"Rukous on suurin, mutta vähiten käytetty voima maailmassa." (tuntematon)

Kävin eilen Korteniemen perinnetilalla Liesjärven Kansallispuistossa. Tilan rakennukset ja pihapiiri on sellainen, kuin se oli 1910-luvulla eli sata vuotta sitten. Tila on ollut valtion omistuksessa sen perustamisesta lähtien eli yli 200 vuotta. Tilan päärakennuksessa on asunut metsävartijasukupolvia perheineen.

 

Metsänvartijan vuosipalkka oli kaksi tynnyriä ruista. Ja oikeus kalastaa kuvassa näkyvällä järvellä ja metsästää valtion metsissä, jotka olivat ympärillä. Kun metsänvartija tuli vanhaksi, tavoitteena oli, että työn jatkajana toimisi metsänvartijan poika, joka voisi sitten huolehtia isänsä hoitamisesta. Sen ajan eläketurva oli vähän toisenlaista kuin meidän aikana.

 

Tilan opas kertoi monia mielenkiintoisia asioita. Yksi niistä oli se, että hän kertoi, mikä on "pataluha". Jokaiselle lienee tuttu sanonta "haukkua pataluhaksi". Pataluha on keittiöön kuuluva esine. Käsin tehty, luonnosta saatavista materiaaleista. Pataluhan päälle laitettiin kuuma pata hellalta jäähtymään. Kun esinettä oli käytetty riittävän pitkään, muuttui se pinnaltaan mustaksi ja painui kasaan. Jos joku on minut tai Sinut haukkunut pataluhaksi, seuraava kuva paljastaa mitä se tarkoittaa.

 

2. Samuelin kirjan 24. luvussa kerrotaan, miten kuningas Daavid tajusi epäonnistuneensa pahasti. Jakeessa 14. hän sanoo: "Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." - Olen kuullut sanonnan että, "kyllä Jumalalle kelpaa, mutta ei kelpaa ihmisille". Me ihmiset olemme usein toisillemme susia. Kun näemme toisen epäonnistumiset ja virheet, on niin helppo tuomita hänet. Sensijaan, että me tekisimme parannusta omista virheistämme.. Jos kuuntelet keskusteluja lähelläsi, huomaat helposti, mikä on usein suosikkiaihe. Puhutaan poissaolevista. Ja yleensä heidän virheistään. Harvemmin kuulemme, että joku kertoisi avoimesti, minkälaisia virheitä on itse tullut tehtyä.

 

Uskon keskeinen sanoma, on sanoma anteeksiantamuksesta ja Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta. Muistan lähtemättömästi tarinan vuosikymmenten takaa. Eräs uskova ihminen meni vanhan ortodoksimunkin luokse. Hän kertoi, että näkee Jeesuksen joka hetki vierellään. Munkki tuhahti: "Paljon parempi olisi, että näkisit omat syntisi."

 

Jos Sinä tunnet itsesi tällä hetkellä syntiseksi, vajavaiseksi, huonoksi ihmiseksi - evankeliumin sanoma on juuri Sinua varten. Uskovan ihmisen suuri vaara on tulla omassa itsessään pyhäksi, niin ettei enää tarvitsekaan Jeesusta ja hänen anteeksiantamustaan. Kuuntelin hiljan raamattuluentoa, jossa puhuja mainitsi, että vaarallisin synti on ylpeys. Siihen myös sielunvihollinen (ent. enkeli) lankesi. Hän halusi tulla Jumalan vertaiseksi.. 

 

Vanha sanonta kertoo, että "Jumalalla on kahdenlaista työtä. Painaa ylpeitä alas ja nostaa alas painettuja ylös." 

 

Kauan sitten luin erään pienen lapsen iltarukouksesta. Tuo rukous kuului näin: "Rakas Jumala, siunaa äitiä ja isää ja minua. Ja pidä huolta myös itsestäsi. Sillä, jos sinulle sattuu jotakin, me kaikki olemme hukassa." Lapsen sydän tiesi, mitä rukoilla. Ilman Jumalaa me olemme hukassa.

 

Jo vuosia sitten edesmenneen Äiti Teresan elämästä kertoneessa kirjassa kerrotaan vähän toisenlaisesta rukouksesta ja vastauksen siihen.

 

"On olemassa lukemattomia esimerkkejä rukouksen voimasta ja siitä, miten Jumala tietää lähettää apulaisensa juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan paikkaan. Muuan pappi, Bert White, kävi Kalkutassa tutustumassa Äiti Teresan työhön. White kirjoittaa, miten hän itse sitä tietämättä, tuli juuri oikeaan aikaan paikalle: "Olin matkalla tutustumaan Äiti Teresan ja Rakkauden lähetyssisarten työhön, ja päätin osallistua messuun sisarten talossa. Saapuessani pääovelle minua tervehti sisar, joka sanoi minulle: "Jumalan kiitos, että olette täällä, isä. Tulkaa sisään." Sanoin: "Kuinka tiedätte, että olen pappi?", sillä minulla ei ollut papin vaatteita. Hän vastasi: "Pappi, joka tavallisesti toimittaa messun, ei voinut tulla. Siksi me rukoilimme Jumalaa lähettämään toisen papin."

 

Jumala rohkaisee meitä rukoukseen. Kertomaan Jumalalle kaikki, mitä sydämellämme on. Tuomaan hänelle kaikki tarpeemme. Sielunvihollinen on nimensä mukaisesti sielun vihollinen. Se tekee kaikkensa, jotta emme rukoilisi, tutkisi Jumalan Sanaa ja että me pysyisimme vain hiljaa yksin uskomme kanssa. Muistan jonkun Jumalan ihmisen kerran sanoneen, että jos, me näkisimme hengen maailmoissa, mitä rukous vaikuttaa, me rukoilisimme paljon enemmän.

 

Kuningas Daavidista oli puhetta jo aiemmin. Kerran hän totesi näin".. pois se minusta, että tekisin sen synnin, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne.." - Daavid koki, että on synti, jos hän ei rukoile. Jos hän ei käytä sitä valtavaa lahjaa, jonka Jumala on antanut jokaiselle uskovalle avuksi.

 

Libyan johtajaa, Muammar Gaddafia, haastateltiin. Haastattelija kysyi, mitä Gaddafi pelkää vai pelkääkö hän mitään? Gaddafi vastasi, että hän pelkäää vain yhtä asiaa. Sitä, että "nukkuva jättiläinen" herää. Haastattelija kysyi: "Mikä tuo nukkuva jättiläinen on?" Gaddafi vastasi: "Se on Jeesukseen Kristukseen uskova seurakunta. Mutta nyt ei ole mitään hätää. Seurakunta nukkuu sikeästi."

 

Järkyttävää. Ja puhuttelevaa. Monesti ei-uskovat tietävät/ymmärtävät hengellisistä asioista enemmän, kuin uskovat. Viime viikkoina on kirkolliselta kentältä kuultu paljon surullisia uutisia. Uutisia, jotka pyrkivät lamaannuttamaan mieltä ja sydäntä. Rankinta lienee se, että Jumalan Sanaa yritetään tehdä tyhjäksi.

 

Me lähestymme sitä hetkeä, jolloin Vapahtajamme, Jeesus, tulee takaisin. Silloin jokainen näkee, että Hän oli/on totta. Että totta oli myös hänen sanansa. Eräs mies tutki Raamattua, mutta ei löytänyt sieltä, mitä etsi. Hän päätti hävittää Raamattunsa ja heitti sen takkaan palamaan. Aamulla, kun mies heräsi, hän meni katsomaan, miten Raamattu oli palanut. Palaneesta kirjasta oli jäljellä iso kasa tuhkaa. Tuhkan keskellä näkyi yksi pieni valkoinen paperinpala. Mies otti palan käteensä ja luki siitä sanat: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa."

 

Raamatun sana ei auta, ellemme lue sitä. Otetaan Raamattu esille tänään. Ja luetaan sitä. Tehdään merkintöjä ja alleviivauksia niistä kohdista, jotka meitä puhuttelevat. Mikään muu kirja ei ole niin voimallinen. Jos haluamme kuulla Jumalan äänen, löydämme sen hänen sanastaan. Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan toinen. Saamme nytkin tulla hänen tykönsä juuri sellaisena kuin olemme. Hän tuli tänne maailmaan meitä syntisiä varten. Meitä varten, jotka emme ilman hänen apuaan selviä.

 

Toivon ja rukoilen Sinulle hyvää juhannuksen aikaa.    

 



Jotain pitäisi heittää pois..

Olen vuosien aikana ollut järjestelemässä monia arkistoja. Suurinta järjestelyurakkaa tein muutaman vuoden. Koska työ vaatii paljon keskittymistä, pitkäjännitteisyyttä ym, välillä pitää tehdä jotakin muuta. Ja on päiviä, jolloin tuntuu, ettei jaksa keskittyä ollenkaan, vaan on tehtävä jotain muita hommia silloin. Suuren arkiston järjestämistä voisi kuvata esim. palapelin kokoamista, jossa on esim. 12.000 palaa.

 

Ostin kauan sitten kirpputorilta kirjan "Elämän eväät". Tuosta kirjasta löytyi juttu sidotuista ihmisistä. Seuraava lainaus on mielenkiintoinen: "Eräät ystäväni menivät kerran Norjassa  veneeseen ja alkoivat soutaa vuonon ympäri. He istuivat paikoilleen ja alkoivat soutaa reippaasti, mutta vene ei siirtynyt paikoiltaan. He soutivat voimakkaammin, mutta turhaan. Vene ei liikkunut tuumaakaan. Silloin joku huomasi äkkiä, ettei vene ollut irti laiturista, ja huudahti: "Eipä ihme, ettemme pääse liikkeelle, kun yritämme vetää koko Eurooppaa perässämme."

 

Olin aikanaan tilanteessa, jossa en päässyt eteenpäin enkä taaksepäin. Pidin aivan mahdottomana, että tilanne koskaan muuttuisi. Kuten edellisessä lainauksessa, köysi oli vahvasti kiinni eikä mistään soutamisesta ollut apua. Sydän kyseli avuttomana, miten ihmeessä tähän tilanteeseen on tultu?

 

Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän tuli avukseni. Ja nyt voin Sinullekin kertoa, että Jumala on voimallinen irroittamaan sen köyden, joka on pitänyt venettäsi kiinni laiturissa vuosikaudet. Jumala on kuullut rukoukset. Ja Jumala on nähnyt, että välillä ei enää jaksa rukoilla ollenkaan. Kun voimat on poissa, ei sydän jaksa kuin huokailla.

 

Jesajan kirjassa on ihmeellinen rohkaisu: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua."

Tämän sanan/rohkaisun Herra välittää meille juuri tänään 10.6.2013. Hän on olemassa. Hän on elossa. Hän on Sinun (ja minun) Jumalani. Hän tarttuu meitä kädestä. Ja rohkaisee. Meidän ei tarvitse pelätä. Vaikka sielunvihollinen on tehnyt kaikkensa, jotta emme uskoisi Jumalaan, hän on valhettelija, niin myös hänen sanomansa. Jumala sanoo meille: "Älä pelkää, minä autan sinua."

 

Kun olen tänne kotisivuille kirjoittanut, on ollut mielenkiintoista lukea, että Teitä sivuni lukijoita on aika monessa maassa. Kaukaisimmat ovat tuhansien kilometrien päässä idässä tai lännessä.. Mutta vielä ihmeellisempää on se, että meidän kaikkivaltias Jumalamme näkee meidän tilanteemme, ollaan me tällä hetkellä missä hyvänsä.

 

Seuraava runo (E. Adyn tekstiä) kuvaa osuvasti, miten Jumala tulee luoksemme ja ottaa meidät turviinsa: "Kun minut oli hylätty, kun kannoin näännyksissä sieluani, silloin hiljaa, syliinsä painaen saapui Jumalani. Ei pasuunan pauhulla, vaan mykkänä, syliinsä painaen, ei kirkkaalla päivänpaisteella vaan yössä taistellen."

 

"Yhdysvaltain perustuslakia säätävä kokous Philadelphiassa v 1787 lähes epäonnistui eripuraisuuden vuoksi. Kun umpikuja näytti liian vaikealta ihmisvoimin murrettavaksi, 81-vuotias Benjamin Franklin nousi ylös. Koko elämänsä, hän sanoi, hän oli ollut vakuuttunut, että psalminkirjoittaja oli oikeassa sanoessaan: "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät." Hän ehdotti, että edustajat aloittaisivat seuraavan päivän rukouksella. Esitys hyväksyttiin. Lainsäätäjien mielialoissa ja kokouksen tehokkuudesssa tapahtunut parannus oli niin suuri, että kongressi yhä vieläkin noudattaa Franklinin neuvoa."

 

Tilanne, jossa olet, saattaa olla vähän samantyyppinen. Eteenpäin ei pääse. Taaksepäin ei voi mennä. Mutta tie ylöspäin on auki. Huudetaan Herraa avuksemme. Hän on nytkin lähellämme. Hän tuo meille avun.

 

Ehkä Jumala rohkaisee meitä heittämään jotakin pois.. Eräässä aforismissa ovat sanat: "Jos kaiken kantaa mukanaan, ei sitten muuta enää jaksakaan." Tämän tekstin alussa kerroin arkistojen järjestelystä. Yksi keskeinen osa järjestelyä on sellaisen materiaalin hävittäminen, jota ei enää tarvitse säilyttää. Joskus on hyvä ajatella, mitä tekisimme, jos tietäisimme, että meillä on elinaikaa enää pari viikkoa. Mitä tuon kahden viikon aikana tekisit? Tuskin vaihtaisit asuntoa, hakisit uutta työpaikkaa, miettisit eläkesäästämistä. Tärkeintä on, että yhteys Jumalaan on kunnossa.

 

Mieleen nousee hyvä ystäväni, joka yli 30 vuotta sitten kuoli alle 20-vuotiaana. Vain kahta viikkoa ennen kuolemaansa hän löysi yhteyden Jumalaan. Tuo yhteys antoi ystävälleni taivaallisen rauhan. Olin paikalla, kun hän siirtyi ajasta iäisyyteen. En unohda tuota hetkeä ikinä. Kuolema ei ole loppu, vaan alku uuteen ihmeelliseen.

 

Rukoilen Sinun puolestasi. Anna Jumalan rakkauden tulla sydämeesi ja hoitaa ja rohkaista Sinua. Anna Jumalan avata köysi, joka sitoo. Aloita turhan pois-heittäminen tänään. Vain vähän on tarpeen. Jumala on kaikessa kanssasi. Älä pelkää. Älä vaivu epätoivoon. Sinun Jumalasi on kaikkivaltias. Hän on ihan lähelläsi. Sinä saat avun Häneltä, joka on luonut Taivaan ja maan. 



SELKÄVIKA

"Minulla on paha selkävika. Nikamajako sijoiltaan, en tiedä, mutta on vaikea kumartua eteenpäin – sellaiseen nöyrtymisasentoon, kun pitäisi panna polvet maata vasten ja kumartua syvään kunnioitukseen Suuren Kaikkivaltiaan edessä. Taaksepäin kaartuu vartalo kyllä, niska jäykistyy kenoon.”

Tuo edellä kirjoitettu teksti on jonkun asiaa tuntevan kirjoittama. Minullakin on selkävika, josta on tehty viime vuosina monta diagnoosia. Selkääni on myös lisätty muutama titaaniruuvi. Mutta se, mistä tuo alussa kirjoitettu teksti kuvaa, on kuitenkin jotakin sellaista, joka lähtee sydämestä. Moni kertoo, että heidän suurin hengellinen ongelmansa on heikkous. Mutta usein asia on juuri toisinpäin. Ongelmana onkin Minä. Minä haluaa hallita, ohjata, päättää. Jumalankin puolesta.

Raamatussa on upea lupaus: ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” Tästä yksi hyvä esimerkki löytyy Apostolien tekojen 9. luvussa, jossa kerrotaan Paavalin kääntymyksestä. Paavali on matkalla vangitsemaan uskovia, kun tapahtuu seuraavaa: ”Matkalla, Saulin olleessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärillään. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi: ”Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.”

Paavalin elämä muuttui täysin. Jeesuksen suuruus tulee ilmi siinä, että Hän voi antaa uuden alun, uuden elämän ja elävän uskon. Hän haluaa antaa meille myös voimia elää Hänen lapsinaan.

Tämä hetki tässä on annettu meitä varten. Herramme, Jeesus, kumartuu puoleemme, valmiina auttamaan. Hän tietää elämästämme kaiken ja Hän yksin osaa ottaa kaiken huomioon.

1 Aikak 21:13 ”..parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri, ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” - Meidän Herramme ja Jumalamme on armollinen ja laupias. Siksi Hänen tykönsä rohkenemme tulla, onpa meille tapahtunut mitä hyvänsä.

Eräs Jumalan valtakunnan työntekijä kertoo kirjassaan siitä, miten Jumala pysäytti hänet. Seuraavassa ote tuosta kirjasta: ”Olen usein kertonut tarinan erityisestä ystävästäni, Philip Armstrongista, lähetysjohtajasta. Kävellessämme kerran pitkin japanilaisen kaupungin katuja aloin puhua halveksivaan sävyyn eräästä yhteisestä tuttavastamme. Amstrong sanoi heti: ”Gordon, Jumalan mies ei puhuisi tuolla tavalla toisesta ihmisestä.” Olin jäänyt kiinni, ja tiesin sen. Hän oli oikeassa. Tuo nuhde osui kohdalleen, ja koski vielä monta päivää sen jälkeenkin. Tulen kuitenkin aina olemaan kiitollinen tuosta nuhteesta, teki se sitten kuinka kipeää tahansa. Sillä aina kun olen joutumaisillani hankaluuksiin sanomalla tarpeettoman kommentin jostain toisesta ihmisestä, kuulen nuo sanat mielessäni. Tämä nuhde pakotti minut kasvamaan.”

Jumala rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu. Hän näkee myös hengellisen elämämme ja jaksamisemme. Joskus Hänen pitää lähettää tiellemme ystävä tai joku muu tai elämässämme tapahtuu jotain sellaista, joka avaa silmiämme näkemään. Paavali tuli sokeaksi, jotta hän saisi näkönsä. Jotta hän alkaisi ymmmärtää, että hän joka kuvitteli palvelevansa Jumalaa, olikin tehnyt juuri päinvastoin. Paavali kuuli Vapahtajan äänen, joka sanoi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.."

On asioita, jotka on hyvä tiedostaa, jotka ovat joskus häiritsemässä Jumala-suhdettamme ja voiman saamista. Edellä kirjoittamani lainaus kuvaa pahan puhumista lähimmäisistämme. Samaa asiaa kuvaa upeasti myös seuraava lainaus:

”Kun olin väsynyt ja varomaton, löysin helposti vikaa jokaisesta elämääni kuuluvasta ihmisestä. Minulla oli jotain huomautettavaa jokaisesta lukemastani lehtijutusta ja jokaisesta kristillisestä radio- ja televisio-ohjelmasta. Tämä taipumus painottaa kielteisiä asioita, joka tilanteessa, löytää ideologisia ja opillisia eroja, huomata jokainen luonteen heikkous ja keskittyä havaitsemaan jokainen ohjelman puute esti minua kasvattamasta itsessäni niitä myönteisiä voimavaroja, joita tarvitsin oman osani hoitamiseen, sen työn, johon minut oli kutsuttu.”

Jumala haluaa vahvistaa meidän uskoamme ja uudistaa sitä. Jos sydämemme on täynnä toisten arvostelua, me olemme itse estämässä käytöksellämme sitä Jumalan apua, jota Hän haluaisi mielellään meille antaa.

Kun huomaan sortuneeni toisten uskovien, lähimmäisten, seurakuntien, työntekijöiden ym. arvosteluun, se ei ole ollut Jumalan tahto. Tämän asian kanssa saamme mennä Herran eteen ja tunnustaa, että arvostelullamme olemme loukanneet myös Jumalaa. Meidän tehtävämme ei niinkään ole tehdä parannusta toisten puolesta, vaan omasta puolestamme. Kun näemme oman syntisyytemme, ei ole enää varaa mennä arvostelemaan toisia. Omassa vaelluksessa, kilvoituksessa on riittävästi koko loppuelämäksi.

”Rukous avaa ne polut, joita meidän on tarkoitus kulkea. Sinne, mihin Jumalan sormi osoittaa, sinne Hänen kätensä tekee tien.” - Kun tulemme kaikkinemme Jumalan tykö, Hän avaa tien ja suunnan, johon meidän tulee tästä eteenpäin kulkea. Se on valtavan turvallinen juttu. Kun tunnustamme Jumalalle syntimme, saamme Jeesuksen tähden uskoa pahuutemme anteeksi.

Ilman Vapahtajaa ja hänen armahdustaan, meillä ei ole mitään toivoa. Tämän päivän ilosanoma on kirjoitettu Raamatussa: "Sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä pois.." - Tässä hetkessä saamme tulla Jeesuksen tykö ja jäädä hänen turviinsa. Rukoilen Sinulle elävän Vapahtajamme voimallista läsnäoloa. Olet Hänelle rakas.

Odota Jumalaa! Hän lähettää Sinulle avun!

Olen runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana kerännyt suuren määrän tekstejä, joita olen käyttänyt kirjeissä, puheissa ym. Kaikki keräämäni tekstit ovat tavalla tai toisella auttaneet ja rohkaisseet minua. Mikään teksti ei tietenkään mene ohi tai yli Jumalan omasta sanasta, Raamatusta. Mutta Pyhä Henki on antanut monen Jumalaan uskovan kautta syntyä tekstejä, jotka ovat Jumalan sydämeltä. Jumalan Henki luo uutta tänäkin päivänä.

 

Yksi syvällisimmistä teksteistä, joita olen löytänyt on kirjoitettu jo yli 500 vuotta sitten. Ja vielä tänäänkin tekstin sanoma on ajankohtainen monen elämässä.

 

"Saadakseen aikaan ihmisen oikean itsetuntemuksen suhteessa Jumalan lakiin ja alkaessaan pelastaa ihmistä, Jumala  saattaa hänet helvettiin. Alkaessaan tehdä ihmistä pyhäksi, hän antaa ihmisen tulla ei vain omissa ja toisten silmissä syntiseksi, vaan todellisesti syntiseksi. Joskus Jumalan täytyy turvautua ulkonaiseen hätään saadakseen vastahakoisen mielemme taipumaan.. Ja ellei Pyhä Henki saa käyttää hyväkseen hätää, ei tämä tapahdu koskaan.."

 

"Herra kuolettaa ja tekee eläväksi, johdattaa helvettiin ja palauttaa takaisin.." Tämä ymmärretään siten, että Herra nöyryyttää ja pelästyttää meidät lain avulla katsoessamme syntiämme, niin että me näytämme sekä ihmisten edessä että omissa silmissämme olevamme ei-mitään, hulluja, pahoja ja että emme ainoastaan näytä, vaan olemme selllaisia.."

 

Tuo edellä kirjoitettu teksti on todennäköisesti Martti Lutherin kirjoittama. Hän koki elämässään tuon tekstin todeksi. Jumalan sanan kautta ymmärrämme, että meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin Jumalan armo. Emme pysty täyttämään lain vaatimuksia.

 

Urho Muroma on kirjoittanut: ”Oletko havainnut, että Hän monta kertaa menettelee sinun kanssasi aivan päinvastoin kuin odotit? Oletko kokenut, että Hän vastaa rukouksiisikin juuri niin kuin et olisi milloinkaan toivonut? Herra ”lähettää” sinulle sairauden kaikkein sopimattomimpana aikana. Hän särkee suunnitelmasi silloinkin, kun luulit toimivasi Hänen tahtonsa mukaan. Hän antaa sinun epäonnistua, vaikka luulit nimenomaan palvelevasi Häntä Hänen tahtonsa mukaisesti. Hän antaa sinun joutua valheellisten parjausten kohteeksi, mikä sinun mielestäsi yhä enemmän vaikeuttaa sitä työtä, jota tahtoisit tehdä Hänen nimensä kunniaksi.. Ja paljon muuta.

 

Mutta ehkä asioiden täytyy mennä näin? Ehkä Herran tiehen kuuluu sekin, että sinun täytyy tulla aivan epätoivoiseksi omasta kristillisyydestäsi ja omasta elämästäsi. Herra tahtoo näyttää, ettei sinulla ole mitään kerskaamista. Sinun täytyy tulla köyhäksi ja voimattomaksi, jotta oppisit ymmärtämään, että koko elämäsi on pelkkää armoa ja että kun kerran kuolet, sinä kuolet armon varassa. Kaikki on Herralta..”

Tänään Herra lähettää Sinulle henkilökohtaisen viestin psalmin 42:2 kautta: "Miksi murehdit, minun sieluni ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” Olipa tilanteesi minkälainen hyvänsä, Herra on Sinun kanssasi. Hän on läsnä siitäkin huolimatta, minkälaiset tunteesi ovat. Odota vain Herraa. Hän tulee auttamaan Sinua.

 

Jumala on ihan lähelläsi juuri tällä hetkellä. Pyhä Henki avaa sinun ymmärrystäsi, jotta tiedät, että Jumala pitää sinusta huolen. Oman syntisyyden ja riittämättömyyden näkeminen ja kokeminen on tervettä, koska se on totuus. Ilman Jumalan armoa, ilman Vapahtajaa me emme ole mitään. Mutta Hänen kanssaan meillä on kaikki. Hän pitää huolen loppuelämästämme. Ja myös siitä, kun täältä ajasta kerran lähdemme, että Hän ottaa meidät tykönsä.

 

Moni on sanonut Jumalalle, että hän saa tehdä elämässämme, mitä hän haluaa. Mutta sitten kun hän aloittaa työnsä, me säikähdämme ja huudamme Jumalalle, ettemme ihan tätä kuitenkaan tarkoittaneet. Eräs Jumalan ihminen on kirjoittanut kokemuksistaan näin: "Jumala on kyllä tottunut toimimaan ja työskentelemään mahdottomien kanssa. Oikeastaan "mahdottomat" ovat Jumalalle parasta ainesta!"

 

Mikä tilanteesi onkin tällä hetkellä, rukoilen Sinun puolestasi. Jumala tietää, miten hän Sinua auttaa ja rukouksiin vastaa. Olet Hänelle äärettömän rakas. Hän ei jätä kesken sitä hyvää työtä, jonka hän on Sinussa aloittanut.

 

"Päivääkään en vaihtaisi pois.." sanotaan. - Mutta minä voisin kyllä muutaman päivän vaihtaa..

Tuo otsikossa oleva ajatelma tuli mieleen muutama päivä sitten, kun kuuntelin Radio Deistä erään entisen alkoholistimiehen haastattelua. Haastattelija kysyi mieheltä, haluaisiko hän vaihtaa menneitä päiviä. Mies vastasi heti, ettei hän haluaisi  yhtäkään päivää vaihtaa.

Sanoin vaimolle, että minä haluaisin vaihtaa aika monta päivää menneestä. Haluaisin jättää monta virhettä tekemättä. Vaimokin oli samaa mieltä omasta elämästään.

Olen lukuisat kerrat muistanut jo kauan sitten lukemaani kiinalaista sananlaskua. Se menee jotenkin näin: "Elämä on jännä juttu. Kun vanhana alkaa jotakin tajuamaan siitä, tuosta opitusta ei ole enää hyötyä, koska kuolee kuitenkin kohta.."

Valitettavasti tekoja ei saa tekemättömiksi. Ainoa lohtu on se, että Jumalan edessä saan tehdä parannusta menneestä elämästäni ja Jumala armossaan pyyhkii nuo menneet virheet ja synnit pois. Ja kuten Jumala sanassaan sanoo, Hän ei enää sen jälkeen meidän syntejämme muista. Niitä ei Hänen silmissään ja muistissaan ole. Mutta vielä on kaksi, jotka virheeni muistavat. Minä ja sielunvihollinen. Viimeksi mainittu osaa heikkoina hetkinämme muistuttaa meitä noista synneistä.

Ainoa lohtumme noissa hetkissä löytyy Jumalan Sanasta. Saamme lohduttautua Jumalan käsittämättömän rakkauden edessä. Juuri sen tähden Jeesus tuli, että Hän tekee tyhjäksi vihollisen aikeet tuhota meidät.

Jos/kun olemme väsyneitä, masentunteita, sairaita, menneet virheet nousevat silmiemme eteen. Joskus niin rankasti, että alamme vaipua epätoivoon. Se on sielunvihollisen tarkoituskin. Ajaa meidät epätoivoon ja pois Jumalan läheltä. Jumalan Pyhä Henki kutsuu meitä tässäkin hetkessä armollisen Jumalamme lähelle. Johanneksen kirjeessä on upea lupaus: "Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.." - Jos olet virheesi, syntisi Jumalan eteen tuonut, minä voin julistaa Sinulle juuri nyt, että Jeesuksen Kristuksen tähden Sinä saat uskoa kaikki Sinun syntisi anteeksi.

Henrik Nouwen on yksi lempikirjailijani. Hän on kirjoittanut seuraavat sydämen tunnot, jotka sopivat meillekin tänään. "Meidän on tärkeää pitää kiinni siitä totuudesta, että Jumala ei ikinä lakkaa rakastamasta  meitä, ei silloinkaan, kun olemme teoillamme saaneet hänet murheelliseksi. Tämä totuus on auttava meitä palaamaan Jumalan aina läsnä olevaan rakkauteen. Muut voivat hylätä minut, mutta minun Isäni ei minua hylkää."

Kuten vanhassa virressä ovat sanat: ".. muut kaikki hylkää, vaan Sinä et.." Meidän tulevaisuutemme ei ole ihmisten käsissä tai siinä, mitä he meistä ajattelevat. Tärkeintä on, että meidän elämämme on meidän Herramme ja Vapahtajamme käsissä. Ja mitä Hän ajattelee meistä. Raamatussa meille annetaan rohkaisu Jumalan ajatuksesta meihin: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.."

Heinrich Waggeri on kirjoittanut rohkaisun tätä päivää varten: ".. Älä  ajattele liian vähän itsestäsi. Ethän sinä voi vielä tietää, mitä Jumala on sinusta tekevä, mutta sinä saat katsoa häneen päin kärsivällisenä.. Ja kun me kerran kohtaamme Jumalan rakkauden, emme enää edes muista ahdistavia kysymyksiämme, koska kaikki on kirkasta."

Jumala rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan muu. Ja vaikka toiset eivät rakastaisi, Hän ei lakkaa rakastamasta. Se on tämän päivän huikein sanoma. Jumala voi antaa meille vaikka ihan uuden alun. Armosta. Lahjaksi. Sydän kiittää Jumalaa.

Jumala ei hylkää Sinua koskaan

"Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä." 2 Moos 19:9

Paksut, tummat pilvet peittävät usein taivaan. Aurinkoa ei näy, kaikki on synkkää. Sellaisina aikoina huolet täyttävät mielen. Me pelkäämme. Olemme niin voimattomia ja avuttomia nähdessämme voimia, joita emme hallitse.

Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. Synkimmässäkin pimeydessä hän on kanssamme. Vaikka sinä et voi nähdä häntä ja tuntea hänen läsnäoloaan, hän on läsnä. Hän ei koskaan hylkää sinua pimeyteen, sinä olet liian kallis hänen silmissään. Paksulla pilvellä on jokin tehtävä elämässäsi. Muutoin se ei olisi saanut lupaa peittää taivastasi. Hän johtaa myöskin pilviä. Niiden on toteutettava hänen suunnitelmiaan ja päämääriään. Etkö ole kuullut, että vilja kypsyy pimeinä syysöinä. Valoisat, aurinkoiset kesäpäivät eivät anna eniten.."

Tuo edellä oleva teksti on H.E.Wislöffin. Teksti sisältää suuren viisauden. Jumala tulee häntä kaipaavan lapsensa luokse. Koska Jumala on Kaikkivaltias, hän voi tulla luoksemme sellaisessa muodossa, jota emme olisi koskaan voineet kuvitella. Usein me itse annamme Jumalalle ohjeet, miten hänen pitäisi toimia ja meidän elämäämme johdattaa. Usein me otamme kantaaksemme asioita, joita vain Jumala voi kantaa. Raamatussa on sana ja rohkaisu heittää kaikki murheet hänen päällensä, koska hän haluaa pitää meistä huolen. Ja mikä onkaan tämän heiton seuraus? Jumala rauha on varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Hänessä.

Voi, miten sokea voinkaan olla! Kuvittelen, että minä pystyn neuvomaan Jumalaa, miten hänen tulee toimia, sen sijaan että antaisimme hänelle valtuudet toimia meidän elämässämme niinkuin hän haluaa. Aivan viime vuosina on käsitykseni monista hengellisistä asioista muuttuneet. Tosi paljonkin. Kun olen lukenut vanhoja kirjeitäni, puheitani ym lähteitä, löysin jostakin seuraavan profetian sanan, jonka joku saarnaaja on Jumalalta saanut.

"Sinä olet kulkenut paljon ja saarnannut sanaani paljon, tehnyt työtäni ja rukoillut ihmisten puolesta, mutta sinä et ole antanut aikaasi minulle. Nyt minä olen sinut pysäyttänyt. Minä en vaadi sinulta nyt mitään. Minä vain odotan, että viivyt kasvojeni edessä ja otat vastaan minun rakkauteni. Vasta sen jälkeen minä voin sinua käyttää."

Ainoita asioita, mitä Jumala ei voi puolestamme tehdä, on lepääminen. Lepoon hän meitä kutsuu. Lepäämään, keräämään voimia tuleviin päiviin. Mutta myös lepäämään Hänen varassaan. Tänään Herra rohkaisee Sinua. Hän haluaa tulla avuksesi niihin asioihin, jotka pimittävät koko taivaan. Hän on edelleen Kaikkivaltias. Hänelle on kaikki mahdollista.

Eräs opettaja kertoi luokalleen ensimmäisen kerran siitä, miten Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Kun opettaja tuli siihen kohtaan, jossa Jeesus sanoo: "Lasarus, tule ulos!", eräs pikkutyttö nousi, rutisti innoissaan vierustoveriaan ja huudahti: "Minä tiesin, että Jeesus selviäisi siitä." Tämän päivän ilouutinen on, että Jeesuksen avulla Sinäkin tulet selviämään. Luota Häneen.

Kun kirjailija Marc Ian Barach sai kuulla sairastavansa syöpää, se muuttin hänen asennettaan dramaattisesti. Hän kirjoittaa: "Niiden seitsemän vuoden aikana, jotka syöpäleikkauksestani ovat kuluneet, olen elänyt elämää, joka olisi kerran ollut minulle mahdotonta käsittää. Otan puhelimen pois seinästä aamulla, en koskaan jätä aamiaista väliin, jätän silloin tällöin määräajat noudattamatta, tai, jopa rahanpuutteest huolimatta, jätän työn kesken, jos se alkaa viedä liian paljon voimiani tai loitontaa minua rakkaistani. Haluaisin kyllä saada vielä monta asiaa valmiiksi, mutta vanha kunnianhimoni tuntuu loistokkaalta paikallaanjuoksulta. Urani, johon sitoutumista pidin kiistattomasti hyveenä, näyttää nyt huijaukselta.."

Paavo Ruotsalaiselle sanottiin kauan sitten: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.." - Jeesuksen sisällinen tunteminen on elämämme tärkein asia. Kun asiat Hänen kanssaan tulevat kuntoon, hän auttaa meitä selviämään kaikesta muusta mikä elämäämme liittyy. Rukoilen sydämeni pohjasta, että Hän saisi siunata Sinua juuri tällä hetkellä, kun tätä viestiäni luet. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Vain Hän voi antaa sisällesi rauhan, joka kestää.

”Tosi ystävä kävelee sisään silloin, kun koko muu maailma kävelee ulos.” (Winchell)

Hei taas pitkästä aikaa!

Kevät on ollut niin kiireinen, että kotisivuille kirjoittaminen on jäänyt. Ei ole ollut aikaa kaikkeen mihin haluaisi, mutta tässä nyt kirjoitan.

Kävin viime syksystä lähtien alueellista opas-kurssia. Se oli erittäin mielenkiintoinen. Vajaan vuoden aikana kertyi mapillinen tietoa Tammelasta ja sen lähikunnista. 

Viime lauantaina oli sitten näyttökoe. Linja-auto lähti Forssan torin turistipysäkiltä. Jokaiselle kurssilaiselle annettiin järjestysnumero arpomalla. Auton takaosassa oli kaksi kaupungin edustajaa ja kaksi Suomen Opasliiton edustajaa arvioimassa, miten oppaat suoriutuivat tehtävästään. 

Kierroksen jälkeen oli arviointitilaisuus, jossa jokaisen suoritus arvioitiin yksityiskohtaisesti. Tuon päivän paras uutinen oli se, että selvisin kokeesta.

Vuosia sitten olin kotiseuroissa. Siellä eräs nainen käytti puheenvuoron, jossa kertoi, miten oli tullut uskoon ja miten oli Jeesuksen kohdannut. Kun seurat olivat ohi, eräs paikalla ollut mies tuli naisen luo ja sanoi, että "oli hyvä kun käytit todistuspuheenvuoron, kun sinä et ole yhtään uskovan ihmisen näköinen."

Olin tosi järkyttynyt. Kuka meistä voi arvioida toisen uskoa vain ulkonäön perusteella.

Kun olen ajatellut Sinua, mielessäni on ollut kaksi tarinaa, jotka liittyvät enkeleihin. Ensimmäinen on kirjasta "Sinua ajatellen". "Tahtoisin olla enkeli. En siksi, että saisin kultaiset siivet. Oikea enkeli ei sellaisia tarvitse. Vaan siksi, että minulla olisi voimia sinua varten, lohduttaakseni sinua niin kuin enkelit, tai parantaakseni, ollakseni tukenasi aina kun sitä tarvitset, nyt ja huomenna. Kun ajattelen Sinua täältä kaukaa, tahtoisin olla enkeli.. Aina on olemassa jokin ovi. Synkimmässäkin sielussa. Ja milloin et itse sitä huomaa, silloin voi tulla enkeli, koskettaa seinää, avata oven ja näyttää sinulle ulospääsytien uuden päivän valoon ja vapauteen.

Evankeliumi kertoo, että vangitun ystävät olivat etäällä ympäröineet häntä ajatuksillaan, hartaalla toivollaan ja rukouksellaan. Yksinäisessä sellissä hän oli ollut näkymättömän piirin ympäröimänä..

Ei meidän välttämättä tarvitse olla vankilassa, mutta elämäntilanteemme on sellainen. Uudessa testamentissa kerrotaan, miten Pietari oli vankilassa. Seurakunta, ystävät, läheiset rukoilivat koko ajan. Ja yhtäkkiä Pietarin luokse  ilmestyi enkeli, joka herätti Pietarin ja vankilan ovet avautuivat heille itsestään. Kun Pietari oli sitten ulkona vankilasta, enkeli katosi Pietarin näkyvistä, mutta Pietari oli vapaa.

Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiä luet. Jos olet toivottomana pimeässä, Jumala voi rakkaudessaan lähettää luoksesi enkeli, joka johdattaa Sinutkin vapauteen. Näin on käynyt minunkin kohdalla. Huikeata on se Raamatun sana, että "Jumalalle on kaikki mahdollista.." Vaikka et itse voisi, vaikka ei kukaan ihminen voisi Sinua vapauttaa, Jumala voi..

Toisen enkelitarinan löysin vuosia sitten. En muista, kuka sen on kirjoittanut. Sanoma on kuitenkin hyvä.
 
"Tuota, olisiko yhtään enkeliä vapaana? Vai ovatko kaikki jo liikkeellä? Ei, ei kyseessä ole hätätapaus. On vain niin harmaa aamu ja olen valvonut yöllä pää täynnä sekavia ajatuksia. Tuntuu, etten herää lainkaan, kättä tuskin jaksan nostaa. Mieli on niin maassa, että myyränkolotkaan eivät niin syvälle yllä. Olen väsynyt, kyllästynyt ja masentunut. Tiedän toki, että pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä liikkeelle. Mutta.. minä en jaksa. Siksi rohkenen pyytää yhtä enkeliä kaikkein pienintä edes.

Antaisitko hänelle mukaan kirjeen, Isä. Sellaisen viestin, että Sinä rakastat minua juuri näin uupuneena, yksinäisenä, masentuneena ja elämäni sotkeneena. Isä, jospa siinä rakkaudessa pystyisin lepäämään ja vielä nousemaan.."

Tuo tarina voisi olla kuin meidän sydämeltämme. Rukous, että Jumala lähettäisi meille jollakin tavalla viestin siitä, että olemme Hänelle rakkaita. Mikään ei ole niin tärkeää kuin tietoisuus siitä, että olemme Jumalalle rakkaita ja että Hän pitää meistä huolen.

Danielin kirjassa 9:21-23 ovat ihmeelliset sanat rukousten kuulemisesta: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, ja sanoi: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua."

Tuo edellä kirjoitettu Raamatun kohta on Jumalan rohkaisu Sinulle tänäään. Olet Jumalallesi tosi rakas. Jäädään turvallisesti Jumalan huolenpitoon. Mitään muuta turvaa meillä ei olekaan.

 

”Jos Jumala antaisi vain kerran vuodessa auringon nousta, niin vietettäisiin kiitos- ja ilojuhlaa. Mutta kun se nyt tapahtuu joka päivä, ei kukaan ihminen ajattele, että siitä tulee kiittää. Jospa oppisimme vähemmän valittamaan siitä, mitä meiltä puuttuu, ja enemmän kiittämään siitä, mitä meillä on. Se tekisi elämämme valoisammaksi.” Martti Luther

Aurinko on ollut melko harvinainen näky tämän talven aikana. Kun tätä tekstiä kirjoitan pitkästä aikaa, tuntuu, että aurinko on ollut yhtä kauan kateissa.

Elämä itsessään on mieletön juttu. Me voidaan kuolla milloin hyvänsä. Kyse on siitä, olemmeko valmistautuneita siihen? Ovatko asiamme Jumalan kanssa kunnossa.

Jeesus on kulkemassa tietä myöten valtavan kansanjoukon ympäröimänä ja seuraamana. Tien vieressä istui sokea mies, Bartimeus. Kun hän sai kuulla, että Jeesus on kulkemassa ohi, hän alkoi huutaa: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." Monet nuhtelivat miestä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta mies jatkoi huutamista, huusi vielä kovempaa. - Silloin Jeesus pysähtyi.

Mies tuotiin Jeesuksen eteen. Jeesus puhutteli miestä ja sanoi: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Mies halusi näkönsä takaisin. Ja ihme tapahtui, mies sai näkönsä ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Kun olemme Jeesukseen uskoen lähteneet seuraamaan Häntä, Hän opettaa meitä ja johdattaa.

1800-luvulla elänyt evankelista D. L . Moody kirjoitti uskon löytämisestä näin:
”Rukoilin itselleni uskoa ja luulin, että jonakin päivänä usko sitten tulisi ja iskisi minuun kuin salama. Uskoa ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Kerran luin roomalaiskirjeen 10. luvusta: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Olin pitänyt Raamattuni kiinni ja rukoillut saadakseni uskoa. Nyt avasin Raamatun ja aloin lukea ja uskoni on siitä lähtien kasvanut.”

Jeremia kirjan 17:7,8 kertoo samasta asiasta näin: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen levä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä."

Kun pidämme kiinni Jumalan Sanasta, meidän uskomme saa voimaa ja Jumala puhuu meille oman sanansa kautta. Juuri tänään löysin tekstin, jonka joku uskova ystävä on minulle lähettänyt vuosia vuosia sitten. Lainaan tuosta tekstistä vähän:

"..Olet ollut puu, joka kasvaa sinapinsiemenestä.. Nyt se puu on katkaistu ja uusi vesa nousee kannosta. Minä luon ja kasvatan uutta. Minä olen istuttanut sinuun taivasten valtakunnan siemenen ja kasvatan uuden puun, koska istuttamani siemen on sinussa. Kanto ei kuole, vaan versoo uutta.. Et voi itse määrätä kasvuvauhtia, etkä sitä, millaiseksi puuksi sinut kasvatetaan.. Tämä uusi puu kasvaa siitä rauhasta ja hiljaisuudesta, jonka minä olen sinulle antanut.."


One Way Missionin toiminnanjohtaja Tapani Suonto on kirjoittanut seuraavan suuren viisauden: "Yksi suurimmista tuskista on se, että Jumala vie esirukoilijan (uskovan) tielle, joka johtaa kuolemaan - kuolemaan näylle, maineelle ja luottamukselle kaikkeen siihen, mikä on lähtöisin omasta itsestä, jotta Herra saisi kunnian.."


Kuoleman kohtaaminen on aina rankka juttu. Mutta kuolemasta Jumalan Kaikkivaltiaan käsissä voi alkaa uusi elämä. Sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.

Muistan tilanteen monta vuotta sitten. Olin tuskaa täynnä. Syyllisyys, syntisyys, painoi sydäntä. Tunnustin Jumalalle syntejäni. Tämä tapahtui alkuillasta. Joskus puolenyön jälkeen, yhden aikoihin, kännykkäni piippasi. Siellä oli viesti, joka alkoi näin: "Jumala on antanut sinulle kaikki anteeksi. Saat jättää syntisi siihen Jeesuksen ristin juurelle.."

Mikä valtava tunne. Herra on edelleen kanssani.

"On myös niin tässä elämässä, että joskus Jumala sallii meidän kärsiä ihmisten taholta kipeitä lyöntejä ja epäoikeudenmukaisuutta, mitä ei millään voi oikaista, kun meitä ei tahdota kuulla. Silloin kun painostetaan lähtemään ja erotetaan yhteydestä, Jumalalla onkin omalleen varattuna toinen suunta, johon lähteminen niin selvästi osoitetaan.."

 

Meidät unohtaneet tai meitä lyöneet ihmiset eivät ratkaise kuitenkaan sitä, mikä on meille Jumalan tarkoitus ja johdatus. Vain se ratkaisee, mitä Jumala ajattelee, miten Hän elämäämme ohjaa.

 

Kenties katselet kaadettua puuta, kantoa, kuivaa erämaata. Kenties itket toisten ihmisten pahuutta, armottomuutta, unohtamista. Mutta saat olla varma, että Jumala ei ole Sinua unohtanut. Hän sanoo sanassaan: "Minä olen sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.."

 

Muistan lähtemättömästi tilaisuuden, jossa näyttelijä Ritva Oksanen kertoi eräästä Jumalan kohtaamisesta. Ritva lepäsi pitkällään. Hän kuuli sisällään selvästi, miten Jumala kehotti häntä ottamaan Raamattunsa ja lukemaan sieltä määrätyn kohdan. Meni pitkän aikaa, ennenkuin Ritva lopulta nousi. Hän luki tuon mainitun kohdan, jossa luki: "Nouse ylös, kun minä puhuttelen sinua.."
 

Tartutaan Raamattuumme. Ja aletaan lukea. Jumala haluaa tankata sinua. Vahvistaa uskoasi. Puhua sinulle. Johdattaa sinua. Antaa viisautta kulkea oikeaan suuntaan. Päästä irti elämästä, joka toimii vain ihmisten hyväksynnän varassa. Lopulta Sinun ja minun elämäni on Jumalan varassa. Jos luet tätä tekstiäni, Herra itse on laittanut sinua lukemaan, että Sinä olet Jumalallesi korvaamattoman rakas ja tärkeä. Älä usko vihollisen loppumattomia syytöksiä. Älä usko ihmisten tuomitsevia sanoja. Kuuntele, mitä Maailmankaikkeuden Herra itse puhuu sinulle.

 

Seuraavassa rohkaisun sanoja Psalmista 27:

 

Daavidin psalmi. Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle. Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan.. nostaa minut turvaan kalliolle. Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minua..

 

Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.” Herra, minä tahdon etsiä sinua.. älä kätke minulta kasvojasi. Älä vihastu, älä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani.. Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle.. Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa.. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan.”

Jumala, Vapahtaja, kulkee edellämme. Luotetaan Häneen. Rukoillaan.

 

 

 

On Jumala, jolle Sinä olet rakas

"Todellinen usko on kuin ihminen, joka pudottaa kirjeensä postilaatikkoon ja antaa sen mennä. Epäusko pitelisi kiinni kirjeen kulmasta ja samalla ihmettelisi, miksi vastaus viipyy."

Tuo edellä kirjoittamani lainaus on hyvä kuva uskosta ja rukouksesta. Tulevaisuutemme on täysin avoin. Kukaan ihminen ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jumala sen sijaan tietää. Kun uskomme elämämme Jumalan johdatukseen, Hän ohjaa meidän elämäämme oman hyvän suunnitelmansa mukaan. Hän myös varmistaa, että kerran, kun elämämme täällä ajassa päättyy, pääsemme kotiin Hänen luoksensa.

Uskon perusolemus on lapsenomaisuus. Me uskomme elämämme Hänelle. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Mitä enemmän kannamme omaa elämäämme ja tulevaisuutta käsissämme, sitä enemmän meitä rasittaa.

Viime viikot ja kuukaudet olen elänyt hyvin mielenkiintoista aikaa. Käyn parhaillaan paikallisen Wahren-opiston järjestämää alueellista opas-kurssia. Kurssin tarkoitus on antaa valmiudet toimia oppaana viiden kunnan alueella. Kurssiin liittyvän lopputyön tulen tekemään tästä kotikylästäni, joka on minulle tosi rakas ja tärkeä. Mitä enemmän tunnen alueen historiaa ja myös nykyhetkeä, sitä paremmin voin opastaa toisia.

Tämä sama tilanne on myös hengellisellä ohjaajalla. Jokaisella, joka uskoo Jumalaan, on mahdollisuus kertoa jollekin toiselle, mitä usko on. Jos en itsekään tunne Jumalaa, en voi kertoa hänestä kenellekään toiselle.

Entinen työtoverini, Jorma Kalajoki, kertoi Radio Dein ohjelmassa mielenkiintoisen tapauksen. Jorma halusi opastaa hiljan uskoon tullutta nuorta miestä siinä, miten välittää evankeliumia toisille. Jorma + tämä nuori mies menivät jonnekin kahvilaan ja alkoivat keskustelun läheisessä pöydässä istuvan porukan kanssa. Jorma kertoi, että lopulta tilanne meni siihen, että hän ja tämä naapuripöydässä ollut porukka väittelivät kiivaasti uskoon liittyvistä asioista. Mukana "oppilaana" ollut nuori mies kuunteli (ja ihmetteli) sivulta.

Lopulta tämä nuori mies kysyi, voisiko hänkin kertoa jotakin? Kun hän sai puheenvuoron, hän yksinkertaisesti vain kertoi siitä, miten usko oli muuttanut hänen elämänsä. Läsnäolevat kuuntelivat hiljaa nuoren miehen kertomaa. Omakohtainen todistus puhuttelee aina. Koska se on totta. Jorma kertoi, että häntä hävetti oma käytöksensä. Hän, jonka piti opastaa evankeliumin kertomisessa toisille, sortui väittelyyn toisten kanssa.

Vaikka olen vuosikymmeniä uskonut Jumalaan ja Jeesukseen, tuntuu, että vasta viime aikoina olen oppinut uskosta jotakin. Sanat ovat harvenneet. Vastaukset ovat loppuneet. Jäljelle on jäänyt vain hiljainen luottamus siihen, että Jumala pitää huolen. Tästä päivästä ja tulevista.

Tällä viikolla sain päätökseen ison urakan. Hengellinen työ Kansan Raamattuseuran palveluksessa sisälsi satoja tilaisuuksia, kuukausittain lähetettyjä lähettäjäkirjeitä, Heinolan alueella postitettuja evankelioivia tiedotuskirjeitä ym. Olen skannannut sähköiseen muotoon kaikki nämä kirjeet. Samoin olen kirjoittanut sähköiseen muotoon kaikki yli 20 vuoden aikana pitämäni puheet. Tällä viikolla työ tuli valmiiksi ja juuri äsken, ennen tämän plogin kirjoittamista, poltin cd-levylle kaikki puheet ja kirjeet. Tosi pieneen tilaan mahtuu satojen tuntien työ.

Hudson Taylor, lähetystyön uranuurtaja, oli elämänsä viimeisinä kuukausina niin väsynyt, että kirjoitti rakkaalle ystävälleen: "Olen niin heikko, etten kykene kirjoittamaan, en lukemaan Raamattuani enkä edes rukoilemaan. Voin vain levätä hiljaa Jumalan käsivarsilla, niin kuin pieni lapsi ja luottaa Häneen."

Tuo ihmeellinen Jumalan mies, joka oli ollut niin täynnä Jumalan Hengen voimaa, joutui fyysisen sairautensa ja heikkoutensa tähden tilaan, missä voi vain maata hiljaa ja luottaa. Tässä on kaikki, mitä Jumala sinuakin, rakasta lastaan, pyytää väsyneenä ja kärsimyksen poltteessa tekemään. Älä yritä olla voimakas. Ole vain hiljaa ja tiedä, että Hän on Jumala."

Tuo teksti on niin totta. Siinä on sanottu uskon ytimestä jotakin tosi syvää. Usko on itsensä jättämistä Jumalan käsiin. Tutussa lasten virressä on sanoma: "Herra, kädelläsi asua mä saan.. kutsut ystäväsi lepäämään.. käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.. Onneni on olla Herraa lähellä.."

Vuosikymmeniä sitten luin erään runoilijan tekstin, missä hän kertoi, että hänellä on taipumus kulkea ajatuksin pitkälle tulevaisuuteen. Mitä pidemmällä hän on käynyt, sitä väsyneempi hän on ollut.

Juuri tänään meidän Herramme kutsuu minua/Sinua elämään tätä päivää. Tämä päivä on hänen antamansa lahja. Vapaus löytyy, kun vain jään Hänen varaansa.

Kauan sitten löysin G. Appletonin tekstin, joka on huikea kuvaus itsensä löytämisestä, Jumalan sydämen tavoittamisesta.

"Jumalani, anna minulle Hengen kynttilä, kun laskeudun oman olemukseni syvyyksiin. Näytä minulle se, mikä on kätkettyä, unohtuneiden muistojen ja kipujen varastohuoneet. Vie minut elämäni alkulähteille, kerro, millainen olen, mikä on nimeni. Anna minulle vapaus kasvaa niin, että minusta voisi tulla se minä, jonka siemenen kylvit, kun loit minut. Syvyydestä minä huudan sinua Herra."

En tunne enkä tiedä, ketkä kaikki käytte tätä plogiani lukemassa. Voin kuitenkin kertoa, että rukoilen, että Jumalan Pyhä Henki voisi siunata juuri Sinua. Olet Jumalallesi äärettömän rakas. On yksi, johon voi luottaa. Ja se on Hän.

Ole minulle syntiselle armollinen

Olen kuullut ja lukenut monenlaisia kutsuja, joita Jumala on ihmisille antanut. Yksi ihmeellisintä on ollut jo vuosia sitten edesmenneen kirjailijan ja julistajan, Tapio Nousiaisen, saama kutsu kirjoittaa kirja uskoville ihmisille avuksi. Tuon kirjan nimi on "Kristuksen kanssa kärsimyksen koulussa".

Lainaan tähän pienen pätkän tuosta kirjasta:
Jumala alkoi yhtäkkiä puhua. Hän sanoi: "Nouse työhön. Sinun pitää kirjoittaa kirja kristityille. Sitä kirjaa lukevat uskovaiset yli rajojen ja tunnustusten. Monet tulevat siitä lohdutetuiksi ja siunatuiksi. Älä epäile. Saat kirjoittaa sen täällä mökillä ja viimeistellä syksyllä kaupungissa.

Sama ilmoitus toistui useana päivänä. Huokasin ja ajattelin: "Taasko Herra? Enkö saanut levätä kirjan tekemiseltä edes yhtä kesää?" Mutta Herra sanoi: "Taas? Aika on lyhyt. Nouse ja kirjoita!"

Tapio Nousiainen alkoi kirjoittaa. Ja toisaalta, miten puhuttelevaa, järkyttävää, Tapio Nousiainen kuoli sillä viikolla kun kirja alkoi valmistua kirjapainossa. Viimeinen tehtävä oli suoritettu.

Kuuntelin muutama päivä sitten Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherran, Jouni Lehikoisen, radioblobia Radio-Deissä. Hän kertoi siitä, miten Tanskassa on ajauduttu siihen, että lukuisia kirkkoja on myynnissä. Sama tilanne alkaa olla totta myös Ruotsissa. Väkeä käy niin vähän, talous ei kestä isojen kirkkojen ylläpitoa. - Tuo blogi puhutteli. Miten tilanne on Suomessa, meidän kirkossamme?

Hyvin monelle kirkko ja hengellisyys alkavat olla vieraita. Tämä muutos on tapahtunut pikkuhiljaa. Suunta on huolestuttava. Yksi Teistä blogini lukijoista lähetti minulle viestin hiljan. Hän kertoi, miten oli saanut sydämelleen rukoilla oman seurakuntansa puolesta. Erityisesti Jumalanpalveluksen puolesta. Vielä hän kertoi alkaneensa itsekin käydä oman seurakunnan Jumalanpalveluksessa.

Rukouksesta on puhuttu, opetettu ja kirjoitettu tosi paljon. Mutta mikään opetus ei auta, ellemme itse rukoile. Kauan sitten luin jostakin tekstin, jonka sisältö oli suunnilleen seuraava: Jos näkisimme rukouksen valtavat mahdollisuudet, me rukoilisimme koko ajan. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, ettemme rukoilisi.

Olen lukenut monia rukoukseen liittyviä aforismejä ym. Minusta yksi puhuttelevimmista on tämä: "Missä on paljon rukousta, siinä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siinä on vähän siunausta. Missä ei ole ollenkaan rukousta, siinä ei ole ollenkaan siunausta."

Minun pitäsi rukoilla enemmän. Pyhä Henki minussa auttaa minua, kun alan rukoilla. Eräässä isossa seminaarissa kuulin huikean ajatuksen: "Kun alamme rukoilla, Jumala itse alkaa rukoilla meissä.." - Kyse on siitä, alammeko rukoilla.

Kirjakaupoissa, kirjapöydillä ja kirpputoreilla on myynnissä monia hyviä rukouskirjoja, joita kannattaa käyttää avuksi, varsinkin silloin, kun omat sanat ovat hukassa. Lohjan Vivamossa järjestettiin kerran suunnittelupalaveri, jonka yksi osa oli rukoushetki Särkyneen Sydämen Kirkossa. Mukana ollut Antero "Mooses" Laukkanen kertoi tilanteesta. Paikalla oli yksi ortodoksimunkki, joka rukoushetkessä käytti pientä rukouskirjaa. Kun munkki luki rukousta, hän alkoi itkeä. Antero kertoi mielessään ajatelleensa, että "..ei osaa edes rukoilla, kun käyttää rukouskirjaa.." - Silloin hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle suoraan: "Milloin sinä itse olet rukoillut ja itkenyt?"

Yritän antaa muille kuvaa syvästä hengellisyydestäni, mutta oma ajatusmaailmani ja puheenikin voivat olla täynnä toisten Jumalan lasten arvostelua. - Voi minua hengellistä näyttelijää, joka vuosien aikana olen oppinut puhumaan ja käyttäytymään hengellisesti.

Paavali kirjoitti: "Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.." On tuskallista nähdä oma pahuutensa. Tuntuu, että hengellinen kasvu on olematonta. Minussa ei ole mitään hyvää. Kun vihollinen syyttää minua hengettömyydestä ja syntisyydestä, hän on oikeassa. Mutta tänäänkään minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä Jeesuksen, Vapahtajan tykö. Ja tunnustaa hänelle täydellinen epäonnistuminen. En selviä ilman Häntä. En päivääkään. Raamatussa on sana, miten Jeesus itse rukoilee Isän edessä meidän puolestamme. Se on rukous joka kuullaan.

Tanskassa on kirkko, jossa on suuri kipsistä valettu Jeesus-Vapahtaja-patsas. Kun taiteilija oli tehnyt patsaan valmiiksi, Jeesuksen kädet olivat koholla. Taiteilija jätti valmistuneen patsaan kuivumaan, ja laittoi patsaan päälle lakanan suojaksi. Kun hän seuraavana aamuna tuli kirkkoon, Jeesus-patsaan kädet olivat laskeutuneet alas. Niin taiteilija jätti kädet niin ja patsaan Jeesus on siunaus-asennossa.

Jo vuosia tuo kirkko ja patsas on ollut lukuisten turistien käyntikohteena. Eräs kävijä oli jälleen Jeesus-patsaan edessä. Hän kysyi oppaalta, että mitä ihmeellistä tässä patsaassa on? Opas sanoi hänelle: "Käy Jeesuksen eteen polvilleen.." - On aivan toista olla polvillaan Jeesuksen edessä omat syntinsä tuntien, epäonnistuneena, sairaana, voimattomana..

Tälläinen ihmeellinen Jeesus meillä on. Hän ottaa minut vastaan tänäänkin, tälläkin hetkellä. Epäonnistuneena, sairaana.. Sydämestä nousee kiitos. Vain Hänen ansiostaan saan syntini anteeksi. Vain Hänen ansiostaan pääsen kerran Taivaaseen. Ihmeellinen Jeesus.

1 Moos 31:50 ”..niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on..”

Jokainen tietää, mikä on kanava. Kanava sanaa käytetään vesistö-terminä, mutta myös TV-kanavista puhutaan. Kanava-sanaa käytetään hengellisenäkin käsitteenä kuvaamaan yhteyttä Jumalan ja ihmisen välillä. Vuosia sitten kuulin hyvän tarinan tähän liittyen.

Eräs uskova mies kävi illalla nukkumaan. Mies makasi selällään ja laittoi kädet ristiin rinnan päälle. Siinä hän rukoili ja siihen hän nukahti. Kun mies aamulla heräsi, hän oli edelleen samassa asennossa kädet ristissä. Mies totesi: ”Oho, kanava on ollut auki koko yön."

Moni kokee hengellisessä elämässään tilanteen olevan toisinpäin. Yhteydenpito ja yhteys Jumalaan pyrkii katkeamaan, harvenemaan, meidän puoleltamme. Piispa Voitto Huotari sanoi muutama vuosi sitten Heinolan rukouspäivillä suuren viisauden: "Jos tuntuu, että Jumala on kaukana, kumpi on liikkunut? Jumala vai ihminen?"

Katselin telkkarista ohjelmaa, jonka aiheena oli sydäninfarkti. Verisuonet voivat ahtautua/tukkeutua niin pahasti, että veri ei enää pysty kulkemaan ja tulee tukos. Monien kohdalla esim. ruokailutottumukset, kiire ym ovat vaikuttaneet elimistön kunnon rappeutumiseen. On voitu elää vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä ilman, että elämäntyyliin on kiinnitetty mitään huomiota. Kun sydän alkaa oireilla tai tulee infarkti, monet asiat yleensä muuttuvat. – On pakko jotta elämä voisi jatkua. On pakko tarkistaa ruokavaliota, kuntoilun huomioimista, koko elämää.

Luuk 6:45 puhuu myös sydämestä: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Entä miten meidän sydämemme ja hengellisyytemme jaksaa tänään? Mitä meidän sydämemme on täynnä? Entä sitten meidän puheemme?

Olin monta vuotta sitten kurssilla, jonka aiheena oli "Puhelimen käyttö markkinoinnissa". Kurssilla opetettiin, miten puhelinta voidaan käyttää myynnin ym. apuna. Kurssi alkoi sillä, että kurssin vetäjä kiersi nauhurin ja mikrofonin kanssa jokaisen kurssilaisen tykönä. Puolet porukasta sai sanoa nauhalle, miten kukin vastaa omaan työpuhelimeensa, toinen puoli sai sanoa, miten esittelee itsensä soittaessaan jollekin. Oli "jännä" kuulla oma äänensä.

 

Samoin, jos meidän elämäämme ja puheitamme nauhoittaisi tai kuvaisi salaa joku ulkopuolinen, voisimme hämmästyä, monesti jopa hävetä käyttäytymistämme. Varmasti kukaan meistä ei rohkenisi antaa toisten kuunnella kaikkea sitä, mistä puhumme esim. kotonamme.

Olemme helposti ihmisten orjia ja riippuvaisia toisten hyväksymisestä. Jos toiset tietäisivät kaiken meistä, tuskin he enää pitäisivät meistä..

Kunpa pystyisimmekin näkemään omaa elämäämme ulkopuolisen silmin, koska niin usein olemme sokeita itsellemme. Väärien ruokailutottumusten ja elämäntapojen vaikutuksesta, meidän sydämeen on tarttunut niin paljon turhaa, vahingollistakin, joka estää meitä voimasta hengellisesti hyvin.

Hep 4:13 ”Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.”

Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen asti. Ja se on ratkaisevaa.

Potilas, joka on menossa ohitusleikkaukseen, on ennen leikkausta ollut varjoainekuvauksessa, jossa suonet on kuvattu. Ja tukokset ovat paljastuneet.

Samoin Herra on "kuvannut" meidät. Hän haluaa hoitaa meitä, jos vain suostumme Hänen hoitoonsa.

On asioita, joita Herra ei voi tehdä puolestamme: sanan tutkiminen ja sydämen oven avaaminen Jumalalle. Jos tuntuu, että Jumala on kaukana.. Ja itse tiedämme kulkeneemme Hänestä kauas, saamme juuri tällä hetkellä tunnustaa asian Hänelle.

Danielin kirjan 9. luvussa profeetta tunnustaa Jumalan edessä omia ja kansansa syntejä: ”Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin syntini ja sanoin: ”Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi. Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan, kapinoineet ja poikenneet sinun käskyistäsi ja laeistasi.. Mutta sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet armollinen ja voit antaa meille anteeksi, vaikka olemme luopuneet sinusta.. Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.."

 

Johanneksen kirjeessä on ihmeellinen lupaus sille, joka tuntee ja tunnustaa syntinsä: "..jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

 

Danielin kirjassa on myös edelliseen liittynyt huikea rohkaisun sana: "Ja iltauhrin aikaan, minun vielä rukoillessani, saapui luokseni nopeasti lentäen se mies, Gabriel, jonka jo aikaisemmin olin näyssä nähnyt. Hän neuvoi minua ja sanoi: ”Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua.”

Tänään Herra lähettää meillekin sanan: "Heti, kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana.. Jumala antaa Sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi, koska Hän rakastaa sinua."

Saat tuntea sydämessäsi, että tämä sana on totta. Juuri sinua varten. Ja minua.