sunnuntai 25. tammikuuta 2015

"Postia pappi Jaakobille"

Postia pappi Jaakobille on muutaman vuoden takainen Klaus Härön ohjaama elokuva. Se kuvaa sokeaa pappia, jonka tehtäväksi oli muodostunut rukoilla hänelle lähetettyjen rukouspyyntöjen puolesta. Kirjeitä/pyyntöjä oli kertynyt vuosien aikana tuhansia.

Kun papin elämä oli lähellä loppuaan, kirjeitä ei enää tulekaan. Pappi masentuu, kun hän luulee, ettei Jumala häntä enää tarvitse eikä käytä. Kun totuus lopulta paljastuu, pappi ymmärsi, että hänelle annettu rukoilijan tehtävä olikin yksi Jumalan tapa pitää pappia itseään elämässä/uskossa kiinni.

Minua vaivaa hengellinen sokeus. Kuvittelen, että Jumalan käytössä oleminen on vain esillä olemista tai jotakin sellaista, josta saan ihmisten huomiota, mainetta, kiitosta tms. Monissa hengellisissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa opetetaan Jumalan käytössä olemista. Opetus voi joskus olla niin "kapeaa", ettei tavallisella Jumalaan uskovalla ihmisellä ole mahdollisiin tehtäviin mitään mahdollisuutta.

Muistaakseni kirjoitin Sinulle joskus kokemuksesta muutaman vuoden takaa tuossa kotitaloni viereisessä metsikössä. Olin tekemässä polttopuita. Osatyökyvyttömyyseläke taskussa, mutta tulevaisuus muuten täysin auki. En tuntenut millään tavalla olevani Jumalan käytössä. Tunsin olevani kaikesta sivussa. Ja sitten se tapahtui. Yhtäkkiä puita pilkkoessa tunsin sisälläni vahvasti Jumalan läsnäolon. Hän tiesi tarkalleen, missä olin. Hän tiesi, mitä ajattelin ja mitä tarvitsin. Oli ihmeellistä tajuta, että Jumala on läsnä elämässäni (samoin Sinun elämässäsi) koko ajan, jos uskon Jumalan Sanaa ja sen lupauksia. Olen joillekin kertonut, että yksi hengellinen ammatti voi olla "puunhakkaaja". Eli tein minä käytännössä mitä hyvänsä, voin sydämessäni palvella Jumalaa. Olla jatkuvasti Häneen yhteyksissä.

Muistan edesmenneen äitini yhden lempirunon, jonka alusta tässä seuraava pätkä: "Kun vain teen työni mielelläin, niin Herraa palvelen mä näin. Hän huomaa kunkin askareet nää pienet unhoon joutuneet. Mun kaltaisteni tehtävään myös Kristus tyytyi pienimpään, ei Herraks eikä käskijäks hän tullut, muiden avuks läks.."

Minä tarvitsen kuitenkin jotakin enemmän. Jotakin sellaista, jonka itse määrittelen Jumalan läsnäoloksi. Ei minulle riitä Raamatun lupaus, vaan tarvitsen enemmän. Vaikka just eilen olisin tunnetasolla kokenut Jumalan läsnäolon ja siunauksen, tarvitsen tänään vähintään samaa, ellen jopa enemmän.

Vaikea Jumalan on minun kanssa pärjäillä, jos Hän kaikkiin pyyntöihini vastaisi. Olin kerran rukouspiirissä, jossa vieressäni oleva vanha rouva rukoili/pyysi, että "Jumala murskaisi kaikki Jumalan valtakunnan työntekijät". Vaikka uskon ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti, nuo sanat ja tuo pyyntö kuulosti tosi kauhealta. Jumalan valtakunnan päätoimisten työntekijöiden elämässä piru pitää huolta, että murske käy koko ajan. Itse en uskaltaisi kenellekään rukoilla, että Jumala tietyn ihmisen murskaisi.

Minä kuvittelen olleeni Jumalan käytössä monen vuoden aikana. Minä, minä, minä.. Kyse on kuitenkin siitä, että korkeintaan olen saanut olla paikalla näkemässä, mitä Jumala tekee. Se on jo valtava lahja. Työ, jota vuosia tein, oli Jumalan suurta lahjaa. Työni oli sidottu vapaaehtoisen tuen varaan. Ilman taloudellista tukea lähettäjiltä ja heidän esirukouksiaan, työ ei olisi kantanut mitään hedelmää.

Näin jälkeenpäin ajatellen tuo taloudellinen epävarmuus tuen riittävyydestä oli näin tosi rankkaa. Mutta se oli myös tärkeää opetusta siitä, että kaikki on Jumalan antaman tuen varassa.

Erään hengellisen suurtapahtuman jälkeen menin selvittämään juhlien taloudellista tilannetta (kulujen/laskujen maksua) järjestäjäseurakunnan työntekijän kanssa. Siinä tilannetta tarkastellessamme tuo työntekijä sanoi lauseen, joka jäi lähtemättömästi mieleeni: "Minun ei tarvitse noita talousasioita ajatella, kun minulla on varma toimeentulo.." Minun työni oli vapaaehtoisen tuen ja kolehtien varassa. Tuon työntekijän ei tarvinnut miettiä kannatuksia, koska hän sai palkan, meni työtilanteet/tapahtumat sitten miten hyvänsä.

Kun mietin alkuseurakuntaa, moni asia on nykyään toisin. Silloin kaikkea pidettiin yhteisenä. Tänään tärkeätä on se, mikä on minun. 2. Timoteuskirjeen 3. luvun alussa ovat sanat: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa.."

Me ollaan suhteellisen kaukana siitä seurakunnasta, joka alussa oli. Meillä on paljon kiireitä/kiinnostuksia. Kun joskus menemme kirkkoon/tilaisuuksiin, mietimme heti niitä, joita ei juuri silloin seurakunnassa näy. Paheksumme monia asioita. Arvostelemme ja tuomitsemme. Emme ymmärrä, että olemme Jumalan huoneessa. Jumala näkee kaiken tuon arvostelun ja tuomion hengen. Sitten odotamme, että Jumala noissa hetkissä, jotka hänelle suomme, osoittaisi meille väkevästi miten hyviä uskovia ja Jumalan lapsia olemme.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Erittäin vaikea ja rankka sairaus. Mekin sairastamme hengellisesti. Eli suomeksi sanottuna: Minä sairastan. Tarvitsen armahdusta, että minusta voisi tulla hengellisesti terve. Että vihdoin alkaisin ymmärtää, että kaikki elämässäni on armoa. Lahjaa Jumalalta. Ilman Jeesuksen ristin kuolemaa, Jumalalla ei olisi yhtään syytä pitää meistä huolta. Ilman Jumalaa meillä ei ole mitään.

Kuulin hiljan seuraavan kuvauksen erään liikemiehen taloustilanteesta: "Mies aloitti pari vuotta sitten täysin tyhjästä. Ja tällä hetkellä hänellä on jo 500.000 euroa lainaa.."

Psalmin 106 otsikko on "Herra on armahtanut uskotonta kansaansa". Psalmista löytyvät mm. seuraavat sanat: ".. he eivät uskoneet Herran sanaa.. eivätkä tahtoneet totella Herraa.. Yhä uudestaan Herra pelasti heidät.. Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.."

On taivaallinen juttu, että Jumala on niin käsittämättömän hyvä. Vaikka me/minä olemme olleet uskottomat, Hän on pysynyt uskollisena. Tuo ylhäällä oleva kuva upeasta rappukäytävästä on yksi valtava esimerkki Jumalan huolenpidosta minun elämässäni. Viime vuoden syyskuun lopussa Työ- ja elinkeinotoimistosta minulle soitti joku työntekijä ja kertoi, että minulle olisi töitä tarjolla. Sen lisäksi, että työ on minulle tosi mieleinen, saan tehdä töitä vanhassa upeassa rakennuksessa. Kun aloitin työnteon, sanoin useina aamuina Jumalalle, että miten hyvä Hän onkaan. Kaiken muun lisäksi saan vielä tehdä töitä tällaisessa talossa, joka on täynnä historiaa.

Jumala haluaa rohkaista Sinua. Hän näkee missä olet, mitä teet, oletko töissä, työttömänä, eläkkeellä, sairaana, terveenä.. Tärkein asia elämässämme on yhteys Jumalaan. Rukoillaan, että Jumala avaisi silmämme, korvamme.. että näkisimme, että kuulisimme, mitä Hän haluaa meille kertoa. Rukoillaan, että Herra parantaisi meidät hengellisesti. Että näkisimme totuuden. Ilman Jumalaa emme selviä. Mutta Hänen kanssaan kaikki on mahdollista.

Tänä aamuna luin psalmia 105. Siitä löysin seuraavat upeat kohdat: "Silloin Herra lähetti.. palvelijansa.. valitsemansa miehen, ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään.. Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan."

Tunnetko, miten Jumala kutsuu meitä lähelleen, etsimään Hänen voimaansa. Tunnetko, miten meitä kutsutaan tutkimaan Sanaa, voiman lähdettä? Jumalan kanssa meillä on edessämme ihmeellinen tulevaisuus. Kaikki on mahdollista Hänelle, Hänen kanssaan. Jaksele hyvin siellä, missä olet. Rukoilen Sinulle Herramme voimallista läsnäoloa. Olet Hänelle tosi arvokas ja rakas!