Elämä on nyt!

 

Hei ystäväni siellä jossakin!

Upea juttu, että vielä olemme hengissä molemmat. Kun viimeksi tätä blogiani kirjoitin, olin just toipumassa hengenvaarallisesta verenmyrkytyksestä ym. Toipumisessa on mennyt piaikaa, mutta tänään olen jo kohtuullisen hyvässä kunnossa. - Kun tätä blogiani nyt kirjoitan, just eilen vietettiin isänpäivää. Olen äärettömän ”rikas”, kun olen kahden biologisen lapsen isä ja isä vielä bonus-tyttärelleni. Paras ystäväni on tämän bonus-tyttären poika, kuusi vuotta. Soitin muutama päivä sitten tälle pojalle. Sanoin hänelle, että ”ukki halaa Sinua sitten heti, kun nähdään.” Tämä pieni poika vastasi, että hänkin just päiväkodissa teki minulle isänpäiväkortin, jossa me halaamme toisiamme. – Näin ihmeellistä voi rakkaus olla.   

Just tänä aamuna löysin sattumalta tekstin "Hiljaiset kädet". Kirjoittajasta ei ole tietoa, mutta minusta tarina on upea.

”Pienen kylän laidalla asui isä ja hänen poikansa. Isä oli puuseppä – ei kuuluisa, ei rikas, mutta käsistään taitava. Hän teki huonekaluja, korjasi naapureiden aitoja ja rakensi joskus linnunpönttöjä lasten kanssa. Hänen kätensä olivat aina karheat, kynsien alla oli usein sahanpurua, ja paidan hihassa liimatahroja.

Poika kasvoi ja lähti opiskelemaan kaupunkiin. Hänestä tuli insinööri, ja elämä vei mukanaan. Isä jäi kotiin, jatkoi puutöitään ja kirjoitti silloin tällöin kirjeitä – lyhyitä, mutta täynnä tunnetta: "Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Täällä kevät tuli aikaisin. Tein sinulle uuden työkalulaatikon, jos joskus tarvitset."

Vuodet vierivät. Eräänä päivänä poika sai puhelun: isä oli sairastunut. Hän palasi kotiin, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän istui isänsä verstaan penkille. Siellä, pöydän kulmalla, oli vanha työkalulaatikko – juuri se, jonka isä oli tehnyt vuosia sitten. Sen kannessa oli kaiverrettu sanat: "Sinulle, joka rakennat omaa maailmaasi."

Isä ei enää jaksanut puhua paljoa, mutta hän tarttui poikansa käteen. Ne olivat yhä karheat, mutta lämmin tunne niissä oli sama kuin aina ennen. Poika ymmärsi silloin, että isän rakkaus ei ollut koskaan tarvinnut suuria sanoja – se oli ollut läsnä hiljaisissa käsissä, pienissä teoissa ja puun tuoksussa.”

Vuosia sitten sain kortin, jossa oli upea teksti:

”Kuljen täällä vain kerran: siksi jos voin tehdä jotakin hyvää tai jos voin osoittaa ystävyyttä yhdellekin ihmiselle, anna minun tehdä se nyt. Älä anna minun lykätä sitä tai lyödä sitä laimin, sillä kuljen täällä vain kerran.” Minusta tuossa tekstissä on sanottu myös meidän kutsumuksemme. Olemme saaneet Jumalalta lahjaksi ihan kaiken! Parasta mitä voimme tehdä, on elää elämämme hänelle. Silloin voimme olla hänen välikappaleinaan toisten hyväksi.

Rakastan hyviä juttuja, tarinoita ja aforismeja. Yhden sellaisen löysin vuosia sitten: ”Lakkasin valittelemasta kengistäni, kun näin miehen, jolla ei ole jalkoja.” - Aforismi sisältää tosi suuren viisauden. Mutta myös kysymyksen, näenkö minä? Vai käytänkö minäkin aikani asioiden ja ongelmien valittamiseen?

Tessalonikalaiskirjeessä 5:18 ovat sanat: ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”

Monessa tilanteessa me kyselemme, mikä on Jumalan tahto? Tuo jae sanoo asian harvinaisen selvästi. Kiittäminen tekee hyvää sydämellemme ja ennen muuta hengelliselle elämällemme. Joku on sanonut rukouksen olevan kuin lintu. Toinen siipi on pyytäminen ja toinen siipi on kiittäminen. Rukouksen kautta pääsemme lähelle Jumalaa. Kohti Taivasta. 

Olen vuosien aikana käyttänyt rukoukseni apuvälineenä rukousvihkoa. Kirjoitan vihkoon niiden ihmisten nimet, joiden puolesta rukoilen joka päivä. Samoin ne aiheet, joita muistan päivittäin esim. kotiseurakuntani. Joka päivä rukoilen, että Herra siunaa seurakuntamme työntekijöitä ja toimintaa muutenkin.

Olen rohkaissut monia rukoilevia ystäviäni aloittamaan rukousvihon pitämisen, koska se on itseäni auttanut niin paljon. Viime vuoden lopulla sain sydämelleni vielä uuden haasteen. Päätin kirjoittaa rukousvihkooni joka päivä yhden asian, josta olen kiitollinen. Alku oli helppoa, kun luettelin vihkoon läheisimmät ihmiset ja ystävät. Jonain päivänä piti vähän miettiä, mistä olen kiitollinen.

Nyt kun on jo marraskuu, olen pitänyt luetteloa kiitosaiheista yli kymmenen kuukautta. En ole mitenkään parempi ihminen tai uskova tämän takia. Ei! Mutta olen huomannut, miten vihon avulla kiittäminen on muuttanut minua. Olen alkanut kiittämään jo siitäkin, miten Jumala tulee minua tulevaisuudessakin auttamaan. Kun kiitän Jumalaa, uskon olevani ihan ytimessä. Uskon, että Jumalakin ilahtuu asiasta.

Luukkaan 17. luvussa kerrotaan, miten Jeesus paransi 10 spitaalista miestä. Vain yksi noista parantuneista tuli Jeesuksen luo kiittämään siitä, että oli parantunut. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?”

Olenko minä se ainoa, joka palasi kiittämään Jeesusta, miten hän minua auttoi? Vai olenko minä yksi noista yhdeksästä, joka jatkoi vain matkaa? – Tänään rukoilen itselleni, että näkisin elämäni ja tilanteeni Jumalan silmin. Ilman Jumalaa en todellakaan kirjoittaisi tätä blogia Sinulle. Ilman Jumalaa en olisi enää edes hengissä. Siksi koko sydämestäni kiitän: ”Kiitos, Jeesus!”

Takavuosien juoksijatähti Juha Väätäinen kertoi jossakin haastattelussa, miten hän vuosia päivittäin kävi mielessään läpi omaa juoksuaan aina maaliin asti voittoon. Kun sitten tulivat ne EM-kisat, joihin kaikki oli tähdätty, voitto tuli!! Juha oli siis ajatuksissaan tehnyt sen jo lukemattomat kerrat. – Minusta tuo tarina voi rohkaista meitä hengellisessä elämässäkin. Pyhä Henki voi antaa sydämeemme kuvan, mitä tulee tapahtumaan. Tuo kuva ja näky rohkaisee meitä luottamaan. Jumalalle on kaikki mahdollista myös meidän elämässämme.

Jumala haluaa meillekin antaa näin selkeän näyn, mitä Hän voi tehdä! On monia asioita, joita olet vuosia rukoillut (esim. läheisten uskoontulo, paraneminen, hengellinen uudistuminen, ihmissuhteiden järjestyminen). Miltä sydämessäsi tuntuisi, jos tietäisit, että se kauan kaivattu vastaus tulee tänään iltapäivällä? Sydämesi pakahtuisi riemusta, kiitollisuudesta. Tällaisen toivon Jumala haluaa Sinulle antaa. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Meitä rohkaistaan: Jumala tulee vastaamaan rukouksiini! Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää.

Kirjassa "Tuntemattoman profeetan päiväkirja" on huikea rohkaisun sana: "Totisesti, Elävän Jumalan Henki sanoo teille: Vanha aika on mennyt ja uusi on sijaan tullut. Nyt alkaa Hänen palvelijoidensa, Hänen valittujensa aika. He valmistautuvat uuteen aikaan ja uuteen voiteluun. Tästä päivästä eteenpäin teen elämässäsi uutta. Rakkaani, julistan sinulle tänään, että on aika laittaa mennyt syrjään. Sen aika on ollut ja mennyt, ja nyt sinun on pantava menneisyys sivuun. Nyt on aika nousta olosuhteiden aikaansaamasta masennuksesta ja kohottautua uuteen aikakauteen, jossa sydämeesi valetaan tuoretta toivoa. Sinä säteilet jälleen uuden elämän iloa. Tartu käteeni, rakkaani, ja iloitse odottaen sillä totisesti sinä tulet vielä säteilemään. Minä en ole sinua jättänyt enkä hyljännyt. Minä sanon sinulle, rakkaani, että Minun johdatukseni odottaa yhä sinua, suunnitelmani on vielä voimassa sinua varten. Pelastussuunnitelmani: täyteyden, siunausten ja toivon vuodet. Minä haluan siunata sinua. Sinua ei ole hyljätty. Ota tänään ensimmäiset askeleesi kohti johdatuksen tietä, tartu käteeni ja kohoa uuteen toivoon, rakkaani. Minä Herra, Israelin Jumala, nostan sinut ylös."  

Seppä-Högman sanoi kauan sitten Paavo Ruotsalaiselle elämää järisyttävän lauseen: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisällinen tunteminen.” Kristuksen Jeesuksen tunteminen on ihan kaikki. Jos se meiltä puuttuu, meiltä puuttuu kaikkein tärkein asia. Mutta kuten tuolla aiemmin kirjoitin, me voimme löytää tuon yhteyden tänään. Herra Jeesus on ihan lähellämme siellä, missä olemme. Siellä, missä Sinä olet. Ja täällä, missä minä olen ja Sinulle kirjoitan. Eikö ole huikeata?!

Veikko Hursti oli vuosia sitten puhumassa suurtapahtumassa Lappeenrannassa. Joka illassa oli mukana joku tunnettu pääpuhuja. Viimeisenä iltana sovittu puhuja ei päässytkään tulemaan. Tilalle etsittiin jotakin toista, mutta ei löydetä. Kun Veikko oli suuressa tuskassa asiasta, hän kuuli Herransa äänen: ”Ketä sinä tänne odotat?” Silloin Veikko ymmärsi, että jos Herra on paikalla, muita pääpuhujia ei enää tarvita. Hän puhui itse ja Herra toimi väkevästi. Herran läsnäolo on avain kaikkeen.

Kun helmikuussa kotiuduin sairaalasta, se oli huikea päivä. Olin saanut elämäni takaisin. Pystyin jatkamaan elämääni. Siksi jokainen päivä nykyäänkin on minulle ihmettä. Ja iso kiitosaihe. Vaimo löysi netistä vakavaan verenmyrkytykseen liittyvän järkyttävän tutkimustuloksen!! 59 prosenttia em. verenmyrkytyksen sairastaneista kuolee seuraavan vuoden aikana!! - JOS ihan oikeasti tietäisin kuolevani helmikuun puolivälissä, mitä tänään tekisin toisin? Tiettyjä asioita olen tehnytkin. Olen pyytänyt anteeksi. Olen kiittänyt. Olen kertonut, miten tärkeitä minulle rakkaat ihmiset ovat. Olen vienyt ystäviä ja työkavereita syömään ja kahville. Olen ostanut kukkia. Olen lähettänyt sähköposti- ja kännykkäviestejä.

Edellä jo kirjoitin, miten olen löytänyt iloa ja voimaa Jumalani kiittämisestä. Olen myös huomannut, miten hyvältä tuntuu antaa omastaan ja muistaa minulle tärkeitä ihmisiä. En ole köyhtynyt, olen ”rikastunut” antamalla omastani. Kauppaopiston päästötodistuksessa minulla oli kymppi kauppamatematiikassa. Jumalan kehittämä antamisen matematiikka on aivan erilaista. Miten antamalla pois voi saada lisää. Jotain parempaa.

Yksi tähänastisen elämäni huikeimpia löytämiäni tekstejä on ”Hidas kuolema”. Teksti ei varsinaisesti ole hengellinen, mutta huikea se on. Se viestii minulle (ja ehkä Sinullekin), että elämä on nyt. Ei huomenna, eikä ensi viikolla, ei ensi vuonna. Vaan se on nyt. Tänään.

”Kuolee hitaasti hän, joka ei matkusta, eikä lue, joka ei kuuntele musiikkia, ei rakasta itseään. Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi käyden joka päivä samoja polkua, joka ei muuta rutiinia, ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä tai puhumalla muukalaisten kanssa. Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun, joka kirkastaa katseen ja eheyttää särkyneen sydämen. Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa, joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan, jotta voisi kulkea unelmiensa perässä, joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta. Elä tänään. Riskeeraa tänään. Tee tänään. Älä anna itse kuolla hitaasti. Älä unohda olla onnellinen.”

Mikael Agricola (1510-1557) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan. Agricolan käännös uudesta testamentista julkaistiin vuonna 1548. Löysin just tänään koneeltani Agricolan rukouksen, josta hän on todennut:

”Tämä rukous pitää aina ensin rukoilla”

Muista, Herra Jeesus Kristus, meitä heikkouskoisia, jotka usein epäilemme, vaikka sinä huolehdit meistä. Vaikka sinä kuulet meitä ja autat meitä tuskissa, sinä kuitenkin käsket meitä uskollisesti huutamaan Isää avuksemme sinun kauttasi sanoen: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Muista myös, että olet liittänyt tähän käskyysi lupauksen, ettemme ano mitään turhaan, vaan meidän rukouksemme ovat voimallisia ja ne varmasti kuullaan. Olethan luvannut: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” Minä tiedän, että sinä olet luotettava ja pidät lupauksesi. Tätä laupeuttasi ei voi käsittää muuten kuin sillä uskolla, joka todistaa meidän jo olevan vanhurskaita, sillä me kelpaamme Jumalalle katumuksen ja parannuksen kautta sinun tähtesi.

Oi Kristus, sinä olet meidän ylimmäinen piispamme, sovittajamme ja välimiehemme. Sen tähden me rukoilemme apostoliesi ja koko yhteisen seurakuntasi kanssa: Anna meille vahva usko, elävä toivo ja aina palava rakkaus Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Anna meille kestävää kärsivällisyyttä ja kaikkia Hengen lahjoja ja auta meitä säilyttämään hyvät tavat. Suo, että me näiden lahjojen avulla voisimme sinun edessäsi toivoa, sinulta kerjätä, anoa, odottaa ja saada kaikkia ruumiin ja sielun tarpeita omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Rukoilemme myös, että kääntäisit sydämemme uskomaan sinuun, kiinnittäisit meidät toivoon ja sytyttäisit rakkauteen. Hallitse seurakuntaasi ja varjele sitä kaikelta jumalattomuudelta ja pahalta. Pidä huolta Suomen kansasta ja anna sille rauha, ravinto ja toimeentulo. Hallitse kansamme elämää ja tapoja niin, että sinä, Herra Jumala, taivaan ja maan Isä, joka olet kaikki kaikessa, tulisit kiitetyksi ja kunnioitetuksi nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.”

Olen tosi kiitollinen, että olen vielä hengissä. Tämä on hyvä päivä. Lahja Jumalalta. Olen tosi kiitollinen myös Sinusta, joka tätä viestiäni jossakin luet. Rukoilen sydämeni pohjasta, että meidän Jumalamme ihmeellinen rakkaus ja siunaus saisi Sinut tavoittaa. Olet hänelle äärettömän tärkeä ja rakas. Niin rakas, että hän uhrasi oman poikansa, jotta Sinä löytäisit rauhan sydämeesi ja saisit kaikki syntisi anteeksi.

Kiitän Jumalaa, että Hän tulee Sinua auttamaan. Hänelle on kaikki mahdollista. Sekin, mikä Sinulle on täysin mahdotonta. Luota vain häneen. Hän on ihan lähelläsi. Nyt. Ja aina!

Kun olin helmikuussa palannut sairaalasta kotiin, olin saanut kommentin tänne blogiini! En edes tiennyt, että minulle voi näin kirjoittaa palautetta. Eräs työtoveri oli muistanut minua ja lähettänyt minulle seuraavan musiikkiesityksen "Korkeimman suojassa"

 https://www.youtube.com/watch?v=L5Tjy9cP1wA&list=RDL5Tjy9cP1wA&start_radio=1 

Tässä myös yksi huikea esitys Sinulle: https://www.youtube.com/watch?v=CtDurWIauoE&list=RDCtDurWIauoE&start_radio=1