maanantai 23. maaliskuuta 2020

"Oletko havainnut, että Jumala monta kertaa menettelee Sinun kanssasi aivan päivänvastoin kuin odotit?" (Muroma)


Tervehdys Ystävä siellä jossakin!

Viime päivät ovat olleet monella tavalla puhuttelevia ja rankkoja. Varmasti niin Sinullakin siellä, missä olet. Korona puhuttelee koko maapalloa. Tautia on jo yli 180 maassa. Eilen sain parin mutkan kautta hyvin puhuttelevan viestin Italiasta. Tuon viestin lukeminen kosketti monella tavalla. Jaan sen Sinullekin tässä:

"Koskaan pimeimmissä painajaisissani en voinut kuvitella, mitä voisin nähdä ja kokea mitä sairaalassamme on tapahtunut kolmen viikon aikana. Painajainen jatkuu, virta muuttuu isommaksi ja isommaksi. Ensin tuli joitakin, sitten tuli kymmeniä ja sitten satoja ja nyt emme ole enää lääkäreitä, vaan meistä on tullut lajittelijoita liukuhihnalle ja päätämme kuka elää ja kuka lähetetään kotiin kuolemaan, vaikka kaikki nämä ihmiset ovat maksaneet veroja Italiaan koko ikänsä.

Kaksi viikkoa sitten, kollegani ja minä olimme ateisteja; se oli tavallista, koska olemme lääkäreitä ja meille kerrottiin, että tiede sulkee pois Jumalan läsnäolon. Nauroin aina vanhempieni kirkossa käymiselle. Yhdeksän päivää sitten 75-vuotias pastori tuli luoksemme; Hän oli ystävällinen mies, hänellä oli vakavia hengitysvaikeuksia, mutta hänellä oli Raamattu mukanaan ja hän yllätti meidät lukemalla Raamattua kuoleville ja pitämällä heitä kädestä. 

Olimme kaikki väsyneitä, lannistuneita, henkisesti ja fyysisesti uupuneita, mutta meille järjestyi aikaa kuunnella häntä. Nyt meidän on myönnettävä: me ihmisinä olemme saavuttaneet rajamme, yhä useampi ja useampi ihminen kuolee päivittäin ilman, että voimme tehdä mitään heidän hyväkseen. Olemme myös uupuneita, kaksi työtovereistamme on kuollut ja on toisia, jotka ovat saaneet tartunnan.

Tajusimme, että kun emme voi tehdä enempää, tarvitsemme Jumalaa ja aloimme pyytää Häneltä apua, kun meillä oli joitakin vapaita hetkiä; puhumme keskenämme emmekä voi uskoa, että olimme armottomia ateisteja, mutta nyt etsimme joka päivä rauhaa ja pyydämme Herraa auttamaan meitä ylittämään itsemme, jotta voimme hoitaa sairaita. 75-vuotias pastori kuoli eilen ja vaikka meillä oli täällä yli 120 kuolemaa kolmen viikon aikana ja olimme kaikki uupuneita, surun murtamia, hän oli onnistunut olosuhteistaan ja vaikeuksistamme huolimatta tuomaan meille rauhan, jota emme enää uskoneet löytävämme. Pastori meni Herran luo ja seuraamme pian perässä, jos tilanne jatkuu samanlaisena.

En ole ollut kotona kuuteen päivään, en tiedä milloin söin viimeksi ja tunnen arvottomuuteni maan päällä ja haluan käyttää viimeisen henkäykseni auttaakseni muita. Olen iloinen siitä, että olen palannut Jumalan luo, ollessani toisten ihmisten kärsimyksen ja kuoleman ympäröimä."
 
On helppoa uskoa Jumalaan silloin, kun kaikki on hyvin ja on terve. Mutta kun tulee koetuksen aikoja ja sairautta, huomaamme, miten vahvalla/heikolla pohjalla uskomme on. Mutta onko kuvamme uskosta ja hengellisyydestä oikea ja totta? Olenko uskovainen vain silloin, kun jaksan uskoa? Olenko uskovainen silloin, kun jaksan lukea Raamattua päivittäin ja rukoilla ja auttaa naapureita ja uhrata seurakunnalle..? Olenko uskovainen vain silloin, kun minusta tuntuu, että olen uskossa? 
 
Erkki Lemisen runo kuvaa hyvin ihmisen yritystä tulla uskovaiseksi tai olla uskovainen: ”Rakensin nojapuut silloin kerran. Nojasin parannukseen ja ihmisen muuttumiseen. Tein kaikki liikkeet ja käännökset normien mukaan. Tuli eteeni mutta: telineet pettivät. Pudotessani loukkasin lonkkani. Minä lopetan, tokaisin heti ja onnuin katsomoon. Ei, sanoi valmentaja, tässä on sinulle puut – nämä ristiin liitetyt, nämä Isän antamat ontuvan nojapuut.”
 
Tiedän vuosien kokemuksella, miten vaikeata on pystyä luottamaan, etten voi teoillani tulla pyhäksi. Ainoa mahdollisuus on armo. Eli uskon, että Jumala rakastaa ja auttaa minua vain sen tähden, koska Hän rakastaa minua. Ei sen takia, mitä pystyn tekemään tai miten hyvä olen. "Ihmisen osuus pelastuksessa on (usein vain) vastaan hangoittelu." - Siinä olemme olleet hyvin ansioituneita. Olemme yrittäneet itse, kun hän haluaa meitä auttaa ja johdattaa.
 
Viikonloppuna luin vanhan erään hengellisen kirjan tekstiä, joka voisi sopia meillekin juuri silloin, kun kipuilemme uskomme ja epäuskomme kanssa. "Jumala ei käske sinun olla voimakas ja rohkea, sillä Hänhän tietää heikkoutesi ja arkuutesi. Mutta Hän kehottaa sinua suloisesti: "Ole hiljaa ja tiedä, että minä olen Jumala!" Hudson Taylor (lähetystyön uranuurtaja) oli elämänsä viimeisinä kuukausina niin väsynyt, että kirjoitti rakkaalle ystävälleen: "Olen niin heikko, etten kykene kirjoittamaan, en lukemaan Raamattua enkä edes rukoilemaan. Voin vain levätä hiljaa Jumalan käsivarsilla, niin kuin pieni lapsi ja luottaa Häneen."
Tuo ihmeellinen Jumalan mies, joka oli ollut niin täynnä Jumalan Hengen voimaa, joutui fyysisen sairautensa ja heikkoutensa tähden tilaan, missä voi vain maata hiljaa ja luottaa. Tässä on kaikki, mitä Jumala sinuakin, rakasta lastaan, pyytää väsyneenä ja kärsimyksen poltteessa tekemään. Älä yritä olla voimakas. Ole vain hiljaa ja tiedä, että Hän on Jumala. Hän tukee sinua ja auttaa ahdistuksen läpi."
 
Rovasti Urho Muroma oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä hengellisiä vaikuttajia Suomessa. Muroma itse koki voimakkaan hengellisen herätyksen norjalaisen Albert Lunden evankelioimiskokouksessa Helsingissä syksyllä 1912. Tuohon aikaan Suomen kirkossa vieroksuttiin herätyskokoustoimintaa. Tällaisiin kokouksiin kuitenkin turvauduttiin, kun etsittiin apua kirkosta vieraantuneiden, työväestön, tavoittamiseen. Muromakin sain ensimmäiset kokemuksensa kiertävän evankelistan työstä nimenomaan tehdasseutujen evankelioimisessa, johon hän papiksi valmistumisensa jälkeen osallistui.
 
Muroma tuli 1910- ja 1920-lukujen taitteessa vakuuttuneeksi siitä, että vapaakirkollisten herätyskokoustoiminta saattoi paremmin auttaa ihmisiä kääntymykseen ja uskoon kuin luterilainen kirkko perinteisine jumalanpalveluksineen. Tästä lähti liikkeelle Muroman laaja evankelioimistoiminta vuosina 1921-1939, jolloin hän piti laajoja kokoussarjoja eri puolilla Suomea. Muroman toiminta veti puoleensa suuria kansanjoukkoja - varovaistenkin arvioiden mukaan kokouksiin osallistui runsaasti yli 100.000 kuulijaa.
 
Erkki Leminen, Urho Muroma ja Hilja Aaltonen ovat varmaankin ne kolme suomalaista hengellistä vaikuttajaa, joiden tekstejä olen lainannut kirjoituksissani eniten. Nämä kolme veteraania ovat "sanoittaneet" hengellisiä ilmiöitä/vaiheita niin, että niihin on helppo ollut liittyä. Tekstit ovat auttaneet ja rohkaisseet. Siksi niitä olen "jatkanut" eteenpäin.
 
Urho Muroma on kirjoittanut seuraavankin tekstin, joka sopii minusta tähän aikaan, jota nyt elämme: ”Oletko havainnut, että Hän monta kertaa menettelee sinun kanssasi aivan päinvastoin kuin odotit? Oletko kokenut, että Hän vastaa rukouksiisikin juuri niin kuin et olisi milloinkaan toivonut? Herra ”lähettää” sinulle sairauden kaikkein sopimattomimpana aikana. Hän särkee suunnitelmasi silloinkin, kun luulit toimivasi Hänen tahtonsa mukaan. Hän antaa sinun epäonnistua, vaikka luulit nimenomaan palvelevasi Häntä Hänen tahtonsa mukaisesti. 
Mutta ehkä asioiden täytyy mennä näin? Ehkä Herran tiehen kuuluu sekin, että sinun täytyy tulla aivan epätoivoiseksi omasta kristillisyydestäsi ja omasta elämästäsi. Herra tahtoo näyttää, ettei sinulla ole mitään kerskaamista. Sinun täytyy tulla köyhäksi ja voimattomaksi, jotta oppisit ymmärtämään, että koko elämäsi on pelkkää armoa ja että kun kerran kuolet, sinä kuolet armon varassa. Kaikki on Herralta.”
 
Aurinko paistaa ulkona, kun tätä blogi-tekstiäni lopettelen. Toivon ja rukoilen Sinulle voimia jättää itsesi Jumalan varaan. Muuta keinoa meillä ei ole. Jumala hallitsee tätä päivää ja myös tulevia. Viime viikolla sain WhatsApp-viestin, joka päättyi sanoihin: "Nähdään viimeistään kotona." Voidaanko siis mekin sopia näin: Jos Sinä menet edellä, odottele minua. Jos minä menen edellä, odottelen Sinua siellä. Siellä sitten yhdessä saamme ihailla ja ihmetellä, miten Herra meidät hienosti auttoi perille.
 
Kenraali  Adolf Ehrnrooth haavoittui viime sodassa hengenvaarallisesti. Hän taisteli sairaalassa elämän ja kuoleman rajalla. Marsalkka Mannerheim tuli käymään sairaalassa tervehtimään haavoittuneita. Hän pysähtyi Ehrnroothin sängyn kohdalle ja oli hetken ihan hiljaa. Sitten hän sanoi: "Ehrnrooth! Te selviätte." Ja jatkoi matkaa. Kenraali kertoi jälkeenpäin, että juuri tuo käynti ja nuo sanat antoivat hänelle uskoa, että hän selviää. Ja hän selvisi. Meidän Herramme on juuri nyt pysähtynyt Sinun kohdallesi. Hän katsoo Sinua ja sanoo: "Sinäkin selviät. Minun avullani." - Luotetaan siis häneen.
 
Jos haluat jakaa rukousaiheesi, viesti se osoitteeseen: seppoweb54@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rukouksesi on kuultu!

  Tervehdys ystävä siellä jossakin!   Olen rukoillut Sinun puolestasi joka päivä. Jumala tietää, missä asut, missä ...