torstai 24. tammikuuta 2013

On Jumala, jolle Sinä olet rakas

"Todellinen usko on kuin ihminen, joka pudottaa kirjeensä postilaatikkoon ja antaa sen mennä. Epäusko pitelisi kiinni kirjeen kulmasta ja samalla ihmettelisi, miksi vastaus viipyy."

Tuo edellä kirjoittamani lainaus on hyvä kuva uskosta ja rukouksesta. Tulevaisuutemme on täysin avoin. Kukaan ihminen ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumala sen sijaan tietää. Kun uskomme elämämme Jumalan johdatukseen, Hän ohjaa meidän elämäämme oman hyvän suunnitelmansa mukaan. Hän myös varmistaa, että kerran, kun elämämme täällä ajassa päättyy, pääsemme kotiin Hänen luoksensa.

Uskon perusolemus on lapsenomaisuus. Me uskomme elämämme Hänelle. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Mitä enemmän kannamme omaa elämäämme ja tulevaisuutta käsissämme, sitä enemmän meitä rasittaa.

Viime viikot ja kuukaudet olen elänyt hyvin mielenkiintoista aikaa. Käyn parhaillaan paikallisen Wahren-opiston järjestämää alueellista opas-kurssia. Kurssin tarkoitus on antaa valmiudet toimia oppaana viiden kunnan alueella. Kurssiin liittyvän lopputyön tulen tekemään tästä kotikylästäni, joka on minulle tosi rakas ja tärkeä. Mitä enemmän tunnen alueen historiaa ja myös nykyhetkeä, sitä paremmin voin opastaa toisia.

Tämä sama tilanne on myös hengellisellä ohjaajalla. Jokaisella, joka uskoo Jumalaan, on mahdollisuus kertoa jollekin toiselle, mitä usko on. Jos en itsekään tunne Jumalaa, en voi kertoa hänestä kenellekään toiselle.

Entinen työtoverini, Jorma Kalajoki, kertoi Radio Dein ohjelmassa mielenkiintoisen tapauksen. Jorma halusi opastaa hiljan uskoon tullutta nuorta miestä siinä, miten välittää evankeliumia toisille. Jorma + tämä nuori mies menivät jonnekin kahvilaan ja alkoivat keskustelun läheisessä pöydässä istuvan porukan kanssa. Jorma kertoi, että lopulta tilanne meni siihen, että hän ja tämä naapuripöydässä ollut porukka väittelivät kiivaasti uskoon liittyvistä asioista. Mukana "oppilaana" ollut nuori mies kuunteli (ja ihmetteli) sivulta.

Lopulta tämä nuori mies kysyi, voisiko hänkin kertoa jotakin? Kun hän sai puheenvuoron, hän yksinkertaisesti vain kertoi siitä, miten usko oli muuttanut hänen elämänsä. Läsnäolevat kuuntelivat hiljaa nuoren miehen kertomaa. Omakohtainen todistus puhuttelee aina. Koska se on totta. Jorma kertoi, että häntä hävetti oma käytöksensä. Hän, jonka piti opastaa evankeliumin kertomisessa toisille, sortui väittelyyn toisten kanssa.

Vaikka olen vuosikymmeniä uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, tuntuu, että vasta viime aikoina olen oppinut uskosta jotakin. Sanat ovat harvenneet. Vastaukset ovat loppuneet. Jäljelle on jäänyt vain hiljainen luottamus siihen, että Jumala pitää huolen. Tästä päivästä ja tulevista.

Tällä viikolla sain päätökseen ison urakan. Hengellinen työ Kansan Raamattuseuran palveluksessa sisälsi satoja tilaisuuksia, kuukausittain lähetettyjä lähettäjäkirjeitä, Heinolan alueella postitettuja evankelioivia tiedotuskirjeitä ym. Olen skannannut sähköiseen muotoon kaikki nämä kirjeet. Samoin olen kirjoittanut sähköiseen muotoon kaikki yli 20 vuoden aikana pitämäni puheet. Tällä viikolla työ tuli valmiiksi ja juuri äsken, ennen tämän plogin kirjoittamista, poltin cd-levylle kaikki puheet ja kirjeet. Tosi pieneen tilaan mahtuu satojen tuntien työ.

Hudson Taylor, lähetystyön uranuurtaja, oli elämänsä viimeisinä kuukausina niin väsynyt, että kirjoitti rakkaalle ystävälleen: "Olen niin heikko, etten kykene kirjoittamaan, en lukemaan Raamattuani enkä edes rukoilemaan. Voin vain levätä hiljaa Jumalan käsivarsilla, niin kuin pieni lapsi ja luottaa Häneen."

Tuo ihmeellinen Jumalan mies, joka oli ollut niin täynnä Jumalan Hengen voimaa, joutui fyysisen sairautensa ja heikkoutensa tähden tilaan, missä voi vain maata hiljaa ja luottaa. Tässä on kaikki, mitä Jumala sinuakin, rakasta lastaan, pyytää väsyneenä ja kärsimyksen poltteessa tekemään. Älä yritä olla voimakas. Ole vain hiljaa ja tiedä, että Hän on Jumala."

Tuo teksti on niin totta. Siinä on sanottu uskon ytimestä jotakin tosi syvää. Usko on itsensä jättämistä Jumalan käsiin. Tutussa lasten virressä on sanoma: "Herra, kädelläsi asua mä saan.. kutsut ystäväsi lepäämään.. käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.. Onneni on olla Herraa lähellä.."

Vuosikymmeniä sitten luin erään runoilijan tekstin, missä hän kertoi, että hänellä on taipumus kulkea ajatuksin pitkälle tulevaisuuteen. Mitä pidemmällä hän on käynyt, sitä väsyneempi hän on ollut.

Juuri tänään meidän Herramme kutsuu minua/Sinua elämään tätä päivää. Tämä päivä on hänen antamansa lahja. Vapaus löytyy, kun vain jään Hänen varaansa.

Kauan sitten löysin G. Appletonin tekstin, joka on huikea kuvaus itsensä löytämisestä, Jumalan sydämen tavoittamisesta.

"Jumalani, anna minulle Hengen kynttilä, kun laskeudun oman olemukseni syvyyksiin. Näytä minulle se, mikä on kätkettyä, unohtuneiden muistojen ja kipujen varastohuoneet. Vie minut elämäni alkulähteille, kerro, millainen olen, mikä on nimeni. Anna minulle vapaus kasvaa niin, että minusta voisi tulla se minä, jonka siemenen kylvit, kun loit minut. Syvyydestä minä huudan sinua Herra."

En tunne enkä tiedä, ketkä kaikki käytte tätä plogiani lukemassa. Voin kuitenkin kertoa, että rukoilen, että Jumalan Pyhä Henki voisi siunata juuri Sinua. Olet Jumalallesi äärettömän rakas. On yksi, johon voi luottaa. Ja se on Hän.