maanantai 7. tammikuuta 2013

Ole minulle syntiselle armollinen

Olen kuullut ja lukenut monenlaisia kutsuja, joita Jumala on ihmisille antanut. Yksi ihmeellisintä on ollut jo vuosia sitten edesmenneen kirjailijan ja julistajan, Tapio Nousiaisen, saama kutsu kirjoittaa kirja uskoville ihmisille avuksi. Tuon kirjan nimi on "Kristuksen kanssa kärsimyksen koulussa".

Lainaan tähän pienen pätkän tuosta kirjasta:
Jumala alkoi yhtäkkiä puhua. Hän sanoi: "Nouse työhön. Sinun pitää kirjoittaa kirja kristityille. Sitä kirjaa lukevat uskovaiset yli rajojen ja tunnustusten. Monet tulevat siitä lohdutetuiksi ja siunatuiksi. Älä epäile. Saat kirjoittaa sen täällä mökillä ja viimeistellä syksyllä kaupungissa.

Sama ilmoitus toistui useana päivänä. Huokasin ja ajattelin: "Taasko Herra? Enkö saanut levätä kirjan tekemiseltä edes yhtä kesää?" Mutta Herra sanoi: "Taas? Aika on lyhyt. Nouse ja kirjoita!"

Tapio Nousiainen alkoi kirjoittaa. Ja toisaalta, miten puhuttelevaa, järkyttävää, Tapio Nousiainen kuoli sillä viikolla kun kirja alkoi valmistua kirjapainossa. Viimeinen tehtävä oli suoritettu.

Kuuntelin muutama päivä sitten Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherran, Jouni Lehikoisen, radioblobia Radio-Deissä. Hän kertoi siitä, miten Tanskassa on ajauduttu siihen, että lukuisia kirkkoja on myynnissä. Sama tilanne alkaa olla totta myös Ruotsissa. Väkeä käy niin vähän, talous ei kestä isojen kirkkojen ylläpitoa. - Tuo blogi puhutteli. Miten tilanne on Suomessa, meidän kirkossamme?

Hyvin monelle kirkko ja hengellisyys alkavat olla vieraita. Tämä muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Suunta on huolestuttava. Yksi Teistä blogini lukijoista lähetti minulle viestin hiljan. Hän kertoi, miten oli saanut sydämelleen rukoilla oman seurakuntansa puolesta. Erityisesti Jumalanpalveluksen puolesta. Vielä hän kertoi alkaneensa itsekin käydä oman seurakunnan Jumalanpalveluksessa.

Rukouksesta on puhuttu, opetettu ja kirjoitettu tosi paljon. Mutta mikään opetus ei auta, ellemme itse rukoile. Kauan sitten luin jostakin tekstin, jonka sisältö oli suunnilleen seuraava: Jos näkisimme rukouksen valtavat mahdollisuudet, me rukoilisimme koko ajan. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme rukoilisi.

Olen lukenut monia rukoukseen liittyviä aforismejä ym. Minusta yksi puhuttelevimmista on tämä: "Missä on paljon rukousta, siinä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siinä on vähän siunausta. Missä ei ole ollenkaan rukousta, siinä ei ole ollenkaan siunausta."

Minun pitäsi rukoilla enemmän. Pyhä Henki minussa auttaa minua, kun alan rukoilla. Eräässä isossa seminaarissa kuulin huikean ajatuksen: "Kun alamme rukoilla, Jumala itse alkaa rukoilla meissä.." - Kyse on siitä, alammeko rukoilla.

Kirjakaupoissa, kirjapöydillä ja kirpputoreilla on myynnissä monia hyviä rukouskirjoja, joita kannattaa käyttää avuksi, varsinkin silloin, kun omat sanat ovat hukassa. Lohjan Vivamossa järjestettiin kerran suunnittelupalaveri, jonka yksi osa oli rukoushetki Särkyneen Sydämen Kirkossa. Mukana ollut Antero "Mooses" Laukkanen kertoi tilanteesta. Paikalla oli yksi ortodoksimunkki, joka rukoushetkessä käytti pientä rukouskirjaa. Kun munkki luki rukousta, hän alkoi itkeä. Antero kertoi mielessään ajatelleensa, että "..ei osaa edes rukoilla, kun käyttää rukouskirjaa.." - Silloin hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle suoraan: "Milloin sinä itse olet rukoillut ja itkenyt?"

Yritän antaa muille kuvaa syvästä hengellisyydestäni, mutta oma ajatusmaailmani ja puheenikin voivat olla täynnä toisten Jumalan lasten arvostelua. - Voi minua hengellistä näyttelijää, joka vuosien aikana olen oppinut puhumaan ja käyttäytymään hengellisesti.

Paavali kirjoitti: "Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.." On tuskallista nähdä oma pahuutensa. Tuntuu, että hengellinen kasvu on olematonta. Minussa ei ole mitään hyvää. Kun vihollinen syyttää minua hengettömyydestä ja syntisyydestä, hän on oikeassa. Mutta tänäänkään minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä Jeesuksen, Vapahtajan tykö. Ja tunnustaa hänelle täydellinen epäonnistuminen. En selviä ilman Häntä. En päivääkään. Raamatussa on sana, miten Jeesus itse rukoilee Isän edessä meidän puolestamme. Se on rukous joka kuullaan.


Tanskassa on kirkko, jossa on suuri kipsistä valettu Jeesus-Vapahtaja-patsas. Kun taiteilija oli tehnyt patsaan valmiiksi, Jeesuksen kädet olivat koholla. Taiteilija jätti valmistuneen patsaan kuivumaan, ja laittoi patsaan päälle lakanan suojaksi. Kun hän seuraavana aamuna tuli kirkkoon, Jeesus-patsaan kädet olivat laskeutuneet alas. Niin taiteilija jätti kädet niin ja patsaan Jeesus on siunaus-asennossa.

Jo vuosia tuo kirkko ja patsas on ollut lukuisten turistien käyntikohteena. Eräs kävijä oli jälleen Jeesus-patsaan edessä. Hän kysyi oppaalta, että mitä ihmeellistä tässä patsaassa on? Opas sanoi hänelle: "Käy Jeesuksen eteen polvilleen.." - On aivan toista olla polvillaan Jeesuksen edessä omat syntinsä tuntien, epäonnistuneena, sairaana, voimattomana..

Tälläinen ihmeellinen Jeesus meillä on. Hän ottaa minut vastaan tänäänkin, tälläkin hetkellä. Epäonnistuneena, sairaana.. Sydämestä nousee kiitos. Vain Hänen ansiostaan saan syntini anteeksi. Vain Hänen ansiostaan pääsen kerran Taivaaseen. Ihmeellinen Jeesus.