Jeesus on tulossa takaisin

4 Mooseksen kirjan 14:11,34b on tosi puhutteleva kohta: 

”Herra sanoi Moosekselle: Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minua, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa.. ja saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois.”

Tuo kohta on sanaa Israelin kansalle. Jumala sanoi, että kansa pitää häntä pilkkanaan, kun ei usko häneen, huolimatta kaikista ihmeistä, jotka hän on tehnyt. Lainauksen lopussa Jumala sanoi äärettömän pelottavat sanat: "minä käännyn teistä pois."

 

Ajattelen omaa aikaamme, omaa kansaamme, kotiseutuani, kotiseurakuntaani, itseäni. Meillekin Jumala on lukemattomin tavoin osoittanut rakkauttaan. Meillä on jo vuosikymmeniä mennyt hyvin. Maamme on itsenäinen, vapaa. Suurimmalla osalla kansasta on riittävästi ruokaa, vaatteita.. On kauniit kodit, on terveydenhuolto, sosiaalihuolto.. Moni asia on ilmaista.

 

Muistan lähtemättömästi erään lähetyskentältä palanneen työntekijän, joka kävi paikallisessa ruokakaupassa. Kun hän näki kaiken tarjonnan ja ruokamäärät, hän kertoi, että häntä oksetti.. Toiset maailmassa kuolevat nälkään. Monet täällä länsimaissa sairastuvat ja kuolevat, koska syövät ja juovat yli oman tarpeensa. Kalevi Lehtinen kertoi kauan sitten, että suomalainen tekee yleensä itsemurhan haarukalla ja veitsellä (= syömällä).

 

Me (minä mukaan lukien) emme ymmärrä, miten kaikki se hyvä, joka meillä on, on lahjaa Jumalalta, siunausta. Mutta harvoin kuulemme, että Jumalaa kiitettäisiin tästä kaikesta hyvästä.

 

Ukrainan tilanne on säikäyttänyt monia. Yhtäkkiä joku tulee häiritsemään elämämme rauhaa. Poliitikot ehdottavat hädissään vaikka Natoon liittymistä. Äkkiä ollaan huolissaan puolustusvoimiemme tilasta. Kuka meitä suojelee, jos syttyisi sota tai maailmantilanne muuttuisi vielä pahemmaksi?

 

Onko niin, että meidän yltäkylläinen ja "turvallinen" elämämme on saanut lopulta aikaan sen, että olemme unohtaneet Jumalan, joka on kaiken hyvän meille antanut. Emme me tarvitse Jumalaa. Meillähän on kaikki hyvin.

 

Hengellisissä piireissä puhutaan paljon Suomeen tulevasta herätyksestä. Moni sanoo sen jo alkaneenkin. Maassamme käy paljon yleensä englantia puhuvia sanan tuojia, jotka kertovat, että Jumala on heidät Suomeen lähettänyt kertomaan, että valtava herätys on tulossa.

 

Minäkin odotan herätystä. Rukoilen sitä. Mutta usein hämmästelen, että olemmeko me Suomen uskovat kuuroja ja ehkä myös sokeita? Täytyykö Jumalan lähettää maahamme milloin naisia  tai miehiä kertomaan meille, mitä täällä tulee tapahtumaan.

 

Eikö Suomessa ole yhtään miestä tai naista, joka kertoisi meille saman asian? Vai onko niin, että emme luota omiin sanan tuojiimme vaan luotamme vain maamme rajojen ulkopuolelta tulevien viesteihin?

 

Entinen presidenttimme Mauno Koivisto tuli tunnetuksi monista asioista. Yksi näistä oli Koiviston lause: "..tarttis varmaan tehdä jotakin.."

 

Emme saa herätystä itse aikaan, vaikka tekisimme mitä. Minkälaisia ohjeita Jumala on sanassaan meille antanut? Ensinnäkin Hän on käskenyt meitä pitämään kiinni Raamatun Sanasta. Sanan varassa me pysymme hengellisesti hengissä. Toinen asia on rukous. Rukouksen kautta saamme kertoa Jumalalle kaiken. Rukouksen ja Sanan kautta Hän itse puhuu meille.

 

Seuraava lyhyt lainaus on itselleni ollut huikea rohkaisu rukouksen voimasta.

"John Knox oli kuuluisa siitä, että hänen rukouksissaan oli voimaa, jopa niin, että kuningatar Maryllä oli tapana sanoa, että hän pelkäsi Knoxin rukouksia enemmän kuin kaikkia Euroopan armeijoita."

Myös evankelista Billy Graham on löytänyt rukouksen ytimen.

Vuosien varrella evankelista Grahamilta on kysytty monta kertaa, mikä on syy hänen julistustyönsä mahtavaan onnistumiseen. Yhä uudelleen ja uudelleen Graham on vastannut hyvin vilpittömästi: "Onnistumisen avain ristiretkillämme on muodostunut kolmesta perustekijästä. Ensimmäinen on rukous. Toinen on rukous. Ja kolmas ja viimeinen tekijä on rukous!"

Jumala odottaa meidän rukoilevan. Läheistemme puolesta, kotipaikkakuntamme puolesta, seurakuntamme ja sen työntekijöiden puolesta. Ja myös herätyksen puolesta. Täysin Jumalan käsissä on se, mitä Hän aikoo tehdä. Pääasia ei liene odotella ja katsella sinne ja tänne, mistä herätys kenties on tulossa?. Nyt on toiminnan aika. Keskittyä siihen, mitä meidän tehtäväksemme on annettu tänään.

Asuin Heinolassa 25 vuotta. Suuren osan tuosta ajasta olin Kansan Raamattuseuran työntekijä. Apunani vuosikaudet oli mm. uskova pariskunta. He tekivät Jumalan valtakunnan työn hyväksi tosi paljon. He eivät koskaan kehuneet omia ansioitaan. He eivät istuneet ja odottaneet herätystä, vaan he tekivät sitä, mitä oli heidän edessään. Mikään tehtävä ei ollut liian pieni tai halpa. Kaiken he tekivät niin kuin Jumalalle. Ja Jumala käytti heitä koko ajan. Ihailin heitä ja ihailen edelleen. Työtä aloittaessani he olivat kumpikin jo eläkkeellä. Eläkkeelle pääsy voi avata Jumalan lapselle aivan uusia mahdollisuuksia. On myös uskovia, jotka odottavat koko ajan, milloin minulle profetoitu suuri tehtävä alkaa. Suuri tehtävä alkaa pienistä tehtävistä. Ihan lähellämme.

Olen huomannut, että kun vuosia tulee lisää, jollakin lailla rukous läheisten puolesta on tullut entistä tärkeämmäksi. Vuosia sitten saatoin kuulla puheenvuoroja, joissa kerrottiin monista vapaaehtoistehtävistä, joita uskova ihminen voi seurakunnassaan tehdä. Kun lähes kaikki mahdolliset tehtävät oli lueteltu ja paikat täytetty, jäljelle jääneelle porukalle (mm. vanhoja, sairaita) saatettiin sanoa, että "te loput voitte sitten vaikka rukoilla..".

Kuitenkin kaiken toiminnan avain pitäisi olla rukouksessa. Jos emme rukoile, luotamme enemmän siihen, mitä itse teemme. Mitä enemmän annamme painoa rukoukselle, sitä enemmän osoitamme, että emme ilman Jumalaa selviä.

”Me olemme tehneet uskosta liian helpon, etenkin niissä maissa, joissa kristityt ovat enemmistönä. Alkuseurakunnassa samoin kuin vieläkin suurimmassa osaa maailmaa Jeesuksen seuraajat joutuivat laskemaan kustannukset. Heidän oli oltava valmiina kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. Mutta nykyisin ei seurakunnan jäseniltä vaadita tällaista. Seurakuntakuri on höltynyt ja samalla seurakunnan todistus heikentynyt.  Seurakuntiin on ujuttautunut maailman vaikutus ja ne alkavat monissa toiminnoissaan yhä enemmän muistuttaakin maailmaa. Lopun aikojen lähetessä oikeat ja väärät alkavat erottua toisistaan. Kärsimysten ja vainojen tullessa ero näkyy..”
 

Mitä pitäisi tapahtua, että me vanhat uskovat heräisimme? Mitä pitäisi tapahtua, että alkaisimme Jumalan Sanasta etsiä Jumalaa ja hänen tahtoaan? Mitä pitäisi tapahtua, että me alkaisimme ihan tosissaan rukoilla apua Jumalalta? Mitä pitäisi tapahtua, että meidän silmämme avautuisivat näkemään ja tunnustamaan, että kaikki se hyvä, mikä meillä on, on lahjaa ja siunausta Jumalalta. Mitä pitäisi tapahtua, että askeleemme pyhäaamuna johtaisi meidät kirkkoon kuulemaan Jumalan Sanaa ja käymään Herran Ehtoollisella? Mitä pitäisi tapahtua, että minä, joka tässä Sinulle kirjoitan heräisin tekemään parannusta omista tekemisistäni tai tekemättä jättämistäni? Milloin minä ja me lopetamme parannuksen tekemisen naapureidemme ja toisten uskovien synneistä?

 

Ps 37:4,5 ”Kohta kaikuu hänen (Jumalan) ylväs äänensä.. Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä..”

 

Mitä tuumaat, jos iltauutisten pääuutinen olisi tänään: "Jeesus on tulossa pian takaisin. Osa kirkkojen edustajista kehottaa kaikkia valmistautumaan ja järjestämään asiat Jumalan kanssa. Osa kirkkojen edustajista väittää ettei Jeesus ole tulossa, kun hän tuskin on olemassakaan. Ja jos hän tulisikin, hän varmaankin tulisi lentokoneen turistiluokassa.." 

Jokaisen on ratkaistava suhteensa Jeesukseen ja Jumalaan. Tämä päivä, jota elämme, on Jumalan meille antama mahdollisuus tehdä se.

 

Eräästä kirjasta löysin tekstin ”omista” turvarakennelmista, joita esim. pieni lapsi on sisälleen rakentanut. Uskon, että monella aikuisellakin on sisällään tukirakennelmia, jotta elämä pysyisi kasassa.
 

”Omat turvarakenteet ovat syntyneet, koska joskus varhain on koettu niin suurta turvattomuutta, että ainoa turva on löytynyt juuri niistä. Kun omia varhain rakennettuja turvarakenteita alkaa asettaa kyseenalaisiksi, joutuu kohtaamaan juuri sen turvattomuuden, jonka päälle ne ovat rakentuneet. Nämä varhaiset turvattomuuden kokemukset koetaan yhtä voimakkaina kuin ne koettiin lapsena. Muutoksen keskellä oleva ihminen saattaa sen vuoksi pelätä, että koko maailma hajoaa kappaleiksi ja että oma minuus tuhoutuu tai että tulee hulluksi. Omasta turvarakennelmasta luopuminen herättää niin suurta pelkoa, ettei ihminen suostu siihen ennen kuin hänen on pakko. Vasta pakon edessä ihminen alkaa asettaa kyseenalaiseksi sen mistä hän on saanut turvansa. Meidän täytyy alkaa tukehtua omiin turvarakennelmiimme ennen kuin kaipaamme happea niin paljon, että suostumme romuttamaan sen, minkä varaan olemme elämämme rakentaneet.”

Rukoillaan yhdessä: "Kiitos, Jeesus, että olet tässä hetkessä ihan lähelläni. Kiitos, että rakastat minua niin paljon, että annoit henkesi minun tähteni. Anna anteeksi, että olen elänyt ja toiminut oman sydämeni mukaan. Sinulle, Jeesus, on kaikki mahdollista. Ota elämäni ohjaukseesi. Ohjaa minut Sinun tiellesi. Ja anna minun olla valmis silloin, kun Sinä tulet minua hakemaan. Ota Jeesus koko elämäni. Siunaa läheisiäni, rakkaitani, heitä kaikkia. Amen."

"Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.." - Jeesus ottaa elämämme ohjaukseensa ja pitää  meistä huolen kaikkina tulevina päivinä. Meidän ei enää tarvitse pelätä tulevaa, koska Hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Jäljellä olevaa elämäämme on jäljellä vain rajallinen määrä. Minulla on tunne, että joku meistä kantaa sydämellään haavetta, jonka vielä haluaisi toteuttaa. Uskon, että Herrakin haluaa tuossa toteutuksessa olla mukana. Seuraava Tommy Hellstenin teksti rohkaiskoon Sinua.

”Majakka myytävänä.

Aivan odottamatta törmäsin myyntimieheen. Hän katsoi suoraan silmiin ja sanoi: Jopas sattui. Veti salkustaan kuvan vanhasta majakasta ja näytti: Osta pois. Hätkähdin ja tunsin kuinka unelmani liikahti. Kaksi tähteä syttyi taivaalleni. Ei minusta majakan omistajaksi, sanoin ja peitin haaveen vanhaan huopaan. Merkiksi mitättömyydestäni väänsin vielä käsiäni ja katsoin maahan. Mutta mies ei mennyt lankaan. Kohotti huopaani ja nauroi: Sinä jos kukaan itsellesi majakan tarvitset. Sinä, jonka isät merta kyntivät. Villisti hyppi nyt unelma sisälläni, kalisteli kiiltäviä kahleitaan ja herätti lopulta nukkuvan tiikerin. Keltaiset raidat välähtivät auringossa. En tiedä, mitä tapahtui mutta minä heitin huovan lätäkköön, puraisin kieltäni ja pyysin saada katsoa kuvaa uudestaan. Miksei, sanoin tiikerille, joka katsoi minua kuin vanhaa ystävää. Komea on majakka, jykevää graniittia ja linssi hohtavaksi hiottu. Sitten kaivoin kuvetta ja kysyin paljonko majakka maksaa. Tiikeri laskosti innoissaan vanhan huovan lätäköstä, suoristi sen alta nousseen unelman. Niinpä minä tein elämäni majakkakaupat. Ja sisälleni piirtyi koko tähtitaivas.”

Aletaan jo valmistautua Jeesuksen tulemukseen. Tavaraa on matkassa aivan liikaa. Joillakin rahaakin yllin kyllin. Aloitetaan antaminen pienistä tavaroista ja pienistä summista. Se on yleensä helpompaa. Lisää vähitellen tavara- ja rahamääriä. Silloin, kun antaminen alkaa kipristää sydäntämme, olemme edistyneet antajan tehtävässä. Kun Jeesus tulee takaisin, meidän pitää antaa kaikki jäljelle jäänyt yhdellä kerralla. Tärkeintä on, että meillä on aarre Jumalan tykönä.

Olen tosi iloinen siitä, että Teitä blogini lukijoita on hyvinkin laajalla alueella Suomen ulkopuolellakin. Rukoilen Sinun ja Teidän kaikkien puolesta. Jäädään yhdessä Vapahtajamme turviin. Siinä on meillä paras paikka.

PS Varmaankin hämmästelit, mikä ihmeen kuva on kotisivuni yläosassa? Kuva on neljästä titaaniruuvista, jotka selkäleikkauksen yhteydessä Reuma-sairaalassa selkääni laitettiin. Kun Jeesus tulee minua hakemaan, ruuvit jäävät tänne maan päälle. Huikeata.