sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

"Rukous on suurin, mutta vähiten käytetty voima maailmassa."

Blogitekstini otsikko on yksi suurimpia hengellisiä löytöjä, mitä olen koskaan tehnyt rukouksesta. En tiedä, kenen teksti on, mutta hyvin totta se on.
 
Rukous on vuosikaudet ollut minulle läheinen asia. Mutta mitä enemmän vuosia on kulunut, sitä enemmän huomaan oppineeni rukouksesta vasta hyvin hyvin vähän. Rukouksesta puhuminen ja teorioiden kertominen on huomattavasti helpompaa kuin rukoileminen ja hiljaa oleminen Jumalan edessä. Olen kerännyt itselleni voimaksi ja rohkaisuksi eri tekstejä paljon oppineilta Jumalan ihmisiltä. Jaan muutamia niistä tässä Sinullekin.
 
Monet tämänkertaiset lainaukset ovat Ronald Dunnin  (1936-2001) rukousopetuksista. Dunn oli pappi ja Raamatun opettaja. Hän kiersi ympäri USA:ta ja myös maailmanlaajuisesti. Mielenkiintoista on, että monien mutkien kautta käsissäni on nyt Dunnin kirja, joka on kirjoitettu Amerikassa vuonna 1972, julkaistu vasta 1987, suomalainen teos on julkaistu 1993. 2.4.2017 kirjoitan blogitekstiä Sinulle Dunnin löytöjen siivittäminä. Ihmeellisiä ovat Jumalan tiet.
 

 
Rukous on uskovan salainen ase
 
Rukous on sitä, ettei tarvitse koskaan sanoa: "En voi tehdä mitään." Voin aina tehdä jotakin, jotakin suurta, yhtä suurta kuin Jeesus teki. Suurempaakin. Minun ei tarvitse jäädä seisomaan tumput suorassa - voin rukoilla. Olen huomannut, että rukous on Jumalan valtakunnan salainen ase. Se on kuin ohjus, joka voidaan ampua mihin tahansa maapallolle. Se kulkee ajatuksen nopeudella kenenkään havaitsematta ja osuu erehtymättä maaliin.
 
Olen vuosia ollut kiitollinen niille jo edesmenneille vanhemmilleni ja sukulaisille, joiden tiedän varmasti rukoilleen minun ja perheeni puolesta. Rukousvastauksia on tullut vielä pitkään rukoilijan lähdettyä. Olen joskus syönyt lääkettä, joka on pakattu depot-tablettiin. Tuo depot tarkoittaa sitä, että tabletissa oleva lääke vapautuu/imeytyy hitaasti ajan kuluessa. Noihin em. rukouksiin liittyen uskon vahvasti, että rukoukset puolestamme vaikuttavat niin, että vielä silloin kun rukoilijat ovat jo ajasta poistuneet, rukousvastauksia voi ilmetä rukousten kohteiden elämässä. Rukous kohoaa Jumalan luokse. Osaan rukouksista vastaus tulee heti, osaan vasta vuosien päästä.
 
Dunn kirjoittaa aiheesta näin: "Me voimme rukoilla tulevien asioiden puolesta, esimerkiksi lastemme - ja heidän lastensa - elämässä tapahtuvien asioiden puolesta. Voimme kietoa heidät esirukoukseemme ja saatella heidät helvetin tulen läpi taivaan porteille asti. Sellaisen perinnön voimme jättää lapsillemme - rukouksen perinnön, rukouksen, joka nousee Jumalan luo paljon ennen lasten syntymää ja joihin hän vastaa vielä kauan sen jälkeen, kun olemme itse menneet pois."
 
Etelä-Koreassa on vuosia ollut suuria hengellisiä herätyksiä. Herätyksen yksi keskeinen johtohahmo on pastori Yonggi Cho. Cho oli vierailulla Japanissa. Joku japanilainen kysyi vieraaltaan, miksi Etelä-Koreassa on niin paljon herätystä, kun Japanissa ei sitä juurikaan ole ollut? Cho vastasi suunnilleen näin: "Me Koreassa rukoilemme 10 tuntia ja sitten toimimme 10 minuuttia. Te toimitte 10 tuntia ja rukoilette sitten 10 minuuttia."
 
Evankelista Billy Grahamilta kysyttiin vähän samaan asiaan liittyen, miten Jumala on siunannut Grahamin työtä ja julistusta niin voimallisesti? Billy Graham vastasi, että syynä siihen on ollut kolme keskeistä tekijää: "Ensimmäinen on rukous. Toinen on rukous. Ja kolmas ja viimeinen on rukous."
 
Edellä olevat esimerkit/tarinat voivat olla Sinullekin yhtä tuttuja kuin minulle. Meidän on tosi helppo todeta, että juuri noin se on. Rukous on kaikista tärkein ja että mitään ei tapahdu ilman rukousta. Mutta kokemuksesta tiedän, että tuo 10 minuutin aika voi olla yllättävän monta kertaa omakin rukousaikani. Miten sitten tunti, kolme tuntia, koko päivä? Teoria toimii hyvin, mutta käytäntö tökkii melko pahasti. Oikeastaan tosi pahasti. Rukous on usein meille nopea suoritus, kuin pikapesu tai välipala. Jumala kutsuu olemaan Hänen kanssaan ja elämään Hänessä.
 
Jeesus rohkaisi ja opetti rukoilemaan. Mutta ei vain teoriaa. Hän myös rukoili, paljon, joskus yökaudetkin. Jeesuksen elämässä oli selkeä rytmi. Hän vetäytyi ensin mietiskelemään ja rukoilemaan ennen kuin lähti suorittamaan tehtäväänsä. Monesti me toimimme ensin ja sitten rukoilemme. Tai kenties vasta sitten, kun asiat ovat menneet pieleen.
 
Ollessaan viimeistä kertaa yhdessä opetuslastensa kanssa ennen kuolemaansa (Joh 14-17) Jeesus lausui kuusi kertaa: "Jos te pyydätte.. niin minä teen." Tohtori Curtis Mitchell kirjoittaa: "Tässä todetaan selkeästi, että rukous on ensisijaisen tärkeä inhimillinen tekijä Jumalan suunnitelman toteutumisessa maan päällä. Hätkähdyttävän suorasukaisesti Jeesus väittää, että Jumalan toiminta on jollakin ihmeellisellä tavalla ehdollistunut uskon rukoukseen. Rukoilemista pidetään siis uskovan päätehtävänä. On hänen velvollisuutensa pyytää. On Jumalan velvollisuus toteuttaa."
 
Jäähyväispuheessaan Jeesus jätti meille omilleen kolme ihmeellistä asiaa, jotka ovat hengellisen elämän tärkeimpiä asioita yhdessä Sanan kanssa. Jeesus lupasi 1) oman rauhansa, 2) Puolustajan, Pyhän Hengen sekä 3) rukouksen Jeesuksen nimessä. Ei ole mitään muuta nimeä, johon vedoten meidän rukouksemme kuullaan kuin Jeesuksen nimi.
 
Jos odotamme hetkeä, jolloin ymmärrämme täydellisesti, mistä rukouksessa on kysymys, emme rukoile koskaan

Vance Havner sanoi: "En ymmärrä täysin, mitä sähkö on, mutta en aio istua pimeässä siihen saakka, kunnes ymmärrän. Meidän ei tarvitse ymmärtää rukousta voidaksemme rukoilla."
 
Seuraava ote on Dunnin kirjasta on hyvin mielenkiintoinen. Onko siis asioita, jotka eivät tapahdu, jos emme rukoile? Tekstiä kannattaa miettiä rauhassa.
 
Kuinka tärkeätä on rukoilla?
Pääasia on että rukoilemme. Kuinka tärkeä asia se on? Sanon vain, että on asioita, jotka Jumala toteuttaa, jos pyydämme sitä häneltä, mutta ei toteuta, ellemme pyydä. Sanomme huolettomasti: No, tapahtuu mitä tapahtuu, se on Jumalan tahto. Jos Jumala tahtoo minun saavan sen, minä saan sen. Jos niin on tarkoitettu, se tapahtuu. Mutta se on vain osittain totta. Jeesuksen sanoista "Jos te pyydätte, niin minä teen" käy selvästi ilmi, että ellemme pyydä, ei Jeesuskaan ryhdy toimeen. Jaakob sanoo aivan suoraan: "..te jäätte vaille, koska ette pyydä" (Jaak 4:2)
 
Uskon, että Jumala vastaa rukoukseen mielellään, koska silloin kun hän toimii rukousvastauksessa, ei ole epäilystäkään siitä, kenen ansiosta asiat ovat tapahtuneet. Uskovilla on taipumus antaa Jumalalle kunnia, mutta ottaa silti ansiot itsellemme. Kun kerromme jostakin suuresta saavutuksesta, selitämme laajasti ja yksityiskohtaisesti, miten hirveän paljon jouduimme suunnittelemaan ja pohtimaan ja tutkimaan ja jälleen kerran suunnittelemaan ja kuinka kovasti ja pitkään jouduimme tekemään töitä, ennen kuin saimme tämän ihmeellisen asian toteutetuksi. Lopuksi muistamme ehdottomasti lisätä: Kiitos Jumalalle. Aivan kuin antaisimme tarjoilijalle juomarahan. Jumalalle tulee kunniamaininta. Mutta silloin, kun Jumalan toiminta on selvästi vastausta rukoukseen, hän saa sekä kiitoksen että kunnian.
 
Tuo edellinen teksti on minusta ihan järisyttävä. Monesti uskovat, hengellisen työn tekijät, seurakunnat ja yhteisöt tuskailevat, kun eivät näe Pyhän Hengen toimintaa niin paljon kuin haluaisivat. Onko tämän syynä se, että me otamme mielellämme kunnian kokonaan itsellemme emmekä anna sitä Hänelle, jolle se yksin kuuluu. Ilman Jumalaa me emme voi tehdä mitään. Jumala voi tehdä vaikka kaiken ilman meitä.
 
Johannes Kastaja totesi: "Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä." Kuinka moni meistä rohkenee koko sydämestään rukoilla tuon sanan mukaan? Suurin synti on ylpeys, johon sielunvihollinen jo enkelinä ollessaan lankesi. Voi miten ihanaa olisi olla hengellisesti jotain suurta. Näin moni sydämessään haikeana huokaa. Mutta missään Raamatussa ei kerrota, että Jumalan suunnitelma olisi tehdä meistä jotain suurta. Puhe oli vaan Jumalan kunnian korottamisesta. Tässä me olemme siis hengellisen kasvumme juuristossa. Mitä me kasvamme ja mitä kasvatamme?
 
Katselin hiljan TV 7:n ohjelmaa, jossa eräs maallikkovastuunkantaja kertoi, miten Jumala oli siunannut työtä, jossa mies oli mukana. Monin sanoin kuulin toimintaa ylistettävän. Kun tämä oma toiminta oli esitelty, mies alkoi kertoa/opastaa katsojille, miten Suomen uskovien ja seurakuntien olisi ryhdyttävä nyt rukoilemaan, toimimaan ym. Vanha sanonta on niin totta: "Suuri luulo omasta pyhyydestä on eksyttänyt monta". Eikä tarvitse katsella kauaksi. Vuosia sitten luin evankelista Niilo Yli-Vainion elämäkerran Saarnaaja. Tuosta kirjasta ammensin tosi paljon syvää hengellistä viisautta. Kirjasta tuli mieleen just seuraava lyhyt lainaus: "Helpommin mies kestää lottovoiton ja ministerin hatun kuin sen, että Jumala häntä käyttää."
 
Tätä blogia kirjoitellessani olen jälleen kerran paljon miettinyt Sinua/Teitä, jotka näitä tekstejäni luette. En tiedä Teistä paljon mitään, mutta en tiedä, onko sillä merkitystä. Ehdotan Sinulle nyt seuraavaa. Vaikka emme toisiamme juurikaan tunne, rukoillaan toistemme puolesta. Minä rukoilen Sinun puolestasi. Ja jos niin koet, rukoile Sinä minun puolestani. Jätetään rukouksemme luottamuksella Jumalalle. Rukoillaan, että Jumalan hyvä tahto voisi elämässämme tapahtua. Rukoillaan myös, että oppisimme rukoilemaan. Oppisimme sitä, mistä Jumala on meille tässäkin hetkessä puhunut.
 
Pari viikkoa sitten aloin jälleen pitää rukousvihkoa. Tavallinen sininen ruutuvihko. Yksi aukeama on pitkän ajan rukousaiheille. Läheisten uskoon tulolle ym. Seuraavat aukeamat ovat muille aiheille. Vasemmalle sivulle merkitsen päivämäärän ja rukousaiheen. Oikealle sivulle merkitsen päivämäärän, jolloin rukousvastaus on tullut. Ja millä tavalla. Pidin viimeksi rukousvihkoa joskus 1980-luvulla. Kun tuota vihkoa olen katsellut vuosien jälkeen, olen ollut puhuteltu siitä, miten moneen rukoukseen Jumala vastasi.
 
Ronald Dunn kirjoittaa kirjassaan, millä tavalla hän piti kirjaa saamistaan rukousaiheista. "Pappina ollessani minulla oli aina taskussani pieni musta kirja. Olin kirjoittanut siihen niiden seurakuntalaisteni nimet, joiden puolesta erityisesti rukoilin. Heillä oli henkilökohtaisia asioita, kaikenlaisia erityispyyntöjä. Eräänä sunnuntaiaamuna tulin saarnassani maininneeksi, että minulla oli tuo pieni musta kirja. Ja olin jälkeenpäin helisemässä, kun niin monet ihmiset kyselivät minulta kahta asiaa: Oliko heidän oma nimensä kirjassani? Ja voisinko vielä kirjoittaa siihen erään ihmisen nimen, josta he olivat huolissaan?
 
Minua hämmästytti heidän kiinnostuksensa - ja pelotti heidän luottamuksensa rukouksiani kohtaan. Haluatteko tietää, mikä oli yleisin pyyntö? Vaimot tahtoivat oman miehensä nimen lisättäväksi kirjaan. Ja ne lisättiin. Jokaisen kristityn mutta hengen elämältään rappeutuneen miehen nimen viereen kirjoitin oman pyyntöni: "Herra, anna heidän nähdä nälkää", mikä perustui 5. Mooseksen kirjan 8:3:een: Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälissään ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet.
 
Rukoilin Jumalaa, että hän antaisi näiden miesten tuntea pyhää tyytymättömyyttä itseään kohtaan ja panisi heidät kaipaamaan jotain muuta. Kuulostaa uskomattomalta, mutta Jumala pani poikkeuksetta kaikki kyseiset miehet kärsimään ennen kokematonta hengellistä nälkää, ja tapahtui todellista herätystä - sekä seurakunnassa että kyseisissä kodeissa. Jumala tahtoo tehdä työtä omiensa kautta, ja heidän rukoustensa välityksellä. Paavali uskoi pyhien rukousten olevan yhtä tärkeitä kuin Hengen apu. Se pitäisi meidänkin uskoa."
 
Päätän tämän kertaisen blogini tekstiin, joka kirjoitettiin 367 vuotta sitten eli vuonna 1650. Kirjoittaja on Englannin kirkon pappi, Jeremy Taylor. Hän kirjoitti meille (jo silloin) rohkaisua aloittaa/jatkaa rukoustamme. "Kristus on antanut rukouksen voiman ihmisten käsiin, ja ihmisten rukoukset ovat pelastaneet kaupunkeja ja valtakuntia tuholta; rukous on herättänyt kuolleita, pysäyttänyt rajuja tulipaloja, sulkenut pedoilta kidat, muuttanut luonnon järjestystä, saanut aikaan sateen Egyptissä ja kuivuuden merellä. Rukous hallitsee kaikkia jumalia, se pysäyttää auringon kierron ja seisauttaa kuun vaunujen pyörät, se sovittaa kärsimisemme ja heikkouttemme sekasorron rajuudella ja vainojen väkivallalla, se on Jumalalle mieluisaa ja täyttää kaikki tarpeemme."
 
Ystäväni siellä jossakin!
Kiitos tästä hetkestä rukous-aiheen äärellä. Muistan Sinua rukouksin. Saat luottaa siihen, että Jumala on kanssasi. Hän haluaa vastata rukouksiisi ja opettaa Sinua rukoilemaan. Ja ennen kaikkea luottamaan itsesi ja läheisesi Jumalan hyvään huolenpitoon. Herra laskee siunaavat kätensä yllesi ja siunaa Sinua.

Palaillaan!