Tekstit

Vuodet vierivät

Kuva
Olen siivoillut vanhoja arkistojani. Papereiden keskeltä löysin vanhan valokuvan itsestäni lokakuulta 1982. Kuvan otti aikoinaan SANA-lehden silloinen toimittaja Sakari Sarkimaa. Kuva on SANA-lehdestä.
Vaikka en koe itseäni erityisen vanhaksi, tuon kuvan ottamisesta on aikaa 36 vuotta. Paljon on tapahtunut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Ensi viikolla täytän 65 vuotta. Ennen tuo ikä oli vanhuuseläkkeen alkamisaika. Hurja juttu sinänsä. Viime kuukausiin on liittynyt parin läheisen sukulaisen hautajaiset. Vaimon isä kuoli 94-vuotiaana ja tätini (äitini nuorin sisko) kuoli 89-vuotiaana. Tädin hautajaisista on aikaa runsas kaksi viikkoa. En olisi voinut uskoa, että tätini kanssa syntyisi niin läheinen yhteys kuin viimeisen parin vuoden aikana syntyi. Kuoleman läheisyys oli todellista jo viime vuonna, kun täti kävi aivan kuoleman rajalla. Meitä yhdisti tietysti sukulaisuus, mutta myös yhteinen usko ja rukous. Syvällisimmät hetket koimme sairaalan sängyn ääressä. Kuolevan ihmisen vierellä voi …

Jumala ei ole unohtanut!

Kuva
 Asuin Heinolassa vv 1985-2010. Noilta vuosilta on paljon muistoja. Yksi sellainen on edesmennyt hyvä ystäväni Risto Juhani. Risto oli persoonallisuus ja monilahjakkuus, jollaisia erittäin harvoin tapaa. Risto toimi mm. teatterinjohtajana, kirjailijana ja keramiikkataiteilijana. Elämänsä loppuun asti hän teki ja loi. Käsillään ja myös kirjoittajana. Ostin Riston tekemään keramiikkaa tosi paljon. Annoin niitä pääosin muille lahjaksi. Oli helppo antaa lahjaksi sellaista, jonka tekijän hyvin tunsi. Koska Risto teki keramiikkaa savesta, sain tutustua myös savenvalajan työhön ja sen eri vaiheisiin. Jokainen esine muokattiin taidolla. Yksi mieleinen harrastukseni on kirpputoreilla käyminen. Harrastus alkoi jo Heinolassa ollessa, kun olin pitkiä aikoja sairaslomalla selkäkipuni takia. Kun kävelin kaupungilla, aloin poiketa silloin tällöin kirpputoreille. Aloin tehdä löytöjä. Kirpputoreilla käynti on kuin kalastusta. Mitä useammin käy, sitä suurempi todennäköisyys on saada todellinen saalis…

Rukousta opettelemassa

Kuva
Aurinkoinen tervehdys Sinulle! Ulkona paistaa aurinko ja ilma on upea. Kirjoitan Sinulle vähän tämän päivän tunnoista. Käsileikkauksesta on aikaa nyt kolme viikkoa. Viikko sitten kipsi vaihdettiin yksilöllisesti muotoiltuun lastaan. Keskisormi on tuettu niin, ettei sitä pysty kunnolla käyttämään ja esim. kirjoittaminen 10-sormijärjestelmällä  on vähän hankalaa. Varsinkin illalla käsi on turvonnut. Kättä pitäisi pitää mahdollisimman paljon tuettuna ylöspäin.
Enpä olisi voinut aavistaa, miten paljon leikattu käsi voi vaikuttaa arjen toimintoihin. Tuota lastaa joudun käyttämään vielä kolme viikkoa yötä päivää. Sitten alkaa kuntoutus. Tämän ajan yksi siunaus on ollut pysähtyminen. Kun on ollut pakko pysähtyä ja välttää monenlaisia käsin tehtäviä töitä, aikaa on jäänyt mm. lukemiseen. Kuuntelin radiosta erästä rukousopetusta. Siinä suositeltiin lämpimästikirjaa Kokemuksiani rukouksesta. Kirja on vanha, painettu 1996. Löysin sen nettidivarista. Minulla on vuosia ollut käsitys, että rukous on …

"Nyt on sinun aikasi olla aivan hiljaa ja kuunnella, kun minä puhun."

Kuva
Viime perjantaina käteni leikattiin Tampereella. Leikkaus sujui oikein hyvin. Korjattavaakin löytyi jonkun verran. Leikkaus tehtiin käsi puudutettuna. Oli aika raju tunne, kun käden tunnottomuus säilyi pitkän aikaa vielä kotonakin. Leikkausta seuranneena yönä valvoin pitkään ja mietin, että mitä jos tunto ei palaudukaan? On monia, jotka ovat halvaantuneet. Monen käsi tai jalka on amputoitu. On vaikea edes kuvitella, miltä tuntuisi olla sellaisena loppuelämänsä. Elää kehossa tuntematta fyysisesti paljon mitään.  Rukoilin yöllä, että tunto käteeni palautuisi aamuun mennessä. Oli huikea tunne sitten herätä, kun sormet liikkuivat jo vähän. Joudun pitämään kipsiä ensi viikon perjantaihin, jolloin kipsi vaihdetaan lastaan. Sen jälkeen arjesta sujuminen on paljon helpompaa. Viime blogi-tekstin lopussa teimme sopimuksen. Muistaa toisiamme rukouksin ja pyytää Jumalaa uudistamaan rukouselämäämme. Olen suureksi ilokseni havainnut, että rukouksiin on vastattu. Ainakin tiedän, että Sinä olet rukoil…

"Oletko Sinä onnellinen siellä?"

Kuva
Tulin just lääkäristä. Leikkaukseen pitää mennä. Käsileikkaukseen. Käsikirurgin hoidettavaksi. Marraskuun lopulla raivasin risuja. Ja kaaduin. Satutin käteni. Nivel  on poikki keskeltä kämmentä. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta magneettikuvassa näkyi. Monenlaista. Mutta tärkein löytö oli tuon katkennut nivel, joka pitää korjata. Muistan vuosia sitten, kun kaaduin liukkaalla. Nyrjäytin nilkkani ja jouduin käyttämään kyynärsauvoja jonkun aikaa. Eräs vanhempi uskova mies sanoi minulle: "Ei tätä (kaatumista) saa nyt hengellistää." En tiedä, olinko/olenko sellainen uskova ihminen, että hengellistän kaiken? Viime ajat olen kaivannut enemmän hengellistä. Enemmän rukousta. Enemmän yhteyttä toisten uskovien kanssa. Rukous on aina ollut minulle tärkeää. Hengellinen maasto tällä hetkellä on vähän karua. Kun sielu ja sydän kaipaa, sekin on tietääkseni lahjaa. Ei ansiota. Olen surrut sitä, että kotiseurakunnassani käy melko vähän väkeä. Kirjoilla on väkeä tuhansia, mutta koolle kerä…