Kaikki on pilalla

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä.” (Jer 33:3)

 

Monelle usko Jumalaan on viimeinen toivo. Kun kaikki on mennyt pilalle, turvaudutaan Jumalaan. Mutta mitä sitten, jos yhtäkkiä huomaankin, että olen pilannut myös hengellisen elämäni. En ole onnistunut edes Jumalaan uskovana.

Mies ja vaimo ovat ajelulla. Mies ajaa ja vaimo neuvoo miestään. Lopulta mies hermostuu ja sanoo: "Kumpi tätä autoa oikein ajaa?" - Siihen vaimo toteaa: "Etkö sinä sitäkään tiedä?"

Olisi niin kiva olla onnistunut. Uskonelämässä. Seurakunnassa. Työpaikalla. Kotona. Avioliitossa. Vanhempana. Miehenä/naisena. Kaikessa.

Mutta useimmin tuntuu siltä, että olisi helpompi luetella kaikki se, missä on epäonnistunut. Olemme ymmärtäneet jotakin perusteellisesti väärin, jos tuntuu, että olemme epäonnistuneet myös uskovan elämässä. Elämä uskossa ei ole loputonta yrittämistä vaan elämistä täysin toisen varassa. Ilman Jumalaa en selviä mistään. En edes uskomisesta.

Tapio Nousiainen oli yksi Jumalan mies, joka sai välittää mm kirjojensa välityksellä lohdutusta suurelle joukolle uskossaan epäonnistuneeksi kokeneita.

Nousiaisen viimeiseksi jäänyt kirja oli nimeltään "Kristuksen kanssa kärsimyksen koulussa". Hän kertoo kirjan alkulehdillä, miten hän sai tekstin tuohon kirjaansa. Hän oli mökillä, kun hän kuuli selkeästi Jumalan kehottavan häntä aloittamaan kirjan kirjoittamisen. Tapio ehdotti Jumalalle, että sopisiko, jos hän aloittaa kirjan kirjoittamisen vasta syksyllä, kun muuttaa mökiltä takaisin kaupunkiin. Jumala sanoi hänelle kuitenkin, että hänen pitää aloittaa kirjan kirjoittaminen heti.

Jumala kertoi Tapiolle, että monet uskovat tulevat saamaan kirjan kautta siunausta ja rohkaisua. Ja kuinka ollakaan.. kun kirja oli painossa, Tapio sai kutsun Taivaan kotiin. Tehtävä oli suoritettu loppuun.

 

Yksi Tapion saama teksti oli "Alatien Kristus".

"Sanovat sinua alatien Kristukseksi, tiedäthän nuo tummapukuiset körttiläiset. Nuorena uskovaisena kuuntelin ylimielisenä heidän puheitaan. Noiden huivipäisten, virsikirjaa käsissään pyörittelevien ja niiskuttavien mummojen, jotka niin hartaina kuuntelivat pappiensa harvaan putoilevia sanoja.

Minä hymähdin halveksivasti ja ajattelin. - Pyh, vai alatien Kristus. Lienevätkö nuo oikein uudestisyntyneitäkään, nuo sanojat? Mutta minun Kristukseni on täynnä voimaa, rennosti ja itsevarmana hän nojautuu puhujapulpettiin, heristelee  nyrkkiään, lyö kahta kämmentä, huutaa ja tuomitsee noita kurjia helvettiin.

Noita niiskuttavia mummoja, tapakristittyjä ja noita pappeja, jotka tuskin ovat tehneet parannusta, jotka tuskin ovat uudestisyntyneet, joilla tuskin on pelastusvarmuutta, jotka eivät tiedä mitään henkikasteesta, kielilläpuhumisesta ja profetoimisesta.

Mutta minulla on voimakas ja äänekäs Kristus ja minä tahdon kulkea hänen kanssaan voittosaatossa. Sillä uskossaolohan on yhtä voittosaattoa, ilakointia, naurunremahduksia ja halleluja-huutoja.

Mitä ne puhuvatkaan ristin tiestä, nuo niiskuttavat mummot? Tämähän on helppoa, oikein voittokulkua. Naurettavaa puhua alatien Kristuksesta, se on vain noiden muotojumalisten, noiden nimikristittyjen tekopeliä. Ne yrittävät kätkeä sen alle muotojumalisuutensa. Veisaavat vain tuota alituista lauluaan vaivaisesta ja kurjasta syntisestä, kun eivät uudestisyntymättöminä tiedä mitään todellisesta voittoelämästä.

Kului vuosia ja Jumala katsoi miestä hymyillen taivaasta, lieneekö hänen suupielissään ollut pieni ivahymy? Hän katsoi papereitaan, antoi käskyjä enkeleilleen, vieläpä saatanakin, joka oli Jumalan poikien joukossa pujahtanut pääesikuntaan, sai käskyjä Jumalalta. Korkeimman huulilta kuuluivat sanat:

"Pannaanpa poika pinteeseen. Lämmittäkää ahjo kuumaksi. Aijai, miten paljon hänessä on kuonaa, miten paljon kieroa oksapuuta. Teroittakaa taivaan sirkkelit teräviksi, pankaa ahjoon hiiliä, puhaltakaa palkeisiin. Olkaa valmiit, sillä nyt alkaa koulu hänen kohdallaan. Hän saa nähdä, onko Kristus alatien Kristus. Saatana, ole sinäkin valmis toimiisi. Minä käsken sinua, hän olkoon sinun käsissäsi, säästä kuitenkin hänen henkensä."

Sitten tuli kuin myrskytuuli, kuin vuoksiaalto, kuin lumivyöry, tuli Jumalan kärsimyskoulu. Otettiin pois ystäviä, otettiin pois terveys. Mies joutui syrjään elämän valtaväylältä, kehumiset vaihtuivat pilkkapuheiksi. Mies huusi kuin Job: "väkivaltaa", ei vastausta, mies huusi apua, mutta ei ollut mitään oikeutta. Ne, joita mies rakasti, kääntyivät häntä vastaan. Jumala repi hänet maahan joka puolelta.

Halleluja-huudot vaikenivat, mies katseli ympärilleen, pelkkää tyhjyyttä ja pimeyttä. Hän parkaisi hädissään: "Missä olet sinä voittoisa ja äänekäs Kristus? Jota seuraavat ilakointi, naurunremahdukset ja halleluja-huudot? Auta minua, sillä Baasanin härät piirittivät minua. Minun voimani on kuivettuneet kuin saviastian siru ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani. Missä olet sinä voittoisa ja äänekäs Kristus?

Mutta ei vastausta, ei vaarinottoa. Vain syyspimeä ja hiljainen yö ympäröi huutajaa. Sitten kuului hiljainen ääni aivan vuoteen vierestä, aivan ahjon äärestä, jossa palkeet puhkuivat uutta tulta liekkeihin. Ja ääni sanoi: "Tässä minä olen." Mies kohottautui ja kysyi: "Kuka sinä olet?" Olento hymyili ahjon loimussa. Hänen silmänsä välkehtivät surumielisesti, säälivästi, ymmärtävästi ja hän sanoi: "Minä olen alatien Kristus ja olen kauan odottanut vuoroani, päästäkseni sinun luoksesi. Mutta ihmisjoukot, kansansuosio, alituinen kiire, hurja meno, rukoilemattomuus, valvomattomuus, valhekristillisyys ovat ympäröineet sinua kuin pakkopaitaa, enkä ole päässyt luoksesi."

 

Hämmästyneenä kohottauduin vuoteestani ja kysyin: "Mutta etkö sinä sitten olekaan voittosaaton Kristus?" Jälleen hän hymyili ahjon loimossa ja sanoi: "Tämä on voittosaattoa. Enhän minä ole koskaan ollutkaan äänekäs Kristus, joka itsevarmana nojautuu puhujapulpettiin, heristelee nyrkkiään ja tuomitsee vaivattuja helvettiin. Sinulla on ollut valhekristus mukanasi. Minä olen kärsivien ja vainottujen Kristus alatiellä. Siellä, missä kuullaan tuskanhuutoja ja yön kauhut ympäröivät vaivattua matkamiestä. Siellä, missä ristin tie johtaa vuorten väliseen laaksoon ja ollaan alatiellä."

Silloin minä lankesin itkien hänen jalkojensa juureen ja kastelin hänen jalkansa kyynelilläni. Minä huusin ja sanoin: "Anna anteeksi sinä alatien Kristus. Juuri sinua minä nyt tarvitsen. Kukaan ei ymmärrä tuskaani. Kenellekään en voi selittää asioitani. He pitäisivät minua hourupäisenä ja sanoisivat: "Mitä hullua? Miksi et iloitse, huuda ja ole vapaa? Naura nyt edes vähän. Taivaan tie on valoisa ja helppo. Sinäpä olet omituinen. Sano edes kerran: Halleluja."

 

Silloin alatien Kristus hymyili ja sanoi: "Mutta minäpä ymmärrän sinua poikani, sillä minä olen ollut samoissa tulissa. Olen koko ajan vartioinut ahjoasi ja odottanut, että huutaisit minua avuksesi. Minäpä autan sinua. Tule syliini.

 

Ja niin minä kierähdin vaivalloisesti ahjosta. Minä laskin paloarpoja täynnä olevan ruumiin hänen käsivarsilleen. Tunsin, kuinka suloinen voide, oikein palamaöljy valui ruumiiseeni poistaen tuskat. Sitten hän siveli hiuksiani, hymyili ja sanoi: "Älä viitsi enää torua sitä tummaa kansaa ja niitä huivipäisiä mummoja, jotka puhuvat alatien Kristuksesta. Ehkä he tuntevat minut paremmin kuin sinä."

Kenties Sinä/kin olet tällä hetkellä tilanteessa, jota et ollenkaan ymmärrä. Et voi millään tavalla/tasolla kokea itseäsi voimalliseksi uskovaksi, hengessä palavaksi ym. Mieluummin koet asuvasi erämaassa, jossa postikin tulee vain kerran kuukaudessa ja silloinkin Sinun laatikkosi on tyhjä. Naapuriin postia tulee paljon.

 

Tämä viesti on Sinulle. Sinun Herrasi ja Vapahtajasi on Sinun lähelläsi. Hän itse pitää Sinusta huolen. Piru on luetellut Sinulle syntisi lukemattomat kerrat. Mutta itse Herra kertoo Sinulle tässä hetkessä, että hänen tähtensä Sinä saat uskoa anteeksi kaiken sen, mistä Sinua on syytetty.

 

Velka on maksettu, syntisi on sovitettu. Herra laskee siunaavat kätensä Sinun yllesi. Ja antaa sydämeesi rauhan. Sinun kohtaloasi/elämääsi/tulevaisuuttasi/ iankaikkisuuttasi eivät ratkaise uskovat/ei-uskovat/muut ihmiset, vaan sen on jo ratkaissut Sinun Herrasi ja Vapahtajasi. Hän sanoo Sinulle sanansa kautta: "Minä annan sinulle tulevaisuuden ja toivon.."

 

Huikeata Sinä ja minä olemme täysin uskon varassa. Ilman Jeesusta, Vapahtajaa, meillä ei ole mitään. Jäädään hänen rauhaansa. Ja meidän ei tarvitse pelätä. Koskaan.

Jaksele hyvin siellä, missä juuri nyt oletkin. Muistetaan rukouksin.

”Parhaimmat asiat eivät ole ostettavissa, eivät kovalla työllä saatavissa. Eivät edes löydettävissä. Ne annetaan. Ne vain tapahtuvat.”  Tätä on Jumalan ihmeellinen rakkaus.

Tartu käteen Jumalan, tartu siihen mikä kestää. Astu kalliolle, joka pettää ei voi. Tartu käteen Jumalan, älä minkään anna estää. Kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi." (Pekka Simojoki)

"Jumala on antanut Sinulle anteeksi. Ihmiset eivät anna ikinä.."

Ruotsin uskonpuhdistajasta kertovassa Strindbergin näytelmässä "Mestari Olavi" huorana elänyt nainen tulee uskoon. Siihen liittyvässä keskustelussa mestari Olavi lausuu naiselle tylynkuuloiset mutta kovin totuudelliset sana: "Jumala on antanut sinulle anteeksi. Ihmiset eivät anna ikinä.."

 

Tuo edellä oleva lainaus tuntuu kovin tutulta. Moni tuntee suurta syyllisyyttä, kun on tajunnut, miten paljon syntiä on tehnyt Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan. Syyllisyys on ajanut lopulta Jumalan luo. Kenties ehtoolliselle, kenties sielunhoitajan luokse ripittäytymään.. Ja vaikka liturgi alttarilta on julistanut syntien anteeksiantamusta ja samoin sielunhoitaja, anteeksiantamukseen voi olla vaikea uskoa. Syyllisyys omista teoista on ollut niin rankkaa.

 

Kohta vietämme isänpäivää. On sanottu, että kuvamme Jumalasta muotoutuu usein sen mukaan, minkälainen oma isämme on ollut. Tiedän ihmisiä, joiden on vaikea rukoilla Isä meidän -rukoustakaan, koska oma isä on ollut niin hankala, ilkeä tms tai isää ei ole ollut koko meidän elämässämme.

 

Mutta tiedän myös monia ihmisiä, joille kuva Jumalasta ja uskosta on muotoutunut tuntemiemme uskovien ihmisten mukaan. Miten he toimivat, puhuvat ja asioita ja ihmisiä arvioivat. Sen mukaan uskomme Jumalankin toimivan ja ajattelevan. Mutta asia ei onneksi ole niin.

 

Kun opetuslapset olivat kulkemassa Jeesuksen kanssa, he tapasivat miehen, joka toimi Jeesuksen nimessä. Mies ei kuitenkaan halunnut liittyä opetuslasten joukkoon. Opetuslapset kantelivat asiasta Jeesukselle. He ehdottivat, että miehen toiminta kiellettäisiin, koska hän ei seurannut heitä. Jeesus ei ollut ollenkaan samaa mieltä asiasta.

 

Kerran taas kun Jeesusta, opetuslapsia ja heidän sanomaansa ei otettu jossakin kylässä vastaan, opetuslapset ehdottivat että rukoillaan, että tuli taivaasta tulee ja polttaa koko kylän. Jeesus ei ollut asiasta nytkään samaa mieltä.

 

Ehkä tunnetuimpia kohtia, joissa opetuslapset estelivät Jeesuksen tykö tulijoita, oli se, kun he yrittivät kieltää vanhempia tuomasta lapsiaan Jeesuksen siunattavaksi. Jeesuksen vastaus "tyhjensi pajatson" kun Hän sanoi: Mark 10:14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta."

Eilen tuli uutisissa juttu entisestä jehovan todistajasta. Nainen oli erotettu yhteisöstään yli 20 vuotta sitten. Hän kertoi, miten tuskallista erottaminen oli ollut ja miten hän vasta nyt on harrastamansa taideterapian avulla pääsemässä eroon tuosta erottamiseen liittyvästä tuskasta.

Syyllisyys on rankka tauti. Se voi ajaa ihmisen toivottomuuteen, masennukseen, jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Uskontojen Uhrit on järjestö, joka on perustettu niitä varten, jotka hengellisen väkivallan tähden ovat joutuneet kärsimään. Vaikka en juuri järjestöä tunne, uhreja on varmasti melkoisen paljon. 

”Lakihurskaus tunnetaan siitä, että se on lakkaamatta lähimmäisensä kurkussa, tekemässä parannusta toisten synneistä ja valtaamassa itselleen etummaisia paikkoja. Kätkemme omat syntimme Jumalan laupeuteen, mutta nostelemme toisten synnit kuin lippusalkoon.” Kun olemme nähneet oman pahuutemme, on jollakin tavalla helpompaa nähdä toisten pahuus kuin omamme.

"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.."

1  Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa. 2 Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa. 3 Kerran hän iltapäivällä yhdeksännen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: "Cornelius!" 4 Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut. 5 Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. 6 Hän asuu Simon-nimisen nahkurin luona, jonka talo on meren rannalla." 7 Kun enkeli tämän puhuttuaan oli mennyt pois, Cornelius kutsui luokseen kaksi palvelijaansa sekä yhden läheteistään, hurskaan sotilaan. 8 Hän kertoi heille kaiken ja lähetti heidät Joppeen.

 

9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. 10 Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ateriaa valmistettiin hän joutui hurmoksiin. 11 Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maahan neljästä kulmastaan kannateltuna. 12 Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. 13 Samassa hän kuuli äänen: "Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!" 14 Mutta hän vastasi: "Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä." 15 Silloin ääni puhui uudelleen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi." 16 Tämä tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin taivaaseen.

17 Kun Pietari vielä ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tarkoitti, Corneliuksen lähettämät miehet ilmaantuivat portille. He olivat kyselemällä löytäneet Simonin talon 18 ja tiedustelivat nyt kuuluvalla äänellä, oliko talossa vieraana Simon, toiselta nimeltä Pietari. 19 Pietarin yhä pohtiessa näkyään Henki sanoi hänelle: "Kolme miestä kysyy sinua. 20 Mene alas ja lähde epäröimättä heidän mukaansa. Minä olen lähettänyt heidät." 21 Pietari meni alas miesten luo ja sanoi: "Minä olen se, jota etsitte. Mikä on asianne?" 22 Miehet vastasivat: "Pyhä enkeli on ilmestynyt sadanpäällikkö Corneliukselle, joka on hurskas ja jumalaapelkäävä mies ja hyvässä maineessa kaikkien juutalaisten keskuudessa. Enkeli käski hänen kutsua sinut kotiinsa ja kuunnella, mitä sinulla on sanottavana." 23 Silloin Pietari pyysi miehet sisään vieraikseen.

Seuraavana päivänä Pietari lähti matkaan miesten kanssa, ja muutamat Joppessa asuvat veljet tulivat hänen mukaansa. 24 Sitä seuraavana päivänä hän tuli Kesareaan. Cornelius oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä ja odotti tulijoita. 25 Kun Pietari oli astumassa sisään, Cornelius tuli häntä vastaan ja kumartui hänen edessään maahan saakka. 26 Mutta Pietari sanoi: "Nouse, minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin", ja auttoi hänet ylös. 27 Sitten hän Corneliuksen kanssa keskustellen meni sisään ja tapasi siellä suuren joukon ihmisiä. 28 Hän sanoi heille: "Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena. 29 Siksi lähdin vastustelematta, kun minua tultiin hakemaan. Nyt tahtoisin tietää, miksi te pyysitte minua tulemaan."

30 Cornelius vastasi: "Kolme päivää sitten olin tähän aikaan, yhdeksännellä tunnilla, täällä kotonani rukoilemassa. Silloin seisoi yhtäkkiä edessäni mies, jolla oli hohtavan valkeat vaatteet, 31 ja hän sanoi: 'Cornelius, Jumala on kuullut rukouksesi ja muistanut almusi. 32 Lähetä sana Joppeen ja kutsu luoksesi Simon, jota sanotaan myös Pietariksi. Hän asuu nahkuri Simonin talossa meren rannalla.' 33 Niinpä lähetin heti noutamaan sinua, ja teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme kaikki täällä Jumalan edessä kuullaksemme, mitä Herra on sinun käskenyt puhua."

34 Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. 35 Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. 36 Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut -- hän, joka on kaikkien Herra." (Apostolien teot 10:1-36)

Tuo edellä oleva Apostolien tekojen kohta ottaa jokaiselta uskovalta ja ei-uskovalta valtuudet arvioida toisten syyllisyyttä/syyttömyyttä. Se, mitä Jumala ajattelee asiasta/ihmisestä on totta. Ihmisellä ei ole lupaa muuhun kuin arvioida omaa tilannettansa. Ja kun näemme totuuden itsestämme, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä Jeesuksen eteen synteinemme. Jos Hän ei meitä armahda ja anna syntejämme anteeksi, meillä ei ole mitään toivoa.

En tiedä, minkälainen tilanteesi on? Mutta jos olet tullut toisten ihmisten tuomitsemaksi, hylkäämäksi, Jumala ei ole samaa mieltä. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen.. Vaikka muut meidät hylkäisivät, Hän ei meitä koskaan hylkää.

Jos sydäntäsi juuri tällä hetkellä painavat synnit, joista et ole saanut rauhaa, voit ne juuri nyt tunnustaa Jumalalle. Vaikka hiljaa mielessäsi.

Raamatussa on sana: "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

Raamatussa on myös sana: "..kenen synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut.."

Jumalaan uskovana voin juuri tällä hetkellä julistaa Sinulle, että saat uskoa kaikki ne synnit, jotka olet Jumalalle kertonut anteeksi annetuiksi Jeesuksen tähden. Ja kun Jumala on antanut meille synnit anteeksi, Hän ei enää meidän syntejämme muista. Jos joku niistä muistuttaisikin, se ei ole Jumala. Sinä saat olla vapaa.

Lopetan tämän kirjoitukseni Pekka Simojoen laulun sanoin, jonka kertosäe oli jo blogini alussa.

"..Pian jo lehdet lentelevät, koittaa talvi, koittaa kevät. Moneen kertaan telttanarut irrotetaan. Uupuu askel vaeltajan, sortuu seinä savimajan, mutta yksi loppuun asti on paikallaan..
Elämä on taivallusta, iloa ja kaipausta. Halki vuorten laaksojen ja vetten se vie. Yksi auttaa ainoastaan, yössäkin Hän tulee vastaan, sydämeesi kuiskaa hiljaa: "Tässä on tie."

Jumala on kanssasi. Hän johdattaa Sinua eteenpäin. Älä pelkää. Hän on ottanut Sinut omakseen. Eikä Hän jätä Sinua koskaan.
 

Hengellinen putkiremontti

Monta vuotta sitten olin Kouvolassa sanan ja rukouksen illassa. Tuo ilta jäi minulle mieleen oikeastaan yhdestä syystä. Yksi tilaisuuden puhuja kertoi jutun, jota en unohda. Tuo juttu sisältää yhden suuren hengellisen totuuden, ehkä useammankin. Juttu kuului seuraavasti:

 

Eräs uskova mies kävi illalla nukkumaan. Mies makasi selällään kädet ristissä rinnan päällä. Mies rukoili ja siihen hän myös nukahti. Kun hän sitten aamulla heräsi, hän huomasi olevansa edelleen samassa asennossa kädet ristissä rinnan päällä. Silloin hän totesi: "Oho! Kanava on ollut auki koko yön."

 

Uskossa on kyse henkilökohtaisesta yhteydestä Jumalan kanssa. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, että tuo yhteys katkeaisi tai että yhteyteen tulisi ongelmia. Mikkelin entinen piispa, Voitto Huotari, oli kerran Heinolan rukouspäivillä puhumassa. Hän kertoi meille suuren hengellisen viisauden: Jos tuntuu, että Jumala on kaukana, kumpi on liikkunut? Minä vai Jumala?

 

Viime vuosina on uutisissa kerrottu useaan kertaan putkiremontista, joita vanhoissa taloyhtiöissä on tehtävä. Parhaan kuvan putkiremontin tarpeesta sain vajaa vuosi sitten, kun kotitalossani vanhat putket vaihdettiin. Olin kuvitellut, että kun vesi, joka taloomme tulee, on puhdasta, myös putket pysyvät auki. Mutta niinhän asia ei ollut. On vaikea sanoin kuvata, kun näin vanhat vesiputket, jotka olivat lähes umpeen muurautuneet. Vain pieni reikä oli putkesta enää avoimena, josta vesi juuri ja juuri pääsi kulkemaan. Kun sitten uudet putket vaihdettiin, veden tulo parani huomattavasti. Remontti oli siksi todella tarpeen.

 

Runsaan parin kuukauden aikana olen huomannut, että näköni on välillä heikennyt. "Kuva on välillä hiukan epätarkka, jopa laseilla." Menin lopulta työterveyslääkärille, joka lähetti minut keskussairaalan silmälääkärille. Silmälääkäri tutki silmiäni monella tavalla. Lopulta lääkäri kertoi, mikä on näköhäiriöideni syy: Kuivat silmät. Sain kuulla, miten monilla tavoilla kuivat silmät oireilevat.

 

Yksi kuivien silmien oire on mm. se, että ulkona liikkuessa silmistä vuotaa vettä joskus hyvinkin paljon. Tällaisena maallikkona oli vaikea ymmärtää, että kuivat silmät vuotavat vettä hyvinkin runsaasti. Sain listan apteekista hankittavista tipoista, joita silmiin voin päivittäin tiputtaa. Kun samat kyynelkanavat ovat olleet käytössä jo 60 vuotta, ei ihme, että vettä tulee välillä vähän miten sattuu. Kyynelkanavia ei mikään maallinen putkimies pysty vaihtamaan.  

 

Evankelista Niilo Yli-Vainio oli vuosikymmeniä sitten voimallisesti Jumalan käytössä. Suuret hallit täyttyivät, missä Yli-Vainio oli puhumassa. Valtava määrä ihmisiä tuli myös tilaisuuden lopussa rukoiltavaksi.

 

Niilo kertoi, että hän oli nuorena ollut apteekissa työharjoittelussa tms. Silloin hän tottui siihen, että lääkkeitä määrättiin tipottain. Kymmenen tippaa, kaksikymmentä tippaa, viisi tippaa päivässä ym.

 

Kun sitten Niilon eteen tuli ihmisiä rukoiltavaksi, hän kysyi, mikä oli heidän rukousaiheensa? Monet olivat sanoneet, että "kun vain saisi muutaman tipan Pyhää Henkeä". Siihen Niilo oli todennut, että "tässä ei tippoja jaata." Jumala antaa aina enemmän kuin osaamme edes anoa tai ymmärtää.

 

Yksi minuun suuresti vaikuttanut kirja on ollut juuri mainitun Niilo Yli-Vainion elämänkerta ja päiväkirjat. Kirjan nimi on Saarnaaja. Tuossa kirjassa oli mm. erittäin suuri hengellinen viisaus: "Jumalan antaman herätyksen tuntee siitä, ettei sitä ole mikään toimikunta suunnitellut."

 

Olen kuullut monia puheita ja opetuksia siitä, miten herätys tulee, milloin se tulee ja miten me saamme osamme siinä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että me emme tiedä, milloin herätys tulee ja millaisena se tulee. Yhdelläkään uskovalla ei ole avainta siihen, miten hän voisi herätyksen aloittaa. Ainoa asia, mitä voimme tehdä, on rukoilla.

Mielenkiintoista olisi tietää, kumpi on meille tärkeämpi: herätys vai Jumala itse? Meidän uskovien lihallinen puoli ajattelee, että tulevassa herätyksessä meillä varmaankin on joku keskeinen paikka. Kenties super-rukoilija, -julistaja, -johtaja tms? Meille sopisi niin mahdottoman hyvin, jos Jumala nostaisi meidät paikalle, jossa uskovat ja ehkä koko kansa meitä ihailee ja kiittää. Mutta miksi ihmeessä Jumala niin tekisi? Yleensä Jumala valitsee käyttöönsä sen, joka tuntee, ettei hänestä ole mihinkään. Meidän ongelmamme ei ole niinkään heikkous, vaan vahvuus. Me kuvittelemme olevamme enemmän kuin olemmekaan, enää puuttuu Jumalan super-voima.

Raamatussa on tällainenkin sana: "..sen Jumala valitsi, joka ei mitään ole tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.."

Elokuun lopulla olimme työpaikan retkellä Helsingissä. Yksi vierailukohde oli Kansallismuseo. Nähtävää oli paljon. Kuvia otin kymmeniä. Yksi niistä oli tämä.

Vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten moniin varsinkin saaristojen ja rannikoiden kirkkoihin ilmestyi kirkkolaivoja, joita merenkulkijat olivat sinne lahjoittaneet. Lahjoitusten takana oli usein myrskyn keskellä tehty sopimus: "Jos Jumala autat minut hengissä tästä myrskystä, lahjoitan kirkolle jotakin.."

Kenties mekin olemme tehneet sopimuksia vuosia sitten. Milloin mihinkin elämäntilanteeseen liittyen. Kun olemme selvinneet hankalasta tilanteesta, voi olla että Jumalakin on unohtunut. Samoin tehdyt sopimukset.

"Tuomas Akvinolainen oli yksi teologian historian suurista. Vaikka hänellä olikin paljon tietoa, hänellä oli elämänsä loppupuolella sellainen kokemus Jumalasta, että se sai hänet sisäisesti vakuuttuneena jättämään kesken suuren teoksensa Summa Theologica. Kun häntä kehotettiin viemään työ loppuun, hän vastasi: "Synnytystuskani ovat päättyneet. Kaikki, mitä olen kirjoittanut on vain olkia verrattuna siihen, mitä minulle on näytetty." Tuomas oli enemmän kuin tiedemies. Hän oli ihminen, joka rakasti Jumalaa! Hänen omista sanoistaan saamme välähdyksen tästä intohimosta.

"Hyvä Jumala on se meidät vastustamattomalla voimalla puoleensa tempaava olento, jonka voi torjua vain silloin, kun häntä ei näe; hän on loputon houkutus, ihmisen hillittömintäkin kaipausta suurempi, vangitseva rakkaus, joka repii sydämen ihmisen rinnasta. Jumalallisen hyvyyden kohdattuaan ihmisen sydän syttyy roihuun ja hänen koko elämänsä alkaa soihtuna palaa. Sellaisen hyvyyden kutsun valtaamalle ihmiselle mikään matka ei ole liian pitkä, eikä mikään vaara liian suuri, ei mikään este liian työläs; siinä on voimaa, rohkeutta, uskallusta ihmisistä heikoimmallekin, sillä tämän hyvyyden saadessaan ei menetä mitään, mutta sen menetys merkitsee kaiken katkeraa menettämistä." Tällainen rakkaus on lahja, jonka vain Jumala voi antaa.

Kuinka ihmeellinen meidän Jumalamme onkaan. Hän luo uutta. Antaa uusia työmuotoja. Hänen ihmeellinen rakkautensa toimii koko ajan. Jos me näkisimme tuon ihmeellisen Jumalan näkymättömän todellisuuden, me rukoilisimme koko ajan. Me rukoilisimme, että saisimme tulla lähelle Jumalaa. Uppoutua Hänen rakkauteensa.

Kerroin edellä Uspenskin Katedraalista, joka on valtavan upea nähtävyys. Katedraalissa on pieni ihmeitä tekevä ikoni.

Kirkon opas kertoi tuon ikonin tarinan. Kauan sitten Venäjällä oli pariskunta, jonka tyttö oli vakavasti sairaana. Kaikki inhimillinen apu oli haettu, mutta ei tulosta. Silloin pariskunta lähetti seudulla vaikuttavalle munkille viestin tulla rukoilemaan tytön puolesta, että hän paranisi. Munkki vastasi kutsuun lähettämällä viestin, jossa kertoi, ettei ehdi nyt tulemaan, mutta hän lähettää kirjeensä mukana ikonin. Munkki kehotti vanhempia rukoilemaan tytön puolesta ikonin edessä. Ja ihme tapahtui, tyttö parantui täydellisesti.

Kuka ikinä olisi voinut ajatella, että Jumala käyttää pienikokoista ikonia, jonka luona edelleen käy paljon ihmisiä rukoilemassa. Entä mitä ovat nuo ristit ja korut tuossa ikonin ympärillä lasin alla? Ne ovat kiitoslahjoja monilta niiltä, jotka ovat parantuneet tai saaneet rukousvastauksen rukoiltuaan ikonin edessä.

Sinun ja minun rakastava, ihmeellinen Jumala on ihan lähellämme. Hän haluaa avata silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja sydämemme tuntemaan, miten ihmeellinen meidän Herramme on. Laulaja Kari Kuuva teki kauan sitten laulun "Se avautuu". Laulu oli/on kuvausta siitä, miten yhteys Jumalaan avautui. Vaikka me olisimme vanhoja uskovia, Jumala voi avata tukkoon menneet putket ja linjat. Huikea juttu!

Tämän kirjoitukseni loppuun liitän tekstin, joka kuvaa erään nuoren miehen taistelua löytää ikuisen rakkauden ääni.

”Saarelle rakennetussa temppelissä oli tuhansia kelloja. Oli suuria kelloja ja pieniä kelloja, jotka maailman taitavimmat käsityöläiset olivat valaneet. Kun tuuli puhalsi tai myrsky ulvoi, kaikki kellot yhdessä soittivat säveltä, joka täytti sitä kuulevien ihmisten sydämet riemulla. Vuosisatojen kuluessa saari kuitenkin vajosi mereen ja sen mukana myös temppeli kelloineen. Vanha tarina kertoo, että kellot yhä soivat lakkaamatta, ja ken vain paneutuisi kuuntelemaan, kuulisi niiden äänen. Tämän tarinan innoittamana muuan nuorukainen vaelsi tuhansien peninkulmien matkan kuullakseen kellojen soiton. Päiväkaudet hän istui rannalla kasvot käännettynä kadonneen saaren suuntaan ja yritti kaikin voimin kuunnella. Hän ei kuitenkaan kuullut muuta kuin meren äänen. Hän yritti torjua sen korvistaan niin hyvin kuin pystyi, mutta siitä ei ollut apua. Meren ääni tuntui hukuttavan kaiken muun alleen.

Viikkokausia hän pysyi tehtävässään. Aina kun epäilykset valtasivat hänet, hän kuunteli kylän viisaita miehiä, jotka kertoivat salaperäistä legendaa. Tästä hänen sydämensä sai uutta rohkeutta, joka kuitenkin vähitellen sammui, kun viikkojen uurastus ei tuottanut tulosta. Lopulta hän päätti luopua yrityksestä. Kenties hänen osansa ei ollut kuulla temppelin kelloja. Kenties legenda ei ollut edes tot-ta. Lopulta koitti päivä, jolloin hän meni rannalle jättääkseen jäähyväiset merelle. Hän makasi hiekalla ja ensimmäisen kerran hän paneutui kuuntelemaan meren ääntä. Pian ääni oli vallannut hänet niin kokonaan, että hän oli tuskin tietoinen enää itsestään. Niin syvän hiljaisuuden meren ääni hänessä synnytti. Hiljaisuuteen vajonneena hän kuuli sen! Pieni kello kilahti, sen ääntä seurasi toinen kilahdus ja taas toinen. Lopulta kaikki temppelin tuhannet kellot soivat yhdessä säveltään ja hänen sydämensä oli suunniltaan ilosta, jonka ääni synnytti..”

Jumala on ihan lähellä nytkin. Varataan aikaa. Kuunnellaan hiljaisuutta. Etsitään Jumalan kasvoja. Hän haluaa avata meille uusia Hengen syvyyksiä. 

 

 



".. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.."

"Monet ihmiset pyrkivät ohjaamaan Jumalaa eivätkä antautumaan Hänen johdatukseensa. He tahtovat näyttää Hänelle tietä sen sijaan, että alistuvasti seuraisivat, minne Hän vie" (M. Gayon)

9.4.2014 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun olin lähellä kuolla avantoon Heinolassa Ruotsalaisen järven jäällä. Tuota tapahtumaa en varmaankaan koskaan unohda. Niin järkyttävä ja puhutteleva se oli. Yksi tapahtuman siunaus oli, että minua tyhjennettiin aika paljosta. Muutamassa sekunnissa olin täysin riisuttuna, avuttomana ympärillä vain pettävää jäätä ja alla 50 m vettä. Ehkä se oli minun kohdallani riittävän syvä hauta ”tyhjentämään” siihen mennessä taakse jäänyt elämä. Tänään kirjoitan Sinulle, koska Jumala on armollinen. Jos Hänen suunnitelmansa olisi ollut toinen, kaikki olisi minun kohdallani ohi. Edellisenä yönä olin rukoillut, että Jumala saa tehdä elämälläni, mitä haluaa. Ja Hän vastasi. Hän näytti minulle jälleen kerran, mikä on oikea marssijärjestys.

Moni meistä on kulkenut (kulkee) Herran edellä uskoen, että me tunnemme Hänen tahtonsa. Kuin kilpasuunnistaja, joka lähdössä kartan saatuaan, on vain vilkaissut sitä, mutta sen jälkeen tarkistukset ovat unohtuneet. Herra näkee tuskaisen prosessimme, jos olemme menneet harhaan. Hän ei pakota meitä seuraamaan itseään. Hän ei odota hetkeä, jolloin Hän saa sanoa meille, että kyllähän Hän tämän tiesi. Sen sijaan Hän odottaa hetkeä, jolloin me suostumme Hänen tahtoonsa ja johdatukseensa.

H. E. Wislöff kirjoittaa, miten Jumala on lähellämme silloinkin, kun huolet ovat täyttäneet elämämme. "Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. 2 Moos 19:9  Paksut, tummat pilvet peittävät usein taivaan.  Aurinkoa ei näy, kaikki on niin synkkää. Me pelkäämme. Olemme voimattomia ja avuttomia nähdessämme voimia, joita emme hallitse. Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. Synkimmässäkin pimeydessä Hän on kanssamme. Vaikka sinä et voisi tällä hetkellä tuntea Hänen läsnäoloaan, Hän on läsnä. Hän ei koskaan hylkää sinua pimeyteen, sinä olet liian kallis Hänen silmissään. Paksulla pilvellä on jokin tehtävä elämässäsi. Muutoin se ei olisi saanut lupaa peittää taivastasi, Hän johtaa myös pilviä. Niidenkin on toteutettava hänen suunnitelmiaan ja päämääriään.." 

 

Teologian tohtori Seppo Löytty kertoi eräässä lehtihaastattelussa kokemuksiaan sielunhoitotyöstä. Eräs lause puhutteli erityisellä tavalla: ”Monet ovat itsensä suhteen niin lukossa, että toisen täytyy jopa antaa kivulle nimi." Meidän tilanteemme voi joskus olla samanlainen. Olemme analysoineet elämäämme ja hengellisyyttämme loputtomasti, mutta emme saa siihen mitään tolkkua. Sielunvihollinen huutaa ”amenta” elämme raunioilla, kun olosuhteemme huutavat korviimme kaikkea muuta kuin Jumalan läsnäoloa ja iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Meitä riisutaan Jumalan varaan.

 

George MacDonaldin kirjasta löysin puhuttelevan näkökulman: "Mitähän varten Jumala loi minut, sitä ihmettelen?", sanoi rouva Faber katkerana. "Olen varma siitä, että minusta ei ole mitään hyötyä!" Siihen vastaa Dorotea: "Ehkei tähän mennessä vielä olekaan, mutta toisaalta Hän ei ole vielä saanut sinua siihen kuntoonkaan. Hänhän tekee sinussa työtä parhaillaan, ja sinä taistelet Hänen käsittelyään vastaan."

TOISTEN IHMISTEN MIELIPITEET "Se, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat, on kokonaan heidän asiansa. Ihmiset uskovat yleensä sen mitä haluavat uskoa - pidit siitä sitten tai et. Jos sinä et kerran voi määrätä, mitä toiset sinusta ajattelevat, niin silloin ei ole järjellistä kiihtyä heidän mielipiteistään, ellet sitten usko, että heidän käsityksensä sinusta on tärkeämpi kuin oma käsityksesi itsestäsi  (Wayne W. Dyer)

 

 

”Ruskaa riisutaan. Eriväriset lehdet leijailevat vuorollaan alas, toiset sovinnolla, toiset syysmyrskyn repiminä. Joku itsepäinen pysyy kannassaan pitkään, kevääseen saakka, uuden puhkeamiseen asti. Ranta on autio. Laituri yksinäinen. Kaislikko hiljainen. Istun rannalla yksin. Myös minua riisutaan, enkä minäkään aina riisuudu sovinnolla.” (Erkki Leminen: Valitut runot)

 

 

Riisumiseen liittyy myös upeasti vanha Frank Mangsin kirja ”Hän alkoi uudelleen”. Kirja kuvaa Jumalan uutta luovaa työtä meissä. Kun Hän aloittaa alusta, tuntuu, että koko elämä, usko ja hengellisyys on menetetty. Näemme vain epäonnistumisemme ja koemme olevamme pimeydessä.
 

Kirjassa on kohta, joka on kenties tähänastisen uskonelämäni löydöistä yksi suurimpia: ”En ymmärtänyt, että kirkkauden Herra itse kumartui puoleeni. En ymmärtänyt, että Kristuksen varjo aiheutti minua ympäröivän pimeyden. Enkä ymmärtänyt, että Hänen lävistetyt kätensä paraikaa nostivat minua uuteen maailmaan… Kun luin tuon kohdan, säpsähdin! En ollut ikinä ennen ajatellut: Koetukset ympärilläni ja minussa ovatkin Kristuksen varjo, kun Hän on lähellä! Hänen lävistetyt kätensä ovat tarttuneet sinuun, ja siksi tuntuvat kaikki tiet sulkeutuvan edessäsi. Hän saattaa ikuisen kevään voimat räjäyttämään rikki jään sinun sielussasi ja siksi rauhattomuus täyttää sen. Ihminen! Painu tomuun ja kiitä Jumalaa myrskystä ja levottomuudesta ja pimeydestä. Jumala johtaa paraikaa sinua pois omilta teiltäsi omaan iankaikkisuudessa säädettyyn ohjelmaansa..”

"Kaupunkiin oli juuri saatu valmiiksi vankila, josta piti olla mahdotonta paeta. Asukkaat kutsuivat Houdinin, legendaarisen kahlekuninkaan, kokeilemaan pitikö väite paikkansa. Houdini otti haasteen vastaan.

 

Hänen sallittiin mennä selliin haluamissaan asusteissa. Ihmiset sanoivat nähneensä lukkosepän kääntäneen lukkoa jollain oudolla tavalla, minkä jälkeen kuului metallinen kilahdus, ja kaikki käänsivät selkänsä ja jättivät Houdinin työhönsä. Hän oli kätkenyt vyönsä alle pitkän joustavan terässauvan, mitä hän käytti yrittäessään avata lukon. Hän työskenteli 30 minuutin ajan. Hän piti korvansa kiinni lukossa – kului 45 minuuttia, sitten tunti; hän oli alkanut hikoilla. Kahden tunnin kuluttua hän uupuneena nojasi sellin ovea vasten ja huomasi hämmästyksekseen että ovi alkoi aueta. He eivät olleet lukinneet koko ovea! Se oli heidän jekkunsa suurelle pakotaiteilijalle! Ovi oli lukittuna ainoastaan Houdinin mielessä. Se oli ainoa paikka, missä se oli lukittuna.

Jonkun mielestä hänellä on ongelmia, joita on mahdoton ratkaista. Kuitenkin, ainoa paikka jossa mahdoton muuttuu todeksi, ovat hänen omat ajatuksensa. Se on ainoa ovi jota kukaan muu ei voi avata." (Robert Schuller)

 

Koko aamupäivän olet ollut ajatuksissani. Tiedän, että Herra on ihan lähelläsi. Hän on erikoistunut meidän mielestämme mahdottomilta tuntuviin tilanteisiin. Hän pystyy avaamaan helposti sen oven, joka Sinun edessäsi on lukossa. Hän pystyy johdattamaan Sinut turvallisesti rantaan siitä myrskystä, jonka keskellä olet. Älä usko niitä valheita, joita sielunvihollinen Sinulle tarjoaa.

 

Minut on pelastettu mahdottomasta tilanteesta. Monta kertaa. En usko, että Sinä sattumalta luet tätä tekstiä. Rukoilen, että Kaikkivaltias Jumala antaa Sinun tuntea, että Hän on ihan lähelläsi. Hän ei tullut vain katsomaan, mitä Sinulle kuuluu. Hän on lähelläsi, koska Hän rakastaa Sinua. Rakastaa enemmän kuin kukaan toinen. Anna Hänen auttaa. Hän pystyy auttamaan, koska Hän on Kaikkivaltias.

 

Vaikka olet niin kaukana, siunaan Sinua täältä Herramme turviin:

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

 

"Ilman rukousta ei tapahdu mitään.."

Fidasta löytyi jälleen yksi uudenveroinen kirja - hinta 1,20 euroa!!



Muutama päivä sitten kävin jälleen Forssan Fidassa. Käyntien perusteella minua voidaan varmaan pitää kanta-asiakkaana. Olen tehnyt liikkeestä monia löytöjä. Viimeisin on tuo ylläoleva kirja.

Moni tämän ajan ihminen, julistajakin, puhuu ja kirjoittaa luterilaisuudesta edes tietämättä, mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa. Veikkaan, että moni on näin tekemällä voinut antaa väärän todistuksen Lutherista.

Saarnaaja Niilo Yli-Vainio kertoi vuosia sitten eräästä tapahtumasta lapsuudessaan. Niilo kertoi, miten hänen kotiinsa tuli uskova mies myymään hengellisiä lehtiä. Niilo kuunteli miestä hetken aikaa, mutta pian hän alkoi kertoa (= haukkua) minkälaisia uskovaiset ovat. Tosin hän ei silloin tuntenut henkilökohtaisesti yhtään uskovaa, mutta hänellä oli asiasta varma käsitys kuitenkin. Lehtiä myymään tullut mies kuunteli Niiloa jonkun aikaa. Sitten hän sanoi: "Tunnen yhden miehen. - Yhden miehen, jossa ei ole virheitä. Jeesus Kristus."  - Niilo sanoi: "Silloin minä suljin suuni."

Lainaan tuosta Lutherin kirjasta kaksi tekstiä, jotka minua puhuttelivat syystä tai toisesta. Ensimmäinen teksti on lyhyt kirjoitus, jolla kirja alkaa. Kirjoituksen aihe on kiukku.

"Paras ja yksinkertaisin apukeinoni on kiukku. Jos haluan kirjoittaa, rukoilla tai saarnata hyvin, täytyy minun olla kiukkuinen, silloin vereni rupeaa kiertämään, järkeni tulee teräväksi ja kaikki kiusaukset katoavat..

 

Kun  kuolen, tahdon tulla haamuksi kiusatakseni pappeja ja jumalattomia munkkeja, niin että heillä on enemmän tekemistä kuolleesta Lutherista kuin tuhannesta elävästä."

Ei Lutherista pyhimystä tullut. Ei  hän olisi sitä halunnutkaan. Sen sijaan hän halusi välittää jälkeensä tulleille jotakin syvää siitä, mitä hän itse oli löytänyt. Yksi vajavainen ihminen pystyy Jumalan voimalla tekemään sellaista, mitä hän ei ikinä omin voimin ja viisaudella pystyisi tekemään.

 

Toinen kirjan lainaus puhuu rukouksesta, yhteisestä rukouksesta. Teksti on profeetallista. Sana tälle ajalle. Tämän ajan seurakunnalle ja uskoville.

 

"Kristillisellä kirkolla ei totisesti ole maan päällä toista niin suurta voimatekoa kaikkea sitä vastaan, mitä se joutuu kohtaamaan, kuin yhteinen rukous. Tämän paha henki hyvin tietää, ja siksi se tekee kaiken voitavansa estääkseen tämän rukouksen.

 

Se antaa meidän rakentaa kauniita kirkkoja, tehdä suuria lahjoituksia, musisoida, lukea ja laulaa, pitää runsaasti messuja ja harjoittaa aivan yletöntä prameilua. Tästä kaikesta se ei välitä vähääkään. Oikeastaan se jopa auttaakin siinä, että pidämme tällaisia toimintoja parhaina ja luulemme näin tekevämme kaiken oikein.

 

Yhteinen, väkevä ja siunausta tuova rukous sitä vastoin on sammunut ja jäänyt ulkonaisesti loisteliaan menon varjoon. Tällöin paha henki saa mitä haluaakin. Missä rukous on lamassa, siellä kukaan ei ota mitään pois pahalta hengeltä eikä nouse sitä vastaan.

 

Jos paha henki sitten huomaisi, että me harjoitamme tätä rukousta - tapahtuipa se sitten olkikaton alla tai sikolätissä - niin se ei totisesti antaisi sen tapahtua. Saatana pelkää paljon enemmän tällaista sikolättiä kuin kaikkia korkeita, suuria, kauniita kirkkoja, torneja ja kelloja, olkoot ne minkälaisia tahansa, joissa ei tätä rukousta harjoiteta..

 

Meidän tulisi menetellä niiden tavoin, jotka haluavat pyytää jotakin suurilta ruhtinailta. He tuovat itsensä julki hokematta turhia ja lörpöttelemättä, muutenhan ruhtinas luulisi, että he pilkkaavat häntä tai ovat hulluja. He esittävät asiansa keskitetysti ja hätänsä asiallisesti ja jättävät pyyntönsä kuitenkin ruhtinaan ratkaistavaksi luottaen siihen, että tämä on kuullut heitä.

 

Samoin täytyy meidänkin puhella Jumalan kanssa tietyistä asioista, esittää hänelle seikkaperäisesti todellinen hätämme ja jättää asia sitten hänen armonsa ja hyvän tahtonsa varaan epäilemättä, että hän ei kuule. Hän on nimittäin luvannut kuulla tällaisen rukoukseen, mitä yksikään maallinen herra ei vielä ole luvannut."

 

Vuosikymmeniä sitten, kun Niilo Yli-Vainio oli voimallisesti Jumalan käytössä, hän totesi muistelmissaan: "..piru ei millään antaisi rukoilla."

 

Usein me emme edes huomaa eri valinnoissamme ja ajankäytössä, miten meitä pyritään salaa ohjailemaan. Saamme touhuilla monenlaisia asioita, mutta jos alamme tosissaan lukea Raamattua ja etsiä aikaa rukoukseen, sielunvihollisen toiminta ympärillämme aktivoituu.

 

Jos haluaisit lähteä hengelliseen tilaisuuteen, Jumalanpalvelukseen, Raamattu-piiriin tms, alkaa tiellesi kerääntyä monenlaisia esteitä. Jos kuitenkin lähdemme, voimme palatessamme olla pirteämpiä kuin tilaisuuteen mennessä.

 

Viime talvena vedin viikoittain kokoontunutta rukoushetkeä kirkossa. Kirkossa oli minun lisäkseni 1.099 istuinpaikkaa, mutta suurin osa paikoista jäi tyhjäksi. Ennätys oli ilta, jolloin olin yksin isossa kirkossa. Kaikista puhuttelevinta tuossa illassa oli se, että tunsin Jumalan olevan kirkossa ihan samalla tavalla kuin silloin, kun rukoilijoita oli enemmän.

 

Huomaatko, kuinka vajavainen olen? Tuossa edellä hurskastelin, miten MINÄ olin kirkossa rukoilemassa, mutta NE MUUT eivät tulleet. Hyi hyi! Kuinka helposti teen opin siitä, miten itse toimin. On monia tilaisuuksia, joihin minä en tullut ja tilaisuuden vetäjät hämmästelivät, missä ne muut (minä mukaan lukien olin)? Muistaakseni Jeesus taisi jossakin tilanteessa kertoa vertauksen kahdesta miehestä temppelissä. Toinen oli etupenkissä, toinen ihan takana.

 

Sydämen tila ratkaisee. Ei meidän kirkollinen näyttelijänsuorituksemme. Minä tarvitsen Pyhää Henkeä. Niin kuin meidän seurakuntamme. Olemme taistelussa. Sielunvihollinen pyrkii loppuun asti salaamaan oman osuutensa. Tänään kuuntelin radiosta pätkän jonkun sotahistorioitsijan haastattelua. Puhuttiin Ukrainan tilanteesta. Haastateltu totesi, että tätä tilannetta ovat vastapuolen sotilaat suunnitelleet jo yli 11 vuotta. Suunnittelu on heille rutiinia, se on heidän työtänsä.

Minkälainen sitten on Suomen tilanne, kysyi haastattelija. Vastaus jäi mieleen. Kaikista pahin tilanne Suomen kannalta on se, jos muut päättävät meidän tilanteestamme. Eli jos Suomi jää idän ja lännen välille ja Suomesta tulee suurvaltojen raja-aluetta, me emme enää itse pysty tilanteestamme päättämään, sen tekevät muut. - Haastattelija oli melko järkyttynyt.

Positiivarien viestistä luin jutun "Arvokkaat asiat näkyvät teoissa".

"Vanha, viisas nainen vaelsi vuorilla ja löysi purosta arvokkaan kiven. Seuraavana päivänä hän tapasi tuntemattoman kulkijan. Mies oli nälkäinen, joten nainen otti laukustaan evästä ja jakoi sen vieraan kanssa.

Tämä huomasi arvokkaan kiven ja pyysi sitä itselleen. Nainen antoi sen hänelle hetkeäkään epäröimättä. Vieras lähti ja iloitsi hyvästä onnestaan. Hän ymmärsi, miten arvokas kivi oli: se voisi turvata taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä.

Muutamaa päivää myöhemmin mies palasi takaisin ja palautti kiven naiselle. ”Olen ajatellut asiaa”, hän sanoi. ”Tiedän, kuinka arvokas kivi on, mutta annan sen takaisin siinä toivossa, että voisit antaa minulle vielä arvokkaampaa. Anna minullekin se ominaisuus, jonka ansiosta saatoit lahjoittaa minulle tämän kiven.”  

Jumalan antama usko on kuin ydinvoima. Koko elämä voi muuttua. Aamulla luin Raamattua ja luin myös kohdan: "Jumalalle on kaikki mahdollista." - Olin lukenut tekstin aiemminkin ja myös alleviivannut sen. Alleviivattua tekstiä lukiessa tuntui hyvältä niin kuin lukuisia kertoja aiemminkin tuota tekstiä lukiessa. Mutta jatkoin lukemista ja sitten lähdinkin jo aamukahville.

Jokaisella meistä on lempikohtia ja aforismeja, jotka muistamme yleensä ulkoa ja jota ehdimme elämämme aikana lainata/muistaa lukemattomia kertoja. Minulle yksi tuollainen teksti on evankelista Luis Palaun välittämä: "Me uskomme, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta emme usko, että Jumala tekee mitään."

Apua! Teksti on valitettavan totta. Jostain hyvin syvältä nousee kaipaus ja rukous: "Anteeksi, Herrani, että olen ollut veltto ja laiska. En paljoa rukoile, lue Raamattua, enkä käy missään. En uskalla pyytää maanjäristystä, koska se voi vaikka tapahtua. Mutta rukoilen, että heräisin. Että rohkaistuisin. Että alkaisin käyttää rukouksen kautta niitä valtavia mahdollisuuksia, joita olet sanassasi antanut."

 

Tänään on monta kertaa mielessäni ollut rukousta kuvaava aforismi: "Rukous on se käsi, joka tarttuu siihen käteen, joka liikuttaa koko maailmaa." Mielettömän hieno rohkaisu rukoilla. Koska Jumala toimii ja vaikuttaa rukousten kautta.

 

Viime viikon lopulla luimme lehdistä, että joku Espoossa asuva nettipelaaja oli voittanut Eurojackpot-pelistä yli 60 miljoonaa euroa. Voitto on suurin tähänastisista. En ole varmasti ainoa, joka oli jonkun verran kateellinen, että joku sai noin suuren voiton. Rahat tulevat suoraan tilille, niin etteivät muut tiedä. 

 

Pelaamme rahapelejä ja lottoamme sentähden, koska kaipaamme valtavaa rahasummaa, joka olisi koko loppuelämämme turva. Voimme ajatuksissamme hurmioitua siitä, mitä kaikkea tuolla summalla voisimme tehdä. Annamme muutaman miljoonan lapsille, joku miljoona myös lähetystyölle.. mutta suurimman summan jätämme tietenkin, pahan päivän varalle, omalle tilillemme. - Kuitenkin, todennäköisyys voittaa on äärettömän pieni.

 

Ei tästä hengellisyydestäkään mitään tule! En pysty olemaan edes uskovainen. Korkeintaan keskinkertainen harrastelija-näyttelijä, kupla. Ei mikään riemukupla vaan pelkkä kupla. Kuulin kerran tapauksen hengellisestä tilaisuudesta. Puheenvuoron käyttäjä aloitti: "Tällainen on fariseus edestä. Ja tällainen takaa." - Lauseiden välissä puhuja pyöri pöntössä. Vaikka alku oli hyvä, puheen pitäjä ei osannut jatkaa vaan pyörintä jatkui. Tilaisuuden juontaja armahti puhujaa ja ohjasi hänet istumaan.

 

Lempijutuista puheen ollen.. Olen lukemattomat kerrat muistanut ja kertonut toisillekin seuraavaa juttua Stockmannilta. Vuosia sitten tavaratalossa oli pyörivät ovet (niin kuin Ikeassa nykyään). Eräs mummo oli mennyt ovista sisään ja ulos ja lopulta hän ei tiennyt, missä oli? Mummo meni sitten lähimmän kassaneidin luokse ja kysyi häneltä: "Olenkohan minä se sama nainen, joka tässä äsken oli?"

 

Moni on tehnyt lyhyempiä tai pidempiä kierroksia. Ja eräänä päivänä huomaamme olevamme siinä, mistä lähdimme. Toisaalta se saattaa meidän kannaltamme olla hyväkin uutinen. Joudumme tai pikemminkin saamme tulla Vapahtajamme luokse. Saamme pyytää, että Hän puhdistaisi meidät kaikesta pahasta, kaikesta menneestä. Ilman Häntä emme selviä. Emme yhtäkään päivää. Hänen ansiostaan ja Hänen avullaan voimme päästä perille voittajina. Raha, eikä mikään muu tule meitä pelastamaan. Mutta meidän Vapahtajamme Jeesus, Kristus haluaa sen tehdä.

 

Rukoillaanko tänään illalla? Sovitaanko, että kello 20:n aikoihin pidetään lyhyempi tai pidempi rukous. Rukoillaan, että Jeesus antaa meille uuden alun. Rukoillaan, että meidän sydämemme syttyy uudelleen rakastamaan häntä. Hän on meidän ainoa toivomme. Jos et muista tai jaksa rukoilla klo 20:n aikoihin, ei mitään painetta siitäkään.

 

Jäädään meidän Jeesuksemme turviin. Hän pelastaa meidät kaikesta tulevasta, meidän ei tarvitse pelätä. Huomaatko? Risti loistaa! Risti kutsuu meidät Vapahtajan turviin.

 

 

 

 



"Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon.." (A-M Kaskinen)

Blogini otsikko on Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta laulusta "Tunnen suurta Jumalaa vain vähän". Laulun viimeisessä säkeistössä ovat sanat: "Olin täynnä suurta ahdistusta, Vapahtajaa hiljaa rukoilin. Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut armahdin.."

 

Me pääsemme Taivaaseen yksin Jeesuksen tähden. Se, mitä Vapahtaja ristillä teki, riittää meidän armahtamiseemme. Vaikka tuntisimme itsemme miten mahdottomiksi ihmisten ja Jumalan edessä, Jeesuksen teko riittää tekemään meistä taivaskelpoisia.

On ollut mielenkiintoista seurata Ukrainan tilannetta. Laajemman sodan uhka pelottaa suomalaisiakin. Taloudelliset pakotteet pakottavat meitäkin miettimään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

Olin eilen seurakuntani messussa. Väkeä oli sen verran, että jokaiselle läsnä olevalle olisi riittänyt kaksi penkkiä kullekin. Paljon olen miettinyt sitä, miten oman paikkakuntani ihmisillä on niin paljon kiireitä, etteivät he ehdi kirkkoon tulla. "Kiire" on usein itsellänikin tai millä nimellä me kaikkia mahdollisia esteitä kutsummekaan. Entinen presidenttimme, Urho Kekkonen, tuli tunnetuksi siitä, että hän piti kunnostaan hyvää huolta. Hän lausui aikanaan tunnetun ajatuksen: "Kaikki syyt, mitkä estävät kuntoilun, ovat tekosyitä."

Liekö samalla tavalla meidän hengellisen aktiivisuutemme laita? Kärsimme hengellisestä puutostaudista. Emme syö sitä, mistä hengellisyytemme saa ravintoa. Syömme kyllä, mutta usein roskaruokaa.

Moni miettii, mitä naapurimme Venäjä jatkossa tekee? Jo vuosikymmeniä sitten kuulin ja sain lukea monia profetioita, mitä Neuvostoliitto tulee tekemään. Profetiat kiinnostavat uskovia. Mitä minulle tulee tapahtumaan, mitä Suomelle?

Totuus on se, että meistä ihmisistä ei kukaan tiedä, mitä minulle ja Suomelle tapahtuu? Yksi asia on sen sijaan varmaa. Jeesus tulee takaisin. Joka aamu kun heräämme, hänen tulonsa on jälleen yhtä päivää lähempänä.

Tammikuussa 1991 järjestettiin Forssan Seurakunnassa rukouspäivät. Tapahtuma alkoi perjantai-iltana ja loppui sunnuntaina. Torstaina oli alkanut Persianlahden sota. Kirkko oli täynnä väkeä. Moni oli tullut kirkkoon, koska oli säikähtänyt. Juhlilla mukana ollut piispa Paavo Kortekangas totesi, että moni on tullut kirkkoon, kun on säikähtänyt, että alkaako nyt kolmas maailmansota? Kun maailmansotaa ei tullutkaan, moni jäi pois kirkosta, Jumalaa etsimästä.

Olen kuullut monia profetioita/puheita, joiden pääsisältö on Suomeen tuleva suuri herätys. Viimeksi viime viikolla Radio Deissä eräs (ulkomailta tullut) julistaja kertoi, mitä pian tulee tapahtumaan. Kuulijat vaikuttivat tosi innostuneilta.

Mutta jos/kun Suomeen tulee herätys, mikä kansamme lopulta herättää? Sitä ei parhainkaan julistaja saa aikaan. Sen saa aikaan yksi Jumala ja Hänen Pyhä Henkensä. Itsestäni vaan tuntuu siltä, että tällä hetkellä meillä menee niin hyvin (myös seurakunnissa) ettei evankeliumi kelpaa. Olemme sokeita, kun emme näe totuutta. Että kaikki hyvä meillä on Jumalan lahjaa.

Syön hyvin ja juon kahvit, enkä muista kiittää Jumalaa, joka kaiken on minulle antanut. Opinko kiittämään leivästä vasta sitten, kun sitä ei enää ole?

Libyan johtajaa Muammar Gaddafia haastateltiin taannoin. Haastattelija kysyi, mitä Gaddafi pelkää vai pelkääkö hän mitään? Gaddafi vastasi, että hän pelkää vain yhtä asiaa. Sitä, että "nukkuva jättiläinen" herää. Haastattelija kysyi: "Mikä tämä nukkuva jättiläinen on?" Gaddafi vastasi: "Se on Jeesukseen Kristukseen uskova seurakunta. Mutta nyt ei ole mitään hätää. Seurakunta nukkuu sikeästi."

Jos uskovat/julistajat/profeetat ovat hiljaa, Jumala voi käyttää vaikka jumalatonta ihmistä! Aikamoinen juttu! Kun Jeesus oli ratsastamassa Jerusalemiin, tien vieressä ollut väki huusi Hoosiannaa. Joku kehotti Jeesusta kieltämään väkeä huutamasta. Jeesus vastasi: "Jos nämä olisivat hiljaa, kivet huutaisivat."

Johannes Kastaja sanoi kauan sitten: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.." Johannes oli erämaan hiljaisuudessa oppinut Vapahtajasta jotakin keskeistä. Hän on meidän elämämme ainoa turva ja pelastus. Jos haluamme saada Jumalan voiman käyttöömme, meidän tulee suostua myös siihen, että meidät tehdään heikoksi.

Koululaisvitsissä kysytään: "Miksi Robin Hood ryösti rikkailta? - Vastaus on, että koska köyhillä ei ollut, mitä ryöstää." Heikoksi ja köyhäksi tuleminen on melkoisen vaikeaa. Kun kolehtihaavi liikkuu seurakunnan keskellä, otan rahapussista Jumalalle lahjan kolikkopuolelta. Säästän setelit itselleni, omaan käyttööni. Suntioillakin on messun jälkeen työtä, kun he laskevat messussa olleen seurakunnan pikkurahat.

Siivosin talomme vinttiä viime viikolla ja löysin vaatekomerosta kansion, johon olin kerännyt hyviä tekstejä. Lainaan yhtä niistä. Kirjoittajaa en valitettavasti muista.

"Joka on järjestänyt itselleen varaston, josta hän voi ottaa kun tahtoo, joutuu alituisesti kysymään itseltään, kuinka kauan varasto riittää. Varasto on täytettävä ajoissa. Mutta sen, joka on heittänyt ulos kaiken omansa, ei tarvitse tehdä enää mitään ennakkoarvioita. Joka on täysin köyhä, on myös täysin vapaa edellyttäen, että hän on Jumalan pieni köyhä.

Hänen köyhyytensä on hänen rikkautensa, sillä se pakottaa hänet luottamaan Jumalaan. Toisaalta taas luottamus Jumalaan antaa hänelle rohkeuden, jota hän tarvitsee luopuakseen kaikesta omastaan. Mitään hänen ei tule panna talteen, sillä hän tietää, että Jumala antaa hänelle joka hetki sen, mitä hän tarvitsee. Ja ellei anna jotakin, sitä ei tarvitakaan."

".. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa elämäänsä uudestaan, aloittaa koko taival, niin ettei ole tarvis pyyhkiä menneestä sanaakaan.." (O.Bergholtz)

Jos tänään annan Jumalalle vain kolikoita, viimeistään elämäni lopussa tulee tilanne, että joudun antamaan pois kaiken. Sen, mitä olen lainaksi saanut, Jumalalta.

Mitä Jumala haluaisi kenties tänään elämässäni tehdä? Uskon, että Hän haluaisi minun lukevan Raamatun Sanaa. Samoin uskon, että Hän haluaisi, että tänään rukoilisin kenties jonkun muunkin puolesta kuin itseni puolesta. Kenties Hän haluaisi herättää minutkin unestani?

Kuulin hiljan mielenkiintoisen tapauksen. Mies ja nainen olivat seurustelleet jo jonkun aikaa. Olivatko jo kihloissakin? Kun sitten mies jossakin hyvässä hetkessä alkaa varovasti kertoa naiselle: "Minun pitäisi kertoa sinulle yksi tärkeä asia." - "Minä olen uskossa." - Tähän uutiseen nainen toteaa suunnilleen näin: "Ihme juttu." - "Minäkin olen uskossa."

Monta vuotta sitten sain kirjeen, jossa oli seuraava teksti:

"Poikani, sinä et ole syntynyt miehen tahdosta, vaan Minun tahdostani. Minä tahdoin juuri sinun kaltaisen lapsen. Ei se mitä teet minulle ole niin tärkeätä, vaan tärkeintä minulle on se, mitä olet; sillä rakastan enemmän sinua kuin tekojasi..

Poikani! Sinun ongelmasi ei ole synti, vaan Minä olen sinun ongelmasi. Koska et tunne minun armoani ja rakkauttani sinua kohtaan, et kykene luottamaan että tälläkin hetkellä sinua hellästi rakastan ja ikävöin saada lohduttaa.."

Vaikka minä en Sinua tunne, Jeesus tuntee kyllä. Hyvinkin. Hänen tahdostaan Sinä tänne synnyit. Vanhassa jutussa kysytään, mitä Jumala sanoi, kun  Hän Moilasen loi? "Olkoon nyt yksi tuollainenkin." - Meidän Herramme tarkoitti todella, että Sinä synnyit. Hän ei luonut Sinua orjakseen. Hän loi Sinut ilokseen.

Tämänkin päivän Jumala loi iloksi Sinulle ja minulle. Tänään hän haluaa opettaa meille jotakin tosi upeaa. Hän haluaa opettaa meitä tuntemaan Hänen rakkauttaan. Elämä Hänen yhteydessään ja Hänessä on huikea seikkailu.

Rukoilen Sinun puolestasi. Rukoilen, että juuri tänään Jumala yllättää Sinut. Että opit lepäämään kaikessa Hänen varassaan.

Eilen kävimme Korteniemen perinnetilalla. Tilan laitumilla oli mm. hevonen. Minulle oli ihme, kun kuulin hevonen pystyy nukkumaan seisaallaan. Jotain hyvin rentoa ja levollista oli tuossa hevosessa. Koko luomakunta odottaa Jeesuksen toista tulemusta.

Jaksele hyvin siellä, missä oletkin.