maanantai 24. syyskuuta 2018

"Useimmiten ei tapahdu mitään, kun me rukoilemme, sillä emme odotakaan mitään.." (Adam)


Tammela asuinpaikkana on tosi kaunis. Pari viikkoa sitten olin ajamassa kirkolta kotiin, kun pysähdyin Pyhäjärven rantaan ja otin tuon maisemakuvan. Järvi on tosi harvoin noin tyyni. Nyt se oli. Ja aurinko paistoi lämpimästi. Jumalan suuruus näkyy aina luonnossa. Ihminen ei sitä saa aikaan. Me voimme vain hämmästellä Jumalan tekoja ja kiittää.
 
Olen viime päivinä lukenut englantilaisen David Adamin kelttiläistä rukouskirjaa. Teksti on huikeaa, täynnä syvää rohkaisua rukoilla ja olla hiljaa Jumalan edessä. David Adam työskenteli hiilikaivoksessa ennen papiksi valmistumistaan. Palvellessaan yli 20 vuotta Danbyn kirkkoherrana North Yorkshiressa hän löysi rukouksen lahjan ja alkoi kirjoittaa kelttiläisen muodon mukaisia rukouksia. Kelttiläinen kristillisyys sai alkunsa Brittein saalilla, mutta lähetystyön kautta elävä, virvoittava kelttiläisyys kulkeutui laajalle Euroopan mantereelle ja jopa Pohjoismaihin.
 
 
Kirjoitan seuraavassa löytöjä, joita Adamin kirjasta olen tehnyt. Toivon, että voit lukea tekstejä rauhassa mietiskellen.
 
"Niin kauan kuin elämme, teemme matkaa. Pysähtyä paikoilleen on samaa kuin lamaantua ja kuolla. Kaikkien elävien olentojen täytyy liikkua, kasvaa ja muuttua. Elämä on tarkoitettu seikkailuksi. Muutos on lahja, jota meidän tulisi oppia käyttämään oikein. Kelttiläisissä kansan tarinoissa ihmistä saattoi kohdata kirous, jos hän ryhtyi peltotyöhön eikä osannutkaan irrottautua siitä, vaan juuttui paikalleen iäksi. Kyvyttömyyttä riskien ottoon ja muutokseen pidettiin selvänä kirouksen merkkinä. Me kaikki olemme jotenkin kokeneet tämän. Juutumme rutiineihin ja totuttuihin tapoihin, jotka pitävät meitä kahleissa. Kieltäydymme avaamasta silmiä ja näkemästä edessä olevia mahdollisuuksia. Liian usein valitsemme sen, minkä haluamme nähdä. Samalla tavalla rajoitamme kuuloamme ja herkkyyttämme toimia oikein. 
 
Avoin portti johtaa toiseen suuntaan. Se kutsuu seikkailuun ja kasvuun. Se kutsuu elävään ja elinvoimaiseen maailmaan. Avoin portti kutsuu löytämään itsestä ja ympäröivästä maailmasta uusia alueita. On haaste huomata, että Jumalan salaisuus ja  hänen kirkkautensa täyttävät sekä meidät että maailman. Se on pysyvä kutsu lähteä pyhiinvaeltajaksi Jumalan rakkauden tähden, lähteä rakkaussuhteeseen, joka rikastuttaa meidän sydäntämme ja elämäämme. Avoin portti on vaihtoehto, jonka Jumala antaa meille. Se on meille merkkinä mahdollisuuksista. Se kuuluu perusvapauteemme: voimme valita tuon tien tai kulkea ohi ja lähteä toisille poluille.
 
Meidän tulisi nähdä avoin portti tilaisuutena avartaa itseämme ja näkemyksiämme. Näin voimme nähdä kauemmas ja kurottautua sen yli, missä ennen olimme. Vaatii melkoista itsekuria päästä tutuilta raiteilta ja murtaa vanhat tottumukset, mutta vastapainoksi saamme jännittäviä haasteita ja uusia näkymiä. On hyvä oppia tunnistamaan, milloin avoin portti on tarjolla. Voimme kulkea monenlaisten fyysisten, henkisten ja hengellisten porttien kautta "toiseen maailmaan", tai kuten itse tahtoisin sanoa "meidän maailmamme avarampaan käsittämiseen". Voimme aina löytää syvempiä todellisuuden tasoja.
 
Seikkailija menee sinne, minne kukaan muu ei ole mennyt. Aina on niitä, jotka ovat tehneet samoja matkoja, kokeneet samoja seikkailuja, niinpä meiltä ei puutu oppaita eikä kanssamatkaajia. Matkustaessamme uuteen maahan voimme ostaa opaskirjan, joka auttaa meitä. Samoin elämänuskalluksessa voimme saada neuvoja ja ohjausta niiltä, jotka ovat aikaisemmin tehneet saman matkan. Kun otamme tämän riskin, voimme löytää aarteita, joista emme ole uneksinetkaan. Pyhä Brendan Birriläinen sanoo: "Jos tulet Kristuksen omaksi, sinä kompuroit ihmeestä ihmeeseen ja jokainen niistä on tosi."
 
Aina silloin tällöin silmämme avautuvat ja näemme jokapäiväisen, ahtaan näköpiirimme ulkopuolelle. Jaakob ilmaisi sen herättyään unesta, jossa hän tunsi tulleensa koko elämänsä ajan tuohon hetkeen asti. Jaakob heräsi unesta ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt siitä." Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti." 1 Moos. 28:16-17. Jaakob ei etsinyt tätä kokemusta, se avautui äkkiä hänen eteensä. Uskon, että tällaisia kokemuksia tarjotaan meille kaikille joskus elämämme aikana, kunhan me puolestamme olemme avoimia kohtaamaan ne. Törmäämme uusiin tilanteisiin, kun elämämme on kriisissä, kun yhtäkkiä olemme menettäneet läheisen ihmisen, meidät on irtisanottu työstä tai kun olemme vaipuneet syvään uupumukseen. Näemme asiat selvemmin silloin, kun elämä on mennyt jotenkin sijoiltaan, aivan samoin kuin me tulemme tietoiseksi kädestä, joka on mennyt sijoiltaan. Jos me katsomme silmästä silmään vaikeuksia, meille saattaa avautua monenlaisia portteja.
 
Rukous ei ole pakenemista, vaan menemistä yhä syvemmälle ympärillä olevaan todellisuuteen. Rukouksen tarkoituksena on avartaa meitä ja elämää. Rukous ei vie meitä ulos vaikeasta tilanteesta, vaan auttaa näkemään sen selvemmin ja huomaamaan, ettemme ole siinä yksin. Emme kuitenkaan voi estää suuremman todellisuuden esiin murtautumista, jos haluamme jatkaa elämää täysillä. Elämä tarjoaa meille aina uusia mahdollisuuksia ja kaikkia maailmankaikkeuden salaisuuksia.

 
Portti voi avautua meille aivan odottamatta ja paljastaa maailman, josta emme ole koskaan uneksuneetkaan; kuitenkin se on ollut meissä kaiken aikaa. Kysymys ei ole uuden maailman syntymisestä vaan pikemminkin siitä, että olemme heränneet unesta ja näemme ylistyksen portin. William Wordsworth on ilmaissut tämän hyvin runossaan: Olen tuntenut läsnäolon, joka häiritsee minua ylevien ajatusten ilolla; huikean tunteen, johon on sekoittunut jotain paljon syvempää, asuinpaikkana laskevien aurinkojen valo, valtameren piiri, elävä ilma, sininen taivas ja ihmisen mieli..
 
Useimmiten portti avautuu vain, jos avaamme sen. Peltoaukeilla harvat portit avautuvat itsestään ja on portteja, joiden avaaminen vaatii vaivannäköä. Jos irrotamme salvan tai löydämme avaimen, moni portti johtaakin salaiseen puutarhaan. Jos meitä onnistaa, voimme sattumalta löytää sen.
 
..tuuli taivutti äkkiä syrjään muutamia höllästi rippuvia muratinoksia. Yhtä äkkiä Mary hypähti niitä kohti ja tempasi ne käteensä. Sillä hän oli nähnyt jotakin: köynnöksen kätköstä oli hetkeksi paljastunut pieni pyöreä nuppi. Siinä oli ovi.. Maryn sydän jyskytti ja hänen kätensä vapisivat, niin ihastunut hän ja jännityksissään hän oli.. Mikä oli tuo rautainen, neliskulmainen esine, jota hänen kätensä kopeloivat ja jossa hänen sormensa tapasivat loven? Se oli lukko, jota ei ollut avattu kymmeneen vuoteen, ja hän pisti kätensä taskuun, veti sieltä avaimen ja huomasi sen sopivan avaimenreikään. Hän väänsi lukkoa. Hän ponnisteli kaksin käsin, ja lopulta avain kääntyi.. Sitten hän pujahti sisään ja sulki oven. Hän nojasi selkäänsä sitä vasten katsellen ympärilleen ja hengittäen taajaan kiihtymyksestä, ihmetyksestä ja ihastuksesta. Hän seisoi salaisessa puutarhassa. (Frances Hodgson Burnett)
 
On aikoja, jolloin meidän on tartuttava tilaisuuteen. Jotkut tilanteet ovat ainutkertaisia. Jos jätämme ne käyttämättä, ne eivät ehkä enää toistu. Vertauksessa viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista ovi suljettiin, ja ne joiden piti mennä häätaloon, jäivätkin oven taakse. He menettivät mahdollisuutensa. Jumala antaa meille kuitenkin monta tilaisuutta tulla tuntemaan hänet. Johanneksen ilmestyksessä sanotaan: "Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan" (Ilm 21:25). Portit ovat auki vaeltajille, myöhästyjille, katuville ja jokaiselle, joka etsii tuota tietä.
 
Me kiitämme Herraa, joka on "avannut meille ylistyksen portin", mutta meidän on nähtävä vaivaa, kuljettava siitä portista. Meidät on kutsuttu, mutta meitä ei pakoteta käymään sisään. Jos aiomme astua sisään, meidän on kuljettava porttia kohti, otettava selvää, missä portti on ja kuinka sille pääsee. Eri ihmiset lähestyvät porttia eri tahoilta. Jotkut tulevat hänen porteilleen kiittäen, toisten tie on katumus ja anteeksiantamus. On niitäkin, jotka tulevat hiljaisen palvonnan tai henkilökohtaisen antautumisen tietä. Kaikki me opimme käyttämään näitä eri portteja aikanaan. Ehtoollisjumalanpalveluksessa kaikki portit ovat avoinna, ja meille esitetään monta kutsua kohdata hänet.
 
Yhdessä Julian Norwichlaisen kanssa saatamme oppia, että olemme enemmän taivaassa kuin maassa. Voimme havaita kuten eräs nainen Irlannin Kerrystä: "Taivas on vain yhden jalan ja kuusi tuumaa meidän yläpuolellamme", ja jos vain ojentaudumme, voimme koskettaa sitä, vaikka emme astuisikaan sinne. Voimme avartaa näköpiiriä, tarkata enemmän kuuloa, toimia herkästi ja avoimin sydämin. Silloin uudet näköalat voivat avautua meille. Emme me tavoittele Jumalaa, sillä hän on jo meidän kanssamme. Portti on auki ja hän kutsuu meitä sisään. Hän on meidän kanssamme ja kutsuu meitä seikkailuun.
 
Kun tunnemme hänen läsnäolonsa, voimme vain palvoa. Tarvitaan hetkiä, jolloin annamme rakkautemme Jumalalle, niin kuin hän on antanut rakkautensa meille. Tunnustamme kaiken, mitä hän on tehnyt ja edelleen tekee meille. Hänen rakkautensa tunteminen ja tunnustaminen saa meidät käsittämään myös arvottomuutemme. Kun ymmärrämme, että "hän joka loi taivaan ja maan", tahtoo antaa itsensä meille, voimme vain nöyrtyä. Ymmärrämme myös, että hänen rakastavassa läsnäolossaan kaikki sydämet avautuvat, eikä ole enää mitään salattua.
 
Valmistaudun rukoukseen aivan kuin olisin lähdössä tapaamaan ystävää. On asioita, joita haluan jakaa ystävän kanssa ja tapahtumia, joista haluan keskustella. Ehkä tarvitsen vähän tukea tai ohjausta, ehkä tarjoudun auttamaan häntä. Ehkä tulen paikalle pelokkaana ja ahdistuneena tai täynnä iloa ja rakkautta. Hyvin usein minussa myllertävät kaikki nämä tuntemukset. Jumala ja ystävät hyväksyvät meidät sellaisina kuin me olemme ja keitä me  olemme. Jos olemme levollisia, voimme puhua omasta tilanteestamme ja kuunnella paremmin myös ystäviä. Rentoutuneena voimme parhaiten käydä rukoukseen. Hiljennämme ruumiimme, mielemme ja henkemme ja vapaudumme kaikesta, mikä meitä painaa. Mietiskelemme sanoja: "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala." Vain hiljentymällä hänen läsnäoloonsa teemme tilaa Jumalan työlle, teemme tilaa hänen rauhalleen, rakkaudelleen ja ilolleen, jotka virtaavat meihin ja meidän kauttamme lähimmäisiin.
 
Useimmiten ei tapahdu mitään, kun me rukoilemme, sillä emme odotakaan mitään. Itse asiassa emme salli mitään tapahtuvan, vaan työnnämme sivuun juuri ne lahjat ja sen Jumalan läsnäolon, jota kaipaamme. Niin usein me tulemme valmistautumatta, ajatukset hajalla, mieli täynnä kaikkea mahdollista. Voisimme yhtä hyvin panna lapun luukulle "ei tilaa majapaikassa", Nämä sanat pitävät edelleen paikkansa: "Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan." Jumala voi tehdä työtään, kun me järjestämme hänelle aikaa, annamme tilaa ja suomme väljyyttä. Kotona voimme hiljentyä, pysähtyä hetkeksi, vakuuttua Jumalan läsnäolosta luottaen siihen, että hän on meidän kanssamme. Tarvitaan aikaa, kun avaamme itsemme ja elämämme Jumalalle. Aivan samoin kuin annamme aikaa ja huomiota ystäville, meidän tulee antaa aikaa Jumalalle. Opettele viipymään Jumalan läsnäolossa toistamalla esim. "Herra on keskellämme." Yritä oivaltaa, että se ei ole pyyntö vaan todellisuus, jolle me saamme herkistyä ja avautua. Jumalan läsnäolo on tosiasia ja meidän tulee päästä irti kaikesta, mikä häiritsee. Annamme hänen virvoittaa, uudistaa ja elvyttää meitä."
 
Minusta nuo tekstit ovat täynnä syvää viisautta ja hengellistä rohkaisua. Minulle. Ja Sinulle. Tuolla lainauksen alussa olivat huikeat sanat: "..löysi rukouksen lahjan." - Huikea juttu, että lahjan voi löytää. Sitä ei voi ottaa, ellei Jumala anna. Mutta samalla tavalla mekin voimme löytää lahjan elämämme polun varrelta. Tuo lahja on annettu meille käytettäväksi tämän elämän aikana. Itsellemme iloksi ja lähimmäisten parhaaksi.
 
Avoin portti on käsite, jonka tiedämme olevan totta. Olemme elämämme aikana tulleet monelle portille. Monista olemme kulkeneet läpi. Joitakin olemme jättäneet avaamatta. Tällä hetkellä Jumala kutsuu meitä kulkemaan eteenpäin, astumaan sisälle Jumalan valtakunnan syvempään kokemiseen ja todellisuuteen. Tuo todellisuus on ihan lähellämme. Meidän ei tarvitse lähteä etsimään sitä maailman toiselta puolelta. Se on ihan lähellämme. Käden mitan = rukouksen päässä.
 
Jaakob oli pitkällä matkalla läpi erämaan. Siellä hän kohtaa Jumalan ja sanoo: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt.." Herra on myös siinä paikassa, missä tätä tekstiä luet. Hän kutsuu sinua lepoon, kokemaan todeksi, että Jumala on totta sinun elämässäsi.
 
Sydämelläsi saattaa juuri tällä hetkellä olla "palava" rukousaihe/pyyntö. Sielunvihollinen yrittää voimallisesti vakuuttaa sinulle, että pyyntö (ja varsinkin vastauksen saaminen) on mahdoton. Ei Jumala Sinua kuule ja vaikka kuulisikin, hän ei vastaa. Jumalallakin on kuitenkin joku raja. Jos kyse olisi pyhemmästä ihmisestä, vastauksen saaminen saattaisi olla mahdollista, mutta sinun kohdallasi tilanne on toivoton. Ei Jumala kuule.
Mutta Jumalan Pyhä Henki kertoo sinulle totuuden. Tuo sydämesi pyyntö ja rukous Jumalalle. Jumala haluaa vastata pyyntöösi. Jumalan luonteeseen kuuluu, että  hän vastaa mielellään lastensa rukouksiin. Hän sanoo sanassaan, että hän haluaa antaa meille monin verran enemmän kuin osaamme (edes) anoa tai ymmärtää. Luota Jumalaan. Hän on sinun puolellasi ja auttaa sinua. Pyhä Henki koskettaa sydäntäsi ja antaa sinulle luottamuksen, että Jumalalle on todella kaikki mahdollista. Siksi jätä aiheesi turvallisin mielin Jumalalle. Sinun tehtäväsi on kertoa asia Jumalalle. Jumala tietää tarkkaan, miten sinun pyyntöösi vastaa. Huikea juttu!
 
Rakastan musiikkia. Annan tässä Sinulle parin Youtube-videon tiedot. Molemmat ovat huikeita tulkintoja. Täysin erilaisia, mutta äärettömän koskettavia. Kuten nuo vahvat tulkinnat koskettavat sydäntä, niin Jumala koskettaa Sinun sydäntäsi. Olet hänelle rakas!
 

Kun olen tutkinut kelttiläisiä rukouksia, löysin mielenkiintoisen linkin:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/kaunismaailma
Tuon linkin kautta löydät luettuja kelttiläisiä rukouksia. Rukoukset ovat Liisa Seppäsen toimittamasta ja suomentamasta kokoelmasta "Maa jalkojeni alla" (Kirjapaja 2018)
 
Muistan Sinua siellä jossakin. Rukous ei tunne välimatkoja. Ei täällä eikä ikuisuudessa.