Viikonloppu kului Herättäjäjuhlilla Tampereella. Juhlien anti oli tosi rikas. Monet puheenvuorot laittoivat ajattelemaan. Ne olivat kuin peili, johon omaa uskoa/elämää sain peilata. Koko viikonlopun kävijämäärä oli tietääkseni lähelle 30.000. Juhlapaikka oli Kalevan kirkon viereinen puisto. Monilla käymilläni juhlilla puhujalava ja -pönttö ovat olleet korkealla kuulijoiden nähtävillä. Tällä kertaa istuinpaikkani oli aina sellainen, että yhdessäkään tilaisuudessa en nähnyt puhujaa. Pääasia tietenkin on, että kuulin hyvin, koska äänentoisto pelasi loistavasti. Tilaisuuden juontaja/t eivät olleet juurikaan äänessä. Tilaisuuden alussa vain kerrottiin, keitä puhujat ovat ja mistäpäin. Puheiden välissä ei kerrottu muuta kuin seuraavan virren numero. Juhlapaikalle johtaneet kadut oli suljettu suurilla kaivureilla ja nostureilla. Tämä kaikki mahdollisten terroristihyökkäysten torjumiseksi.
Kun herättäjäjuhlia 1800-luvulla aloitettiin, tuskin voitiin kuvitella yllä olevan kuvan kaltaista tilannetta juhlapaikan lähellä. Juhlien otsikko "Lähellesi ikävöin" oli otettu Jaakko Löytyn vuonna 1988 tekemästä virrestä. Monet puhujat peilasivat tuota otsikkoa omaan elämäänsä. Mielenkiintoista, että viimeksi tänään olen lukenut Henri J M Nouwenin kirjaa "Ainoa tarpeellinen - mietteitä rukouksesta". Tuossa kirjassa on luku, jonka otsikko on "Jumalan ikävä ihmisen puoleen". Luku kertoo siitä, miten paljon Jumala Sinua ja minua kaipaa.
"Olen täysin vakuuttunut siitä, että tarve rukoilla, rukoilla lakkaamatta, perustuu enemmän Jumalan haluun meidän puoleemme kuin meidän kaipaukseemme Jumalaan. Juuri Jumalan kiihkeä ja etsivä rakkaus kutsuu meitä rukoilemaan. Rukous saa alkunsa Jumalasta eikä meistä. Tämä saattaa kuulostaa järkyttävältä, mutta on täysin raamatullista sanoa: Jumala haluaa meitä enemmän kuin me Jumalaa! Englantilainen hengellinen kirjoittaja Anthony Bloom ilmaisee tämän minua paremmin kirjoittaessaan:
"Valitamme, ettei Jumala ilmaise itseään meille niinä muutamina minuutteina päivässä, jotka varaamme hänelle, mutta miten on niiden kahdenkymmenenkolmen ja puolen tunnin laita, jolloin hän kolkuttaa ovellamme vain kuullakseen meidän vastaavan: "Olen pahoillani, mutta minulla on nyt kiire." Tai miten on silloin, kun emme vastaa lainkaan, koska emme edes kuule tuota kolkutusta sydämemme, mielemme tai omantuntomme ovella? Näin ollen meillä ei ole minkäänlaista oikeutta valittaa Jumalan poissaoloa, koska me itse olemme enemmän poissa kuin hän koskaan.
Joten, kumpi tarvitsee rukouksiamme enemmän: me vai Jumala? Jumala. Kuka haluaa tulla kiihkeämmin kuulluksi: me vai Jumala? Jumala. Ja kuka "kärsii" enemmän rukouksemme puutteesta: me vai Jumala? Sanon tämän kunnioitusta tuntien mutta kuitenkin ilman pelkoa: Jumala. Niin kauan kun typistämme rukouksemme hetkittäisiin hartauden tunteisiin, me juoksemme jatkuvasti poispäin Jumalan mustasukkaisen, omistavan rakkauden salaisuudesta, rakkauden, jossa meidät luotiin, pelastettiin ja tehtiin pyhiksi.
Mitä me todella haluamme? Yrittäessäni kuunnella niin omia syvimpiä kaipauksiani kuin muidenkin ikävöintejä vaikuttaa siltä, että tätä ihmissydämen halua kuvaa parhaiten sana "yhteys". Yhteys merkitsee "yhteen liittymistä". Jumala on antanut meille sydämen, joka on levoton, kunnes se on löytänyt täydellisen yhteyden. Etsimme tätä yhteyttä ystävyyssuhteissa, avioliitossa, omissa yhteisöissämme. Olimmepa missä tahansa etsimme aina yhteyttä.
Yhteyden ikävä on Jumalan antama halu. Se on halu, joka tuottaa sekä suunnatonta tuskaa että suunnatonta iloa. Jeesus tuli julistamaan, ettei yhteydenkaipuumme ole turhaa, vaan että hän, joka meille tuon halun antoi, on myös täyttävä sen. Ohimenevät yhteyden hetket ovat vain häivähdys siitä yhteydestä, jonka Jumala on meille luvannut. Jumala on antanut meille tämän ikävän, ja ilman sitä elämämme menettää kaiken elinvoimansa, ja sydämemme kylmenee. Todellinen hengellinen elämä on elämää, jossa emme lepää ennen kuin olemme löytäneet levon hänen sydämessään."
"Rukous on siis tuon äänen kuuntelemista - Hänen äänensä, joka kutsuu sinua rakkaaksi." (Parting Words")
Torstaina oli syntymäpäiväni (64 vuotta). Vaimo yllätti minut tuomalla lahjaksi amppelin, jossa oli paljon kukkia. Amppeli roikkuu nyt mökin katoksessa. Tuon mökin vanhempani hommasivat minulle vuonna 1991. Muistan vanhan raamattuni, jonka sisäkanteen kirjoitin joskus vuonna 1985 rukousaiheen Jumalalle, että minulla joskus olisi joku oma paikka kotini lähellä. Jo silloin sydämeni kaipasi takaisin kotikylään, juurilleni, jossa minulla on myös vahvat hengelliset juuret. En puhunut tuosta rukousaiheesta kuin Jumalalle. Viisi vuotta tuosta rukouksesta, tulin lapsuuskotiini käymään. Vanhempani sanoivat päättäneensä hankkia minulle pienen mökin.. Tämä kaikki ei todista minun rukoukseni voimallisuutta. Se todistaa Isäni hyvyyttä ja rakkautta. Vanhempani ovat/olivat niitä uskon sankareita, jotka saivat Jumalalta sydämelleen hankkia pojalleen mökki. Pienistä eläkkeistä säästettiin summa, jolla mökki hankittiin.
Jollakin Teistä voi tänään tai tänä vuonna olla sydämellä jokin erityinen rukousaihe Jumalalle. Aihe täyttää sydämesi välillä vahvemmin välillä heikommin. Kukaan toinen ei siitä tiedä, kuin Jumala, jolle asian olet kertonut. Uskon, että Hän rohkaisee Sinua tänään luottamaan siihen, että aihe/asia, joka sydämelläsi voimakkaasti elää, on Jumalan sydämellä. Saat aavistuksen/toiveen/kaipauksen siitä, mitä Jumala haluaa Sinun elämässäsi tehdä. Jumala on ainoa, jolle kaikki on mahdollista.
Pappi John Chapman on kirjoittanut asiasta näin: "Yksi rukoukseen liittyvistä tuntemuksista on, ettei siinä näytä tapahtuvan mitään. Mutta kun jatkat rukoilemistasi ja tarkastelet pitkää rukoushistoriaasi, huomaat äkisti, että jotakin on sittenkin tapahtunut. Sitä mikä on kaikkein lähimpänä, kaikkein läheisintä, kaikkein välittömintä ei voi useinkaan kokea suoraan vaan vasta tietyn etäisyyden päästä. Kun ajattelen, että olen liian eksyksissä ja tuhlaan vain aikaani, tapahtuu jotakin niin välitöntä, ettei sitä voi tunnistaa, ymmärtää ja kokea. Vasta jälkeenpäin ymmärrän, että jotakin hyvin tärkeää on tapahtunut. Eikö tämä pädekin kaikkiin todella tärkeisiin tapahtumiin elämässä?
Olen aiemmissa blogi-teksteissäni kertonut monista kirpputorilöydöistä. Yksi viimeisimpiä löytöjä on uudenveroinen, tosi laadukas TUROn miesten kesäpuku, jonka sain eurolla. Hinta oli pitkään ollut viisi euroa, mutta kun kukaan ei hyvää pukua ostanut, hinta oli pudotettu euroon. Kirpputorilöytö on myös piispa Eero Huovisen kirja "Pappi". Olen kirjasta tehnyt monia hyviä löytöjä. Tässä yksi ote, joka kuvaa hengellistä näkemistä.
"Augustinus, elämää nähnyt ja Jumalaa ymmärtänyt kirkkoisä 1600 vuoden takaa, kehitti erityisen silmäopin. Sen pääviisaus on: uskolla on omat silmänsä. Augustinus ajatteli, että ihmisellä on Jumalan luomat luonnolliset silmät. Silmillä nähdään aurinko, puut ja kukat. Ruumiin silmien ohella ihmisellä voi olla myös hengelliset silmät. Uskon silmät ovat armon yliluonnollinen lahja. Niiden avulla ihminen näkee hengellisiä ja taivaallisia asioita. Ennen kuin ihminen voi saada uskon silmät, hänen täytyy tulla Jumalan näkemäksi. Jumalan silmät ovat sekä ankarat että lempeät. Jumalan silmät paljastavat pahuuden, niiden alta ihminen ei pääse pakoon. Mutta Jumalan silmät ovat myös rakkaat silmät. Hänen vaativat silmänsä paljastavat meidän rikkomuksemme, mutta hänen lempeät silmänsä armahtavat.
Vanha Lars Stenbäckin virsi koskettaa: "Silmiisi katson, Jeesus. Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin silmiisi helliin, Jeesus."
Vanhastaan on ajateltu, että synti on sokeutta ja usko näkemistä. Syntiin kuuluu kaikkien muiden vaivojen lisäksi myös sumentunut kyky nähdä todellisuus oikein. Armo taas lahjoittaa ihmiselle paitsi vapauden myös taidon nähdä jumalallisia. Kun Jeesus kertoo Jumalan valtakunnan tulemisesta, uusi näkökyky on yksi merkki Jumalan vaikutuksesta: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma." Luuk 7:22
Uskon silmät näkevät ihmeitä siellä, missä tavalliset silmät näkevät sattumia. Uskon silmät näkevät johdatusta siellä, missä kriittiset silmät näkevät inhimillisiä ponnistuksia. Uskon näkökyky on uskovimmillaankin täynnä taittovirheitä ja kaihia. Vaikka uskon silmät aavistavat salaisuuksia, ne katselevat kuin nurkan takaa, periskoopista, peilistä tai verhon läpi. Jos uskon näkökykyä pitää liian tarkkana, silloin ajautuu väärään uskonnolliseen itsetietoisuuteen. Vasta taivaassa näkökyky on virheetön ja vasta siellä katsotaan kasvoista kasvoihin. Nyt voimme kyllä kurkistaa Jumalan salaisuuksiin, mutta silti.. "Nyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." 1 Kor 13:12
Paavo Ruotsalainen muistutti, että juhlakahvit juodaan vasta sitten, kun on päästy perille kaupunkiin. Ja silti jo nyt uskon silmillä aavistellaan taivaan ihmeitä."
Herättäjäjuhlilla eräs puhuja totesi, että rima on asetettu niin korkealle, ettei kukaan täällä olevista pysty sitä ylittämään. Hän tarkoitti sitä, että kukaan ei hengellisellä vaelluksellaan tai ansioillaan pääse Taivaaseen. On vain yksi mahdollisuus, turvautua Jeesukseen, Vapahtajaan. On kyse hengellisen elämän/pelastuksen keskeisimmästä asiasta. Em. Huovisen kirjassa puhutaan samasta asiasta.
"Usko syntyy ylhäältä alas, ei alhaalta ylös. Luther oli tässä tarkka ja tiukka. On tekojen vanhurskauden oppia, jos ihminen rakentaa tikapuut Taivaaseen ja pyrkii niitä pitkin nousemaan Jumalan luo. Jumalan järjestykselle on ominaista, että Jumala tulee alas ihmisen luo. Saatana taas opettaa, että ihmisen on noustava ylös Jumalan luo. Oikean kristillisen opin mukaan Jumalan on kaiken aikaansaaja. Saatana sen sijaan haluaa uskotella, että ihmisestä itsestään riippuu, millaiseksi hänen suhteensa Jumalaan muodostuu.
Luther luonnehti paholaista: "Näetkö sinä Saatanan, tuon Jumalan järjestyksen vastustajan. Hän aukoo päätään ja hokee: "henki, henki, henki" ja repii kuitenkin alas kaikki sillat, polut, tiet ja tikapuut, joiden kautta Henki tulee sinun luoksesi, nimittäin Jumalan järjestyksen, ulkonaisen kasteen merkin ja suullisen Jumalan sanan. Saatana ei halua opettaa, miten Henki tulee sinun luoksesi, vaan sen, miten sinä pääset Hengen luo."
Minulla on vahva tunne, että Jumala haluaa lähettää sydämeesi vapautuksen sanan. Sinä saat juuri tänään ja tätä tekstiä lukiessasi uskoa, että Sinun syntisi annettaan Sinulle anteeksi Jeesuksen tähden. Kuulin vuosia sitten erään uskovan kertovan, miten vaikeata hänen oli tuohon anteeksiantamukseen uskoa. Synti painoi sydämelle. Jollekin pitäisi puhua, ripittäytyä.. Niinpä tämä ystävä päätti ajaa yli 300 kilometriä messuun, jossa hän sai ripittäytyä (kyllin vieraalle ihmiselle) asiasta ja sai avun. Ripittäytyä voi myös puhelimessa, jos matka on liian pitkä. Rukoilen, että juuri tällä hetkellä saat tuntea Jumalan ihmeellisen rakkauden Sinua kohtaan. Jumalalla on hyvä suunnitelma elämällesi. Luota vain Häneen. Hän tuntee maaston ja Hän tuntee Sinut.
"Tie valmis on ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.."
"Augustinus, elämää nähnyt ja Jumalaa ymmärtänyt kirkkoisä 1600 vuoden takaa, kehitti erityisen silmäopin. Sen pääviisaus on: uskolla on omat silmänsä. Augustinus ajatteli, että ihmisellä on Jumalan luomat luonnolliset silmät. Silmillä nähdään aurinko, puut ja kukat. Ruumiin silmien ohella ihmisellä voi olla myös hengelliset silmät. Uskon silmät ovat armon yliluonnollinen lahja. Niiden avulla ihminen näkee hengellisiä ja taivaallisia asioita. Ennen kuin ihminen voi saada uskon silmät, hänen täytyy tulla Jumalan näkemäksi. Jumalan silmät ovat sekä ankarat että lempeät. Jumalan silmät paljastavat pahuuden, niiden alta ihminen ei pääse pakoon. Mutta Jumalan silmät ovat myös rakkaat silmät. Hänen vaativat silmänsä paljastavat meidän rikkomuksemme, mutta hänen lempeät silmänsä armahtavat.
Vanha Lars Stenbäckin virsi koskettaa: "Silmiisi katson, Jeesus. Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin silmiisi helliin, Jeesus."
Vanhastaan on ajateltu, että synti on sokeutta ja usko näkemistä. Syntiin kuuluu kaikkien muiden vaivojen lisäksi myös sumentunut kyky nähdä todellisuus oikein. Armo taas lahjoittaa ihmiselle paitsi vapauden myös taidon nähdä jumalallisia. Kun Jeesus kertoo Jumalan valtakunnan tulemisesta, uusi näkökyky on yksi merkki Jumalan vaikutuksesta: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma." Luuk 7:22
Uskon silmät näkevät ihmeitä siellä, missä tavalliset silmät näkevät sattumia. Uskon silmät näkevät johdatusta siellä, missä kriittiset silmät näkevät inhimillisiä ponnistuksia. Uskon näkökyky on uskovimmillaankin täynnä taittovirheitä ja kaihia. Vaikka uskon silmät aavistavat salaisuuksia, ne katselevat kuin nurkan takaa, periskoopista, peilistä tai verhon läpi. Jos uskon näkökykyä pitää liian tarkkana, silloin ajautuu väärään uskonnolliseen itsetietoisuuteen. Vasta taivaassa näkökyky on virheetön ja vasta siellä katsotaan kasvoista kasvoihin. Nyt voimme kyllä kurkistaa Jumalan salaisuuksiin, mutta silti.. "Nyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." 1 Kor 13:12
Paavo Ruotsalainen muistutti, että juhlakahvit juodaan vasta sitten, kun on päästy perille kaupunkiin. Ja silti jo nyt uskon silmillä aavistellaan taivaan ihmeitä."
Herättäjäjuhlilla eräs puhuja totesi, että rima on asetettu niin korkealle, ettei kukaan täällä olevista pysty sitä ylittämään. Hän tarkoitti sitä, että kukaan ei hengellisellä vaelluksellaan tai ansioillaan pääse Taivaaseen. On vain yksi mahdollisuus, turvautua Jeesukseen, Vapahtajaan. On kyse hengellisen elämän/pelastuksen keskeisimmästä asiasta. Em. Huovisen kirjassa puhutaan samasta asiasta.
"Usko syntyy ylhäältä alas, ei alhaalta ylös. Luther oli tässä tarkka ja tiukka. On tekojen vanhurskauden oppia, jos ihminen rakentaa tikapuut Taivaaseen ja pyrkii niitä pitkin nousemaan Jumalan luo. Jumalan järjestykselle on ominaista, että Jumala tulee alas ihmisen luo. Saatana taas opettaa, että ihmisen on noustava ylös Jumalan luo. Oikean kristillisen opin mukaan Jumalan on kaiken aikaansaaja. Saatana sen sijaan haluaa uskotella, että ihmisestä itsestään riippuu, millaiseksi hänen suhteensa Jumalaan muodostuu.
Luther luonnehti paholaista: "Näetkö sinä Saatanan, tuon Jumalan järjestyksen vastustajan. Hän aukoo päätään ja hokee: "henki, henki, henki" ja repii kuitenkin alas kaikki sillat, polut, tiet ja tikapuut, joiden kautta Henki tulee sinun luoksesi, nimittäin Jumalan järjestyksen, ulkonaisen kasteen merkin ja suullisen Jumalan sanan. Saatana ei halua opettaa, miten Henki tulee sinun luoksesi, vaan sen, miten sinä pääset Hengen luo."
Minulla on vahva tunne, että Jumala haluaa lähettää sydämeesi vapautuksen sanan. Sinä saat juuri tänään ja tätä tekstiä lukiessasi uskoa, että Sinun syntisi annettaan Sinulle anteeksi Jeesuksen tähden. Kuulin vuosia sitten erään uskovan kertovan, miten vaikeata hänen oli tuohon anteeksiantamukseen uskoa. Synti painoi sydämelle. Jollekin pitäisi puhua, ripittäytyä.. Niinpä tämä ystävä päätti ajaa yli 300 kilometriä messuun, jossa hän sai ripittäytyä (kyllin vieraalle ihmiselle) asiasta ja sai avun. Ripittäytyä voi myös puhelimessa, jos matka on liian pitkä. Rukoilen, että juuri tällä hetkellä saat tuntea Jumalan ihmeellisen rakkauden Sinua kohtaan. Jumalalla on hyvä suunnitelma elämällesi. Luota vain Häneen. Hän tuntee maaston ja Hän tuntee Sinut.
"Tie valmis on ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.."
