torstai 30. huhtikuuta 2020

Suora lähetys

”Jos saisin elää uudelleen, tekisin kaiken samoin. En muuttaisi mitään.” Huokasin kuunnellessani ystäväni varmoja sanoja. Minulla on paljon sellaista, minkä tekisin aivan eri tavoin. Niin paljon on elämässäni asioita, joita kadun ja suren. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ensimmäisellä kerralla osannut oikein. Purnaan toisinaan mielessäni, että elämä on elettävä ilman harjoituskierrosta. Noin vain paiskataan lapseksi, nuoreksi, puolisoksi, äidiksi, ystäväksi, työtoveriksi. Selviä miten taidat. Ensiyrittämällä. Uusintoja ei tunneta. Elämä on elettävä suorassa lähetyksessä ympärivuorokautisesti ilman käsikirjoitusta. Ilman elämänkokemusta ja täysin raakileena. Ihmekö jos tulee koko ajan töppäyksiä ja mokia, nolottavia ja kohtalokkaita itselleni ja läheisilleni.

Jos saisin elää uudelleen, muuttaisin muutaman oleellisen asian. Antaisin aikaa lapsilleni, kun he ovat pieniä. Ottaisin vaikka velkaa, eläisin nälässä. Mutta viipyisin lasteni lapsuuden heidän vierellään, nauttisin heistä. Iloitsisin miehestäni ilman ainaisia vaatimuksia ja sanomisen pakkoa. Nauttisin siitä, että meitä on kaksi jakamassa arkea. Hoitaisin yhteyttä ystäviini tiiviimmin. Tapaisin äitiäni ahkerammin. Jokaista ihmistä pitäisin ihmeenä ja lahjana. Vaeltaisin laaksoissa, vaaroilla, merellä. Antaisin Jumalan luomakunnan virkistää ja elvyttää ruumistani ja sieluani.

Olisin sydämeltäni avarampi, itseä ja toisia kohtaan armahtavampi. Tuhlaisin rakkautta ympärilleni. Lakaisisin maton alle kaikki roskat – tarpeettomat tekemiset, menot ja kiireet, äksyilyt ja halun hallita elämää ja ihmisiä. Viipyisin pitempään Jumalan edessä Hänen tahtoaan kyselemässä, Hänen voimaansa ammentamassa, kiittämässä.

Jos saisi elää uudestaan.. En vain tiedä, miten olisi mahdollista nuorena ja kokemattomana toimia keski-ikäisen kivulla löydetyn elämänkokemuksen mukaan. Miten voisi hypätä yli nuoruuden kasvukauden, elämättömän elämän ja tarpeiden, loikata suoraan vanhuuteen ja elää sen taidoilla alusta saakka?"

Tuo edellä oleva teksti "Suora lähetys" on Anja Porion. Varmaankin viime viikkoina moni on joutunut miettimään omaa elämäänsä syvemmin kuin pitkään aikaan. Niin on käynyt minullekin.  Minun elinaikanani ei tällaista vaihetta ole koettu. Iltapäivälehtien, TV-uutisten ja ajankohtaisohjelmien tekijöillä ei ole ollut vaikeuksia miettiä, mistä pitäisi uutisoida. Olen huomannut, että TV:n iltauutisissa on joka päivä uusi asiantuntija kertomassa, miten tätä epidemiaa pitäisi (tai olisi pitänyt) hoitaa. Talousasiantuntijat taas kertovat, miten taloutta pitäisi hoitaa, miten monta miljardia tarvittaisiin, jotta mahdollisimman nopeasti päästäisiin "takaisin" aikaan ennen koronaa. Uskon, että miljardit eivät pysty elämää palauttamaan ennalleen. Korona on taitekohta, minkä jälkeen elämä muuttuu toisenlaiseksi. Olen varma, ettei yksikään ihminen tiedä, mitä tulee tapahtumaan? Minkälaiseksi oma elämä ja maailma muuttuu? Jumala on ainoa, joka tietää, mitä huomenna tapahtuu. Sinulle ja minulle.

Jostain syystä juuri tänään on mieleeni noussut soimaan vanha hengellinen laulu, jota kait lapsena viimeksi lauloin: "Tuolla keinuu pieni pursi". Laulun sanat liittyvät Raamatun kertomukseen opetuslapsista myrskyssä. Kenties myrsky voi kuvata vähän sitä tilannetta, mitä nyt elämme.
”Tuolla keinuu pieni pursi
vasten tuulta ponnistaa.
Merimiesten mielet mursi
myrsky joka raivoaa
 
Onko heillä pelastusta
onko toivoo laisinkaan?
Yö on synkkä yö on musta
kaikki ovat peloissaan.
 
Silloin näkyy aaltoin päällä
kirkas haamu liikkuvan
Purressansa miehet täällä
joutuu kauhun valtahan.
 
Lausuu ääni tuttu heille:
”Minä oon siis rauha vaan!”
Sydämille särkyneille
uusi toivo tarjotaan.
 
Herran purteen astuessa
myrsky taukoo, tyyni saa.
Aamuruskon paistehessa
pursi rannan saavuttaa.”
 
Merimies kuvittelee hukkuvansa rajun myrskyn keskellä. Yksi asia käy hyvin selväksi, ihminen myrskyn keskellä on tosi pieni ja avuton. Laulun tekijä on suomalainen säveltäjä ja runoilija Mikael Nyberg (1871-1940). Nybergin äiti Aina Topelius oli Sakari Topeliuksen tytär. Ja kuinka ollakaan Mikael Nyberg on muusikko Jukka Kuoppamäen isoäidin veli. Nybergin säveltämät virret "Oi Herra, jos mä matkamies maan" ja "Niin ihanaa on ylistää" ovat meidänkin ajan virsien ystäville tuttuja.  
Wilhelmi Malmivaara (1854-1922) oli mm. Lapuan kirkkoherra, herännäisjohtaja, kansanedustaja ja myös virsirunoilija. Löysin Malmivaaran kirjoittaman tekstin myrskystä, johon opetuslapset ja Jeesus kerran joutuivat. Tuo vanha teksti sopii tähänkin aikaan yllättävän hyvin.

”Herra, auta me hukumme.” Matt 8:25 Jeesuksen käsi on ojennettuna yli meren ja Hänen suustansa kajahtavat myrskylle sanat: ”Vaikene, ole hiljaa!” Nyt käydään korkeakoulua. Nyt opetetaan ihmisiä painumaan likemmä Armahtajaa, kuluttamaan hukkaan omat voimat, että Herran voima tunnettaisiin. Oi, nämä ovat, ystävät, kalliita aikoja! Herralla on kaikkialla paljon muitakin, joiden sydän vaarasta vapisee ja joiden kammioista on tänä aikana hätähuutoja hänen puoleensa kohonnut.

Herätetään, ystävät, Kristus! Me raukat emme saa itseämme autetuiksi, meidän täytyy näin myrskyn ahdistamina olla. Emme saa herätetyksi toisiamme, emme muita. Mutta me saamme herätetyksi Herran Jeesuksen. Hän on hyvin herkkä huudoillemme. Heikko nainen ja heikko lapsi saa hänet hereille, kun on hätä. Lähdetään tässä lujassa luottamuksessa eteenpäin, näytti kuinka pimeältä ja toivottomalta tahansa. Jeesus Kristus on mukana. Ja kun hän on meidän kanssamme, kuka voi olla meitä vastaan?”  

Joku on sanonut, että hätä on paras rukouksen opettaja. Kun elämän- tai maailmantilanne on paha, saattaa rukous nousta mieleen sellaisellekin, joka ei säännöllisesti rukoile. Muistan Kirkon Tutkimuskeskuksen raportin parin vuoden takaa. Tutkittiin sitä, miten vanhemmat voivat vaikuttaa lastensa uskon löytymiseen. Erityisen vahvasti lasten rukouksiin vaikuttivat äitien opettamat iltarukoukset. Jos pienet lapset rukoilivat iltaisin äidin kanssa yhdessä, rukous saattoi löytyä sieltä sydämen ja muistojen keskeltä vuosienkin jälkeen. Muistan erään tapauksen vajaan neljänkymmenen vuoden takaa. Poikani (silloin n. 2-vuotias) tuli äitinsä sylissä päiväunilta alakertaan. Paria askelmaa ennen äiti kompastui ja molemmat kaatuivat eteisen lattialle. Kun poika huomasi, että äitiin sattui, hän rukoili: "Herra, siunaa tämä päivä." - Meitä tuo tapaus puhutteli vahvasti. Tuttu rukous oli jäänyt jo pienen pojan mieleen ja hän "käytti" sitä. Ja varmasti Herra rukoukseen vastasi.  

Olen kertonut aiemmin, että olen mukana hengellisen ohjauksen koulutuksessa. Koulutuksen järjestäjänä on Hiljaisuuden Ystävät ry. Hiljaisuuden Ystävien sivuilta löytyy paljon hyviä tekstejä hiljentymisestä ja rukouksesta. Jaan tässä Sinulle yhden, mikä minua siunasi. Tekstin takana on vanha intiaanien viisaus.

”Me intiaanit tiedämme hiljaisuudesta. Me emme pelkää sitä. Itseasiassa meille hiljaisuus on voimakkaampaa kuin sanat. Vanhimmat koulutettiin hiljaisuuden tavoille, ja he luovuttivat tämän tiedon meille. Tarkkaile, kuuntele ja sitten toimi, he kertoivat meille. Sellainen oli elämisen tapa. 


Sinun kanssasi asia on juuri päinvastoin. Puhumalla oppii. Palkitset lapset, jotka puhuvat eniten koulussa. Puolueissanne te kaikki yritätte puhua samaan aikaan. Työssäsi pidät aina tapaamisia, joissa kaikki keskeyttävät kaikki ja puhuvat viisi, kymmenen tai sata kertaa. Ja sinä kutsut sitä ongelmanratkaisuksi. Kun olet huoneessa ja on hiljaisuus, hermostut. Sinun täytyy täyttää tila äänillä. Puhut siis pakollisesti, jo ennen kuin tiedät mitä aiot sanoa. 

Valkoiset tykkäävät keskustella. Toisen ei anneta edes lausetta viimeistellä. Ne keskeyttävät aina. Meille intiaaneille tämä näyttää huonoilta käytöstavoilta tai jopa tyhmyydeltä. Jos alat puhua, en aio keskeyttää sinua. Minä kuuntelen. Ehkä lopetan kuuntelemisen, jos en pidä puheestasi, mutta en keskeytä sinua.
 
Kun olet lopettanut puhumisen, päätän mitä sanoit, mutta en kerro, etten ole samaa mieltä, ellei se ole tärkeää. Muuten olen hiljaa ja lähden pois. Olet kertonut minulle kaiken, mitä minun tarvitsee tietää. Ei ole enää sanottavaa. Mutta tämä ei riitä valkoisten enemmistölle.

Ihmisten pitäisi pitää sanoja siemeninä. Heidän pitäisi kylvää ja antaa niiden kasvaa hiljaisuudessa. Vanhimmat opettivat meille, että maa puhuu meille, mutta meidän tulisi vaieta, jotta voimme kuulla häntä."

Kun Sinulla on aikaa, etsi vielä omasta Raamatustasi Markuksen evankeliumin 4. luku ja sieltä jakeet 35-41. Opetuslapset herättivät Jeesuksen, joka nukkui veneessä, vaikka ympärillä riehui myrsky ja sanoivat: "Etkö välitä siitä, että me hukumme?" - Vaikka opetuslapset näkivät Jeesuksen, he pelkäsivät ja epäilivät. Kuvittelivatko he todella, että Jumalan Poika hukkuisi opetuslastensa kanssa? Jeesus sanoi: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" - Meidän on helppo arvioida opetuslasten käytöstä täältä matkan päästä ja kun näimme, miten tilanne ratkesi.

Silti mekin voimme tällä hetkellä opetuslasten lailla huutaa: "Etkö välitä, Herra, siitä, että me hukumme?" Vaikka olisimme nähneet Herran meitä auttaneen monta kertaa aiemmin, myrsky sisällä ja ulkona on nyt niin suuri, että pelkäämme hukkuvamme ja kuolevamme. - Miksi Jeesus nukkui veneessä? Koska hän tiesi, että kaikki päättyy hyvin, kun hän on mukana. - Minä lähetän täältä kaukaa Sinun veneeseesi viestin: Sinä selviät, koska Jeesus on Sinun kanssasi. Et voi olla paremmassa turvassa. Myrskyssä tai tyynessä. Hän tietää, mitä huomenna tapahtuu. Koska Hän on jo ollut siellä. Luota vain itsesi Hänen käsiinsä. Samoin kaikki Sinulle rakkaat ihmiset.


Herra siunaa Sinua ja varjelee Sinua. Hän kirkastaa kasvonsa Sinulle ja on Sinulle armollinen. Hän kääntää kasvonsa Sinun puoleesi ja antaa Sinulle rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Rukouspyynnöt ja mahdollisen yhteydenotot: seppoweb54@gmail.com

torstai 2. huhtikuuta 2020

"Nyt minä kuolen!! Miten lasten nyt käy?" (9.4.2004)

Tasan viikon päästä tulee kuluneeksi 16 vuotta, kun nuo otsikossa kirjoitetut ajatukset iskivät tajuntaani. Olin juuri uponnut jäihin Ruotsalaisen järvenselällä Heinolassa. Olimme ystäväni kanssa lenkillä pitkäperjantai-iltapäivänä. Yhtäkkiä kuulemme järveltä tuskaisen huudon. Jäällä hiihtämässä ollut mies oli uponnut jäihin. Lähdimme kiireen kaupalla auttamaan miestä järven toisella puolella. Kun pääsimme sopivalle etäisyydelle, jää petti meidänkin altamme. Isossa avannossa oli hetkessä kolme ihmistä ja pieni koira.
 
Monen tuskaisen vaiheen jälkeen pelastuimme rannalle. Hiihtäjämiestä elvytetään ambulanssissa rannalla. Mutta kylmettyminen oli jo niin pitkällä, että mies menehtyi. Me kaksi auttajaa olemme pahasti kylmettyneinä lämpöpeitteissä sairaalassa. Seuraavalla viikolla kuulemme palokunnan sukeltajalta, että paikalla, jossa olimme järvellä, on vettä noin 50 metriä!
 
 
Tuota päivää, hetkeä ja tilannetta en unohda ikinä. Kävin kuoleman rajalla, mutta aikani ei ollut vielä lähteä. Nyt kun korona-virus kylvää pelkoa ja kuolemaa ympäri maapalloa, moni pelkää sairastuvansa ja kuolevansa. Tai miettii, miten läheisten ihmisten käy? Jos he sairastuvat, kuolevat?? Uskoon liittyy keskeisesti tieto siitä, että kuoleman jälkeen pääsemme Taivaan kotiin. Siitä on monessa tilanteessa melko "helppoa" puhua. Hyvä niin. Mutta kun sitten tulee tilanne, niin kuin nyt, että kuoleman mahdollisuus tulee yllättävän lähelle. Mitä jos nyt kuolen? Ihan oikeasti? Olenko sittenkään valmis siihen? Minä ainakin haluaisin vielä elää.
 
Kaikki menee uusiksi. Kukaan ei voi tietää, miten kaikki lopulta menee. Telkkarin uutisten ja iltapäivälehtien ei ole viime päivinä ollut vaikeuksia löytää uutis-aiheita. Kaikki (lähes) liittyy koronaan. Moni muu asia on menettänyt merkityksensä. Joku aika sitten Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump sanoi, että korona on demokraattien keksimä juttu. Tänään hän ei ehkä enää ole samaa mieltä?
 
Moni elämäämme liittyvä asia on kokenut voimakkaan arvon nousun. Muutama päivä sitten mm. kuulin, että monet lapset haluaisivat mennä kouluun!! Moni lomautettu tai irtisanottu haluaisi mennä töihin ja saada siitä toimeentulon, mutta se ei enää ole mahdollista. Moni ahdistunut ihminen haluaisi mennä sunnuntaina kirkkoon, mutta Jumalanpalvelukset ovat vain netissä. Eilen kävin forssalaisessa kukkakaupassa. Kauppias totesi, että kukkien myynti on vähentynyt selvästi. Mutta kukkavälityksiä on kuulemma ollut tosi paljon. Uudellamaalla asuvat lapset ja/tai lapsenlapset lähettelevät kukkatervehdyksiä vanhemmilleen tai isovanhemmilleen. Kauppias kertoi vielä, että kukkatervehdyksiin liitetyt tekstit ovat olleet tosi lämpimiä ja puhuttelevia. On ikävä! 
 
Joku on todennut, että vasta sairastuttuaan ymmärtää terveyden arvon. Moni asia, jota olemme pitäneet itsestään selvänä, ei enää olekaan sitä. Olemme kokeneet kansana ja omassa elämässämme, miten paljon Jumala on siunannut, mutta emme juurikaan ole muistaneet asiasta kiittää. Vuosia sitten löysin tositapahtumiin perustuvan kirjoituksen "Erityinen hetki". Minusta tekstissä on sanottu jotain osuvaa tähänkin aikaan liittyen.
 

”Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin laatikon, jonka sisällä oli silkki-paperiin kääritty leninki. "Tämä ei ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon ja tuijotti sen sisältöä. "vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme seitsemän vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten. No luulisin, että tämä on kai sitten se."  Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut.
 
Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: "Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki." Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri.
 
Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet vaatteet päälle supermarkettiin. En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa. Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille ystävilleen tai sitten ei. Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen riidan. Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa. Ne ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani olisi tullut. Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä päivänä".
 
Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni, lapsilleni ja ystävilleni, kuinka paljon heistä välitän riittävän usein. Nyt en enää pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon, että tämä hetki on se erityinen hetki.”
 
 
Muistan jälleen edesmenneen psykologi, pastori ja kirjailija Erik Ewaldsin sanat, miten hän eräässä elämänsä vaiheessa vuosia sitten rukoili Jumalaa, että Hän menisi kertomaan Erikin vanhemmille (Taivaassa) terveisiä pojaltaan. Että nyt monet asiat ovat järjestyneet ym. - Tuo ajatus lohdutti tosi paljon. Entä onko minun elämässäni ihmisiä, joita minun tulisi muistaa? Kiittää, pyytää anteeksi, muistaa muuten vaan? Varmasti on. Olin jo ennen koronaa miettinyt, miten moni  ihminen saa "tarvittavan rohkeuden" toimia, puhua, ottaa yhteyttä vasta sitten, kun kuolema on ihan oven edessä.
 
Voidaanko me nyt tehdä sopimus? Rukoillaan niiden ihmisten puolesta, jotka mieleemme nousevat ja joita usein muistamme. Rukoillaan ennen kaikkea, että Jumala heitä kaikin tavoin siunaisi ja varjelisi. Kun meillä on tietokone, voimme kenties jollekin vanhalle kamulle lähettää sähköpostiviestin. Muutama lämmin ajatus ja lause? Kun meillä on puhelin, voimme kenties jollekin lähettää viestin tai ehkä soittaakin? Ja jos joskus vielä näitä meille tärkeitä ihmisiä kohtaamme, voisimme kertoa mitä sydämellämme on ollut? Mitä emme ole ymmärtäneet tai rohjenneet sanoa. Varmasti tämä hoitaa sisintämme. Kenties meidän läheistemmekin. Eilen kukkakauppiaan kanssa totesimme, että emme köyhdy, vaikka sanomme toisille kauniita sanoja ja kiitämme.
 
Meillä asustaa 12-vuotias kissa, Rengon takamailta kotoisin oleva, Pekka. Pekka on ollut syntymästään asti melko äkkipikainen ja väkivaltainen. Oman tien kulkija, jos tuo nimitys nyt kissalle sopii? Viime viikkoina Pekan käytös on muuttunut melko paljon. Väkivaltaisuus on jo iän myötä vähentynyt, mutta epäilen, että kissasta on tullut läheisriippuvainen?! Aina, missä minä olen, kissa tulee syliini tai viereeni. Ei sano mitään, mutta tulee lähelle. Kun esim. aamulla aloin kirjoittamaan tätä blogia, Pekka tuli viereeni ja osoitti monin tavoin, että syliin pitäisi päästä. Otin pienen tyynyn jalkojeni päällä ja nostin Pekan syliin. Ja siinä hän on (kuva). Arvioi tekstiäni, mutta ei kommentoi. Voiko kissalla olla korona-ahdistus? Vaikea tietää, kun se ei puhu mitään. Pari yötä sitten huomasin, että Pekka oli keskellä yötä jälleen tullut viereeni nukkumaan. Työnsi itsensä minuun ihan kiinni. Kait kissakin kaipaa turvaa ja lohtua? Toivottavasti kevät tuo helpotusta kissan elämään?
 
Aika Media julkaisi vajaa pari vuotta sitten Raamattu Kansalle Kommentaariraamatun. Yli 3000 sivua täyttä asiaa, selitystä Raamatusta. Kun näin tuon kirjan mainoksen ensimmäisen kerran, heti tuli ajatus, että tuo kirja pitäisi hankkia. MUTTA.. kirjan hinta oli kahden ja kolmen sadan euron välillä. Ajattelin, ettei minulla ole nyt rahaa noin paljon kirjan hankkimiseen. Muutama viikko sitten kirja tuli jälleen mieleen. Menin netistä etsimään, löytyisikö kirjaa vähän edullisemmalla hinnalla? Uuden kirjan hinta oli myyjästä riippuen 248 ja 420 euron välillä. Melko kova hinta edelleen. Ajattelin vielä vilkaista, löytyisikö kirjaa käytettynä. Tori.fi-sivustolta ei löytynyt. Huutonet-sivustolta löytyi kaksi ilmoitusta, joissa toisessa kirjan hinta oli 100 euroa ja toisessa 70 euroa. Molempien myyntiaika oli jo päättynyt viikkoja aiemmin. Kun en tiennyt, olivatko kirjat myyty, päätin lähettää kirjan myyjälle tiedustelun asiasta. Jo samana päivänä sain vastauksen, että kyseessä oli sama kirja. Kirja (uudenveroinen) oli ensin ollut myynnissä 100 eurolla. Kun ostajia ei löytynyt, myyjä tiputti kirjan hinnan 70 euroon. Silläkään hinnalla kirja ei mennyt kaupaksi!!! Niin siis sovimme kaupoista ja nyt kirja on minulla jokapäiväisessä käytössä.  
Jos kaipaat tosi hyvää Raamatun selitysteosta, hanki tuo kirja. Jos kirja maksaa, se on varmasti hintansa arvoinen. En olisi voinut kuvitella, miten hyvältä tuntuu lukea tuollaista teosta, jossa on niin paljon selitystä joka sivulla. Nyt kun on aikaa, on hyvä hetki lukea.
 
Oswald Chambers (1917 43-vuotiaana kuollut kirjailija ja hengellinen vaikuttaja) kirjoitti yli 100 vuotta sitten: "Älä tee suunnitelmiasi ilman Jumalaa". Voiko seuraava teksti olla sana meille?
"Jumalalla näyttää olevan ihastuttava tapa sekoittaa suunnitelmamme, jotka olemme tehneet ottamatta Häntä huomioon: me joudumme olosuhteisiin, joita Jumala ei ole valinnut ja silloin me yllättäen tajuamme, että olemme tehneet suunnitelmamme ilman Häntä. Emme ole ottaneet Häntä huomioon elävänä todellisuutena. Ainoastaan siten vältymme huolehtimiselta, että otamme Jumalan huomioon suurimpana tekijänä kaikissa suunnitelmissamme.”
 
Edesmennyt Veikko Hursti kertoi olleensa aikanaan suurtapahtumassa Lappeenrannassa. Joka illassa oli mukana joku tunnettu pääpuhuja. Viimeisenä iltana sovittu puhuja ei päässytkään tulemaan. Tilalle etsittiin jotakuta toista, mutta ei löydetty. Kun Veikko sitten on suuressa tuskassa asiasta, hän kuulee Herransa äänen: "Ketä sinä tänne odotat?" Silloin Veikko kertoi ymmärtäneensä, että jos Herra on paikalla, muita pääpuhujia ei enää tarvita. Hän puhui itse ja Herra toimi väkevästi.
 
Voin vakuuttaa Sinulle, että Herra on luonasi siellä, missä tätä tekstiä luet. Hän rohkaisee ja lohduttaa Sinua. Voit kertoa Hänelle ihan  kaikki. Voit kertoa lankeemuksesi, huolesi, toiveesi. Voit kertoa myös, että olet tehnyt monesti suunnitelmia ja ratkaisuja ilman Jumalan huomioon ottamista. Nyt tilanne voi muuttua. Jumala on erikoistunut luomiensa ihmisten ongelmiin ja varsinkin niiden ratkaisemiseen. Job totesi koetuksensa jälkeen Jumalalle: "Kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa."  
 
Jätetään itsemme ja läheisemme Jumalamme turviin. Hän haluaa auttaa meitä ja viedä meidät kerran perille Taivaan kotiin. Kiitos rukousaiheista, joita olen saanut. Voit lähettää niitä myös lisää. Muistan aiheita joka päivä. Sinua myös. Palaillaan pian!

Rukouksesi on kuultu!

  Tervehdys ystävä siellä jossakin!   Olen rukoillut Sinun puolestasi joka päivä. Jumala tietää, missä asut, missä ...