Terve vaan terve!
Olet viime päivinä ollut tosi paljon ajatuksissani. Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Kävin äsken aamulenkillä. Pakkasta -5 astetta, sumua, upea auringonnousu, kevättä ilmassa. Tuolla lenkillä päätin, että kotiin tultua kirjoitan Sinulle.
Varmasti muistat, että viimeksi kirjoitin Wilfrid Stinissenin ajatuksia rukoukseen ja hiljentymiseen liittyen. Jatkan nyt samasta aiheesta. Olen koonnut Stinissenin rukouskirjasta ajatuksia, jotka ovat itseäni puhutelleet ja rohkaisseet. Siksi on helppo jakaa näitä asioita Sinun kanssasi.
"Rukoileminen on hengittämistä", Sören Kierkegaard kirjoittaa, "siksi kysymys, miksi pitää rukoilla? on tyhmä kysymys. Miksi pitää hengittää? Koska muuten kuolee. Se, ettei rukoile, aiheuttaa hengellisen kuoleman."
Aika vahvasti sanottu. Mutta toisaalta, noinhan asia on. Olen huomannut, että monen hengellisen yhteisön, seurakunnan, saarnaajan ongelma voi olla siinä, ettei uskalleta enää sanoa sitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu. Ihmisten suosio on tullut niin tärkeäksi, että mieluummin vaietaan tai puhutaan asioista "sinnepäin", mutta ei sittenkään sitä totuutta, joka ihmisen vapauttaa.
Avilan Teresa (espanjalainen nunna 1500-luvulla) vertaa sielua linnoitukseen, jossa on seitsemän asumusta: me elämme sisäisen linnoituksen pihalla, missä on monia myrkkykäärmeitä. Kuitenkin linnoituksen ytimessä, seitsemännessä asumuksessa, kaikki on puhdasta. Riippumatta siitä, miten me käyttäydymme, Jumala asuu meidän sielumme keskipisteessä. Emme edes synnin kautta voi ajaa häntä pois sieltä. "Tässä on huomattava", hän kirjoittaa, "että lähde ja tämä säteilevä aurinko, joka on sielun keskipiste, ei koskaan kadota loistettaan ja kauneuttaan. Tämä on aina hänen sisimmässään, eikä mikään voi riistää sen kauneutta. Mutta jos auringon valossa olevan kristallin päälle pannaan hyvin musta kangaspala, on selvää että miten paljon aurinko paistaakin, sen valolla ei ole vaikutusta kristalliin."
Edellä oleva teksti oli minulle tosi lohduttava. Sama ajatus on kuvattuna Vanhassa Testamentissa. Meidän ei tarvitse etsiä Jumalaa kaukaa Taivaasta tai maailman toiselta puolelta. Me voimme saada yhteyden Jumalaan juuri sillä paikalla ja siinä hetkessä, jossa olemme. Monta vuotta sitten kuulin vanhan ortodoksipapin opetusta rukouksesta. Mieleen jäi erityisesti yksi ajatus: kun me alamme rukoilla, Jumala itse alkaa rukoilla meissä. Me avaamme oven ja yhteyden ja siinä samassa olemme taivaallisessa verkossa, jossa itse Jumala on koko ajan. Siksi piru tekee kaikkensa, ettemme rukoilisi.
Tuntematon keskiajan munkki kirjoittaa mietiskelyssä Kristuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta: "Vaimo, miksi itket? Ketä etsit? Se jota etsit, on sinun omaisuuttasi, etkö sinä tiedä sitä? Sinulla on tosi ja ikuinen ilo, ja sinäkö itket? Hän on sinun sisimmässäsi, ja sinäkö etsit häntä ulkopuolelta? Sinun sydämesi on minun hautani. Siellähän minä en ole kuollut. Minä lepään sydämessäsi, ikuisesti elävänä. Sinun sielusi on minun puutarhani. Olit oikeassa luullessasi minua puutarhuriksi. Minä olen uusi Aadam. Minä viljelen ja varjelen paratiisiani. Sinun kyyneleesi, rakkautesi, kaipuusi, kaikki se on minun tykönäni. Sinä omistat minut sisimmässäsi tietämättä sitä, ja siksi etsit minua ulkopuolelta. Näyttäydyn siis ulkopuolella saadakseni sinut palaamaan itseesi, antaakseni sinun löytää sisimmässäsi sen jota etsit ulkoa". Tässä hän kokoaa yhteen sanoin sen syvän tarkoituksen, jota Jumalan tarttuminen historian kulkuun on: Ihminen etsii Jumalaa ulkopuolelta, ja Jumala tulee ihmistä vastaan hänen omalla tasollaan, nimittäin ulkopuolella, johdattaakseen hänet takaisin sisimpäänsä.
Ihmisen syvin olemus on olla virta, joka tahtoo heittäytyä mereen. Kirkkoisä Augustinus ilmaisee tämän tunnetuin sanoin: "Sinä olet luonut meidät yhteyteesi, ja meidän sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa." Jos haluamme sisimpäämme rauhan ja levon, sen voi antaa meille vain Jumala yksin.
Apostolien tekojen 17. luvussa ovat huikeat sanat: "Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme." Tälläkin hetkellä olemme ja elämme Jumalan todellisuudessa. Vain synti ja sielunvihollinen yrittävät estää meitä näkemästä tätä totuutta. Vanhassa testamentissa on kohta, jolloin profeetta rukoilee palvelijansa puolesta, että Jumala avaisi hänen sisäiset silmänsä näkemään Jumalan todellisuuden. Ja Jumala vastasi ja palvelija näki valtavan määrän Jumalan taivaallista sotajoukkoa. Vaikka me emme tänään näkisi tuota todellisuutta, se on olemassa kuitenkin. Jos me näkisimme Hengen maailmoissa sen, miten paljon meidän rukouksemme vaikuttaa, me rukoilisimme paljon enemmän. Rukousta tarvitaan. Yksityistä ja yhteistä.
Olen lukenut herätyksen historioista. Kaikkiin Jumalan antamiin herätyksiin liittyi rukous. Kun uskovat ihmiset syttyivät rukoilemaan, alkoi tapahtua suuria asioita. Kun rukoilemme, sielumme ja sydämemme hengittää Jumalan todellisuutta. Eikö ole ihmeellistä, että Sinunkin käytössäsi on tuo maailmankaikkeuden suurin mutta vähiten käytetty voimaa maailmassa, rukous. Siksi. Rukoillaan. Nyt ja heti!
Kun Jeesus lähti täältä maailmasta takaisin Isän luo, hän sanoi: "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva." Joh.14:16-17 Maailma ei Pyhää Henkeä näe eikä tunne. Mutta me Jumalaan uskovat tunnemme hänet. Pyhä Henki pyrkii koko ajan ohjaamaan meitä Jumalan hyvän suunnitelman mukaan. Jos/kun lähdemme pois Jumalan tahdon tieltä, Pyhä Henki pyrkii palauttamaan meidät tielle takaisin. Raamatussa kerrotaan juhlista Taivaassa. Uskon, että siellä juhlia järjestetään varsin usein. Mutta suuret juhlat Taivaassa järjestetään erityisesti silloin, kun syntinen täällä maan päällä ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja anteeksiantamuksen, jonka Jeesus meille ristillä hankki. Uskon, että jonkinlaiset kahvitukset järjestetään silloinkin, kun harhaan kulkenut Jumalan lapsi palaa tielle takaisin.
Olen monen uskovan kuullut kertovan, miten he jo ennen uskoon tuloaan ymmärsivät selvästi, että tie, jota he kulkevat, ei ole oikea. Kun uskova ihminen on poissa Jumalan tahdosta, hänkin tuntee sen sisällään ja sydämessään. Sören Kierkegaard on kirjoittanut harvinaisen viisaasti asiasta näin: "Tämä muukalaisuus syöksee hänet yhä syvempään tarkoituksettomuuden ja yksinäisyyden kuiluun. Jumalan Hengen torjuminen johtaa välttämättä melankoliaan. Tässä psykologia on voimaton."
Tätä kirjoittaessani toivon, että voisin olla luonasi. Voisimme jutella kuulumisia ja ennen kaikkea rukoilla, ja jos olemme kulkeneet pois Jumalan tahdon tieltä, voisimme palata sille. Juuri tässä hetkessä ja tänään. Mutta kun en voi luonasi olla, voin rukoilla Sinun kanssasi. Ja Sinä voit rukoilla siellä, missä olet. Ja saamme olla varmoja, että Pyhä Henki ja Jeesus, Vapahtajamme, on kanssamme. Se on paljon tärkeämpi asia. Voimaton on ihminen toiselle auttajaksi. Mutta, kun me rukoilemme, Vapahtaja, Jeesus, tulee avaamaan yhteytemme häneen ihan uudella tavalla. Hän antaa uuden alun.
Suomessa on viime vuosina valittu vuoden turhin julkkis, turhin esine ym. Taisi olla pari vuotta sitten, kun vuoden turhakkeeksi valittiin Postin koteihin jakama "Postinen". Minulla on sellainen tunne, että jonkun Teistä lukijoistani sydämellä
on tunne, että on vuoden turhin, epäonnistuneinen, pahin ja syntisin kaikista. Ja tunne on hyvin vahva ja todellinen. Mutta onko se totta, onkin ihan eri juttu.
Muistan lähtemättömästi, miten entinen työtoverini Ilkka Puhakka kertoi tapahtumasta muutaman vuoden takaa. Ilkka oli (muistaakseni) autotallia siivoamassa, kun joku mies käveli siitä ohi. Miehet alkoivat jutella niistä näistä. Alettiin puhua myös hengellisistä asioista. Mies kertoi Ilkalle olevansa niin suuri syntinen, ettei Jumalakaan voi hänelle anteeksi antaa. Ilkka yritti vakuuttaa, että Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus koskee häntäkin. Kun mies vaan todisti omaa käsitystään, Ilkka pyysi saada kätellä sellaista ihmistä, jolle Jumalakaan ei voi anteeksi antaa. Mies loukkaantui tästä ja lähti pois. Parin viikon päästä miehet kohtasivat jälleen. Kaveri tunnusti nyt Ilkalle, ettei hänkään sentään niin suuri syntinen ole, ettei Jumala voisi hänelle anteeksi antaa.
Voit olla mies tai nainen, mutta ajatuksesi voivat olla vähän samanlaisia. Koet epäonnistuneesi kaikessa ja vain syyllisyys, häpeä ja tyhjyys on sydämessä. Piru huutaa amenta, kun olet oikein toivoton. Mutta tuo Pyhä Henki, jonka Jeesus lähetti Sinua ja minua varten, rohkaisee tulemaan juuri tässä hetkessä Jeesuksen ristin luo. Tuolle ristille kannettiin Sinunkin syntisi, sairautesi, syyllisyytesi, häpeäsi. Älä usko pirun valheita. Puhutaan siunatusta vaihtokaupasta: Tuomme Herralle kaiken ja hän antaa tilalle uuden alun, puhdistuksen ja vapauden. Saat aloittaa puhtaalta pöydältä. Menneille asioille et enää mitään voi, mutta Jumalan tahto ei ole, että Sinä elät menneisyytesi häpeässä. Anna Jeesuksen rakkauden tulla, puhdistaa ja vapauttaa. Silloin tämä päivä on hyvä.
Lopettelen tällä erää, mutta palataan asiaan pian uudestaan. Jaksele hyvin siellä. Muistetaan rukouksin.
Seppo
Seppo
