Kun Pietari oli vaipumassa aaltoihin, Jeesus ojensi kätensä ja auttoi Pietarin veneeseen. Ehkä Sinäkin koet, että uppoat ja hukut epäilyksiin, huoliin ahdistuksiin.. Mutta Jumalan valtaistuimelta ojentuu käsi Sinua kohti. Siihen saat tarttua. Ja tulet näkemään, että Herra auttaa Sinua. Hän on selvittänyt vaikeampiakin asioita kuin Sinun

Olen paljon muistanut Sinua ja rukoillut Sinun puolestasi. Rukoilen koko sydämestäni, että seuraavat tekstit saisivat tuoda ajatusmaailmaasi ja sydämeesi rohkaisua Jumalan sydämeltä.

 

Muinaisista ajoista lähtien liitto on ollut korkein niistä keskinäisen sitoutumisen ja yhteyden muodoista, joita kaksi henkilöä on voinut keskenään ilmaista. Raamatussa sana ”liitto” merkitsee ”kahlehtia yhteen”. Liitto sitoi liittokumppanit yhteen eliniäksi. Se merkitsi, että kaksi ihmistä oli tullut yhdeksi.
 

Usein liittokumppanit ojensivat miekan toisilleen sen merkiksi, että jokainen vihollinen, joka hyökkäsi toista vastaan, joutuisi kohtaamaan molemmat liiton osapuolet. Se oli tapa sanoa: ”Minun voimani on kuin sinun voimasi. Minun aseeni ovat kuten sinun aseesi.” Toisessa seremoniassa, joka liittyi liiton solmimiseen, liittokumppanille annettiin sandaali. Tämä symbolisoi henkilön sitoutumista matkustamaan niin kauas kuin oli tarpeen seisoakseen ystävänsä rinnalla. Liitto oli todellakin keskinäisen sitoumuksen vahvin ilmaisu. Solmittiinpa liitto sitten ystävysten, miehen ja vaimon tai Jumalan ja ihmisen välillä, ei ollut olemassa sitä suurempaa tapaa osoittaa sitoutuvansa toiseen. Liitto oli syvin ja kestävin kahden sielun välinen sopimus.
 

Arkki ei suojellut Nooaa, vaan se liitto, joka hänellä oli Jumalan kanssa. Liitto tarjosi kaiken, mitä Nooa ja hänen perheensä tarvitsivat selviytyäkseen suurimmasta maailmaa kohdanneesta tuhosta. Nooan nimi merkitsee lepoa. Nooa ei koskaan asettanut kyseenalaiseksi sitä, että tulva todella tulisi tai ihmetellyt, miten rakentaisi arkin. Nooa ei horjunut uskossaan, ihmetellen oliko koko ajatus hänestä vai Jumalasta. Joka on liitossa Jumalan kanssa, voi lakata ponnistelemasta; hän voi levätä siitä kamppailusta, joka koskee Jumalan suunnitelmaa hänen elämässään.
 

Liiton lopullisena päämääränä on mahdollistaa laajamittainen jumalallisen voiman ilmestyminen, joka lopulta täydellisesti kirkastaa Jumalaa. Niinpä Jumalan lupaus Nooalle – ”Sinun kanssasi minä teen liiton” – on itsessään vakuutus siitä, että se, mitä Jumala on luvannut tulee varmasti tapahtumaan. Meidän ulottuvillamme on seurauksiltaan laajakantoisempi uskon taso, joka vie pidemmälle kuin vain sen uskomiseen, että eräänä päivänä Jumala aikoo tehdä jotakin tärkeää elämämme kautta. Se on usko, joka ymmärtää, että Hän aikoo tehdä kauttamme jotain merkityksellistä tässä ja nyt.
 

Kun olet tehnyt liiton Jumalan kanssa, vaikka tänään tai vuosia sitten, saat luottaa, että liitto on edelleen voimassa. Vaikka Sinä olisit rikkonut kaiken, mitä lupasit aikanaan Jumalan edessä, Jumala ei ole rikkonut lupaustaan pitää Sinusta huolta. Saat palata Jumalan luokse. Ja ihmetellä, että Jumala on ollut uskollinen kaikki ne ajat/vuodet, jolloin Sinä olet kulkenut omia teitäsi Jumalan kokonaan unohtaen.

Seuraava teksti kuvaa sitä, miten uskovan elämään voidaan sallia aivan käsittämättömiä vaiheita. Nämä vaiheet ovat meille usein kaikkein rankimpia. Kun emme löydä mitään selitystä sille mitä meille tapahtuu/sallitaan.

 

Jobin kirja käsittelee olemassaolon kaikkein arvoituksellisinta ongelmaa: kärsimystä. On kärsimyksiä, jotka voidaan selittää esim. synnistä johtuvat kärsimykset tai kärsimykset Kristuksen tähden. Mutta on myös kärsimyksiä, joita ei välittömästi voida selittää, ja näihin kuuluivat ne, joita Job sai kokea. Eräänä päivänä vyöryivät hänen osakseen kaikki mahdolliset onnettomuudet, eikä hän voinut ymmärtää, minkä vuoksi. Hänen ystävänsä luulivat ymmärtävänsä Jobin kärsimysten syy-yhteydet, mutta Jumala hylkäsi kaikki heidän selityksensä harhaanjohtavina.'
 

Kun Jumala johtaa valittujansa eteenpäin, Hän vie heidät ennemmin tai myöhemmin johonkin SELITTÄMÄTTÖMÄÄN, ja voi sitä, jolla on oma selityksensä siihen, mitä Jumala ei selitä! Olemassaolon suurin syvyys on selittämätön ja se, joka tuntee Jumalan, tyytyy, vaikka ei tiedä mitään, ja elää uskosta. Jumala ei milloinkaan selittänyt Jobille hänen kärsimyksiänsä. Jumala hylkäsi ystävien selityksen. Hän ilmestyi Jobille, ja se oli Jobille kylliksi. Herra tahtoo viedä omansa siihen, etteivät he ole riippuvaisia mistään muusta kuin Hänestä itsestään. Olen lähes varma, että joku Teistä blogini lukijoista on juuri tällä hetkellä tällaisessa tilanteessa. Ja kuinka ihmeellistä on se, että silti Jumala on tuossa hetkessä mukana.

 

Entinen työtoverini, Kalevi Rautjoki, kertoi, miten hän koki vuosia sittentäydellisen loppuun palamisen työssään. Eräs Kalevin työtoveri tuli hänen luokseen ja totesi, että usko ei ole vain yksityisasia, vaan se on myös kollektiivinen, yhteisöllinen. Työtoveri sanoi, että nyt Sinun ei tarvitse/jaksaa uskoa. Nyt me muut/läheiset voidaan uskoa Sinun puolestasi. Minusta tuo näkökulma on huikea. Minäkin voin täällä kaukana uskoa Sinun puolestasi, vaikka itsestäsi tuntuu, että uskoa ei enää ole jäljellä yhtään. 
 

Jobin kirja osoittaa, että on kärsimyksiä, joiden syy on etsittävä Taivaasta. On voittoja, jotka voidaan saavuttaa Jumalalle vain, kun Hänellä on pyhiä, joiden elämän Hän uskaltaa asettaa alttiiksi saatanan raivolle. Jobista tuli taistelutanner, jonka ylitse vyöryi koko saatanallinen sotakoneisto. Mutta se ei voinut murtaa Jobin luottamusta Herraan, vaikka hän ei voinut ymmärtää mitään. Se vain kirkasti ja puhdisti Jobia, niin että hän saattoi vastaanottaa Jumalalta suuremman siunauksen kuin mitä hän koskaan oli voinut käsittää.”
 

Suurimmat taistelut ja lamaantumiset koetaan hengellisessä elämässä juuri ennen Jumalan antamaa voittoa. Jumalan lupaukset ovat voimassa sinua varten juuri tänään. Edessäsi on uusien mahdollisuuksien maailma. Käännä katseesi Hänen lupauksiinsa. Rohkaise mielesi Herrassa. Hän on sinun kanssasi juuri nyt. Sinun elämäsi ongelmat eivät ole Hänelle ylivoimaisia. Kokemasi tappiot Hän kääntää voitoksi. Hänellä on hyvä suunnitelma elämällesi.
 

Meillä ihmisillä on taipumus pitää huolta monista elämämme asioista. Emme esimerkiksi unohda käydä ruokakaupassa. Käymme siellä lähes päivittäin. Elämä voi mennä sekaisin, jos vaikka kahvi on lopussa. Jos pitäisimme yhtä hyvää huolta hengellisestä elämästämme, meillä ei olisi mitään hätää. Usein hengellinen tankkaus  kuitenkin jää sattumanvaraiseksi. Luemme Raamattuamme silloin tällöin, harvakseltaan tai ei koskaan.. Rukoilemme silloin, kun on äärimmäinen hätä.. Henkilökohtaiset tapaamiset Jumalan kanssa rajoittuvat minimiin. Ajattelemme Jumalalla olevan muita kiireitä. Jos tankkaus ei toimi, hengelliset voimamme loppuvat. Jeesus sanoi kauan sitten: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." = Olemme helposti hengellisellä tuuliajolla, kun emme tunne Raamattuamme, emmekä elä Jumalan varassa vaan omassamme.

 

Hengelliset varastot on täytettävä ajoissa.
 

Hengellinen elämämme ja palvelumme on sidottava ja valjastettava elävän Jumalan kanssa koettuihin kohtaamisiin. Jos näin ei tapahdu, turhaudumme toisiin ihmisiin ja masennumme kohdatessamme viivytyksiä. Astumme pois voiman läsnäolosta ja jäämme vaille hengellistä suojausta. Profeetta Elian kokemus Hoorebin vuorella osoittaa meille, miten Jumala käyttää ahdistuksen kausiamme valmistaen meitä niiden kautta suurempaan kirkkauteen. Meidän hengellinen kuivuutemme johtaa uuteen riippuvuuteen Jumalasta, ja tämän riippuvuuden kautta saamme uusia tehtäviä ja enemmän voimaa.

 

Jumala on aina ollut kiinnostuneempi sydämemme tilasta kuin käsiemme töistä. Se, mitä olemme Hänelle, on paljon tärkeämpää kuin mitä me koskaan tulemme tekemään Hänelle. Niinpä jos omistautumisemme tehtävällemme on suurempi kuin omistautumisemme Hänelle, Hän tulee itse estämään meitä menestymästä. Jumala vapauttaa meidät voitelua vailla olevasta innostamme nimenomaan rakkautensa tähden. Hän ehdyttää tahallaan voimamme. Jumala ei halua menestyksemme olevan seurausta omista voimavaroistamme vaan yhteydestä Hänen kanssaan.
 

On aikoja, jolloin Jumalan täytyy vapauttaa meidät aikaisempien kokemustemme kahleista, jotta Hän voisi johtaa meidät sisälle uuteen auktoriteettiin ja uusiin siunauksiin. Herra kulki ohitse, mutta Hän ei ollut myrskyssä, maanjäristyksessä tai tulessa, jotka olivat kaikki Elialle tuttuja vertauskuvia. Herra, joka aiheutti nämä valtavat ilmiöt, ei ollut itse yhdessäkään niistä. = Usein me olemme sidottuja vanhoihin malleihin. Odotamme Jumalan toimivan niin kuin Hän ennenkin toimi. Kenties juuri tässä tilanteessa, missä olemme, Jumala haluaa tehdä elämässäsi jotain aivan uutta.
 

Elialle valtavat ilmiöt olivat olleet merkkejä Jumalan hyväksynnästä. Mutta jotain uutta oli tapahtumassa, jotain, mikä edellytti uutta alistumista elävälle Jumalalle. Voimaa oli tulossa kaksinkertainen määrä! Tämän uuden voitelun ominaispiirre ei näkyisi ainoastaan yliluonnollisissa ilmiöissä, vaan suuremmassa viisaudessa, ja myötätunnossa.
 

Jumala ei taistele meidän huomiostamme; Häntä tulee etsiä, Hän ei säikyttele meitä. Hänet tulee huomata. Maanjäristyksen, tulen tai suuren myrskyn erottamiseen ei tarvittu mitään erityistä taitoa. Mutta voidaksemme aistia Jumalan pyhän hiljaisuuden, muiden toimiemme täytyy lakata. Maailmassamme, joka on täynnä raskaita paineita ja jatkuvia häiriötekijöitä, sydämiemme huomion tulee kiinnittyä Jumalan Hengen näkymättömään maailmaan. Meidän tulee oppia näkemään Hänet, joka on näkymätön.
 

Jos vihollinen onnistuu johtamaan huomiomme pois Jumalan kanssa viettämästämme ajasta, se kykenee pitämään meidät eristettynä siitä Jumalalta tulevasta voimasta ja avusta, joka mahdollistaa voiton taisteluissamme. Meidän ulottuvillamme on seurauksiltaan laajakantoisempi uskon taso, joka vie pidemmälle kuin vain sen uskomiseen, että eräänä päivänä Jumala aikoo tehdä jotakin tärkeää elämämme kautta.  
 

Jumalan ”taivaallinen kutsumus” vetää meidät opinkappaleittemme läpi varmaan ja välittömään läheisyyteen Hänen kanssaan. Matka johtaa meidät antautumisen tilaan, jossa annamme itsemme kokonaan Hänen käsiinsä. Meidän täytyy oppia kuuntelemaan Häntä;

Seuraava teksti on lohduttanut minua monta kertaa. Se kuvaa sellaista käsittämätöntä vaihetta, jota oli siinä olevan tosi vaikea ymmärtää. Mutta vasta lopussa oli nähtävissä selkeästi se, miten upeasti Jumala hoiti omaansa, tosi syvältä. 
 

Joitain vuosia sitten kävin läpi vaikean kauden, jonka aikana jouduin muutamien ihmisten jatkuvan kritiikin kohteeksi. On olemassa rakentavaa kritiikkiä, joka tulee niiltä ihmisiltä, jotka rakastavat sinua, kritiikkiä, joka opettaa ja auttaa sinua menestymään. Mutta on katkeroituneesta hengestä lähtöisin olevaa kritiikkiä, jonka tarkoituksena ei ole oikaista sinua vaan tuhota sinut. Suhteeni näiden ihmisten kanssa oli jälkimmäistä laatua.
 

Ollakseni rehellinen, olen varma siitä, että elämässäni oli epätasapainossa olevia alueita; jotkut näiden ihmisten valituksista olivat oikeutettuja. Mutta paljon siitä, mitä heillä oli sanottavanaan, sanottiin toisille minun selkäni takana. Vaikka miten yritin, mitkään sanani tai katumuksen ilmaisuni eivät saaneet heitä lopettamaan.
 

Kolmen vuoden ajan etsin Herraa, mutta Hän ei puolustanut minua heidän syytöksiään vastaan. Sen sijaan Hän teki työtä minussa. Hän kurottautui syvälle sieluni syvimpiin sopukoihin asti ja alkoi kosketella elämäni kätkettyjä alueita.
 

Herralle kysymyksessä ei ollut syntini, vaan oma minäni. Raamattu sanoo, että meidän syntimme ovat aina edessämme. Mutta en nähnyt sisälle omaan sieluuni. Herra salli tämän kritiikin jatkua, kunnes se toi pintaan jotain syvempää ja perustavampaa laatua olevaa vääryyttä kuin mikään opillisista tulkinnoistani tai synneistäni. Se riisui minut paljaaksi.
 

Pyhä Henki alkoi näyttää minulle, miten helposti annoin ihmisten kritiikin vaikuttaa minuun, ja erityisesti, miten suuresti rauhan tunteeni oli riippuvainen ihmisten hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Vaikka miten olisin rukoillut, Jumala ei vapauttanut minua vihollisestani. Hän pelasti minut tappamalla sen osan minussa, joka oli haavoittuvainen viholliselle, ja Hän teki sen nimenomaan syytöksien kautta.

En koskaan unohda sitä päivää, jolloin ymmärsin sekä Jumalan että paholaisen haluavan minun kuolevan, mutta eri syistä. Saatana halusi tuhota minut pahoilla puheilla ja sitten näännyttää minut sillä, että jatkuvasti selittelisin omaa näkökantaani ihmisille. Samaan aikaan Jumala halusi ristiinnaulita sen osan sielustani, jota paholainen saattoi ylipäätään käyttää niin helposti hyväkseen. Ratkaiseva päivä oli se, jolloin ymmärsin, että tämä taistelu ei päättyisi ennen kuin kuolisin sille, mitä ihmiset sanoivat minusta. Luultavasti juuri tässä vaiheessa minusta tuli lopulta ja todella Jumalan palvelija.
 

Nyt katson täynnä ihmetystä sitä, mitä Herra teki noiden hirveiden, mutta kuitenkin ihmeellisten kuukausien aikana. Hän tiesi, että tulisi aika, jolloin kirjoittamani asiat tulisivat koskettamaan miljoonien ihmisten elämää. Rokottaakseen minut ihmisten ylistystä vastaan Hän kastoi minut ihmisten arvostelulla, kunnes kuolin ihmisten hallinnalle.
 

On aika, jolloin Jumalan kosketettua sinua Hengessäsi syntyy jotakin sellaista, joka on todella lähtöisin Kristuksesta. Se on oikeastaan aika, jolloin Jumalan toiveet alkavat täyttää mielikuvitustasi ja unelmiasi. Tämä kokemus muistuttaa hyvin paljon raskautta. Se, minkä Jumala on aloittanut sinussa, kasvaa nyt rukoustesi suojaamana saaden uskostasi ravintoa. Kristus saa muotoa sinussa. Jos haluamme astua sisälle Jumalan todelliseen palvelemiseen, ja olla siinä kestäviä, meidän on lakattava luottamasta mihinkään muuhun kuin Hänen voimaansa, tai mihinkään muuhun menestykseen kuin siihen, minkä Hän vahvistaa.

 

Tartu Jumalan käteen. Luota Häneen. Näytti tai tuntui miltä hyvänsä. Hän ei jätä työtään kesken Sinussa. Saat pian nähdä, että "sattumat eivät viskele Jumalan lasta". Rukoilen Sinun puolestasi. Jumala tulee tekemään ihmeitä Sinun elämässäsi ja uskossasi. Suostu Jumalan työtapoihin. Vaikka tänään et näkisi, kuulisi, ymmärtäisi, Jumalan Sanasta saat vahvistuksen sille, että Hän ei koskaan Sinua jätä. Liitto/sopimus pitää. Itseämme usein häpeämme ja epäilemme. Mutta Jumalan puolelta sopimus pitää. Hän on uskollinen. Olet Jumalallesi äärettömän rakas.

"..väärä tyytyväisyys on hengellisen kasvun pahin este.." (Niilo Tuomenoksa)

Jobin kirjan 38. luvussa Jumala puhuu omasta suuruudestaan mm. luonnon voimien hallitsijana. Hän sanoo, miten Hän on mm. merille asettanut omat rajansa. Samoin miten Hän asettaa meren voimille rajat: Job 38:11 ”..Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et, tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua..” – Jumalalla on tällainen valta koko maailmankaikkeudessa.
 

Ihminenkin voi hengellisessä elämässään käyttää valtaa. Hänkin voi tehdä rajoja ja rakentaa sellaisia muureja, jonka suojassa itsellä on hyvä olla. On tärkeätä, että pidämme huolta itsestämme ja myös suojaamme itseämme. Mutta, monesti voimme rakentaa ympärillemme sellaisiakin muureja, jotka eivät ole meille ollenkaan hyväksi. Joskus kuvittelemme, että voimme Jumalaltakin salata joitakin elämämme osa-alueita. Jumalalta ei voi kuitenkaan salata mitään.
 

Monissa kouluissa ja oppilaitoksissa suoritetaan monenlaisia kursseja ja tutkintoja. Hengellisessä elämässä ei ole kuitenkaan kursseja ja tutkintoja, joiden jälkeen olemme valmiita. Kuitenkin moni ajattelee niin. Joku ajattelee sokeudessaan, että oikeastaan Jumala voisi olla kiitollinen siitä, että on saanut näinkin hyvän/pyhän/jalon ihmisen omakseen.
 

Paljon helpompaa kuin pitää huolta  omasta vaelluksestaan, on pitää huolta toisten uskovien/paimenten/työntekijöiden/seurakuntien hengellisyydestä.  Se tehtävä kuuluu kuitenkin Herralle! Lähtemättömästi muistan kuulemani jutun vuosikymmenten takaa. Eräs uskova kertoi ortodoksimunkille, miten hän joka hetki näkee Jeesuksen vierellään. Munkki vain tuhahti ja totesi: "Parempi olisi, että  näkisit omat syntisi." - Kun alamme olla tyytyväisiä omaan hengellisyyteemme ja pyhyytemme, olemme huolestuttavassa tilassa. "Väärä tyytyväisyys on hengellisen kasvun pahin este."
 

Jumala muistuttaa meille tänään, että Hän haluaisi tuoda hengellisyyteemme uutta, mutta olemmeko me valmiita siihen? Hän on nähnyt ne muurit, jotka me olemme hengellisyytemme ja elämämme ympärille rakentaneet. Herra kysyy meiltä, saako Hän tulla lähellemme vai sanommeko me Jumalalle, että ”tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et.”? Uskossa on kysymys yhteydestä Jumalan kanssa. Emme pysy uskossamme vahvoina omin voimin, vaan sen kautta, että olemme yhteydessä meidän Herramme kanssa. Meissä ja meistä käydään koko ajan taistelua: luotammeko Jumalaan vai ei?

 

Jeesus sanoo Raamatun sanassa, että jos meillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, me voisimme sanoa vuorelle, että heittäydy mereen ja niin tapahtuisi. ONKO MEILLÄ TÄNÄÄN USKOA? ”Lapset ovat terveitä silloin, kun he leikkivät.” - Samoin hengellisyydessä on asioita, jotka todistavat meidän hengellisen tilamme. Olin eilen sanan ja rukouksen illassa. Vieraana ollut puhuja kertoi hyvän esimerkin siitä, miten Jumalan Sana kertoo meidän hengellisen tilamme. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu.." - Eli, kuuntelepa puhettasi. Minkälaista tekstiä sieltä tulee? Ainakin omalla kohdallani toivon, että olisi olemassa joku suodatin, joka jo ennen sanojen suusta tuloa kävisi läpi puhettani ja poistaisi siitä pahat sanat. Voi olla että suodatin menisi nopeasti tukkoon. Joku tuttu sanoi vuosia sitten hyvän ajatelman: "En olisi itsestänikään uskonut."
 

Tänään Jeesus on pysähtynyt Sinun tykösi. Hän haluaa rohkaista sinuakin johonkin ihan uuteen. Ehkä purkamaan pois muureja, jotka erottavat meidät muista ja estävät Jumalan työn meissä.

Kerron yhden tapauksen elämästäni runsaan 10 vuoden takaa. Oli kait syyskuu. Katselin telkkaria myöhään. Muu perhe nukkui. Valoja välähteli ulkoa. Luulin niitä naapurin lapsiksi leikkimässä ulkona taskulamppujen kanssa. Kun ohjelma loppui, menin ulos. Samalla hetkellä valtava salama välähti ja ukkonen jyrähti. Ne valot olivat olleetkin salamoita, mutta en ollut tunnistanut niitä, verhot olivat ikkunoiden edessä. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen tulemuksen päivästä. Se päivä yllättää kaikki. Jopa ne, jotka ovat odottaneet tuon päivän tulemista. Ovellani kävi muutama päivä sitten jehovan todistajia. Kaksi naista. Juttelin hetken heidän kanssaan ovella. Toinen naisista kertoi, että kiinnostaisiko minua tietää, milloin Jeesus tulee takaisin? Olisin "seuraavalla kerralla" saanut jonkun kirjasen, jossa asia kerrotaan.

En halunnut kirjasta enkä mitään muutakaan. Jeesuksen tulemukseen päivää eivät tiedä nuo ovellani käyneet todistajat, koska sitä ei tiedä Jeesuskaan. Vain Isä sen tietää. Tärkeintä on olla valmiina.

Kuvassa on perheemme kissa, Pekka. Suurimman osan päivästä Pekka nukkuu. Jos ei nuku, niin syö. Ellei syö, voi käydä ulkona tuulettumassa nyt kun kevät on tullut ja lämmin. Jos olen yksin kotona työpöydän ääressä, katsomassa telkkaria tai lepäämässä sängyllä, Pekka tulee syliini, vatsani päälle tai viereeni. Äkkipikainen luonne on vuosien myötä hiukan lientynyt ja puremajälkiä käsissäni on paljon vähemmän kuin ennen. Pekka on elävä mannekiini levosta ja luottamuksesta. Siitä, että ruokaa tulee joka päivä. Samoin, että melko mukava henkilökunta hoitaa tehtävänsä.

"Kun Jeesus oli täällä maan päällä, hän tiesi rajansa tarkkaan, niin merkilliseltä kuin se saattaa tuntuakin. Hän tiesi sen, minkä me sopivasti unohdamme, nimittäin että aika on budjetoitava kunnollisesti, jotta saisimme sisäistä voimaa ja kestävyyttä, jolla korvata oma heikkoutemme, kun hengellinen taistelu alkaa. Yksinäiset hetket olivat kiinteä meno Jeesuksen aikabudjetissa, koska Hän tiesi rajansa. Jopa Hänen lähimpien ystävien oli hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä tätä." Meidänkin tulisi löytää oma tahtimme.

 

”Ehkä et tiedä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän nyt? Siinä tapauksessa sinun on parasta odottaa vähän ja kuunnella. Mutta tietenkään sinulla ei ole aikaa kuunnella, sinulla on hyvin paljon tekemistä! Eikö tämä ole hullunkurista? Me valitamme, ettemme tiedä, mikä Jumalan tahto on, emmekä koskaan tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä, mutta samalla kuitenkin uskomme Jumalan antavan meille niin paljon tekemistä, ettei meillä ole aikaa kuunnella, kunnes hänen tahtonsa selviää meille! Meidän hulluudellamme ei ole rajaa! Tuntuu siltä kuin emme tietäisi Jumalan tahdosta muuta kuin että hän haluaa meidän olevan stressautuneita eikä salli meidän pitävän taukoa kuunnellaksemme häntä.

Suuri erehdyksemme on, että meillä on liian kiire. Meidän pitäisi yrittää tehdä työtä Jumalan tahdissa yhdistettynä hänen moottoriinsa ja antaa hänen käyttää meitä työvälineinään. Ruumiimme on silloin hänen työkalunsa. Mitä rentoutuneempi ja levollisempi ruumiimme on, sitä helpommin se mukautuu Jumalan kädenliikkeisiin."

 

On kyse loppuelämästämme, iankaikkisuudestamme. Entinen työtoverini sanoi, että hän on niin stressaantunut, ettei hän pysty enää lepäämään. Tuo edellä oleva kuva on otettu pari päivää sitten. Siitä näkyy, miten lehdet puhkeavat, luonto herää kukkimaan/kasvamaan. Ihme on jälleen tapahtunut. Se, mitä yritämme kovalla työllä saavuttavamme, annetaankin meille armosta, lahjaksi. Pyhä Henki haluaa avata tukkeutuneet kanavat, yhteyden Jumalan kanssa. Uskossa on kyse huikeasta, elävästä yhteydestä Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Joskus tätä on niin vaikea ymmärtää.

Alfa-tv:ssä tuli muutama päivä sitten amerikkalaisen papin haastattelu. Ehdin nähdä tuosta haastattelusta vain lopusta pienen pätkän. Tuo pappi on ollut yhteyksissä uskoviin ihmisiin Pohjois-Koreassa. Pappi oli kysynyt tuolla diktatuurissa asuvalta uskovalta, mitä hän ja täällä lännessä olevat uskovat voisivat tehdä heidän hyväkseen: toimittaa ruokaa, rukoilla..? Pappi yllättyi vastauksesta, jonka sai: "Ai että te rukoilisitte meidän puolestamme. Me täällä rukoilemme teidän puolestanne. Teillä siellä lännessä on kaikkea, vapaus, ruokaa.. Meillä täällä ei ole vapautta, ei ruokaa, ei mitään.. Mutta meillä on Jumala, koska Hän on meidän ainoa toivomme."

Kotitalomme pihalla tapahtuu joka kevät monta ihmettä. Yksi niistä on se, että pienellä alueella kukkii samaan aikaan kolme vuokkolajia: sinivuokko, valkovuokko ja keltavuokko. Äitini kauan sitten istuttamia. Vaikka äitini kuolemasta on jo yli kahdeksan vuotta, kukat jatkavat kukkimistaan joka kevät.

Erkki Lemisen runossa on luontoon sopivat sanat: "Kun kukka saarnaa ja lintu on liturgina, ei ihmisen tarvitse pelätä.."  Herraa kutsuu meitä lähelleen. Hiljentymään. Rauhoittumaan. Lepäämään. Jättämään koko väsynyt, stressaantunut, sairas elämämme Hänen käsiinsä. Hän pystyy muovaamaan uutta. Hän on erikoistunut ihmisten sotkujen selvittämiseen. Sinun elämäsi ei ole siitä poikkeus.

 

Rukoilen Sinun puolestasi. Että Jumalan ihmeellinen armo ja rakkaus saisi kohdata Sinut siellä missä tätä tekstiäni luet. Olet Jumalallesi äärettömän rakas ja  tärkeä.

"Jos odotamme hetkeä, jolloin ymmärrämme täydellisesti, mistä rukouksessa on kysymys, emme rukoile koskaan. En ymmärrä täysin, mitä sähkö on, mutta en aio istua pimeässä siihen saakka, kunnes ymmärrän. Meidän ei tarvitse ymmärtää rukousta voidaksemme rukoilla." Vance Havner

Meni useita vuosia, että en pystynyt/halunnut/jaksanut lukea kirjoja. Vain Raamattua luin päivittäin silloinkin, kun en mitään muuta lukenut.

 

Muutama päivä sitten löysin kirjan, jonka nimi on "Mitä jos rukoilisit". Kirjan nimi puhutteli minua vahvasti siitäkin syystä, että monta vuotta sitten kun vielä asuin Heinolassa, erääseen epätoivoiseen hetkeen kuulin sisälläni seuraavan  lauseen: "Mitäpä jos sinä rukoilisit". Tuo rohkaisu näytti valoa eteenpäin ja noiden sanojen mukaan myös toimin. Rukoilin ja Jumala vastasi, auttoi, vei eteenpäin.

 

Ajattelemme usein: "Maa odottaa, että taivas ryhtyy toimeen." Mutta voimme myös ajatella: "Taivas odottaa, että maa pyytää".

 

Lainaan muutaman otteen em. kirjasta.
"Uskon, että Jumala vastaa rukoukseen mielellään koska silloin kun hän toimii rukousvastauksessa, ei ole epäilystäkään siitä, kenen ansiosta asiat ovat tapahtuneet. Uskovilla, etenkin meillä papeilla, on taipumus antaa Jumalalle kunnia mutta ottaa silti ansiot itsellemme. Kun kerromme jostakin suuresta saavutuksesta, selitämme laajasti ja yksityiskohtaisesti, miten hirveän paljon joudumme suunnittelemaan ja pohtimaan ja tutkimaan ja jälleen kerran suunnittelemaan ja kuinka kovasti ja pitkään jouduimme tekemään töitä, ennen kuin saimme tämän ihmeellisen asian toteutetuksi. Lopuksi muistamme ehdottomasti lisätä: Kiitos Jumalalle. Aivan kuin antaisimme tarjoilijalle juomarahan. Jumalalle tulee kunniamaininta.."

 

Monesti seurakunnissa, hengellisissä järjestöissä ja uskovienkin keskellä kaivataan Jumalan Hengen selkeää, näkyvää ja voimallista läsnäoloa ja toimintaa. Kun näin ei tapahdu, hämmästelemme, petymme ja masennumme. Syynä voi kuitenkin olla se, että me kaipaamme hengellistä toimintaa, josta me mielellämme otamme kunnian itsellemme ja jota me esittelemme toisillekin. William Carey on sanonut: "Jumalan ehdoilla tehty Jumalan työ ei koskaan jää ilman Jumalan tukea." - Kaikista tärkeintä siis on, että rukoilemme Jumalan tahdon tapahtumista. Jumala ei jaa kunniaansa meidän kanssamme.

 

Yksi tunnetuimmista rukouksista lienee: "Herra, anna herätys ja aloita se minusta." - Rukous on hyvä ja selkeä. Mutta tuo loppuosa, joka koskee meitä, onkin jo vähän hankalampi. Harva uskova pitää siitä, että hänen hengellisyyttään tai toimintaansa arvioidaan. Mikä onkaan helpompi, kuin aloittaa tuo tutkiminen toisista. Silloin, kun aidosti ja avoimesti annamme Jumalalle valtuudet tutkia meitä, voimme kohdata totuuden. Voimme kohdata hengellisyydessämme asioita, tulkintoja, joilla ei ole Jumalan kanssa mitään tekemistä.

 

Muistan vuosien takaa entisen työtoverini, Hannu Päivänsalon, Raamattutunnista lauseen, joka jäi lähtemättömästi mieleen: "Jumalalle olisi tarjolla paljon herroja, mutta palvelijoita huomattavasti vähemmän." Meidän lihallisuutemme haluaa mainetta ja näkyvyyttä. Johtajia ja päälliköitä riittää. Palvelijoista on pulaa.

 

Runsas viikko sitten kuulin Radio Deissä Jumalanpalveluksen. Saarnan pitäjä kertoi korealaisista vieraista, joita oli käynyt Suomessa tapaamassa paikallisia hengellisiä vaikuttajia. Vieraista joku oli todennut, että "..tällä hetkellä maailman hengellinen keskus on Koreassa." Joku suomalaisista isännistä oli todennut: "Minä olen sitä mieltä, että kaiken hengellisyyden keskus on (edelleen) Golgatalla."

 

Vuosia sitten edesmennyt evankelista, Niilo Yli-Vainio, totesi elämänkertakirjassaan "Saarnaaja" seuraavasti: "Mies kestää helpommin lottovoiton tai ministerinhatun, kuin että Jumala häntä käyttää.." - On helppo rukoilla suuria, mutta huomattavasti rankempaa on sitten kokea esim. se, miten Jumala alkaa meitä itseämme muovata ja muuttaa. Jotta voisimme enemmän olla Hänen käytössään.

 

Jälleen lainaus em. kirjasta:

"Jos seurakuntayhteisö ei opi rohkeasti kolkuttamaan Isän ovelle, sen upeista pyhätöistä tulee kuin tyhjiä leipälaatikoita, ja kun nälkäiset kulkijat eivät löydä leipää niiden ovista käytyään, he poistuvat kirkonmenoista tyhjin ja pakottavin vatsoin.

Kun ihminen on tarpeeksi nälissään, hän syö leipää roskiksesta. Ja varmaa on, että jos hän poistuu kirkosta mitään saamatta, paholainen odottaa häntä tarjoillakseen runsain määrin roskisleipää."

 

Muistan monen vuoden takaa löydön Vanhasta Testamentista. En edes muista mistä kirjasta teksti on, mutta se kuuluu jotenkin näin: "Tulee aika, jolloin minä lähetän maahan nälän. Ei leivän nälkää eikä veden janoa, vaan Minun sanojeni kuulemisen nälän.."

 

Tuo kohta kaiken edellä kirjoittamani lisäksi, on selkeä rohkaisu rukoukseen. Myös rukousaihe on selkeästi sanottu. On äärettömän tärkeätä rukoilla, että Jumala antaisi seurakuntiimme, asuinpaikoillemme, koteihimme Jumalan Sanan nälän. Herätys alkaa, kun uskovat heräävät rukoilemaan. Tämänkin pystyy yksin Pyhä Henki saamaan aikaan. Kun rukouksen määrä lisääntyy, Pyhän Hengen toiminta alkaa vahvistua. Silloin, kun jätämme asiamme Jumalan käsiin, Hän kantaa tilanteesta vastuun. Ja tekee sen mielellään. Ja Hän vastaa niin kuin haluaa. Meidän ei juurikaan tarvitse neuvoa Jumalaa, miten esim. herätys tulee paikkakunnalle. Jumala on tehnyt Jumalan valtakunnan työtä jo silloin, kun meitä ei ollut olemassakaan. Siksi on rukouksessa hyvä jättää pyyntömme ja vastaamiset Hänelle.

 

Seuraava tarina kertoo, miten ihmeellisesti Jumala voi rukouksiin vastata.

 

"Eräänä kesänä vein perheeni etelärannikolle Texasiin ja toivoin, että kun aallot lempeästi vyöryisivät Meksikonlahden hiekkarantaan ja vetäytyisivät takaisin merelle, ne samalla huuhtelisivat rauhoittavasti mieltämme. Vuosi ei ollut alkanut hyvin, ja sitä oli vielä toinen puoli jäljellä. Muutamaa päivää ennen lähtöämme nuorin poikamme ehti kaiken kukkuraksi katkaista jalkansa.

 

Jalka oli kipsissä lantiosta varpaisiin. Röntgenkuvista näkyi luussa murtuman lisäksi jotakin kasvaimennäköisiä möykkyjä. Ei tiedetty vielä, mitä ne olivat. Käytin omaa mielikuvitustani.
 

Siellä me siis olimme ja nautimme lomakauden auringosta ja lainelautailusta. Ja joka aamu herätessäni se oli paikalla - synkeä kaverini, masennus. Se odotti heti vuoteen vieressä. Aallot eivät olleet huuhtoneet sitä minnekään. En saanut karistetuksi sitä kannoiltani. Kuljimme kaikkialla yhdessä, minä ja varjoni. Kunnes tuli torstaiaamu. Heräsin, eikä sitä ollut missään. Tulin epäluuloiseksi. Odotin koko päivän, että se hypähtää eteeni jollakin hämärällä puistokäytävällä, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään. Rauhoituin täydellisesti. Mikään ei ollut ulkonaisesti muuttunut, mutta kaikki tuntui erilaiselta.

 

Palattuamme muutaman päivän päästä kotiin menin työpaikalleni hakemaan sinne kerääntynyttä postia. Yhdessä kirjekuoressa oli vieraannäköinen hotellin logo, mutta käsiala oli tuttu. Kirje oli ystävältä, joka tunsi tilanteeni hyvin. Päiväyksen perässä oli kellonaika, jolloin kirje oli kirjoitettu: kello kolme aamulla.

 

"Veli hyvä..

Olen tänään rukoillut puolestasi ja aion rukoilla vielä uudestaan, että Jumala antaisi ajan, jota nyt elät, olla ovi, jonka takana totuuden arvoitus ratkeaa. Ilmeisesti Jumala rakastaa sinua todella paljon antaessaan sinulle tällaisia koettelemuksia..

En kuitenkaan aio pyytää saarnaa tästä aiheesta. Sanon vain sen, mikä on tällä hetkellä sydämelläni ja koskee sinua. Minulla ei ole täällä maan päällä toista ystävää, jonka ystävyys olisi minulle kalliimpi kuin sinun.

Olen pyytänyt Jumalaa panemaan sydämelleni mahdollisimman raskaan taakan, jotta sinun taakkasi keventyisi. Tahdon kantaa sen kanssasi. Se ei edellytä keskustelua eikä kirjeenvaihtoa. Mutta hengessä, missä tällaiset siirtymät ovat mahdollisia, olen pyytänyt Jumalalta saada kantaa kuormaasi.."

 

En yllättynyt nähdessäni, että kirje oli päivätty sinä torstaina, jolloin synkkä seuralaiseni ei herätessäni enää odottanut minua. Tätäkö Paavali tarkoitti, kun hän kehotti meitä kantamaan toistemme kuormia? Tätäkö Martti Luther tarkoitti, kun hän sanoi tuntiessaan itsensä erityisen vahvaksi ja mielensä tyytyväiseksi: "Minusta tuntuu, että puolestani rukoillaan"?

 

Olen useana päivänä ajatellut Sinua. Kuulostellut. Minulla on ollut sellainen tunne, että kenties rukouselämääsi koetellaan näinä päivinä rajusti. Sielunvihollinen ei pidä siitä, että rukoilet läheistesi ja seurakuntasi puolesta. Kenties Sinulla on joku henkilökohtainen rukouspyyntö, johon et ole tähän päivään mennessä vastausta saanut. Väsyttää ja masennuskaan ei ole vieras kaveri.

 

Olen/olemme kuin se pikku poika, joka inkkaria ja karjapaimenta leikkiessään ratsasti keppihevosellaan koko päivän kotinsa lähistöllä. Kun isä illalla ihmetteli, miksi poika oli niin väsynyt, tämä vastasi: "Oikeilla karjapaimenilla on oikeat hevoset, mutta minun piti laukata itse."

 

Olemme yrittäneet, rukoilleet, taistelleet, uskoneet.. Ja silti väsyneet, masentuneet ja menettäneet melkein uskomme. "Teemme niin ahkerasti, että emme ennätä olla." - Jeesus sanoi Martalle kerran: ".. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

Herra haluaa vapauttaa Sinutkin tuohon ihmeelliseen olemisen tilaan. Saat vain olla Hänessä. Ja alat vähitellen ymmärtää, mitä on armo. Mitä on elää uskon varassa.

 

Jokin aika sitten eräs lähetystyöntekijä kertoi minulle saaneensa kirjeen pieneltä tytöltä, jonka pyhäkouluryhmässä  oli laadittu kirjeitä ulkomailla toimiville lähetystyöntekijöille. Ilmeisesti opettaja oli sanonut lapsille, että ihka oikeat lähetyssaarnaajat ovat hyvin kiireellisiä ihmisiä, eikä heillä ehkä ole aikaa vastata kirjeisiin, koska kyseisessä kirjeessä sanottiin vain:

"Hyvä pastori

Me rukoilemme teidän puolestanne. Emme odota vastausta.."

 

Tietämättään tuo pikkutyttö oli kiteyttänyt lauseisiinsa monen uskovan rukouselämän: Me rukoilemme teidän puolestanne. Emme odota vastausta. Totuus on, että emme yleensä ylläty silloin kun rukouksiimme ei vastata - yllätymme silloin kun niihin vastataan. Asian pitäisi olla päinvastoin.

 

Kirjoitin edellä rukouspyynnöstä, johon et ole ehkä vielä saanut vastausta, vaikka olet rukoillut niin paljon. Danielin kirjan 10:12,13 ovat sanat Sinua varten: "Älä pelkää Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyräsi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi. Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäkaksi päivä, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua. Tästä syystä minä olen viipynyt siellä, Persian kuninkaiden luona."

 

Sinun rukouksesi kuultiin jo silloin, kun ensimmäisen kerran kerroit sen Jumalalle. Tuohon rukoukseesi on tulossa vastaus. Tarvittaessa Jumala lähettää enkelin tuomaan sen Sinulle.

 

Koko sydämestäni toivon ja rukoilen, että jaksat jatkaa matkaa siellä, missä tätä tekstiäni luet. Parasta kaikesta on se, että Jumala itse aikoo viedä Sinut perille asti, Taivaaseen. Jos et jaksa kävellä, Hän ottaa Sinut syliinsä. Olet Jumalallesi tosi rakas.



”..anna itsesi Jumalan Hengen johdatettavaksi. Tuo Henki tulee johdattamaan sinut siihen lopulliseen päämäärään, jota varten sielusi luotiin.” (Paavali)

Olen kerran ollut retriitissä. Se pidettiin erään seurakunnan leirikeskuksessa. Kun astuin leirikeskuksen eteiseen, siellä oli pieni alttari, jossa oli avoin Raamattu. Vilkaisin, mitä tuossa kohdassa sanotaan. Sana (Jobin kirjan 13. luvusta) oli minusta profeetallinen: "Kunpa jo lopulta vaikenisitte.. Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana.." Kuin Jumala olisi tuon jakeen kautta sanonut, että Hän odottaa minua/meitä juuri hiljaisuudessa voidakseen puhua.

 

Meitä osallistujia varten oli varattu myös monia hyviä hengellisiä kirjoja luettavaksi. C. Morleyn kirjasta löysin seuraavan rohkaisun: "Elämämme upein haaste ja mahdollisuus on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Hänen lähelleen. Jumala ei ole karkumatkalla. Hän odottaa meitä hiljaisuudessa voidakseen puhua meille ja voidakseen avata meille rikkauksiaan. Jumalan kohtaaminen muuttaa meitä. Sellainen on Kaikkivaltias Jumala.

 

"Minulla oli miljoona kysymystä Jumalalle, mutta kun kohtasin hänet, ne kaikki häipyivät  mielestäni eikä niillä ollut enää mitään merkitystä."
 

Eräs tunnettu suomalainen kirjailija on kirjoittanut: "Elämän talossa ovet ovat kapeat, huoneesta toiseen ei pääse suurten kantamusten kanssa, jotakin pitää jättää jokaisen oven eteen, elämän talossa on kuljettava näin, ja ovet ovat kerta kerralta kapeampia ja matalampia."

 

Jotain samaa liittyy uskossa kasvamiseen. Kuinka mukavaa olisikaan rikastua hengellisesti ja kuljettaa mukanaan kaikkea mahdollista, mitä olemme löytäneet. Niin että muutkin näkisivät sen. Mutta Jumalan suunnitelma on usein toisenlainen. Ehkä Sinäkin olet tilanteessa, jossa on ollut pakko pysähtyä. Kokea, että menneet siunaukset ja rohkaisut eivät meitä nyt auta. Olemme kuin odotushuoneessa, odottamassa, että meille avattaisiin ovi. Että meidän nimeämme huudettaisiin. Milloin on meidän vuoromme?

 

Oswald Chambers on kirjoittanut tästä aiheesta otsikolla "Hengellinen hämmennys". Kun Jumala haluaa viedä meitä syvemmälle tuntemiseensa, tapahtuu monesti asioita, joita emme ollenkaan ymmärrä. On aikoja, jolloin koemme hengellisessä elämässämme hämmennystä, ja teemme väärin, jos kiellämme sen. Jumala vie sinut tielle, jota et toistaiseksi tunne. Vain hämmennyksen kautta pääset selville Jumalan tarkoituksesta.

Hänen kätketty ystävyytensä.
Luuk 11:5-8 "Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: "Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä." Ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: "Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa, en minä voi nousta antamaan sinulle." - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee."

Jeesus kertoi miehestä, joka ei näyttänyt välittävän ystävästään. Hän sanoi, että Taivaallinen Isä menettelee toisinaan meitä kohtaan samalla tavalla. Sinä ajattelet, että Hän on kovasydäminen ystävä. Mutta muista: ei Hän ole. Tulee vielä aika, jolloin kaikki selviää. Syvin ystävyys voi olla pilven peitossa ja rakkauden itsensä on usein odotettava kyynelehtien ja tuskan vallassa täydellisemmän yhteyden siunausta. Kun Jumala näyttää kokonaan kätkeytyneen, luotatko silloin Häneen?

Hänen verhottu isän sydämensä
Luuk 11:11-13 "Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat."

Jeesus sanoo, että toisinaan Taivaallinen Isäsi näyttää sinusta täysin epänormaalilta isältä, aivan kuin Hän olisi tunteeton ja piittaamaton. Mutta muista: Sitä Hän ei ole. "Sillä jokainen anova saa." Jos juuri nyt et näe Isän kasvoja, luota kuitenkin siihen, että Jeesuksen sanat ovat totta, vaikka et toistaiseksi ymmärräkään, mitä Jumala tekee. Hänellä on suuremmat asiat mielessä kuin mitä sinä olet Häneltä pyytänyt."

"Jumala tähtää johonkin, mitä sielu ei voi nähdä. Jumalan Henki asettaa Sinut jonkin uuden asian eteen. Jeesus voi yhtäkkiä ilmestyä Sinulle sellaisessa muodossa, ettet tunnista Häntä."

Jumalan työ meissä on ihmeellistä. Hänellä on ihmeellisiä tapoja puhua meille. Huomaan usein olleeni kärsimätön. Haluaisin heti nähdä/kuulla/kokea/tietää, mitä Jumala on tekemässä. Mutta johdattaessaan meitä, Jumala määrää vauhdin.

1. Mooseksen kirjan 33. luvussa on mielenkiintoinen kohta. Jaakob on perheineen ja karjoineen vuosien jälkeen palaamassa kotiseudulleen. Eesau tulee heitä vastaan ja haluaa viedä veljensä joukkoineen nopeasti perille kotiin. Jaakob sanoo kuitenkin näin: ”Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät. Jatka matkaa minun edelläni, herrani, niin minä tulen hiljalleen perässäsi karjalle ja lapsille sopivaa vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin.”

Jaakob oli viisas, koska hän tiesi, mitä hänen perheensä ja karjansa kaipasi. Sopivan vauhdin löytäminen on pitkällä marssilla ja vaelluksella äärettömän tärkeätä, jotta jaksaisi perille asti. - Kuulin kerran miehestä, joka matkusti Afrikkaan. Matkakohde oli kaukana asutuilta seuduilta, ja mies palkkasi itselleen useita kantajia auttamaan tavaroiden kuljetuksessa. Heti ensimmäisenä päivänä mies piti yllä kovaa vauhtia, koska oli niin innostunut päämäärästä. Kova vauhti väsytti kantajat. Kun seuraava päivä tuli, kantajat eivät suostuneet lähtemään liikkeelle. Niin kului yksi kokonainen päivä, kun kantajat vain lepäsivät ja keräsivät uusia voimia. Miehen oli pakko suostua näkemään, että kaikki ei suju niin nopeasti kuin hänen ajatuksensa, haaveensa.

Hengellisessä elämässä oikean ”vauhdin” ja tahdin löytäminen voi joskus olla yhtä tuskallista. Kuinka ihana juttu olisi kasvaa nopeasti ja päästä kokemaan Jumalan ihmeellisten suunnitelmien täyttymistä, siirtyä uskosta näkemiseen.. Jumala on kuitenkin ainoa, joka osaa ja voi antaa meille sopivan tahdin. Kun vain haluat seurata Häntä, Hän pitää huolen siitä, että löydät Hänen tahtonsa ja saavutat päämäärän.

Kirjoitukseni alussa kerroin retriitissä olosta. Tuon hiljaisuuden viikonlopun aikana luin pyhän Birgitan kutsumuksesta, miten Jumala teki hänestä kansan herättäjän ym. Kaikkivaltiaan kutsun edessä ihminen tuntee olevansa tosi pieni ja avuton. Uskon, että moni meistäkin tälläkin hetkellä miettii, rohkenenko antaa kaikkeni Hänelle? Rohkenenko vastata Hänen kutsuunsa? Seuraava pyhän Birgitan rukous kirkkomme rukouskirjasta voisi olla tänään meidänkin rukouksemme:

 

”Oi Herra, tule pian ja valaise tieni. Niin kuin kuolevaiset ikävöivät, niin minä ikävöin Sinua. Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu sinun sallimattasi ja ettei mikään, minkä Sinä sallit, ole toivotonta. Oi Jeesus, Jumalan Poika, niin kuin Sinä vaikenit niiden edessä, jotka sinut tuomitsivat, niin pidätä kieleni, kunnes olen saanut miettiä, mitä ja miten minun tulee puhua. Näytä minulle tiesi ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Vaarallista on viipyä, ja uskallettua on jatkaa matkaa, niin täytä minun ikävöimiseni ja näytä minulle tiesi. Minä tulen Sinun luoksesi, niin kuin sairas tulee lääkärin luo. Oi Herra, anna minun sydämelleni rauha. Amen.”

 

Luota siihen, että olet Jumalan johdatuksessa. Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän johdattaa meitä ja antaa meidän nähdä sen ihmeellisen suunnitelman, jonka Hän on meitä varten tehnyt. Rukoilen Sinun puolestasi. Ja mikä huikeinta, Jeesus itse rukoilee Sinun puolestasi. Juuri tälläkin hetkellä, kun tätä tekstiäni luet. Palaillaan pian.

"Jumala näki paremmaksi kääntää pahan hyväksi kuin kieltää pahan olemassaolon." Augustinus

 

"Jumala olisi voinut varjella Danielin joutumasta jalopeurojen luolaan.. mutta Jumala ei ole luvannut säästää meitä vaikeilta tilanteilta.. Hän oli luvannut kulkea niiden läpi meidän kanssamme ja auttaa meitä selviytymään niistä voittajina." Merv Rossel

 

Olen viime viikot kärsinyt kovista selkäkivuista. Oletin, että en jaksa enää kirjoitella tälle sivustolle, koska kipu on riisunut kaikesta ja väsyttänyt. Eilen olimme vaimon kanssa synttäreillä, jossa sankari täytti 80 vuotta. Sankarin kanssa puhuimme, että kyllä kivuista ja sairauksista riittää puhumista.

 

Kävin hiljan kivunhoitoon erikoistuneen neurologin vastaanotolla. Lääkäri on hoitanut kipujani jo yli seitsemän vuotta. Vastaanotolla paljastui mielenkiintoinen asia. Kun minulle on määrätty paljon erilaisia lääkkeitä, minulle on määrätty mm. kahta sellaista lääkettä, mitä ei koskaan saisi syödä yhtä aikaa. Koska yhteisvaikutuksena syntyy vuotava vatsahaava. Eri lääkärit ovat lisänneet lääkkeitä yksi kerrallaan. Ja heidän on ollut vastaanotolla  vaikea tutkia, mikä lääke vaikuttaa johonkin toiseen lääkkeeseen.

 

Muutama vuosi sitten olin Someron Vapaakirkon tilaisuudessa, jossa puhujana oli evankelista Anne Miettinen. Anne tekee merkittävää työtä Kauko-Idässä. Tilaisuuden lopussa oli rukoushetki. Anne rukoili kaikkien niiden puolesta, jotka halusivat. Minäkin menin rukousjonoon. Kun tulin Annen eteen, en sanonut mitään rukousaihetta. Ihmeellistä oli se, että Anne laittoi heti toisen kätensä siihen kohtaan selkääni, jossa kova kipu on. Ja alkoi rukoilla, että Jumala parantaisi vaivani siellä. Minua rohkaisi valtavasti, kun sain tuossa hetkessä todistuksen siitä, että kyllä Jumala tietää, missä meidän kipumme on/ovat.

 

"..sinut ja minut on kutsuttu opettelemaan Jumalaan luottamista kaikissa olosuhteissa ja Hänelle elämistä, tulipa tiellemme sitten mitä tahansa." Billy Graham

 

Jokainen sairauden kanssa taisteleva uskova ihminen joutuu vaivojensa tähden miettimään monenlaista. Viime aikoina olen huomannut, että kivusta on tullut osa minua. Jumala aivan varmasti tietää, että olen sairas. Jos Hän haluaisi, Hän voisi parantaa minut milloin hyvänsä. Mutta Hän ei ole sitä tehnyt. En usko sairauteni johtuvan tekemistäni synneistä. Jos Jumala tekisi Sanansa mukaan, Hän tappaisi minut. Koska synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa.

 

En tiedä, jalostaako sairaus minua? En oikein usko. Kipu kyllä riisuu minua melkoisesti. Runsas pari viikkoa sitten selästäni otettiin röntgen-kuva. Kuvassa näkyi, että selässä tapahtuneet muutokset ovat todennäköisesti lisääntyneiden kipujen aiheuttajia. Lääkärinlausunnossa oli mm. mielenkiintoinen sanapari: "..juuriaukkoahtautumasta viite."

 

"Iän karttuessa olen huomannut, ettei Jumala koskaan unohda mitään. Hän tietää kaiken ja Hän muistaa kansansa, sen surut, sen kärsimykset ja sen tarpeet. Ainoa asia, jonka Hän unohtaa, ovat meidän syntimme. "Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista." Jes 43:25.

 

Eräs armeijan upseeri on todennut hyvin viisaasti: "Sodassa sää on aina suosiollinen, jos sitä vain osataan käyttää hyväksi." - En ole varma, mutta olisikohan niin, että minua niin kuin Sinuakin Jumala haluaa tässä myllyssä opettaa? Opettaa jotakin syvää ihmisenä olemisesta. Uskosta. Uskon varaan heittäytymisestä.

 

Kävin hiljan ystäväperheen luona. Toinen heistä on vakavasti sairas. Viime päivinä on ollut pakko miettiä sitäkin hetkeä, kun elämä täällä ajassa päättyy. Keskustellessamme huomasimme asian, joka on varmasti aika monen uskovan taakkana. Kun ei enää jaksa lukea Sanaa niin kuin ennen. Kun ei jaksa rukoilla niin kuin ennen.

 

Kun kaikki on riisuttu, jäljelle jää vain riisuttu, heikko ihminen. Eikö olisi rankka juttu, että sitten, kun emme jaksa enää tehdä sitä, mitä uskovan yleensä pitää tehdä, silloinko Jumala meidät jättäisi? Ja Taivaasta katselisi, että eipä tuokaan lapseni jaksanut tuon kummemmin.

 

Me emme ymmärrä, että kaikesta riisuminen auttaa meitä löytämään uskon ytimen, armon. Ja se on tosi vaikeata. Mutta lopulta armo vapauttaa meidät elämään. Kenties voimme kohdata Jumalan läsnäoloon liittyvän ihmeellisen taivaallisen voiman.

 

C.S.Lewis kirjoittaa: "Kärsimys.. pystyttää totuuden lipun kapinoivat sielun linnakkeeseen. Ja totuus on se, että ihmisruumis on kuolevainen, lyhytaikainen. Ihmisen on nostettava katseensa itseään korkeammalle, ennen kuin hän löytää kuolemattomuuden. Kärsimyksen avulla Jumala puhuu meille, herättää meidät tarvitsemaan Häntä ja kutsuu meitä. Jumala kuiskaa meille menetyksissämme, puhuu meille omassatunnossamme, mutta huutaa meille tuskissamme. Ne ovat Hänen megafoninsa, jolla Hän herättää kuuron maailman. Jos kärsimys vie meidät Jumalan luo, siitä tulee meille siunattu ja kallisarvoinen ystävä."

 

Ilmestyskirjan 3. luvussa on jae 19, ja se kuuluu näin: "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus."

 

Monesti ajattelen/ajattelemme, että Jumalan rakkauden kohteena oleminen tarkoittaa ongelmattomuutta. Että Jumalan lapsina meitä ei kohtaa mitään muuta kuin pelkkää aurinkoista myötämäkeä. Tuon em. jakeen selitys Novumissa on selitetty mm. näin: ".. Puhdistuksen saa läpikäydä jokainen, joka on sen tarpeessa ja jota Herra rakastaa. "Elenkhè" ei kuvaa vain nuhtelua yleensä, vaan erityisesti sellaista nuhtelua, joka vaikuttaa ihmiseen parantavasti siten, että hän näkee virheensä ja tunnustaa ne."

Mielenkiintoista on, että kaiken elämäämme sallitun kärsimyksen, kivun ja sairauden alta voi löytyäkin jotakin ihmeellistä. Aarre, jonka Jumala on meille valmistanut. Joku on erittäin viisaasti ja kauniisti ajatellut: "Kuvittele, että sinun ja Jumalan välillä on koruommel, jonka oikea puoli näkyy Jumalaan päin. Ihminen näkee irrallisina roikkuvat langanpäät, mutta Jumala näkee kuvion."

 

Kun olen tässä kirjoitellut, on koko ajan tunne, että Herra haluaa rohkaista meitä. Luottamaan Häneen. Hänen uskollisuuteensa. Hänen armoonsa. Ja siihen, että Hän ei jätä työtään kesken meidänkään elämässämme. Hän vie meidät perille Taivaan kirkkauteen. Vaikka kantamalla, jos emme itse jaksa kävellä.

 

Paavali kirjoitti roomalaisille: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta." Room 12:2

 

J. B. Phillipsin käännöksessä tämä kohta kuuluu: "Älkääkä antako teitä ympäröivän maailman painaa teitä omaan muottiinsa, vaan antakaa Jumalan muovata mielenne uudelleen sisäisesti."

 

Uskon, että juuri tästä on kyse meidänkin kohdalla. Jumala on muovaamassa meitä. Ja mikä parasta, koko ajan olemme Hänen huolenpitonsa kohteina. Ja kun kerran olemme perillä Hänen luonaan, voimme todeta: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy." Joh 16:23 Silloin olemme täydellisesti yhtä Hänen kanssaan.

 

Kirjoitan tätä tekstiä kotimme yläkerrassa. Ulkona paistaa aurinko. Naapurin mies kurvasi äsken rollaattorilla kotinsa pihalle. Kevät on tulossa. Nautitaan jokaisesta armon päivästä jonka saamme elää. Niin paljon on hyvin.

 

 

"Ehkä jotain pitäisi heittää pois - ihan kokonaan - jotta elämä voisi helpottaa."

 

Hei Ystävä!

Toivottavasti olet jaksellut hyvin. Olen rukoillut puolestasi.

 

On mielenkiintoista, miten lähes joka kerta, kun alan miettiä, mitä Sinulle kirjoittaisin, sisälläni käy melkoinen taistelu, joskus jopa kipu. Johtuuko se siitä, että koen itseni riittämättömäksi, tai ehkä rima on liian korkealla vai sielunvihollinenko yrittää saada minut kokonaan luopumaan kotisivujen pitämisestä. Oli niin tai näin, seuraavassa kirjoitan Sinulle neljän miehen elämästä. Jokaisessa tarinassa on jotakin sellaista, joka on koskettanut omaakin elämääni.

 

Ensimmäinen tarina

Tapasin kerran miehen, joka kertoi, että hän oli pitkään kuvitellut, että hänen tulisi ensin saada oma elämänsä järjestykseen, jotta hän voisi kohdata Jumalan. Järjestys on kuitenkin aivan päinvastainen. Kuten omasta elämästäni tiedän, Jumala haluaa tulla meille avuksemme, jotta saamme elämämme järjestykseen. Jesajan kirjassa on hieno rohkaisu rukoukseen Jes 58:9 "Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ´Tässä minä olen´." Tuo on yksi Jumalan rohkaisu meille huutaa hänen puoleensa, rukoilla, että hän tulee avuksemme. Tälläkin hetkellä Jumala on ihan lähelläsi. Täysin riippumatta siitä, mitä ajattelet tai miltä Sinusta tuntuu. Meidän tulee vain kutsua ja Hän tulee avuksemme.

 

Toinen tarina

"Psykiatri kuunteli, kun mies kertoi peloistaan ja kariutuneista unelmistaan sekä siitä, kuinka epäonnistuneeksi hän tunsi itsensä. Kun tätä oli jatkunut tunnin, psykiatri sanoi: "En ole kristitty, mutta tiedän jotakin siitä, mitä Raamattu opettaa. Minusta näyttää, että sinä tunnet vain kiivaan Jumalan, vihan ja koston Jumalan. Et tunne rakkauden ja anteeksiannon Jumalaa: Häntä, joka odottaa sinua ja antaa sinulle uuden tilaisuuden." Miehestä tuntui, kuin Damaskoksen tiellä sokeutuneesta Paavalista, joka sai näkönsä takaisin, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Kuin suomut olisivat pudonneet silmistä! Tuona hetkenä mies heräsi ymmärtämään Jumalan rakkauden. Peili, jonka psykiatri asetti hänen eteensä, osoitti hänen sisimmän kamppailunsa pohjimmaisen syyn. Tästä oivalluksesta alkoi hänen fyysinenkin paranemisensa." (kirjasta "Häpeästä rauhaan")

 

Kun sisäinen kipu tulee riittävän suureksi, myös fyysinen olemuksemme alkaa oireilla vahvasti. Mikä lieneekään heikoin kohtamme? Jollakin se on vatsa, toisella tulehdus jossakin kohtaa kehoa. Jollakin päänsärky, huimaus.. Vaiva voi olla melkein missä vaan. On tosi rankkaa, jos meistä tuntuu, että Jumalakin on meihin pettynyt. Eräässä runossa ovat sanat: "Ensiksi vaikeata itsensä kanssa, toiseksi vaikeata toisen kanssa.." Välttämättä lisää porukkaa ei tarvitakaan. Jonkun elämässä, hengellisyydessä riittää syvä pettymys itseen. Ja sitä kautta sielunvihollinen lisää painetta päällemme todistamalla monin tavoin, että tilanteemme on täysin toivoton. Siinä on valheiden isän suuri valhe. Totuus on se, että niin paljon Jumala Sinua rakastaa, että hän uhrasi Jeesuksen, jotta Sinä selviäisit siitäkin taistelusta, jossa kenties tällä hetkellä olet.

 

Rukoilen, että juuri tällä hetkellä saisit tuntea Jumalan rakkauden väkevästi elämässäsi. Kun pystyt ottamaan vastaan tuon ihmeellisen rakkauden, on mahdollista, että Sinua pitkään vaivannut sairauskin paranee. Ihmeitä tapahtuu, kun Jumalan voima vaikuttaa.

Kolmas tarina

Joitain vuosia sitten kävin läpi vaikean kauden, jonka aikana jouduin muutamien ihmisten jatkuvan kritiikin kohteeksi. On olemassa rakentavaa kritiikkiä, joka tulee niiltä ihmisiltä, jotka rakastavat sinua, kritiikkiä, joka opettaa ja auttaa sinua menestymään. Mutta on katkeroituneesta hengestä lähtöisin olevaa kritiikkiä, jonka tarkoituksena ei ole oikaista sinua vaan tuhota sinut. Suhteeni näiden ihmisten kanssa oli jälkimmäistä laatua.

Ollakseni rehellinen, olen varma siitä, että elämässäni oli epätasapainossa olevia alueita; jotkut näiden ihmisten valituksista olivat oikeutettuja. Mutta paljon siitä, mitä heillä oli sanottavanaan, sanottiin toisille minun selkäni takana. Nämä henkilöt järkyttivät seurakuntamme tasapainoa. Vaikka miten yritin, mitkään sanani tai katumuksen ilmaisuni eivät saaneet heitä lopettamaan.

Kolmen vuoden ajan etsin Herraa, mutta Hän ei puolustanut minua heidän syytöksiään vastaan. Sen sijaan Hän teki työtä minussa. Hän kurottautui syvälle sieluni syvimpiin sopukoihin asti ja alkoi kosketella elämäni kätkettyjä alueita.

Herralle kysymyksessä ei ollut syntini, vaan oma minäni. Raamattu sanoo, että meidän syntimme ovat aina edessämme. Mutta en nähnyt sisälle omaan sieluuni. Herra salli tämän kritiikin jatkua, kunnes se toi pintaan jotain syvempää ja perustavampaa laatua olevaa vääryyttä kuin mikään opillisista tulkinnoistani tai synneistäni. Se riisui minut paljaaksi.

..Pyhä Henki alkoi näyttää minulle, miten helposti annoin ihmisten kritiikin vaikuttaa minuun, ja erityisesti, miten suuresti rauhan tunteeni oli riippuvainen ihmisten hyväksynnästä tai hylkäämisestä. Vaikka miten olisin rukoillut, Jumala ei vapauttanut minua vihollisestani. Hän pelasti minut tappamalla sen osan minussa, joka oli haavoittuvainen viholliselle, ja Hän teki sen nimenomaan syytöksien kautta.

En koskaan unohda sitä päivää, jolloin ymmärsin sekä Jumalan että paholaisen haluavan minun kuolevan, mutta eri syistä. Saatana halusi tuhota minut pahoilla puheilla ja sitten näännyttää minut sillä, että jatkuvasti selittelisin ”omaa näkökantaani” ihmisille. Samaan aikaan Jumala halusi ristiinnaulita sen osan sielustani, jota paholainen saattoi ylipäätään käyttää niin helposti hyväkseen.

Ratkaiseva päivä oli se, jolloin ymmärsin, että tämä taistelu ei päättyisi ennen kuin kuolisin sille, mitä ihmiset sanoivat minusta. Luultavasti juuri tässä vaiheessa minusta tuli lopulta ja todella Jumalan palvelija.

 

Nyt katson täynnä ihmetystä sitä, mitä Herra teki noiden hirveiden, mutta kuitenkin ihmeellisten kuukausien aikana. Hän tiesi, että tulisi aika, jolloin kirjoittamani asiat tulisivat koskettamaan miljoonien ihmisten elämää. Rokottaakseen minut ihmisten ylistystä vastaan Hän kastoi minut ihmisten arvostelulla, kunnes kuolin ihmisten hallinnalle.

On aika, jolloin Jumalan kosketettua sinua Hengessäsi syntyy jotakin sellaista, joka on todella lähtöisin Kristuksesta. Se on oikeastaan aika, jolloin Jumalan toiveet alkavat täyttää mielikuvitustasi ja unelmiasi. Tämä kokemus muistuttaa hyvin paljon raskautta. Se, minkä Jumala on aloittanut sinussa, kasvaa nyt rukoustesi suojaamana saaden uskostasi ravintoa. Kristus saa muotoa sinussa.

Jos haluamme astua sisälle Jumalan todelliseen palvelemiseen, ja olla siinä kestäviä, meidän on lakattava luottamasta mihinkään muuhun kuin Hänen voimaansa, tai mihinkään muuhun menestykseen kuin siihen, minkä Hän vahvistaa.

Edellä oleva huikea tarina oli erään Jumalan palvelijan elämästä. Kuten edellä, Jumalan sallima koetus lopulta koituu meidän parhaaksemme. Sinunkin elämässäsi voi olla menossa vaihe, johon et järjellisiä syitä tänään löydä mistään. Jos näkisimme sen, mitä Jumala jo näkee, kenties ymmärtäisimme. On käsittämätön tunne, kun yhtäkkiä alkaa nähdä ja ymmärtää. On helpompi nähdä elämäänsä taaksepäin. Myös sitä, mitä Jumala on tehnyt ja miten hän on meitä auttanut.

Jos itse tänään epäilet, auttaako Jumala Sinua, voin lähettää täältä Sinulle viestin, että kyllä Hän auttaa. Ole turvallisella mielellä.

Runsas viikko sitten oli seurakunnassamme Majatalo-ilta. Pekka Simojoki, Et Cetera, Jukka Jämsen ja Ilkka Puhakka olivat vierainamme.


Neljäs tarina

 Evankelista Ilkka Puhakka on vankiloita Suomessa ja Venäjällä kiertänyt mies. Usean vuoden ajan hän opetti Raamattua mm. pahamaineisessa KGB-vankilassa Uralilla. Ilkka muistelee opetusta, jonka hän tässä vankilassa sai: "Menin sinne polleana. Ajattelin, että minähän tulen ja opetan, miten nämä asiat ovat, Ilkka kertoo. Yhden kokouksen alussa vankilaseurakunnan johtaja tuli sanomaan, että kun sinä olet sellainen Jumalan mies, niin voisitko rukoilla tämän miehen puolesta. Hän ei ole vuosikausiin nukkunut kunnolla hermosärkyjensä vuoksi. Hätäännyin ja aloin selittää, että minähän olen vain raamatunopettaja ja evankelista. Tulkki sanoi silloin, että rukoile, mitä rukoilet, minä käännän oikein hyvin. Rukoilin ja kokous alkoi. Muutaman päivän päästä vankilaseurakunnan johtaja aloitti kokouksen sanomalla, että nyt on aihetta kiitokseen. Mies jonka puolesta rukoiltiin, on nukkunut nyt kaksi yötä kuin pieni lapsi. Polveni notkahtivat ja ymmärsin Jumalasta jotain syvää.. Siitä lähtien vankilan miehet ovat olleet kuuntelemassa evankeliumin sanomaa.."

 

Löysin Ilkan kertoman tarinan monen vuoden takaa. Mutta sillä on viestinsä meillekin. Jos Sinusta tuntuu, ettei Jumala rukouksiasi kuule, saat olla varma, että lähelläsi on Pyhä Henki joka on kuin tuo Ilkan apuna ollut tulkki. Pyhä Henki rukoilee kanssasi ja puolestasi. Ja Jumala kuulee.

On tunne, kuin olisin jutellut pitkään kanssasi. Jäädään turvallisesti Vapahtajamme turviin. Rukoilen puolestasi ja mikä parasta Hän rukoilee puolestasi. Olet Hänelle niin rakas. Luota vain Häneen.

 

"Postia pappi Jaakobille"

Postia pappi Jaakobille on muutaman vuoden takainen Klaus Härön ohjaama elokuva. Se kuvaa sokeaa pappia, jonka tehtäväksi oli muodostunut rukoilla hänelle lähetettyjen rukouspyyntöjen puolesta. Kirjeitä/pyyntöjä oli kertynyt vuosien aikana tuhansia.

Kun papin elämä oli lähellä loppuaan, kirjeitä ei enää tulekaan. Pappi masentuu, kun hän luulee, ettei Jumala häntä enää tarvitse eikä käytä. Kun totuus lopulta paljastuu, pappi ymmärsi, että hänelle annettu rukoilijan tehtävä olikin yksi Jumalan tapa pitää pappia itseään elämässä/uskossa kiinni.

Minua vaivaa hengellinen sokeus. Kuvittelen, että Jumalan käytössä oleminen on vain esillä olemista tai jotakin sellaista, josta saan ihmisten huomiota, mainetta, kiitosta tms. Monissa hengellisissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa opetetaan Jumalan käytössä olemista. Opetus voi joskus olla niin "kapeaa", ettei tavallisella Jumalaan uskovalla ihmisellä ole mahdollisiin tehtäviin mitään mahdollisuutta.

Muistaakseni kirjoitin Sinulle joskus kokemuksesta muutaman vuoden takaa tuossa kotitaloni viereisessä metsikössä. Olin tekemässä polttopuita. Osatyökyvyttömyyseläke taskussa, mutta tulevaisuus muuten täysin auki. En tuntenut millään tavalla olevani Jumalan käytössä. Tunsin olevani kaikesta sivussa. Ja sitten se tapahtui. Yhtäkkiä puita pilkkoessa tunsin sisälläni vahvasti Jumalan läsnäolon. Hän tiesi tarkalleen, missä olin. Hän tiesi, mitä ajattelin ja mitä tarvitsin. Oli ihmeellistä tajuta, että Jumala on läsnä elämässäni (samoin Sinun elämässäsi) koko ajan, jos uskon Jumalan Sanaa ja sen lupauksia. Olen joillekin kertonut, että yksi hengellinen ammatti voi olla "puunhakkaaja". Eli tein minä käytännössä mitä hyvänsä, voin sydämessäni palvella Jumalaa. Olla jatkuvasti Häneen yhteyksissä.

Muistan edesmenneen äitini yhden lempirunon, jonka alusta tässä seuraava pätkä: "Kun vain teen työni mielelläin, niin Herraa palvelen mä näin. Hän huomaa kunkin askareet nää pienet unhoon joutuneet. Mun kaltaisteni tehtävään myös Kristus tyytyi pienimpään, ei Herraks eikä käskijäks hän tullut, muiden avuks läks.."

Minä tarvitsen kuitenkin jotakin enemmän. Jotakin sellaista, jonka itse määrittelen Jumalan läsnäoloksi. Ei minulle riitä Raamatun lupaus, vaan tarvitsen enemmän. Vaikka just eilen olisin tunnetasolla kokenut Jumalan läsnäolon ja siunauksen, tarvitsen tänään vähintään samaa, ellen jopa enemmän.

Vaikea Jumalan on minun kanssa pärjäillä, jos Hän kaikkiin pyyntöihini vastaisi. Olin kerran rukouspiirissä, jossa vieressäni oleva vanha rouva rukoili/pyysi, että "Jumala murskaisi kaikki Jumalan valtakunnan työntekijät". Vaikka uskon ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti, nuo sanat ja tuo pyyntö kuulosti tosi kauhealta. Jumalan valtakunnan päätoimisten työntekijöiden elämässä piru pitää huolta, että murske käy koko ajan. Itse en uskaltaisi kenellekään rukoilla, että Jumala tietyn ihmisen murskaisi.

Minä kuvittelen olleeni Jumalan käytössä monen vuoden aikana. Minä, minä, minä.. Kyse on kuitenkin siitä, että korkeintaan olen saanut olla paikalla näkemässä, mitä Jumala tekee. Se on jo valtava lahja. Työ, jota vuosia tein, oli Jumalan suurta lahjaa. Työni oli sidottu vapaaehtoisen tuen varaan. Ilman taloudellista tukea lähettäjiltä ja heidän esirukouksiaan, työ ei olisi kantanut mitään hedelmää.

Näin jälkeenpäin ajatellen tuo taloudellinen epävarmuus tuen riittävyydestä oli näin tosi rankkaa. Mutta se oli myös tärkeää opetusta siitä, että kaikki on Jumalan antaman tuen varassa.

Erään hengellisen suurtapahtuman jälkeen menin selvittämään juhlien taloudellista tilannetta (kulujen/laskujen maksua) järjestäjäseurakunnan työntekijän kanssa. Siinä tilannetta tarkastellessamme tuo työntekijä sanoi lauseen, joka jäi lähtemättömästi mieleeni: "Minun ei tarvitse noita talousasioita ajatella, kun minulla on varma toimeentulo.." Minun työni oli vapaaehtoisen tuen ja kolehtien varassa. Tuon työntekijän ei tarvinnut miettiä kannatuksia, koska hän sai palkan, meni työtilanteet/tapahtumat sitten miten hyvänsä.

Kun mietin alkuseurakuntaa, moni asia on nykyään toisin. Silloin kaikkea pidettiin yhteisenä. Tänään tärkeätä on se, mikä on minun. 2. Timoteuskirjeen 3. luvun alussa ovat sanat: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa.."

Me ollaan suhteellisen kaukana siitä seurakunnasta, joka alussa oli. Meillä on paljon kiireitä/kiinnostuksia. Kun joskus menemme kirkkoon/tilaisuuksiin, mietimme heti niitä, joita ei juuri silloin seurakunnassa näy. Paheksumme monia asioita. Arvostelemme ja tuomitsemme. Emme ymmärrä, että olemme Jumalan huoneessa. Jumala näkee kaiken tuon arvostelun ja tuomion hengen. Sitten odotamme, että Jumala noissa hetkissä, jotka hänelle suomme, osoittaisi meille väkevästi miten hyviä uskovia ja Jumalan lapsia olemme.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Erittäin vaikea ja rankka sairaus. Mekin sairastamme hengellisesti. Eli suomeksi sanottuna: Minä sairastan. Tarvitsen armahdusta, että minusta voisi tulla hengellisesti terve. Että vihdoin alkaisin ymmärtää, että kaikki elämässäni on armoa. Lahjaa Jumalalta. Ilman Jeesuksen ristin kuolemaa, Jumalalla ei olisi yhtään syytä pitää meistä huolta. Ilman Jumalaa meillä ei ole mitään.

Kuulin hiljan seuraavan kuvauksen erään liikemiehen taloustilanteesta: "Mies aloitti pari vuotta sitten täysin tyhjästä. Ja tällä hetkellä hänellä on jo 500.000 euroa lainaa.."

Psalmin 106 otsikko on "Herra on armahtanut uskotonta kansaansa". Psalmista löytyvät mm. seuraavat sanat: ".. he eivät uskoneet Herran sanaa.. eivätkä tahtoneet totella Herraa.. Yhä uudestaan Herra pelasti heidät.. Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.."

On taivaallinen juttu, että Jumala on niin käsittämättömän hyvä. Vaikka me/minä olemme olleet uskottomat, Hän on pysynyt uskollisena. Tuo ylhäällä oleva kuva upeasta rappukäytävästä on yksi valtava esimerkki Jumalan huolenpidosta minun elämässäni. Viime vuoden syyskuun lopussa Työ- ja elinkeinotoimistosta minulle soitti joku työntekijä ja kertoi, että minulle olisi töitä tarjolla. Sen lisäksi, että työ on minulle tosi mieleinen, saan tehdä töitä vanhassa upeassa rakennuksessa. Kun aloitin työnteon, sanoin useina aamuina Jumalalle, että miten hyvä Hän onkaan. Kaiken muun lisäksi saan vielä tehdä töitä tällaisessa talossa, joka on täynnä historiaa.

Jumala haluaa rohkaista Sinua. Hän näkee missä olet, mitä teet, oletko töissä, työttömänä, eläkkeellä, sairaana, terveenä.. Tärkein asia elämässämme on yhteys Jumalaan. Rukoillaan, että Jumala avaisi silmämme, korvamme.. että näkisimme, että kuulisimme, mitä Hän haluaa meille kertoa. Rukoillaan, että Herra parantaisi meidät hengellisesti. Että näkisimme totuuden. Ilman Jumalaa emme selviä. Mutta Hänen kanssaan kaikki on mahdollista.

Tänä aamuna luin psalmia 105. Siitä löysin seuraavat upeat kohdat: "Silloin Herra lähetti.. palvelijansa.. valitsemansa miehen, ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään.. Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan."

Tunnetko, miten Jumala kutsuu meitä lähelleen, etsimään Hänen voimaansa. Tunnetko, miten meitä kutsutaan tutkimaan Sanaa, voiman lähdettä? Jumalan kanssa meillä on edessämme ihmeellinen tulevaisuus. Kaikki on mahdollista Hänelle, Hänen kanssaan. Jaksele hyvin siellä, missä olet. Rukoilen Sinulle Herramme voimallista läsnäoloa. Olet Hänelle tosi arvokas ja rakas!