perjantai 4. lokakuuta 2024

Sinun Isäsi kyllä tietää, mitä Sinä tarvitset ennenkuin häneltä anotkaan

 

Kaverikuva yli 500 vuotta vanhan Marian kanssa


Tervehdys!

Jeesus sanoo meille tänään: ”teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette ennekuin häneltä anottekaan (Matt 6:8).” Lehtori Ulla-Christina Sjöman kirjoitti tuosta ihmeellisestä jakeesta mm. seuraavia ajatuksia: ”Minä huokaan helpottuneena: Kiitos ja ylistys, että on joku, joka tietää mitä minä tarvitsen! Monta kertaa en edes itse tiedä, mitä tarvitsen. Monta kertaa rukoilen ehkä asioita, jotka eivät ole minulle hyödyllisiä tai hyviä. Minä pyydän Herraa vapauttamaan minut oireista sen sijaan, että pyytäisin häntä ottamaan pois pahan juuren. Tahdon saada Jumalan lahjoja, mutta antaja ei niin paljon kiinnosta. Kuitenkin hän on läsnä. Hän kuulee avunhuutoni. Hän on valmis auttamaan minua, kaikessa minun hädässäni. Hän haluaa antaa minulle sen, mitä tarvitsen. Hän on valmis auttamaan minua, vieläpä ennen kuin minä tietoisesti olen pyytänyt häneltä apua.”

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Hän tuntee minut ja Sinut. Ja tietää elämästämme kaiken. Hän näkee asiat ja kivut ja niiden aiheuttajatkin. Hän tietää, mitä tehdä. Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiä luet, että Jumalan Henki hoitaa Sinua juuri tällä hetkellä.

Utön saari syyskuun alussa 2024

Herra haluaa antaa meille selkeän näyn siitä, mitä Hän voi tehdä! Ajattele tätä omalla kohdallasi. On monia asioita, joita olet ehkä vuosia rukoillut (esim. läheisten uskoontulo, paraneminen). Miltä sydämessäsi tuntuisi, jos tietäisit, että se kauan kaivattu vastaus tulee tänään iltapäivällä? Sydämesi pakahtuisi riemusta ja kiitollisuudesta. Tällaisen toivon Jumala haluaa Sinulle antaa. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Kuullessamme hänen lupauksiaan kerta toisensa jälkeen ne alkavat vähitellen tunkeutua syvälle sisimpäämme. Meitä kaikkia rohkaistaan: Jumala tulee vastaamaan rukouksiini! Tiedän, että Hän vastaa. Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää. Hän on minun rakastava Isäni!

Jumala on lupausten antaja. Ja Raamattu on täynnä lupauksia. Mutta kielteisistä kokemuksistamme johtuen reagoimme Jumalan lupauksiin usein epäilyllä. Onneksi Jumala ei ole kuten monet tuntemamme lupausten antajat. Jumalan lupaukset antavat meille mahdollisuuden tutustua uuteen ja luotettavaan tulevaisuuteen. Ne voivat antaa meille toivoa ja voimaa selviytyä tästä päivästä ja tämänhetkisestä tilanteesta. Vaikka meidän on pelon ja epäluottamuksen vuoksi vaikea uskoa Jumalan lupauksiin, Jumala pitää lupauksensa.

Hautausmaa Utön saarella syyskuussa 2024

Johanneksen 15:5 jakeessa Jeesus sanoo: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”

Moni kertoo, että heidän uskonsa ja hengellisen elämänsä suurin ongelma on heikkous. Mutta usein asia on juuri toisinpäin. Ongelma olenkin minä. Minä haluan hallita, ohjata, päättää. Jumalankin puolesta. Ja Jumala sallii meidän ajautua omien voimiemme äärirajoille, jotta Jumalan voima ja apu kelpaisi meille.

Skotlantilainen evankelista ja kirjailija Oswald Chambers (1874-1919) on kirjoittanut: ”Älä tee suunnitelmiasi ilman Jumalaa. Jumalalla näyttää olevan ihastuttava tapa sekoittaa suunnitelmamme, jotka olemme tehneet ottamatta häntä huomioon: me joudumme olosuhteisiin, joita Jumala ei ole valinnut ja silloin me yllättäen tajuamme, että olemme tehneet suunnitelmamme ilman häntä. Emme ole ottaneet häntä huomioon elävänä todellisuutena. Ainoastaan siten vältymme huolehtimiselta, että otamme Jumalan huomioon suurimpana tekijänä kaikissa suunnitelmissamme.”

Kun olemme kohdanneet totuuden ja antaneet Jumalalle valtuudet tulla avuksemme, hän rientää avuksemme. ”Jumala tuo sinut ulos vankilastasi, mutta Hän tahtoo sinun ensin käsittävän, mikä mielenlaatu on sinua hallinnut – olet pitänyt kiinni oikeudesta itseesi. Heti, kun suostut siihen, että Jumala muuttaa mielenlaatuasi, niin hänen uudesti luovat voimansa alkavat vaikuttaa. Heti, kun käsität, mihin Jumala pyrkii – sinun saattamiseesi oikeaan suhteeseen Häneen itseensä ja myös lähimmäisiisi, hän käskee maailmankaikkeuden kaukaisimpiakin ääriä auttamaan Sinut oikealle tielle.” – Huikea näkökulma ja toivo.

Utön kirkko

Täytin 50 vuotta heinäkuussa 2004. Eräältä ystävältäni sain lahjaksi viikonlopun kestävän hiljaisuuden retriitin. Kun tänä kesänä täytin 70 vuotta, sain jälleen lahjaksi hiljaisuuden retriitin. Sain myös valita paikan, jossa retriitti järjestetään. Hiljaisuuden Ystävien nettisivuilla oli/on lueteltu suuri määrä retriittejä eri puolilla Suomea. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan paikaksi Utön saaren. Retriitti oli tälläkin kertaa huikean hieno kokemus. Utön saari keskellä merta on jo itsessään kokemisen arvoinen. Ihmeellistä (= lahjaa) oli sekin, että koko retriitin ajan sää oli kesäinen. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Matka yhteysaluksella Nauvon satamasta kesti neljä tuntia. Meri oli tyyni mennen tullen.

Yhteysaluksen kannella ja meri on tyyni

Intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti Anthony de Mello on kirjoittanut hiljaisuudesta mm. näin: ”Hiljaisuus on kallein aarteemme” Hiljaisuus voi olla tuskallista, mutta se puhdistaa ja tekee mahdolliseksi itsensä ja Jumalan kohtaamisen. Hiljaisuuden kautta me ”pääsemme kosketuksiin” Jumalan kanssa. ”Kaiken voi löytää hiljaisuudessa.”

de Mello edellyttää uskollisuutta omalle rukousohjelmalleen retriitin aikana: ”Järjestä aikaa rukoukseen ja pidä siitä kiinni.” Hän ei hyväksy lainkaan sellaista ajatusta, että ”Minä rukoilen sitten, kun siltä tuntuu.” Hän perustelee käsityksensä omalla kokemuksellaan: ”Juuri silloin, kun ei tunnu hyvältä rukoilla, voi rukouksemme kehittyä suuresti.” Ja hän jatkaa: ”Rukouksella on myötä- ja vastamäkensä. Toisinaan se sekä inhottaa että riemastuttaa. Joskus kumpaakin saman tunnin sisällä. Vaikka on olemassa pikakahvia ja pikateetä, sellaista asiaa kuin pikarukous ei olekaan, aivan kuten ei ole pikarakkautta eikä pikasuhdettakaan. Ne vaativat aikaa. Jumala-suhteeseen täytyy investoida aikaa. On vielä toinenkin syy jäädä silloin kun tuntuu siltä, että pitäisi lähteä. Yleinen elämänkokemus osoittaa, että ihmiset, jotka sanovat rukoilevansa sitten, kun siltä tuntuu, rukoilevat vähemmän ja vähemmän. Sitten heidän täytyy aloittaa kaikki alusta taas.”

Jos et ole koskaan ollut hiljaisuuden retriitissä, käy Hiljaisuuden Ystävien nettisivuilla https://www.hiljaisuudenystavat.fi/  ja etsi sieltä itsellesi viikonloppu, jonne voisit mennä.

Lahjaretriittini oli monella tavalla mieleenpainuva. Se alkoi torstaina ja päättyi sunnuntai-iltapäivällä. Lauantaina aloin tuntea kurkkukipua. Illalla olin jo tosi kipeä ja kuumekin nousi. Paluumatka Utöstä alkoi yhteisaluksella klo 12. Matka Nauvon satamaan kesti neljä tuntia. Sitten Nauvosta kotiin ajomatka kesti kaksi ja puoli tuntia. Kun sitten vihdoin olin kotona, olin niin loppu etten jaksanut muuta kuin syödä vähän ja painua sänkyyn. Seuraavana aamuna kuumetta oli vielä yli 38. Kun tein korona-testin, se näytti selvästi, että retriittini päättyi koronaan. Seuraava viikko meni levätessä, koska mitään muuta en jaksanut. Lepo teki muutenkin hyvää. Pari päivää sitten löysin tekstin, jonka joku toinen sairastunut on kirjoittanut.

Utön rantamaisemaa

"Rakas Jumala, kiitän sinua sairaudesta, joka tuli äkkiä ja yllättäen, sotki kaikki suunnitelmani ja heitti minut sängyn pohjalle tyhjänä ja toimettomana. Kiitos, että annoit minulle tämän voimattomuuden kokemuksen. Kiitos, että teit minut niin heikoksi, että minun on pakko levätä. Sinä näet, minkälaista hullunmyllyä elämäni on välillä ollut. Kiitos, että sinä puutuit asioiden kulkuun ja laitoit minut väkisin lepoon, sillä itse en olisi osannut. Auta minua löytämään, mitä haluat minulle puhua. Tee minulle, miten tahdot."

Elämä on jännä seikkailu. Kaiken keskellä voin löytää aarteen aivan toisesta suunnasta kuin kuvittelin. Kun Jumala sallii elämäämme monenlaisia vaiheita, hän tietää, että ne lopulta koituvat parhaakseni, vaikka en sitä nyt ymmärtäisi! Tärkeintä on yhteys Hänen kanssaan!! Mikään ei ole ihanampaa ja suloisempaa sydämelle kuin tietää, että hän on kanssani.

Jos Sinun elämässäsi on juuri nyt menossa "käsittämätön vaihe", ehkä Jumala sen kaiken keskellä haluaa ottaa Sinut lähelleen, rakastaakseen Sinua, antaakseen Sinulle jotakin sellaista, mitä et ole voinut kuvitellakaan. Olet Hänelle äärettömän rakas ja tärkeä! Uskotko sen?

Walter Winchell

Walter Winchell oli yhdysvaltalainen sanomalehti- ja radiotoimittaja. Hän oli uransa huipulla 1940- ja 1950-luvuilla Hänen kirjoituksiaan julkaistiin 2000 sanomalehdessä. Winchellillä on kaksi tähteä Hollywood Walk of Famella. Jostakin löysin seuraavan lyhyen Winchellin aforismin: ”Tosi ystävä kävelee sisään silloin, kun koko muu maailma kävelee ulos.”

Jos ystävyys on tällaista, Jumalan rakkaus on jotakin vielä paljon enemmän. Tästä rakkaudesta kertoo upeasti mm. Niilo Tuomenoksan tekemän vaellusvirren sanat: ”Sä suostut mahdottoman, mun luona asumaan ja aivan tällaisena mua kaikess´ kantamaan. Et väsy, vaikka usein mä väsyn kokonaan; Sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.” Ei vain niin, että Jumala suostuu olemaan rinnallamme! Hän haluaa tuoda apunsa meille, jotta elämämme voisi selkiintyä. 

Lohjan Vivamo (kuvassa Särkyneen Sydämen kirkko)

Anna-Mari Kaskinen on yksi Suomen tunnetuimmista lauluntekijöistä ja runoilijoista. Anna-Mari asui pitkään Vivamossa Lohjalla. Muistan lähtemättömästi erään Anna-Marin kirjoituksen SANA-lehdessä monen vuoden takaa. Siinä eräällä arjen esimerkillä kuvataan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Kirjoituksen otsikko on "Salaiset varastohuoneet"

”Yhteisöömme (Vivamo) saapui nainen, joka pyysi lupaa päästä tekemään talkootöitä. Ohjasimme hänet notkuvien marjapensaiden ja kirsikkapuiden ääreen ja kohta astia toisensa jälkeen täyttyi elokuun sadosta. Lopulta kaikki marjat oli poimittu. Nainen kysyi, mitä hän seuraavaksi saisi tehdä. Muistin varaston, joka oli täynnä rojua: paperia, leluja, kangaspakkoja ja äänentoistolaitteita. Sen siivoaminen oli ollut listalla jo pitkään, mutta tavaroiden vyöry lannisti yrittäjän jo alkumetreillä. Sinne ei hevillä veisi ketään vierasta. Mutisin naiselle jotain varastohuoneesta, mutta arvelin, että se olisi hänelle liian raskas pala. Nainen halusi ehdottomasti nähdä varastohuoneen. Avasin empien oven ja katsoin anteeksipyytävästi vieraaseen odottaen hänen kääntyvän kannoillaan.

"Voi, olen nähnyt paljon pahempaakin!" hän huudahti herttaisesti. "Jumala johdattaa minut yleensä aina tällaisiin tehtäviin! Välillä saan tehtäväkseni siivota kokonaisia taloja. Hän on järjestyksen Jumala. Kun luon järjestystä ympärilleni, palvelen samalla häntä. Tämä on parasta työtä mitä saatoitte minulle antaa." Kuuntelin hämmentyneenä. Keskellä tavararöykkiöitä hän tarttui lempeällä tavallaan arkaan ja kipeään asiaan. Ajattelin elämän salaisia varastohuoneita, paikkoja, joissa säilytetään menneisyyden painolastia: petettyjä lupauksia, selvittämättömiä ihmissuhteita, kesken jääneitä tehtäviä, epäonnistumisia. Paikkoja, joita ajatellessa pala nousee kurkkuun ja tekee mieli teljetä ovi visusti kiinni, vaikka huone pullistelee tavaran paljoudesta.

Myöhemmin samana päivänä hiivin katsomaan, mitä vieraamme oli saanut aikaan: resuinen romuvarasto oli muuttanut täydellisesti muotoaan. Jokainen tavara oli löytänyt paikkansa, ahtauden sijaan oli saapunut väljyys, yksittäiset tavarat oli aseteltu niin, että huone näytti suorastaan kodikkaalta. Tällaistako on armo? Joku astuu elämäni tunkkaiseen varastohuoneeseen syyllistämättä, kauhistelematta. Joku siirtää laiminlyödyt ja hukkaan heitetyt palaset hellästi oikeille paikoilleen, luo sisälle tilaa, niin että vihdoinkin voin hengittää vapaasti.”

Teksti rohkaisee meitä luottamaan enemmän asioitamme Jumalan hoidettavaksi. On myös asioita, joille me emme kerta kaikkiaan voi mitään.  

Auringonnousu Utössä

Olen vuosien ja vuosikymmenten aikana kerännyt paljon tekstejä ja aforismeja, jotka ovat minua ravinneet ja rohkaisseet. Eräs ystävä lähetti minulle vuosia sitten kortin, johon hän oli kirjoittanut rovasti Oiva Pohjanpirkan laatiman tekstin, jonka sanoma on huikaiseva. Voisikohan tuo teksti olla tarkoitettu meille juuri tänään?

"Ystäväni, uskaltaisitko ajatella, että se mikä elämässäsi nyt tuntuu kaaokselta, voisi olla kohdallasi kuin valmistusta, kuin veräjä, jonka takaa avautuu selkiintyminen, rauha, uskon lepo."  

Tekstissä on vuosienkin jälkeen jotakin sellaista, joka kaiken sotkun keskelle tuo lohdutusta ja toivoa. Muutos on mahdollinen! Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, miten Jumala tuli avukseni silloin, kun kukaan ihminen ei siihen pystynyt. Hän suostui tulemaan, vaikka minulla ei ollut hänelle muuta antaa kuin oma mahdoton tilanteeni. Sain tuntea, mitä on armo ja miten ihmeellisesti Jumala rakastaa. Tämä on myös tämän päivän hyvä uutinen. Meille tarjotaan jotakin sellaista, johon meillä ei tuntuisi olevan mitään mahdollisuutta tai ansiota. Emme ole yleensä juuri muuhun pystyneetkään kuin siihen, että olemme saaneet aikaan sotkun!

Norjalainen saarnaaja, kirjailija ja professori O.H.Hallesby on kirjoittanut, miten avuttomuuden hetkemme voivat lopulta koitua meidän onneksemme!  

"Avuton ystäväni, sinun avuttomuutesi on kaikkein voimakkain vetoomus, joka nousee Jumalan hellän isänsydämen luokse. Hän on kuullut rukouksesi heti ensi hetkestä, kun vilpittömin mielin huusit Hänen puoleensa hädässäsi ja öin ja päivin Hän kallistaa korvansa maata kohden varmistaakseen, kääntyykö joku avuton ihmislapsi Hänen puoleensa. Älä ole levoton avuttomuutesi tähden. Älä ennen kaikkea anna sen estää sinua rukoilemasta. Avuttomuus on rukouksen todellinen salaisuus ja liikkeelle paneva voima. Sinun tulisi sen vuoksi pikemminkin kiittää Jumalaa avuttomuudentunteesta, jonka Hän on sinulle antanut. Se on Jumalan suurimpia lahjoja meille. Sillä vasta sitten, kun olemme avuttomia, avaamme sydämemme Jeesukselle ja annamme Hänen auttaa meitä ahdistuksessamme."

Uskosta ja hengellisyydestä on monella aivan vääränlainen kuva. Tämä voi johtua siitä, että kuva Jumalastakin on väärä. Ajatellaan, että ihmisen pitäisi ensin olla parempi, pyhempi tms. jotta Jumalaa uskaltaisi lähestyä. Mutta tästä uskossa ei ole kysymys. Jumala on rakkaus. Hän lähetti ainoan poikansa, Jeesuksen, kertomaan ja näyttämään, minkälainen Hänen rakkautensa on. Jeesus uhrasi henkensä meidän tähtemme, jotta me voisimme päästä Jumalan turviin ja yhteyteen. Kaikki on tehty valmiiksi. Jeesus on sanonut: "Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Hän haluaa antaa meille elämän, joka on elämisen arvoista. Ei Hän ole tarkoittanut, että saisimme koko elämämme ajan elää hirveässä pelossa koko ajan miettien, kelpaammeko Jumalalle vai ei? Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen tähden!

Olen vuosien myötä oppinut, että hän on aivan toisenlainen, kuin meidän käsityksemme. Hän voi olla läheisempi, kuin yksikään ihminen. Hän haluaa elää meidän kanssamme ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Sitä ei voi ostaa rahalla, ei ansaita, se annetaan lahjaksi, armosta, vain siitä syystä, että Hän rakastaa meitä.

Jumala kohtaa meitä ihmisiä arjessa, elämän keskellä. Eräs vanhan testamentin mies kohtasi Jumalan erämaassa. Kun mies ymmärsi asian, hän sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." Tänään Herra muistuttaa, että Hän on myös siellä, missä Sinä nyt olet ja tätä tekstiäni luet. Hän ei pakota, eikä painosta, vaan kysyy lupaa tulla lähelle. Ilmestyskirjassa on monille tuttu kohta: "Katso, Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, Minä tulen hänen luokseen, ja aterioimme yhdessä, minä ja hän." Kuuntele, miten Jumala puhuu sydämellesi. Hän kertoo, miten paljon Hän Sinua rakastaa!!

Tammelan kirkon tornista on huikeat näkymät mm. Pyhäjärvelle

On ”vähintään haasteellista” kirjoittaa Sinulle (tekstini lukija), kun en yhtään tiedä elämän tilannettasi. Ihan joka aamu rukoilen Sinun/Teidän blogini lukijoiden puolesta. Rukoilen aina, että Jumala Teitä siunaisi. Hän tietää tilanteesi ja hän myös auttaa Sinua. Minua on aina puhutellut se, miten Teitä tekstini lukijoita on ympäri maapalloa. Jumala yksi tietää, miten Te olette sivuilleni löytäneet.

Oikein hyvää syksyä Sinulle ja Herramme siunausta kaikkeen elämääsi.

Seppo

seppojkujala@gmail.com

 

 


sunnuntai 11. elokuuta 2024

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta

 


Tervehdys pitkästä aikaa!

Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Minua rohkaisee tosi paljon se, että vaikka en ole pitkään aikaan tänne kirjoittanut, Teitä lukijoita on ollut edelleen tosi paljon. Ja mikä minua myös puhuttelee, että suuri määrä lukijoista on ollut Suomen ulkopuolelta. Tuntuu ihmeelliseltä, että olette löytäneet kotisivuilleni.

Perjantaina 5.7. täytin seitsemänkymmentä vuotta. Ennen tuota päivää tosi paljon mietitin vanhenemista ja myös menneitä ja tulevia vuosia. Äitini eli 78-vuotiaaksi, isä oli kuollessaan 82-vuotias. Jumala yksin tietää, miten paljon minulla on vuosia jäljellä? Kyllä moni asia näyttää ihan toisenlaiselta, kun vuosia on kertynyt näinkin paljon.

Vaikka en pitänyt mitään isoja juhlia, lahjojakin sain. Yksi erityinen lahja on neljän päivän retriitti. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna lähden tuohon lahjaretriittiin. Matka alkaa torstaiaamuna ja kotiin palaan sunnuntai-iltana. Ensimmäisessä retriitissäni olin vuonna 2005. Senkin retriitin sain lahjaksi. Siitä jäi pelkästään hyviä muistoja. Kirjoitin silloin työni lähettäjille palautetta kirjeessä. Joitakin noista tunnoista seuraavassa.

Kun saavuin retriittipaikkaan, eteisessä oli pieni alttari, jossa oli mm. avoin Raamattu. Vilkaisin, mitä siinä kohdassa sanotaan. Sanat (Jobin 13. luvusta) olivat minusta profeetalliset: "Kunpa jo lopulta vaikenisitte.. Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana." Kuin Jumala olisi silloin sanonut, että Hän odottaa minua hiljaisuudessa voidakseen puhua. Retriitin osallistujia varten oli varattu myös monia hengellisiä kirjoja. Itse aloin lukea Anthony de Mellon kirjaa "Kuuletko linnun laulun". Kirjoitin silloin itselleni muutamia hyviä tekstejä:

"Vaeltava kerjäläismunkki saapui kylän liepeille ja asettui puun alle yöpymään. Äkkiä kylästä juoksi hänen luokseen mies, joka huusi: ”Kivi! Jalokivi! Anna minulle heti kallisarvoinen jalokiveni!” ”Mikä kivi?” kerjäläismunkki kysyi. ”Viime yönä Herra ilmestyi minulle unessa”, kyläläinen kertoi. ”Hän sanoi, että jos menisin kylän liepeille iltahämärissä, löytäisin kerjäläismunkin. Häneltä saisin jalokiven, joka tekisi minut rikkaaksi koko loppuelämäni ajaksi.” Kerjäläismunkki kaiveli pussiaan ja veti esille kiven. ”Hän varmaankin tarkoitti tätä kiveä”, munkki sanoi ja ojensi sen kyläläiselle. ”Löysin sen metsäpolulta muutama päivä sitten. Voit aivan hyvin saada sen.” Mies tuijotti kiveä ihmeissään. Se oli lähes ihmisen pään kokoinen timantti, todennäköisesti suurin, mitä koko maailmasta löytyi. Hän otti timantin ja meni pois. Koko yön hän pyöri valveilla vuoteellaan. Seuraavana päivänä hän meni aamun koittaessa kerjäläismunkin luo ja sanoi: ”Anna minulle sitä rikkautta, jonka avulla voit antaa pois tällaisen timantin noin huoletta.”

"Elämämme upein haaste ja mahdollisuus on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Hänen lähelleen. Jumala ei ole karkumatkalla. Hän odottaa meitä hiljaisuudessa voidakseen puhua meille ja voidakseen avata meille rikkauksiaan. Jumalan kohtaaminen muuttaa meitä. Sellainen on Kaikkivaltias Jumala. ”Minulla oli miljoona kysymystä Jumalalle, mutta kun kohtasin hänet, ne kaikki häipyivät mielestäni eikä niillä ollut enää mitään merkitystä.” (C.Morley). 

Monilla rukouskursseilla opetin vuosia sitten mm. hiljaista rukousta. Siinä pareittain rukoillaan toistemme puolesta. Hiljaa. Rukouksessa ei keskitytä hienojen sanojen löytämiseen, vaan pelkästään Jumalan edessä olemiseen tuon toisen ihmisen kanssa. Kun tuo hetki on ohi, on mahdollisuus jakaa sitä, mitä hiljaisuudessa koettiin. Oli huikeata katsella ja kuulla, miten paljon jaettavaa tuossa hiljaisuudessa löydettiin. Noissa hetkissä Pyhä Henki kuiskaa sydämellemme yhä uudestaan: ”Tule Jumalan syliin, tule ihan lähelle.” Uskossa eläminen on elinikäinen matka kohti Jumalaa, kohti Taivasta.

Muistan vuosien takaa Kari Suomalaisen piirroksen. Kaksi miestä seisoi valtavalla kämmenellä, joka oli Jumalan käsi. Miehet keskustelivat, oliko Jumalaa olemassa. He eivät tajunneet, että he olivat koko ajan Hänen kämmenellään. Jumalan läsnäolo on myös kuin valtava meri, jossa me voimme uida tai sukellella (ilman happilaitteita) mielin määrin. 

Seuraava juttu pienestä kalasta kertoo samaa. ”Anteeksi”, sanoi valtameressä uiva pieni kala, ”voisitko sinä, joka olet minua vanhempi, kertoa, mistä löytäisin sen, mitä sanotaan valtamereksi?” ”Tämä on valtameri. Sinä olet juuri nyt valtameressä”, vastasi vanhempi kala. ”Tämäkö valtameri? Mutta tämähän on vain vettä. Minä etsin valtamerta”, sanoi pikkukala ja ui pettyneenä pois jatkaakseen etsimistään muualla. - Sinäkin uit tällä hetkellä Jumalan valtameressä. Kaikki lähelläsi muistuttaa hänestä. 

Olga Bergholtz oli venäläinen kirjailija ja vallassa olevien vastustaja. Jostakin olen saanut yhden hänen runoistaan. 

"Sen sanon teille, ettei minulla ole hukkaan elettyjä vuosia, ei turhaan taitettuja matkoja, en tyhjänpäiten sanonut yhtään sanaa. Yhtäkään maailmaa en ole torjunut, en yhtään lahjaa vilpistellen antanut, en myöskään rakastanut ole turhaan, sairaalla, pettyneellä rakkaudella - sen ikipuhdas valo viipyy minussa alati, on aina kanssani. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa elämäänsä uudestaan, aloittaa koko taival niin ettei ole tarvis pyyhkiä menneestä sanakaan, ei voihkaustakaan."

Tuo Olgan runon yhdestä lauseesta "sain" tämän blogini otsikon: "Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta." Vaikka olisit vanhempi kuin minä, voit tänään aloittaa alusta. Jumala tietää, minkälainen tilanteesi on nyt. Muistan lähtemättömästi tositapauksen eräästä nuoresta miehestä. Mies oli kohdannut Jeesuksen ja tullut uskoon. Kuten Paavali keskellä tietä. Mies meni armeijaan ja sielläkin hän halusi toisille kertoa siitä, miten hänen elämänsä oli muuttunut, kun hän kohtasi Jeesuksen. Mies sai luvan pitää komppaniassaan iltahartauksia. Ne kiinnostivat monia.

Komppanian päällikkökin kiinnostui ja kutsui alokkaan luokseen. Hän sanoi: "Kerro minulle, mitä Sinulle on tapahtunut, mutta älä saarnaa. Alokas mietti hetken ja sanoi sitten: "Herra Jumala, sanoi minulle: seis!" Ja minä pysähdyin. Sitten Herra Jumala sanoi minulle: "Täyskäännös!" Ja minä käännyin. Sitten Herra Jumala sanoi minulle: "Mars, mars!" Ja minä lähdin. 

Hengellinen elämä ja uskossa eläminen ei kuitenkaan ole näyttelemistä. Eli yritän lähimmäisilleni ja Jumalallekin näytellä, että kyllä minäkin uskovainen olen. On helppo sortua näyttelemiseen silloin, kun tuntuu, ettei pysty olemaan riittävän hengellinen toisille. Näin kuvittelemme. Tommy Hellsten kirjoittaa: ”Omaa todellista sisintä ei paljasta kenellekään, koska syvimmiltään on vakuuttunut siitä, että heikkouden näyttäminen johtaa haavoittumiseen. Elämää voi pyrkiä kontrolloimaan tehden aina samoja asioita samalla tavalla. Näin ei tarvitse ottaa mitään riskejä, ei kokeilla mitään uutta, sillä näin saattaisi tehdä virheen ja joutua kohtaamaan oman riittämättömyytensä. Haavoittuvuuden näyttäminen edellyttää rakkauden läsnäoloa.”

Muistan monta vuotta sitten, kun menin Krito-päiville Vivamoon. Syytin itseäni pahuudestani ja riittämättömyydestäni. Olin käynyt juttelemassa ja rukoilemassa erään luotettavan ystäväni kanssa. Se jo helpotti minua valtavasti. Mutta kun tulin takaisin juhlapaikalle, mikrofonin taakse asettui mies, joka kertoi aamulla saaneensa sydämelleen Jesajan kirjan kohdan, joka alkoi: "Herra ilmestyi minulle, hän tuli kaukaa ja sanoi: Minä olen sinua aina rakastanut.."

Minä olen aina Sinua rakastanut!!! Siinä oli jumalallinen sana suoraan sydämeeni. Siinä on jumalallinen sana myös Sinulle, joka tätä tekstiäni luet. Jos Sinun on vaikea uskoa, ettei Jumala Sinua rakasta, se on valhetta. Niin paljon Jumala on Sinua/minua rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa kuolla ristillä, jotta Sinä ja minä saisimme elää. Jotta saisimme uuden elämän. Niin kauan kuin täällä vielä olemme elossa, meillä on mahdollisuus ottaa vastaan tuo ihmeellinen rakkaus. Voimme Jumalalle tunnustaa, ettei tästä uskosta omin voimin tule yhtään mitään. Tarvitsemme hänen apuaan. Joka päivä. Tämä ihmeellinen yhteys antaa meille turvan kaikkina tulevina päivinä. Jumala on luvannut näin olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Kirjailija Elina Salminen on viime aikojen suosikkejani. Ostin hiljan hänen kirjansa "Sinuun minä turvaan". Pari runoa Sinulle tuosta kirjasta: 

"Jos kerran minut on tuotu jo tähän asti, tälle pysäkille - niin enkö luottaisi siihen että jatkonkin on joku katsonut - etten ole myöhässä mistään minne ikinä olenkaan menossa."

"Kaikkein vaikeinta on täyttää toisten odotuksia niiden joiden mittaa ei edes tiedä - että kaadetaanko lisää vai joko meni yli että riittääkö mikään mihinkään tuleeko raja koskaan vastaan - ja pahinta on pettymys se että itse on pettymys - kun ei osannutkaan olla odotusten kokoinen tarpeeksi muttei liikaa."

Erkki Lemisen yksi runo kuuluu näin: "Olen väkivaltainen luonne. Pahoinpitelen joskus itseäni." - Tiedän itsekin 70 vuoden kokemuksella, että suurimmat taistelut olen käynyt itseni kanssa. Olen monilla asioilla ruoskinut itseäni. Syitä olen vuosien myötä löytänyt monia. 

Olen lukenut erään papin elämäkertaa, jossa hän kertaa läpikäymäänsä taistelua, jotta voisi hyväksyä itsensä. "Pyhä Henki alkoi näyttää minulle, miten helposti annoin ihmisten kritiikin vaikuttaa minuun, ja erityisesti, miten suuresti rauhan tunteeni oli riippuvainen ihmisten hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Vaikka miten olisin rukoillut, Jumala ei vapauttanut minua vihollisestani. Hän pelasti minut tappamalla sen osan minussa, joka oli haavoittuvainen viholliselle, ja Hän teki sen nimenomaan syytöksien kautta. En koskaan unohda sitä päivää, jolloin ymmärsin sekä Jumalan että paholaisen haluavan minun kuolevan, mutta eri syistä. Saatana halusi tuhota minut pahoilla puheilla ja sitten näännyttää minut sillä, että jatkuvasti selittelisin ”omaa näkökantaani” ihmisille. Samaan aikaan Jumala halusi ristiinnaulita sen osan sielustani, jota paholainen saattoi ylipäätään käyttää niin helposti hyväkseen."

"Ratkaiseva päivä oli se, jolloin ymmärsin, että tämä taistelu ei päättyisi ennen kuin kuolisin sille, mitä ihmiset sanoivat minusta. Luultavasti juuri tässä vaiheessa minusta tuli lopulta ja todella Jumalan palvelija. Nyt katson täynnä ihmetystä sitä, mitä Herra teki noiden hirveiden, mutta kuitenkin ihmeellisten kuukausien aikana. Rokottaakseen minut ihmisten ylistystä vastaan Hän kastoi minut ihmisten arvostelulla, kunnes kuolisin ihmisten hallinnalle."

”Tänään haluan muistuttaa sinulle, että Jumala teki sinusta itsenäisen ihmisen. Antoi sinulle oman tahdon ja omat aivot, kyvyn elää itsenäistä elämää. Sitten Jumala asetti sisimpääsi pyrkimyksen hyvään. Hän toivoo sinulle onnellista elämää, joka seuraa oikeita ratkaisuja. Kaikkein vähiten sinun Luojasi toivoo, että olet ihmisten orja. Minulla on oikeus itse päättää. Ihmisten orjuus on tänään yleisempää kuin orjakaupan huippuvuosina. Tänään haluan rohkaista sinua itsenäiseen elämään. Oletko ihmisten orjuuden tähden jättänyt jotain tekemättä? Onko sydämen uskosi jäänyt salaan orjuuden tähden? Tänä päivänä sinulla on mahdollisuus tehdä itsenäinen ratkaisu. Muista, että olet Jumalan luoma arvokas, aivan yhtä arvokas kuin kuka tahansa. Sinä vastaat omasta elämästäsi. Älä päästä enää tätä päivää käsistäsi.”


Entinen työtoverini, Ilkka Puhakka, kertoi kerran tapauksen omasta elämästään. Ilkan luokse poikkesi mies, joka purki sydäntään. Miehen oli vaikea uskoa syntiensä anteeksisaamiseen. Hän vakuutti Ilkalle, että hänen syntinsä ovat niin suuret, ettei Jumalakaan voi enää auttaa, antaa anteeksi. Ilkka pyysi saada ihan kädestä pitäen tervehtiä sellaista miestä, jonka syntejä Jumalakaan ei enää pysty antamaan anteeksi. Mies suuttui ja lähti pois. Muutaman päivän päästä mies tuli takaisin ja myönsi Ilkalle, ettei hän sittenkään ole niin suuri syntinen.

Joku päivä sitten kuuntelin Ilkan 3.3.2024 pitämän puheen "Anna sen olla". Minusta tuo puhe on yksi parhaista, mitä olen armosta kuullut. Jos Sinua kiinnostaa, kuuntele puhe Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=PdROPE0bz1w 

Eilen sunnuntaina TV1:stä tuli kotikylästäni, Portaasta, tehty dokumentti. Jos Sinua kiinnostaa, millaisessa kylässä asun, voit katsoa dokumentin sivulta: https://areena.yle.fi/1-66761358 Kylän keskusta on näyttänyt tuollaiselta vuosi sen jälkeen, kun olin syntynyt.

Portaan kylä vuonna 1955 SA-ilmakuva

Naapurissani asuu mukava mies. Hän kertoi minulle hiljan tositapauksen, joka puhutteli minua syvästi. Eräällä pariskunnalla oli pieni poika, Ilpo nimeltään (nimi muutettu). Ilpo kävi jo pienenä usein katsomassa naapurissa asuvaa pariskuntaa. Vuodet kuluivat, Ilpokin oli kasvanut jo aikuiseksi. Silti hän välillä poikkesi katsomassa mukavaa ystäväpariskuntaa. Kun pariskunta oli jo tullut vanhaksi, mies, talon isäntä sanoi: "Kun heistä joskus aika jättää, Ilpo saa valita heidän talostaan mitä hyvänsä ennenkuin perikunta jakaa muut tavarat. Kun sitten tuo hetki koitti, Ilpo muisti isännän lupauksen. - Et ikinä arvaa, mitä  hän valitsi? Hän valitsi yhden kahvikupin. Koska se oli muisto niistä keskusteluhetkistä, mitä yhdessä oli vietetty. Arvokkaimpia asioita elämässä ei voi rahalla ostaa.

Pariisin olympialaiset päättyivät eilen. Suomalaisilla kisat sujuivat reilusti alle odotusten. Takavuosien juoksijatähti Juha Väätäinen kertoi jossakin haastattelussa, miten hän vuosia päivittäin kävi mielessään läpi omaa juoksuaan aina maaliin asti voittoon. Kun sitten tulivat ne EM-kisat, joihin kaikki oli tähdätty, voitto tuli!! Juha oli siis ajatuksissaan tehnyt sen jo lukemattomat kerrat.

Herra haluaa meillekin tänään antaa selkeän näyn ja haasteen siitä, mitä Hän voi tehdä! Ajattele tätä omalla kohdallasi. On monia asioita, joita olet vuosia rukoillut (esim. läheisten uskoontulo, paraneminen, elämäntilanteen muuttuminen tms). Miltä sydämessäsi tuntuisi, jos tietäisit, että se kauan kaivattu vastaus tulee tänään iltapäivällä? Sydämesi pakahtuisi riemusta, kiitollisuudesta. Tällaisen toivon Jumala haluaa Sinulle antaa. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Meitä rohkaistaan juuri tällä hetkellä: Jumala tulee vastaamaan rukouksiini! Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää.

Vaikka olen liian harvoin tänne kotisivulleni kirjoittanut, yhtä asiaa en ole unohtanut yhtenäkään päivänä. Olen rukoillut Sinun/Teidän, jotka täällä sivuillani käytte, puolesta joka päivä. Jatkan rukousta Sinun puolestasi. Ja tiedän, että Jumala tulee siunaamaan Sinua. Sen hän tekee oikein mielellään, koska hän rakastaa Sinua. 

Pidän hyvästä musiikista. Tähän loppuun jätän Sinulle kuunneltavaksi yhden tosi hyvän, Whitney Houstonin kappaleen, "I Will Always Love You" https://www.youtube.com/watch?v=3JWTaaS7LdU Minä rakastan Sinua aina! - Niin Jumalakin rakastaa meitä! Jäädään siksi hänen turviinsa.

sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Tosi kiva nähdä taas!!!

Tervehdys!

On kulunut lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani tänne kotisivuille. Vaikka olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, tämä vuosi on minulla ollut erityisen kiireinen ja työntäyteinen. Olen tehnyt useita seurakunnan historiaan liittyneitä projekteja. Olen mm. inventoinut koko seurakunnan irtaimiston, luetteloinut ja kuvannut sen ja syöttänyt tiedot Kirkkohallituksen tietokantaan.

Olen tutkinut myös seurakuntani kirkkoherrojen (27 kpl tähän mennessä) historiaa kuukausia. Tähän liittyen olen myös esitellyt historiaa sadoille ihmisille kirkossa, historianäyttelyssä ja kylätaloilla. Kun muutimme vaimon kanssa Tammelaan kesällä 2010, en olisi ikinä voinut kuvitella, että olen joskus tällaisissa projekteissa mukana. Tämä pian päättyvä vuosi 2023 jää mieleen erityisellä tavalla. 

Rukous on minulle edelleen yhtä tärkeä tai vieläkin tärkeämpi, kuin viimeksi tänne kirjoittaessani. Joka ainut päivä olen myös rukoillut Sinun/Teidän puolestanne, jotka tällä sivustolla käytte.  

On olemassa lukemattomia esimerkkejä rukouksen voimasta ja siitä, miten Jumala tietää lähettää apunsa ja apulaisensa juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan paikkaan. Muuan pappi, Bert White, kävi Kalkutassa tutustumassa Äiti Teresan työhön vuosia sitten. White kirjoittaa seuraavassa siitä, miten hän itse tietämättä, tuli juuri oikeaan aikaan paikalle. "Olin matkalla tutustumaan äiti Teresan ja Rakkauden lähetyssisarten työhön, ja päätin osallistua messuun sisarten talossa. Saapuessani pääovelle minua tervehti sisar, joka sanoi minulle: "Jumalan kiitos, että olette täällä, isä. Tulkaa sisään." Sanoin: "Kuinka tiedätte, että olen pappi?", sillä minulla ei ollut papin vaatteita. Hän vastasi: "Pappi, joka tavallisesti toimittaa messun, ei voinut tulla. Siksi rukoilimme Jumalaa lähettämään toisen papin." (ote kirjasta "Äiti Teresan tie")

Huikeata on uskoa ja luottaa noin paljon! Ja Jumalaan luottamaan meitä tänäänkin rohkaistaan omassa elämäntilanteessamme. Hiljan luin, että uskokin on kuin harjoitusta. Mitä enemmän sitä harjoitamme, sitä enemmän "se toimii". Kuin urheilijat, jotka harjoittelevat jatkuvasti tulevia kisoja varten, samoin me voimme harjoitella uskomaan Jumalan loppumattomiin mahdollisuuksiin. Kun näemme, miten Jumala auttoi tänään, sitä enemmän voimme tulevinakin päivinä luottaa, että sama Jumala haluaa auttaa meitä kaikkina tulevinakin päivinä.

Yksi asia, jota olen yrittänyt harjoitella, on lepääminen. Eräs ystäväni sairastui vakavasti ja lääkäri rohkaisi häntä ottamaan rennosti ja lepäämään. Kun tapasimme, minäkin (!) kerroin tuolle ystävälle paljon lepäämisen eduista ja sen tärkeydestä. Tämä ystäväni sanoi sitten minulle hyvin osuvasti: "Siinä minulla on paraskin puhuja." - Eli ystäväni tiesi, että minulla on sama ongelma kuin hänellä. Tunnen lepäämisen teorian ja perustelut jo melko hyvin ja voin suositella niitä toisillekin, mutta juuri minulla tuo käytännön toteutus vähän "tökkii".

Vuosia sitten silloinen työtoverini, Ilkka Koivisto, sanoi, että hän on huomannut, että yleensä ne, jotka kaikista kauneimmin puhuvat Jumalan armosta, itse tarvitsisivat sitä. Unto Monosen tangossakin ovat sanat: "Oi jospa kerran sinne satumaanhan käydä vois.." - Sen tähden Jumala varmaan meillekin sallii voimattomuuden ja heikkouden hetkiä, jotta meille jäisi jäljelle vain armo ja Jumalan käsiin jättäytyminen. Hän jaksaa kantaa meidät perille asti. 

Joskus keskiajalla on kirjoitettu seuraava lepoon liittyvä teksti: "Kuulehan nyt mies-/naispoloinen, hellitä hetkeksi puuhasi, jätä painavat toimesi. Vapauta vähän itseäsi Jumalaa varten ja lepää hetki hänessä. Mene sielusi sisäiseen kammioon ja sulje sen ulkopuolelle kaikki muu paitsi Jumala ja sellaiset asiat, jotka auttavat sinua etsimään häntä. Kun olet sulkenut ovesi, etsi häntä. Sano nyt, koko sydämeni, sano Jumalalle: Minä etsin sinun kasvojasi, Herra; sinun kasvojasi, Herra, minä etsin."

Yksi paljon lukemani hartauskirja 1600-luvulta on "Syvempään Jumalan tuntemiseen". Kirjassa on paljon tosi syvällisiä hengellisiä ajatuksia. Yksi esimerkki tässä on seuraava lainaus: "Jos Henki siis kykenee täysin huolehtimaan kaikista tarpeistasi, miksi kantaisit tarpeettomia huolia? Miksi väsyttäisit itseäsi kaikenlaisella toiminnalla pysähtymättä koskaan lepäämään Jumalassa? Jumala itse kutsuu sinua jättämään kaikki ponnistelusi ja kaiken levottomuutesi ja vain lepäämään Hänessä. Herra kutsuu sinua antautumaan Hänelle täysin varauksetta. Hän vakuuttaa, ettei sinun tarvitse pelätä mitään luovuttaessasi itsesi Hänelle. Hän pitää huolen meistä jokaisesta henkilökohtaisesti."

Tämän Jumalan varaan jättämiseen meitä tälläkin hetkellä kutsutaan. Hän haluaa laskea siunaavan parantavan kätensä meidän rauhattomien ylle. Edessä oleva joulu on yksi hyvä mahdollisuus pysähtyä ja hiljentyä.


Charles Péguy oli ranskalainen runoilija ja kirjailija, joka kaatui ensimmäisessä maailmansodsaa. Péguy kirjoitti mm. paljon syvällisiä hengellisiä runoja. Seuraava runo kertoo yöstä ja levon löytämisestä: "Oi yö, kaunein tekoni, kunnioitusta herättävin luomistyöni muiden joukossa. Kaunein luomistyöni. Sillä sinä tuuditat koko luomakunnan virkistävään uneen. Yö, kaunein tekoni, sinä tyynnytät, sinä annat rauhan, sinä annat levon särkeville jäsenille, jotka ovat puuduksissa päivän työstä. Oi yö, oi yö, tyttäreni. Sinä kunnioitat minua unessa vielä paljon enemmän kuin veljesi päivä kunnioittaa minua työssä. Sillä tehdessään työtä ihminen kunnioittaa minua vain työllään, unessa ihminen uskoo itsensä minun huostaani." - Mielenkiintoinen teksti ja mielenkiintoinen mielikuva.


Kirjoitan tätä viestiäni Sinulle 10.12. toisena adventtisunnuntaina. Paikallislehdessä, Forssan Lehdessä, on joka sunnuntai "Sana sunnuntaiksi" -teksti. Minulla on kirjoitusvuoro kerran vuodessa ja se sattui juuri viime sunnuntaihin eli ensimmäiseen adventtiin. Liitän tuon tekstini tähän, kun suurin osa Teistä plogini lukijoista ei Forssan Lehteä lue.


Kun en ole pitkään aikaan Sinulle kirjoittanut, haluaisin kirjoittaa paljonkin, mutta päätän tämän kertaisen tekstini Fredrik Wislöffin hartauskirjasta löytämääni tekstiin Jaakobin yölliseen Jumalan kohtaamiseen erämaassa (1. Moos. 28). Teksti lohduttaa ja rohkaisee meitä luottamaan, että olemme Jumalan turvissa, tuntui tai näytti miltä näytti. Hän on uskollinen. Eikä Hän meitä jätä.

"Jaakob-raukka, sinä sait vain kiven päänaluseksi! Mahtoi olla vaikeata päästä uneen. Ja kun hän vihdoin nukahti, oli uni levotonta. Mutta sitten hän sai korvaukseksi unennäön. Hänen luokseen laskettiin taivaalliset tikapuut, ja Jumalan kirkas enkelijoukko kulki alas ja ylös hänen leposijansa kohdalla. Ehkä hänen teki mieli heittää kivi menemään ja etsiä itselleen pehmeämpi päänalunen. Mutta mitä hän olisikaan silloin menettänyt? Hän olisi vaipunut sikeään uneen eikä olisi saanut nähdä taivaan tikapuita eikä enkelijoukkoa. Kova kivi päänalusena Jaakob löysi "taivaan oven"..

Ehkä Jumala on antanut Sinullekin kovan kiven leposijaksi. Olet monen monta kertaa  halunnut heittää sen menemään, mutta Jumala ei ole sallinut. Kiitä Jumalaa kovasta päänalusestasi. Ilman sitä olisit hengellisesti vaipunut syvään uneen. Kivi on pitänyt Sinut valveilla. Ja niin on viereesi pystytetty tikapuut ja Jumalan luo on ollut Taivas avoinna. Tietämättäsi olet nukkunut Taivaan ovella. Ilman kovaa kiveä ei elämässäsi olisi ollut enkeleitä. Nyt sen sijaan ympäröi Sinua Jumalan kirkas enkeliparvi, joka sekä tuo Sinulle Jumalan lahjoja, että kantaa Sinun rukouksesi Jumalan luo. Anna siksi kivestä tulla alttarisi, mistä ylistysvirtesi kohoaa. Ja niin kova kivi tuo Sinut yhä lähemmäksi Jumalaa. Ja kun aika on tullut, nouset itse Taivaan tikapuita saman enkeliparven saattamana ja astut sisään Taivaan avoimesta ovesta."

Rukoilen, että meidän Herramme Sinua siunaa kaikin tavoin. Luotetaan Häneen. Hän on kanssamme.


perjantai 23. joulukuuta 2022

Oletko jaksanut rukoilla?

 

 

Tervehdys ystäväni siellä jossain kaukana!

Krusifiksi, jonka kuvan näet yllä on Tammelan kirkon alttarilta. Krusifiksi on tosi vanha. Tähän asti käytettävissä olleen tiedon mukaan se on vuodelta 1650. Tällä viikolla luin vanhan historiatutkijan kirjaa Tammelan seurakunnan vanhoista kirkkoherroista. Eräs heistä ensimmäisistä haudattiin vuonna 1529. Hautajaisissa käytettiin tuota krusifiksia hautajaiskulkueen kärjessä. Tällä viikolla kävin kirkossa erään paikallisen historioitsijan kanssa ihan muusta syystä. Kerroin hänelle, että löysin uutta tietoa tuosta alttarilla olevasta vanhasta esineestä. Tämä ammattilainen totesi, että hänenkin mielestään tuossa patsaassa on piirteitä, joita käytettiin tyypillisesti keskiajalla. Joten on mahdollista, että tuo esine on valmistettu jo 1400-luvulla?

Tänä vuonna olen keskittynyt pitkälti oman seurakuntamme historian tutkimiseen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 600 vuotta seurakunnan perustamisesta. Vuonna 1423 löydettiin ensimmäinen kirjallinen merkintä Tammelasta. Seurakunta oli kuitenkin olemassa jo 1200-luvulla. Kotini lähellä (n. 300 m) oli seurakunnan ensimmäinen kirkko, pieni kappeli, jonka raunioita oli vielä 1700-luvulla nähtävissä.

En olisi ikinä voinut kuvitella, kun muutin takaisin lapsuuskotiini, että tulisi paneutumaan niin paljon tämän paikkakunnan historiaan. Olen/olemme pieni pala vuosisatoja jatkuneessa ketjussa. Ihmeellistä on myös tajuta, miten kristinusko sai alkunsa ja miten se levisi jopa tänne asumattomille seuduille. Ja se, että tänään saan uskoa Jeesukseen, on valtavan pitkän ketjun tulos. 

Olet ehkä kuullut vanhan tarun siitä, kun enkelit tulivat Jumalan eteen. Enkelit olivat nähneet ihmisten toimintaa ja rajallisuutta. He kysyivät Jumalalta, että kait hänellä on olemassa joku toinen suunnitelma, jos tämä (evankeliumin eteenpäin vieminen ihmisten avulla) suunnitelma ei  toimi? Jumala vastasi, ettei hänellä ole muuta suunnitelmaa. - Jumala käyttää rajallisia ihmisiä edelleenkin. Tuo Jumalan vastaus on totta. Ei ole muuta suunnitelmaa. Että tänään uskon/uskomme Jumalaan, on ihme. Evankeliumi lähti liikkeelle ja se on tullut lukemattomien vaiheiden kautta tähänkin kotiin, jossa nyt asun/asumme.

Tiedän, että puolestani on rukoiltu paljon. Vanhempani rukoilivat vuosikymmeniä tässä talossa. Nyt on minun ja vaimon vuoro rukoilla. Kuka tulee meidän jälkeemme? - Äitini isän suvusta tiedän yli 12 sukupolvea taaksepäin. Mutta hengellisistä sukujuurista en tiedä kovinkaan paljon. Tämän päivän suuri ihme ja kiitosaihe on, että tänään kuulun Jeesukselle. Kenties Taivaassa saan kuulla, miten montaa ihmistä Jumala käytti minunkin hyväkseni. 

Vuosien aikana olen saanut paljon rohkaisua uskoon ja rukoukseen Antero "Mooses" Laukkasen puheiden ja kirjoitusten kautta. Muistan lähtemättömästi mm. Vivamon rukouspäivät, jolloin kuuntelin Anteron puhetta ja itkin. Jotain ihmeellistä Jumala antoi tuon miehen kautta minun sydämeeni rukouksesta. 


Erään löytönsä rukouksesta Antero sanoitti seuraavasti:
"Kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt 7:7 Kerran ajattelin, että jos kerran Jumala on kaikkivaltias, niin miksi Hän ei vain avaa ovia? Miksi minun pitää kolkuttaa? Jos Jumala haluaa jotain tapahtuvan, miksi minun pitää rukoilla? Miksi hän ei itse tee, itse kolkuta ja itse avaa? Pohdin, turhauduin ja lopulta rukoilin. Vastaus yllätti. Suuri Jumala ilmoitti olevansa niin suuri, että pystyy yhteistyöhön pienen ihmisen kanssa. Niin suuri, että on halunnut kanavoida osan toimistaan pienen ihmisen rukouksien kautta. Minä innostuin. Kolkuttaminen onkin yhteistyötä, ei Jumalan taivuttamista tai pakottamista. Nyt minä kolkutan, suorastaan jyskytän. Olen päässyt yhteistyön makuun."

Rukous on hengellisen elämän alue, jossa voimme oppia uutta niin kauan kuin elämme. Rukous on myös edeltänyt jokaista herätystä, jonka Jumala on antanut. Rukous on edeltänyt myös sitä, että me olemme tänään häneen uskovia.

Olen varmasti ennenkin kirjoittanut, että käytän joka päivä rukouksen apuna rukousvihkoa. Eli olen kerännyt vihkoon ne sukulaiset, ystävät, erityisaiheet, joiden puolesta rukoilen joka päivä. Vaikka en Sinua tunne, rukoilen joka päivä Sinun puolestasi, joka käyt minun kotisivuillani. Pyydän, että Jumala Sinua kaikessa siunaa. 

Uskon, että lähes jokainen meistä on kuullut lauseen: "Muistan sinua rukouksin." - Tuohan kuulostaa kovin mukavalta, mutta kovin helposti unohdamme rukouksen saman tien. Jos kirjoitan tuon ihmisen nimen ja/tai aiheen hetimiten rukousvihkoon, muistan huomattavasti paremmin rukoilla.

Kun aloin tätä tekstiä Sinulle kirjoittamaan, luin koneelle kirjoittamani rukouspyynnön, jonka sain vuonna 2018 kesäkuussa Sanan Suvipäivillä Kangasniemen kirkossa. En tiedä, miten Jumala on noihin pyyntöihin vastannut, mutta tiedän, että hän on vastannut. Ja pyynnöt monien perheiden ja lasten puolesta ovat edelleen rukousaiheina. Vastauksia on tulossa, vaikka minä en tiedä, miten Jumala vastaa. 

Jumala rohkaisee meitä rukoilemaan. Rukous on hänen ihmeellinen lahjansa meille. Voin käyttää tätä rukouslinjaa/-yhteyttä ihan milloin hyvänsä ja niin pitkään kuin haluan. Evankelista Niilo Yli-Vainion elämänkertakirja "Saarnaaja" on ollut oman hengellisen elämäni kannalta yksi merkittävimmistä. Yksi Niilon lause/ajatus on jäänyt mieleeni vahvasti: "Piru ei antaisi millään rukoilla." - Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta Sinä ja minä ja meidän seurakuntamme emme rukoilisi. Vihollinen tietää, mikä valtava voima rukoukseen liittyy. Koska se johtaa Jumalan voimaan. -  Saatananpalvojatkin rukoilevat. Mutta ei Jumalaa, vaan omaa herraansa.

Opetuslapset olivat vaikuttuneet, kun he näkivät ja kuulivat Jeesuksen rukoukset ja vastaukset niihin. He pyysivät, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. Niin heille ja meille annettiin jokapäiväiseen käyttöön "Isä meidän" -rukous. Olipa tilanne mikä hyvänsä, tuo rukous toimii. Ja Jumala opettaa myös meitäkin arjen keskellä, kun häntä rukoilemme.

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Hän tuntee Sinut ja minut. Ja tietää meidän elämästämme kaiken. Hän näkee asiat ja kivut ja niiden aiheuttajatkin. Rukous on myös seikkailu, johon kannattaa heittäytyä.
Lehtori Ulla-Christina Sjöman oli todellinen rukouksen ihminen. Hän on kirjoittanut seuraavan ihmeellisen rohkaisun rukouksesta.

”..teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan. (Matt 6:8) Jeesus sanoo meille tänään: teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette. Me huokaamme helpottuneina: Kiitos ja ylistys, että on joku joka tietää mitä sinä ja minä tarvitsemme! Monta kertaa emme edes itse tiedä, mitä tarvitsemme. Monta kertaa rukoilemme ehkä asioita, jotka eivät ole meille hyödyllisiä tai hyviä. Me pyydämme Herraa vapauttamaan meidät oireista sen sijaan, että pyytäisimme häntä ottamaan pois pahan juuren. Me tahdomme saada Jumalan lahjoja, mutta antaja ei meitä niin paljon kiinnosta. Kuitenkin hän on keskellämme. Hän kuulee avunhuutomme. Hän on valmis auttamaan meitä, kaikessa meidän hädässämme. Hän haluaa antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Hän on valmis auttamaan meitä, vieläpä ennen kuin me tietoisesti olemme pyytäneet häneltä apua.”  


Tammelan kirkon seinällä on muutamia pyhimysten patsaita. Yksi niistä on Pyhä Martti (Martinus), köyhien suojelupyhimys. Hän syntyi 300-luvulla Unkarissa. Legendan mukaan hän leikkasi nuorena sotilaana miekallaan puolet viitastaan ja antoi revityn puolikkaan Amiensin kaupungin portilla almua pyytäneelle kerjäläiselle. Seuraavana yönä Martinus näki unta, jossa viitan puolikkaan saanut kerjäläinen osoittautui itse Kristukseksi. Jeesus totesi: "Tämä pakana, Martinus vaatetti minut." Seuraavana aamuna viitta oli jälleen ehjä. 

Rukouksen ja Raamatun sanan kautta Jumala avaa meille Hengen syvyyksiä ja Jumalan valtakunnan näkymätöntä todellisuutta. Varmasti muistat vanhan testamentin profeetan ja hänen palvelijansa. Profeetta näki Jumalan näkymättömän todellisuuden koko ajan, palvelija ei. Kun valtava sotajoukko oli tullut ottamaan miehiä kiinni, palvelija näki vain sotajoukon ja säikähti. Silloin profeetta rukoili, että Jumala avaisi palvelijan silmät ja silloin hänkin näki. 

"Pyhän Hengen kautta Jumala puhuu Sinun sydämellesi. Ja rohkaisee. Antaa uutta uskoa ja luottamusta Jumalan mahdollisuuksiin. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Meitä rohkaistaan: Jumala tulee vastaamaan rukouksiimme! Tiedän, että Hän vastaa. Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää. Hän on minun rakastava Isäni! Kiitän sydämeni pohjasta! Hän on ihmeellinen! Elämäni on hyvässä turvassa!"

Kirjoitin äsken Antero Laukkasesta. Olet ehkä tietoinen, että hän on vakavasti sairas. Hän piti hiljan puheen Nokian kirkossa. Väkevää rohkaisua meille kaikille. Videon katsottuamme mekin voimme muistaa Anteroa ja hänen perhettään. 

Miten uskomattoman ihmeellinen voi uskon yhteys Jumalaan olla? Edellä mainitsemani Niilo Yli-Vainio kertoi rukousjonoista, jotka hänen luoksensa tulivat rukoiltavaksi. Kun Niilo kysyi rukoiltavan rukouspyyntöä, jotkut sanoivat: "jos saisin muutaman pisaran Pyhää Henkeä." - Niilo totesi persoonalliseen tapaansa pyytäjälle, että "tässä ei tippoja jaata!" Jumala ei aseta rajoja. Meille tahtoo liian usein riittää: "Puoli kuppia, kiitos."

Elokuussa taitelija Vesa-Matti Loiri kuoli. Kuolema ja Loirin huikea ura saivat valtavaa julkisuutta lehdissä ja telkkarissa ja muuallakin. Luin Ilta-Sanomien jutun Vesa-Matti Loirin ja Marita Hakalan ihmeellisestä rakkaudesta. Joku tuossa haastattelussa minua vahvasti puhutteli. Siksi kirjoitan haastattelusta muutamia ajatuksia:

”Vesa-Matti Loirin suuri rakkaus, Marita Hakala, kertoo kaksikon viimeisestä puhelusta – kesken kaiken hän sanoi: ”Mä oon lähössä.”

Kun tapasin Veskun, niin meillä oli heti sellainen ihmeellinen keskinäinen ymmärrys. Oli tunne, että me tunnemme toinen toisemme, että meidän ikään kuin kuului kohdata, Hakala muistelee. En ole oikein koskaan osannut selittää sitä kokemusta ulkopuolisille, eikä sitä oikeastaan edes tarvinnut, Hakala pohtii kolmea vuosikymmentä myöhemmin.

Se oli vain niin vahva tunne: kahden ihmisen kaunis yhteys, sellaista selittämätöntä ja harvinaista. Tai että harvoin omasta ystäväpiiristään kuulee muutenkaan, että joku olisi kokenut tällaista. Tämä sielunkumppanuus jatkui myös rakkaussuhteen sammuttua. He säilyivät sydänystävinä Loirin kuolemaan asti.

Hakala ja Loiri yrittivät viime vuosina järjestää tapaamista, mutta kummankaan aikataulut eivät antaneet myöden. Mutta toisaalta ei meidän aina edes tarvinnut nähdä. Tiesimme, että toinen oli aina tuossa lähellä. Ja on edelleen.

Se oli ehkä huhtikuun loppua tai toukokuun alkua, kun Vesku soitti ja aloitti puhelun tervehdyksellä ”hei rakas ihminen”, kuten hänellä oli tapana. Hän soitti, koska halusi hyvästellä. ”Mä oon lähössä”, hän sanoi. Puhelu oli pitkä ja kaunis, Hakala kuvailee. Puhuimme koko elämän läpi. Mutta puhelun lopussa kyllä mietin, miten lopettaa tällainen puhelu, jonka soittaja kertoo lähtevänsä tästä elämästä.”

Mietin itsekin sitä, että jos Sinä tai minä tietäisimme parin kolmen kuukauden sisällä kuolevamme, onko joku/joitakin ihmisiä, joille pitäisi soittaa? Pyytää anteeksi? Muistella? Rohkaista? Kiittää? Kertoa rakkaudesta? Kun ihminen vanhenee ja kuoleman todellisuus tulee aina lähemmäksi, tulee miettineeksi asioita, joita ei nuorena miettinyt ollenkaan. Varmasti meidän sydämemme rohkaisee meitä myös toimimaan, muistamaan. Elämä on nyt. Tänään. Tässä.

Sain muutaman mutkan kautta Annemari Kaskisen tekstin 12.12.2022 Kirje vanhalta joulupukilta:


Oli suuri ilo jälleen kirjoittaa Sinulle! Oikein hyvää joulua ja vuotta 2023. Muistetaan toisiamme rukouksin. Jäädään Herramme turviin. 

tiistai 19. heinäkuuta 2022

"Aiemmin julistettiin lakia ja kirkot olivat täynnä. Nyt julistetaan vain Jumalan rakkaudesta ja kirkot ovat tyhjiä." (Olavi Rimpiläinen)



Tervehdys Sinulle!

Kesä on kulunut vauhdikkaasti. Kuten viimeksi Sinulle kirjoitin, keväällä ja alkukesällä oli tulossa monta opastusta ja kirkon esittelyä ym. Nyt monet niistä on jo pidetty. Olen tavannut kymmeniä ihmisiä Tammelasta ja bussiryhmiä myös kauempaa. Viime viikonloppu oli aivan erityinen. Silloin meidän seurakunnassa järjestettiin ensimmäinen kirkkovaellus. Lähdimme liikkeelle kirkosta, jossa ensin teimme vaeltajien ristit (riipukset). Parilla tilataksilla tulimme kotikylääni, jossa on ent. ministerin ja kunnanjohtajan, Martti Puran, rakentama pieni kirkko ihan metsän keskellä. Martti esitteli meille paikan historian ja rakentamisen vaiheet.

Taksit toivat meidät sitten Kappelintielle, josta lähtien aloin ryhmää opastaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli vanhan kappelin sijaintipaikka. Historialliset lähteet ja kartat kertovat, että kappeli on sijainnut tuolla paikalla (jo 1200-luvun lopulla).

Kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy, minulla on yleensä aina mukana kannettava äänentoistolaite, kun olemme ulkona. Mukanani oli myös kuvassa näkyvä kansio, jossa on lukuisia vanhoja valokuvia, joita matkan jatkuessa esittelen. Vaellus jatkui sitten kylän keskustaan, jonka historiasta vähän kerroin. Sitten siirryimme vanhalle polulle harjulle, joka kulkee kohti kirkonkylää.

Suurin jännitys ennen vaellusta oli säätila. Ennusteet lupasivat sadetta. Pääsimme kuitenkin vaeltamaan pitkän matkaa poutasäässä. Maisemat ovat kauniita ja järviä ja lammia ohitimme useita. Puoleen päivään mennessä olimme ehtineet Saaren kansanpuistoon, Lounais-Hämeen Pirtille, jossa meillä oli keittoruokailu. Pienen lepohetken jälkeen vaellus jatkui. Silloin tuli ensimmäinen kunnollinen sadekuuro. Yksi Tammelan ensimmäisiä kirkkoja on sijainnut Saaren kartanon läheisellä korkealla mäellä. Perimätieto kertoo, että kirkon rakensivat katoliset munkit, jotka kulkivat ja vaikuttivat alueella. 

Oli huikea tunne, kun sitten olimme tuolla korkealla mäellä, jossa 800 vuotta sitten oli vietetty Jumalanpalvelusta. Kirkkoherramme, Juha Koivulahti, jakoi meille ehtoollista tuolla mäellä. Sain myöhemmin palautetta vaeltajilta, että tuo ehtoollishetki tuolla historiallisella paikalla, oli yksi vaelluksen puhuttelevimpia. Tuolta mäeltä vaellus jatkui vanhan Tammelan kirkkotien raittia kohti kirkonkylää.

Matkalla kerroin myös vuonna 1790 rakennetusta kartanon viljavarastosta, joka kansan suussa on saanut nimet Jyväkirkko. Monet vieraat ovat päätelleet, että rakennus on joko kappeli tai kirkko tuon ulkonäön perusteella.
Saaren kartano on vaikuttanut koko Tammelan historiaan merkittävästi. Kartanon sijaintipaikalla tiedetään olleen asutusta jo kivikaudelta lähtien. Runsas viikko sitten tapasin metallinpaljastimella aarteita etsivän aktiivin. Hän kertoi, että viimeksi on löydetty läheisen järven rannasta rautakautisia esineitä. 

Kartanon entinen päärakennus rakennettiin jo 1700-luvun alussa. Rakennus on edelleen upeassa kunnossa. Kun kartanoon rakennettiin uusi päärakennus, tämä vanha rakennus siirrettiin 1800-luvun alussa läheisen Kankaisten kartanon päärakennukseksi. Tuota rakennusta ihailimme pienen matkan päässä. Oheinen kuva on vuodelta 1947. Rakennus on säilynyt entisellään.
Vaelluksemme alkoi kirkossa klo 8.00. Kun pääsimme perille srk-kodille, kello oli 15.50. Kävelymatkaa oli 12 km. Matkalla pidettiin lyhyitä rukoushetkiä ja välillä lauloimme. Päätöshetkessä kiitimme Jumalaa, että vaellus oli mennyt kaikin tavoin hyvin. Säät vaihtelivat, mutta mieliala oli hyvä. Sovimme, että ensi vuonna tehdään vaellus uudestaan. Yksi erityinen lisä matkalla oli ensiapuryhmä, joka koko matkan oli mukana. Vaeltamassa oli kaksi ensiapuihmistä. Kolmas SPR:n päivystäjä kulki autolla tietä pitkin ryhmän tahdissa. Tällä kerralla vältyimme haavereilta ym, mutta tietoisuus noiden auttajien mukana olosta, antoi meille turvaa. 

Olen vuosien aikana opastanut lukuisia ryhmiä, mutta tämä kirkkovaellus oli minulle ensimmäinen. Se innosti jatkamaan toistekin. Jos mahdollista, yritän itsekin osallistua johonkin kirkkovaellukseen, jotta oppisin lisää. Kun olin tullut kotiin, iltauutisissa kerrottiin pyhiinvaelluksista, jotka ovat tulleet muotiin pitkin Suomea. Mielenkiintoista, että meidän vaelluksemme oli juuri samana päivänä.

Opastusta ja paikkojen historiatietoja olin etsinyt ja valmistellut jo pitkän aikaa. Muutamaa päivää ennen vaellusta iski yöllä ihan hirveä ahdistus. Valvoin pitkään ja tuskailin omaa syntisyyttäni Jumalan edessä. Taas kerran ymmärsin pohjia myöten, mikä on uskon ydin. Ihminen ilman Jumalan armahdusta, on syntiensä tähden tuhoon tuomittu. 

Olen viime päivinä paljon pohtinut myös, millaisia ovat oikeat ja väärät profeetat? Radio Patmoksen sivuilta kuuntelin Liisi Jokirannan puheen em. aiheesta. Liisi Jokiranta on eläkkeellä oleva suomalainen teologi, lehtori ja kirjailija. Seuraavat asiat poimin em. puheesta. Minua tuo puhe puhutteli niin syvästi, joten siksi siitä Sinullekin kirjoitan.
Matteuksen evankeliumin 7:13-23 Jeesus julistaa meille: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'

Oikean ja väärän profeetan tunnistaminen on tosi vaikeaa. He tulevat luoksemme lammasten vaatteissa ja ovat niin "oikean näköisiä". Jos he muistuttavat meitä muita lampaita, miten ihmeessä voimme erottaa oikean evankeliumin? Emme välttämättä tunnista vääriä profeettoja heidän julistuksestaan tai elämäntavastaan. Se, mitä he puhuvat, voi kuulostaa hyvinkin oikealta. Mutta yhtä tärkeää kuin se, mitä he julistavat, on se, mitä he jättävät sanomatta. Mitä väärät profeetat sitten julistavat? Seuraavat kuusi kohtaa kertovat asiasta lisää.

1) Väärät profeetat puhuvat vain Jumalan rakkaudesta. Että Jumala ymmärtää, auttaa, lohduttaa, eheyttää ja huolehtii ym. Monet jättävät kuitenkin puhumatta, että Jumala myös tuomitsee ihmiset oikeudenmukaisesti. Väärä profeetta tuudittaa ihmisiä väärään rauhaan, kuten Jer 6:13-14 "Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole."

2) Väärät profeetat puhuvat vain armollisesta Jumalasta, Taivaasta ja iankaikkisesta elämästä. Ihmisille annetaan kuva, että kaikki ovat menossa Taivaaseen, iankaikkiseen elämään, koska Jumala rakastaa kaikkia ja pelastaa kaikki. Tätä julistusta kuulemme harvinaisen paljon. Sen sijaan ei puhuta viimeisestä tuomiosta, eikä kadotettujen ihmisten kohtalosta. Kukaan ei rohkenisi puhua, että kaikki ihmiset joutuvat kerran Jumalan tuomioistuimen eteen ja voivat joutua kadotetuiksi.

3) Väärät profeetat puhuvat myös synnistä. Voidaan puhua myös jostakin yksittäisestä synnistä. Kukaan ei loukkaannu, kun kaikkihan sen tietävät, että olemme syntisiä. Väärät profeetat eivät puhu ihmisen perinpohjaisesta turmeluksesta ja pahuudesta, eikä synnistä, joka meissä asuu. Olemme synnin orjia. Sanotaan vain, ettei ihminen voi pelastukseensa vaikuttaa. Jumala sen tekee, mutta ihmisen täydellisestä avuttomuudesta ja synneistä ei puhuta. Väärä profeetta ei puhu, että ihminen on Jumalan edessä tuomittu ja syyllinen syntiensä tähden ja että hän ansaitsee rangaistuksen.

4) Väärät profeetat puhuvat Jeesuksen rististä, mutta siitäkin Jumalan rakkauden suurimpana ilmentymänä, mutta ei sanota, että Jeesus kuoli sen tähden, että Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntimme ja että Jumala näiden syntien takia rankaisi Jeesusta. Jeesus oli ristillä Jumalan tuomion ja rangaistuksen alla. Ei sanota että joka tekee syntiä, sen pitää kuolla ja siksi Jeesus kuoli. Ei sanota, että tämä on ainoa tie, jotta Jumala voisi antaa meille synnit anteeksi.

5) Väärät profeetat eivät puhu parannuksesta, mikä merkitsee katumusta Jumalan edessä syntien tähden ja uskomista evankeliumiin. Hän ei puhu niin, että ihmiset heräisivät ja kauhistuisivat syntejään pikemminkin niin, että aikamme rikkinäisille ihmisille pitää puhua myönteisesti asioista. Kutsutaan antamaan elämä Jeesukselle ja tekemään uskon ratkaisu ja laittamaan synnit pois. Parannusta ei juurikaan julisteta.

6) Väärä profeetta ei korosta, että ihmisen on mentävä ahtaasta portista ja kuljettava kaitaa tietä. Uskon tie kuvataan helppona ja yksinkertaisena. Vaatimuksia ei juuri esitetä. Ei puhuta itsensä kieltämisestä, ristin ottamisesta ja Jeesuksen seuraamisesta. Monet saavat sen käsityksen, ettei ole kovin väliä, miten kristitty elää. Jumala kyllä ymmärtää ja antaa anteeksi. Jeesus itse kuitenkin on sanonut Matt 24:11,24 "Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin."
Jopa tunnustekoja ja ihmeitä voi tapahtua ja silti kyse on väärästä profeetasta ja väärästä julistuksesta. Matt 7:22,23 "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'

Apt 20:29 "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,"

Paavali sanoo, että väärät profeetat nousevat seurakunnan keskeltä. Monet sanovat, että kun he ovat niin innokkaita ja vilpittömiä. Innokkuus ja vilpittömyys ei todista vielä mitään. 

Vääriä profeettoja ei ollut vain Jeesuksen ja varhaisen kirkon aikoihin. Vanhassa Testamentissa jo kerrotaan vääristä profeetoista. 5 Moos 13:1-3 "Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne."

Nykyäänkin juostaan väärien profeettojen perässä. Jumala kieltää kuuntelemasta heitä ja heidän julistustustaan. Herra koettelee meitä. Jeremia 23:16 "Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta."

Julistus kirkoissa ja seurakunnissa on tänäänkin kriisissä. Olemme havainneet sen monin tavoin. Piispa Olavi Rimpiläinen sanoi vuosia sitten: "Aiemmin julistettiin lakia ja kirkot olivat täynnä. Nyt julistetaan vain Jumalan rakkaudesta ja kirkot ovat tyhjiä."

Piispa Voitto Huotari teki aikoinaan tutkimuksen siitä, miten saarnojen sisältö on muuttunut 1960- ja 1980-luvuilla. Tuula Rantonen Karjalainen-lehdessä kommetoi em. tutkimusta seuraavasti: "Suomalainen pappi on tutkimuksen mukaan ryhtynyt käyttäytymään oudosti. Sen sijaan, että hän vanhan mallin mukaan saarnaisi tulikiven katkuisesti synnistä ja pelastuksesta, hän puhelee niitä näitä. Enimmäkseen eläytyy toisten elämän tuskaan tai tutkistelun, millaistapa Jeesuksella olisi turbojen ja juppien seassa? Havainto ei ole omani, korkeintaan voin sen vapaamuotoisesta tulkinnasta syyttää itseäni. Peruskuvio on dosentti Voitto Huotarilta, joka on tutkinut suomalaista saarnaa. Hän sanoo saarnoista kadonneen julistavan otteen. Pahimmillaan niistä on tullut saarnatuoliesitelmiä, kuvauksia aikamme ahdistuneesta ihmisestä.

Kun ääripäät, pahuuden valta ja Jeesuksen lunastusteko eivät saarnoissa elä yhtä dramaattisena kuin ennen, yleisvaikutelma on helposti vaisu ja esitelmän oloinen. Mahtipontisuus oli aiemmin saarnan päällimmäisiä ominaisuuksia. Nyt sen sijalla on alavireisyys. Saarnoissa seikkailee epäilijänä vahva, mutta ihmisenä itsensä heikoksi tunteva sanan kuulija, jolle mieluummin kerrotaan pelastuksen suuria joukkoja koskevana tapahtumana kuin juuri hänen päätäntävallassaan olevana etuoikeutena."

Kirkossa on kuulunut ääniä, että kaikkein vaarallisinta on ihmisille sanoa, että he eivät kaikki ole uskossa, koska lopulta voidaan saada ihmiset uskomaan tämä asia ja tuotetaan suurta vahinkoa kirkolle.

Jokaisella meillä on tehtävä vaikuttaa valona ja suolana, mikäli itse on tämän valon ja suolan löytänyt. Jokaisella on oma vaikutusalueensa ja merkityksensä. Olennainen kysymys on, olenko minä oikea vai väärä profeetta? Me emme voita suuria arvostelemalla työntekijöitä tai toisia uskovia. Jos näemme vikoja toisissa ja heidän julistuksessaan, meidän tehtävämme on rukoilla, että Jumala avaisi heidän ymmärryksensä näkemään.
***********************************************************************************

Olen viime vuodet paljon surrut sitä, miten vähän väkeä on kirkoissa ja seurakuntien toiminnassa. Edellä oleva "puheenvuoro" kosketti syvältä. Jumalan rakkaus ja armo ei merkitse paljonkaan silloin, jos/kun en tunne omaa syntisyyttäni. "Vain syntiselle kelpaa armo." Vain Jumalan armahtamana voin kasvaa rakkaudessa. Pyhä Henki sen vaikuttaa. Se tapahtuu kuin hedelmän kasvu puussa. 

Raamattu kansalle -kommentaariraamatussa on seuraava mielenkiintoinen selitys liittyen Galatalaiskirjeen 2:21 "En minä tee tyhjäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus saadaan lain kautta, silloin Kristus on kuollut turhaan." - Selitys: Ajatellaan, että Jumalan voi saada puolelleen teoilla. Kun ihminen yrittää itse pyhittyä sen sijaan, että antaisi Jumalan muuttaa häntä, hän ei pohjimmiltaan luota Jeesuksen ristintyöhön. Jeesuksen ei olisi tarvinnut kuolla, jos voisimme itse tehdä itsestämme hyviä. Ristin vapauttava totuus on, että Kristuksessa olemme jo kuolleita synnille. Sen pohjalta voimme elää uutta elämää Pyhän Hengen voimassa."

Kun katselin blogejani taaksepäin, huomasin, että ensimmäisen kerran kirjoitin Sinulle 28.9.2012. Siitä tulee kohta 10 vuotta. Joitakin Teistä lukijoistani olen tavannut. Suurta joukkoa Teistä en ole koskaan tavannut. Silti jotenkin Te kaikki tunnutte tutuilta. Ehkä se johtuu siitä yhteydestä, jonka Jumala on antanut. Pyhä Henki voi antaa ja avata yhteyden vaikka muuten emme toisiamme tuntisikaan. Päivittäin rukoilen, että Jumala Sinua siunaa, missä sitten oletkin. Niin tein tänäkin aamuna.

Kun join tänään päiväkahvia, mieleeni tuli yksi upea ajatus, jonka Sinulle kerron. Kun kerran olemme Taivaassa, saamme toisemme nähdä. Jatketaan matkaa turvallisesti Herramme kanssa. Jaksele hyvin siellä! 

PS Muutama päivä sitten radiosta tuli pyhiinvaellushartaus https://areena.yle.fi/audio/1-62644009 Hartaus on kuunneltavissa syyskuun puoliväliin asti. Minusta tosi hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia hartauden pitäjällä. 

Sinun Isäsi kyllä tietää, mitä Sinä tarvitset ennenkuin häneltä anotkaan

  Kaverikuva yli 500 vuotta vanhan Marian kanssa Tervehdys! Jeesus sanoo meille tänään: ”teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette enne...