keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

"Valitsin tien, jota vähemmän vaelletaan, ja se muutti kaiken." (Robert Frost)

Kuuntelin eilen illalla Radio Deitä. Teemu Laajasalo haastatteli Kirkkohallituksen korkeata virkamiestä. Haastattelun loppuosassa Teemu Laajasalo kysyi haastateltavalta jotenkin näin: "minkäslainen uskovainen sinä olet?". Haastateltava kertoi olleensa lukuisissa eri suuntien kokouksissa Suomessa ja ulkomailla. Mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Kunnes hän meni heränneiden seuroihin. Kun alkuvirsi oli kestänyt jo 17 säkeistöä, tuntui tämäkin tilaisuus "kuivalta". Mutta tilaisuus oli hyvä. Ja parasta oli se, mitä tilaisuuden lopussa tapahtui. Kukaan ei tullut kysymään häneltä, voidaanko hänen puolestaan rukoilla, että hänkin tulisi muiden kaltaiseksi.
 
Mies ajatteli, että onko hän vihdoin tullut paikkaan, jossa hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on? Se tuntui uskomattoman hyvältä.
 
Armon löytäminen on valtava lahja. Jeesus sanoo Joh 7:37, 38 "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon.. hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat." Jeesuksen tykö tuleminen on taivaallinen juttu. Ei tarvi mitään muuta kuin tulla. Jeesus tietää, mitä me tarvitsemme, koska Hän tuntee meidät jo lapsuudestamme lähtien.

Hän tunsi meidät jo silloin, ennen kuin yksikään päivä meidän elämästämme oli tullut. Kun yhteys on syntynyt, Hän sanoo: "Ole sinä joen uoma, minä annan itse joen.."
 
Eräs tuttava, minua nuorempi mies, sai muutama päivä sitten aivoinfarktin. Olen ollut tosi puhuteltu. Miten nopeasti kaikki voi tapahtua. Yhtäkkiä tulee pysähdys. Eikä itse voi tehdä mitään muuta kuin olla toisten avun varassa. Lukuisat tehtävät, vastuut ja velvollisuudet jäävät toisten hoidettavaksi.
 
"Yksi kuormahevonen pystyy vetämään kahden tonnin lastin, mutta kaksi yhteen valjastettua kuormahevosta pystyy yhteistyössä vetämään kahdenkymmenen kolmen tonnin lastin!" Joku voi kokea olevansa niin kuin tuo yksin kuormaa vetävä hevonen, jonka lasti on ylivoimaisen raskas. Joskus voi ajatella/kaivata jopa kuolemaa, joka vapauttaisi meidät tuosta taakasta. Kaikki mahdollisuudet on mietitty, mutta apua/ratkaisua ei löydy.
 
Muistan perheemme tilanteen lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Oli sairautta, oli työtä, oli väsymystä.. Tuli päivä, jolloin ajattelin, että en jaksa enää mennä kauppaan ostamaan ruokaa.. Hyvä ystävä soitti samana päivänä ja hän sanoi, että "pyydä/hae apua". Hain apua ja sain sitä. Ja elämä jatkui.
 
Moni voi ajatella tänään virren 525 sanoin: "Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa, vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala." On lohduttavaa, että Raamatustakin voimme löytää samanlaisia tuntoja. Psalmissa 55 ovat sanat: "Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan. Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta." - Psalmin kirjoittaja on niin väsynyt, että hänkin haluaisi lentää vapauteen kuin lintu.
 
Mutta vaikka meistä tuntuu, että olemme kaiken keskellä yksin taakkoinemme, Jumala on nähnyt tilanteemme. Hän näkee, ettei meillä enää voimia ole. Mutta Hän haluaa hoitaa meitä. Vaikka olosuhteet ympärillämme eivät muuttuisikaan, Hän voi antaa sydämeemme sisäistä voimaa ja luottamusta. Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen avullaan tulemme selviämään! 
 
Eräs uskova mies kirjoitti omasta kaipuustaan ja Jumalan kohtaamisesta näin: "Olen aina haaveillut yksinäisyydestä, erakon elämästä, mökistä metsässä tai vuoren rinteellä. Olen aina uneksinut erämaista ja hiljaisuudesta. Mutta olen vastustanut näitä haaveita yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin soin itselleni sen ylellisyyden, että vetäydyin syrjään erakon luokse: neljän tunnin kävelymatkan päähän, kauas kaikista elävistä olennoista, vastassa näkemisestäni ilahtunut erakko. Me puhuimme paljon. Silloin ymmärsin, että kuljetan erakkomajaani aina mukanani (sydämessäni) ja ettei minun tarvitse lähteä kauas kohdatakseni Herrani. Minun tarvitsee usein vetäytyä suojaisaan paikkaani (sydämeni rukoukseen), vaikka vain muutamaksi minuutiksi. Kristus odottaa minua siellä."
 
"Ihminen on aina pelännyt. Kaikki ihmiset ovat peloissaan, joka ei pelkää, ei ole normaali." (J-P Sarte) Elämässä on paljon asioita, joita pelkäämme. Joku pelkää sairastumista, työttömyyttä, lasten vaikeuksia, taloudellisia vaikeuksia.. Joku pelkää kuolemaa. "Pelko voi olla merkki siitä, että Jumala kolkuttaa epätavallisen lujasti oveemme. Kolkutus saa meidät pelkäämään, mutta vain niin kauan kun emme avaa ovea Jos avaamme, saamme ehkä kokea suuren, iloisen yllätyksen.. Jeesus käyttää ihmisen pelkoa saadakseen tämän tajuamaan uskon puutteensa.. Evankeliumit osoittavat meille, kuinka Jeesus tekee kaiken minkä voi vapauttaakseen meidät aiheettomasta pelosta. Hän tahtoo antaa meille pelon tilalle perusturvallisuuden, jonka pohjana on varmuus siitä, että meillä on Isä, joka huolehtii meistä." (Stinissen)
 
Muistan vuosien takaa erään ahdistuksen päivän. Olin ollut Helsingissä työpalaverissa. Palaverin jälkeen menin läheisen metrokäytävän ruokalaan syömään. Kun olin syömässä, eteeni tuli nainen, joka sanoi minulle jotenkin näin: "Jumala tietää sinun elämäsi ahdistukset. Ja Hän tulee auttamaan sinua." Valtava hämmästys, rohkaisu, ihme. Miten ihmeessä minulle täysin vieras ihminen tulee minulle keskellä Helsingin hulinaa sanomaan jotakin tuollaista. Mutta sanat rohkaisivat ja rohkaisevat vielä vuosien jälkeenkin.
 
On olemassa lukemattomia esimerkkejä rukouksen voimasta ja siitä, miten Jumala tietää ja lähettää apulaisensa juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan paikkaan. Muuan pappi, Bert White, kävi Kalkutassa tutustumassa Äiti Teresan työhön. White kirjoitti siitä, miten hän tietämättään tuli juuri oikeaan aikaan paikalle: "Olin matkalla tutustumaan äiti Teresan ja Rakkauden lähetyssisarten työhön, ja päätin osallistua messuun sisarten talossa. Saapuessani pääovelle minua tervehti sisar, joka sanoi minulle: "Jumalan kiitos, että olette täällä, isä. Tulkaa sisään."
 
Sanoin: "Kuinka tiedätte, että olen pappi?", sillä minulla ei ollut papin vaatteita. Hän vastasi: "Pappi, joka tavallisesti toimittaa messun, ei voinut tulla. Siksi rukoilimme Jumalaa lähettämään toisen papin." (ote kirjasta Äiti Teresan tie)
 
Juuri tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan, rukoilen, että Jumala auttaisi Sinua. Antaisi väkevän todistuksen olemassaolostaan ja siitä, että Hän tulee auttamaan sinua. Jobin kirjan kohta 35:4 rohkaisee meitä: "Jos sanot, ettet voi häntä nähdä, on asia hänen edessään: odota häntä."

Ole turvallisella mielellä, Sinä tulet saamaan avun. Olet Jumalalle tosi rakas.