"Ilman rukousta ei tapahdu mitään.."

Fidasta löytyi jälleen yksi uudenveroinen kirja - hinta 1,20 euroa!!



Muutama päivä sitten kävin jälleen Forssan Fidassa. Käyntien perusteella minua voidaan varmaan pitää kanta-asiakkaana. Olen tehnyt liikkeestä monia löytöjä. Viimeisin on tuo ylläoleva kirja.

Moni tämän ajan ihminen, julistajakin, puhuu ja kirjoittaa luterilaisuudesta edes tietämättä, mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa. Veikkaan, että moni on näin tekemällä voinut antaa väärän todistuksen Lutherista.

Saarnaaja Niilo Yli-Vainio kertoi vuosia sitten eräästä tapahtumasta lapsuudessaan. Niilo kertoi, miten hänen kotiinsa tuli uskova mies myymään hengellisiä lehtiä. Niilo kuunteli miestä hetken aikaa, mutta pian hän alkoi kertoa (= haukkua) minkälaisia uskovaiset ovat. Tosin hän ei silloin tuntenut henkilökohtaisesti yhtään uskovaa, mutta hänellä oli asiasta varma käsitys kuitenkin. Lehtiä myymään tullut mies kuunteli Niiloa jonkun aikaa. Sitten hän sanoi: "Tunnen yhden miehen. - Yhden miehen, jossa ei ole virheitä. Jeesus Kristus."  - Niilo sanoi: "Silloin minä suljin suuni."

Lainaan tuosta Lutherin kirjasta kaksi tekstiä, jotka minua puhuttelivat syystä tai toisesta. Ensimmäinen teksti on lyhyt kirjoitus, jolla kirja alkaa. Kirjoituksen aihe on kiukku.

"Paras ja yksinkertaisin apukeinoni on kiukku. Jos haluan kirjoittaa, rukoilla tai saarnata hyvin, täytyy minun olla kiukkuinen, silloin vereni rupeaa kiertämään, järkeni tulee teräväksi ja kaikki kiusaukset katoavat..

 

Kun  kuolen, tahdon tulla haamuksi kiusatakseni pappeja ja jumalattomia munkkeja, niin että heillä on enemmän tekemistä kuolleesta Lutherista kuin tuhannesta elävästä."

Ei Lutherista pyhimystä tullut. Ei  hän olisi sitä halunnutkaan. Sen sijaan hän halusi välittää jälkeensä tulleille jotakin syvää siitä, mitä hän itse oli löytänyt. Yksi vajavainen ihminen pystyy Jumalan voimalla tekemään sellaista, mitä hän ei ikinä omin voimin ja viisaudella pystyisi tekemään.

 

Toinen kirjan lainaus puhuu rukouksesta, yhteisestä rukouksesta. Teksti on profeetallista. Sana tälle ajalle. Tämän ajan seurakunnalle ja uskoville.

 

"Kristillisellä kirkolla ei totisesti ole maan päällä toista niin suurta voimatekoa kaikkea sitä vastaan, mitä se joutuu kohtaamaan, kuin yhteinen rukous. Tämän paha henki hyvin tietää, ja siksi se tekee kaiken voitavansa estääkseen tämän rukouksen.

 

Se antaa meidän rakentaa kauniita kirkkoja, tehdä suuria lahjoituksia, musisoida, lukea ja laulaa, pitää runsaasti messuja ja harjoittaa aivan yletöntä prameilua. Tästä kaikesta se ei välitä vähääkään. Oikeastaan se jopa auttaakin siinä, että pidämme tällaisia toimintoja parhaina ja luulemme näin tekevämme kaiken oikein.

 

Yhteinen, väkevä ja siunausta tuova rukous sitä vastoin on sammunut ja jäänyt ulkonaisesti loisteliaan menon varjoon. Tällöin paha henki saa mitä haluaakin. Missä rukous on lamassa, siellä kukaan ei ota mitään pois pahalta hengeltä eikä nouse sitä vastaan.

 

Jos paha henki sitten huomaisi, että me harjoitamme tätä rukousta - tapahtuipa se sitten olkikaton alla tai sikolätissä - niin se ei totisesti antaisi sen tapahtua. Saatana pelkää paljon enemmän tällaista sikolättiä kuin kaikkia korkeita, suuria, kauniita kirkkoja, torneja ja kelloja, olkoot ne minkälaisia tahansa, joissa ei tätä rukousta harjoiteta..

 

Meidän tulisi menetellä niiden tavoin, jotka haluavat pyytää jotakin suurilta ruhtinailta. He tuovat itsensä julki hokematta turhia ja lörpöttelemättä, muutenhan ruhtinas luulisi, että he pilkkaavat häntä tai ovat hulluja. He esittävät asiansa keskitetysti ja hätänsä asiallisesti ja jättävät pyyntönsä kuitenkin ruhtinaan ratkaistavaksi luottaen siihen, että tämä on kuullut heitä.

 

Samoin täytyy meidänkin puhella Jumalan kanssa tietyistä asioista, esittää hänelle seikkaperäisesti todellinen hätämme ja jättää asia sitten hänen armonsa ja hyvän tahtonsa varaan epäilemättä, että hän ei kuule. Hän on nimittäin luvannut kuulla tällaisen rukoukseen, mitä yksikään maallinen herra ei vielä ole luvannut."

 

Vuosikymmeniä sitten, kun Niilo Yli-Vainio oli voimallisesti Jumalan käytössä, hän totesi muistelmissaan: "..piru ei millään antaisi rukoilla."

 

Usein me emme edes huomaa eri valinnoissamme ja ajankäytössä, miten meitä pyritään salaa ohjailemaan. Saamme touhuilla monenlaisia asioita, mutta jos alamme tosissaan lukea Raamattua ja etsiä aikaa rukoukseen, sielunvihollisen toiminta ympärillämme aktivoituu.

 

Jos haluaisit lähteä hengelliseen tilaisuuteen, Jumalanpalvelukseen, Raamattu-piiriin tms, alkaa tiellesi kerääntyä monenlaisia esteitä. Jos kuitenkin lähdemme, voimme palatessamme olla pirteämpiä kuin tilaisuuteen mennessä.

 

Viime talvena vedin viikoittain kokoontunutta rukoushetkeä kirkossa. Kirkossa oli minun lisäkseni 1.099 istuinpaikkaa, mutta suurin osa paikoista jäi tyhjäksi. Ennätys oli ilta, jolloin olin yksin isossa kirkossa. Kaikista puhuttelevinta tuossa illassa oli se, että tunsin Jumalan olevan kirkossa ihan samalla tavalla kuin silloin, kun rukoilijoita oli enemmän.

 

Huomaatko, kuinka vajavainen olen? Tuossa edellä hurskastelin, miten MINÄ olin kirkossa rukoilemassa, mutta NE MUUT eivät tulleet. Hyi hyi! Kuinka helposti teen opin siitä, miten itse toimin. On monia tilaisuuksia, joihin minä en tullut ja tilaisuuden vetäjät hämmästelivät, missä ne muut (minä mukaan lukien olin)? Muistaakseni Jeesus taisi jossakin tilanteessa kertoa vertauksen kahdesta miehestä temppelissä. Toinen oli etupenkissä, toinen ihan takana.

 

Sydämen tila ratkaisee. Ei meidän kirkollinen näyttelijänsuorituksemme. Minä tarvitsen Pyhää Henkeä. Niin kuin meidän seurakuntamme. Olemme taistelussa. Sielunvihollinen pyrkii loppuun asti salaamaan oman osuutensa. Tänään kuuntelin radiosta pätkän jonkun sotahistorioitsijan haastattelua. Puhuttiin Ukrainan tilanteesta. Haastateltu totesi, että tätä tilannetta ovat vastapuolen sotilaat suunnitelleet jo yli 11 vuotta. Suunnittelu on heille rutiinia, se on heidän työtänsä.

Minkälainen sitten on Suomen tilanne, kysyi haastattelija. Vastaus jäi mieleen. Kaikista pahin tilanne Suomen kannalta on se, jos muut päättävät meidän tilanteestamme. Eli jos Suomi jää idän ja lännen välille ja Suomesta tulee suurvaltojen raja-aluetta, me emme enää itse pysty tilanteestamme päättämään, sen tekevät muut. - Haastattelija oli melko järkyttynyt.

Positiivarien viestistä luin jutun "Arvokkaat asiat näkyvät teoissa".

"Vanha, viisas nainen vaelsi vuorilla ja löysi purosta arvokkaan kiven. Seuraavana päivänä hän tapasi tuntemattoman kulkijan. Mies oli nälkäinen, joten nainen otti laukustaan evästä ja jakoi sen vieraan kanssa.

Tämä huomasi arvokkaan kiven ja pyysi sitä itselleen. Nainen antoi sen hänelle hetkeäkään epäröimättä. Vieras lähti ja iloitsi hyvästä onnestaan. Hän ymmärsi, miten arvokas kivi oli: se voisi turvata taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä.

Muutamaa päivää myöhemmin mies palasi takaisin ja palautti kiven naiselle. ”Olen ajatellut asiaa”, hän sanoi. ”Tiedän, kuinka arvokas kivi on, mutta annan sen takaisin siinä toivossa, että voisit antaa minulle vielä arvokkaampaa. Anna minullekin se ominaisuus, jonka ansiosta saatoit lahjoittaa minulle tämän kiven.”  

Jumalan antama usko on kuin ydinvoima. Koko elämä voi muuttua. Aamulla luin Raamattua ja luin myös kohdan: "Jumalalle on kaikki mahdollista." - Olin lukenut tekstin aiemminkin ja myös alleviivannut sen. Alleviivattua tekstiä lukiessa tuntui hyvältä niin kuin lukuisia kertoja aiemminkin tuota tekstiä lukiessa. Mutta jatkoin lukemista ja sitten lähdinkin jo aamukahville.

Jokaisella meistä on lempikohtia ja aforismeja, jotka muistamme yleensä ulkoa ja jota ehdimme elämämme aikana lainata/muistaa lukemattomia kertoja. Minulle yksi tuollainen teksti on evankelista Luis Palaun välittämä: "Me uskomme, että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutta emme usko, että Jumala tekee mitään."

Apua! Teksti on valitettavan totta. Jostain hyvin syvältä nousee kaipaus ja rukous: "Anteeksi, Herrani, että olen ollut veltto ja laiska. En paljoa rukoile, lue Raamattua, enkä käy missään. En uskalla pyytää maanjäristystä, koska se voi vaikka tapahtua. Mutta rukoilen, että heräisin. Että rohkaistuisin. Että alkaisin käyttää rukouksen kautta niitä valtavia mahdollisuuksia, joita olet sanassasi antanut."

 

Tänään on monta kertaa mielessäni ollut rukousta kuvaava aforismi: "Rukous on se käsi, joka tarttuu siihen käteen, joka liikuttaa koko maailmaa." Mielettömän hieno rohkaisu rukoilla. Koska Jumala toimii ja vaikuttaa rukousten kautta.

 

Viime viikon lopulla luimme lehdistä, että joku Espoossa asuva nettipelaaja oli voittanut Eurojackpot-pelistä yli 60 miljoonaa euroa. Voitto on suurin tähänastisista. En ole varmasti ainoa, joka oli jonkun verran kateellinen, että joku sai noin suuren voiton. Rahat tulevat suoraan tilille, niin etteivät muut tiedä. 

 

Pelaamme rahapelejä ja lottoamme sentähden, koska kaipaamme valtavaa rahasummaa, joka olisi koko loppuelämämme turva. Voimme ajatuksissamme hurmioitua siitä, mitä kaikkea tuolla summalla voisimme tehdä. Annamme muutaman miljoonan lapsille, joku miljoona myös lähetystyölle.. mutta suurimman summan jätämme tietenkin, pahan päivän varalle, omalle tilillemme. - Kuitenkin, todennäköisyys voittaa on äärettömän pieni.

 

Ei tästä hengellisyydestäkään mitään tule! En pysty olemaan edes uskovainen. Korkeintaan keskinkertainen harrastelija-näyttelijä, kupla. Ei mikään riemukupla vaan pelkkä kupla. Kuulin kerran tapauksen hengellisestä tilaisuudesta. Puheenvuoron käyttäjä aloitti: "Tällainen on fariseus edestä. Ja tällainen takaa." - Lauseiden välissä puhuja pyöri pöntössä. Vaikka alku oli hyvä, puheen pitäjä ei osannut jatkaa vaan pyörintä jatkui. Tilaisuuden juontaja armahti puhujaa ja ohjasi hänet istumaan.

 

Lempijutuista puheen ollen.. Olen lukemattomat kerrat muistanut ja kertonut toisillekin seuraavaa juttua Stockmannilta. Vuosia sitten tavaratalossa oli pyörivät ovet (niin kuin Ikeassa nykyään). Eräs mummo oli mennyt ovista sisään ja ulos ja lopulta hän ei tiennyt, missä oli? Mummo meni sitten lähimmän kassaneidin luokse ja kysyi häneltä: "Olenkohan minä se sama nainen, joka tässä äsken oli?"

 

Moni on tehnyt lyhyempiä tai pidempiä kierroksia. Ja eräänä päivänä huomaamme olevamme siinä, mistä lähdimme. Toisaalta se saattaa meidän kannaltamme olla hyväkin uutinen. Joudumme tai pikemminkin saamme tulla Vapahtajamme luokse. Saamme pyytää, että Hän puhdistaisi meidät kaikesta pahasta, kaikesta menneestä. Ilman Häntä emme selviä. Emme yhtäkään päivää. Hänen ansiostaan ja Hänen avullaan voimme päästä perille voittajina. Raha, eikä mikään muu tule meitä pelastamaan. Mutta meidän Vapahtajamme Jeesus, Kristus haluaa sen tehdä.

 

Rukoillaanko tänään illalla? Sovitaanko, että kello 20:n aikoihin pidetään lyhyempi tai pidempi rukous. Rukoillaan, että Jeesus antaa meille uuden alun. Rukoillaan, että meidän sydämemme syttyy uudelleen rakastamaan häntä. Hän on meidän ainoa toivomme. Jos et muista tai jaksa rukoilla klo 20:n aikoihin, ei mitään painetta siitäkään.

 

Jäädään meidän Jeesuksemme turviin. Hän pelastaa meidät kaikesta tulevasta, meidän ei tarvitse pelätä. Huomaatko? Risti loistaa! Risti kutsuu meidät Vapahtajan turviin.