä ei ole mitään merkitystä, mutta en puhu yhtään mitään siitä, mikä merkitsee kaikkea, siitä mikä minussa huutaa. Ole kiltti ja kuuntele oikein tarkkaan ja yritä kuulla juuri sitä, mitä en sano. Haluaisin olla aito, spontaani. Haluaisin olla oma itseni, mutta sinun täytyy auttaa minua. Sinun täytyy ojentaa kätesi minulle. Joka kerta, kun olet minulle ystävällinen ja rohkaiset minua, joka kerta, kun yrität minua ymmärtää, joka kerta, kun todellakin välität minusta, siivität minun sydäntäni.

 

Saan siivet, hyvin heikot siivet, mutta siivet kuitenkin. Sinun herkkyytesi, sympatiasi ja kykysi ymmärtää voivat vapauttaa minut omasta varjomaailmastani, epävarmuuteni ja yksinäisyyteni vankilasta. Tämä ei tule olemaan helppoa sinulle. Mitä lähemmäksi tulet, sitä sokeammin lyön takaisin. Mutta olen kuullut, että rakkaus on voimakkaampi kuin paksut muurit. Siinä piilee minun toivoni, ainoa toivoni. Minä pyydän: Yritä hajottaa nämä muurit lujin käsin, kuitenkin varovaisin käsin, sillä lapsi on erittäin herkkä. Kuka minä olen, sinä ehkä ihmettelet. Minä olen joku, jonka tunnet oikein hyvin, sillä minä olen jokainen mies, joka tulee sinua vastaan. Minä olen jokainen tapaamasi nainen, ja minä olen sinä itse.”
 

Juuri tuolla ”syvällä tasolla” Herra haluaa kohdata meidät tänään! Hän on täynnä rakkautta meitä kohtaan, ajattelimme me itsestämme mitä tahansa. Uudessa Testamentissa kerrotaan, miten Jeesuksen opetuslapset olivat ristiinnaulitsemisen jälkeen peloissaan lukittujen ovien takana. Sinne pelkojen keskelle Jeesus ilmestyi ja sanoi: ”Rauha teille.” Näin tunsin, että minunkin elämässäni tapahtui monta vuotta sitten. Jeesus tuli lähelle ja osoitti, että Hän on aivan toisenlainen kuin olin luullut. Hän ei tullutkaan tuomitsemaan minua vaan armahtamaan ja auttamaan. Hän pyysi minua seuraamaan. Olen vuosien mittaan nähnyt, miten turvallista on Hänen perässään kulkea.
 

On ollut lukemattomia tilanteita, jolloin (minusta) on näyttänyt, ettei tästä enää yli pääse. Hänelle nämä tilanteet eivät ole olleet mahdottomia. Jumalan ihmettä on, että tässä vielä ollaan ja kirjoitellaan! Kuuletko? Jumalan rakkauden ihmeellinen kutsu?! Se ei pakota seuraamaan, vaan kutsuu ja houkuttaa! Anna Jumalan ottaa Sinut ”hinaukseensa”! Tulet selviämään eteenpäin ja löydät ihmeellisen Rakkauden ja Auttajan! Elämästäsi tulee seikkailu! Joku ajattelee nyt, että elämässäni on niin suuri ONGELMA, ettei sitä edes Jumala pysty ratkaisemaan. Lue, mitä F.Wislöff kirjoittaa tällaisista mahdottomista esteistä!
 

”Kaikessa ihmiselämässä on raskaita kiviä, jotka uhkaavat tukkia tien. Ei ole ihme, että kysymme huolestuneina, kuka vierittää kivet pois. Ihmisen omat voimat eivät siihen riitä. Pääsiäisaamuna naiset totesivat suureksi ilokseen, että kivi oli poissa. Jeesuksen hauta oli tyhjä. He olivat turhaan olleet huolissaan. Herra Jeesus, olen kokenut saman monet kerrat. Raskaat kivet, joiden takia olen murehtinut, ovat olleet poissa, kun olen tullut niiden paikalle. Mutta olen hidas oppimaan. Sinä tiedät, mikä kivi on tällä hetkellä mielessäni. On kovin vaikeaa pitää huolet loitolla. Mutta tiedän sinun auttavan. Sen olet aina tehnyt. Jeesus, sinä mursit haudan oven. Sinä olet elävä Vapahtaja. Osoita valtasi tälläkin kertaa. Vieritä kivi pois.” 

"Kun minut oli hylätty, kun kannoin näännyksissä sieluani, silloin hiljaa, syliinsä painaen saapui Jumalani. Ei pasuunan pauhulla, vaan mykkänä, syliinsä painaen, ei kirkkaalla päivänpaisteella vaan yössä taistellen." (E.Ady)

Oikea tie

Eilinen posti toi minulle kortin, jossa oli yllä oleva kaunis kuva. Kortin lähettäjä oli vanha naapuripariskunta Heinolasta. Tuli hyvä mieli, kun tuota korttia luin. Pienellä asialla voi lähimmäistään ilahduttaa. Rahaakaan ei välttämättä mene paljon. Muistan vuosia sitten erään kirkkoherran, joka kertoi, mitä hän tekee jouluaattona. Hän kertoi, että aattoiltana hän ottaa kaikki saamansa kortit ja lukee ja katselee ne huolella ja muistaa jokaista ihmistä, jolta on kortin saanut.

Joulu voi olla hyvä aika pysähtyä. Siitä ainakin paljon puhutaan. Mutta harva kait todelliseen pysähtymiseen pystyy. Sydän ja sisin on niin levoton ja elämänrytmi on niin vauhdikas. Silti olisi ihmiselle tärkeä pysähtyä.

Joku on sanonut, että Jumala ei juokse meidän perässämme, vaan hän odottaa, että me pysähtyisimme. Kun meille sallitaan pysäytyksiä, jolloin emme pääse eteenpäin, meillä on mahdollisuus kuunnella ja nähdä omaa elämäämmekin selvemmin.

Pöydälläni on kuukausia "ajelehtinut" lehti-leike. Siinä on pätkä Martti Lutherin tekstiä. Kirjoitan sen Sinulle:

"Minä tahdon olla sinun opettajasi"

"Minä opetan sinua, sanoo Herra, minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi." (Ps 32:8)
Herra sanoo: Pyydät, että lunastaisin sinut. Älä ole huolissasi siitä. Älä opeta minua äläkä itseäsi, vaan jättäydy minun haltuuni. Minä tahdon olla sinun opettajasi, minä tahdon johdattaa sinua, niin että vaelluksesi on minulle mieluista. Sinä luulet kaiken olevan hukasssa, elleivät sinun ajatuksesi toteudu, mutta sinun ajatuksesi ovat vahingollisia ja minulle vain esteeksi. Ei käy sinun ymmärryksesi mukaan vaan yli sen. Olla ymmärtämättä (oman mielensä mukaan) on todellista ymmärtämistä, ja minä tahdon antaa sinulle minun viisauteni. Olla tietämättä, mihin on mentävä, merkitsee juuri todellista tietämistä. Minun ymmärrykseni tekee tyhjäksi sinun ymmärryksesi. Niin lähti Aabraham isänmaastaan tietämättä mihin. (1. Moos 12:1) Hän alistui seuraamaan minun ajatuksiani ja hylkäsi omansa, mutta hän pääsi oikeata tietä oikeaan päämäärään."

Huikea juttu, että Jumala lupaa opettaa meitä ja ohjata meitä oikeaa tietä. Niin monta kertaa tiedän itse antaneeni Jumalalle omia suunnitelmiani, jotta Hän ne toteuttaisi. Onneksi Jumala tietää, mikä on minulle parhaaksi ja toimii sen mukaan. Olen monta kertaa muistellut vanhaa juttua kahdesta uskovasta miehestä, jotka keskustelivat keskenään.

Toinen miehistä kertoi, että hän on jo 20 vuotta ollut Herran tiellä. Toinen vastasi tuohon: "Mene hyvä mies pois edestä, että Herra voi toimia." - Usein me itse olemme suurin este Jumalan hyvän tahdon tapahtumiselle. Jos tiesi on tukossa, tai et enää tiedä, mitä pitäisi tehdä, silloin Jumala voi auttaa. Pääasia on, että annamme tuon aiheuttamamme umpikujan ja sotkun ja itsemme Hänelle. Ja pyydämme, että Hän johdattaisi meidät oikealle tielle.

Pysähdy. Rukoile, että löydät hiljaisuuden. Tuossa hiljaisuudessa pystyt kuulemaan myös sitä, mitä Jumala haluaa sydämellesi jakaa. Olen monta kertaa huomannut erään yksinkertaisen havainnon. Kun ajat autolla, yleensä tarkkailet tietä, jota ajat ja muuta liikennettä. Kun sitten olet jonkun toisen kyydissä, pystyt näkemään sellaisiakin asioita, joita ajaessasi et näe. Tämä yksinkertainen kuva viestii myös siitä, mitä on elämä, joka on annettu Herramme johdatukseen. Silloin sinulla on suurempi mahdollisuus nähdä niitä rikkauksia, joita elämäntiesi varrella on.

".. anna itsesi Jumalan Hengen johdatettavaksi. Tuo Henki tulee johdattamaan sinut siihen lopulliseen päämäärään, jota varten sielusi luotiin."

Jumala rakastaa myös sairasta lastaan

 

 

”Me olemme tehneet uskosta liian helpon, etenkin niissä maissa, joissa kristityt ovat enemmistönä. Alkuseurakunnassa samoin kuin vieläkin suurimmassa osassa maailmaa Jeesuksen seuraajat joutuivat laskemaan kustannukset. Heidän oli oltava valmiina kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Mutta nykyisin ei seurakunnan jäseniltä vaadita tällaista. Seurakuntakuri on höltynyt ja samalla seurakunnan todistus heikentynyt.

Seurakuntiin on ujuttautunut ”maailman” vaikutus ja ne alkavat monissa toiminnoissaan yhä enemmän muistuttaakin maailmaa. Samoin kuin Jeesuksen aikana seurakunnissa on tänäänkin teeskentelijöitä. ”Lopun aikojen” lähetessä oikeat ja väärät alkavat erottua toisistaan. Kärsimysten ja vainojen tullessa ero näkyy.”

 
Edellinen teksti on lainaus evankelista Billy Grahamin kirjasta. Se on kirjoitettu kauan sitten, mutta tuntuu, että se on hyvin ajankohtainen tälle ajalle, jota elämme.

Kun aika kuluu, samaa tahtia lähestyy Jeesuksen toinen tulemus. Ennen tätä tulemusta tapahtuu suuria asioita. Halusimme tai emme, meidän on valittava, uskommeko Häneen vai emme? Ne, jotka Häneen uskovat, joutuvat monenlaiseen koetukseen, koska sielunvihollinen tietää loppunsa lähenevän.

Olen kärsinyt kroonisesta selkäkivusta joulukuusta 2005 lähtien. Pahimmillaan, kun kipu on kovimmillaan, en pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä tai lattialla.

Selkäkipuni puolesta on rukoiltu kymmeniä kertoja. Varmasti Jumala on nuo rukoukset kuullut, mutta kipu jatkuu edelleen. Vahvat lääkkeet pitävät kivut jonkunmoisissa rajoissa. Välillä on kivuttomia päiviä, välillä kipu kulkee minussa kuin aaltoliike.

Uskova ja sairaus on monelle vaikea yhdistelmä. Raamatussa on monia kohtia, joissa rohkaistaan meitä uskomaan, että Jumala parantaa kaikki sairaudet. Toisaalla Raamatussa kerrotaan, miten uskovan elämään kuuluvat monet koetukset ja vaikeudet. Paavalin pistintä ovat monet selittäneet sairaudella, joka teki Paavalista heikon. Timoteus kärsi vatsavaivoista,  joihin Paavali antoi lääkitysohjeita.

Vuosien aikana olen huomannut,miten monenlaisia ajatuksia ja tuntoja on omaan sairauteeni liittynyt.

Moni ihminen (uskova ja ei-uskovakin) voi sairauden kohdatessaan sanoa: "Mitä pahaa/syntiä minä olen tehnyt, kun minua näin rangaistaan?" - On sairauksia, joiden syntymiseen olemme itse vaikuttaneet (väärät elämäntavat, viina, tupakka, huumeet..). Näitä sairauksia on vaikea laittaa Jumalan syyksi, koska itse tiedämme sairauden aiheuttaneemme. Mutta on paljon sairauksia, jonka syitä ei kukaan ihminen tiedä.

Jos tai kun ajattelemme, että sairaus johtuu synneistämme, tälle ajatusmallille pitäisi löytyä joku perustelu Raamatusta. Raamatussa ei ole kuitenkaan kohtia, joissa esim. kerrottaisiin, että kun olet tehnyt tiettyjä syntejä tai tietyn määrän syntejä, että niistä seuraa sydänsairauksia, selkäkipuja, psyykkisiä sairauksia..

Raamatussa on sana, että synnin palkka on kuolema. Jos Jumala tekisi meille syntiemme mukaan, Hänen pitäisi tappaa meidät. Tällä maapallolla ei sen jälkeen olisi paljoa porukkaa, koska Raamatussa on sana: "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.."

Kuuntelen päivittäin Radio-Deitä. Ja välillä katselen TV7:n ohjelmia. Olen kuullut ja nähnyt monta ohjelmaa, joissa joku hengellisen työn tekijä tai armoitettu rukoilija kertoo, miten Jumala nykyään toimii. Miten Hän parantaa ja miten kaikki hoituu, kun vain uskomme. Olen monta kertaa puhujan pyynnöstä laittanut käteni sairaan paikan päälle ja olen (yrittänyt) uskoa, että tässä hetkessä minä paranen.

Olen uskonut ja olen epäillyt. Lopulta olen jättänyt selkäkipuni Jumalalle. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Tiedän, että monia sairaita uskovia on syyllistetty sillä, että sairauden syy on siinä, kun usko ei ole riittänyt.

Olen rukoillut monen sairaan puolesta. Ja olen nähnyt, miten Jumala on heitä parantanut ja toisaalta olen nähnyt miten sairaus on jäänyt. Jumala on Kaikkivaltias. Hän tekee niinkuin tahtoo.

Mutta kaikista tärkeintä on se, että Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Sairaus ei ole merkki siitä, ettei Jumala tätä ihmistä rakasta. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi oman poikansa kuolla meidän syntiemme tähden. Näin meitä ei enää rangaista, vaan me saamme ottaa vain vastaan tämän ihmeellisen lahja ja rakkauden.

On hyvä, että kerrotaan Jumalan ihmeellisistä töistä ja siitä, miten Hän pelastaa ja parantaa. Mutta on/olisi hyvä, jos julkisuudessa kerrottaisiin myös siitä ihmeellisestä armosta, joka koskee myös vaikeasti sairaita. Kun elämämme täällä maan päällä päättyy ja pääsemme muuttamaan Taivaan kotiin, tänne jäävät kaikki meidän sairautemme, vajavuutemme, syntisyytemme.

Jos toiset (pyhät?) ovat Sinua syyllistäneet sairaudestasi tai heikosta uskostasi, nuo syyllistäjät eivät ole olleet Jumalan asialla. Sielunvihollinen on veljien (= uskovien) syyttäjä, joka syyttää yöt ja päivät. Jos olemme vihollisen syytösten kohteina, me voimme viholliselle sanoa, että noin syntisiä me olemmekin. Se on totta. Mutta yhtä totta on se, että Jeesus kuoli noiden syntien tähden, jotta minä saisin syntini anteeksi.

Rukoilen, että Jumala siunaa Sinua ja rohkaisee, kun tätä tekstiä luet. Olet Jumalalle korvaamattoman arvokas. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Jäädään Hänen turviinsa, terveenä tai sairaana.

Ai niin..

Viikkoja sitten kerroin ladossamme asuneesta puolivillistä kissasta, Ellistä, joka vietiin Kissataloon kesällä. Pari viikkoa sitten Elli palasi luoksemme. Suoraan eläinlääkärin leikkauspöydältä. Kohtu ym. on poistettu. Oheisessa kuvassa näet Ellin nukkuvan nukutusaineista. Ihme on myös tapahtunut. Elli on nyt sisäkissa. Kerron lähiaikoina lisää Ellin seikkailuista.