Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2013.

”Sanat edelleen sanomatta. Silti en vaikene. Rakkaamme kuolevat meiltä pois. Emme koskaan ennätä sanoinemme. Odotamme oikeaa, parempaa hetkeä. Ei sitä tule, ei ole oikeaa hetkeä. On vain tänään, tämä tässä, tässä ja nyt. Siksi en vaikene. Ojennan kättäni, annan kasvojen aueta silmien ja suun. Sinua en laske ohitseni. Saatan lakata, saatan mennä pois, jos niin tahdot. Menenkin, mutta ohitseni et pääse. Kosketan sinua, niin että jos kuolisitkin.” (Helinä Siikala)

Kuva
Tuo otsikossa oleva teksti on puhutellut minua syvältä. Aika kuluu nopeasti. Ja kun ikää tulee lisää, aika kuluu yhä nopeammin. "Vanhojen valokuvien järjestäminen" on käsitteenä hyvin tuttu monellekin. Olen kuullut monien sanovan, että "sitten kun pääsen eläkkeelle, järjestän vanhat valokuvani". Tunnettu tosiasia kuitenkin lienee sekin, että kun sitten pääsee eläkkeelle, on niin paljon muutakin tehtävää. Tapaninpäivänä näin vaimoni ja hänen sisarensa katselevan vanhoja valokuvia vuosien takaa. Myös monia joulukuvia. Lähes jokaiseen valokuvaan liittyi tarina, jota innolla muisteltiin. En tiedä mistä johtuu, mutta tuo tilanne avasi jotain minunkin sisälläni. Samassa hetkessä päätin, että alan järjestää omia valokuviani, joita en ole vuosiin edes katsellut. Niin sitten tapahtuikin. Eli aloin järjestää vanhoja kuviani. Vaimo osti minulle valokuvakansio Prismasta. Arkistokelpoista liimaakin hankin. Ja niin homma alkoi. Nyt olen liimannut jo satoja kuvia. Kuvia järjestäessä…

"Mahtavasta lumipilvestä kimaltelevat hiutaleet kultaisena pölynä laskeutuvat yllesi, jotta muistaisit mitstä olet kotoisin ja kuinka arvokas olet."

Kuva
Tällä pienellä aforismilla Herra haluaa muistuttaa meille, missä meidän kotimme on ja minne me olemme matkalla. Täällä alhaalla päämäärä on joskus vaarana unohtua kaiken kiireen keskellä. Jos/kun elämämme on annettu Jumalan käsiin, Jumala pitää huolen siitä, että kerran pääsemme perille. Meidän ongelmamme on vain se, ettemme pysty luottamaan. Niin helposti haluaisimme auttaa Jumalaa mm. antamalla hänelle vinkkejä siitä, miten elämästämme tulee hyvä ja onnellinen. Jumalan täytyy joskus sallia meille aikoja, jolloin itse ajattelemme kaiken olevan loppu, ohi.. Ei minusta ollut hyväksi uskovaksi, työntekijäksi, uskovaksi ollenkaan.. Kun näyttelijä Ritva Oksanen vuosia sitten tuli uskoon, se tapahtui suuressa rukoustapahtumassa Helsingin jäähallissa. Ritva oli tapahtumassa yhdessä uskovan ystävänsä, Aila Arajuuren, kanssa. Ritva kertoi, että hän rukoili jotenkin näin: "Rakas Jumala, tässä olisi minun elämäni.. jos se vain Sinulle kelpaa.." Aila totesi välittömästi: "No niin. An…