Mitä Sinulla on kädessäsi?

2. Mooseksen kirjan 3:2-4 on mielenkiintoinen kohta:
"Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva." Herra sanoi: "Heitä se maahan." Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä, mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään."

Varmaankin Mooses hämmästyi Jumalan kysymyksestä. Kun Jumala käski Mooseksen heittää sauvan pois, se muuttui käärmeeksi. Me olemme usein samanlaisia kuin Mooses, kun Jumala kysyy jotain meidän elämäämme liittyvää asiaa.

Kun Jumala kysyy, meillä on vastaus valmiina. Tätä sauvaa minä tarvitsen ehdottomasti. Tarvitsen noita tavaroita, tuota omaisuutta, tuota työtä, tuota ihmissuhdetta, tuota tehtävää..   Mutta valitettavasti me olemme usein sokeita, varsinkin siihen mikä liittyy omaan elämäämme. Me emme näe asioita niin kuin Jumala näkee. Siksi Hän voi tänään näyttää meidän elämässämme jotakin ja kysyä, mikä tämä on? Näenkö asian oikein?   Jumala ei kyykytä meitä tai ole kuin armeijan ryhmänjohtaja alokkaille. Muistan vuosien takaa entisen esimieheni puheen. Oli mies, joka pitkän odotuksen jälkeen oli saanut hankittua upeat pitkävartiset Nokia-saappaat. Kerran mies oli kulkemassa järven jäällä, kun yhtäkkiä jää petti hänen allaan. Mies ei ollut kaukana rannasta, mutta hän ei millään päässyt takaisin jäälle. Hän huusi rannalla olevalle ystävälleen: "Saappaat painaa!" - Vettä täynnä olevat isot saappaat painoivat tosi paljon. Ystävä rannalta huusi: "Heitä saappaat pois." - Mies ei kuitenkaan halunnut luopua uusista saappaistaan ja lopulta hän painui veden alle ja hukkui. Nuo kauan haaveillut hienot saappaat koituivat miehen kohtaloksi.   Jumala rakastaa Sinua enemmän kuin kukaan toinen. Hän haluaa, että kerran pääset Hänen luokseen Taivaaseen. Hän haluaa varmistaa, ettei mikään pääse viemään Sinua harhaan. On tosi hyvä tänäänkin muistaa, että koko maallinen omaisuutemme jää kuollessamme tänne maan päälle. Saappaat, kengät, talot, tavarat, tittelit ja ansiomerkit, säästöt ja velat..   Oman syyllisyyden (tai sokeuden) kohtaaminen on ihmisen lihallisuudelle tosi vaikeata. Paratiisista lähtien ihmisellä on ollut selityksiä, kun Jumala kysyy. Aatami syytti väärästä teostaan vaimoa, jonka Jumala oli antanut. Vaimo-Eeva syytti väärästä teostaan käärmettä..   Mikä meitä voi viedä harhaan? Synti tietysti. Elämässämme on asioita, jotka syvällä sydämessämme tiedämme vääriksi. Jos/kun emme halua mieliteoistamme, synneistämme, luopua, me alamme loppumattoman selittelyn, ettei meidän kohdallamme jokin teko ole väärin. Voimme Jumalalle jopa vuosia tai vuosikymmeniä todistella, että tekomme ei ole väärin. Jos tuo asia/teko ei ole väärin, emme silloin tarvitse mitään selittelyjä.   Nokia-saappaista ajattelemme olevan aika helppoa luopua. Eli on niin helppoa tehdä parannusta toisten synneistä. Sen, joka on koko elämänsä ollut absolutisti, on helppo sanoa alkoholistille, miten viinasta pitäisi luopua.. Mutta meillä on omat "salaiset" syntimme, jotka ovat meille tulleet rakkaiksi ja joista emme puhu kenellekään.   Mutta Jumala ei kysykään meiltä toisten elämästä tai synneistä mitään? Hän kysyy meiltä, mikä Sinulla/minulla on kädessäni tänään, tällä hetkellä?   Raamatussa on sana: "Jumalan johdatus on nuhteettoman turva.." Jumala haluaa pitää huolta meistä joka päivä. Jotta saisimme elää Hänen lähellään ja kasvaa uskossamme.   Jos pystymme Jumalan kehotuksesta luopumaan = heittämään pois sen, mikä on kädessämme, voimme nähdä, mikä tuo pois heitetty todella oli?   Se, mitä Jumala meiltä tänään kysyy, ei välttämättä ole jotakin pahaa. Monella voi elämässään/sydämessään/uskossaan olla vahva tunne (esim. saamamme profetian kautta) mitä Jumala tulee jatkossa elämässämme tekemään. Tuo valtava tunne ja kaipaus voi kuitenkin antaa Jumalallekin vain yhden mahdollisuuden. Odotamme vain sitä yhtä asiaa, joka sydämemme on vallannut.   Muistan lähtemättömästi, kun muutimme tänne kotikylääni, miten mm. sairauden tähden olin joutunut luopumaan monista hengellisistä palvelutehtävistä. Olin lähimetsässä tekemässä polttopuita. Siinä hiljaisuudessa, yhtäkkiä tunsin voimakkaan Jumalan läsnäolon. En ollut saarnaamassa, rukoilemassa, lukemassa hengellistä kirjallisuutta tai vastaavaa.. Pienensin puita. Ja siihen hetkeen Jumala tuli. Hän tiesi tulla sinne metsään, missä olin.   Olen monesti lainannut yhtä kohtaa Tapani Kansan vanhasta iskelmästä. Tuo kohta kuuluu näin: ".. en henno heittää mitään pois, jos siihen muisto jäädä vois.." - Jumala rohkaisee Sinua kuitenkin juuri tänään laskemaan kädestäsi sen/ne asiat, joita Hän kysyy. Laske tai heitä ne Jumalalle. Rukoile Jumalaa antamaan Sinulle näkökyky nähdä nuo asiasi Hänen silmillään. Voit yllättyä. Rankasti. Voit järkyttyä, että juuri Sinä tai minä olemme olleet niin sokeita. Erityisesti itsellemme. Ja olemme kiitollisia Jumalalle, että Hän avasi silmämme näkemään asiat oikein.   Olet ehkä joskus työntänyt kottikärryjä, kun naapuri ajaa autolla ohi. Huomaat mielenkiintoisen ongelman. On vaikea tervehtiä naapuria kättä heilauttaen. Jos niin teet, kottikärryt todennäköisesti kaatuvat maahan. Tai jos menet onnittelemaan ystävääsi toisessa kädessä kukkakimppu ja toisessa lahjapaketti. On vaikea onnitella ennen kuin olet antanut lahjasi hänelle.   Jumala haluaa antaa Sinulle jotakin. Vapauden vuosia kantamastasi taakasta tai rauhan Sinua painaneesta synnistä. Tai uuden näyn tulevaisuudestasi. Anna Jumalalle tyhjät kätesi, ne riittävät. Tyhjät kädet Hän voi täyttää. Älä sido elämääsi/uskoasi minkään rohkaisun tai profetian mukaan. Jumala kyllä tietää, mitä Hän on sinulle antamassa/tuomassa. Mitä enemmän pystyt olemaan yksin Hänen varassaan, sitä vapaampi olet. Sitä enemmän Hän voi Sinulle antaa.   Olet Jumalallesi rakas. Luota Hänen ääneensä. Hän ajattelee Sinun parastasi.