sunnuntai 19. elokuuta 2018

"Toivo mahdottomia"

Kirjoitan tätä tekstiä sunnuntai-iltapäivänä 19.8. Tänään piti olla Heinolassa kummipojan synttäreillä, mutta tuli este. Viikko sitten lääkärini muutti vahvan kipulääkitykseni määrää ja olo on viime päivinä ollut sellainen, että on parempi ollut pysyä kotosalla. Kun samaa vahvaa hermokipulääkettä on syönyt yli 11 vuotta, lääkemäärän muutos voi (näköjään) vaikuttaa monenlaisia tuntemuksia fyysiseen olemukseen. Nykyinen lääkitys on kuitenkin vähän verrattuna siihen, mitä se oli alkujaan. Lähtemättömästi muistan Päijät-Hämeen Keskussairaalan fysiatrian ylilääkärin sanat yli 10 vuotta sitten: "Kun sinä olet nuori mies ja sinulla on jo tuollainen lääkitys niin mitä me annetaan sinulle sitten, kun sinä olet vanha ja sairas?" - Mitäpä siihen pystyi vastaamaan? Hämmästyin lääkärin kysymystä.
 
Olen kiitollinen siitä, että viime vuodet ovat kuitenkin olleet kivussa/sairaudessa helpommat kuin vuosia sitten. Vaikka lääkitys on edelleen vahva, olen pystynyt tekemään monenlaisia asioita ja jopa nauttinut elämästä.
 
Luemme vaimon kanssa parhaillaan vähän toisenlaista hartauskirjaa. Sen kirjoittaja on Nick Vujicic. Nick syntyi maailmaan kädettömänä ja jalattomana. Hän kertoo selviytyneensä vaikeistakin olosuhteista ja fyysisistä rajoitteista turvautumalla uskoon. Häntä on auttanut erityisesti se, että hän on tajunnut, miten rajattomasti rakkautta ja voimaa Jumala antaa.
 
Nykyään Nick on innostava puhuja ja Life Without Limbs -järjestön johtaja. Hän asui pitkään Australiassa, mutta asuu nykyisin Yhdysvalloissa, Etelä-Kaliforniassa. Häneltä on julkaistu suomeksi kirjat Rajaton elämä (Päivä 2011) ja Pysäyttämätön (Päivä 2014).
 
 
Nick Vujicic vieraili Suomessa viime vuoden lokakuussa. Taloussanomat-lehdessä oli Elina Rannan kirjoittama juttu Nickistä. Juttu oli minusta tosi hyvä. Tässä se on Sinua varten: 
 
"Nick Vujicic syntyi ilman raajoja. Hän pohti 10-vuotiaana itsemurhaa koulukiusaamisen takia. Nyt hän on suosittu puhuja. Bisnesseminaareissa kuulee huippuunsa hiottua johtamis- ja motivointiluennoitsijaa. Mutta kun lavalle nousee koulukiusattu, jalaton ja kädetön mies julistaen kiitollisuutta elämälle, sanoma koskettaa poikkeuksellisella tavalla kuulijaa.

Tällainen hetki koettiin 3.10.2017 Nordic Business Forumissa, kun
Nick Vujicic, 34, menestynyt yrittäjä, hyväntekijä ja puhuja nousi pyörätuolistaan otti lavan – tai sen korokkeen - haltuunsa. Vujicic syntyi ilman käsiä ja jalkoja. Toisen jalan paikalla on kaksi varvasta, joilla Vujicic on kirjoittanut menestyskirjoja tarinastaan. ”En tiedä miksi synnyin tällaisena, vanhempani eivät tienneet, Lady Gaga ei tiedä”, hän vitsailee.

Puheen aluksi Vujicic esittelee tärkeimmän, eli perheensä. Vujicicilla on kaksi pientä poikaa. Vaimoni on itse asiassa raskaana, saamme identtiset kaksoset. Rakastan vaimoani yli kaiken. Hän on paras ystäväni, hän kertoo yleisölle. Vujicicin perhe muutti köyhistä oloista entisestä Jugoslaviasta pakolaisina Australiaan. Perheellä ei ollut mitään, isällä oli kolme työtä. Sitten syntyi esikoispoika, jolla ei ollut yhtään rajaa.

Lapsena Vujicic mietti usein, mikä on hänen tarkoituksensa maailmassa ilman raajoja. Vanhemmilta saadut viisaat neuvot kantoivat eteenpäin. Hän uskoo jopa, että rikkinäisessä perheessä kasvaminen olisi ollut suurempi puute kuin raajattomuus. ”Nick, ole kiitollinen. Älä valita siitä mitä sinulla ei ole vaan katso, mitä pystyt saavuttaman. Kysymys on aina enemmän antamisesta kuin ottamisesta” - Vujicic kertoo vanhempiensa opettaneen. Vanhemmat pakottivat pojan tekemään työtä rahan eteen.

Veljesi vie roskat, siskosi tekee muuta, etsi jotain tekemistä, josta saat rahaa. Imuroin kerran viikossa ja sain siitä kaksi dollaria. Ja olen niin kiitollinen heille, että he eivät säälineet minua vaan sanoivat, että tee jotain!

Vujicic kertoo olleensa lapsena ja teini-iässä koulukiusattu ja vakavasti masentunut. Kahdeksanvuotiaana ajattelin, miten ikinä voin ottaa lapseni syliini, kun hän itkee. Nyt kun he itkevät, he ottavat minusta kiinni. Kauniita asioita syntyy rikkinäisistä palasista. Mutta sinun täytyy panna jalkaa toisen eteen ja unelmoida suuria.
 
Teini-iässä Vujicic alkoi etsiä kutsumusta elämälleen. Koulun huoltomies muutti kaiken. Hän kertoi, että Vujicicista tulee puhuja. Kuukausien taivuttelujen jälkeen Vujicic suostui puhumaan elämästään ja huomasi, että hänen tarinansa kosketti ihmisiä. Hän kertoo kuitenkin alussa soittaneensa kymmeniin kouluihin, mutta hänet torjuttiin muun muassa siksi, että hänen uskottiin pelottavan lapsia. Lopulta Vujicic pääsi puhumaan, tosin viisi minuuttia ja kymmenelle ihmiselle. Palkkiokin meni bensarahaksi veljelle. Vujicic oli jälleen pettynyt. Puhelin alkoi kuitenkin soida, ja häntä pyydettiin puhumaan koulukiusaamisesta.
On ok epäonnistua. Hienoja asioita tapahtuu joskus sen jälkeen, kun on ensin epäonnistunut. Opi niistä ja mene eteenpäin.
 
Eräs tapaus on jäänyt Vujicicin mieleen. Eräässä tilaisuudessa yleisön joukosta nousi ylös mies, joka nosti raajatonta poikaa ylös. Hän oli aivan kuin minä. Olin 24. En voinut antaa pojalle yläfemmaa, mutta pitelimme toisiamme varpaista. Kun halasimme, yleisössä itkettiin. Äitikin itki ja sanoi, että tietää nyt lapsellaan olevan tarkoituksen. Kerroin hänelle, että 10-vuotiaana päädyin yrittämään itsemurhaa koulukiusaamisen takia. Ja kerroin äidille, että jos poikaa koskaan kiusataan, tulen sinne pyörätuolillani ja ajan heidän ylitseen.

Vujicic alkoi tehdä osakekauppaa jo nuorena, valmistui 21-vuotiaana, pystytti ensimmäisen hyväntekeväisyysjärjestön parikymppisenä, ja on saanut useita maita muuttamaan lainsäädäntöään vammaisten lasten koulunkäynnin edistämiseksi. Vujicic on kiertänyt 68 maassa. Hänellä on 10 miljoonaa seuraajaa sosiaalisessa mediassa. Vuonna 2011 Vujicicin yritys ajautui kassakriisiin. Yhtäkkiä menetin kaikki rahani. Se oli shokki. Se oli masentavaa. Pelkäsin, pysyykö vaimoni kanssani. Kun vihdoin pystyin kertomaan, mitä oli tapahtunut, hän sanoi, ettei mene minnekään vaan elättää meidät molemmat.

"Haluan sinun tajuavan, että tarinasi ei ole vielä valmis, olet yhä hengissä ja hengität. Kauniita asioita voi muodostua rikkinäisistä paloista, kun annat niille tilaisuuden", Vujicic sanoi."
 
Nickin kirjasta "Rajaton elämä" lainaan tekstin, jonka aihe on tämän plogini otsikko: Toivo mahdottomia. Teksti puhutteli minua. Siksi halusin välittää sen Sinullekin.

 
”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” Room 5:1-5
 
Ihmiset kautta maailman olivat syvästi murheissaan Haitissa vuonna 2010 tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen tähden. Mutta tuon valtaisan tuhon aiheuttamissa murhenäytelmissä kauhistuttavat olosuhteet toivat esiin myös eloonjääneiden parhaimmat ominaisuudet, kuten sen, etteivät he suostuneet luovuttamaan huolimatta eteensä kasaantuvista ylivoimaisista koetuksista.
 
Marien Emmanuel–pojan uskottiin olevan erään rakennuksen alle hautautuneiden kuolleiden joukossa. Tuo 21-vuotias räätäli oli ollut maanjäristyksen alkaessa äitinsä kanssa tämän asunnossa. Äiti pakeni, mutta ei löytänyt poikaa jälkeenpäin pelkäksi kivimurskaröykkiöksi muuttuneesta kotitalosta. Marie etsi poikaansa hätäleiristä, joka oli pystytetty kotinsa menettäneille, mutta ei löytänyt poikaa muiden eloonjääneiden joukosta. Marie odotti toivoen, että poika vielä löytäisi tiensä sinne.
 
Useiden päivien kuluttua Marie palasi hävityksen kauhistuksen läpi etsimään poikaansa. Paikalla jyrännyt raskas kalusto haittasi kuuluvuutta, mutta yhdessä vaiheessa Marie kuvitteli kuulleensa Emmanuelin kutsuvan häntä.
 
”Sillä hetkellä”, Marie kertoi eräälle toimittajalle, ”tiesin, että hänen pelastumisensa oli mahdollista.” Marie kertoi kaikille, että hänen poikansa oli kutsunut häntä kivimurskan alta, mutta kukaan ei kyennyt auttamaan häntä. Kun paikalle saapui kansainvälisiä avustusryhmiä, naisen onnistui löytää kokenut insinööriryhmä. Hän sai ryhmän vakuuttuneeksi siitä, että hänen poikansa oli yhä elossa. Laitteitaan ja tietämystään hyödyntäen joukko leikkasi tiensä läpi teräksen, betonin ja rojun täsmälleen siihen kohtaan, josta äiti oli kuullut poikansa äänen.
 
Työntekijät jatkoivat kaivamista, kunnes saivat näkyviin Emmanuelin käden. He jatkoivat, kunnes saivat esille pojan olkapään ja pystyivät vetämään hänet ulos. Poika oli ollut hautautuneena kymmenen päivää. Hän kärsi ankarasta nestehukasta, oli tomun peitossa ja hyvin nälkiintynyt, mutta jäi henkiin.
 
Joskus ei ole jäljellä mitään muuta kuin usko siihen, että mikä tahansa on mahdollista, että ihmeitä voi tapahtua. Maailma ympärilläsi saattaa olla sekasorron vallassa kuten oli myös Marien maailma, mutta sinun ei pidä antaa periksi epätoivolle. Usko sen sijaan, että mitä sinulta sitten puuttuukin, Jumala antaa sen! Siihen uskominen kannusti Marieta toimimaan. Hänen toimintansa vei hänet hänen poikansa äänen kantaman päähän. Ei vaadi kovinkaan suuria ponnisteluja oivaltaa, että Marien toivo piti Emmanuelin elossa, vai mitä?
 
Elämäsi ei ehkä juuri nyt suju kovin hyvin, mutta niin kauan kuin olet siinä, niin kauan kuin pusket eteenpäin, mikä tahansa on mahdollista. Pidä kiinni toivosta."
Nickin elämäntarina on rohkaissut tuhansia ihmisiä eri puolilla maapalloa. Usko/toivo siitä, ettei Jumalalla ole rajoitteita, on huikea. Jumalalle on kaikki mahdollista. Tämänkin tekstini tarkoitus on kiittää Jumalaa siitä, mitä hän on minun elämässäni tehnyt. En olisi ainakaan elämäni suurena kipuvuonna 2007 voinut uskoa, miten paljon elämäni voi muuttua. Ilman Jumalan apua mikään ei olisi ollut mahdollista. Uskon siihen, että Jumala haluaa rohkaista Sinua. Kerro Jumalalle se, mitä kaipaat. Kerro siitä hänelle vaikka joka päivä. Tai monta kertaa päivässä. Pyhä Henki haluaa antaa Sinulle uutta toivoa ja rohkeutta luottaa.

 
Yksi Jumalan suurista lahjoista minulle on ollut se, että vuoden 2013 maaliskuusta lähtien olen toiminut oman kotiseurakuntani suntion sijaisena. Olen ollut mukana lukuisissa hautajaisissa, vihkiäisissä, kastetilaisuuksissa, messuissa ym. Olin ensimmäisiä kertoja vastaavassa tehtävässä jo 1970-luvun alkupuolella. Hiljan olin mukana vihkiäisissä, jossa jälleen yksi pariskunta sai toisensa. Ennen tilaisuuden alkua tapasin sulhasen vanhemmat. Sulhasen äiti kertoi minulle mielenkiintoisen jutun. Olin ollut heidän(kin) häissään suntiona jo 41 vuotta sitten.

Otin kuvan kirkkomme alttarilta ennen erästä vihkimistä. Minusta kukat tekivät alttarin entistä kauniimmaksi. Kukka on pieni harsokukka, mutta kun sitä on riittävästi maljakossa ja alttarilla, lopputulos on huikea. Vihkimisen jälkeen kukat vietiin häätaloon.
 
Vaikka työ on ollut minulle tosi mieleinen, se käy myös voimille ja terveyden päälle (mm. selkä). Pari viikkoa sitten ilmoitin seurakunnalle, että viimeistään ensi helmikuun lopussa jätän tämän työn. Ennenkin, jos uusi työntekijä löytyy.
 
Olin tänään vaimon kanssa messussa tuossa kirkossa. Yksi päivän teksti oli 2. Kuningasten kirjasta 5. luku jakeet 1-15. Teksti kuuluu seuraavasti
"Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillä Herra oli käyttänyt häntä aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Tyttö sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista.” Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitä israelilaistyttö oli sanonut. Syyrian kuningas sanoi: ”Mene vain sinne, minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle.” Niin Naaman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua. Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: ”Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista.” Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä muka Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni! Hän selvästikin vain hankkii riitaa kanssani!” Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: ”Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta.” Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: ”Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve.” Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: ”Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini. Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!” Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois. Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: ”Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!” Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas. Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.”
 
Minusta tuo kohta on monella tavalla huikea. Se tuo ilmi, miten Jumala hoitaa asiat. Siinä ihmisen osuus on hyvin pieni. Jumala teki kaiken, kun vain ihminen otti sen vastaan. Mutta kuinka usein ihminen (niinkuin Naaman) apua pyytäessäänkin antaa Jumalalle tai profeetalle/työntekijälle valmiit ohjeet siitä, miten homma tulee hoitaa. Tai miten usein ihminen Jumalan palvelijana haluaisi tehdä asioita, jotta ihmiset hänet huomioisivat. Jumala on suvereeni. Hän voi tehdä vaikka kaiken ilman ihmistä.
 
Seppo A Teinosen suomentamasta kirjasta "Kutsu köyhyyteen" löytyy varhaisten fransiskaaniveljien kehotussana, joka sopii hyvin tähänkin aikaamme.
 
"Autuas se palvelija, joka ihmisten häntä kehuessa ja ylistäessä ei pidä itseään parempana kuin silloin, kun häntä pidetään mitättömänä ja yksinkertaisena ja halveksittuna, sillä mitä ihminen on Jumalan edessä, sitä hän on eikä enemmän. Voi sitä sääntökunnan jäsentä, jonka toiset ovat asettaneet korkealle ja joka ei omasta tahdosta halua laskeutua alas. Ja autuas se palvelija, jota ei hänen omasta tahdostaan aseteta korkealle vaan joka aina haluaa olla toisten jalkojen alla."
 
Rukoilen Sinun puolestasi. Rukoilen, että Jumala tekee elämässäsi sen, mikä on hänen hyvä tahtonsa. Hänelle on kaikki mahdollista.