tiistai 31. maaliskuuta 2015

”..anna itsesi Jumalan Hengen johdatettavaksi. Tuo Henki tulee johdattamaan sinut siihen lopulliseen päämäärään, jota varten sielusi luotiin.” (Paavali)

Olen kerran ollut retriitissä. Se pidettiin erään seurakunnan leirikeskuksessa. Kun astuin leirikeskuksen eteiseen, siellä oli pieni alttari, jossa oli avoin Raamattu. Vilkaisin, mitä tuossa kohdassa sanotaan. Sana (Jobin kirjan 13. luvusta) oli minusta profeetallinen: "Kunpa jo lopulta vaikenisitte.. Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana.." Kuin Jumala olisi tuon jakeen kautta sanonut, että Hän odottaa minua/meitä juuri hiljaisuudessa voidakseen puhua.
 
Meitä osallistujia varten oli varattu myös monia hyviä hengellisiä kirjoja luettavaksi. C. Morleyn kirjasta löysin seuraavan rohkaisun: "Elämämme upein haaste ja mahdollisuus on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Hänen lähelleen. Jumala ei ole karkumatkalla. Hän odottaa meitä hiljaisuudessa voidakseen puhua meille ja voidakseen avata meille rikkauksiaan. Jumalan kohtaaminen muuttaa meitä. Sellainen on Kaikkivaltias Jumala.
 
"Minulla oli miljoona kysymystä Jumalalle, mutta kun kohtasin hänet, ne kaikki häipyivät  mielestäni eikä niillä ollut enää mitään merkitystä."
 
Eräs tunnettu suomalainen kirjailija on kirjoittanut: "Elämän talossa ovet ovat kapeat, huoneesta toiseen ei pääse suurten kantamusten kanssa, jotakin pitää jättää jokaisen oven eteen, elämän talossa on kuljettava näin, ja ovet ovat kerta kerralta kapeampia ja matalampia."
 
Jotain samaa liittyy uskossa kasvamiseen. Kuinka mukavaa olisikaan rikastua hengellisesti ja kuljettaa mukanaan kaikkea mahdollista, mitä olemme löytäneet. Niin että muutkin näkisivät sen. Mutta Jumalan suunnitelma on usein toisenlainen. Ehkä Sinäkin olet tilanteessa, jossa on ollut pakko pysähtyä. Kokea, että menneet siunaukset ja rohkaisut eivät meitä nyt auta. Olemme kuin odotushuoneessa, odottamassa, että meille avattaisiin ovi. Että meidän nimeämme huudettaisiin. Milloin on meidän vuoromme?
 
Oswald Chambers on kirjoittanut tästä aiheesta otsikolla "Hengellinen hämmennys". Kun Jumala haluaa viedä meitä syvemmälle tuntemiseensa, tapahtuu monesti asioita, joita emme ollenkaan ymmärrä. On aikoja, jolloin koemme hengellisessä elämässämme hämmennystä, ja teemme väärin, jos kiellämme sen. Jumala vie sinut tielle, jota et toistaiseksi tunne. Vain hämmennyksen kautta pääset selville Jumalan tarkoituksesta.

Hänen kätketty ystävyytensä.
Luuk 11:5-8 "Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: "Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä." Ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: "Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa, en minä voi nousta antamaan sinulle." - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee."

Jeesus kertoi miehestä, joka ei näyttänyt välittävän ystävästään. Hän sanoi, että Taivaallinen Isä menettelee toisinaan meitä kohtaan samalla tavalla. Sinä ajattelet, että Hän on kovasydäminen ystävä. Mutta muista: ei Hän ole. Tulee vielä aika, jolloin kaikki selviää. Syvin ystävyys voi olla pilven peitossa ja rakkauden itsensä on usein odotettava kyynelehtien ja tuskan vallassa täydellisemmän yhteyden siunausta. Kun Jumala näyttää kokonaan kätkeytyneen, luotatko silloin Häneen?

Hänen verhottu isän sydämensä
Luuk 11:11-13 "Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat."

Jeesus sanoo, että toisinaan Taivaallinen Isäsi näyttää sinusta täysin epänormaalilta isältä, aivan kuin Hän olisi tunteeton ja piittaamaton. Mutta muista: Sitä Hän ei ole. "Sillä jokainen anova saa." Jos juuri nyt et näe Isän kasvoja, luota kuitenkin siihen, että Jeesuksen sanat ovat totta, vaikka et toistaiseksi ymmärräkään, mitä Jumala tekee. Hänellä on suuremmat asiat mielessä kuin mitä sinä olet Häneltä pyytänyt."

"Jumala tähtää johonkin, mitä sielu ei voi nähdä. Jumalan Henki asettaa Sinut jonkin uuden asian eteen. Jeesus voi yhtäkkiä ilmestyä Sinulle sellaisessa muodossa, ettet tunnista Häntä."

Jumalan työ meissä on ihmeellistä. Hänellä on ihmeellisiä tapoja puhua meille. Huomaan usein olleeni kärsimätön. Haluaisin heti nähdä/kuulla/kokea/tietää, mitä Jumala on tekemässä. Mutta johdattaessaan meitä, Jumala määrää vauhdin.

1. Mooseksen kirjan 33. luvussa on mielenkiintoinen kohta. Jaakob on perheineen ja karjoineen vuosien jälkeen palaamassa kotiseudulleen. Eesau tulee heitä vastaan ja haluaa viedä veljensä joukkoineen nopeasti perille kotiin. Jaakob sanoo kuitenkin näin: ”Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät. Jatka matkaa minun edelläni, herrani, niin minä tulen hiljalleen perässäsi karjalle ja lapsille sopivaa vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin.”


Jaakob oli viisas, koska hän tiesi, mitä hänen perheensä ja karjansa kaipasi. Sopivan vauhdin löytäminen on pitkällä marssilla ja vaelluksella äärettömän tärkeätä, jotta jaksaisi perille asti. - Kuulin kerran miehestä, joka matkusti Afrikkaan. Matkakohde oli kaukana asutuilta seuduilta, ja mies palkkasi itselleen useita kantajia auttamaan tavaroiden kuljetuksessa. Heti ensimmäisenä päivänä mies piti yllä kovaa vauhtia, koska oli niin innostunut päämäärästä. Kova vauhti väsytti kantajat. Kun seuraava päivä tuli, kantajat eivät suostuneet lähtemään liikkeelle. Niin kului yksi kokonainen päivä, kun kantajat vain lepäsivät ja keräsivät uusia voimia. Miehen oli pakko suostua näkemään, että kaikki ei suju niin nopeasti kuin hänen ajatuksensa, haaveensa.


Hengellisessä elämässä oikean ”vauhdin” ja tahdin löytäminen voi joskus olla yhtä tuskallista. Kuinka ihana juttu olisi kasvaa nopeasti ja päästä kokemaan Jumalan ihmeellisten suunnitelmien täyttymistä, siirtyä uskosta näkemiseen.. Jumala on kuitenkin ainoa, joka osaa ja voi antaa meille sopivan tahdin. Kun vain haluat seurata Häntä, Hän pitää huolen siitä, että löydät Hänen tahtonsa ja saavutat päämäärän.

Kirjoitukseni alussa kerroin retriitissä olosta. Tuon hiljaisuuden viikonlopun aikana luin pyhän Birgitan kutsumuksesta, miten Jumala teki hänestä kansan herättäjän ym. Kaikkivaltiaan kutsun edessä ihminen tuntee olevansa tosi pieni ja avuton. Uskon, että moni meistäkin tälläkin hetkellä miettii, rohkenenko antaa kaikkeni Hänelle? Rohkenenko vastata Hänen kutsuunsa? Seuraava pyhän Birgitan rukous kirkkomme rukouskirjasta voisi olla tänään meidänkin rukouksemme:
 
”Oi Herra, tule pian ja valaise tieni. Niin kuin kuolevaiset ikävöivät, niin minä ikävöin Sinua. Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu sinun sallimattasi ja ettei mikään, minkä Sinä sallit, ole toivotonta. Oi Jeesus, Jumalan Poika, niin kuin Sinä vaikenit niiden edessä, jotka sinut tuomitsivat, niin pidätä kieleni, kunnes olen saanut miettiä, mitä ja miten minun tulee puhua. Näytä minulle tiesi ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Vaarallista on viipyä, ja uskallettua on jatkaa matkaa, niin täytä minun ikävöimiseni ja näytä minulle tiesi. Minä tulen Sinun luoksesi, niin kuin sairas tulee lääkärin luo. Oi Herra, anna minun sydämelleni rauha. Amen.”
 
Luota siihen, että olet Jumalan johdatuksessa. Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän johdattaa meitä ja antaa meidän nähdä sen ihmeellisen suunnitelman, jonka Hän on meitä varten tehnyt. Rukoilen Sinun puolestasi. Ja mikä huikeinta, Jeesus itse rukoilee Sinun puolestasi. Juuri tälläkin hetkellä, kun tätä tekstiäni luet. Palaillaan pian.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

"Jumala näki paremmaksi kääntää pahan hyväksi kuin kieltää pahan olemassaolon." Augustinus

 
"Jumala olisi voinut varjella Danielin joutumasta jalopeurojen luolaan.. mutta Jumala ei ole luvannut säästää meitä vaikeilta tilanteilta.. Hän oli luvannut kulkea niiden läpi meidän kanssamme ja auttaa meitä selviytymään niistä voittajina." Merv Rossel
 
Olen viime viikot kärsinyt kovista selkäkivuista. Oletin, että en jaksa enää kirjoitella tälle sivustolle, koska kipu on riisunut kaikesta ja väsyttänyt. Eilen olimme vaimon kanssa synttäreillä, jossa sankari täytti 80 vuotta. Sankarin kanssa puhuimme, että kyllä kivuista ja sairauksista riittää puhumista.
 
Kävin hiljan kivunhoitoon erikoistuneen neurologin vastaanotolla. Lääkäri on hoitanut kipujani jo yli seitsemän vuotta. Vastaanotolla paljastui mielenkiintoinen asia. Kun minulle on määrätty paljon erilaisia lääkkeitä, minulle on määrätty mm. kahta sellaista lääkettä, mitä ei koskaan saisi syödä yhtä aikaa. Koska yhteisvaikutuksena syntyy vuotava vatsahaava. Eri lääkärit ovat lisänneet lääkkeitä yksi kerrallaan. Ja heidän on ollut vastaanotolla  vaikea tutkia, mikä lääke vaikuttaa johonkin toiseen lääkkeeseen.
 
Muutama vuosi sitten olin Someron Vapaakirkon tilaisuudessa, jossa puhujana oli evankelista Anne Miettinen. Anne tekee merkittävää työtä Kauko-Idässä. Tilaisuuden lopussa oli rukoushetki. Anne rukoili kaikkien niiden puolesta, jotka halusivat. Minäkin menin rukousjonoon. Kun tulin Annen eteen, en sanonut mitään rukousaihetta. Ihmeellistä oli se, että Anne laittoi heti toisen kätensä siihen kohtaan selkääni, jossa kova kipu on. Ja alkoi rukoilla, että Jumala parantaisi vaivani siellä. Minua rohkaisi valtavasti, kun sain tuossa hetkessä todistuksen siitä, että kyllä Jumala tietää, missä meidän kipumme on/ovat.
 
"..sinut ja minut on kutsuttu opettelemaan Jumalaan luottamista kaikissa olosuhteissa ja Hänelle elämistä, tulipa tiellemme sitten mitä tahansa." Billy Graham
 
Jokainen sairauden kanssa taisteleva uskova ihminen joutuu vaivojensa tähden miettimään monenlaista. Viime aikoina olen huomannut, että kivusta on tullut osa minua. Jumala aivan varmasti tietää, että olen sairas. Jos Hän haluaisi, Hän voisi parantaa minut milloin hyvänsä. Mutta Hän ei ole sitä tehnyt. En usko sairauteni johtuvan tekemistäni synneistä. Jos Jumala tekisi Sanansa mukaan, Hän tappaisi minut. Koska synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.
 
En tiedä, jalostaako sairaus minua? En oikein usko. Kipu kyllä riisuu minua melkoisesti. Runsas pari viikkoa sitten selästäni otettiin röntgen-kuva. Kuvassa näkyi, että selässä tapahtuneet muutokset ovat todennäköisesti lisääntyneiden kipujen aiheuttajia. Lääkärinlausunnossa oli mm. mielenkiintoinen sanapari: "..juuriaukkoahtautumasta viite."
 
"Iän karttuessa olen huomannut, ettei Jumala koskaan unohda mitään. Hän tietää kaiken ja Hän muistaa kansansa, sen surut, sen kärsimykset ja sen tarpeet. Ainoa asia, jonka Hän unohtaa, ovat meidän syntimme. "Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista." Jes 43:25.
 
Eräs armeijan upseeri on todennut hyvin viisaasti: "Sodassa sää on aina suosiollinen, jos sitä vain osataan käyttää hyväksi." - En ole varma, mutta olisikohan niin, että minua niin kuin Sinuakin Jumala haluaa tässä myllyssä opettaa? Opettaa jotakin syvää ihmisenä olemisesta. Uskosta. Uskon varaan heittäytymisestä.
 
Kävin hiljan ystäväperheen luona. Toinen heistä on vakavasti sairas. Viime päivinä on ollut pakko miettiä sitäkin hetkeä, kun elämä täällä ajassa päättyy. Keskustellessamme huomasimme asian, joka on varmasti aika monen uskovan taakkana. Kun ei enää jaksa lukea Sanaa niin kuin ennen. Kun ei jaksa rukoilla niin kuin ennen.
 
Kun kaikki on riisuttu, jäljelle jää vain riisuttu, heikko ihminen. Eikö olisi rankka juttu, että sitten, kun emme jaksa enää tehdä sitä, mitä uskovan yleensä pitää tehdä, silloinko Jumala meidät jättäisi? Ja Taivaasta katselisi, että eipä tuokaan lapseni jaksanut tuon kummemmin.
 
Me emme ymmärrä, että kaikesta riisuminen auttaa meitä löytämään uskon ytimen, armon. Ja se on tosi vaikeata. Mutta lopulta armo vapauttaa meidät elämään. Kenties voimme kohdata Jumalan läsnäoloon liittyvän ihmeellisen taivaallisen voiman.
 
C.S.Lewis kirjoittaa: "Kärsimys.. pystyttää totuuden lipun kapinoivat sielun linnakkeeseen. Ja totuus on se, että ihmisruumis on kuolevainen, lyhytaikainen. Ihmisen on nostettava katseensa itseään korkeammalle, ennen kuin hän löytää kuolemattomuuden. Kärsimyksen avulla Jumala puhuu meille, herättää meidät tarvitsemaan Häntä ja kutsuu meitä. Jumala kuiskaa meille menetyksissämme, puhuu meille omassatunnossamme, mutta huutaa meille tuskissamme. Ne ovat Hänen megafoninsa, jolla Hän herättää kuuron maailman. Jos kärsimys vie meidät Jumalan luo, siitä tulee meille siunattu ja kallisarvoinen ystävä."
 
Ilmestyskirjan 3. luvussa on jae 19, ja se kuuluu näin: "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus."
 
Monesti ajattelen/ajattelemme, että Jumalan rakkauden kohteena oleminen tarkoittaa ongelmattomuutta. Että Jumalan lapsina meitä ei kohtaa mitään muuta kuin pelkkää aurinkoista myötämäkeä. Tuon em. jakeen selitys Novumissa on selitetty mm. näin: ".. Puhdistuksen saa läpikäydä jokainen, joka on sen tarpeessa ja jota Herra rakastaa. "Elenkhè" ei kuvaa vain nuhtelua yleensä, vaan erityisesti sellaista nuhtelua, joka vaikuttaa ihmiseen parantavasti siten, että hän näkee virheensä ja tunnustaa ne."

Mielenkiintoista on, että kaiken elämäämme sallitun kärsimyksen, kivun ja sairauden alta voi löytyäkin jotakin ihmeellistä. Aarre, jonka Jumala on meille valmistanut. Joku on erittäin viisaasti ja kauniisti ajatellut: "Kuvittele, että sinun ja Jumalan välillä on koruommel, jonka oikea puoli näkyy Jumalaan päin. Ihminen näkee irrallisina roikkuvat langanpäät, mutta Jumala näkee kuvion."
 
Kun olen tässä kirjoitellut, on koko ajan tunne, että Herra haluaa rohkaista meitä. Luottamaan Häneen. Hänen uskollisuuteensa. Hänen armoonsa. Ja siihen, että Hän ei jätä työtään kesken meidänkään elämässämme. Hän vie meidät perille Taivaan kirkkauteen. Vaikka kantamalla, jos emme itse jaksa kävellä.
 
Paavali kirjoitti roomalaisille: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta." Room 12:2
 
J. B. Phillipsin käännöksessä tämä kohta kuuluu: "Älkääkä antako teitä ympäröivän maailman painaa teitä omaan muottiinsa, vaan antakaa Jumalan muovata mielenne uudelleen sisäisesti."
 
Uskon, että juuri tästä on kyse meidänkin kohdalla. Jumala on muovaamassa meitä. Ja mikä parasta, koko ajan olemme Hänen huolenpitonsa kohteina. Ja kun kerran olemme perillä Hänen luonaan, voimme todeta: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy." Joh 16:23 Silloin olemme täydellisesti yhtä Hänen kanssaan.
 
Kirjoitan tätä tekstiä kotimme yläkerrassa. Ulkona paistaa aurinko. Naapurin mies kurvasi äsken rollaattorilla kotinsa pihalle. Kevät on tulossa. Nautitaan jokaisesta armon päivästä jonka saamme elää. Niin paljon on hyvin.

 

 

”Oletko tullut ajatelleeksi, että eräänä päivänä mikään ei enää ahdista sinua eikä kukaan enää vaivaa sinua.” (A.B.Simpson)

  Tervehdys ystäväni siellä jossakin! ”Tulithan tuttuni taas, maata kiertävä masennus. Kai sitten käskemättä lähdet, kun pyytämättä tuli...