maanantai 27. toukokuuta 2013

SELKÄVIKA

"Minulla on paha selkävika. Nikamajako sijoiltaan, en tiedä, mutta on vaikea kumartua eteenpäin – sellaiseen nöyrtymisasentoon, kun pitäisi panna polvet maata vasten ja kumartua syvään kunnioitukseen Suuren Kaikkivaltiaan edessä. Taaksepäin kaartuu vartalo kyllä, niska jäykistyy kenoon.”

Tuo edellä kirjoitettu teksti on jonkun asiaa tuntevan kirjoittama. Minullakin on selkävika, josta on tehty viime vuosina monta diagnoosia. Selkääni on myös lisätty muutama titaaniruuvi. Mutta se, mistä tuo alussa kirjoitettu teksti kuvaa, on kuitenkin jotakin sellaista, joka lähtee sydämestä. Moni kertoo, että heidän suurin hengellinen ongelmansa on heikkous. Mutta usein asia on juuri toisinpäin. Ongelmana onkin Minä. Minä haluaa hallita, ohjata, päättää. Jumalankin puolesta.
Raamatussa on upea lupaus: ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” Tästä yksi hyvä esimerkki löytyy Apostolien tekojen 9. luvussa, jossa kerrotaan Paavalin kääntymyksestä. Paavali on matkalla vangitsemaan uskovia, kun tapahtuu seuraavaa: ”Matkalla, Saulin olleessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärillään. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi: ”Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”

Paavalin elämä muuttui täysin. Jeesuksen suuruus tulee ilmi siinä, että Hän voi antaa uuden alun, uuden elämän ja elävän uskon. Hän haluaa antaa meille myös voimia elää Hänen lapsinaan.

Tämä hetki tässä on annettu meitä varten. Herramme, Jeesus, kumartuu puoleemme, valmiina auttamaan. Hän tietää elämästämme kaiken ja Hän yksin osaa ottaa kaiken huomioon.

1 Aikak 21:13 ”..parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri, ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” - Meidän Herramme ja Jumalamme on armollinen ja laupias. Siksi Hänen tykönsä rohkenemme tulla, onpa meille tapahtunut mitä hyvänsä.

Eräs Jumalan valtakunnan työntekijä kertoo kirjassaan siitä, miten Jumala pysäytti hänet. Seuraavassa ote tuosta kirjasta: ”Olen usein kertonut tarinan erityisestä ystävästäni, Philip Armstrongista, lähetysjohtajasta. Kävellessämme kerran pitkin japanilaisen kaupungin katuja aloin puhua halveksivaan sävyyn eräästä yhteisestä tuttavastamme. Amstrong sanoi heti: ”Gordon, Jumalan mies ei puhuisi tuolla tavalla toisesta ihmisestä.” Olin jäänyt kiinni, ja tiesin sen. Hän oli oikeassa. Tuo nuhde osui kohdalleen, ja koski vielä monta päivää sen jälkeenkin. Tulen kuitenkin aina olemaan kiitollinen tuosta nuhteesta, teki se sitten kuinka kipeää tahansa. Sillä aina kun olen joutumaisillani hankaluuksiin sanomalla tarpeettoman kommentin jostain toisesta ihmisestä, kuulen nuo sanat mielessäni. Tämä nuhde pakotti minut kasvamaan.”

Jumala rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu. Hän näkee myös hengellisen elämämme ja jaksamisemme. Joskus Hänen pitää lähettää tiellemme ystävä tai joku muu tai elämässämme tapahtuu jotain sellaista, joka avaa silmiämme näkemään. Paavali tuli sokeaksi, jotta hän saisi näkönsä. Jotta hän alkaisi ymmmärtää, että hän joka kuvitteli palvelevansa Jumalaa, olikin tehnyt juuri päinvastoin. Paavali kuuli Vapahtajan äänen, joka sanoi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.."
On asioita, jotka on hyvä tiedostaa, jotka ovat joskus häiritsemässä Jumala-suhdettamme ja voiman saamista. Edellä kirjoittamani lainaus kuvaa pahan puhumista lähimmäisistämme. Samaa asiaa kuvaa upeasti myös seuraava lainaus:

”Kun olin väsynyt ja varomaton, löysin helposti vikaa jokaisesta elämääni kuuluvasta ihmisestä. Minulla oli jotain huomautettavaa jokaisesta lukemastani lehtijutusta ja jokaisesta kristillisestä radio- ja televisio-ohjelmasta. Tämä taipumus painottaa kielteisiä asioita, joka tilanteessa, löytää ideologisia ja opillisia eroja, huomata jokainen luonteen heikkous ja keskittyä havaitsemaan jokainen ohjelman puute esti minua kasvattamasta itsessäni niitä myönteisiä voimavaroja, joita tarvitsin oman osani hoitamiseen, sen työn, johon minut oli kutsuttu.”

Jumala haluaa vahvistaa meidän uskoamme ja uudistaa sitä. Jos sydämemme on täynnä toisten arvostelua, me olemme itse estämässä käytöksellämme sitä Jumalan apua, jota Hän haluaisi mielellään meille antaa.
Kun huomaan sortuneeni toisten uskovien, lähimmäisten, seurakuntien, työntekijöiden ym. arvosteluun, se ei ole ollut Jumalan tahto. Tämän asian kanssa saamme mennä Herran eteen ja tunnustaa, että arvostelullamme olemme loukanneet myös Jumalaa. Meidän tehtävämme ei niinkään ole tehdä parannusta toisten puolesta, vaan omasta puolestamme. Kun näemme oman syntisyytemme, ei ole enää varaa mennä arvostelemaan toisia. Omassa vaelluksessa, kilvoituksessa on riittävästi koko loppuelämäksi.

”Rukous avaa ne polut, joita meidän on tarkoitus kulkea. Sinne, mihin Jumalan sormi osoittaa, sinne Hänen kätensä tekee tien.” - Kun tulemme kaikkinemme Jumalan tykö, Hän avaa tien ja suunnan, johon meidän tulee tästä eteenpäin kulkea. Se on valtavan turvallinen juttu. Kun tunnustamme Jumalalle syntimme, saamme Jeesuksen tähden uskoa pahuutemme anteeksi.

Ilman Vapahtajaa ja hänen armahdustaan, meillä ei ole mitään toivoa. Tämän päivän ilosanoma on kirjoitettu Raamatussa: "Sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä pois.." - Tässä hetkessä saamme tulla Jeesuksen tykö ja jäädä hänen turviinsa. Rukoilen Sinulle elävän Vapahtajamme voimallista läsnäoloa. Olet Hänelle rakas.