perjantai 14. joulukuuta 2012

Jumala rakastaa myös sairasta lastaan

 
 
”Me olemme tehneet uskosta liian helpon, etenkin niissä maissa, joissa kristityt ovat enemmistönä. Alkuseurakunnassa samoin kuin vieläkin suurimmassa osassa maailmaa Jeesuksen seuraajat joutuivat laskemaan kustannukset. Heidän oli oltava valmiina kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Mutta nykyisin ei seurakunnan jäseniltä vaadita tällaista. Seurakuntakuri on höltynyt ja samalla seurakunnan todistus heikentynyt.

Seurakuntiin on ujuttautunut ”maailman” vaikutus ja ne alkavat monissa toiminnoissaan yhä enemmän muistuttaakin maailmaa. Samoin kuin Jeesuksen aikana seurakunnissa on tänäänkin teeskentelijöitä. ”Lopun aikojen” lähetessä oikeat ja väärät alkavat erottua toisistaan. Kärsimysten ja vainojen tullessa ero näkyy.”
 
Edellinen teksti on lainaus evankelista Billy Grahamin kirjasta. Se on kirjoitettu kauan sitten, mutta tuntuu, että se on hyvin ajankohtainen tälle ajalle, jota elämme.

Kun aika kuluu, samaa tahtia lähestyy Jeesuksen toinen tulemus. Ennen tätä tulemusta tapahtuu suuria asioita. Halusimme tai emme, meidän on valittava, uskommeko Häneen vai emme? Ne, jotka Häneen uskovat, joutuvat monenlaiseen koetukseen, koska sielunvihollinen tietää loppunsa lähenevän.

Olen kärsinyt kroonisesta selkäkivusta joulukuusta 2005 lähtien. Pahimmillaan, kun kipu on kovimmillaan, en pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä tai lattialla.

Selkäkipuni puolesta on rukoiltu kymmeniä kertoja. Varmasti Jumala on nuo rukoukset kuullut, mutta kipu jatkuu edelleen. Vahvat lääkkeet pitävät kivut jonkunmoisissa rajoissa. Välillä on kivuttomia päiviä, välillä kipu kulkee minussa kuin aaltoliike.

Uskova ja sairaus on monelle vaikea yhdistelmä. Raamatussa on monia kohtia, joissa rohkaistaan meitä uskomaan, että Jumala parantaa kaikki sairaudet. Toisaalla Raamatussa kerrotaan, miten uskovan elämään kuuluvat monet koetukset ja vaikeudet. Paavalin pistintä ovat monet selittäneet sairaudella, joka teki Paavalista heikon. Timoteus kärsi vatsavaivoista,  joihin Paavali antoi lääkitysohjeita.

Vuosien aikana olen huomannut,miten monenlaisia ajatuksia ja tuntoja on omaan sairauteeni liittynyt.

Moni ihminen (uskova ja ei-uskovakin) voi sairauden kohdatessaan sanoa: "Mitä pahaa/syntiä minä olen tehnyt, kun minua näin rangaistaan?" - On sairauksia, joiden syntymiseen olemme itse vaikuttaneet (väärät elämäntavat, viina, tupakka, huumeet..). Näitä sairauksia on vaikea laittaa Jumalan syyksi, koska itse tiedämme sairauden aiheuttaneemme. Mutta on paljon sairauksia, jonka syitä ei kukaan ihminen tiedä.

Jos tai kun ajattelemme, että sairaus johtuu synneistämme, tälle ajatusmallille pitäisi löytyä joku perustelu Raamatusta. Raamatussa ei ole kuitenkaan kohtia, joissa esim. kerrottaisiin, että kun olet tehnyt tiettyjä syntejä tai tietyn määrän syntejä, että niistä seuraa sydänsairauksia, selkäkipuja, psyykkisiä sairauksia..

Raamatussa on sana, että synnin palkka on kuolema. Jos Jumala tekisi meille syntiemme mukaan, Hänen pitäisi tappaa meidät. Tällä maapallolla ei sen jälkeen olisi paljoa porukkaa, koska Raamatussa on sana: "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.."

Kuuntelen päivittäin Radio-Deitä. Ja välillä katselen TV7:n ohjelmia. Olen kuullut ja nähnyt monta ohjelmaa, joissa joku hengellisen työn tekijä tai armoitettu rukoilija kertoo, miten Jumala nykyään toimii. Miten Hän parantaa ja miten kaikki hoituu, kun vain uskomme. Olen monta kertaa puhujan pyynnöstä laittanut käteni sairaan paikan päälle ja olen (yrittänyt) uskoa, että tässä hetkessä minä paranen.

Olen uskonut ja olen epäillyt. Lopulta olen jättänyt selkäkipuni Jumalalle. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Tiedän, että monia sairaita uskovia on syyllistetty sillä, että sairauden syy on siinä, kun usko ei ole riittänyt.

Olen rukoillut monen sairaan puolesta. Ja olen nähnyt, miten Jumala on heitä parantanut ja toisaalta olen nähnyt miten sairaus on jäänyt. Jumala on Kaikkivaltias. Hän tekee niinkuin tahtoo.

Mutta kaikista tärkeintä on se, että Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Sairaus ei ole merkki siitä, ettei Jumala tätä ihmistä rakasta. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että antoi oman poikansa kuolla meidän syntiemme tähden. Näin meitä ei enää rangaista, vaan me saamme ottaa vain vastaan tämän ihmeellisen lahja ja rakkauden.

On hyvä, että kerrotaan Jumalan ihmeellisistä töistä ja siitä, miten Hän pelastaa ja parantaa. Mutta on/olisi hyvä, jos julkisuudessa kerrottaisiin myös siitä ihmeellisestä armosta, joka koskee myös vaikeasti sairaita. Kun elämämme täällä maan päällä päättyy ja pääsemme muuttamaan Taivaan kotiin, tänne jäävät kaikki meidän sairautemme, vajavuutemme, syntisyytemme.

Jos toiset (pyhät?) ovat Sinua syyllistäneet sairaudestasi tai heikosta uskostasi, nuo syyllistäjät eivät ole olleet Jumalan asialla. Sielunvihollinen on veljien (= uskovien) syyttäjä, joka syyttää yöt ja päivät. Jos olemme vihollisen syytösten kohteina, me voimme viholliselle sanoa, että noin syntisiä me olemmekin. Se on totta. Mutta yhtä totta on se, että Jeesus kuoli noiden syntien tähden, jotta minä saisin syntini anteeksi.

Rukoilen, että Jumala siunaa Sinua ja rohkaisee, kun tätä tekstiä luet. Olet Jumalalle korvaamattoman arvokas. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Jäädään Hänen turviinsa, terveenä tai sairaana.



Ai niin..

Viikkoja sitten kerroin ladossamme asuneesta puolivillistä kissasta, Ellistä, joka vietiin Kissataloon kesällä. Pari viikkoa sitten Elli palasi luoksemme. Suoraan eläinlääkärin leikkauspöydältä. Kohtu ym. on poistettu. Oheisessa kuvassa näet Ellin nukkuvan nukutusaineista. Ihme on myös tapahtunut. Elli on nyt sisäkissa. Kerron lähiaikoina lisää Ellin seikkailuista.