torstai 20. elokuuta 2020

"Ajattelen itseäni: Minua heittelee milloin mikin voima sinne tänne. Kaikki on yhtä ainoata vaivaa enkä kuitenkaan saavuta onneani. Sitten ajattelen, miten hyvä minulle olisikaan, jos Jumala tekisi lopun kaikesta harhailustani ja itse ohjaisi minua." (M. Claudius)


Hei!
 
Kesä on kulunut nopeasti niin kuin yleensäkin. Olen maalannut mm vanhaa liiterin, ikkunan pieliä talossa ym. Viime viikolla ollut Mustialan kulttuurikävely antoi sopivaa haastetta tutkia vanhaa historiaa. Rukouselämä myös vilkastuu, kun on riittävän suuri ja jännittävä haaste tulossa. Kävely nauhoitettiin, joten se on nähtävissä Youtubessa
 https://www.youtube.com/watch?v=ILz4uLjtBCM&t=56s Videota on jonkun verran lyhennetty. Koko kierros kesti puolitoista tuntia. Kesä on kroonisesta selkäkivusta kärsivälle yleensä vähän kivuttomampaa aikaa. Monesta asiasta olen hyvin kiitollinen. Jumala on ihmeellisesti auttanut niin monessa asiassa. Kukka pellon päässä sekin viestii, että Jumala on ihmeellinen. En ihmettele, kun Raamatussa sanotaan: ”Katsokaa kedon kukkia. Eivät ne työtä tee eivätkä leikkaa, mutta kuitenkin teidän Taivaallinen isänne pitää niistä huolen..”

Hengelliseltä kannalta kesä on ollut melko hiljainen. Seurakuntien tilaisuudet ovat olleet vähissä ja suuria kesäjuhlia ei ole ollut kuin netin kautta. Mielenkiintoista on nähdä, mitä ensi kesä tuo tullessaan. Muistan erään kuulemani radio-ohjelman Radio-Deissä. Siinä haastateltiin erään tuoreen bändin solistia. Haastateltava kertoi, että "viime vuonna oli yksi keikka, tänä vuonna on ollut vähän hiljaisempaa". Hengellinen elämä monissa seurakunnissa voi olla hiukan samanlaista. 

Seurakunnan työntekijä kysyi toisen seurakunnan työntekijältä: "Onko teidän seurakunnassanne ollut herätystä? Onko väkeä ollut liikkeellä?" Toinen vastasi: "Ei ole ollut. Mutta Jumalan kiitos, ei ole ollut naapuriseurakunnassakaan." - Viime sunnuntaina olin vaimon kanssa kirkossa. Väkeä oli vähän. Kirkon eteisessä oli käsidesiautomaatti, joka antoi desiä kaikille käsien pesijöille. Kirkon sisällä oli lappu, jossa kehotettiin istumaan riittävän etäällä toisistaan. - Surullista sekin, että tuota kehotusta on noudatettu kyllä aktiivisesti jo paljon ennen korona-aikaa. Muistan lähtemättömästi entisen työtoverini sanat vuosien takaa. "Meidän luterilainen kirkko on todellinen vapaa kirkko. Seinät ovat etäällä toisistaan ja katto on korkealla. Kirkkoon voi tulla, istua rauhassa ja lähteä niin, ettei kukaan sitä noteeraa." - Kovia sanoja ehkä, mutta niin surullisen totta monesti. Huomaan kaipaavani yhteyttä toisiin, yhdessä toimimista, rukoilemista, yhdessä jakamista, yhteisiä haasteita. Uskon, etten ole tässä asiassa ainoa. 

Yhdysvaltain perustuslakia säätävä kokous Philadelphiassa vuonna 1787 lähes epäonnistui eripuraisuuden vuoksi. Kun umpikuja näytti liian vaikealta ihmisvoimin murrettavaksi, 81-vuotias Benjamin Franklin nousi ylös. Koko elämänsä, hän sanoi, hän oli ollut vakuuttunut, että psalminkirjoittaja oli oikeassa sanoessaan: "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät." Hän ehdotti, että edustajat aloittaisivat seuraavan päivän rukouksella. Esitys hyväksyttiin. Lainsäätäjien mielialoissa ja kokouksen tehokkuudessa tapahtunut parannus oli niin suuri, että kongressi yhä vieläkin noudattaa Franklinin neuvoa. Olipa kyse seurakunnasta, valtiosta tai meidän ihmisten henkilökohtaisesta elämästä, tuo psalmin kohta pitää paikkansa. Jos Herra ei ole mukana, kaikki työ ja touhu on turhaa.  

Eräs Jumalan valtakunnan työntekijä purki elämäänsä terapiassa: "Psykiatri kuunteli, kun mies kertoi peloistaan ja kariutuneista unelmistaan sekä siitä, kuinka epäonnistuneeksi hän tunsi itsensä. Kun tätä oli jatkunut tunnin, psykiatri sanoi: "En ole kristitty, mutta tiedän jotakin siitä, mitä Raamattu opettaa. Minusta näyttää, että sinä tunnet vain kiivaan Jumalan, vihan ja koston Jumalan. Et tunne rakkauden ja anteeksiannon Jumalaa: Häntä, joka odottaa sinua ja antaa sinulle uuden tilaisuuden." Miehestä tuntui, kuin Damaskoksen tiellä sokeutuneesta Paavalista, joka sai näkönsä takaisin, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Kuin suomut olisivat pudonneet silmistä! Tuona hetkenä mies heräsi ymmärtämään Jumalan rakkauden. Peili, jonka psykiatri asetti hänen eteensä, osoitti hänen sisimmän kamppailunsa pohjimmaisen syyn. Tästä oivalluksesta alkoi hänen fyysinenkin paranemisensa."

On sellainen tunne, että Jumala haluaisi vapauttaa myös meitä. Kuvamme Jumalasta voi olla ihan väärä. Meitä painaa ja ahdistaa, kun emme voi puhua asiasta kenellekään. Ei ole luotettua uskon ihmistä, jolle rohkenisi mennä puhumaan. Häpeämme ajatuksiamme ja uskoamme. Tuntuu, että pirukin kiusaa entistä enemmän. Alamme epäillä jopa omaa pelastustamme. Sisäinen yksinäisyys ei tee hyvää sielulle eikä fyysiselle terveydelle.   

Lainaan vanhaa tekstiä keskiajalta. Kirjoittaja lienee kokenut monenlaisia vaiheita hänkin. Sanat antavat meille rohkaisua levon löytämiseen Jumalan kanssa. "Kuulehan nyt mies/naispoloinen, hellitä hetkeksi puuhasi, jätä vähäksi aikaa myrskyisät mietteesi. Siirrä sivuun raskaat huolenaiheesi, pane pois painavat toimesi. Vapauta vähän itseäsi Jumalaa varten ja lepää hetki hänessä. Mene sielusi sisäiseen kammioon ja sulje sen ulkopuolelle kaikki muu paitsi Jumala ja sellaiset asiat, jotka auttavat sinua etsimään häntä. Kun olet sulkenut ovesi, etsi häntä. Sano nyt, koko sydämeni, sano Jumalalle: "Minä etsin sinun kasvojasi, Herra, sinun kasvojasi, Herra, minä etsin."

Jumalan toiminta on melkoisen ihmeellistä. Kun hän opettaa meitä rukoilemaan, hän sallii meidän nähdä, mitä elämämme on ilman hänen apuaan ja huolenpitoaan. Riisuttuna emme enää tyydy pinnallisuuteen vaan huudamme apua koko sydämestämme. Eräs runoilija on sanonut syvän totuuden: "..jos onnettomuuden jälkeen olet enemmän, kuin ennen sitä, ei se ollutkaan onnettomuus." Psalmissa 36. on sanottu suuri hengellinen viisaus: "..ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.." Kenties se ahjo, joka elämäämme saattaa tällä hetkellä koskettaa, voi ollakin Jumalan puhetta? On myös asioita, jotka on pakko "heittää pois". Ja on asioita, joita itse emme enää jaksa kantaa. Ehkä juuri tämä ahdistava tilanne on meille portti johonkin uuteen? Jumala on ihan Sinun lähelläsi. Se on hänen rakkauttaan. Hän haluaa antaa Sinulle jotain parempaa, ja ennen kaikkea hän haluaa antaa rauhan Sinun sisällesi.

Hyvä ystäväni sanoi, ettei hän pysty koskaan unohtamaan sitä, miten hän kohtasi Jumalan. Tai paremminkin, miten Jumala kohtasi hänet. Tuo kohtaaminen muutti kaiken. Jumalan läheisestä kohtaamisesta syntyy myös syvä kaipaus, päästä aina lähemmäksi Häntä. Jos olet rakastunut, kaipaat koko ajan rakastamasi ihmisen lähelle, pysyvästi. Yhteys Jumalaan on kuitenkin aina ENEMMÄN. Erkki Lemisen tutussa runossa on sanottu: "Tämä on meri, sanoi sammakko mutahaudastaan ja ui sammakkoaan joustavin potkuin. Lätäköitä ovat, visersi pääskynen pyyhkäistessään järvien yli." Kun on nähnyt järven, käsitys omasta lätäköstä muuttuu. Kun on kohdannut syvän rakkauden, Jumalan, sitä ei unohda ikinä.
 
Uudessa Testamentissa kerrotaan, miten Jeesus lähetti edellään opetuslapsiaan niihin kyliin ja kaupunkeihin, joihin itse oli menossa. Myös Vanhassa Testamentissa on useita kohtia, joiden sisältö on: "Valmistakaa Herralle tie, raivatkaa kivet pois."

Eräästä Raamatun selitysteoksesta löysin aiheeseen liittyvän tekstin:
 "Vanhatestamentillisina aikoina kuningas kiersi ympäri maata ja jakoi oikeutta siellä, missä sitä milloinkin tarvittiin. Hänen edellään kulki pasuunaan puhaltava airut varoittaen kuninkaan olevan tulossa. Merkin kajahtaessa ilmoille, ihmiset kiiruhtivat valmistamaan kuninkaalle tietä. Tuulen ja sateen pieksemät tiet oli tasoitettava. Kivet, jotka oli viskattu tielle pelto- ja kylvöajan edellä raivattaessa, täytyi nostaa sivuun. Tien tasaisuus olikin merkki, josta kuningas saattoi arvioida kansansa kuuliaisuuden. Ne, joita oli kohdeltu kaltoin, odottivat kuningasta. Heitä rohkaistiin sanoin: "Kuningas tulee, oikeus tapahtuu!" Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä, miksi Paavali 1. korinttilaiskirjeen lopussa puhkeaa arameankieliseen huudahdukseen: "Maranata (= Herramme tule)!" Sanoma siitä, että oikeus vielä kerran tulee voittamaan, auttaa väärin kohdeltuja pitämään toivoaan yllä." Odotetaan Herraa, Hän tulee auttamaan myös meitä! Siinä asiassa, jota niin pitkään olemme kantaneet. 

Juuri tässä hetkessä saan jättää itseni Jumalan turviin. Saan kertoa hänelle kaiken. Ihan kaiken. Hän haluaa antaa minulle turvallisen peilin, josta näen vapauttavan totuuden. Pirulla ei sittenkään ole viimeistä sanaa minun elämästäni ja uskostani. Jeesus kuoli minun tähteni, jotta minä saisin syntini anteeksi ja pääsisin vapaaksi. Omin voimin en elämästäni ja uskostani selviä. Mutta Jeesuksen kanssa pääsen perille Taivaan kotiin asti. Siellä on minullekin varattu omistusasunto. Huikea juttu. 

Rukoilen Sinun puolestasi täällä ihan joka päivä. Tavoitat minut halutessasi osoitteella: 

Rukouksesi on kuultu!

  Tervehdys ystävä siellä jossakin!   Olen rukoillut Sinun puolestasi joka päivä. Jumala tietää, missä asut, missä ...