Olen aiemmin kirjoittanut Sinulle, miten olen viime kuukausina tutkinut oman kotikyläni historiaa. Lähes sata vuotta sitten Tammelassa oli 1000 venäläistä sotilasta tekemässä linnoitustöitä. Pelättiin hyökkäystä silloin vielä Venäjälle kuuluneen Suomen alueelle ja varauduttiin sitä varten. Kaivettiin mm kilometrikaupalla juoksuhautoja joissa sotilaat saattoivat väijyä maaston suojassa. Kotikylässäni näitä juoksuhautoja on muutama kilometri.
Jo lapsuudesta muistan kaksi korsua, jotka poikien kanssa löysimme. Muutama päivä sitten kuljin pitkän matkan harjuja pitkin kameran kanssa. Ja kuinka ollakaan, löysin toisesta korsusta vielä vanhojen hirsien jäänteitä. Tämän tekstin alussa oleva valokuva on tältä paikalta. Kuvasta ei pysty päättelemään, että tuo korsu on ollut tosi syvässä kuopassa isojen puiden ympäröimänä. Lähimpään tiehen on ollut matkaa useita satoja metrejä. Korsussa on tarvittaessa voinut olla piilossa pitkiäkin aikoja kenenkään sitä havaitsematta.
Ilman paikallistuntemusta tuota korsua ei ulkopuolinen löydä. Lisäksi luonto on muovannut maisemaa niin, ettei muutaman vuoden päästä korsusta ole mitään jäljellä. Jos katsot kuvaa sen keskikohdasta vähän ylöspäin, saatat huomata kohdan, jossa kahden hirsirivin päät näkyvät rinteessä. Hirsien välissä näkyy aukko (luolan suu), jonka joku eläin on kaivanut ja ajanut hiekan korsun pohjalle. Luolan suu on niin suuri, että minä olisin siitä lähes mahtunut sisään. Luolassa asuu kettu, mäyrä tai supikoira?
Me ihmisetkin piiloudumme joskus toisiltamme. Vaikka emme kenties kaiva itsellemme luolaa metsään, voimme muuten piiloutua. Vaikka omaan sydämeemme. Entinen työtoverini Erkki Leminen kirjoitti vuosia sitten seuraavan tekstin, jota olen usein lukenut:
"On hyvä, ettei ihmisen sisin ole avoimena kaikkien nähtävissä, etteivät uteliaat pääse sinne kurkistamaan ja arvostelijat lyömään. On kuitenkin vahinko, jos ihmisen sisimpään ei pääse kukaan. Aivan yksinäinen ihminen, jonka sisimmässä ristiriidat huutavat, on liian altis synkkyydelle ja epätoivolle."
Vuosia sitten eräs lähisukulaiseni sairastui vakavasti. Sairauden myötä hän menetti puhekykynsä muutamaksi viikoksi. Katsomassa käyneillä läheisillä oli tosi rankkaa, kun he näkivät tuon sairaalan sängyssä makaavan yrittävän sanoa heille jotakin kuitenkaan pystymättä siihen. Vain kyyneleet valuivat poskille. Sanoja ei tullut.
Psalmissa 139. kerrotaan Jumalan suuruudesta mm. näin: "..Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.."
Kaikkivaltias Jumala näkee Sinut siellä, missä juuri tällä hetkellä olet. Oletko vuoteeseen sidottu, oletko piiloutunut sydämesi kätköihin, oletko miljoonien kilometrien päässä yhdestäkään ihmisestä? Ja Jumala ei vain näe Sinua, vaan Hän on ihan lähelläsi. Ja Hän rakastaa Sinua.
Luin tänään vanhan norjalaisen kirjailijan kirjoituksen. Teksti oli hyvä ja rohkaiseva. Siksi kirjoitan sen Sinulle tähän.
"Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva." (Hepr. 11:8) Aabraham ei tiennyt, minne hän lähti. Ja kuitenkin hän lähti. Sillä Jumala oli niin käskenyt. Se on uskoa; sillä usko on kuuliaisuutta. Usko on kuuliainen tietämättä minkä tähden.
Sen, joka uskoo Jumalaa, ei tarvitse ymmärtää Jumalaa totellakseen Häntä. Hänen ei itsensä tarvitse nähdä keinoja ja mahdollisuuksia, hänen ei tarvitse tuntea Jumalan suunnitelmaa hänen tulevaisuutensa suhteen. Uskon on luottamusta. Se, joka uskoo Jumalaan, luottaa Häneen, ja jättää elämänsä ja tiensä Herran haltuun. Joka uskoo, jättää Jumalalle kaiken vastuun. Koko hänen oma vastuunsa on siinä, että hän tottelee ja jättää kaiken muun Jumalan käsiin."
Voit ehkä olla vankina omassa kodissasi, omassa sydämessäsi monien lukkojen takana. Mutta nyt Jumala kutsuu Sinua lähtemään ulos vankilastasi. Seuraamaan Häntä. Sielunvihollinen yrittää kertoa, ettet ikinä pääse vapaaksi ja ettei kukaan voi auttaa. Mutta Jumala voi! Hän herätti kuolleista oman poikansa. Tällä samalla voimalla Hän pystyy auttamaan Sinut vapaaksi. Muistelen oman elämäni vankiloita, joista Jumala minut vapautti. Itse en sitä voinut tehdä. Ja tänään voin todistaa Sinulle, että Hän voi. Jumala ojentaa kätensä puoleesi. Tartu siihen. Ja Sinä saat avun.
