Monta vuotta sitten luin tutkimuksesta, jonka aihe oli syyllisyys. Tuhatta suomalaista haastateltiin ja heistä 75 % tunsi sisällään syyllisyyttä. Eli 750 henkeä tuhannesta.
On olemassa oikeaa syyllisyyttä. Eli olen tehnyt jotain sellaista, joka on ollut väärin lähimäistä, Jumalaa tai myös itseäni kohtaan. On myös syyllisyyttä, jolle todellisuudessa ei ole perusteita. Minut on voitu syyllistää lapsesta lähtien tai aikuisiällä asioista, joihin en mitenkään voi olla syyllinen. Mutta minä uskon niin, koska se on tungettu sisimpääni.
Kun olen loppuun väsynyt ja mieleni on masentunut, yksi sen oire voi olla syyllisyys. Koen syyllisyyttä ja huonoutta asioista, joita en edes ajattelisi, jos olisin kunnossa.
Olen viime päivinä tutkinut kahta kirjaa. Toinen on Anja ja Ilkka Porion "Uusin askelin" ja toinen Anthony de Mellon "Katseleminen". Jaan Sinulle noista kirjoista muutaman ajatuksen.
".. Hengellisiä vaaroja ovat valesyyllisyys, kieltäytyminen antamasta itselleen anteeksi sekä halu antaa itselleen puhtaat paperit. Valheellinen arvottomuuden tunne on aika tavallista harjoitusten suorittajien parissa. Sanonkin usein heille, ettei synti ole mikään este Jumalan armolle, kyllä Jumala meidän luoksemme pääsee. Mutta arvottomuuden tunne sen sijaan on todellinen armon este. Kaikenlaisista synneistä huolimatta - vain taivas on rajana - jokainen ihminen voi tänään, tässä ja nyt kokea Paavalin lailla seitsemännen taivaan.." (Katseleminen)
Maailmassa, meidän keskellämme, vaikuttaa vain kaksi voimaa, Jumala ja sielunvihollinen. Jumala tekee kaikkensa, jotta löytäisit yhteyden häneen ja jotta voisit vahvistua hänen tuntemisessaan. Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta yhteyttä Sinun ja Jumalan välillä ei koskaan syntyisi. Ja että et millään tavalla kasvaisi/vahvistuisi hänen tuntemisessaan.
Raamatussa on sana "tutkikaa itseänne, oletteko uskossa.." Usko on kaiken ydin. Mutta on asioita, joita omassa elämässämme/hengellisyydessämme on hyvä tutkia, mistä lähteestä ne ovat. Tuo edellinen lainaus sisälsi kaksi huikeaa näkökulmaa. Jumala haluaa antaa Sinulle synnit anteeksi, koitpa itsesi miten suureksi syntiseksi tahansa. Tai tiedätpä tehneesi miten suuria syntejä tahansa. Mutta tuo arvottomuuden tunne, voi olla todellinen armon este. Eli tunnemme syyllisyytemme niin suureksi, ettei edes Kaikkivaltiaan Jumalan rakkaus voi Sinua vapauttaa. Kyseessä on pirullinen valhe.
Valheen isä, sielunvihollinen, on tuon valheen takana. Jeesuksen tulemus lähestyy joka päivä. Myös vihollinen tietää sen. Ja se tekee kaikkensa, että uskovat lamaantuisivat/masentuisivat ja seurakunnat hajaantuisivat syystä tai toisesta.
Jumalan Pyhä Henki sen sijaan tekee kaikkensa, että Jumalan rakkaus saisi tavoittaa mahdollisimman monta. Jeesus kuoli, jotta Sinun ei tarvitsisi kuolla ja joutua kadotukseen. Tuo hinta oli suurin, mitä maailmankaikkeudessa on maksettu. Nokiasta ja suomalaisista pelifirmoista maksetut sadat miljoonat eurot eivät kelpaisi edes osamaksuksi siitä, mitä Jeesus teki. Jumalan Poika uhrattiin, jotta Sinä pääsisit vapaaksi ja kerran tämän elämän jälkeen pääsisit Taivaan kotiin.
"Anna anteeksi salaiset syntini
"Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra." Ps 25:7
Sydämeni syyttää minua öin ja päivin. Syytökset vievät yöni unen ja päivieni voiman. Vuosien takaa syntini nousevat syyttävinä eteeni kuin eilisestä päivästä. Itsekkyyteni, kovuuteni, hukatut vuoteni, peittävät minulta auringon valon. Monet niistä, joita vastaan olen rikkonut, ovat jo poissa, anteeksi pyyntöni tavoittamattomissa. Ne, joille voisin pahat tekoni tunnustaa, pitäisivät minua kummallisena. Vain Jumalalle voin kertoa rikkomukseni, vain häneltä voin pyytää anteeksi ja anoa armahdusta tuskaiselle sielulleni.
Jumala, anna minulle syntini anteeksi Kristuksen tähden. Hän on kuollut, jotta minulla olisi vapaa pääsy sinun luoksesi. Kristus on ainoa toivoni, ainoa sovitukseni ja ainoa pelastukseni.
Kristus, sinun rakkautesi on suurempi kuin syyttävä sydämeni. Sinä olet minun lunastukseni ja toivoni myös iankaikkisuudessa. Sinusta eivät voi minua erottaa pahat tekoni ja sydämeni syytökset. Ole ylistetty, Kristus, tuomastasi pelastuksesta syntiselle.." (Uusin askelin)
Jos Sinun sydämesi on juuri tätä lukiessasi syyllisyyden tuskan alla, Sinä saat tunnustaa ne Jumalalle, ripittäytyä = olla samaa mieltä Jumalan kanssa teoistasi, vääristä ratkaisuistasi. Johanneksen kirjeistä löytyy jae: "Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Tunnettu Raamatun opettaja, David Pawson, kertoi kerran tavanneensa vanhan rouvan, joka erään tilaisuuden lopussa tuli hän luokseen. Ja nainen itki. Hän kertoi Pawsonille jo yli 20 vuotta aiemmin tunnustaneensa Jumalalle erään (raskaan) synnin. Mutta hän ei pysty olemaan varma, onko Jumala antanut tuon synnin anteeksi, kun hän ei ole saanut mitään erityistä vahvistusta asiasta? Pawson opasti naista ja selitti, että sinä hetkenä, kun nainen tunnusti asian Jumalalle, Hän antoi sen myös anteeksi. Ja unohti sen. Nainen ymmärsi lopulta asian ja alkoi tanssia ja ylistää Jumalaa. Hän oli kantanut väärää syyllisyyttä asiasta, jonka Jumala oli jo hoitanut.
Oletko Sinäkin samanlainen kuin tuo nainen? Olet jo kauan sitten tunnustanut asian Jumalalle ja kenties yksi tai useampia sielunhoitajia on julistanut Sinulle synnin anteeksi. Mutta.. Sinä et usko. Kyse ei ole siitä, ettei Jumala olisi antanut syntiä anteeksi. Vaan kyse on siitä, että Sinä et luota Jumalan Sanaan ja sen lupauksiin. Jumala ei sairasta dementiaa. Mutta käsittämättömän ihmeellistä on, että hän ei muista anteeksi antamiaan syntejä. Minunkin syntejä. Hallelujaa!! Ihmeellistä.
Muutama vuosi sitten olin vaimon kanssa eräässä kirkossa pääsiäisenä. Päivänä, jolloin juhlittiin Jeesuksen ylösnousemusta. Kaikkea, mitä Hän on puolestamme tehnyt. Saarnaaja julisti vakavana: "Kristus on totisesti ylös noussut.." Ja miten seurakunta reagoi? Seurakunta reagoi aivan niin kuin sille olisi julistettu: Kristus on totisesti kuollut ja haudattu. Ainoa ilon pilkahdus tuli urkuparvelta, kun ilmeisesti sijaisena toiminut nuori nainen antoi laulunsa kohota Taivaan korkeuksiin kiitoksena siitä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.
Pari päivää sitten katselin nauhoitettua messua jostakin seurakunnasta Amerikassa. Kaikki iloitsivat armosta ja Jumalan rakkaudesta. Ei suomalaisten tarvitse amerikkalaisiksi muuttua, mutta kenties yhdessä jaettu ilo voisi hoitaa seurakuntaa paremmin, kuin masentava synkkyys ja hiljaisuus.
"Elämän oppiminen on ollut minulle tuskallista. Olen joutunut purkamaan monet nuoruuteni ylväät päätökset kuin vikaan kudotun kantapään. Eikä vaellukseni matematiikassa ynnä- ja kertolasku pitäneet lainkaan paikkaansa. Elämästäni ei muodostunut sitä lujaa ja onnistunutta rakennusta, jota nuoruudessani suunnittelin. Jokaisen vaikeuden kohdalla olen joutunut kasvamaan pienemmäksi vastoin luonnon lakeja. Onnistumisen sijasta olen joutunut opettelemaan nöyryyttä ja periksi antamista. Uskoessani olen nähnyt epäuskoa ja toiminnassani epätäydellisyyttä. Jumalan mahdollisuus on tuonut toivoa, kun omat voimat ovat loppuneet.
Jumala, sinä olet yrittänyt tehdä minusta ihmistä koulussasi. Sinua minä ylistän rakkaudestasi ja laupeudestasi sekä uskomattomasta pitkämielisyydestä hidasta oppilastasi kohtaan." (Uusin askelin)
Juuri tällä hetkellä Jumalan Pyhä Henki haluaisi antaa Sinulle ihan uuden elämän. Uudelleen alkamisen armon. Vain Jumala pystyy sen antamaan. Menneisyydellesi et enää mitään voi, mutta tulevaisuudelle kyllä. Jostakin kuulin kerran ajatuksen, joka sopisi kenties tämän päivän mietelauseeksi: "Tulevaisuutesi on asia, jota et edes Sinä ole vielä pystynyt pilaamaan."
Vanhasta testamentista löytyy ihana lupaus: "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.." Siis Jumala antaa tuon tulevaisuuden. Ihan ilmaiseksi. Lahjana. Vain Jumala voi sen tehdä. Kun elämä on annettu Jumalalle, Sinun ei enää tarvitse kantaa tulevaisuuttasi. Ja se on valtava helpotus. Antaa Jumalalle jotain noin suurta ja tärkeää. Itsekin tiedän, että olen ollut huono oppilas. Mutta menneisyydellemme ei enää mitään voi. Jumalan suurin opetus on, että ottaisimme vastaan Hänen rakkautensa. Joka näkyy Jeesuksen ristissä. Ja kun hyväksymme = otamme vastaan tuon taivaallisen rakkauden, tulevaisuutemme on Hänen käsissään. Eikä minun enää tarvitse pelätä eikä kantaa loputonta tuskaa omasta elämästäni.
Jumalan Sana on ihmeellinen. Se elää ja toimii. Ja vaikuttaa. Jos vain käytämme/nautimme sitä. Missä Sinun Raamattusi on tällä hetkellä? "Tomu Raamatulla kuvaa ruostetta sielussa.." (Jukka Norvanto). Olen kuullut muutaman kerran että, miten Raamattua on niin vaikea ymmärtää. Siellä on niin paljon sotia. Niin paljon sukuluetteloita... Sielunvihollinen tuntee Raamatun tosi hyvin ja se löytää sieltä monta kohtaa, joita se käyttää masentaakseen meidät lopullisesti. Sielunvihollinen myös tekee kaikkensa, jotta et lukisi Raamattua. Jos alat lukea, on suuren suuri mahdollisuus, että Pyhä Henki synnyttää Sinussa elävän uskon. Forssan Fidassa käydessäni Raamattu-hyllyssä oli muutama käyttämätön vihkiraamattu. Ensimmäinen sivu oli revitty pois, muuten kirjat olivat käyttämättömiä.
Sukuluettelotkin Raamatussa todistavat, miten tarkkaan Jumala kaiken tietää ja muistaa. Ja olen aivan varma siitä, että siinä kirjassa, jota Jumala tänäänkin kirjoittaa, on paikka Sinun nimeäsi ja perhettäsi varten. Jumalan suunnitelma on viedä Sinut aikanaan kotiin, Hänen luokseen Taivaaseen.
”Lapseni
ovat kallein lahja, mitä olen saanut. Heidän menestymisensä ja onnensa täyttää
sydämeni sanomattomalla riemulla.
Heidän
elämänsä seuraaminen, tapaamiset ja pienetkin viestit tuovat minulle iloa
enemmän kuin mikään muu maailmassa. Minä iloitsen heidän perheistään ja työstä,
mitä he tekevät paremman huomisen puolesta. Katsellessani heidän valokuviaan
pöydälläni, silmäni iloitsevat. Kuullessani heidän äänensä puhelimessa,
kiitollisuus täyttää mieleni. Heidän saapumisensa luokseni saisi minut
hyppimään innosta tasajalkaa, jos vain jaksaisin tai kehtaisin tehdä niin.
Kun
lapsilleni tulevat vaikeat ajat, haluan ottaa myös ne vastaan tavalla, joka
auttaa ja rohkaisee heitä luottamaan Jumalaan.
Kiitän
sinua, Vapahtaja, lapsistani ja iloitsen heistä. Siunaa heidän elämäänsä.
Luovutan heidät elämälle ja Jumalalle, niin kuin vanhempani rukouksessa
luovuttivat minut aikanaan iankaikkisen Jumalan käsiin.” (Uusin askelin)
Oletko tänään rukoillut lastesi ja heidän perheidensä puolesta? On monta asiaa, jotka voit heidän puolestaan tehdä. Mutta heidän ikuinen tulevaisuutensa on Sinulle uskottu rukousaihe. Vihollinen tekee kaikkensa jotta et rukoilisi. Et rukoilisi ollenkaan. Ja varsinkaan et rukoilisi kenellekään pelastuksen lahjaa. Suurinta kaikista.
Tiedän, että puolestani on rukoiltu paljon. Vanhempani ovat rukoilleet. Monet uskovat sukulaiset ovat rukoilleet. Menneetkin sukupolvet. Asun tällä hetkellä talossa, jossa vanhempani ovat asuneet. Ja rukoilleet vuosikymmeniä. Tiedätkö, että se todella tuntuu täällä asuessa. Ja tunnen elämässäni, miten vanhempieni siunaus/rukoukset kantavat minua tälläkin hetkellä kun tässä Sinulle kirjoitan.
Eräs, jos edesmennyt tuntemani mies oli vahvassa humalassa väsähtänyt yöllä katulampun kohdalle. Kun silmä ei kunnolla nähnyt paikkaa, mies totesi: "Kyllä äiti on kotona, kun yläkerrassa on valot." Jos/kun Jeesus asuu meidän sydämessämme, se näkyy meistä. Ei väkisin vaan se vain tapahtuu. Varmaan ihmettelit kotisivullani olevaa kuvaa talosta. Pidän tuosta lampusta kovin. Löysin sen vanhojen tavaroiden kaupasta Hämeenlinnasta. Ja kuvittele, talo maksoi vain 10 euroa! Sanoin myyjälle, etten koskaan aiemmin ole tehnyt talokauppoja 10 eurolla.
Ja lopuksi, tuo maailmankaikkeuden suurin lahja, Jumalan rakkaus, annetaan meille ilmaiseksi. Jos vain otamme sen vastaan. Viimeisellä tuomiolla ratkaistaan kohtalomme lähinnä sillä perusteella, kelpasiko meille Jumalan rakkaus vai ei. Isä tuli kerran pitkältä työmatkalta. Pieni poika meni isää vastaan eteiseen. Levitti kätensä ja sanoi: "Saa rakastaa." Annetaan Jumalan rakastaa ja meidän elämämme muuttuu. Ja edessä on ikuinen elämä. Jo tänään. Ja aina.
