Herätyksen este

Me hengellisissä kuvioissa ja seurakunnissa pitkään pyörineet olemme kuulleet aika monta kertaa, että herätys on tulossa. Herätys on suuri ja todennäköisesti me itse olemme herätyksen johtohahmoja tai ainakin meillä on suuri osuus kaikkeen siihen, mitä tapahtuu. Me annamme hengellisen vaikutelman toisiin hengellisiin, mutta aika usein, tuo vaikutelma on harhaa.

Raamatussa on ajatus, ettei se ole mikään, joka itse itseään suosittaa. Vaan se, jota Jumala suosittelee.

Olin kerran hengellisessä tilaisuudessa, jossa oli paikalla n. 100 henkeä. Tilaisuuden kuluessa kysyin läsnäolijoilta, kuinka monelle heistä on profetoitu tai välitetty muuten viestiä, että heille on varattuna Jumalan suunnitelmissa suuri tehtävä. Varmaankin yli 70 henkeä nosti kätensä.

Suuri tehtävä tarkoittaa yleensä näkyvää. Meidän silmissämme on optinen harha. Siitä, että me olemme suurilla lavoilla, seurakuntasaleissa, kirkoissa. Puhumassa, laulamassa tai rukoilemassa toisten puolesta. Kansa kiittää meitä ja tervehtii meitä kunnioittaen, liikummepa marketissa tai seurakuntasalien käytävillä.

Olin vuosia sitten toisessa tilaisuudessa, jossa oli satoja ihmisiä paikalla. Tilaisuudessa kysyttiin läsnä olevilta, kuka on valmis hengelliseen johtajuuteen, johtajaksi? Lähes kaikki nostivat kätensä.

"Suuri luulo omasta pyhyydestä on eksyttänyt monet". Minä olen varmasti ollut tuossa joukossa. Monien hengellisessä työssä olevien ja olleiden suuri vaara piilee siinä, että on kenties hyvin läheltä saanut nähdä Jumalan suuria tekoja. Mutta lähellä oleminen ei tarkoita sitä, että minä/me olisimme nuo ihmeet saaneet aikaan. Meidän lihallisuutemme haluaa kuitenkin oman osuutensa. Mutta Jumala on sanonut, ettei Hän kunniaansa jaa.

Olen kenties aiemminkin kirjoittanut kahden uskovan miehen keskustelusta. Toinen kertoo, että hän on jo 20 vuotta saanut olla Herran tiellä. Johon toinen toteaa: ”Väisty nyt, hyvä mies, että Herrakin pääsee toimimaan.”

Me odotamme herätystä. Rukoilemme sitä. Uskomme siihen. Erityisesti siihen, että meillä on siinä keskeinen tehtävä. Vihdoin silloin kaikki muutkin tunnustavat meidät todellisiksi Jumalan ihmisiksi. On hyvä, että uskomme vahvasti Jumalan suuruuteen. Ja Hänen mahdollisuuksiinsa tehdä mitä tahansa,

Mutta mitä jos Jumala onkin valmistanut meille vähän pienemmän tehtävän? Vähän kauempana puhujan paikalta? Kenties kokonaan suurten hengellisten tapahtumien ulkopuolelta? Kenties suuressa hiljaisuudessa, yksinäisyydessä?

Uskovien ihmisten suuri minä voi olla herätyksen suuri este. Kotikirkossani on vanha jalkapuu ja häpeäpenkki. Ne ovat olleet aikoinaan rangaistuksen paikkoja. Joissakin kirkoissa on ollut myös katumuspenkkejä. Eräs ystäväni sanoi kauan sitten, että katumuspenkit on jo poistettu käytöstä, koska kukaan ei enää kadu syntejään.

Varmasti tuo on osittain totta. Toisaalta joku meistä voi tällä hetkellä olla niin suuren syyllisyyden vallassa, että tuo paine on lähes murskata  koko ihmisen. Niin kuin joku Hengen ihminen on kauan sitten sanonut, että ”Jumalalla on kahdenlaista työtä. Painaa ylpeitä alas. Ja nostaa alas painettuja ylös.”

Eräs uskova ihminen tuli kerran vanhan ortodoksimunkin luokse ja sanoi: ”Minä näen joka hetki Jeesuksen vierelläni.” Munkki tuhahti: ”Olisi parempi, että näkisit omat syntisi.” Tuo vastaus tuntuu aluksi aika kovalta, armottomaltakin. Mutta munkki ymmärsi, että uskovan ihmisen suurempi vaara on ylpistyä kuin painua syyllisenä maan alle.

Fredrik Wislöf on yksi lempikirjoittajistani. Hän on kirjoittanut uskovan elämän esteistä. ”Kaikessa ihmiselämässä on raskaita kiviä, jotka uhkaavat tukkia tien. Ei ole ihme, että kysymme huolestuneina, kuka vierittää kivet pois. Ihmisen omat voimat eivät siihen riitä. Pääsiäisaamuna naiset totesivat suureksi ilokseen, että kivi oli poissa. Jeesuksen hauta oli tyhjä. He olivat turhaan olleet huolissaan. Herra Jeesus, olen kokenut saman monet kerrat. Raskaat kivet, joiden takia olen murehtinut, ovat olleet poissa, kun olen tullut niiden paikalle. Mutta olen hidas oppimaan. Sinä tiedät, mikä kivi on tällä hetkellä mielessäni. On kovin vaikeaa pitää huolet loitolla. Mutta tiedän sinun auttavan. Sen olet aina tehnyt. Jeesus, sinä mursit haudan oven. Sinä olet elävä Vapahtaja. Osoita valtasi tälläkin kertaa. Vieritä kivi pois.”

Jos suuri minämme on raskain kivemme, Jumala voi sillekin tehdä jotakin. Jos annamme Jumalalle luvan, Hän alkaa meitä työstää. Psalmin 139 lopussa on yksi Raamatun tunnetuimpia rukouksia: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni. Koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”

Jos sydämestämme tuon rukouksen rukoilemme, Jumala aloittaa meissä tutkivan ja parantavan työnsä. Saatamme myös huomata, että oli helppo noin rukoilla, mutta kun Jumala alkaa rukouksiimme vastata, voi olla, ettei se olekaan niin helppoa.

Fredrik Wislöf on kirjoittanut, miten vanha soitin sai uuden soinnin.

”Tunnettu viulutaiteilija tuli eräänä päivänä soitinkauppaan ostamaan viulua. ”Sallikaa minun koetella parasta viuluanne”, hän sanoi. Kauppias ojensi hänelle viulun. Ja taiteilija soitti. Mutta hän ei ollut vetänyt montaakaan kertaa jousellaan, kun hän jo vihoissaan heitti viulun luotaan ja meni tiehensä. ”Tuollaista te tarjoatte minulle!” hän sanoi paiskaten oven kiinni perässään. Kauppias otti viulun lattialta. Se oli murskaantunut. Varovasti hän keräsi palaset, meni työpajaansa ja alkoi sovitella niitä uudelleen yhteen.

Jonkin ajan päästä taiteilija käväisi uudelleen kaupassa. Ja kauppias ojensi hänelle saman viulun. Hän otti sen ja soitti. Pehmeät kauniit soinnut kajahtivat riemuisina viulusta. Taiteilija unohti ajan ja vain soitti soittamistaan. Viimein hän laski viulun kädestään. ”Kas, tämä on toista”, hän sanoi. ”Mistä olette saanut tällaisen soittimen?” Kauppias hymyili: ”Tällä viululla te soititte kerran ennenkin. Suutuitte ja särjitte sen. Olen pannut kokoon palaset, ja kas siinä nyt on viulunne.”

Kenties Jumala parhaillaan tekee sinulle samoin. Elät ehkä parhaillaan tuskantäyteistä aikaa. Mutta Hän ei Sinua jätä. Varovin käsin hän on kokoamassa sirpaleita. Ja kun Hän sitten ottaa soittimen käteensä soittaakseen sillä, sävelillä on syvempi ja puhtaampi kaiku. Olet saanut kokea Jumalan uutta luovan rakkauden.

Muutama vuosi sitten koin ihmeen. Olin läheisellä suolla tekemässä koivuhalkoja talomme lämmitystä varten. Hiljaisuuden keskellä tunsin ihmeellisen Jumalan läsnäolon. - Siis myös yksinäinen puunhakkaaja voi olla työssään Jumalan käytössä ja Jumalaa lähellä. Kaikki on lopulta kiinni Hänestä, Kaikkivaltiaasta. Kaikki on lopulta armoa. On Jumalan ikävä. Vain Jeesuksen ansion tähden voin selviytyä ja päästä perille.

Minkälainen paikkasi onkaan.. Yksinäisyydessä tai suuren joukon keskellä. Ole vakuuttunut, että Herra on lähelläsi. Ole turvallisella mielellä. Meillä on sama päämäärä. Olla kerran perillä Taivaan kodissa.

Ystäväperheemme 5-vuotias poika sanoi viime viikolla yhden suuren hengellisen viisauden: ”Ensin olemme vauvoja, sitten meistä tulee poikia, sitten meistä tulee aikuisia ja sitten meistä tulee pappoja. Ja sitten me kuollaan ja päästään Taivaaseen.”

Olisiko yhtään enkeliä vapaana?

"Tuota, olisiko yhtään enkeliä vapaana? Vai ovatko kaikki jo liikkeellä? Ei, ei kyseessä ole hätätapaus. On vain niin harmaa aamua ja olen valvonut yöllä pää täynnä sekavia ajatuksia. Tuntuu, etten herää lainkaan, kättä tuskin jaksan nostaa. Mieli on niin maassa, että myyränkolotkaan eivät niin syvälle yllä. Olen väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Tiedän toki, että pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle. Mutta.. minä en jaksa. Siksi rohkenen pyytää yhtä enkeliä, kaikkein pienintä edes. Antaisitko hänelle mukaan kirjeen, Isä. Sellaisen viestin, että sinä rakastat minua juuri näin uupuneena, yksinäisenä masentuneena ja elämäni sotkeneena. Isä, jospa siinä rakkaudessa pystyisin lepäämään ja vielä nousemaan.."

En tiedä, kenen edellä kirjoittamani teksti on, mutta se on hyvä. Se voisi kuvata hyvinkin monen ajatuksia juuri tänään. Aamuvarhain tai yön pimeydessä. On tosi rankkaa ja kuluttavaa olla ahdistuksen keskellä mikä ahdistuksen aiheuttaja sitten onkaan.

 

Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta me sotkisimme elämämme ja joutuisimme toivottomuuden valtaan. Hänen pääsanomansa on, ettei Jumala meitä enää rakasta. Varsinkaan, kun olemme itse sotkeneet elämämme niin perusteellisesti. Kenties vuosia uskossa olleina me olemme sotkeneet elämämme perin pohjin.

 

Vuosia sitten neuvostoliittolainen sukellusvene harhautui vakoiluretkellä Ruotsin sotilasalueelle ja ajoi siellä karille. Kun sukellusveneen miehistöä mentiin pidättämään, sukellusveneen kapteeni sanoi, että "tämä (= pidätys) on törkeätä puuttumista sukellusveneen sisäisiin asioihin."

 

Mekin voimme juuri tällä hetkellä olla aluevesillä, jonne meillä ei olisi ollut lupaa mennä. Olemme menneet alueelle omin luvin. Nyt emme enää löydä takaisin. Ja sydän on syytöksiä täynnä.

 

Ainakin syvällä sydämessämme tiedämme, ettemme voi tilanteesta syyttää muuta kuin itseämme. Emme kuunnelleet emmekä kysyneet Jumalan ääntä, vaan kuuntelimme petollisen sydämemme houkutuksia. Kaiken syyllisyyden kruunaa vihollisen syytökset, ettei Jumala enää rakasta eikä anna meille syntejämme anteeksi.

 

Psalmissa 107:10,11,13,14 sanotaan: "He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa."

 

Jos olet juuri nyt vierailla aluevesillä, karille juuttuneena, syytösten ja epätoivon keskellä, tuo sana ja lupaus on annettu Sinulle. Saat huutaa Herralta apua ja Hän auttaa Sinua. Kerro Hänelle kaikki, mitä on tapahtunut. Tunnusta Hänelle, että olet tehnyt väärin, kuunnellut vääriä ohjeita. Ja Sinä saat nähdä, että Jumala pitää lupauksensa ja vie Sinut takaisin turvalliselle reitille.

 

Danielin kirjan 9. luvussa on ihmeellinen lupaus avun saamisesta. "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, ja sanoi: "Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua."
Jumala on nytkin rukouksen päässä. Heti, kun alamme rukoilla linja aukeaa ja Hän lähettää avun. Olen lukemattomat kerrat muistanut vuosia sitten kuulemaani juttu näyttelijä Marilyn Monroen kuolemasta. Marilyn löydettiin hotellihuoneestaan menehtyneenä. Kun pelastusmiehistö tuli paikalle, puhelimen luuri roikkui lattialla. Joku pelastusmiehistä nosti luurin ja kuunteli. Puhelimesta kuului automaattivastaus: "Valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä, tarkistakaa valintanne."

 

Tänään on aika tarkistaa valintamme. Meidän Vapahtajamme, Jeesus, tuli maailmaan ja kärsi ristin kuoleman, jotta me tänään saisimme avun. Hänen tähtensä Jumala meitä kuulee. Jäädään Hänen turviinsa. Hän lähettää meille avun pian.

"Sanat edelleen sanomatta. Silti en vaikene. Rakkaamme kuolevat meiltä pois. Emme koskaan ennätä sanoinemme. Odotamme oikeaa, parempaa hetkeä. Ei sitä tule, ei ole oikeaa hetkeä. On vain tänään, tämä tässä, tässä ja nyt.." (Helinä Siikala)

Luin kerran mielenkiintoisen jutun kuormahevosista. "Yksi kuormahevonen pystyy vetämään kahden tonnin lastin, mutta kaksi yhteen valjastettua kuormahevosta pystyy yhteistyössä vetämään kahdenkymmenenkolmen tonnin lastin!" - Joskus meistä voi tuntua, että olemme kuin tuo yksinäinen hevonen, jonka kuorma on moninkertainen voimiimme nähden. Olemme jo pitkään pysyneet paikoillamme, koska voimia kuorman vetämiseen ei enää ole. Monen taakoitetun ajatukset ja rukoukset voivat olla kuten virressä 525: "Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa, vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala."

 

Ei pysty enää saamaan aikaiseksi minkäänlaista rukousta. On vain hiljainen huokaus ja odotus. Jos Jumala ei auta, kukaan muukaan ei voi..

 

On lohduttavaa, kun Raamatustakin löydämme samanlaisia tuntoja. Mm. psalmista 55: "Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan. Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta." - Kirjoittaja on niin taakoitettu, että hän toivoo olevansa lintu, joka lentäisi vapauteen, ilman taakkoja, ikuiseen lepoon, rauhaan..

 

Mutta eikö ole käsittämätön juttu..? Vaikka kuvittelimme olevamme ihan yksin. Hän, meidän Jumalamme, on nähnyt meidän tilanteemme. Hän näkee, että voimamme on niin vähissä, ettemme kohta jaksa enää ollenkaan. Hän, Kaikkivaltias, haluaa auttaa ja hoitaa meitä Pyhän Henkensä kautta. Vaikka ympärillä olevat olosuhteet eivät muuttuisikaan, Hän voi antaa sydämeemme sisäistä voimaa ja luottamusta. Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen avullaan tulemme selviämään tämän päivän ahdistuksesta. Kaikkivaltias ei olisi Kaikkivaltias, ellei Hän pysytyisi meitä auttamaan.

 

Eräs hengen mies kirjoitti kerran omasta kaipuustaan ja Jumalan kohtaamisesta näin: "Olen aina haaveillut yksinäisyydestä, erakon elämästä, mökistä metsässä tai vuoren rinteellä. Olen aina uneksinut erämaista ja hiljaisuudesta. Mutta olen vastustanut näitä haaveita yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin soin itselleni sen ylellisyyden, että vetäydyin syrjään erakon luokse: neljän tunnin kävelymatkan päähän, kauas kaikista elävistä olennoista, vastassa näkemisestäni ilahtunut erakko. Me puhuimme paljon. Silloin ymmärsin, että kuljetan erakkomajaani aina mukanani (sydämessäni) ja ettei minun tarvitse lähteä kauaksi kohdatakseni Herrani. Minun tarvitsee usein vetäytyä suojaisaan paikkaani sydämen rukoukseen, vaikka vain muutamaksi minuutiksi. Kristus odottaa siellä minua."

 

Pyhäkoulussa puhuttiin kerran Stefanuksesta, josta tuli ensimmäinen marttyyri. Mies, joka menetti henkensä (kivitettiin) sen tähden, että hän rohkeasti todisti Herrastaan. Pyhäkoulun opettaja kysyi oppilailtaan, että miksihän Stefanus kivittäjiensä edessä polvistui ja katsoi kohti taivasta? Pieni poika viittasi ja vastasi: "Kait Stefanus ajatteli, että tuolta ylhäältä ei ainakaan tule kiviä."

 

Paikalla, missä mekin olemme, yksin tai ihmisten ympäröiminä, me voimme kohottaa sydämemme katseen kohti Taivasta. Sieltä ei ainakaan heitetä päällemme kiviä. Jeesus tuli maailmaan, auttamaan meitä, koska hän tiesi, ettemme ilman hänen apuaan selviä.

 

Kauan sitten luin eräästä lehdestä liikuttavan iltarukouksen, jonka joku lapsi oli välittänyt suunnilleen näin: "Rakas Jumala, siunaa äitiä ja isää ja minua. Ja pidä huolta myös itsestäsi. Sillä, jos Sinulle sattuu jotakin, me kaikki olemme hukassa."

 

Ilman Jumalaa me olemme hukassa. Hän on erikoistunut mahdottomiin tilanteisiin. Kun meidän voimamme loppuvat, kaikki tuntuu olevan hukassa, me saamme pyytää apua Jumalalta. Hän sanoo meille tänään Raamatun sanan kautta: "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.." Kun apua pyydät, Hän lähettää Sinulle apua. Tavalla tai toisella. Vaikka lähettämällä luoksesi enkelin.

 

Rukoilen, että Jumala juuri tällä hetkellä saat kokea Hänen voimallisen läsnäolonsa. Vaikka asuisit miten kaukana, Hän on Sinua lähellä. Apu on jo tulossa luoksesi. Älä pelkää.

 

 

 

 

 



"En ymmärrä täysin, mitä sähkö on, mutta en aio istua pimeässä siihen saakka, kunnes ymmärrän. Meidän ei tarvitse ymmärtää rukousta voidaksemme rukoilla." (Vance Havner)

Entinen työtoverini, Hannu Päivänsalo, piti vuonna 1991 Raamattutunnin, jossa hän kertoi lyhyestä profetiasta, joka oli tullut eräässä rukoushetkessä Virossa. Profetia tuli vähän ennen suurten tapahtumien (vallankaappaushanke) alkamista.

 

Profetia kuului näin: "Älkää pelästykö, kun tulee vastaan jotakin hyvin yllättävää ja hämmentävää. Minä käytän näitä tapahtumia antaakseni teille itsenäisyyden." Kun sitten itsenäisyys toteutui, ymmärrettiin, että Jumala tiesi kaiken jo edeltä. Noilla sanoilla Jumala oli valmistanut omiaan ja myös rohkaissut heitä kestämään vaikeita koetuksenkin päiviä.

 

Minulla on tunne, että Herra haluaa rohkaista meitä juuri tänään tuon profetian sanomalla. Hän tietää minun ja Sinun tulevaisuutesi. Kun elämä on annettu Hänelle, Hän ohjaa elämämme vaiheita parasta reittiä. Meidän elämäämme varten on tehty suunnitelma. Tuohon suunnitelmaan voi kuulua myös paljon sellaisia vaiheita, joita me emme omalla järjellämme pysty ymmärtämään. Silti Herra on kanssamme.

 

Tänään Herra rohkaisee meitä vain luottamaan. Kirjailija Sören Kierkegaard on kuvannut uskon hellittämätöntä odotusta yksinkertaisin sanoin:

 

"Vaikkei Jumala heti avaisikaan sinulle ovea, ole siitä huolimatta turvallisella mielellä. Kuvittele, että huoneessasi on isä, joka tekee valmistuksia voidakseen ilahduttaa määräaikana kotiin saapuvaa lastaan. Lapsi tulee kuitenkin liian aikaisin. Hän koputtaa oveen, mutta ovi pysyy suljettuna. Lapsi näkee, että huoneessa on joku, sillä sisällä palaa valo. Lapsen koputus siis kuultiin, mutta ovea ei silti avattu. Lapsi tulee aivan onnettomaksi. Miksi isä ei avaaa ovea? Koska sen valmistaminen, minkä on määrä tuottaa lapselle iloa, on vielä kesken."

 

Jumala pitää huolen siitä, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu. Me saamme vain jättäytyä Hänen huolenpitoonsa. Tämä on helpompi sanoa kuin tehdä. Muistan kauan sitten kuulemani jutun eräästä Jumalanpalveluksesta. Pappi oli saarnatuolissa. Hän lainasi tuttua Raamatun kohtaa, jossa sanotaan: "Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen.." - Pappi sanoi, että tuo "heittäminen" tarkoittaa tätä ja otti virsikirjan ja heitti kirjan korkealta saarnatuolista kirkon lattialle. Monesti pystymme antamaan tulevaisuutemme ja elämämme Jumalalle vasta, kun emme itse enää jaksa kantaa omin voimin elämäämme ja tulevaisuuttamme.

 

Päätän tämän kirjoitukseni toiseen tapaukseen kirkossa.

"Pieni tyttö oli äitinsä kanssa ehtoollispöydässä. Pappi oli lausunut päästösanat. Olisi ollut aika nousta ja palata omalle paikalleen penkkiin. Pikkuneiti oli kuitenkin tiukasti polvillaan. Äiti alkoi jo  hiljaa hoputtaa; toistenkin olisi saatava tulla ehtoollispöytään. Äiti sai hoputuksiinsa äänekkään vastauksen, jonka kuuli niin pappi kuin kirkkokansakin: "En lähe vielä, ennen kuin pappi on sanonu: "Menkää Herran rauhaan!" - Tyttö oli saanut aikaisemmilla kerroilla kuulla tuon toivotuksen. Nyt hän ei sitä kuullut ja jäi odottamaan. Puuttui jotakin tärkeää, saada mennä Herran rauhaan. Mennä rauhassa, joka kestää."

 

Sinä, niinkuin minäkin, saamme lähteä tästä hetkestä, uskomalla tulevaisuutemme ja koko elämämme Jumalan käsiin. Hän johdattaa meidän tulevaisuutemme. On suunnaton helpotus, kun saa jättää kaiken Hänelle. Muistan Sinua rukouksin. Lähdetään Herramme rauhaan. Rauhaan, joka kestää.

 

 

 

 



"Rukous on suurin, mutta vähiten käytetty voima maailmassa." (tuntematon)

Kävin eilen Korteniemen perinnetilalla Liesjärven Kansallispuistossa. Tilan rakennukset ja pihapiiri on sellainen, kuin se oli 1910-luvulla eli sata vuotta sitten. Tila on ollut valtion omistuksessa sen perustamisesta lähtien eli yli 200 vuotta. Tilan päärakennuksessa on asunut metsävartijasukupolvia perheineen.

 

Metsänvartijan vuosipalkka oli kaksi tynnyriä ruista. Ja oikeus kalastaa kuvassa näkyvällä järvellä ja metsästää valtion metsissä, jotka olivat ympärillä. Kun metsänvartija tuli vanhaksi, tavoitteena oli, että työn jatkajana toimisi metsänvartijan poika, joka voisi sitten huolehtia isänsä hoitamisesta. Sen ajan eläketurva oli vähän toisenlaista kuin meidän aikana.

 

Tilan opas kertoi monia mielenkiintoisia asioita. Yksi niistä oli se, että hän kertoi, mikä on "pataluha". Jokaiselle lienee tuttu sanonta "haukkua pataluhaksi". Pataluha on keittiöön kuuluva esine. Käsin tehty, luonnosta saatavista materiaaleista. Pataluhan päälle laitettiin kuuma pata hellalta jäähtymään. Kun esinettä oli käytetty riittävän pitkään, muuttui se pinnaltaan mustaksi ja painui kasaan. Jos joku on minut tai Sinut haukkunut pataluhaksi, seuraava kuva paljastaa mitä se tarkoittaa.

 

2. Samuelin kirjan 24. luvussa kerrotaan, miten kuningas Daavid tajusi epäonnistuneensa pahasti. Jakeessa 14. hän sanoo: "Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." - Olen kuullut sanonnan että, "kyllä Jumalalle kelpaa, mutta ei kelpaa ihmisille". Me ihmiset olemme usein toisillemme susia. Kun näemme toisen epäonnistumiset ja virheet, on niin helppo tuomita hänet. Sensijaan, että me tekisimme parannusta omista virheistämme.. Jos kuuntelet keskusteluja lähelläsi, huomaat helposti, mikä on usein suosikkiaihe. Puhutaan poissaolevista. Ja yleensä heidän virheistään. Harvemmin kuulemme, että joku kertoisi avoimesti, minkälaisia virheitä on itse tullut tehtyä.

 

Uskon keskeinen sanoma, on sanoma anteeksiantamuksesta ja Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta. Muistan lähtemättömästi tarinan vuosikymmenten takaa. Eräs uskova ihminen meni vanhan ortodoksimunkin luokse. Hän kertoi, että näkee Jeesuksen joka hetki vierellään. Munkki tuhahti: "Paljon parempi olisi, että näkisit omat syntisi."

 

Jos Sinä tunnet itsesi tällä hetkellä syntiseksi, vajavaiseksi, huonoksi ihmiseksi - evankeliumin sanoma on juuri Sinua varten. Uskovan ihmisen suuri vaara on tulla omassa itsessään pyhäksi, niin ettei enää tarvitsekaan Jeesusta ja hänen anteeksiantamustaan. Kuuntelin hiljan raamattuluentoa, jossa puhuja mainitsi, että vaarallisin synti on ylpeys. Siihen myös sielunvihollinen (ent. enkeli) lankesi. Hän halusi tulla Jumalan vertaiseksi.. 

 

Vanha sanonta kertoo, että "Jumalalla on kahdenlaista työtä. Painaa ylpeitä alas ja nostaa alas painettuja ylös." 

 

Kauan sitten luin erään pienen lapsen iltarukouksesta. Tuo rukous kuului näin: "Rakas Jumala, siunaa äitiä ja isää ja minua. Ja pidä huolta myös itsestäsi. Sillä, jos sinulle sattuu jotakin, me kaikki olemme hukassa." Lapsen sydän tiesi, mitä rukoilla. Ilman Jumalaa me olemme hukassa.

 

Jo vuosia sitten edesmenneen Äiti Teresan elämästä kertoneessa kirjassa kerrotaan vähän toisenlaisesta rukouksesta ja vastauksen siihen.

 

"On olemassa lukemattomia esimerkkejä rukouksen voimasta ja siitä, miten Jumala tietää lähettää apulaisensa juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan paikkaan. Muuan pappi, Bert White, kävi Kalkutassa tutustumassa Äiti Teresan työhön. White kirjoittaa, miten hän itse sitä tietämättä, tuli juuri oikeaan aikaan paikalle: "Olin matkalla tutustumaan Äiti Teresan ja Rakkauden lähetyssisarten työhön, ja päätin osallistua messuun sisarten talossa. Saapuessani pääovelle minua tervehti sisar, joka sanoi minulle: "Jumalan kiitos, että olette täällä, isä. Tulkaa sisään." Sanoin: "Kuinka tiedätte, että olen pappi?", sillä minulla ei ollut papin vaatteita. Hän vastasi: "Pappi, joka tavallisesti toimittaa messun, ei voinut tulla. Siksi me rukoilimme Jumalaa lähettämään toisen papin."

 

Jumala rohkaisee meitä rukoukseen. Kertomaan Jumalalle kaikki, mitä sydämellämme on. Tuomaan hänelle kaikki tarpeemme. Sielunvihollinen on nimensä mukaisesti sielun vihollinen. Se tekee kaikkensa, jotta emme rukoilisi, tutkisi Jumalan Sanaa ja että me pysyisimme vain hiljaa yksin uskomme kanssa. Muistan jonkun Jumalan ihmisen kerran sanoneen, että jos, me näkisimme hengen maailmoissa, mitä rukous vaikuttaa, me rukoilisimme paljon enemmän.

 

Kuningas Daavidista oli puhetta jo aiemmin. Kerran hän totesi näin".. pois se minusta, että tekisin sen synnin, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne.." - Daavid koki, että on synti, jos hän ei rukoile. Jos hän ei käytä sitä valtavaa lahjaa, jonka Jumala on antanut jokaiselle uskovalle avuksi.

 

Libyan johtajaa, Muammar Gaddafia, haastateltiin. Haastattelija kysyi, mitä Gaddafi pelkää vai pelkääkö hän mitään? Gaddafi vastasi, että hän pelkäää vain yhtä asiaa. Sitä, että "nukkuva jättiläinen" herää. Haastattelija kysyi: "Mikä tuo nukkuva jättiläinen on?" Gaddafi vastasi: "Se on Jeesukseen Kristukseen uskova seurakunta. Mutta nyt ei ole mitään hätää. Seurakunta nukkuu sikeästi."

 

Järkyttävää. Ja puhuttelevaa. Monesti ei-uskovat tietävät/ymmärtävät hengellisistä asioista enemmän, kuin uskovat. Viime viikkoina on kirkolliselta kentältä kuultu paljon surullisia uutisia. Uutisia, jotka pyrkivät lamaannuttamaan mieltä ja sydäntä. Rankinta lienee se, että Jumalan Sanaa yritetään tehdä tyhjäksi.

 

Me lähestymme sitä hetkeä, jolloin Vapahtajamme, Jeesus, tulee takaisin. Silloin jokainen näkee, että Hän oli/on totta. Että totta oli myös hänen sanansa. Eräs mies tutki Raamattua, mutta ei löytänyt sieltä, mitä etsi. Hän päätti hävittää Raamattunsa ja heitti sen takkaan palamaan. Aamulla, kun mies heräsi, hän meni katsomaan, miten Raamattu oli palanut. Palaneesta kirjasta oli jäljellä iso kasa tuhkaa. Tuhkan keskellä näkyi yksi pieni valkoinen paperinpala. Mies otti palan käteensä ja luki siitä sanat: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."

 

Raamatun sana ei auta, ellemme lue sitä. Otetaan Raamattu esille tänään. Ja luetaan sitä. Tehdään merkintöjä ja alleviivauksia niistä kohdista, jotka meitä puhuttelevat. Mikään muu kirja ei ole niin voimallinen. Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, löydämme sen hänen sanastaan. Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan toinen. Saamme nytkin tulla hänen tykönsä juuri sellaisena kuin olemme. Hän tuli tänne maailmaan meitä syntisiä varten. Meitä varten, jotka emme ilman hänen apuaan selviä.

 

Toivon ja rukoilen Sinulle hyvää juhannuksen aikaa.    

 



Jotain pitäisi heittää pois..

Olen vuosien aikana ollut järjestelemässä monia arkistoja. Suurinta järjestelyurakkaa tein muutaman vuoden. Koska työ vaatii paljon keskittymistä, pitkäjännitteisyyttä ym, välillä pitää tehdä jotakin muuta. Ja on päiviä, jolloin tuntuu, ettei jaksa keskittyä ollenkaan, vaan on tehtävä jotain muita hommia silloin. Suuren arkiston järjestämistä voisi kuvata esim. palapelin kokoamista, jossa on esim. 12.000 palaa.

 

Ostin kauan sitten kirpputorilta kirjan "Elämän eväät". Tuosta kirjasta löytyi juttu sidotuista ihmisistä. Seuraava lainaus on mielenkiintoinen: "Eräät ystäväni menivät kerran Norjassa  veneeseen ja alkoivat soutaa vuonon ympäri. He istuivat paikoilleen ja alkoivat soutaa reippaasti, mutta vene ei siirtynyt paikoiltaan. He soutivat voimakkaammin, mutta turhaan. Vene ei liikkunut tuumaakaan. Silloin joku huomasi äkkiä, ettei vene ollut irti laiturista, ja huudahti: "Eipä ihme, ettemme pääse liikkeelle, kun yritämme vetää koko Eurooppaa perässämme."

 

Olin aikanaan tilanteessa, jossa en päässyt eteenpäin enkä taaksepäin. Pidin aivan mahdottomana, että tilanne koskaan muuttuisi. Kuten edellisessä lainauksessa, köysi oli vahvasti kiinni eikä mistään soutamisesta ollut apua. Sydän kyseli avuttomana, miten ihmeessä tähän tilanteeseen on tultu?

 

Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän tuli avukseni. Ja nyt voin Sinullekin kertoa, että Jumala on voimallinen irroittamaan sen köyden, joka on pitänyt venettäsi kiinni laiturissa vuosikaudet. Jumala on kuullut rukoukset. Ja Jumala on nähnyt, että välillä ei enää jaksa rukoilla ollenkaan. Kun voimat on poissa, ei sydän jaksa kuin huokailla.

 

Jesajan kirjassa on ihmeellinen rohkaisu: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."

Tämän sanan/rohkaisun Herra välittää meille juuri tänään 10.6.2013. Hän on olemassa. Hän on elossa. Hän on Sinun (ja minun) Jumalani. Hän tarttuu meitä kädestä. Ja rohkaisee. Meidän ei tarvitse pelätä. Vaikka sielunvihollinen on tehnyt kaikkensa, jotta emme uskoisi Jumalaan, hän on valhettelija, niin myös hänen sanomansa. Jumala sanoo meille: "Älä pelkää, minä autan sinua."

 

Kun olen tänne kotisivuille kirjoittanut, on ollut mielenkiintoista lukea, että Teitä sivuni lukijoita on aika monessa maassa. Kaukaisimmat ovat tuhansien kilometrien päässä idässä tai lännessä.. Mutta vielä ihmeellisempää on se, että meidän kaikkivaltias Jumalamme näkee meidän tilanteemme, ollaan me tällä hetkellä missä hyvänsä.

 

Seuraava runo (E. Adyn tekstiä) kuvaa osuvasti, miten Jumala tulee luoksemme ja ottaa meidät turviinsa: "Kun minut oli hylätty, kun kannoin näännyksissä sieluani, silloin hiljaa, syliinsä painaen saapui Jumalani. Ei pasuunan pauhulla, vaan mykkänä, syliinsä painaen, ei kirkkaalla päivänpaisteella vaan yössä taistellen."

 

"Yhdysvaltain perustuslakia säätävä kokous Philadelphiassa v 1787 lähes epäonnistui eripuraisuuden vuoksi. Kun umpikuja näytti liian vaikealta ihmisvoimin murrettavaksi, 81-vuotias Benjamin Franklin nousi ylös. Koko elämänsä, hän sanoi, hän oli ollut vakuuttunut, että psalminkirjoittaja oli oikeassa sanoessaan: "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät." Hän ehdotti, että edustajat aloittaisivat seuraavan päivän rukouksella. Esitys hyväksyttiin. Lainsäätäjien mielialoissa ja kokouksen tehokkuudesssa tapahtunut parannus oli niin suuri, että kongressi yhä vieläkin noudattaa Franklinin neuvoa."

 

Tilanne, jossa olet, saattaa olla vähän samantyyppinen. Eteenpäin ei pääse. Taaksepäin ei voi mennä. Mutta tie ylöspäin on auki. Huudetaan Herraa avuksemme. Hän on nytkin lähellämme. Hän tuo meille avun.

 

Ehkä Jumala rohkaisee meitä heittämään jotakin pois.. Eräässä aforismissa ovat sanat: "Jos kaiken kantaa mukanaan, ei sitten muuta enää jaksakaan." Tämän tekstin alussa kerroin arkistojen järjestelystä. Yksi keskeinen osa järjestelyä on sellaisen materiaalin hävittäminen, jota ei enää tarvitse säilyttää. Joskus on hyvä ajatella, mitä tekisimme, jos tietäisimme, että meillä on elinaikaa enää pari viikkoa. Mitä tuon kahden viikon aikana tekisit? Tuskin vaihtaisit asuntoa, hakisit uutta työpaikkaa, miettisit eläkesäästämistä. Tärkeintä on, että yhteys Jumalaan on kunnossa.

 

Mieleen nousee hyvä ystäväni, joka yli 30 vuotta sitten kuoli alle 20-vuotiaana. Vain kahta viikkoa ennen kuolemaansa hän löysi yhteyden Jumalaan. Tuo yhteys antoi ystävälleni taivaallisen rauhan. Olin paikalla, kun hän siirtyi ajasta iäisyyteen. En unohda tuota hetkeä ikinä. Kuolema ei ole loppu, vaan alku uuteen ihmeelliseen.

 

Rukoilen Sinun puolestasi. Anna Jumalan rakkauden tulla sydämeesi ja hoitaa ja rohkaista Sinua. Anna Jumalan avata köysi, joka sitoo. Aloita turhan pois-heittäminen tänään. Vain vähän on tarpeen. Jumala on kaikessa kanssasi. Älä pelkää. Älä vaivu epätoivoon. Sinun Jumalasi on kaikkivaltias. Hän on ihan lähelläsi. Sinä saat avun Häneltä, joka on luonut Taivaan ja maan. 



SELKÄVIKA

"Minulla on paha selkävika. Nikamajako sijoiltaan, en tiedä, mutta on vaikea kumartua eteenpäin – sellaiseen nöyrtymisasentoon, kun pitäisi panna polvet maata vasten ja kumartua syvään kunnioitukseen Suuren Kaikkivaltiaan edessä. Taaksepäin kaartuu vartalo kyllä, niska jäykistyy kenoon.”

Tuo edellä kirjoitettu teksti on jonkun asiaa tuntevan kirjoittama. Minullakin on selkävika, josta on tehty viime vuosina monta diagnoosia. Selkääni on myös lisätty muutama titaaniruuvi. Mutta se, mistä tuo alussa kirjoitettu teksti kuvaa, on kuitenkin jotakin sellaista, joka lähtee sydämestä. Moni kertoo, että heidän suurin hengellinen ongelmansa on heikkous. Mutta usein asia on juuri toisinpäin. Ongelmana onkin Minä. Minä haluaa hallita, ohjata, päättää. Jumalankin puolesta.

Raamatussa on upea lupaus: ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” Tästä yksi hyvä esimerkki löytyy Apostolien tekojen 9. luvussa, jossa kerrotaan Paavalin kääntymyksestä. Paavali on matkalla vangitsemaan uskovia, kun tapahtuu seuraavaa: ”Matkalla, Saulin olleessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärillään. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi: ”Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”

Paavalin elämä muuttui täysin. Jeesuksen suuruus tulee ilmi siinä, että Hän voi antaa uuden alun, uuden elämän ja elävän uskon. Hän haluaa antaa meille myös voimia elää Hänen lapsinaan.

Tämä hetki tässä on annettu meitä varten. Herramme, Jeesus, kumartuu puoleemme, valmiina auttamaan. Hän tietää elämästämme kaiken ja Hän yksin osaa ottaa kaiken huomioon.

1 Aikak 21:13 ”..parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri, ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” - Meidän Herramme ja Jumalamme on armollinen ja laupias. Siksi Hänen tykönsä rohkenemme tulla, onpa meille tapahtunut mitä hyvänsä.

Eräs Jumalan valtakunnan työntekijä kertoo kirjassaan siitä, miten Jumala pysäytti hänet. Seuraavassa ote tuosta kirjasta: ”Olen usein kertonut tarinan erityisestä ystävästäni, Philip Armstrongista, lähetysjohtajasta. Kävellessämme kerran pitkin japanilaisen kaupungin katuja aloin puhua halveksivaan sävyyn eräästä yhteisestä tuttavastamme. Amstrong sanoi heti: ”Gordon, Jumalan mies ei puhuisi tuolla tavalla toisesta ihmisestä.” Olin jäänyt kiinni, ja tiesin sen. Hän oli oikeassa. Tuo nuhde osui kohdalleen, ja koski vielä monta päivää sen jälkeenkin. Tulen kuitenkin aina olemaan kiitollinen tuosta nuhteesta, teki se sitten kuinka kipeää tahansa. Sillä aina kun olen joutumaisillani hankaluuksiin sanomalla tarpeettoman kommentin jostain toisesta ihmisestä, kuulen nuo sanat mielessäni. Tämä nuhde pakotti minut kasvamaan.”

Jumala rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu. Hän näkee myös hengellisen elämämme ja jaksamisemme. Joskus Hänen pitää lähettää tiellemme ystävä tai joku muu tai elämässämme tapahtuu jotain sellaista, joka avaa silmiämme näkemään. Paavali tuli sokeaksi, jotta hän saisi näkönsä. Jotta hän alkaisi ymmmärtää, että hän joka kuvitteli palvelevansa Jumalaa, olikin tehnyt juuri päinvastoin. Paavali kuuli Vapahtajan äänen, joka sanoi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.."

On asioita, jotka on hyvä tiedostaa, jotka ovat joskus häiritsemässä Jumala-suhdettamme ja voiman saamista. Edellä kirjoittamani lainaus kuvaa pahan puhumista lähimmäisistämme. Samaa asiaa kuvaa upeasti myös seuraava lainaus:

”Kun olin väsynyt ja varomaton, löysin helposti vikaa jokaisesta elämääni kuuluvasta ihmisestä. Minulla oli jotain huomautettavaa jokaisesta lukemastani lehtijutusta ja jokaisesta kristillisestä radio- ja televisio-ohjelmasta. Tämä taipumus painottaa kielteisiä asioita, joka tilanteessa, löytää ideologisia ja opillisia eroja, huomata jokainen luonteen heikkous ja keskittyä havaitsemaan jokainen ohjelman puute esti minua kasvattamasta itsessäni niitä myönteisiä voimavaroja, joita tarvitsin oman osani hoitamiseen, sen työn, johon minut oli kutsuttu.”

Jumala haluaa vahvistaa meidän uskoamme ja uudistaa sitä. Jos sydämemme on täynnä toisten arvostelua, me olemme itse estämässä käytöksellämme sitä Jumalan apua, jota Hän haluaisi mielellään meille antaa.

Kun huomaan sortuneeni toisten uskovien, lähimmäisten, seurakuntien, työntekijöiden ym. arvosteluun, se ei ole ollut Jumalan tahto. Tämän asian kanssa saamme mennä Herran eteen ja tunnustaa, että arvostelullamme olemme loukanneet myös Jumalaa. Meidän tehtävämme ei niinkään ole tehdä parannusta toisten puolesta, vaan omasta puolestamme. Kun näemme oman syntisyytemme, ei ole enää varaa mennä arvostelemaan toisia. Omassa vaelluksessa, kilvoituksessa on riittävästi koko loppuelämäksi.

”Rukous avaa ne polut, joita meidän on tarkoitus kulkea. Sinne, mihin Jumalan sormi osoittaa, sinne Hänen kätensä tekee tien.” - Kun tulemme kaikkinemme Jumalan tykö, Hän avaa tien ja suunnan, johon meidän tulee tästä eteenpäin kulkea. Se on valtavan turvallinen juttu. Kun tunnustamme Jumalalle syntimme, saamme Jeesuksen tähden uskoa pahuutemme anteeksi.

Ilman Vapahtajaa ja hänen armahdustaan, meillä ei ole mitään toivoa. Tämän päivän ilosanoma on kirjoitettu Raamatussa: "Sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä pois.." - Tässä hetkessä saamme tulla Jeesuksen tykö ja jäädä hänen turviinsa. Rukoilen Sinulle elävän Vapahtajamme voimallista läsnäoloa. Olet Hänelle rakas.

Odota Jumalaa! Hän lähettää Sinulle avun!

Olen runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana kerännyt suuren määrän tekstejä, joita olen käyttänyt kirjeissä, puheissa ym. Kaikki keräämäni tekstit ovat tavalla tai toisella auttaneet ja rohkaisseet minua. Mikään teksti ei tietenkään mene ohi tai yli Jumalan omasta sanasta, Raamatusta. Mutta Pyhä Henki on antanut monen Jumalaan uskovan kautta syntyä tekstejä, jotka ovat Jumalan sydämeltä. Jumalan Henki luo uutta tänäkin päivänä.

 

Yksi syvällisimmistä teksteistä, joita olen löytänyt on kirjoitettu jo yli 500 vuotta sitten. Ja vielä tänäänkin tekstin sanoma on ajankohtainen monen elämässä.

 

"Saadakseen aikaan ihmisen oikean itsetuntemuksen suhteessa Jumalan lakiin ja alkaessaan pelastaa ihmistä, Jumala  saattaa hänet helvettiin. Alkaessaan tehdä ihmistä pyhäksi, hän antaa ihmisen tulla ei vain omissa ja toisten silmissä syntiseksi, vaan todellisesti syntiseksi. Joskus Jumalan täytyy turvautua ulkonaiseen hätään saadakseen vastahakoisen mielemme taipumaan.. Ja ellei Pyhä Henki saa käyttää hyväkseen hätää, ei tämä tapahdu koskaan.."

 

"Herra kuolettaa ja tekee eläväksi, johdattaa helvettiin ja palauttaa takaisin.." Tämä ymmärretään siten, että Herra nöyryyttää ja pelästyttää meidät lain avulla katsoessamme syntiämme, niin että me näytämme sekä ihmisten edessä että omissa silmissämme olevamme ei-mitään, hulluja, pahoja ja että emme ainoastaan näytä, vaan olemme selllaisia.."

 

Tuo edellä kirjoitettu teksti on todennäköisesti Martti Lutherin kirjoittama. Hän koki elämässään tuon tekstin todeksi. Jumalan sanan kautta ymmärrämme, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin Jumalan armo. Emme pysty täyttämään lain vaatimuksia.

 

Urho Muroma on kirjoittanut: ”Oletko havainnut, että Hän monta kertaa menettelee sinun kanssasi aivan päinvastoin kuin odotit? Oletko kokenut, että Hän vastaa rukouksiisikin juuri niin kuin et olisi milloinkaan toivonut? Herra ”lähettää” sinulle sairauden kaikkein sopimattomimpana aikana. Hän särkee suunnitelmasi silloinkin, kun luulit toimivasi Hänen tahtonsa mukaan. Hän antaa sinun epäonnistua, vaikka luulit nimenomaan palvelevasi Häntä Hänen tahtonsa mukaisesti. Hän antaa sinun joutua valheellisten parjausten kohteeksi, mikä sinun mielestäsi yhä enemmän vaikeuttaa sitä työtä, jota tahtoisit tehdä Hänen nimensä kunniaksi.. Ja paljon muuta.

 

Mutta ehkä asioiden täytyy mennä näin? Ehkä Herran tiehen kuuluu sekin, että sinun täytyy tulla aivan epätoivoiseksi omasta kristillisyydestäsi ja omasta elämästäsi. Herra tahtoo näyttää, ettei sinulla ole mitään kerskaamista. Sinun täytyy tulla köyhäksi ja voimattomaksi, jotta oppisit ymmärtämään, että koko elämäsi on pelkkää armoa ja että kun kerran kuolet, sinä kuolet armon varassa. Kaikki on Herralta..”

Tänään Herra lähettää Sinulle henkilökohtaisen viestin psalmin 42:2 kautta: "Miksi murehdit, minun sieluni ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” Olipa tilanteesi minkälainen hyvänsä, Herra on Sinun kanssasi. Hän on läsnä siitäkin huolimatta, minkälaiset tunteesi ovat. Odota vain Herraa. Hän tulee auttamaan Sinua.

 

Jumala on ihan lähelläsi juuri tällä hetkellä. Pyhä Henki avaa sinun ymmärrystäsi, jotta tiedät, että Jumala pitää sinusta huolen. Oman syntisyyden ja riittämättömyyden näkeminen ja kokeminen on tervettä, koska se on totuus. Ilman Jumalan armoa, ilman Vapahtajaa me emme ole mitään. Mutta Hänen kanssaan meillä on kaikki. Hän pitää huolen loppuelämästämme. Ja myös siitä, kun täältä ajasta kerran lähdemme, että Hän ottaa meidät tykönsä.

 

Moni on sanonut Jumalalle, että hän saa tehdä elämässämme, mitä hän haluaa. Mutta sitten kun hän aloittaa työnsä, me säikähdämme ja huudamme Jumalalle, ettemme ihan tätä kuitenkaan tarkoittaneet. Eräs Jumalan ihminen on kirjoittanut kokemuksistaan näin: "Jumala on kyllä tottunut toimimaan ja työskentelemään mahdottomien kanssa. Oikeastaan "mahdottomat" ovat Jumalalle parasta ainesta!"

 

Mikä tilanteesi onkin tällä hetkellä, rukoilen Sinun puolestasi. Jumala tietää, miten hän Sinua auttaa ja rukouksiin vastaa. Olet Hänelle äärettömän rakas. Hän ei jätä kesken sitä hyvää työtä, jonka hän on Sinussa aloittanut.

 

"Päivääkään en vaihtaisi pois.." sanotaan. - Mutta minä voisin kyllä muutaman päivän vaihtaa..

Tuo otsikossa oleva ajatelma tuli mieleen muutama päivä sitten, kun kuuntelin Radio Deistä erään entisen alkoholistimiehen haastattelua. Haastattelija kysyi mieheltä, haluaisiko hän vaihtaa menneitä päiviä. Mies vastasi heti, ettei hän haluaisi  yhtäkään päivää vaihtaa.

Sanoin vaimolle, että minä haluaisin vaihtaa aika monta päivää menneestä. Haluaisin jättää monta virhettä tekemättä. Vaimokin oli samaa mieltä omasta elämästään.

Olen lukuisat kerrat muistanut jo kauan sitten lukemaani kiinalaista sananlaskua. Se menee jotenkin näin: "Elämä on jännä juttu. Kun vanhana alkaa jotakin tajuamaan siitä, tuosta opitusta ei ole enää hyötyä, koska kuolee kuitenkin kohta.."

Valitettavasti tekoja ei saa tekemättömiksi. Ainoa lohtu on se, että Jumalan edessä saan tehdä parannusta menneestä elämästäni ja Jumala armossaan pyyhkii nuo menneet virheet ja synnit pois. Ja kuten Jumala sanassaan sanoo, Hän ei enää sen jälkeen meidän syntejämme muista. Niitä ei Hänen silmissään ja muistissaan ole. Mutta vielä on kaksi, jotka virheeni muistavat. Minä ja sielunvihollinen. Viimeksi mainittu osaa heikkoina hetkinämme muistuttaa meitä noista synneistä.

Ainoa lohtumme noissa hetkissä löytyy Jumalan Sanasta. Saamme lohduttautua Jumalan käsittämättömän rakkauden edessä. Juuri sen tähden Jeesus tuli, että Hän tekee tyhjäksi vihollisen aikeet tuhota meidät.

Jos/kun olemme väsyneitä, masentunteita, sairaita, menneet virheet nousevat silmiemme eteen. Joskus niin rankasti, että alamme vaipua epätoivoon. Se on sielunvihollisen tarkoituskin. Ajaa meidät epätoivoon ja pois Jumalan läheltä. Jumalan Pyhä Henki kutsuu meitä tässäkin hetkessä armollisen Jumalamme lähelle. Johanneksen kirjeessä on upea lupaus: "Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.." - Jos olet virheesi, syntisi Jumalan eteen tuonut, minä voin julistaa Sinulle juuri nyt, että Jeesuksen Kristuksen tähden Sinä saat uskoa kaikki Sinun syntisi anteeksi.

Henrik Nouwen on yksi lempikirjailijani. Hän on kirjoittanut seuraavat sydämen tunnot, jotka sopivat meillekin tänään. "Meidän on tärkeää pitää kiinni siitä totuudesta, että Jumala ei ikinä lakkaa rakastamasta  meitä, ei silloinkaan, kun olemme teoillamme saaneet hänet murheelliseksi. Tämä totuus on auttava meitä palaamaan Jumalan aina läsnä olevaan rakkauteen. Muut voivat hylätä minut, mutta minun Isäni ei minua hylkää."

Kuten vanhassa virressä ovat sanat: ".. muut kaikki hylkää, vaan Sinä et.." Meidän tulevaisuutemme ei ole ihmisten käsissä tai siinä, mitä he meistä ajattelevat. Tärkeintä on, että meidän elämämme on meidän Herramme ja Vapahtajamme käsissä. Ja mitä Hän ajattelee meistä. Raamatussa meille annetaan rohkaisu Jumalan ajatuksesta meihin: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.."

Heinrich Waggeri on kirjoittanut rohkaisun tätä päivää varten: ".. Älä  ajattele liian vähän itsestäsi. Ethän sinä voi vielä tietää, mitä Jumala on sinusta tekevä, mutta sinä saat katsoa häneen päin kärsivällisenä.. Ja kun me kerran kohtaamme Jumalan rakkauden, emme enää edes muista ahdistavia kysymyksiämme, koska kaikki on kirkasta."

Jumala rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan muu. Ja vaikka toiset eivät rakastaisi, Hän ei lakkaa rakastamasta. Se on tämän päivän huikein sanoma. Jumala voi antaa meille vaikka ihan uuden alun. Armosta. Lahjaksi. Sydän kiittää Jumalaa.

Jumala ei hylkää Sinua koskaan

"Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä." 2 Moos 19:9

Paksut, tummat pilvet peittävät usein taivaan. Aurinkoa ei näy, kaikki on synkkää. Sellaisina aikoina huolet täyttävät mielen. Me pelkäämme. Olemme niin voimattomia ja avuttomia nähdessämme voimia, joita emme hallitse.

Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. Synkimmässäkin pimeydessä hän on kanssamme. Vaikka sinä et voi nähdä häntä ja tuntea hänen läsnäoloaan, hän on läsnä. Hän ei koskaan hylkää sinua pimeyteen, sinä olet liian kallis hänen silmissään. Paksulla pilvellä on jokin tehtävä elämässäsi. Muutoin se ei olisi saanut lupaa peittää taivastasi. Hän johtaa myöskin pilviä. Niiden on toteutettava hänen suunnitelmiaan ja päämääriään. Etkö ole kuullut, että vilja kypsyy pimeinä syysöinä. Valoisat, aurinkoiset kesäpäivät eivät anna eniten.."

Tuo edellä oleva teksti on H.E.Wislöffin. Teksti sisältää suuren viisauden. Jumala tulee häntä kaipaavan lapsensa luokse. Koska Jumala on Kaikkivaltias, hän voi tulla luoksemme sellaisessa muodossa, jota emme olisi koskaan voineet kuvitella. Usein me itse annamme Jumalalle ohjeet, miten hänen pitäisi toimia ja meidän elämäämme johdattaa. Usein me otamme kantaaksemme asioita, joita vain Jumala voi kantaa. Raamatussa on sana ja rohkaisu heittää kaikki murheet hänen päällensä, koska hän haluaa pitää meistä huolen. Ja mikä onkaan tämän heiton seuraus? Jumala rauha on varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Hänessä.

Voi, miten sokea voinkaan olla! Kuvittelen, että minä pystyn neuvomaan Jumalaa, miten hänen tulee toimia, sen sijaan että antaisimme hänelle valtuudet toimia meidän elämässämme niinkuin hän haluaa. Aivan viime vuosina on käsitykseni monista hengellisistä asioista muuttuneet. Tosi paljonkin. Kun olen lukenut vanhoja kirjeitäni, puheitani ym lähteitä, löysin jostakin seuraavan profetian sanan, jonka joku saarnaaja on Jumalalta saanut.

"Sinä olet kulkenut paljon ja saarnannut sanaani paljon, tehnyt työtäni ja rukoillut ihmisten puolesta, mutta sinä et ole antanut aikaasi minulle. Nyt minä olen sinut pysäyttänyt. Minä en vaadi sinulta nyt mitään. Minä vain odotan, että viivyt kasvojeni edessä ja otat vastaan minun rakkauteni. Vasta sen jälkeen minä voin sinua käyttää."

Ainoita asioita, mitä Jumala ei voi puolestamme tehdä, on lepääminen. Lepoon hän meitä kutsuu. Lepäämään, keräämään voimia tuleviin päiviin. Mutta myös lepäämään Hänen varassaan. Tänään Herra rohkaisee Sinua. Hän haluaa tulla avuksesi niihin asioihin, jotka pimittävät koko taivaan. Hän on edelleen Kaikkivaltias. Hänelle on kaikki mahdollista.

Eräs opettaja kertoi luokalleen ensimmäisen kerran siitä, miten Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Kun opettaja tuli siihen kohtaan, jossa Jeesus sanoo: "Lasarus, tule ulos!", eräs pikkutyttö nousi, rutisti innoissaan vierustoveriaan ja huudahti: "Minä tiesin, että Jeesus selviäisi siitä." Tämän päivän ilouutinen on, että Jeesuksen avulla Sinäkin tulet selviämään. Luota Häneen.

Kun kirjailija Marc Ian Barach sai kuulla sairastavansa syöpää, se muuttin hänen asennettaan dramaattisesti. Hän kirjoittaa: "Niiden seitsemän vuoden aikana, jotka syöpäleikkauksestani ovat kuluneet, olen elänyt elämää, joka olisi kerran ollut minulle mahdotonta käsittää. Otan puhelimen pois seinästä aamulla, en koskaan jätä aamiaista väliin, jätän silloin tällöin määräajat noudattamatta, tai, jopa rahanpuutteest huolimatta, jätän työn kesken, jos se alkaa viedä liian paljon voimiani tai loitontaa minua rakkaistani. Haluaisin kyllä saada vielä monta asiaa valmiiksi, mutta vanha kunnianhimoni tuntuu loistokkaalta paikallaanjuoksulta. Urani, johon sitoutumista pidin kiistattomasti hyveenä, näyttää nyt huijaukselta.."

Paavo Ruotsalaiselle sanottiin kauan sitten: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.." - Jeesuksen sisällinen tunteminen on elämämme tärkein asia. Kun asiat Hänen kanssaan tulevat kuntoon, hän auttaa meitä selviämään kaikesta muusta mikä elämäämme liittyy. Rukoilen sydämeni pohjasta, että Hän saisi siunata Sinua juuri tällä hetkellä, kun tätä viestiäni luet. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Vain Hän voi antaa sisällesi rauhan, joka kestää.

”Tosi ystävä kävelee sisään silloin, kun koko muu maailma kävelee ulos.” (Winchell)

Hei taas pitkästä aikaa!

Kevät on ollut niin kiireinen, että kotisivuille kirjoittaminen on jäänyt. Ei ole ollut aikaa kaikkeen mihin haluaisi, mutta tässä nyt kirjoitan.

Kävin viime syksystä lähtien alueellista opas-kurssia. Se oli erittäin mielenkiintoinen. Vajaan vuoden aikana kertyi mapillinen tietoa Tammelasta ja sen lähikunnista. 

Viime lauantaina oli sitten näyttökoe. Linja-auto lähti Forssan torin turistipysäkiltä. Jokaiselle kurssilaiselle annettiin järjestysnumero arpomalla. Auton takaosassa oli kaksi kaupungin edustajaa ja kaksi Suomen Opasliiton edustajaa arvioimassa, miten oppaat suoriutuivat tehtävästään. 

Kierroksen jälkeen oli arviointitilaisuus, jossa jokaisen suoritus arvioitiin yksityiskohtaisesti. Tuon päivän paras uutinen oli se, että selvisin kokeesta.

Vuosia sitten olin kotiseuroissa. Siellä eräs nainen käytti puheenvuoron, jossa kertoi, miten oli tullut uskoon ja miten oli Jeesuksen kohdannut. Kun seurat olivat ohi, eräs paikalla ollut mies tuli naisen luo ja sanoi, että "oli hyvä kun käytit todistuspuheenvuoron, kun sinä et ole yhtään uskovan ihmisen näköinen."

Olin tosi järkyttynyt. Kuka meistä voi arvioida toisen uskoa vain ulkonäön perusteella.

Kun olen ajatellut Sinua, mielessäni on ollut kaksi tarinaa, jotka liittyvät enkeleihin. Ensimmäinen on kirjasta "Sinua ajatellen". "Tahtoisin olla enkeli. En siksi, että saisin kultaiset siivet. Oikea enkeli ei sellaisia tarvitse. Vaan siksi, että minulla olisi voimia sinua varten, lohduttaakseni sinua niin kuin enkelit, tai parantaakseni, ollakseni tukenasi aina kun sitä tarvitset, nyt ja huomenna. Kun ajattelen Sinua täältä kaukaa, tahtoisin olla enkeli.. Aina on olemassa jokin ovi. Synkimmässäkin sielussa. Ja milloin et itse sitä huomaa, silloin voi tulla enkeli, koskettaa seinää, avata oven ja näyttää sinulle ulospääsytien uuden päivän valoon ja vapauteen.

Evankeliumi kertoo, että vangitun ystävät olivat etäällä ympäröineet häntä ajatuksillaan, hartaalla toivollaan ja rukouksellaan. Yksinäisessä sellissä hän oli ollut näkymättömän piirin ympäröimänä..

Ei meidän välttämättä tarvitse olla vankilassa, mutta elämäntilanteemme on sellainen. Uudessa testamentissa kerrotaan, miten Pietari oli vankilassa. Seurakunta, ystävät, läheiset rukoilivat koko ajan. Ja yhtäkkiä Pietarin luokse  ilmestyi enkeli, joka herätti Pietarin ja vankilan ovet avautuivat heille itsestään. Kun Pietari oli sitten ulkona vankilasta, enkeli katosi Pietarin näkyvistä, mutta Pietari oli vapaa.

Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiä luet. Jos olet toivottomana pimeässä, Jumala voi rakkaudessaan lähettää luoksesi enkeli, joka johdattaa Sinutkin vapauteen. Näin on käynyt minunkin kohdalla. Huikeata on se Raamatun sana, että "Jumalalle on kaikki mahdollista.." Vaikka et itse voisi, vaikka ei kukaan ihminen voisi Sinua vapauttaa, Jumala voi..

Toisen enkelitarinan löysin vuosia sitten. En muista, kuka sen on kirjoittanut. Sanoma on kuitenkin hyvä.
 
"Tuota, olisiko yhtään enkeliä vapaana? Vai ovatko kaikki jo liikkeellä? Ei, ei kyseessä ole hätätapaus. On vain niin harmaa aamu ja olen valvonut yöllä pää täynnä sekavia ajatuksia. Tuntuu, etten herää lainkaan, kättä tuskin jaksan nostaa. Mieli on niin maassa, että myyränkolotkaan eivät niin syvälle yllä. Olen väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Tiedän toki, että pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle. Mutta.. minä en jaksa. Siksi rohkenen pyytää yhtä enkeliä kaikkein pienintä edes.

Antaisitko hänelle mukaan kirjeen, Isä. Sellaisen viestin, että Sinä rakastat minua juuri näin uupuneena, yksinäisenä, masentuneena ja elämäni sotkeneena. Isä, jospa siinä rakkaudessa pystyisin lepäämään ja vielä nousemaan.."

Tuo tarina voisi olla kuin meidän sydämeltämme. Rukous, että Jumala lähettäisi meille jollakin tavalla viestin siitä, että olemme Hänelle rakkaita. Mikään ei ole niin tärkeää kuin tietoisuus siitä, että olemme Jumalalle rakkaita ja että Hän pitää meistä huolen.

Danielin kirjassa 9:21-23 ovat ihmeelliset sanat rukousten kuulemisesta: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, ja sanoi: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua."

Tuo edellä kirjoitettu Raamatun kohta on Jumalan rohkaisu Sinulle tänäään. Olet Jumalallesi tosi rakas. Jäädään turvallisesti Jumalan huolenpitoon. Mitään muuta turvaa meillä ei olekaan.