keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Olisiko yhtään enkeliä vapaana?

"Tuota, olisiko yhtään enkeliä vapaana? Vai ovatko kaikki jo liikkeellä? Ei, ei kyseessä ole hätätapaus. On vain niin harmaa aamua ja olen valvonut yöllä pää täynnä sekavia ajatuksia. Tuntuu, etten herää lainkaan, kättä tuskin jaksan nostaa. Mieli on niin maassa, että myyränkolotkaan eivät niin syvälle yllä. Olen väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Tiedän toki, että pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle. Mutta.. minä en jaksa. Siksi rohkenen pyytää yhtä enkeliä, kaikkein pienintä edes. Antaisitko hänelle mukaan kirjeen, Isä. Sellaisen viestin, että sinä rakastat minua juuri näin uupuneena, yksinäisenä masentuneena ja elämäni sotkeneena. Isä, jospa siinä rakkaudessa pystyisin lepäämään ja vielä nousemaan.."

En tiedä, kenen edellä kirjoittamani teksti on, mutta se on hyvä. Se voisi kuvata hyvinkin monen ajatuksia juuri tänään. Aamuvarhain tai yön pimeydessä. On tosi rankkaa ja kuluttavaa olla ahdistuksen keskellä mikä ahdistuksen aiheuttaja sitten onkaan.
 
Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta me sotkisimme elämämme ja joutuisimme toivottomuuden valtaan. Hänen pääsanomansa on, ettei Jumala meitä enää rakasta. Varsinkaan, kun olemme itse sotkeneet elämämme niin perusteellisesti. Kenties vuosia uskossa olleina me olemme sotkeneet elämämme perin pohjin.
 
Vuosia sitten neuvostoliittolainen sukellusvene harhautui vakoiluretkellä Ruotsin sotilasalueelle ja ajoi siellä karille. Kun sukellusveneen miehistöä mentiin pidättämään, sukellusveneen kapteeni sanoi, että "tämä (= pidätys) on törkeätä puuttumista sukellusveneen sisäisiin asioihin."
 
Mekin voimme juuri tällä hetkellä olla aluevesillä, jonne meillä ei olisi ollut lupaa mennä. Olemme menneet alueelle omin luvin. Nyt emme enää löydä takaisin. Ja sydän on syytöksiä täynnä.
 
Ainakin syvällä sydämessämme tiedämme, ettemme voi tilanteesta syyttää muuta kuin itseämme. Emme kuunnelleet emmekä kysyneet Jumalan ääntä, vaan kuuntelimme petollisen sydämemme houkutuksia. Kaiken syyllisyyden kruunaa vihollisen syytökset, ettei Jumala enää rakasta eikä anna meille syntejämme anteeksi.
 
Psalmissa 107:10,11,13,14 sanotaan: "He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa."
 
Jos olet juuri nyt vierailla aluevesillä, karille juuttuneena, syytösten ja epätoivon keskellä, tuo sana ja lupaus on annettu Sinulle. Saat huutaa Herralta apua ja Hän auttaa Sinua. Kerro Hänelle kaikki, mitä on tapahtunut. Tunnusta Hänelle, että olet tehnyt väärin, kuunnellut vääriä ohjeita. Ja Sinä saat nähdä, että Jumala pitää lupauksensa ja vie Sinut takaisin turvalliselle reitille.
 
Danielin kirjan 9. luvussa on ihmeellinen lupaus avun saamisesta. "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, ja sanoi: "Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua."
Jumala on nytkin rukouksen päässä. Heti, kun alamme rukoilla linja aukeaa ja Hän lähettää avun. Olen lukemattomat kerrat muistanut vuosia sitten kuulemaani juttu näyttelijä Marilyn Monroen kuolemasta. Marilyn löydettiin hotellihuoneestaan menehtyneenä. Kun pelastusmiehistö tuli paikalle, puhelimen luuri roikkui lattialla. Joku pelastusmiehistä nosti luurin ja kuunteli. Puhelimesta kuului automaattivastaus: "Valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä, tarkistakaa valintanne."
 
Tänään on aika tarkistaa valintamme. Meidän Vapahtajamme, Jeesus, tuli maailmaan ja kärsi ristin kuoleman, jotta me tänään saisimme avun. Hänen tähtensä Jumala meitä kuulee. Jäädään Hänen turviinsa. Hän lähettää meille avun pian.

Tosi kiva nähdä taas!!!

Tervehdys! On kulunut lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani tänne kotisivuille. Vaikka olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, tämä vuo...