maanantai 10. kesäkuuta 2013

Jotain pitäisi heittää pois..

Olen vuosien aikana ollut järjestelemässä monia arkistoja. Suurinta järjestelyurakkaa tein muutaman vuoden. Koska työ vaatii paljon keskittymistä, pitkäjännitteisyyttä ym, välillä pitää tehdä jotakin muuta. Ja on päiviä, jolloin tuntuu, ettei jaksa keskittyä ollenkaan, vaan on tehtävä jotain muita hommia silloin. Suuren arkiston järjestämistä voisi kuvata esim. palapelin kokoamista, jossa on esim. 12.000 palaa.
 
Ostin kauan sitten kirpputorilta kirjan "Elämän eväät". Tuosta kirjasta löytyi juttu sidotuista ihmisistä. Seuraava lainaus on mielenkiintoinen: "Eräät ystäväni menivät kerran Norjassa  veneeseen ja alkoivat soutaa vuonon ympäri. He istuivat paikoilleen ja alkoivat soutaa reippaasti, mutta vene ei siirtynyt paikoiltaan. He soutivat voimakkaammin, mutta turhaan. Vene ei liikkunut tuumaakaan. Silloin joku huomasi äkkiä, ettei vene ollut irti laiturista, ja huudahti: "Eipä ihme, ettemme pääse liikkeelle, kun yritämme vetää koko Eurooppaa perässämme."
 
Olin aikanaan tilanteessa, jossa en päässyt eteenpäin enkä taaksepäin. Pidin aivan mahdottomana, että tilanne koskaan muuttuisi. Kuten edellisessä lainauksessa, köysi oli vahvasti kiinni eikä mistään soutamisesta ollut apua. Sydän kyseli avuttomana, miten ihmeessä tähän tilanteeseen on tultu?
 
Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän tuli avukseni. Ja nyt voin Sinullekin kertoa, että Jumala on voimallinen irroittamaan sen köyden, joka on pitänyt venettäsi kiinni laiturissa vuosikaudet. Jumala on kuullut rukoukset. Ja Jumala on nähnyt, että välillä ei enää jaksa rukoilla ollenkaan. Kun voimat on poissa, ei sydän jaksa kuin huokailla.
 
Jesajan kirjassa on ihmeellinen rohkaisu: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."
Tämän sanan/rohkaisun Herra välittää meille juuri tänään 10.6.2013. Hän on olemassa. Hän on elossa. Hän on Sinun (ja minun) Jumalani. Hän tarttuu meitä kädestä. Ja rohkaisee. Meidän ei tarvitse pelätä. Vaikka sielunvihollinen on tehnyt kaikkensa, jotta emme uskoisi Jumalaan, hän on valhettelija, niin myös hänen sanomansa. Jumala sanoo meille: "Älä pelkää, minä autan sinua."
 
Kun olen tänne kotisivuille kirjoittanut, on ollut mielenkiintoista lukea, että Teitä sivuni lukijoita on aika monessa maassa. Kaukaisimmat ovat tuhansien kilometrien päässä idässä tai lännessä.. Mutta vielä ihmeellisempää on se, että meidän kaikkivaltias Jumalamme näkee meidän tilanteemme, ollaan me tällä hetkellä missä hyvänsä.
 
Seuraava runo (E. Adyn tekstiä) kuvaa osuvasti, miten Jumala tulee luoksemme ja ottaa meidät turviinsa: "Kun minut oli hylätty, kun kannoin näännyksissä sieluani, silloin hiljaa, syliinsä painaen saapui Jumalani. Ei pasuunan pauhulla, vaan mykkänä, syliinsä painaen, ei kirkkaalla päivänpaisteella vaan yössä taistellen."
 
"Yhdysvaltain perustuslakia säätävä kokous Philadelphiassa v 1787 lähes epäonnistui eripuraisuuden vuoksi. Kun umpikuja näytti liian vaikealta ihmisvoimin murrettavaksi, 81-vuotias Benjamin Franklin nousi ylös. Koko elämänsä, hän sanoi, hän oli ollut vakuuttunut, että psalminkirjoittaja oli oikeassa sanoessaan: "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät." Hän ehdotti, että edustajat aloittaisivat seuraavan päivän rukouksella. Esitys hyväksyttiin. Lainsäätäjien mielialoissa ja kokouksen tehokkuudesssa tapahtunut parannus oli niin suuri, että kongressi yhä vieläkin noudattaa Franklinin neuvoa."
 
Tilanne, jossa olet, saattaa olla vähän samantyyppinen. Eteenpäin ei pääse. Taaksepäin ei voi mennä. Mutta tie ylöspäin on auki. Huudetaan Herraa avuksemme. Hän on nytkin lähellämme. Hän tuo meille avun.
 
Ehkä Jumala rohkaisee meitä heittämään jotakin pois.. Eräässä aforismissa ovat sanat: "Jos kaiken kantaa mukanaan, ei sitten muuta enää jaksakaan." Tämän tekstin alussa kerroin arkistojen järjestelystä. Yksi keskeinen osa järjestelyä on sellaisen materiaalin hävittäminen, jota ei enää tarvitse säilyttää. Joskus on hyvä ajatella, mitä tekisimme, jos tietäisimme, että meillä on elinaikaa enää pari viikkoa. Mitä tuon kahden viikon aikana tekisit? Tuskin vaihtaisit asuntoa, hakisit uutta työpaikkaa, miettisit eläkesäästämistä. Tärkeintä on, että yhteys Jumalaan on kunnossa.
 
Mieleen nousee hyvä ystäväni, joka yli 30 vuotta sitten kuoli alle 20-vuotiaana. Vain kahta viikkoa ennen kuolemaansa hän löysi yhteyden Jumalaan. Tuo yhteys antoi ystävälleni taivaallisen rauhan. Olin paikalla, kun hän siirtyi ajasta iäisyyteen. En unohda tuota hetkeä ikinä. Kuolema ei ole loppu, vaan alku uuteen ihmeelliseen.
 
Rukoilen Sinun puolestasi. Anna Jumalan rakkauden tulla sydämeesi ja hoitaa ja rohkaista Sinua. Anna Jumalan avata köysi, joka sitoo. Aloita turhan pois-heittäminen tänään. Vain vähän on tarpeen. Jumala on kaikessa kanssasi. Älä pelkää. Älä vaivu epätoivoon. Sinun Jumalasi on kaikkivaltias. Hän on ihan lähelläsi. Sinä saat avun Häneltä, joka on luonut Taivaan ja maan.