torstai 21. elokuuta 2014


"TÄMÄN PÄIVÄN TÄRKEIN TEHTÄVÄ

 
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut
huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
 
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin
sinua lujasti ja kutsuisin takaisin halattavaksi.
 
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen
tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa
sinulle, että rakastan sinua.
 
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä
vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
 
Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia
mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää.
 
Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan
sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.
 
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä
minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että
olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe
huomista. Jollekulle tämä on viimeinen
mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?"
 
(Positiivarit 24.9.2008)

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mitä Sinulla on kädessäsi?

2. Mooseksen kirjan 3:2-4 on mielenkiintoinen kohta:
"Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva." Herra sanoi: "Heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä, mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään."

Varmaankin Mooses hämmästyi Jumalan kysymyksestä. Kun Jumala käski Mooseksen heittää sauvan pois, se muuttui käärmeeksi. Me olemme usein samanlaisia kuin Mooses, kun Jumala kysyy jotain meidän elämäämme liittyvää asiaa.
 
 
Kun Jumala kysyy, meillä on vastaus valmiina. Tätä sauvaa minä tarvitsen ehdottomasti. Tarvitsen noita tavaroita, tuota omaisuutta, tuota työtä, tuota ihmissuhdetta, tuota tehtävää..
 
Mutta valitettavasti me olemme usein sokeita, varsinkin siihen mikä liittyy omaan elämäämme. Me emme näe asioita niin kuin Jumala näkee. Siksi Hän voi tänään näyttää meidän elämässämme jotakin ja kysyä, mikä tämä on? Näenkö asian oikein?
 
Jumala ei kyykytä meitä tai ole kuin armeijan ryhmänjohtaja alokkaille. Muistan vuosien takaa entisen esimieheni puheen. Oli mies, joka pitkän odotuksen jälkeen oli saanut hankittua upeat pitkävartiset Nokia-saappaat. Kerran mies oli kulkemassa järven jäällä, kun yhtäkkiä jää petti hänen allaan. Mies ei ollut kaukana rannasta, mutta hän ei millään päässyt takaisin jäälle. Hän huusi rannalla olevalle ystävälleen: "Saappaat painaa!" - Vettä täynnä olevat isot saappaat painoivat tosi paljon. Ystävä rannalta huusi: "Heitä saappaat pois." - Mies ei kuitenkaan halunnut luopua uusista saappaistaan ja lopulta hän painui veden alle ja hukkui. Nuo kauan haaveillut hienot saappaat koituivat miehen kohtaloksi.
 
Jumala rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Hän haluaa, että kerran pääset Hänen luokseen Taivaaseen. Hän haluaa varmistaa, ettei mikään pääse viemään Sinua harhaan. On tosi hyvä tänäänkin muistaa, että koko maallinen omaisuutemme jää kuollessamme tänne maan päälle. Saappaat, kengät, talot, tavarat, tittelit ja ansiomerkit, säästöt ja velat..
 
Oman syyllisyyden (tai sokeuden) kohtaaminen on ihmisen lihallisuudelle tosi vaikeata. Paratiisista lähtien ihmisellä on ollut selityksiä, kun Jumala kysyy. Aatami syytti väärästä teostaan vaimoa, jonka Jumala oli antanut. Vaimo-Eeva syytti väärästä teostaan käärmettä..
 
Mikä meitä voi viedä harhaan? Synti tietysti. Elämässämme on asioita, jotka syvällä sydämessämme tiedämme vääriksi. Jos/kun emme halua mieliteoistamme, synneistämme, luopua, me alamme loppumattoman selittelyn, ettei meidän kohdallamme jokin teko ole väärin. Voimme Jumalalle jopa vuosia tai vuosikymmeniä todistella, että tekomme ei ole väärin. Jos tuo asia/teko ei ole väärin, emme silloin tarvitse mitään selittelyjä.
 
Nokia-saappaista ajattelemme olevan aika helppoa luopua. Eli on niin helppoa tehdä parannusta toisten synneistä. Sen, joka on koko elämänsä ollut absolutisti, on helppo sanoa alkoholistille, miten viinasta pitäisi luopua.. Mutta meillä on omat "salaiset" syntimme, jotka ovat meille tulleet rakkaiksi ja joista emme puhu kenellekään.
 
Mutta Jumala ei kysykään meiltä toisten elämästä tai synneistä mitään? Hän kysyy meiltä, mikä Sinulla/minulla on kädessäni tänään, tällä hetkellä?
 
Raamatussa on sana: "Jumalan johdatus on nuhteettoman turva.." Jumala haluaa pitää huolta meistä joka päivä. Jotta saisimme elää Hänen lähellään ja kasvaa uskossamme.
 
Jos pystymme Jumalan kehotuksesta luopumaan = heittämään pois sen, mikä on kädessämme, voimme nähdä, mikä tuo pois heitetty todella oli?
 
Se, mitä Jumala meiltä tänään kysyy, ei välttämättä ole jotakin pahaa. Monella voi elämässään/sydämessään/uskossaan olla vahva tunne (esim. saamamme profetian kautta) mitä Jumala tulee jatkossa elämässämme tekemään. Tuo valtava tunne ja kaipaus voi kuitenkin antaa Jumalallekin vain yhden mahdollisuuden. Odotamme vain sitä yhtä asiaa, joka sydämemme on vallannut.
 
Muistan lähtemättömästi, kun muutimme tänne kotikylääni, miten mm. sairauden tähden olin joutunut luopumaan monista hengellisistä palvelutehtävistä. Olin lähimetsässä tekemässä polttopuita. Siinä hiljaisuudessa, yhtäkkiä tunsin voimakkaan Jumalan läsnäolon. En ollut saarnaamassa, rukoilemassa, lukemassa hengellistä kirjallisuutta tai vastaavaa.. Pienensin puita. Ja siihen hetkeen Jumala tuli. Hän tiesi tulla sinne metsään, missä olin.
 
Olen monesti lainannut yhtä kohtaa Tapani Kansan vanhasta iskelmästä. Tuo kohta kuuluu näin: ".. en henno heittää mitään pois, jos siihen muisto jäädä vois.." - Jumala rohkaisee Sinua kuitenkin juuri tänään laskemaan kädestäsi sen/ne asiat, joita Hän kysyy. Laske tai heitä ne Jumalalle. Rukoile Jumalaa antamaan Sinulle näkökyky nähdä nuo asiasi Hänen silmillään. Voit yllättyä. Rankasti. Voit järkyttyä, että juuri Sinä tai minä olemme olleet niin sokeita. Erityisesti itsellemme. Ja olemme kiitollisia Jumalalle, että Hän avasi silmämme näkemään asiat oikein.
 
Olet ehkä joskus työntänyt kottikärryjä, kun naapuri ajaa autolla ohi. Huomaat mielenkiintoisen ongelman. On vaikea tervehtiä naapuria kättä heilauttaen. Jos niin teet, kottikärryt todennäköisesti kaatuvat maahan. Tai jos menet onnittelemaan ystävääsi toisessa kädessä kukkakimppu ja toisessa lahjapaketti. On vaikea onnitella ennen kuin olet antanut lahjasi hänelle.
 
Jumala haluaa antaa Sinulle jotakin. Vapauden vuosia kantamastasi taakasta tai rauhan Sinua painaneesta synnistä. Tai uuden näyn tulevaisuudestasi. Anna Jumalalle tyhjät kätesi, ne riittävät. Tyhjät kädet Hän voi täyttää. Älä sido elämääsi/uskoasi minkään rohkaisun tai profetian mukaan. Jumala kyllä tietää, mitä Hän on sinulle antamassa/tuomassa. Mitä enemmän pystyt olemaan yksin Hänen varassaan, sitä vapaampi olet. Sitä enemmän Hän voi Sinulle antaa.
 
Olet Jumalallesi rakas. Luota Hänen ääneensä. Hän ajattelee Sinun parastasi.
 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Jeesus on tulossa takaisin

4 Mooseksen kirjan 14:11,34b on tosi puhutteleva kohta: 
”Herra sanoi Moosekselle: Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minua, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa.. ja saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois.”
Tuo kohta on sanaa Israelin kansalle. Jumala sanoi, että kansa pitää häntä pilkkanaan, kun ei usko häneen, huolimatta kaikista ihmeistä, jotka hän on tehnyt. Lainauksen lopussa Jumala sanoi äärettömän pelottavat sanat: "minä käännyn teistä pois."
 
Ajattelen omaa aikaamme, omaa kansaamme, kotiseutuani, kotiseurakuntaani, itseäni. Meillekin Jumala on lukemattomin tavoin osoittanut rakkauttaan. Meillä on jo vuosikymmeniä mennyt hyvin. Maamme on itsenäinen, vapaa. Suurimmalla osalla kansasta on riittävästi ruokaa, vaatteita.. On kauniit kodit, on terveydenhuolto, sosiaalihuolto.. Moni asia on ilmaista.
 
Muistan lähtemättömästi erään lähetyskentältä palanneen työntekijän, joka kävi paikallisessa ruokakaupassa. Kun hän näki kaiken tarjonnan ja ruokamäärät, hän kertoi, että häntä oksetti.. Toiset maailmassa kuolevat nälkään. Monet täällä länsimaissa sairastuvat ja kuolevat, koska syövät ja juovat yli oman tarpeensa. Kalevi Lehtinen kertoi kauan sitten, että suomalainen tekee yleensä itsemurhan haarukalla ja veitsellä (= syömällä).
 
Me (minä mukaan lukien) emme ymmärrä, miten kaikki se hyvä, joka meillä on, on lahjaa Jumalalta, siunausta. Mutta harvoin kuulemme, että Jumalaa kiitettäisiin tästä kaikesta hyvästä.
 
Ukrainan tilanne on säikäyttänyt monia. Yhtäkkiä joku tulee häiritsemään elämämme rauhaa. Poliitikot ehdottavat hädissään vaikka Natoon liittymistä. Äkkiä ollaan huolissaan puolustusvoimiemme tilasta. Kuka meitä suojelee, jos syttyisi sota tai maailmantilanne muuttuisi vielä pahemmaksi?
 
Onko niin, että meidän yltäkylläinen ja "turvallinen" elämämme on saanut lopulta aikaan sen, että olemme unohtaneet Jumalan, joka on kaiken hyvän meille antanut. Emme me tarvitse Jumalaa. Meillähän on kaikki hyvin.
 
Hengellisissä piireissä puhutaan paljon Suomeen tulevasta herätyksestä. Moni sanoo sen jo alkaneenkin. Maassamme käy paljon yleensä englantia puhuvia sanan tuojia, jotka kertovat, että Jumala on heidät Suomeen lähettänyt kertomaan, että valtava herätys on tulossa.
 
Minäkin odotan herätystä. Rukoilen sitä. Mutta usein hämmästelen, että olemmeko me Suomen uskovat kuuroja ja ehkä myös sokeita? Täytyykö Jumalan lähettää maahamme milloin naisia  tai miehiä kertomaan meille, mitä täällä tulee tapahtumaan.
 
Eikö Suomessa ole yhtään miestä tai naista, joka kertoisi meille saman asian? Vai onko niin, että emme luota omiin sanan tuojiimme vaan luotamme vain maamme rajojen ulkopuolelta tulevien viesteihin?
 
Entinen presidenttimme Mauno Koivisto tuli tunnetuksi monista asioista. Yksi näistä oli Koiviston lause: "..tarttis varmaan tehdä jotakin.."
 
Emme saa herätystä itse aikaan, vaikka tekisimme mitä. Minkälaisia ohjeita Jumala on sanassaan meille antanut? Ensinnäkin Hän on käskenyt meitä pitämään kiinni Raamatun Sanasta. Sanan varassa me pysymme hengellisesti hengissä. Toinen asia on rukous. Rukouksen kautta saamme kertoa Jumalalle kaiken. Rukouksen ja Sanan kautta Hän itse puhuu meille.
 
Seuraava lyhyt lainaus on itselleni ollut huikea rohkaisu rukouksen voimasta.
"John Knox oli kuuluisa siitä, että hänen rukouksissaan oli voimaa, jopa niin, että kuningatar Maryllä oli tapana sanoa, että hän pelkäsi Knoxin rukouksia enemmän kuin kaikkia Euroopan armeijoita."

Myös evankelista Billy Graham on löytänyt rukouksen ytimen.
Vuosien varrella evankelista Grahamilta on kysytty monta kertaa, mikä on syy hänen julistustyönsä mahtavaan onnistumiseen. Yhä uudelleen ja uudelleen Graham on vastannut hyvin vilpittömästi: "Onnistumisen avain ristiretkillämme on muodostunut kolmesta perustekijästä. Ensimmäinen on rukous. Toinen on rukous. Ja kolmas ja viimeinen tekijä on rukous!"

Jumala odottaa meidän rukoilevan. Läheistemme puolesta, kotipaikkakuntamme puolesta, seurakuntamme ja sen työntekijöiden puolesta. Ja myös herätyksen puolesta. Täysin Jumalan käsissä on se, mitä Hän aikoo tehdä. Pääasia ei liene odotella ja katsella sinne ja tänne, mistä herätys kenties on tulossa?. Nyt on toiminnan aika. Keskittyä siihen, mitä meidän tehtäväksemme on annettu tänään.

Asuin Heinolassa 25 vuotta. Suuren osan tuosta ajasta olin Kansan Raamattuseuran työntekijä. Apunani vuosikaudet oli mm. uskova pariskunta. He tekivät Jumalan valtakunnan työn hyväksi tosi paljon. He eivät koskaan kehuneet omia ansioitaan. He eivät istuneet ja odottaneet herätystä, vaan he tekivät sitä, mitä oli heidän edessään. Mikään tehtävä ei ollut liian pieni tai halpa. Kaiken he tekivät niin kuin Jumalalle. Ja Jumala käytti heitä koko ajan. Ihailin heitä ja ihailen edelleen. Työtä aloittaessani he olivat kumpikin jo eläkkeellä. Eläkkeelle pääsy voi avata Jumalan lapselle aivan uusia mahdollisuuksia. On myös uskovia, jotka odottavat koko ajan, milloin minulle profetoitu suuri tehtävä alkaa. Suuri tehtävä alkaa pienistä tehtävistä. Ihan lähellämme.

Olen huomannut, että kun vuosia tulee lisää, jollakin lailla rukous läheisten puolesta on tullut entistä tärkeämmäksi. Vuosia sitten saatoin kuulla puheenvuoroja, joissa kerrottiin monista vapaaehtoistehtävistä, joita uskova ihminen voi seurakunnassaan tehdä. Kun lähes kaikki mahdolliset tehtävät oli lueteltu ja paikat täytetty, jäljelle jääneelle porukalle (mm. vanhoja, sairaita) saatettiin sanoa, että "te loput voitte sitten vaikka rukoilla..".

Kuitenkin kaiken toiminnan avain pitäisi olla rukouksessa. Jos emme rukoile, luotamme enemmän siihen, mitä itse teemme. Mitä enemmän annamme painoa rukoukselle, sitä enemmän osoitamme, että emme ilman Jumalaa selviä.


”Me olemme tehneet uskosta liian helpon, etenkin niissä maissa, joissa kristityt ovat enemmistönä. Alkuseurakunnassa samoin kuin vieläkin suurimmassa osaa maailmaa Jeesuksen seuraajat joutuivat laskemaan kustannukset. Heidän oli oltava valmiina kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Mutta nykyisin ei seurakunnan jäseniltä vaadita tällaista. Seurakuntakuri on höltynyt ja samalla seurakunnan todistus heikentynyt.  Seurakuntiin on ujuttautunut maailman vaikutus ja ne alkavat monissa toiminnoissaan yhä enemmän muistuttaakin maailmaa. Lopun aikojen lähetessä oikeat ja väärät alkavat erottua toisistaan. Kärsimysten ja vainojen tullessa ero näkyy..”
 


Mitä pitäisi tapahtua, että me vanhat uskovat heräisimme? Mitä pitäisi tapahtua, että alkaisimme Jumalan Sanasta etsiä Jumalaa ja hänen tahtoaan? Mitä pitäisi tapahtua, että me alkaisimme ihan tosissaan rukoilla apua Jumalalta? Mitä pitäisi tapahtua, että meidän silmämme avautuisivat näkemään ja tunnustamaan, että kaikki se hyvä, mikä meillä on, on lahjaa ja siunausta Jumalalta. Mitä pitäisi tapahtua, että askeleemme pyhäaamuna johtaisi meidät kirkkoon kuulemaan Jumalan Sanaa ja käymään Herran Ehtoollisella? Mitä pitäisi tapahtua, että minä, joka tässä Sinulle kirjoitan heräisin tekemään parannusta omista tekemisistäni tai tekemättä jättämistäni? Milloin minä ja me lopetamme parannuksen tekemisen naapureidemme ja toisten uskovien synneistä?

 
Ps 37:4,5 ”Kohta kaikuu hänen (Jumalan) ylväs äänensä.. Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä..”
 
Mitä tuumaat, jos iltauutisten pääuutinen olisi tänään: "Jeesus on tulossa pian takaisin. Osa kirkkojen edustajista kehottaa kaikkia valmistautumaan ja järjestämään asiat Jumalan kanssa. Osa kirkkojen edustajista väittää ettei Jeesus ole tulossa, kun hän tuskin on olemassakaan. Ja jos hän tulisikin, hän varmaankin tulisi lentokoneen turistiluokassa.." 
Jokaisen on ratkaistava suhteensa Jeesukseen ja Jumalaan. Tämä päivä, jota elämme, on Jumalan meille antama mahdollisuus tehdä se.
 
Eräästä kirjasta löysin tekstin ”omista” turvarakennelmista, joita esim. pieni lapsi on sisälleen rakentanut. Uskon, että monella aikuisellakin on sisällään tukirakennelmia, jotta elämä pysyisi kasassa.
 
”Omat turvarakenteet ovat syntyneet, koska joskus varhain on koettu niin suurta turvattomuutta, että ainoa turva on löytynyt juuri niistä. Kun omia varhain rakennettuja turvarakenteita alkaa asettaa kyseenalaisiksi, joutuu kohtaamaan juuri sen turvattomuuden, jonka päälle ne ovat rakentuneet. Nämä varhaiset turvattomuuden kokemukset koetaan yhtä voimakkaina kuin ne koettiin lapsena. Muutoksen keskellä oleva ihminen saattaa sen vuoksi pelätä, että koko maailma hajoaa kappaleiksi ja että oma minuus tuhoutuu tai että tulee hulluksi. Omasta turvarakennelmasta luopuminen herättää niin suurta pelkoa, ettei ihminen suostu siihen ennen kuin hänen on pakko. Vasta pakon edessä ihminen alkaa asettaa kyseenalaiseksi sen mistä hän on saanut turvansa. Meidän täytyy alkaa tukehtua omiin turvarakennelmiimme ennen kuin kaipaamme happea niin paljon, että suostumme romuttamaan sen, minkä varaan olemme elämämme rakentaneet.”
Rukoillaan yhdessä: "Kiitos, Jeesus, että olet tässä hetkessä ihan lähelläni. Kiitos, että rakastat minua niin paljon, että annoit henkesi minun tähteni. Anna anteeksi, että olen elänyt ja toiminut oman sydämeni mukaan. Sinulle, Jeesus, on kaikki mahdollista. Ota elämäni ohjaukseesi. Ohjaa minut Sinun tiellesi. Ja anna minun olla valmis silloin, kun Sinä tulet minua hakemaan. Ota Jeesus koko elämäni. Siunaa läheisiäni, rakkaitani, heitä kaikkia. Amen."
"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.." - Jeesus ottaa elämämme ohjaukseensa ja pitää  meistä huolen kaikkina tulevina päivinä. Meidän ei enää tarvitse pelätä tulevaa, koska Hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.
Jäljellä olevaa elämäämme on jäljellä vain rajallinen määrä. Minulla on tunne, että joku meistä kantaa sydämellään haavetta, jonka vielä haluaisi toteuttaa. Uskon, että Herrakin haluaa tuossa toteutuksessa olla mukana. Seuraava Tommy Hellstenin teksti rohkaiskoon Sinua.
”Majakka myytävänä.
Aivan odottamatta törmäsin myyntimieheen. Hän katsoi suoraan silmiin ja sanoi: Jopas sattui. Veti salkustaan kuvan vanhasta majakasta ja näytti: Osta pois. Hätkähdin ja tunsin kuinka unelmani liikahti. Kaksi tähteä syttyi taivaalleni. Ei minusta majakan omistajaksi, sanoin ja peitin haaveen vanhaan huopaan. Merkiksi mitättömyydestäni väänsin vielä käsiäni ja katsoin maahan. Mutta mies ei mennyt lankaan. Kohotti huopaani ja nauroi: Sinä jos kukaan itsellesi majakan tarvitset. Sinä, jonka isät merta kyntivät. Villisti hyppi nyt unelma sisälläni, kalisteli kiiltäviä kahleitaan ja herätti lopulta nukkuvan tiikerin. Keltaiset raidat välähtivät auringossa. En tiedä, mitä tapahtui mutta minä heitin huovan lätäkköön, puraisin kieltäni ja pyysin saada katsoa kuvaa uudestaan. Miksei, sanoin tiikerille, joka katsoi minua kuin vanhaa ystävää. Komea on majakka, jykevää graniittia ja linssi hohtavaksi hiottu. Sitten kaivoin kuvetta ja kysyin paljonko majakka maksaa. Tiikeri laskosti innoissaan vanhan huovan lätäköstä, suoristi sen alta nousseen unelman. Niinpä minä tein elämäni majakkakaupat. Ja sisälleni piirtyi koko tähtitaivas.”
Aletaan jo valmistautua Jeesuksen tulemukseen. Tavaraa on matkassa aivan liikaa. Joillakin rahaakin yllin kyllin. Aloitetaan antaminen pienistä tavaroista ja pienistä summista. Se on yleensä helpompaa. Lisää vähitellen tavara- ja rahamääriä. Silloin, kun antaminen alkaa kipristää sydäntämme, olemme edistyneet antajan tehtävässä. Kun Jeesus tulee takaisin, meidän pitää antaa kaikki jäljelle jäänyt yhdellä kerralla. Tärkeintä on, että meillä on aarre Jumalan tykönä.
Olen tosi iloinen siitä, että Teitä blogini lukijoita on hyvinkin laajalla alueella Suomen ulkopuolellakin. Rukoilen Sinun ja Teidän kaikkien puolesta. Jäädään yhdessä Vapahtajamme turviin. Siinä on meillä paras paikka.

PS Varmaankin hämmästelit, mikä ihmeen kuva on kotisivuni yläosassa? Kuva on neljästä titaaniruuvista, jotka selkäleikkauksen yhteydessä Reuma-sairaalassa selkääni laitettiin. Kun Jeesus tulee minua hakemaan, ruuvit jäävät tänne maan päälle. Huikeata.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 
 
 


Tosi kiva nähdä taas!!!

Tervehdys! On kulunut lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani tänne kotisivuille. Vaikka olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, tämä vuo...