maanantai 22. helmikuuta 2016

"Olemme siinä määrin tottuneet tähän maailmaan, että olemme kadottaneet näkyvistämme tulevan maailman.." (Billy Graham)

Kun eräs rikas mies kuoli, hänen hautajaisissaan esitettiin kysymys: "Kuinka paljon hän jätti jälkeensä?" Vastaus kuului: "Kaiken."

Olinpa rikas tai köyhä, lähestyn joka päivä hetkeä, jolloin mekin olemme samassa tilanteessa kuin tuo rikas mies. Joudumme jättämään taaksemme kaiken. Pari päivää sitten kuulin eräästä tuttavasta, jolle kutsu oli tullut aivan yllättäen. Sukulaismies oli kuollut. Valmistauduttiin hautajaisiin, jotka oli sovittu parin viikon päähän. Pienellä joukolla käytiin ostamassa vaatteita hautajaisia varten. Tuttavani palasi kotiinsa. Lapset eivät tavoittaneet häntä puhelimella illalla eikä aamullakaan. Kun sitten mentiin hänen kotiinsa, siellä hän nukkui kuolleena vuoteessaan. Hautajaisvaatteista oli tullut vaatteet hänen omiin hautajaisiinsa.

Koskaan emme voi tietää, milloin meidän aikamme on täältä ajasta lähteä. Kaikista tärkein asia on, että olemme valmiita. Että asiamme Jumalan kanssa ovat kunnossa. Tämänkin viestini tarkoitus on rohkaista ottamaan vastaan Jumalan tarjoama apu ja vapaus.

Jaakobin kirjan 4:8 on teksti: "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä." - Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta emme Jumalaa lähestyisi vaan mieluummin lähtisimme kauemmaksi Jumalasta. Vihollinen pelottelee meitä, ettei Jumala meistä välitä tai ettei Hän ainakaan anna syntejämme, pahuuttamme anteeksi. Muistan vuosien takaa tekstin, missä kuvattiin, mikä on raskainta maailmassa? Tekstissä lueteltiin suuri joukko asioita/ratkaisuja, mitkä ihmiselle on vaikeita ja tehdä ja toteuttaa. Teksti huipentui tuohon raskaimpaan asiaan. Kirjoittajan mukaan kaikkein raskainta on hänen mukaansa, kun on hengellisessä tilaisuudessa ja puhuja pyytää kaikkia niitä, jotka haluavat jättää elämänsä Jumalalle nostamaan kätensä.

Monen on vaikea tehdä ratkaisua Jumalan puoleen. Kun Aatami ja Eeva olivat tehneet maailmanhistorian ensimmäiset synnit, he tiesivät rikkoneensa Jumalaa vastaan. Ja tämän tietäessään he pakenivat Jumalan kasvojen edessä. Vaikka Jumala tiesi, missä tuo pariskunta oli piilossa, kysyi hän: "Missä olet?" Jumala antoi ihmiselle mahdollisuuden tunnustaa, mitä oli tehnyt. Mutta tätä mahdollisuutta ei käytetty. Ja siitä alkoi tapa, mikä vieläkin on käytössä. Aatami syytti lankeemuksestaan Eevaan, Eeva käärmettä jne.. On paljon helpompi syyttää toisia tai yrittää kieltää kaikki se, minkä olemme väärin tehneet.

"Kerran eräs lapsi leikki arvokkaalla vaasilla. Hän pani kätensä vaasin sisään eikä enää saanut sitä pois. Isä yritti parhaansa mukaan vetää poikansa kättä vaasista, mutta turhaan. He ajattelivat rikkoa vaasin, mutta sitten isä kehotti: "Poika, yritä vielä kerran. Avaa nyrkkisi ja suorista sormesi niin kuin näet minun tekevän ja vedä kätesi ulos."

Isän hämmästykseksi pikkupoika tokaisi: "Isi, en minä voi suoristaa sormiani niin kuin sinä, silloinhan kynä putoaisi kädestäni." Hymyile jos tahdot - mutta tuhannet meistä ovat tämän pienen pojan kaltaisia. Me pidämme niin tiukasti kiinni tämän maailman merkityksettömistä pikkuasioista, ettemme voi vastaanottaa Jumalan tarjoamaa vapautta.

Mikä "pikkuasia" pitää sinut erossa Jumalasta? Jokin synti, josta et suostu päästämään irti? Jokin täysin arvoton päämäärä, jonka haluat välttämättä saavuttaa? Jokin häpeällinen suhde, josta et suostu luopumaan? Rukoilen sinua, pudota sydämeltäsi pois tuo pikkuasia. Antaudu! Päästä irti ja anna Jumalan päättää elämästäsi." (ote kirjasta "Tänään on toivoa")

Tuo edellä kirjoittamani lainaus on minusta täyttä asiaa. Samoin siihen liittyvä esimerkki. Jeesus oli kulkemassa tietä pitkin suuren kansanjoukon ympäröimänä. Tien vieressä oli sokea mies, joka kysyi ohikulkevilta, mitä oli tapahtumassa. Kun hän kuuli, että Jeesus oli menossa tietä pitkin, hän alkoi huutaa Jeesusta. Lähellä olevat yrittivät estää miestä huutamasta. Mutta mies vain jatkoi. Ja silloin Jeesus pysähtyi. Mies pyysi, että Jeesus antaisi hänelle hänen näkönsä. Jeesus vastasi miehen rukoukseen ja hän sai näkönsä.

Harva meistä näkevistä rukoilee, että Jeesus antaisi meille näön. Ja vaikka näemmekin ihmissilmin, voimme oman elämämme suhteen olla näkövammaisia tai täysin sokeita. Emme ymmärrä omaa tilannettamme.

Benjamin Franklin kirjoitti seuraavan ihmeellisen totuuden: "Pidä omatuntosi puhtaana, niin sinun ei tarvitse koskaan pelätä."

Varsinkin Euroopan pakolaistilanne on pistänyt monen päättäjän/valtion pelkäämään. Suomessakin moni pelkää, mitä tapahtuu. Uutisissa, lehdissä ym kerrotaan pääosin huonoja/pelottavia uutisia. Ainakin minua lievästi sanottuna huolestuttaa, että kerrotaan miljoonista pakolaisista, jotka itärajamme takana tai Afrikassa odottavat kevättä ja liikkeelle lähtöä.

Vihollinen yrittää lamaannuttaa uskoamme erilaisilla peloilla. Sen sijaan Jumala rohkaisee meitä katsomaan Häneen ja turvautumaan Hänen Sanaansa. Johanneksen evankeliumin 14:3 "Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin.." 

"Toivo on eräs teologisista hyveistä", C. S. Lewis kirjoittaa pohtiessaan kristillisyyden merkitystä. Tällä hän tarkoitti, että jatkuva eteenpäin katsominen ja silmien kiinnittäminen iankaikkiseen maailmaan ei ole pakoa todellisuudesta tai toiveajattelua, vaan olennaista kristillisessä elämässä.

Tämä ei tarkoita, että meidän täytyy jättää nykyinen maailma oman onnensa nojaan. Tutustuessasi kirkon historiaan huomaat, että kristityt, jotka tekivät eniten nykyisen maailman hyväksi, olivat miehiä ja naisia, jotka ajattelivat tulevaa maailmaa eniten. Kristityistä tuli tehottomia tässä maailmassa vasta sen jälkeen, kun suurin osa heistä lakkasi ajattelemasta tulevaa maailmaa. Lewis on todennut: "Tähtää taivaaseen, niin saat maailman kaupanpäälliseksi. Tähtää maailmaan, niin et saa kumpaakaan."

Kaiken nykyisen pessimismin, synkkyyden ja turhautuneisuuden keskellä loistaa yksi kirkas toivon majakka - se on tämä Jeesuksen Kristuksen lupaus: "..vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni." Edellä kirjoittamani ajatukset ovat evankelista Billy Grahamin tekstiä. 

Olen varma siitä, että Jumala on juuri tällä hetkellä lähelläsi. Hän on siinä, koska hän rakastaa Sinua. Joku Teistä lukijoista voi pitää toisella kädellään  tai jopa molemmilla kiinni esineestä, asiasta, ihmisestä, ideologiasta, mikä estää pääsyn vapaaksi. Jumala rohkaisee Sinua päästämään irti. Vapaaehtoisesti. Samalla päästät itsesi vapaaksi. Meille jokaiselle Jumala antaa rohkaisun katsella elämäämme, kotiamme,  tiluksiamme. Rikas mies joutui jättämään kuollessaan jälkeensä kaiken. Niin käy meillekin. Ala jo nyt antaa omaisuuttasi pois. Meidän varastomme ovat usein liian täynnä kaikkea sellaista, josta olisi iloa tänään jollekin toiselle. Edesmenneen äitini opetuksia oli mm se, että antaminen on lahjaa. Oli hyvä opetus.

Rukoilen, että tämä päivä on meille suuren vapautuksen päivä. Jumalalle annettu elämä on kaikkein paras ratkaisu. "Taivas on valmistetuille ihmisille valmistettu paikka. Ne jotka kerran pääsevät sinne, saavat huomata, että heidät tunnetaan ja heitä on odotettu." (piispa Ryle)

Tosi kiva nähdä taas!!!

Tervehdys! On kulunut lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani tänne kotisivuille. Vaikka olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, tämä vuo...