keskiviikko 24. syyskuuta 2014

".. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.."

"Monet ihmiset pyrkivät ohjaamaan Jumalaa eivätkä antautumaan Hänen johdatukseensa. He tahtovat näyttää Hänelle tietä sen sijaan, että alistuvasti seuraisivat, minne Hän vie" (M. Gayon)

9.4.2014 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun olin lähellä kuolla avantoon Heinolassa Ruotsalaisen järven jäällä. Tuota tapahtumaa en varmaankaan koskaan unohda. Niin järkyttävä ja puhutteleva se oli. Yksi tapahtuman siunaus oli, että minua tyhjennettiin aika paljosta. Muutamassa sekunnissa olin täysin riisuttuna, avuttomana ympärillä vain pettävää jäätä ja alla 50 m vettä. Ehkä se oli minun kohdallani riittävän syvä hauta ”tyhjentämään” siihen mennessä taakse jäänyt elämä. Tänään kirjoitan Sinulle, koska Jumala on armollinen. Jos Hänen suunnitelmansa olisi ollut toinen, kaikki olisi minun kohdallani ohi. Edellisenä yönä olin rukoillut, että Jumala saa tehdä elämälläni, mitä haluaa. Ja Hän vastasi. Hän näytti minulle jälleen kerran, mikä on oikea marssijärjestys.

Moni meistä on kulkenut (kulkee) Herran edellä uskoen, että me tunnemme Hänen tahtonsa. Kuin kilpasuunnistaja, joka lähdössä kartan saatuaan, on vain vilkaissut sitä, mutta sen jälkeen tarkistukset ovat unohtuneet. Herra näkee tuskaisen prosessimme, jos olemme menneet harhaan. Hän ei pakota meitä seuraamaan itseään. Hän ei odota hetkeä, jolloin Hän saa sanoa meille, että kyllähän Hän tämän tiesi. Sen sijaan Hän odottaa hetkeä, jolloin me suostumme Hänen tahtoonsa ja johdatukseensa.

H. E. Wislöff kirjoittaa, miten Jumala on lähellämme silloinkin, kun huolet ovat täyttäneet elämämme. "Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. 2 Moos 19:9  Paksut, tummat pilvet peittävät usein taivaan.  Aurinkoa ei näy, kaikki on niin synkkää. Me pelkäämme. Olemme voimattomia ja avuttomia nähdessämme voimia, joita emme hallitse. Minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä. Synkimmässäkin pimeydessä Hän on kanssamme. Vaikka sinä et voisi tällä hetkellä tuntea Hänen läsnäoloaan, Hän on läsnä. Hän ei koskaan hylkää sinua pimeyteen, sinä olet liian kallis Hänen silmissään. Paksulla pilvellä on jokin tehtävä elämässäsi. Muutoin se ei olisi saanut lupaa peittää taivastasi, Hän johtaa myös pilviä. Niidenkin on toteutettava hänen suunnitelmiaan ja päämääriään.." 
 
Teologian tohtori Seppo Löytty kertoi eräässä lehtihaastattelussa kokemuksiaan sielunhoitotyöstä. Eräs lause puhutteli erityisellä tavalla:Monet ovat itsensä suhteen niin lukossa, että toisen täytyy jopa antaa kivulle nimi." Meidän tilanteemme voi joskus olla samanlainen. Olemme analysoineet elämäämme ja hengellisyyttämme loputtomasti, mutta emme saa siihen mitään tolkkua. Sielunvihollinen huutaa ”amenta” elämme raunioilla, kun olosuhteemme huutavat korviimme kaikkea muuta kuin Jumalan läsnäoloa ja iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Meitä riisutaan Jumalan varaan.
 
George MacDonaldin kirjasta löysin puhuttelevan näkökulman: "Mitähän varten Jumala loi minut, sitä ihmettelen?", sanoi rouva Faber katkerana. "Olen varma siitä, että minusta ei ole mitään hyötyä!" Siihen vastaa Dorotea: "Ehkei tähän mennessä vielä olekaan, mutta toisaalta Hän ei ole vielä saanut sinua siihen kuntoonkaan. Hänhän tekee sinussa työtä parhaillaan, ja sinä taistelet Hänen käsittelyään vastaan."

TOISTEN IHMISTEN MIELIPITEET
"Se, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat, on kokonaan heidän asiansa. Ihmiset uskovat yleensä sen mitä haluavat uskoa - pidit siitä sitten tai et. Jos sinä et kerran voi määrätä, mitä toiset sinusta ajattelevat, niin silloin ei ole järjellistä kiihtyä heidän mielipiteistään, ellet sitten usko, että heidän käsityksensä sinusta on tärkeämpi kuin oma käsityksesi itsestäsi 
(Wayne W. Dyer
)
 
 
”Ruskaa riisutaan. Eriväriset lehdet leijailevat vuorollaan alas, toiset sovinnolla, toiset syysmyrskyn repiminä. Joku itsepäinen pysyy kannassaan pitkään, kevääseen saakka, uuden puhkeamiseen asti. Ranta on autio. Laituri yksinäinen. Kaislikko hiljainen. Istun rannalla yksin. Myös minua riisutaan, enkä minäkään aina riisuudu sovinnolla.” (Erkki Leminen: Valitut runot)

 
 
Riisumiseen liittyy myös upeasti vanha Frank Mangsin kirja ”Hän alkoi uudelleen”. Kirja kuvaa Jumalan uutta luovaa työtä meissä. Kun Hän aloittaa alusta, tuntuu, että koko elämä, usko ja hengellisyys on menetetty. Näemme vain epäonnistumisemme ja koemme olevamme pimeydessä.
 
Kirjassa on kohta, joka on kenties tähänastisen uskonelämäni löydöistä yksi suurimpia: ”En ymmärtänyt, että kirkkauden Herra itse kumartui puoleeni. En ymmärtänyt, että Kristuksen varjo aiheutti minua ympäröivän pimeyden. Enkä ymmärtänyt, että Hänen lävistetyt kätensä paraikaa nostivat minua uuteen maailmaan… Kun luin tuon kohdan, säpsähdin! En ollut ikinä ennen ajatellut: Koetukset ympärilläni ja minussa ovatkin Kristuksen varjo, kun Hän on lähellä! Hänen lävistetyt kätensä ovat tarttuneet sinuun, ja siksi tuntuvat kaikki tiet sulkeutuvan edessäsi. Hän saattaa ikuisen kevään voimat räjäyttämään rikki jään sinun sielussasi ja siksi rauhattomuus täyttää sen. Ihminen! Painu tomuun ja kiitä Jumalaa myrskystä ja levottomuudesta ja pimeydestä. Jumala johtaa paraikaa sinua pois omilta teiltäsi omaan iankaikkisuudessa säädettyyn ohjelmaansa..”

   
  
"Kaupunkiin oli juuri saatu valmiiksi vankila, josta piti olla mahdotonta paeta. Asukkaat kutsuivat Houdinin, legendaarisen kahlekuninkaan, kokeilemaan pitikö väite paikkansa. Houdini otti haasteen vastaan.
 
Hänen sallittiin mennä selliin haluamissaan asusteissa. Ihmiset sanoivat nähneensä lukkosepän kääntäneen lukkoa jollain oudolla tavalla, minkä jälkeen kuului metallinen kilahdus, ja kaikki käänsivät selkänsä ja jättivät Houdinin työhönsä. Hän oli kätkenyt vyönsä alle pitkän joustavan terässauvan, mitä hän käytti yrittäessään avata lukon. Hän työskenteli 30 minuutin ajan. Hän piti korvansa kiinni lukossa – kului 45 minuuttia, sitten tunti; hän oli alkanut hikoilla. Kahden tunnin kuluttua hän uupuneena nojasi sellin ovea vasten ja huomasi hämmästyksekseen että ovi alkoi aueta. He eivät olleet lukinneet koko ovea! Se oli heidän jekkunsa suurelle pakotaiteilijalle! Ovi oli lukittuna ainoastaan Houdinin mielessä. Se oli ainoa paikka, missä se oli lukittuna.

Jonkun mielestä hänellä on ongelmia, joita on mahdoton ratkaista. Kuitenkin, ainoa paikka jossa mahdoton muuttuu todeksi, ovat hänen omat ajatuksensa. Se on ainoa ovi jota kukaan muu ei voi avata." (Robert Schuller)
 
Koko aamupäivän olet ollut ajatuksissani. Tiedän, että Herra on ihan lähelläsi. Hän on erikoistunut meidän mielestämme mahdottomilta tuntuviin tilanteisiin. Hän pystyy avaamaan helposti sen oven, joka Sinun edessäsi on lukossa. Hän pystyy johdattamaan Sinut turvallisesti rantaan siitä myrskystä, jonka keskellä olet. Älä usko niitä valheita, joita sielunvihollinen Sinulle tarjoaa.
 
Minut on pelastettu mahdottomasta tilanteesta. Monta kertaa. En usko, että Sinä sattumalta luet tätä tekstiä. Rukoilen, että Kaikkivaltias Jumala antaa Sinun tuntea, että Hän on ihan lähelläsi. Hän ei tullut vain katsomaan, mitä Sinulle kuuluu. Hän on lähelläsi, koska Hän rakastaa Sinua. Rakastaa enemmän kuin kukaan toinen. Anna Hänen auttaa. Hän pystyy auttamaan, koska Hän on Kaikkivaltias.
 
Vaikka olet niin kaukana, siunaan Sinua täältä Herramme turviin:
"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."