Tekstit

"Minä sanon sinulle, rakkaani, että Minun johdatukseni odottaa yhä sinua, suunnitelmani on vielä voimassa sinua varten."

Kuva
Aloitin blogini kirjoittamisen syyskuussa 2012. Silloin en olisi voinut kuvitella, että seitsemän vuoden päästä jatkan edelleen tekstien kirjoittamista. 9.9.12 kirjoittamani blogin otsikko oli "Rukouksella me taistelemme ja rukouksen avulla me voitamme." (Martti Luther) Sama rukousaihe on sydämelläni edelleen. Torstaiaamuna olin aamurukoushetkessä kirkossa. Siellä käydessäni sain työtoveriltani (hänelle tarpeettomaksi käyneen) kirjan Seimestä öljymäelle Kirja on yllättävän hyvä. Siinä on kuvia suomalaisten taiteilijoiden tekemistä kirkkojen alttaritauluista ym. Pentti Lempiäinen on kirjoittanut kuviin liittyvät tekstit. Lainaan erästä Pentin tekstiä, mikä hyvin sopii tähän päivään. Tekstissä pohditaan sitä, miten suhtaudumme erityisesti rukoukseen sairaiden puolesta. Uskommeko, että vielä Jumala voi parantaa sairaita ja herättää kuolleita? Jos emme usko kumpaankaan, silloin tuskin rukoilemmekaan.
"Haudasta takaisin elämään Uuden testamentin evankeliumeissa on runsaasti …
Kuva
Hei kaukainen ystäväni siellä jossakin!

Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Oma kesäni meni nopeasti niin kuin yleensäkin. Tiedän syksyn saapuneen, kun selkäkipu(ni) alkaa oireilla säiden voimakkaasti vaihdellessa. Hengellisesti kaipaan Jumalaa ja hänen läheisyyttään. Viime vuodet ovat jollakin tavalla olleet "hiljaisempia" kuin ne vuodet, jolloin elämää ja toimintaa oli hyvinkin paljon. Silti tiedän, että Jumala on tässä päivässä mukana.

Minulle hyvin tärkeätä on joka toinen torstaiaamu vietettävät rukoushetket kirkon sakastissa. Yhteinen rukous siunaa aina ja antaa voimia. Samalla ymmärtää ja muistaa noissa hetkissä, että ilman rukousta ei tapahdu mitään. Suren sitä, että kirkossa ja tilaisuuksissa käydään niin vähän. Kaikkea muuta toimintaa on niin paljon. Seurakunta on vain yksi tilaisuuden järjestäjä muiden seassa. Mutta vain seurakunnalla sanoma Jeesuksesta. Sanoma pelastuksesta ja uudesta elämästä, jonka vain Hän voi antaa.  

Kotimaa24-sivustolla oli 31.8.2019 mielenkiin…

Uhri on annettu

Kuva
Terve vaan terve! Kun olin aloittelemassa tämän blogin kirjoittamista, lähes jo kirjoitin, ettei olla nähty pitkään aikaan. Suurinta osaa Teistä, tämän blogini lukijoista, en ole nähnyt koskaan. En edes tiedä, oletko mies tai nainen, nuori tai vanha tms? Asia, joka meitä yhdistää on suomen kieli. Ja varmaankin myös hengellisyys. Viime vuoden elokuussa sain sähköpostiviestin, jonka lähettäjä kysyi, voisinko toimia oppaana japanilaiselle ryhmälle, joka tulee viikoksi Suomeen elokuussa 2019? Minua tarvittaisiin yhtenä päivänä, jolloin ryhmä tulee tutustumaan Tammelaan. Vaikka pyyntö koski vasta vuoden päässä olevaa opastusta, lupauduin tehtävään. Matkan vetäjinä ja tulkkeina toimii suomalainen pariskunta, joka on asunut Japanissa yli kymmenen vuotta. Näiden vetäjien kanssa tapasimme kaksi kertaa vuoden sisällä. Kun suunnitellun opastuspäivän ohjelma ja aikataulu saatiin valmiiksi, kiersimme keväällä tuon reitin ja varmistimme kaiken toimivuutta. Niin sitten koitti tuo päivä pari viikkoa si…

Vuodet vierivät

Kuva
Olen siivoillut vanhoja arkistojani. Papereiden keskeltä löysin vanhan valokuvan itsestäni lokakuulta 1982. Kuvan otti aikoinaan SANA-lehden silloinen toimittaja Sakari Sarkimaa. Kuva on SANA-lehdestä.
Vaikka en koe itseäni erityisen vanhaksi, tuon kuvan ottamisesta on aikaa 36 vuotta. Paljon on tapahtunut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Ensi viikolla täytän 65 vuotta. Ennen tuo ikä oli vanhuuseläkkeen alkamisaika. Hurja juttu sinänsä. Viime kuukausiin on liittynyt parin läheisen sukulaisen hautajaiset. Vaimon isä kuoli 94-vuotiaana ja tätini (äitini nuorin sisko) kuoli 89-vuotiaana. Tädin hautajaisista on aikaa runsas kaksi viikkoa. En olisi voinut uskoa, että tätini kanssa syntyisi niin läheinen yhteys kuin viimeisen parin vuoden aikana syntyi. Kuoleman läheisyys oli todellista jo viime vuonna, kun täti kävi aivan kuoleman rajalla. Meitä yhdisti tietysti sukulaisuus, mutta myös yhteinen usko ja rukous. Syvällisimmät hetket koimme sairaalan sängyn ääressä. Kuolevan ihmisen vierellä voi …