tiistai 17. maaliskuuta 2020

"Rakas Jumala, siunaa äitiä ja isää ja minua. Ja pidä huolta myös itsestäsi. Sillä jos Sinulle sattuu jotakin, me kaikki olemme hukassa." - (erään lapsen iltarukous)

Jos Sinulle sattuu jotakin, me kaikki olemme hukassa. Yllättäen elämme aikaa, jollaista emme koskaan aikaisemmin ole eläneet. Emme myöskään tiedä, mitä tulevina viikkoina ja kuukausina tulee tapahtumaan meille ja meidän läheisillemme, koko maalle ja maailmalle. Mutta on yksi, joka tietää ja hallitsee tätä maailman kaikkeutta tälläkin hetkellä - Vapahtajamme, Jeesus. Hänelle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Hän puhuu tavalla ja toisella, sitä vain ei aina huomata. Maailmanlaaja korona laittaa monet toiminnot pysähtymään. Ja miettimään, mitä oikein tapahtuu ja minne ollaan menossa. 
 
Erään seurakunnan Jumalanpalveluksessa oli mukana vanha mummo. Kun pappi sanoi saarnassa Jumalan nimen, mummo kumarsi syvään. Siinä ei mitään, mutta kun pappi sanoi sielunvihollisen nimen, mummo kumarsi syvään silloinkin. Tilaisuuden loputtua pappi meni mummon luo juttelemaan. Hän kysyi, miksi mummo kumarsi sekä Jumalan nimen kohdalla että sielunvihollisen nimen kohdalla? Mummo sanoi, että kun hän ei ole ihan varma, kummalle puolelle hän kuoltuaan joutuu, hän haluaa olla väleissä kummankin kanssa.
 
Birgitta, eli pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerin tytär oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan birgittalaisjärjestön perustaja. Hän oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös poliittinen vaikuttaja. Hän oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen. Hän on myös Pohjolan ainoa naispyhimys. Birgitta syntyi perimätiedon mukaan 1303 Ruotsissa. Raskaana oleva äiti, Ingeborg, pelastui myrskystä ja seuraavana yönä hän näki näyn, jossa olento sanoi hänen pelastuneen kohdussaan olevan lapsen vuoksi. Birgitan synnyinyönä lähistöllä asuva pappi sai näyn, jossa Neitsyt Maria sanoi kirja kädessään: "Birger Perinpojalle on syntynyt tytär, jonka ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa."
 
Birgitta vaikutti koko Euroopan hengelliseen elämään monin tavoin. Birgitan kaavailema luostari perustettiin vasta hänen kuoltuaan ja vihittiin vuonna 1384. Birgittalaisluostareita on nykyään eri puolilla maailmaa. Birgitalle on pyhitetty Suomessakin yksitoista kirkkoa. Minua lähinnä on Lopen vanha kirkko (35 km päässä).
Kirkkomme rukouskirjassa on säilynyt Birgitan rukous, joka sopii tähän aikaankin tosi hyvin, vaikka rukouksen kirjoittamisesta on aikaa vajaa 700 vuotta. "Oi Herra, tule pian ja valaise tieni. Niin kuin kuolevaiset ikävöivät, niin minä ikävöin Sinua. Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu sinun sallimattasi ja ettei mikään, minkä Sinä sallit, ole toivotonta. Oi Jeesus, Jumalan Poika, niin kuin Sinä vaikenit niiden edessä, jotka sinut tuomitsivat, niin tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Vaarallista on viipyä, ja uskallettua on jatkaa matkaa, niin täytä minun ikävöimiseni ja näytä minulle tiesi. Minä tulen Sinun luoksesi, niin kuin sairas tulee lääkärin luo. Oi, Herra, anna minun sydämelleni rauha. Amen."
 
Viime vuosina olen kiinnostunut entistä enemmän varsinkin lähiseudun historiasta. Eipä silti, huikeata on ollut lukea myös pyhien ihmisten elämästä kauan sitten. Miten Jumala jo satoja vuosia sitten on auttanut niitä, jotka ovat häneen uskoneet ja häntä palvelleet. Martti Luther on sanonut mielenkiintoisen näkökulman Jumalan palvelemiseen. "Jumalaa voi palvella ei vain töin, vaan myös olemalla jouten ja lepäämällä." Mutta kuinka vaikeata sitä onkaan uskoa. Luin vuosia sitten Tapio Nousiaisen tekstin kiireisestä miehestä. Tilaisuuksia ja kokouksia oli paljon, kalenteri oli pitkälle tulevaisuuteen täynnä. Kun varauksia tuli yhä lisää, piti kalenterin rinnalle hankkia toinen kalenteri. Aikaa piti ottaa yhä enemmän myös yöstä. Unet jäivät vähiin. Kiireen orjuus ahdisti enemmän ja enemmän. Sitten teksti jatkui: ".. tuli sitten heinäkuun 24. päivän yö. Sinä päivänä Sinä, Jumala, olit merkinnyt minut omaan kalenteriisi. Sinä pysäytit minun kiireeni." - Mies sai vaikean sydänkohtauksen ja siihen loppui kiire. Kalenterit tyhjentyivät hetkessä. Oli aloitettava elämään opiskelu ihan alusta.
 
"Jumala lepäsi työstään. Siksi hän kutsuu meitäkin lepäämään omastamme. Mutta me vastustelemme. Lepo on vastoin odotuksiamme. Emme odota lepoa; odotamme saavamme luettelon vaativista tehtävistä, jotka meidän täytyy suorittaa. Elämme sen harhakuvitelman varassa, ettei meillä  ole minkäänlaisia rajoituksia. Emme kenties väitä olevamme kuolemattomia, mutta jos tutkii käyttäytymistämme, toimimme ikään kuin tarvitsisimme vähemmän lepoa kuin Jumala. Meidän tulee varata itsellemme aikaa ja tilaa levätä. Lepo johtaa iloon, koska se palauttaa meidät ennalleen. Se uudistaa meidät ja palauttaa voimavaramme. Kun lopetamme tekemisemme joksikin aikaa, aistimme avautuvat jälleen meitä ympäröivälle maailmalle. Lepo vapauttaa meidät olemaan sitä, mitä todella olemme." - Jumala loi ajan, muttei puhunut kiireestä mitään. Sen ihminen on keksinyt ja kehittänyt.
 
En tiedä, miksi korona-virus on meidän maailmaamme sallittu. Mutta se on saanut monet pysähtymään. Kun on pakko. Kauan sitten mietin oman elämäni kuvioita Raamatun äärellä. Löysin kohdan, joka silloin rohkaisi valtavasti: "Se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun (= Jumalan) tahdostani." Vaikka emme kaikkea ymmärrä, saamme luottaa Häneen. Hän tietää parhaiten. "Jos onnettomuuden jälkeen olet enemmän kuin ennen sitä, ei se ollutkaan onnettomuus."  Näin myös tämä koetus voivat Jumalan käsissä muuttua meidän parhaaksemme.
 
Muutama päivä sitten näin TV:stä erään dokumentin loppuosan. Dokumentti kertoi amerikkalaisen vankilan vangeista. Paikallinen sheriffi oli keksinyt idean auttaa näitä vankeja heidän toipumisessaan. Vankilan lähellä olevassa löytöeläintalossa oli paljon koiria, joille ei omistajia löytynyt. Koiria uhkasi lopetus. Sheriffi alkoi tuoda näitä lopetettaviksi määrättyjä koiria vankien hoidettavaksi ja koulutettavaksi. Yksi koira per vanki. Ja ihmeitä alkoi tapahtua. Vankien elämään tuli uutta sisältöä. Osasto rauhoittui ja väkivaltaisuus loppui. Vankeja ja koiria yhdisti tietyllä tavalla yhteinen kohtalo. Suurin apu koirista oli siinä, että koirat rakastivat vankeja vilpittömästi. Ne iloitsivat kohtaamisesta. Ne olivat läsnä. Ne eivät tuominneet eivätkä arvostelleet. Ehdoton ja hyväksyvä rakkaus sai ihmeitä aikaan. Eräs vankien ohjaaja kertoi, miten rankkaa vangille on se päivä, jolloin koira luovutetaan uudelle omistajalle vankilan ulkopuolelle. Monen vangin elämä ja elämänhallinta muuttui aikana, jolloin koirat olivat heitä "auttamassa".
 
Minulle tuo dokumentti oli tosi puhuttelevaa nähdä. Mietin sen nähtyäni, että noin siis rakkaus vaikuttaa. Ehdoton hyväksyvä rakkaus. Ja tuollaisella, vielä suuremmalla, taivaallisella rakkaudella Jumala minuakin rakastaa. Ja Sinua. Monena synkkänä päivänä voimme pitää itseämme kaikista kurjimpina koko maailmassa. Joku hengellinen ajattelija on sanonut, että "Jumala on kyllä tottunut toimimaan ja työskentelemään mahdottomien kanssa. Oikeastaan mahdottomat ovat Jumalalle parasta ainesta!" Siinä rohkaisun sana meille. Jumala jatkaa työtään meissä. Hänellä on jo valmis suunnitelma meitä varten. Ja se on hyvä. Huikea juttu, siis!

Lopettelen tällä erää. Toivon ja rukoilen Sinulle jaksamista ja varjelusta koronalta ja muilta taudeilta ja toipumista myös, jos taudit ovat Sinut tavoittaneet. Jumala on ihan lähelläsi. Älä siis pelkää. Kuuntele joskus https://youtu.be/8ajtftA2WJ8
 
Halutessasi jakaa rukousaiheita tms. tavoitat minut sähköpostilla: seppoweb54@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rukouksesi on kuultu!

  Tervehdys ystävä siellä jossakin!   Olen rukoillut Sinun puolestasi joka päivä. Jumala tietää, missä asut, missä ...