maanantai 13. syyskuuta 2021

Kivet huutavat


Tervehdys viestini lukija siellä kaukana jossakin!

Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Tämä vuosi on minulle ollut monella tavalla erilainen menneisiin vuosiin nähden. Vaikka olen eläkkeellä, minulle on siunaantunut muutamien päivien tai viikkojen projekteja, jotka lähes kaikki ovat liittyneet seurakuntaan, historiaan, arkistoihin. Suurimmat löydöt olen tehnyt varmaankin kotiseurakuntani historiaan liittyen. Keväällä kirkon sakastista löytyi pahvilaatikollinen vanhoja asiakirjoja, jotka järjestin keväällä. Huomenna lähden viemään nuo paperit arkistoon Hämeenlinnaan. Vanhin yksittäinen asiakirja on vuodelta 1752. Mukana on myös muutamia ensimmäisiä suomenkielisen Raamatun sivuja. 

Seurakunnan vanhaan historiaan tutustuminen on ollut hyvin antoisaa. Satojen vuosien historiassa näkyy Jumalan uskollisuus ja rakkaus. Ilman noita menneitä sukupolvia, jotka välittivät evankeliumia eteenpäin en minäkään tänään uskoisi Jumalaan ja kirjoittaisi Sinulle. 

Luukkaan 19. luvussa kerrotaan, miten Jeesus on ratsastamassa aasilla kohti Jerusalemia. "Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnetta, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat". 

Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

Fariseukset pyysivät Jeesusta vaientamaan omat kannattajansa. Jeesuksen vastaus sopii hyvin meidänkin aikaamme. Jos Jeesukseen uskovat ovat hiljaa, hän saa vaikka kivet huutamaan. Hän on Kaikkivaltias. Runsas viikko sitten ymmärsin kivien huutavan. Ilta-Sanomien tunnettu kolumnisti ym, Jyrki Lehtola, kirjoitti tekstin, joka ainakin minua puhutteli väkevästi.


"Jumalan avoin kirje kirkolle – sekoititte uskon, seksin, rahan ja television”

Alun vainoista selvittyänne aloitte vainota muita, ja se jatkuu edelleen, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

Terppa, alamaiseni uskossa, Jumala täällä!

Mikä on ollut meininki omasta mielestänne? Toisaalta maailma on maallistunut ja te olette yrittäneet maallistua mukana ollaksenne olemassa, toisaalta maallistumisenne on sellaista, että olisi kannattanut jäädä harhailemaan pimeille käytäville, jonne kukaan ei näe.

Siihen nähden, että uskon oli tarkoitus liittyä jotenkin armoon, teitä kiinnostaa lähinnä seksi, juominen ja syöminen, raha sekä keskinäinen riitely.

Itseäni saan kaikesta syyttää.

Kalat, linnut ja oravat luodessani keskityin, mutta teidät luodessani taisin olla huolimaton, kun ajattelin, että projekti kusee kuitenkin.

Ja niinhän siinä kävi. Alun vainoista selvittyänne aloitte vainota muita, ja se jatkuu edelleen.

Nyt kun kirkon merkityksestä on kadonnut iso siivu, vainoatte tosin lähinnä toisianne. Minun sanani lukemisen sijaan lähiluette toistenne ravintolakuitteja, ja uskonriidat ovat juopuneiden huutoa siitä, kuka tilasi kenen rahoilla toisenkin Chablis-pullon.

Sen toisen pullon juotuanne te sitten soperratte lempiaiheestanne seksistä niin kuin 14-vuotias moponvirittäjä kaveripiiriä etsimässä. Kuka saa olla kenenkin kanssa, mitä minä siihen sanoisin, laskuhumalaiset sekundapirut etsimässä Raamatusta sanaa ”homoavioliitto”, luulisi tuon kaiken jo kyllästyttävän, mutta toisaalta ihmiskunta kykenee kännissä vain toistamaan itseään.

Luulette olevanne valittuja. Kaiken tämän seurauksena te menetitte otteenne seurakunnasta, ja sitä ongelmaa te olette yrittäneet ratkaista hävittämällä minusta loputkin ja kohdistamalla kameran itseenne.

Teille ei riittänyt harhanne siitä, että luulette olevanne Jumalan valittuja. Te halusitte televisioon, josta teitte uuden taivasten valtakunnan.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo ilakoi ruudussa ne vuodet, jolloin olisi ollut aikaa syventyä sanaani ja poistui vasta, kun ravintolakuitteja ja valheita alkoi tupsahdella julkisuuteen siihen tahtiin, että oli paras piilottaa pää viinilasiin kotioloissa.

Seuraavaksi te sekoititte uskon, seksin, rahan ja television.

Jopa minä olin hetken, että mitä aktuaalista v…., kun seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen nousi Helsingin Paavalinkirkon saarnastuoliin mainostamaan ohjelmaa Ensitreffit alttarilla, jossa luomakunnan kruunut tapaavat toisensa ensimmäisen kerran naimisiin mennessään voidakseen vuoden kuluttua ilmoittaa, että liitto ei toiminut, en millään ymmärrä.

Lopunaikojen tv-pappi, Paavalinkirkon kirkkoherra Kari Kanala selitti seksiterapeuttia saarnastuolissaan sillä, että ”tämä tällainen mataloittaa kirkon kynnystä. Meillä on pidetty täällä muun muassa futis-, lätkä- ja muita kulttuuritapahtumia”.

Ei se mitään kynnystä mataloittanut, vaan kirkkoa, minua ja uskoa.

Jos joku vielä kysyy ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”, Kari Kanala vastasi siihen juuri.

Jeesuksen tulemus lähestyy sanoi maailma ympärillämme mitä tahansa. Luukkaan evankeliumin 12. luvussa Jeesus antoi ohjeita odottamiseen:

"Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.
 
Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?" Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: Hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: "Herrani tulo viivästyy", ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itsensä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.


Viime kesänä minulla todettiin vaikea uniapnea, josta Sinulle aiemmin kirjoitinkin. Joka yö käytän cpap-laitetta, joka varmistaa, että hengitys toimii nukkuessani. Varmaankin em. taudista johtuen olen huomannut hengästyväni tietyissä rasitustilanteissa. Hengitystäni on tutkittu ja keuhkolääkäri määräsi minulle hoitavaa astmasuihketta kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen lääkäri arvioi tilanteen ja tarvittaessa kirjoittaa lähettee kardiologisiin tutkimuksiin.

Tasan viikko sitten valmistauduin opastamaan kahta bussilastillista väkeä läheisessä Kansanpuistossa. Aamusta lähtien olo oli sen verran hankala, että jo mietin koko opastoiminnan lopettamista. Opastus on ollut minulle harrastus yhdeksän vuotta. Olin lopulta opastuspaikalla jo puolta tuntia ennen sovittua ajankohtaa. Sitten sain soiton matkan järjestäjältä, että ryhmät ovat myöhässä. Aikataulu meni niin tiukaksi, että en ehtinyt pitää omaa osuuttani ollenkaan. Jollain tavalla tuli mieleeni vanha juttu koulun joulujuhlasta. Kesken juhlaa joulupukki astuu saliin ja sanoo: "Piip". Sitten pukki lähti pois. Opettaja sanoi juhlaväelle: "Oli se kiva juttu, kun joulupukkin kävi täällä piipahtamassa."

Muistan vuosia sitten, kun nyrjäytin nilkkani ja olin muutaman päivän sairaslomalla. Jouduin käyttämään sauvoja jonkun aikaa. Eräs sukulaismies totesi minulle "asiantuntevasti", että ei tuota tapausta (nyrjähdystä) saa nyt hengellistää! 

Minusta hengenahdistus, puristus rinnassa tai mikä tahansa nyrjähdys voi olla myös hengellinen kokemus. Muistan vuosikymmeniä sitten, kun olin tulossa Raamattuopiston miestenpäiviltä vanhan uskovan miehen kanssa. Tuo mies sanoi siinä matkan aikana suuren hengellisen totuuden, jonka olen muistanut tähän päivään asti: "Yksi puristus rinnassa opettaa miestä paljon enemmän kuin monien hengellisten kirjojen lukeminen." Kun kipu koskettaa meitä itseämme, se on paljon uskottavampi kuin esim jonkun toisen kertoma tapaus.

Minulle tuo lause muuttui eläväksi todellisuudeksi viikko sitten. Älykännykkä ja tietokone ilmoittavat välillä, että uusi päivitys olisi saatavilla. Ajankohdan voi usein itse valita. Huomasin, että tuo kokemani tilanne oli minulle kuin hengellisten(kin) asioiden uudelleenpäivitys. Elämässä ei mikään ole niin tärkeätä kuin että yhteys Jumalan kanssa on kunnossa. Että on saanut syntinsä anteeksi.

Mietin loppuelämääni. Päätin jättää tiettyjä asioita/tehtäviä kokonaan pois. Opastuksiakin teen hyvin harvakseltaan. Kävin äsken kotikyläni koulussa. Sovimme henkilökunnan kanssa kahdesta historiaopastuksesta, jonne kaikki koululaiset (+ osa henkilökuntaa) ensi viikolla vien. Kerron lapsille myös arkeologisista kaivauksista, joita kylässä on tehty vanhan kappelinpaikan löytämiseksi. Tällainen opastus on minulle itselleni lahja ja virkistys. 


Edellisen postauksen jälkeen sain viestin (minulle tuntemattomalta) uskovalta mieheltä, joka kertoi, että rukoilu on hänelle tosi vaikea asia. Vaimo haluaisi rukoilla yhdessä. Mies välttelee asiaa, eikä ymmärrä miksi tämä asia on hänelle niin vaikea? Viesti päättyy puhuttelevaan lauseeseen: "En vain jaksa uskoa, että kukaan kuuntelee minua, edes Jumala."

Monet rukouksen opettajat käyttävät rukouksesta vertausta, että se on kuin sielun hengitystä. Silloin, kun hengitys toimii normaalisti, sitä ei edes huomaa. Kun hengitykseen tulee ongelmia, sen huomaa tosi nopeasti. KRS:n työssä ehdin pitää lukuisia rukouskursseja. Raamatun sanan pohjalta tehtyä materiaalia käytiin yhdessä läpi. Kurssin aikana myös "harjoiteltiin" rukousta. Näin monien löytävän rukouksen uudella tavalla, kun yhdessä oltiin sanan äärellä. 

Jos ajattelen omaa rukouselämääni, siihen on liittynyt hyvinkin monenlaisia vaiheita, aivan kuten elämääni muutenkin. Minulle varsinkin ääneen rukoileminen oli alussa tosi vaikeata. Kuvittelin, että rukous on vähän kuin "puhe" muille paikalla olijoille. Rimakauhu oli kova. Pelkäsin muiden huomaavan, etten minä ole hengellinen tyyppi ollenkaan. Kaikki tämä oli jälkeenpäin ajateltuna väärinkäsitystä. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Ei hengellisiä puheita toisille rukoilijoille. Eräässä rukouskoulutusillassa illan vetäjä sanoi, että nyt rukoillaan vain yhden lauseen rukouksia. Esim. "Herra, siunaa lapsiani." "Herra, kiitos elämän lahjasta." - Kukaan ei tiennyt, että tuolloin rukoilin ensimmäisen kerran ääneen. Vähitellen rohkeus lisääntyi.

Yksi keskeinen löytö itselleni oli seuraavan kirjan lukeminen. Erityisesti se kappale, jossa kerrottiin, miten hengelliselle elämälle säännöllinen Raamatun lukeminen on tärkeätä. Jollakin käsittämättömällä tavalla asian ymmärsin ja se painui sydämeeni.


Tuota Uuden Tien kustantamaa kirjaa löytyi äsken divarista ainakin yksin kappale seitsemällä eurolla. Hengellinen tankkaus vaikuttaa rukoukseen. Rukous on seurausta yhteydestä Jumalaan. Jo edesmennyt lehtori esirukoilija Ulla-Christina Sjöman sanoi kauan sitten ohjeeksi uskoville: "Syö enemmän (Raamatun sanaa), niin voit paremmin." Monet uskovat ovat selvästi aliravittuja. Tankkaus ei toimi. On kirjoitettu myös lukuisia hyviä rukousoppaita, mistä jollekin voi olla apua. Moni käyttää myös rukouskirjojen valmiita rukouksia. 

Uskon vahvasti myös siihen, että sielunhoito ja ripittäytyminen voivat auttaa ja vapauttaa hengellistä elämäämme. Niin monelle on tullut se käsitys, että uskovan pitää olla ongelmaton ja pyhä melkein heti uskon kirkastuttua. Evankelista Kalevi Lehtinen sanoi kauan sitten, että olisi hyvä, jos jokaisen uskovan kaulassa riippuisi lappu, jossa olisi teksti "rakenteilla". - Silloin muut ja minä itsekin muistaisin, että olen matkalla ja kasvamassa. Vasta perillä olen valmis ja pyhä.

Vielä yksi asia tulee mieleeni. Voimme rukoilla toisten puolesta. Jos kuulumme johonkin rukous- tai Raamattupiiriin, voimme pyytää toisten esirukousta. On myös lukuisia paikkoja, jonne voimme esirukouspyyntöjä jättää ja lähettää. Olen tehnyt niin lukuisia kertoja omien ja toisten aiheiden puolesta. Rukous on ojennettu käsi, johon tarttua. 

Lainaan vielä Luukkaan evankeliumin tekstiä, jossa Jeesus opettaa meille pyhää huolettomuutta ja luottamusta. Rukouksen kuuleminenkaan ei ole kiinni meidän tunteistamme, vaan Sanan lupauksista. 
"Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta? Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkää korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.

Käytän esirukousvihkoa joka päivä, jotta muistan rukoilla tärkeiden asioiden ja ihmisten puolesta. Siellä  on kohta, jossa Sinäkin olet mukana. Rukoilen jatkuvasti kaikkien Teidän puolestanne, jotka kotisivuja luette. Jumalan turviin saadaa jättää itsemme ja kaikki rakkaamme. Herra on lähellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kivet huutavat

Tervehdys viestini lukija siellä kaukana jossakin! Toivottavasti olet jaksellut hyvin? Tämä vuosi on minulle ollut monella tavalla erilainen...