sunnuntai 8. joulukuuta 2013

"Mahtavasta lumipilvestä kimaltelevat hiutaleet kultaisena pölynä laskeutuvat yllesi, jotta muistaisit mitstä olet kotoisin ja kuinka arvokas olet."

Tällä pienellä aforismilla Herra haluaa muistuttaa meille, missä meidän kotimme on ja minne me olemme matkalla. Täällä alhaalla päämäärä on joskus vaarana unohtua kaiken kiireen keskellä.
 
Jos/kun elämämme on annettu Jumalan käsiin, Jumala pitää huolen siitä, että kerran pääsemme perille. Meidän ongelmamme on vain se, ettemme pysty luottamaan. Niin helposti haluaisimme auttaa Jumalaa mm. antamalla hänelle vinkkejä siitä, miten elämästämme tulee hyvä ja onnellinen.
 
Jumalan täytyy joskus sallia meille aikoja, jolloin itse ajattelemme kaiken olevan loppu, ohi.. Ei minusta ollut hyväksi uskovaksi, työntekijäksi, uskovaksi ollenkaan..
 
Kun näyttelijä Ritva Oksanen vuosia sitten tuli uskoon, se tapahtui suuressa rukoustapahtumassa Helsingin jäähallissa. Ritva oli tapahtumassa yhdessä uskovan ystävänsä, Aila Arajuuren, kanssa. Ritva kertoi, että hän rukoili jotenkin näin: "Rakas Jumala, tässä olisi minun elämäni.. jos se vain Sinulle kelpaa.." Aila totesi välittömästi: "No niin. Annettu on, etkä takaisin saa."
 
Vaikka tuossa edellä kirjoitetussa oli vähän Ailan huumoriakin, siinä on myös suuri hengellinen opetus. Kun olemme antaneet elämämme Jumalan johdatukseen, Hän pitää meistä huolen. Ja ohjaa ja johdattaa.
 
Me olemme monessa tilanteessa kuin Vanhan Testamentin Job. Kun Job oli koettelemusten keskellä, hän piti Jumalalle laajan selvityksen siitä, miten hän oli oikeassa. Mutta kuten tiedämme, valitettavasti Job oli sokea omalle tilanteelleen. Niin kuin usein mekin. Me kuvittelevamme näkevämme oikein, mutta emme sittenkään niin tee. Pitää tapahtua jotakin sellaista, että silmämme ja korvamme aukeavat.
 
Meillä niin kuin monella muullakin on varma käsitys siitä, minkälainen uskovan elämä on. Jos elämämme ei sitten olekaan sellaista, me vaivumme toivottomuuteen. Monesti syytämme vielä Jumalaakin kaikesta. Sielunvihollinen lisää vielä painetta ajatuksiimme.
 
Kun lapsi opettelee uimaan, hän voi polskia ja molskia kauhealla kiireellä. Uiminen on taitolaji. Samoin kuin kelluminen. Pitää vain yrittää olla tekemättä mitään. Kun sitten opimme uimaan ja kellumaankin, ihmettelemme, miten helppoa se on. Kuin ihme.
 
Uskossa on jotain samaa. Opettelemme luottamaan kaikkemme Jumalan varaan. Hänen varassaan, Hänen avullaan me selviämme. Jumala kyllä pitää omasta osuudestaan huolen. Kunhan me jätämme turhan polskimisen..
 
Jumala sallii omilleen monia vaiheita, jolloin Hän opettaa meitä kellumaan uskon varassa. Monesti Hän vie meidät yksinäisyyteen, jotta pystymme kuuntelemaan, keskittymään, rauhoittumaan. "Ne ihmiset, joita Jumala käyttää, saavat koulutuksen salatuissa kammioissa." Jumala kätki profeetan, ja aikanaan toi taas hänet esille." 1 Kun 17:3 "Mene pois täältä ja kätkeydy..." Vasta myöhemmin Jumala käski: 1 Kun 18:1 "Mene ja näyttäydy.."
 
Vuosia sitten löysin tekstin "Syrjään asetettu". Luin sen jälleen tänään. Tekstissä on rohkaisun sanaa meille.
 
"Älä pidä päiviäsi hukkaan elettyinä, kadotettuina. Sinulle tarjotaan elämäsi kuluessa monia mahdollisuuksia itsesi hillitsemiseen ja voittamiseen. Elämässä ei ole mitään suurempaa tehtävää kuin tämä, että voitat itsesi.
Minä asetan erilleen ne ihmiset, jotka suuresti haluavat heijastaa minun olemukseni kirkkautta oman elämänsä kautta. Asetan heidät syrjään siitä syystä, että on olemassa vaara, että he ihmisjoukossa, keskellä väen paljoutta, antavat omalle vanhalle olemukselleen uudestaan yliotteen. Sinunkin täytyy vetäytyä joksikin aikaa erämaahan. Sinun täytyy viipyä siellä siihen saakka kunnes opit tuntemaan itseäsi ja opit voittamaan oman itsesi.
Minä olen sinun opettajasi. Sinä opit paljon. Tule minun kanssani erämaahan ja lepää hieman."
 
Muistan vuosien takaa tarinan eräästä insinööriajosta Forssassa. Nuori tyttö oli inssissä. Hän oli pysähtynyt kolmion taakse odottamaan, milloin voi ajaa päätielle. Tyttö odotti ja odotti eikä rohjennut lähteä eteenpäin.. Vieressä istuva katsastusmies kysyi lopulta tytöltä: "Oletko vuokrannut tontin tästä risteyksestä?" Katsastusmies antoi vihjeen, että tyttö voisi jo rohkaistua menemään eteenpäin.
 
Uskon, että meille on helpompi mennä eteenpäin kuin pysyä paikallamme. Heinrich Waggerl kirjoittaa upeasti: "Älä ajattele liian vähän itsestäsi. Ethän sinä voi tietää, mitä Jumala on sinusta tekevä, mutta sinä saat katsoa Häneen päin kärsivällisenä, iloisen tyynenä. Ja kun me kerran kohtaamme Jumalan rakkauden, emme enää edes muista ahdistavia kysymyksiämme, koska kaikki on kirkasta."
 
Juuri tänään Jumala rohkaisee Sinua. Ehkä olet ollut paikoillasi jo pitkän aikaa. Ehkä hiljaisuutta/tapahtumattomuutta on kestänyt niin kauan, että kuvittelet Jumalan unohtaneen Sinut jo kokonaan. - Ajoin kerran moottoritietä Helsingistä kohti Lahtea. Jossakin Mäntsälän kohdalla näin moottoritien toiselle puolelle pysähtyneen auton. Auton lähellä pientareella oli nuori pariskunta, lapsia ja vanha mummo. Käännyin seuraavasta liittymästä ympäri ja pysähdyin perheen kohdalle. Kuskina toiminut nuori nainen sanoi ensimmäiseksi: "Ainakin 200 autoa on ajanut ohi!!" Meistäkin voi tuntua ihan samalta - satoja on mennyt jo ohi pysähtymättä.
 
Eräs Jumalan suurista ihmeistä Vanhassa Testamentissa on kerrottu 2. Mooseksen kirjassa. 14. luvussa.
 
"Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille." 2 Moos 14:13. Teksti asettaa meidät lupauksen eteen. Israel oli ollut orjakansana Egyptissä. Herra lähetti Mooseksen kansan vapauttajaksi. Syntyi ankara valtojen taistelu. Faarao ja Mooses seisoivat vastakkain, ja viimeiseen saakka faarao piti puoliaan. Lopulta Herra sai voiton. Kaikki Egyptin esikoiset surmattiin. Ja nyt egyptiläiset suorastaan ajoivat israelilaiset luotaan. Vietettiin ensimmäinen pääsiäinen. Kupeet vyötettyinä ja sauva kädessä odotettiin vain lähtömerkkiä. Ja kun se kajahti, lähdettiin riemuiten liikkeelle. Mutta faarao katui sitä, että päästi kansan ja niin hän lähti ajamaan takaa aseetonta orjakansaa. Israel seisoi Punaisen meren rannalla. Takana olivat faaraon sotajoukot. Varma tuho näytti olevan edessä.
 
Silloin Herra tarttui asiaan. Tapahtui ihme. "Jumalan enkeli, joka oli kulkenut Israelin edellä, siirtyi kulkemaan heidän takanaan; ja pilvenpatsas siirtyi heidän edeltänsä ja asettui heidän taaksensa ja tuli egyptiläisten joukon ja Israelin väliin."
 
Näin kuvaa Raamattu tapauksen, jolla oli ratkaiseva merkitys Israelin kansan elämässä. Herra teki ihmeen ja pelasti aseettoman joukon mahtavan faaraon käsistä. Ajatelkaamme tilannetta Punaisen meren rannalla. Uskoa oli kysytty kansalta, kun se lähti liikkeelle, mutta kansan usko ei vedä vertoja Mooseksen uskolle tuona hetkenä. Edessä meri. Takana Egyptin armeija. Ehdoton tuho uhkaamassa. Ja silloin tämä suuri mies sanoo: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä teille antaa.. Herra sotii teidän puolestanne ja te olkaa hiljaa."
 
Olkaa hiljaa. Nyt Herra toimii. On hetkiä jolloin on rukoiltava. Ja on hetkiä, jolloin on mentävä eteenpäin. Jos Mooses olisi vain rukoillut, olisi tuhouduttu. Oli lähdettävä liikkeelle, mentävä suoraan mereen. Miten ihme tapahtui, on oikeastaan sivuseikka. Kansa käveli kuivaa meren pohjaa myöten toiselle rannalle. Egyptiläiset tulivat heidän perässään ja hukkuivat. Seisotko sinä ehkä parhaillaan Punaisen meren rannalla? Useat meistä ovat siellä seisoneet ja tulevat vielä ehkä monta kertaa seisomaan. Tie on tukossa. Ei pääse eteenpäin, ei taaksepäin eikä sivulle. Tuolla paikalla uskoa koetellaan. Vain yksi tie on auki. Ja siihen tiehen on turvauduttava. Tie ylöspäin on auki! Kaikki omat mahdollisuudet ovat lopussa. On turvauduttava Jumalaan. Tällaiset hetket ovat suuria armon hetkiä." (tekstilainaus; kirjoittaja tuntematon)

Missä tällä hetkellä oletkin, tiedä, ettet ole yksin. Sinun Herrasi on Sinun kanssasi. Tunne, miten Hän laittaa haavoitetut kätesi yllesi ja siunaa Sinua. Luota siihen, että Hän tulee johdattamaan Sinua tästä hetkestä eteenpäin. Jos on tarvis, Hän halkaisee meren Sinun edestäsi. Jos on tarvis, hän siirtää vuoren tieltäsi. Mutta mikä tärkeintä.. Hän on kanssasi kaikki tulevat päivät ja vaiheet. Luota vain Häneen.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


Tosi kiva nähdä taas!!!

Tervehdys! On kulunut lähes vuosi edellisestä kirjoituksestani tänne kotisivuille. Vaikka olen ollut eläkkeellä jo useamman vuoden, tämä vuo...