tiistai 6. marraskuuta 2012

Salaiset varastohuoneet

Eräs ystäväni kertoi minulle, että hänen elämässään joka rintamalla taistellaan: töissä, kotona, ihmissuhteissa.. Ystäväni sanoi myös, että olisipa edes yksi elämänalue, joka olisi jotenkin kunnossa! Tällainen elämä rasittaa, varsinkin jos sitä jatkuu vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Ystävänpäivä muistuttaa meille, kuinka upea juttu onkaan, jos meillä on yksikin ystävä, joka suostuu olemaan rinnallamme tässä kaikessa. Walter Winchell on kirjoittanut asiasta: ”Tosi ystävä kävelee sisään silloin, kun koko muu maailma kävelee ulos.”
 
Jos ystävyys on jo tällaista, Jumalan rakkaus on jotakin vielä paljon enemmän. Minusta tästä rakkaudesta kertoo upeasti mm. Niilo Tuomenoksan tekemän vaellusvirren sanat: ”Sä suostut mahdottoman, mun luona asumaan ja aivan tällaisena mua kaikess´ kantamaan. Et väsy, vaikka usein mä väsyn kokonaan; Sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.” Ei vain niin, että Jumala suostuu olemaan rinnallamme! Hän haluaa myös tuoda apunsa meille, jotta elämämme voisi selkiintyä.
 
Anna-Mari Kaskinen on yksi Suomen tunnetuimmista lauluntekijöistä. Anna-Mari asuu Lohjalla, Vivamon toimintakeskuksessa. Muistan lähtemättömästi erään hänen kirjoituksensa SANA-lehdessä kesältä muutaman vuoden takaa. Siinä eräällä arjen esimerkillä kuvataan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Kirjoituksen otsikko on "Salaiset varastohuoneet".
 
Yhteisöömme (Vivamo) saapui nainen, joka pyysi lupaa päästä tekemään talkootöitä. Ohjasimme hänet notkuvien marjapensaiden ja kirsikkapuiden ääreen ja kohta astia toisensa jälkeen täyttyi elokuun sadosta. Lopulta kaikki marjat oli poimittu. Nainen kysyi, mitä hän seuraavaksi saisi tehdä. Muistin varaston, joka oli täynnä rojua: paperia, leluja, kangaspakkoja ja äänentoistolaitteita. Sen siivoaminen oli ollut listalla jo pitkään, mutta tavaroiden vyöry lannisti yrittäjän jo alkumetreillä. Sinne ei hevillä veisi ketään vierasta. Mutisin naiselle jotain varastohuoneesta, mutta arvelin, että se olisi hänelle liian raskas pala. Nainen halusi ehdottomasti nähdä varastohuoneen. Avasin empien oven ja katsoin anteeksipyytävästi vieraaseen odottaen hänen kääntyvän kannoillaan.
 
"Voi, olen nähnyt paljon pahempaakin!" hän huudahti herttaisesti. "Jumala johdattaa minut yleensä aina tällaisiin tehtäviin! Välillä saan tehtäväkseni siivota kokonaisia taloja. Hän on järjestyksen Jumala. Kun luon järjestystä ympärilleni, palvelen samalla häntä. Tämä on parasta työtä mitä saatoitte minulle antaa." Kuuntelin hämmentyneenä. Keskellä tavararöykkiöitä hän tarttui lempeällä tavallaan arkaan ja kipeään asiaan. Ajattelin elämän salaisia varastohuoneita, paikkoja, joissa säilytetään menneisyyden painolastia: petettyjä lupauksia, selvittämättömiä ihmissuhteita, kesken jääneitä tehtäviä, epäonnistumisia. Paikkoja, joita ajatellessa pala nousee kurkkuun ja tekee mieli teljetä ovi visusti kiinni, vaikka huone pullistelee tavaran paljoudesta.
 
Myöhemmin samana päivänä hiivin katsomaan, mitä vieraamme oli saanut aikaan: resuinen romuvarasto oli muuttanut täydellisesti muotoaan. Jokainen tavara oli löytänyt paikkansa, ahtauden sijaan oli saapunut väljyys, yksittäiset tavarat oli aseteltu niin, että huone näytti suorastaan kodikkaalta.
 
 
Tällaistako on armo? Joku astuu elämäni tunkkaiseen varastohuoneeseen syyllistämättä, kauhistelematta.. Joku siirtää laiminlyödyt ja hukkaan heitetyt palaset hellästi oikeille paikoilleen, luo sisälle tilaa, niin että vihdoinkin voin hengittää vapaasti.”
Uskon, että em. juttu rohkaisee meitä luottamaan enemmän asioitamme Jumalan hoidettavaksi. On asioita, joille me emme kertakaikkiaan voi mitään.
 
Raamattu on hyvä kirja. Sieltä löytyy monia rohkaisuja uskolle. Yksi sellainen on Apostolien tekojen 12. luvussa. Siinä kerrotaan, miten Pietari oli vangittu odottamaan tulevaa oikeudenkäyntiä. Seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. Pietari nukkui vankilassa kahden sotilaan välissä sidottuna kaksiin kahleisiin, lisäksi vankilan ovella olivat vartiomiehet. Yht´äkkiä enkeli ilmestyi Pietarille ja herätti hänet. Samaan aikaan kahleet irtosivat! Enkeli johdatti Pietaria ulos vankilasta, mutta Pietari kuvitteli näkevänsä näkyä.. Enkeli vei Pietarin ulos niin etteivät vartijat huomanneet. Vankilan ovet aukesivat itsestään ja yht´äkkiä enkeli olikin poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys. Jumala oli auttanut hänet vapauteen!!
Pietari riensi ystäväperheen kotia kohden, jossa juuri samaan aikaan oli paljon väkeä rukoilemassa. Pietari kolkutti talon ovelle ja palvelustyttö tuli avaamaan. Tunnettuaan Pietarin äänen palvelustyttö ilahtui niin, että hän unohti avata portin ja riensi kertomaan asiasta rukoilijoille. Rukoilijat eivät uskoneet tytön kertomusta, että Pietari oli tullut! Kun Pietari kolkutti kolkuttamistaan, he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet. Silloin Pietari kertoi heille, miten Jumala oli hänet vapauttanut.
Minusta tuon jutun yksi ”hauskuus” on se, että kaikkien mukana olevien oli vaikeata ensin uskoa, että Pietari oli todella vapautettu, vaikka juuri sitä jatkuvasti rukoiltiin!
 
Mekin saamme tänään iloita siitä, että Jumala, jota voimme rukoilla vaikka juuri nyt, on jo luonamme! Saamme kertoa Hänelle kaikki ja Hän auttaa! Ehkä Hän haluaa yllättää meidät juuri tänään sanomalla: ”Tässä olen, juuri sinua varten! Sinä saat olla vapaa!” Eikö ole mahtava uutinen, Sinulle ja minulle?!
 
En kirjoittaisi Sinulle tätä tekstiä, ellen itse olisi kokenut, miten Jumala tuli avukseni. Selvittämään minun elämäni sotkut. Sellaista on armo. Apu, jonka Jumala antaa meille lahjaksi.
Viime sunnuntain Forssan Lehdessä oli entisen työtoverini kuolemanilmoitus. Minua pari vuotta nuorempi. Ei oltu nähty yli 30 vuoteen. Mitä hänelle lie tapahtunut? Kaksi lasta jäi kaipaamaan rakasta äitiään. Niin ilmoituksessa luki. Jotenkin olen tuota työtoveria ja hänen kuolemaansa paljon ajatellut. Koskaan ei tiedä, milloin meidän aikamme koittaa. Vaikka menneessä on monta asiaa, mille emme enää voi mitään, tänään voimme rukoilla Jumalaa avuksemme. Hän lupaa johdattaa meitä koko loppuelämän, oli sitä sitten miten paljon tai vähän tahansa. Ja Hän antaa rauhan.
 
Rukous on ihmeellinen lahja. Mahdollisuus pitää yhteyttä Jumalaan. Mahdolli-suus kertoa Hänelle läheisistä ihmisistä. Juuri tällä hetkellä, kun tätä viestiä kirjoitan, rukoilen Sinun puolestasi. Rukoilen, että Jumala auttaa Sinua siinä elämäntilanteessa, jossa nyt olet. Kun luovutamme elämämme ohjat Hänelle, saamme sydämeemme rauhan. Asiat alkavat järjestyä. Huikea mahdollisuus, ihmeellinen lahja.