sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hengellinen putkiremontti

Monta vuotta sitten olin Kouvolassa sanan ja rukouksen illassa. Tuo ilta jäi minulle mieleen oikeastaan yhdestä syystä. Yksi tilaisuuden puhuja kertoi jutun, jota en unohda. Tuo juttu sisältää yhden suuren hengellisen totuuden, ehkä useammankin. Juttu kuului seuraavasti:
 
Eräs uskova mies kävi illalla nukkumaan. Mies makasi selällään kädet ristissä rinnan päällä. Mies rukoili ja siihen hän myös nukahti. Kun hän sitten aamulla heräsi, hän huomasi olevansa edelleen samassa asennossa kädet ristissä rinnan päällä. Silloin hän totesi: "Oho! Kanava on ollut auki koko yön."
 
Uskossa on kyse henkilökohtaisesta yhteydestä Jumalan kanssa. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, että tuo yhteys katkeaisi tai että yhteyteen tulisi ongelmia. Mikkelin entinen piispa, Voitto Huotari, oli kerran Heinolan rukouspäivillä puhumassa. Hän kertoi meille suuren hengellisen viisauden: Jos tuntuu, että Jumala on kaukana, kumpi on liikkunut? Minä vai Jumala?
 
Viime vuosina on uutisissa kerrottu useaan kertaan putkiremontista, joita vanhoissa taloyhtiöissä on tehtävä. Parhaan kuvan putkiremontin tarpeesta sain vajaa vuosi sitten, kun kotitalossani vanhat putket vaihdettiin. Olin kuvitellut, että kun vesi, joka taloomme tulee, on puhdasta, myös putket pysyvät auki. Mutta niinhän asia ei ollut. On vaikea sanoin kuvata, kun näin vanhat vesiputket, jotka olivat lähes umpeen muurautuneet. Vain pieni reikä oli putkesta enää avoimena, josta vesi juuri ja juuri pääsi kulkemaan. Kun sitten uudet putket vaihdettiin, veden tulo parani huomattavasti. Remontti oli siksi todella tarpeen.
 
Runsaan parin kuukauden aikana olen huomannut, että näköni on välillä heikennyt. "Kuva on välillä hiukan epätarkka, jopa laseilla." Menin lopulta työterveyslääkärille, joka lähetti minut keskussairaalan silmälääkärille. Silmälääkäri tutki silmiäni monella tavalla. Lopulta lääkäri kertoi, mikä on näköhäiriöideni syy: Kuivat silmät. Sain kuulla, miten monilla tavoilla kuivat silmät oireilevat.
 
Yksi kuivien silmien oire on mm. se, että ulkona liikkuessa silmistä vuotaa vettä joskus hyvinkin paljon. Tällaisena maallikkona oli vaikea ymmärtää, että kuivat silmät vuotavat vettä hyvinkin runsaasti. Sain listan apteekista hankittavista tipoista, joita silmiin voin päivittäin tiputtaa. Kun samat kyynelkanavat ovat olleet käytössä jo 60 vuotta, ei ihme, että vettä tulee välillä vähän miten sattuu. Kyynelkanavia ei mikään maallinen putkimies pysty vaihtamaan.  
 
Evankelista Niilo Yli-Vainio oli vuosikymmeniä sitten voimallisesti Jumalan käytössä. Suuret hallit täyttyivät, missä Yli-Vainio oli puhumassa. Valtava määrä ihmisiä tuli myös tilaisuuden lopussa rukoiltavaksi.
 
Niilo kertoi, että hän oli nuorena ollut apteekissa työharjoittelussa tms. Silloin hän tottui siihen, että lääkkeitä määrättiin tipottain. Kymmenen tippaa, kaksikymmentä tippaa, viisi tippaa päivässä ym.
 
Kun sitten Niilon eteen tuli ihmisiä rukoiltavaksi, hän kysyi, mikä oli heidän rukousaiheensa? Monet olivat sanoneet, että "kun vain saisi muutaman tipan Pyhää Henkeä". Siihen Niilo oli todennut, että "tässä ei tippoja jaata." Jumala antaa aina enemmän kuin osaamme edes anoa tai ymmärtää.
 
Yksi minuun suuresti vaikuttanut kirja on ollut juuri mainitun Niilo Yli-Vainion elämänkerta ja päiväkirjat. Kirjan nimi on Saarnaaja. Tuossa kirjassa oli mm. erittäin suuri hengellinen viisaus: "Jumalan antaman herätyksen tuntee siitä, ettei sitä ole mikään toimikunta suunnitellut."
 
Olen kuullut monia puheita ja opetuksia siitä, miten herätys tulee, milloin se tulee ja miten me saamme osamme siinä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että me emme tiedä, milloin herätys tulee ja millaisena se tulee. Yhdelläkään uskovalla ei ole avainta siihen, miten hän voisi herätyksen aloittaa. Ainoa asia, mitä voimme tehdä, on rukoilla.

Mielenkiintoista olisi tietää, kumpi on meille tärkeämpi: herätys vai Jumala itse? Meidän uskovien lihallinen puoli ajattelee, että tulevassa herätyksessä meillä varmaankin on joku keskeinen paikka. Kenties super-rukoilija, -julistaja, -johtaja tms? Meille sopisi niin mahdottoman hyvin, jos Jumala nostaisi meidät paikalle, jossa uskovat ja ehkä koko kansa meitä ihailee ja kiittää. Mutta miksi ihmeessä Jumala niin tekisi? Yleensä Jumala valitsee käyttöönsä sen, joka tuntee, ettei hänestä ole mihinkään. Meidän ongelmamme ei ole niinkään heikkous, vaan vahvuus. Me kuvittelemme olevamme enemmän kuin olemmekaan, enää puuttuu Jumalan super-voima.

Raamatussa on tällainenkin sana: "..sen Jumala valitsi, joka ei mitään ole tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.."

Elokuun lopulla olimme työpaikan retkellä Helsingissä. Yksi vierailukohde oli Kansallismuseo. Nähtävää oli paljon. Kuvia otin kymmeniä. Yksi niistä oli tämä.
Vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten moniin varsinkin saaristojen ja rannikoiden kirkkoihin ilmestyi kirkkolaivoja, joita merenkulkijat olivat sinne lahjoittaneet. Lahjoitusten takana oli usein myrskyn keskellä tehty sopimus: "Jos Jumala autat minut hengissä tästä myrskystä, lahjoitan kirkolle jotakin.."

Kenties mekin olemme tehneet sopimuksia vuosia sitten. Milloin mihinkin elämäntilanteeseen liittyen. Kun olemme selvinneet hankalasta tilanteesta, voi olla että Jumalakin on unohtunut. Samoin tehdyt sopimukset.

"Tuomas Akvinolainen oli yksi teologian historian suurista. Vaikka hänellä olikin paljon tietoa, hänellä oli elämänsä loppupuolella sellainen kokemus Jumalasta, että se sai hänet sisäisesti vakuuttuneena jättämään kesken suuren teoksensa Summa Theologica. Kun häntä kehotettiin viemään työ loppuun, hän vastasi: "Synnytystuskani ovat päättyneet. Kaikki, mitä olen kirjoittanut on vain olkia verrattuna siihen, mitä minulle on näytetty." Tuomas oli enemmän kuin tiedemies. Hän oli ihminen, joka rakasti Jumalaa! Hänen omista sanoistaan saamme välähdyksen tästä intohimosta.

"Hyvä Jumala on se meidät vastustamattomalla voimalla puoleensa tempaava olento, jonka voi torjua vain silloin, kun häntä ei näe; hän on loputon houkutus, ihmisen hillittömintäkin kaipausta suurempi, vangitseva rakkaus, joka repii sydämen ihmisen rinnasta. Jumalallisen hyvyyden kohdattuaan ihmisen sydän syttyy roihuun ja hänen koko elämänsä alkaa soihtuna palaa. Sellaisen hyvyyden kutsun valtaamalle ihmiselle mikään matka ei ole liian pitkä, eikä mikään vaara liian suuri, ei mikään este liian työläs; siinä on voimaa, rohkeutta, uskallusta ihmisistä heikoimmallekin, sillä tämän hyvyyden saadessaan ei menetä mitään, mutta sen menetys merkitsee kaiken katkeraa menettämistä." Tällainen rakkaus on lahja, jonka vain Jumala voi antaa.

Kuinka ihmeellinen meidän Jumalamme onkaan. Hän luo uutta. Antaa uusia työmuotoja. Hänen ihmeellinen rakkautensa toimii koko ajan. Jos me näkisimme tuon ihmeellisen Jumalan näkymättömän todellisuuden, me rukoilisimme koko ajan. Me rukoilisimme, että saisimme tulla lähelle Jumalaa. Uppoutua Hänen rakkauteensa.

Kerroin edellä Uspenskin Katedraalista, joka on valtavan upea nähtävyys. Katedraalissa on pieni ihmeitä tekevä ikoni.

Kirkon opas kertoi tuon ikonin tarinan. Kauan sitten Venäjällä oli pariskunta, jonka tyttö oli vakavasti sairaana. Kaikki inhimillinen apu oli haettu, mutta ei tulosta. Silloin pariskunta lähetti seudulla vaikuttavalle munkille viestin tulla rukoilemaan tytön puolesta, että hän paranisi. Munkki vastasi kutsuun lähettämällä viestin, jossa kertoi, ettei ehdi nyt tulemaan, mutta hän lähettää kirjeensä mukana ikonin. Munkki kehotti vanhempia rukoilemaan tytön puolesta ikonin edessä. Ja ihme tapahtui, tyttö parantui täydellisesti.

Kuka ikinä olisi voinut ajatella, että Jumala käyttää pienikokoista ikonia, jonka luona edelleen käy paljon ihmisiä rukoilemassa. Entä mitä ovat nuo ristit ja korut tuossa ikonin ympärillä lasin alla? Ne ovat kiitoslahjoja monilta niiltä, jotka ovat parantuneet tai saaneet rukousvastauksen rukoiltuaan ikonin edessä.

Sinun ja minun rakastava, ihmeellinen Jumala on ihan lähellämme. Hän haluaa avata silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja sydämemme tuntemaan, miten ihmeellinen meidän Herramme on. Laulaja Kari Kuuva teki kauan sitten laulun "Se avautuu". Laulu oli/on kuvausta siitä, miten yhteys Jumalaan avautui. Vaikka me olisimme vanhoja uskovia, Jumala voi avata tukkoon menneet putket ja linjat. Huikea juttu!

Tämän kirjoitukseni loppuun liitän tekstin, joka kuvaa erään nuoren miehen taistelua löytää ikuisen rakkauden ääni.

”Saarelle rakennetussa temppelissä oli tuhansia kelloja. Oli suuria kelloja ja pieniä kelloja, jotka maailman taitavimmat käsityöläiset olivat valaneet. Kun tuuli puhalsi tai myrsky ulvoi, kaikki kellot yhdessä soittivat säveltä, joka täytti sitä kuulevien ihmisten sydämet riemulla. Vuosisatojen kuluessa saari kuitenkin vajosi mereen ja sen mukana myös temppeli kelloineen. Vanha tarina kertoo, että kellot yhä soivat lakkaamatta, ja ken vain paneutuisi kuuntelemaan, kuulisi niiden äänen. Tämän tarinan innoittamana muuan nuorukainen vaelsi tuhansien peninkulmien matkan kuullakseen kellojen soiton. Päiväkaudet hän istui rannalla kasvot käännettynä kadonneen saaren suuntaan ja yritti kaikin voimin kuunnella. Hän ei kuitenkaan kuullut muuta kuin meren äänen. Hän yritti torjua sen korvistaan niin hyvin kuin pystyi, mutta siitä ei ollut apua. Meren ääni tuntui hukuttavan kaiken muun alleen.


Viikkokausia hän pysyi tehtävässään. Aina kun epäilykset valtasivat hänet, hän kuunteli kylän viisaita miehiä, jotka kertoivat salaperäistä legendaa. Tästä hänen sydämensä sai uutta rohkeutta, joka kuitenkin vähitellen sammui, kun viikkojen uurastus ei tuottanut tulosta. Lopulta hän päätti luopua yrityksestä. Kenties hänen osansa ei ollut kuulla temppelin kelloja. Kenties legenda ei ollut edes tot-ta. Lopulta koitti päivä, jolloin hän meni rannalle jättääkseen jäähyväiset merelle. Hän makasi hiekalla ja ensimmäisen kerran hän paneutui kuuntelemaan meren ääntä. Pian ääni oli vallannut hänet niin kokonaan, että hän oli tuskin tietoinen enää itsestään. Niin syvän hiljaisuuden meren ääni hänessä synnytti. Hiljaisuuteen vajonneena hän kuuli sen! Pieni kello kilahti, sen ääntä seurasi toinen kilahdus ja taas toinen. Lopulta kaikki temppelin tuhannet kellot soivat yhdessä säveltään ja hänen sydämensä oli suunniltaan ilosta, jonka ääni synnytti..”

Jumala on ihan lähellä nytkin. Varataan aikaa. Kuunnellaan hiljaisuutta. Etsitään Jumalan kasvoja. Hän haluaa avata meille uusia Hengen syvyyksiä.