torstai 20. kesäkuuta 2013

"Rukous on suurin, mutta vähiten käytetty voima maailmassa." (tuntematon)

Kävin eilen Korteniemen perinnetilalla Liesjärven Kansallispuistossa. Tilan rakennukset ja pihapiiri on sellainen, kuin se oli 1910-luvulla eli sata vuotta sitten. Tila on ollut valtion omistuksessa sen perustamisesta lähtien eli yli 200 vuotta. Tilan päärakennuksessa on asunut metsävartijasukupolvia perheineen.
 
Metsänvartijan vuosipalkka oli kaksi tynnyriä ruista. Ja oikeus kalastaa kuvassa näkyvällä järvellä ja metsästää valtion metsissä, jotka olivat ympärillä. Kun metsänvartija tuli vanhaksi, tavoitteena oli, että työn jatkajana toimisi metsänvartijan poika, joka voisi sitten huolehtia isänsä hoitamisesta. Sen ajan eläketurva oli vähän toisenlaista kuin meidän aikana.
 
Tilan opas kertoi monia mielenkiintoisia asioita. Yksi niistä oli se, että hän kertoi, mikä on "pataluha". Jokaiselle lienee tuttu sanonta "haukkua pataluhaksi". Pataluha on keittiöön kuuluva esine. Käsin tehty, luonnosta saatavista materiaaleista. Pataluhan päälle laitettiin kuuma pata hellalta jäähtymään. Kun esinettä oli käytetty riittävän pitkään, muuttui se pinnaltaan mustaksi ja painui kasaan. Jos joku on minut tai Sinut haukkunut pataluhaksi, seuraava kuva paljastaa mitä se tarkoittaa.
 
2. Samuelin kirjan 24. luvussa kerrotaan, miten kuningas Daavid tajusi epäonnistuneensa pahasti. Jakeessa 14. hän sanoo: "Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." - Olen kuullut sanonnan että, "kyllä Jumalalle kelpaa, mutta ei kelpaa ihmisille". Me ihmiset olemme usein toisillemme susia. Kun näemme toisen epäonnistumiset ja virheet, on niin helppo tuomita hänet. Sensijaan, että me tekisimme parannusta omista virheistämme.. Jos kuuntelet keskusteluja lähelläsi, huomaat helposti, mikä on usein suosikkiaihe. Puhutaan poissaolevista. Ja yleensä heidän virheistään. Harvemmin kuulemme, että joku kertoisi avoimesti, minkälaisia virheitä on itse tullut tehtyä.
 
Uskon keskeinen sanoma, on sanoma anteeksiantamuksesta ja Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta. Muistan lähtemättömästi tarinan vuosikymmenten takaa. Eräs uskova ihminen meni vanhan ortodoksimunkin luokse. Hän kertoi, että näkee Jeesuksen joka hetki vierellään. Munkki tuhahti: "Paljon parempi olisi, että näkisit omat syntisi."
 
Jos Sinä tunnet itsesi tällä hetkellä syntiseksi, vajavaiseksi, huonoksi ihmiseksi - evankeliumin sanoma on juuri Sinua varten. Uskovan ihmisen suuri vaara on tulla omassa itsessään pyhäksi, niin ettei enää tarvitsekaan Jeesusta ja hänen anteeksiantamustaan. Kuuntelin hiljan raamattuluentoa, jossa puhuja mainitsi, että vaarallisin synti on ylpeys. Siihen myös sielunvihollinen (ent. enkeli) lankesi. Hän halusi tulla Jumalan vertaiseksi.. 
 
Vanha sanonta kertoo, että "Jumalalla on kahdenlaista työtä. Painaa ylpeitä alas ja nostaa alas painettuja ylös." 
 
Kauan sitten luin erään pienen lapsen iltarukouksesta. Tuo rukous kuului näin: "Rakas Jumala, siunaa äitiä ja isää ja minua. Ja pidä huolta myös itsestäsi. Sillä, jos sinulle sattuu jotakin, me kaikki olemme hukassa." Lapsen sydän tiesi, mitä rukoilla. Ilman Jumalaa me olemme hukassa.
 
Jo vuosia sitten edesmenneen Äiti Teresan elämästä kertoneessa kirjassa kerrotaan vähän toisenlaisesta rukouksesta ja vastauksen siihen.
 
"On olemassa lukemattomia esimerkkejä rukouksen voimasta ja siitä, miten Jumala tietää lähettää apulaisensa juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan paikkaan. Muuan pappi, Bert White, kävi Kalkutassa tutustumassa Äiti Teresan työhön. White kirjoittaa, miten hän itse sitä tietämättä, tuli juuri oikeaan aikaan paikalle: "Olin matkalla tutustumaan Äiti Teresan ja Rakkauden lähetyssisarten työhön, ja päätin osallistua messuun sisarten talossa. Saapuessani pääovelle minua tervehti sisar, joka sanoi minulle: "Jumalan kiitos, että olette täällä, isä. Tulkaa sisään." Sanoin: "Kuinka tiedätte, että olen pappi?", sillä minulla ei ollut papin vaatteita. Hän vastasi: "Pappi, joka tavallisesti toimittaa messun, ei voinut tulla. Siksi me rukoilimme Jumalaa lähettämään toisen papin."
 
Jumala rohkaisee meitä rukoukseen. Kertomaan Jumalalle kaikki, mitä sydämellämme on. Tuomaan hänelle kaikki tarpeemme. Sielunvihollinen on nimensä mukaisesti sielun vihollinen. Se tekee kaikkensa, jotta emme rukoilisi, tutkisi Jumalan Sanaa ja että me pysyisimme vain hiljaa yksin uskomme kanssa. Muistan jonkun Jumalan ihmisen kerran sanoneen, että jos, me näkisimme hengen maailmoissa, mitä rukous vaikuttaa, me rukoilisimme paljon enemmän.
 
Kuningas Daavidista oli puhetta jo aiemmin. Kerran hän totesi näin".. pois se minusta, että tekisin sen synnin, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne.." - Daavid koki, että on synti, jos hän ei rukoile. Jos hän ei käytä sitä valtavaa lahjaa, jonka Jumala on antanut jokaiselle uskovalle avuksi.
 
Libyan johtajaa, Muammar Gaddafia, haastateltiin. Haastattelija kysyi, mitä Gaddafi pelkää vai pelkääkö hän mitään? Gaddafi vastasi, että hän pelkäää vain yhtä asiaa. Sitä, että "nukkuva jättiläinen" herää. Haastattelija kysyi: "Mikä tuo nukkuva jättiläinen on?" Gaddafi vastasi: "Se on Jeesukseen Kristukseen uskova seurakunta. Mutta nyt ei ole mitään hätää. Seurakunta nukkuu sikeästi."
 
Järkyttävää. Ja puhuttelevaa. Monesti ei-uskovat tietävät/ymmärtävät hengellisistä asioista enemmän, kuin uskovat. Viime viikkoina on kirkolliselta kentältä kuultu paljon surullisia uutisia. Uutisia, jotka pyrkivät lamaannuttamaan mieltä ja sydäntä. Rankinta lienee se, että Jumalan Sanaa yritetään tehdä tyhjäksi.
 
Me lähestymme sitä hetkeä, jolloin Vapahtajamme, Jeesus, tulee takaisin. Silloin jokainen näkee, että Hän oli/on totta. Että totta oli myös hänen sanansa. Eräs mies tutki Raamattua, mutta ei löytänyt sieltä, mitä etsi. Hän päätti hävittää Raamattunsa ja heitti sen takkaan palamaan. Aamulla, kun mies heräsi, hän meni katsomaan, miten Raamattu oli palanut. Palaneesta kirjasta oli jäljellä iso kasa tuhkaa. Tuhkan keskellä näkyi yksi pieni valkoinen paperinpala. Mies otti palan käteensä ja luki siitä sanat: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."
 
Raamatun sana ei auta, ellemme lue sitä. Otetaan Raamattu esille tänään. Ja luetaan sitä. Tehdään merkintöjä ja alleviivauksia niistä kohdista, jotka meitä puhuttelevat. Mikään muu kirja ei ole niin voimallinen. Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, löydämme sen hänen sanastaan. Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan toinen. Saamme nytkin tulla hänen tykönsä juuri sellaisena kuin olemme. Hän tuli tänne maailmaan meitä syntisiä varten. Meitä varten, jotka emme ilman hänen apuaan selviä.
 
Toivon ja rukoilen Sinulle hyvää juhannuksen aikaa.    
 


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Jotain pitäisi heittää pois..

Olen vuosien aikana ollut järjestelemässä monia arkistoja. Suurinta järjestelyurakkaa tein muutaman vuoden. Koska työ vaatii paljon keskittymistä, pitkäjännitteisyyttä ym, välillä pitää tehdä jotakin muuta. Ja on päiviä, jolloin tuntuu, ettei jaksa keskittyä ollenkaan, vaan on tehtävä jotain muita hommia silloin. Suuren arkiston järjestämistä voisi kuvata esim. palapelin kokoamista, jossa on esim. 12.000 palaa.
 
Ostin kauan sitten kirpputorilta kirjan "Elämän eväät". Tuosta kirjasta löytyi juttu sidotuista ihmisistä. Seuraava lainaus on mielenkiintoinen: "Eräät ystäväni menivät kerran Norjassa  veneeseen ja alkoivat soutaa vuonon ympäri. He istuivat paikoilleen ja alkoivat soutaa reippaasti, mutta vene ei siirtynyt paikoiltaan. He soutivat voimakkaammin, mutta turhaan. Vene ei liikkunut tuumaakaan. Silloin joku huomasi äkkiä, ettei vene ollut irti laiturista, ja huudahti: "Eipä ihme, ettemme pääse liikkeelle, kun yritämme vetää koko Eurooppaa perässämme."
 
Olin aikanaan tilanteessa, jossa en päässyt eteenpäin enkä taaksepäin. Pidin aivan mahdottomana, että tilanne koskaan muuttuisi. Kuten edellisessä lainauksessa, köysi oli vahvasti kiinni eikä mistään soutamisesta ollut apua. Sydän kyseli avuttomana, miten ihmeessä tähän tilanteeseen on tultu?
 
Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän tuli avukseni. Ja nyt voin Sinullekin kertoa, että Jumala on voimallinen irroittamaan sen köyden, joka on pitänyt venettäsi kiinni laiturissa vuosikaudet. Jumala on kuullut rukoukset. Ja Jumala on nähnyt, että välillä ei enää jaksa rukoilla ollenkaan. Kun voimat on poissa, ei sydän jaksa kuin huokailla.
 
Jesajan kirjassa on ihmeellinen rohkaisu: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."
Tämän sanan/rohkaisun Herra välittää meille juuri tänään 10.6.2013. Hän on olemassa. Hän on elossa. Hän on Sinun (ja minun) Jumalani. Hän tarttuu meitä kädestä. Ja rohkaisee. Meidän ei tarvitse pelätä. Vaikka sielunvihollinen on tehnyt kaikkensa, jotta emme uskoisi Jumalaan, hän on valhettelija, niin myös hänen sanomansa. Jumala sanoo meille: "Älä pelkää, minä autan sinua."
 
Kun olen tänne kotisivuille kirjoittanut, on ollut mielenkiintoista lukea, että Teitä sivuni lukijoita on aika monessa maassa. Kaukaisimmat ovat tuhansien kilometrien päässä idässä tai lännessä.. Mutta vielä ihmeellisempää on se, että meidän kaikkivaltias Jumalamme näkee meidän tilanteemme, ollaan me tällä hetkellä missä hyvänsä.
 
Seuraava runo (E. Adyn tekstiä) kuvaa osuvasti, miten Jumala tulee luoksemme ja ottaa meidät turviinsa: "Kun minut oli hylätty, kun kannoin näännyksissä sieluani, silloin hiljaa, syliinsä painaen saapui Jumalani. Ei pasuunan pauhulla, vaan mykkänä, syliinsä painaen, ei kirkkaalla päivänpaisteella vaan yössä taistellen."
 
"Yhdysvaltain perustuslakia säätävä kokous Philadelphiassa v 1787 lähes epäonnistui eripuraisuuden vuoksi. Kun umpikuja näytti liian vaikealta ihmisvoimin murrettavaksi, 81-vuotias Benjamin Franklin nousi ylös. Koko elämänsä, hän sanoi, hän oli ollut vakuuttunut, että psalminkirjoittaja oli oikeassa sanoessaan: "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät." Hän ehdotti, että edustajat aloittaisivat seuraavan päivän rukouksella. Esitys hyväksyttiin. Lainsäätäjien mielialoissa ja kokouksen tehokkuudesssa tapahtunut parannus oli niin suuri, että kongressi yhä vieläkin noudattaa Franklinin neuvoa."
 
Tilanne, jossa olet, saattaa olla vähän samantyyppinen. Eteenpäin ei pääse. Taaksepäin ei voi mennä. Mutta tie ylöspäin on auki. Huudetaan Herraa avuksemme. Hän on nytkin lähellämme. Hän tuo meille avun.
 
Ehkä Jumala rohkaisee meitä heittämään jotakin pois.. Eräässä aforismissa ovat sanat: "Jos kaiken kantaa mukanaan, ei sitten muuta enää jaksakaan." Tämän tekstin alussa kerroin arkistojen järjestelystä. Yksi keskeinen osa järjestelyä on sellaisen materiaalin hävittäminen, jota ei enää tarvitse säilyttää. Joskus on hyvä ajatella, mitä tekisimme, jos tietäisimme, että meillä on elinaikaa enää pari viikkoa. Mitä tuon kahden viikon aikana tekisit? Tuskin vaihtaisit asuntoa, hakisit uutta työpaikkaa, miettisit eläkesäästämistä. Tärkeintä on, että yhteys Jumalaan on kunnossa.
 
Mieleen nousee hyvä ystäväni, joka yli 30 vuotta sitten kuoli alle 20-vuotiaana. Vain kahta viikkoa ennen kuolemaansa hän löysi yhteyden Jumalaan. Tuo yhteys antoi ystävälleni taivaallisen rauhan. Olin paikalla, kun hän siirtyi ajasta iäisyyteen. En unohda tuota hetkeä ikinä. Kuolema ei ole loppu, vaan alku uuteen ihmeelliseen.
 
Rukoilen Sinun puolestasi. Anna Jumalan rakkauden tulla sydämeesi ja hoitaa ja rohkaista Sinua. Anna Jumalan avata köysi, joka sitoo. Aloita turhan pois-heittäminen tänään. Vain vähän on tarpeen. Jumala on kaikessa kanssasi. Älä pelkää. Älä vaivu epätoivoon. Sinun Jumalasi on kaikkivaltias. Hän on ihan lähelläsi. Sinä saat avun Häneltä, joka on luonut Taivaan ja maan. 


Rukouksesi on kuultu!

  Tervehdys ystävä siellä jossakin!   Olen rukoillut Sinun puolestasi joka päivä. Jumala tietää, missä asut, missä ...