torstai 24. tammikuuta 2013

On Jumala, jolle Sinä olet rakas

"Todellinen usko on kuin ihminen, joka pudottaa kirjeensä postilaatikkoon ja antaa sen mennä. Epäusko pitelisi kiinni kirjeen kulmasta ja samalla ihmettelisi, miksi vastaus viipyy."

Tuo edellä kirjoittamani lainaus on hyvä kuva uskosta ja rukouksesta. Tulevaisuutemme on täysin avoin. Kukaan ihminen ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumala sen sijaan tietää. Kun uskomme elämämme Jumalan johdatukseen, Hän ohjaa meidän elämäämme oman hyvän suunnitelmansa mukaan. Hän myös varmistaa, että kerran, kun elämämme täällä ajassa päättyy, pääsemme kotiin Hänen luoksensa.

Uskon perusolemus on lapsenomaisuus. Me uskomme elämämme Hänelle. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Mitä enemmän kannamme omaa elämäämme ja tulevaisuutta käsissämme, sitä enemmän meitä rasittaa.

Viime viikot ja kuukaudet olen elänyt hyvin mielenkiintoista aikaa. Käyn parhaillaan paikallisen Wahren-opiston järjestämää alueellista opas-kurssia. Kurssin tarkoitus on antaa valmiudet toimia oppaana viiden kunnan alueella. Kurssiin liittyvän lopputyön tulen tekemään tästä kotikylästäni, joka on minulle tosi rakas ja tärkeä. Mitä enemmän tunnen alueen historiaa ja myös nykyhetkeä, sitä paremmin voin opastaa toisia.

Tämä sama tilanne on myös hengellisellä ohjaajalla. Jokaisella, joka uskoo Jumalaan, on mahdollisuus kertoa jollekin toiselle, mitä usko on. Jos en itsekään tunne Jumalaa, en voi kertoa hänestä kenellekään toiselle.

Entinen työtoverini, Jorma Kalajoki, kertoi Radio Dein ohjelmassa mielenkiintoisen tapauksen. Jorma halusi opastaa hiljan uskoon tullutta nuorta miestä siinä, miten välittää evankeliumia toisille. Jorma + tämä nuori mies menivät jonnekin kahvilaan ja alkoivat keskustelun läheisessä pöydässä istuvan porukan kanssa. Jorma kertoi, että lopulta tilanne meni siihen, että hän ja tämä naapuripöydässä ollut porukka väittelivät kiivaasti uskoon liittyvistä asioista. Mukana "oppilaana" ollut nuori mies kuunteli (ja ihmetteli) sivulta.

Lopulta tämä nuori mies kysyi, voisiko hänkin kertoa jotakin? Kun hän sai puheenvuoron, hän yksinkertaisesti vain kertoi siitä, miten usko oli muuttanut hänen elämänsä. Läsnäolevat kuuntelivat hiljaa nuoren miehen kertomaa. Omakohtainen todistus puhuttelee aina. Koska se on totta. Jorma kertoi, että häntä hävetti oma käytöksensä. Hän, jonka piti opastaa evankeliumin kertomisessa toisille, sortui väittelyyn toisten kanssa.

Vaikka olen vuosikymmeniä uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, tuntuu, että vasta viime aikoina olen oppinut uskosta jotakin. Sanat ovat harvenneet. Vastaukset ovat loppuneet. Jäljelle on jäänyt vain hiljainen luottamus siihen, että Jumala pitää huolen. Tästä päivästä ja tulevista.

Tällä viikolla sain päätökseen ison urakan. Hengellinen työ Kansan Raamattuseuran palveluksessa sisälsi satoja tilaisuuksia, kuukausittain lähetettyjä lähettäjäkirjeitä, Heinolan alueella postitettuja evankelioivia tiedotuskirjeitä ym. Olen skannannut sähköiseen muotoon kaikki nämä kirjeet. Samoin olen kirjoittanut sähköiseen muotoon kaikki yli 20 vuoden aikana pitämäni puheet. Tällä viikolla työ tuli valmiiksi ja juuri äsken, ennen tämän plogin kirjoittamista, poltin cd-levylle kaikki puheet ja kirjeet. Tosi pieneen tilaan mahtuu satojen tuntien työ.

Hudson Taylor, lähetystyön uranuurtaja, oli elämänsä viimeisinä kuukausina niin väsynyt, että kirjoitti rakkaalle ystävälleen: "Olen niin heikko, etten kykene kirjoittamaan, en lukemaan Raamattuani enkä edes rukoilemaan. Voin vain levätä hiljaa Jumalan käsivarsilla, niin kuin pieni lapsi ja luottaa Häneen."

Tuo ihmeellinen Jumalan mies, joka oli ollut niin täynnä Jumalan Hengen voimaa, joutui fyysisen sairautensa ja heikkoutensa tähden tilaan, missä voi vain maata hiljaa ja luottaa. Tässä on kaikki, mitä Jumala sinuakin, rakasta lastaan, pyytää väsyneenä ja kärsimyksen poltteessa tekemään. Älä yritä olla voimakas. Ole vain hiljaa ja tiedä, että Hän on Jumala."

Tuo teksti on niin totta. Siinä on sanottu uskon ytimestä jotakin tosi syvää. Usko on itsensä jättämistä Jumalan käsiin. Tutussa lasten virressä on sanoma: "Herra, kädelläsi asua mä saan.. kutsut ystäväsi lepäämään.. käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.. Onneni on olla Herraa lähellä.."

Vuosikymmeniä sitten luin erään runoilijan tekstin, missä hän kertoi, että hänellä on taipumus kulkea ajatuksin pitkälle tulevaisuuteen. Mitä pidemmällä hän on käynyt, sitä väsyneempi hän on ollut.

Juuri tänään meidän Herramme kutsuu minua/Sinua elämään tätä päivää. Tämä päivä on hänen antamansa lahja. Vapaus löytyy, kun vain jään Hänen varaansa.

Kauan sitten löysin G. Appletonin tekstin, joka on huikea kuvaus itsensä löytämisestä, Jumalan sydämen tavoittamisesta.

"Jumalani, anna minulle Hengen kynttilä, kun laskeudun oman olemukseni syvyyksiin. Näytä minulle se, mikä on kätkettyä, unohtuneiden muistojen ja kipujen varastohuoneet. Vie minut elämäni alkulähteille, kerro, millainen olen, mikä on nimeni. Anna minulle vapaus kasvaa niin, että minusta voisi tulla se minä, jonka siemenen kylvit, kun loit minut. Syvyydestä minä huudan sinua Herra."

En tunne enkä tiedä, ketkä kaikki käytte tätä plogiani lukemassa. Voin kuitenkin kertoa, että rukoilen, että Jumalan Pyhä Henki voisi siunata juuri Sinua. Olet Jumalallesi äärettömän rakas. On yksi, johon voi luottaa. Ja se on Hän.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ole minulle syntiselle armollinen

Olen kuullut ja lukenut monenlaisia kutsuja, joita Jumala on ihmisille antanut. Yksi ihmeellisintä on ollut jo vuosia sitten edesmenneen kirjailijan ja julistajan, Tapio Nousiaisen, saama kutsu kirjoittaa kirja uskoville ihmisille avuksi. Tuon kirjan nimi on "Kristuksen kanssa kärsimyksen koulussa".

Lainaan tähän pienen pätkän tuosta kirjasta:
Jumala alkoi yhtäkkiä puhua. Hän sanoi: "Nouse työhön. Sinun pitää kirjoittaa kirja kristityille. Sitä kirjaa lukevat uskovaiset yli rajojen ja tunnustusten. Monet tulevat siitä lohdutetuiksi ja siunatuiksi. Älä epäile. Saat kirjoittaa sen täällä mökillä ja viimeistellä syksyllä kaupungissa.

Sama ilmoitus toistui useana päivänä. Huokasin ja ajattelin: "Taasko Herra? Enkö saanut levätä kirjan tekemiseltä edes yhtä kesää?" Mutta Herra sanoi: "Taas? Aika on lyhyt. Nouse ja kirjoita!"

Tapio Nousiainen alkoi kirjoittaa. Ja toisaalta, miten puhuttelevaa, järkyttävää, Tapio Nousiainen kuoli sillä viikolla kun kirja alkoi valmistua kirjapainossa. Viimeinen tehtävä oli suoritettu.

Kuuntelin muutama päivä sitten Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherran, Jouni Lehikoisen, radioblobia Radio-Deissä. Hän kertoi siitä, miten Tanskassa on ajauduttu siihen, että lukuisia kirkkoja on myynnissä. Sama tilanne alkaa olla totta myös Ruotsissa. Väkeä käy niin vähän, talous ei kestä isojen kirkkojen ylläpitoa. - Tuo blogi puhutteli. Miten tilanne on Suomessa, meidän kirkossamme?

Hyvin monelle kirkko ja hengellisyys alkavat olla vieraita. Tämä muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Suunta on huolestuttava. Yksi Teistä blogini lukijoista lähetti minulle viestin hiljan. Hän kertoi, miten oli saanut sydämelleen rukoilla oman seurakuntansa puolesta. Erityisesti Jumalanpalveluksen puolesta. Vielä hän kertoi alkaneensa itsekin käydä oman seurakunnan Jumalanpalveluksessa.

Rukouksesta on puhuttu, opetettu ja kirjoitettu tosi paljon. Mutta mikään opetus ei auta, ellemme itse rukoile. Kauan sitten luin jostakin tekstin, jonka sisältö oli suunnilleen seuraava: Jos näkisimme rukouksen valtavat mahdollisuudet, me rukoilisimme koko ajan. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme rukoilisi.

Olen lukenut monia rukoukseen liittyviä aforismejä ym. Minusta yksi puhuttelevimmista on tämä: "Missä on paljon rukousta, siinä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siinä on vähän siunausta. Missä ei ole ollenkaan rukousta, siinä ei ole ollenkaan siunausta."

Minun pitäsi rukoilla enemmän. Pyhä Henki minussa auttaa minua, kun alan rukoilla. Eräässä isossa seminaarissa kuulin huikean ajatuksen: "Kun alamme rukoilla, Jumala itse alkaa rukoilla meissä.." - Kyse on siitä, alammeko rukoilla.

Kirjakaupoissa, kirjapöydillä ja kirpputoreilla on myynnissä monia hyviä rukouskirjoja, joita kannattaa käyttää avuksi, varsinkin silloin, kun omat sanat ovat hukassa. Lohjan Vivamossa järjestettiin kerran suunnittelupalaveri, jonka yksi osa oli rukoushetki Särkyneen Sydämen Kirkossa. Mukana ollut Antero "Mooses" Laukkanen kertoi tilanteesta. Paikalla oli yksi ortodoksimunkki, joka rukoushetkessä käytti pientä rukouskirjaa. Kun munkki luki rukousta, hän alkoi itkeä. Antero kertoi mielessään ajatelleensa, että "..ei osaa edes rukoilla, kun käyttää rukouskirjaa.." - Silloin hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle suoraan: "Milloin sinä itse olet rukoillut ja itkenyt?"

Yritän antaa muille kuvaa syvästä hengellisyydestäni, mutta oma ajatusmaailmani ja puheenikin voivat olla täynnä toisten Jumalan lasten arvostelua. - Voi minua hengellistä näyttelijää, joka vuosien aikana olen oppinut puhumaan ja käyttäytymään hengellisesti.

Paavali kirjoitti: "Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.." On tuskallista nähdä oma pahuutensa. Tuntuu, että hengellinen kasvu on olematonta. Minussa ei ole mitään hyvää. Kun vihollinen syyttää minua hengettömyydestä ja syntisyydestä, hän on oikeassa. Mutta tänäänkään minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä Jeesuksen, Vapahtajan tykö. Ja tunnustaa hänelle täydellinen epäonnistuminen. En selviä ilman Häntä. En päivääkään. Raamatussa on sana, miten Jeesus itse rukoilee Isän edessä meidän puolestamme. Se on rukous joka kuullaan.


Tanskassa on kirkko, jossa on suuri kipsistä valettu Jeesus-Vapahtaja-patsas. Kun taiteilija oli tehnyt patsaan valmiiksi, Jeesuksen kädet olivat koholla. Taiteilija jätti valmistuneen patsaan kuivumaan, ja laittoi patsaan päälle lakanan suojaksi. Kun hän seuraavana aamuna tuli kirkkoon, Jeesus-patsaan kädet olivat laskeutuneet alas. Niin taiteilija jätti kädet niin ja patsaan Jeesus on siunaus-asennossa.

Jo vuosia tuo kirkko ja patsas on ollut lukuisten turistien käyntikohteena. Eräs kävijä oli jälleen Jeesus-patsaan edessä. Hän kysyi oppaalta, että mitä ihmeellistä tässä patsaassa on? Opas sanoi hänelle: "Käy Jeesuksen eteen polvilleen.." - On aivan toista olla polvillaan Jeesuksen edessä omat syntinsä tuntien, epäonnistuneena, sairaana, voimattomana..

Tälläinen ihmeellinen Jeesus meillä on. Hän ottaa minut vastaan tänäänkin, tälläkin hetkellä. Epäonnistuneena, sairaana.. Sydämestä nousee kiitos. Vain Hänen ansiostaan saan syntini anteeksi. Vain Hänen ansiostaan pääsen kerran Taivaaseen. Ihmeellinen Jeesus.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

1 Moos 31:50 ”..niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on..”

Jokainen tietää, mikä on kanava. Kanava sanaa käytetään vesistö-terminä, mutta myös TV-kanavista puhutaan. Kanava-sanaa käytetään hengellisenäkin käsitteenä kuvaamaan yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Vuosia sitten kuulin hyvän tarinan tähän liittyen.

Eräs uskova mies kävi illalla nukkumaan. Mies makasi selällään ja laittoi kädet ristiin rinnan päälle. Siinä hän rukoili ja siihen hän nukahti. Kun mies aamulla heräsi, hän oli edelleen samassa asennossa kädet ristissä. Mies totesi: ”Oho, kanava on ollut auki koko yön."

Moni kokee hengellisessä elämässään tilanteen olevan toisinpäin. Yhteydenpito ja yhteys Jumalaan pyrkii katkeamaan, harvenemaan, meidän puoleltamme. Piispa Voitto Huotari sanoi muutama vuosi sitten Heinolan rukouspäivillä suuren viisauden: "Jos tuntuu, että Jumala on kaukana, kumpi on liikkunut? Jumala vai ihminen?"

Katselin telkkarista ohjelmaa, jonka aiheena oli sydäninfarkti. Verisuonet voivat ahtautua/tukkeutua niin pahasti, että veri ei enää pysty kulkemaan ja tulee tukos. Monien kohdalla esim. ruokailutottumukset, kiire ym ovat vaikuttaneet elimistön kunnon rappeutumiseen. On voitu elää vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä ilman, että elämäntyyliin on kiinnitetty mitään huomiota. Kun sydän alkaa oireilla tai tulee infarkti, monet asiat yleensä muuttuvat. – On pakko jotta elämä voisi jatkua. On pakko tarkistaa ruokavaliota, kuntoilun huomioimista, koko elämää.

Luuk 6:45 puhuu myös sydämestä: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Entä miten meidän sydämemme ja hengellisyytemme jaksaa tänään? Mitä meidän sydämemme on täynnä? Entä sitten meidän puheemme?

Olin monta vuotta sitten kurssilla, jonka aiheena oli "Puhelimen käyttö markkinoinnissa". Kurssilla opetettiin, miten puhelinta voidaan käyttää myynnin ym. apuna. Kurssi alkoi sillä, että kurssin vetäjä kiersi nauhurin ja mikrofonin kanssa jokaisen kurssilaisen tykönä. Puolet porukasta sai sanoa nauhalle, miten kukin vastaa omaan työpuhelimeensa, toinen puoli sai sanoa, miten esittelee itsensä soittaessaan jollekin. Oli "jännä" kuulla oma äänensä.
 
Samoin, jos meidän elämäämme ja puheitamme nauhoittaisi tai kuvaisi salaa joku ulkopuolinen, voisimme hämmästyä, monesti jopa hävetä käyttäytymistämme. Varmasti kukaan meistä ei rohkenisi antaa toisten kuunnella kaikkea sitä, mistä puhumme esim. kotonamme.

Olemme helposti ihmisten orjia ja riippuvaisia toisten hyväksymisestä. Jos toiset tietäisivät kaiken meistä, tuskin he enää pitäisivät meistä..

Kunpa pystyisimmekin näkemään omaa elämäämme ulkopuolisen silmin, koska niin usein olemme sokeita itsellemme. Väärien ruokailutottumusten ja elämäntapojen vaikutuksesta, meidän sydämeen on tarttunut niin paljon turhaa, vahingollistakin, joka estää meitä voimasta hengellisesti hyvin.

Hep 4:13 ”Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”

Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen asti. Ja se on ratkaisevaa.

Potilas, joka on menossa ohitusleikkaukseen, on ennen leikkausta ollut varjoainekuvauksessa, jossa suonet on kuvattu. Ja tukokset ovat paljastuneet.

Samoin Herra on "kuvannut" meidät. Hän haluaa hoitaa meitä, jos vain suostumme Hänen hoitoonsa.

On asioita, joita Herra ei voi tehdä puolestamme: sanan tutkiminen ja sydämen oven avaaminen Jumalalle. Jos tuntuu, että Jumala on kaukana.. Ja itse tiedämme kulkeneemme Hänestä kauas, saamme juuri tällä hetkellä tunnustaa asian Hänelle.

Danielin kirjan 9. luvussa profeetta tunnustaa Jumalan edessä omia ja kansansa syntejä: ”Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin syntini ja sanoin: ”Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi. Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan, kapinoineet ja poikenneet sinun käskyistäsi ja laeistasi.. Mutta sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet armollinen ja voit antaa meille anteeksi, vaikka olemme luopuneet sinusta.. Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.."
 
Johanneksen kirjeessä on ihmeellinen lupaus sille, joka tuntee ja tunnustaa syntinsä: "..jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
 
Danielin kirjassa on myös edelliseen liittynyt huikea rohkaisun sana: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, jonka jo aikaisemmin olin näyssä nähnyt. Hän neuvoi minua ja sanoi: ”Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua.”

Tänään Herra lähettää meillekin sanan: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana.. Jumala antaa Sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi, koska Hän rakastaa sinua."

Saat tuntea sydämessäsi, että tämä sana on totta. Juuri sinua varten. Ja minua.

Rukouksesi on kuultu!

  Tervehdys ystävä siellä jossakin!   Olen rukoillut Sinun puolestasi joka päivä. Jumala tietää, missä asut, missä ...