Oletko jaksanut rukoilla?

 

 

Tervehdys ystäväni siellä jossain kaukana!

Krusifiksi, jonka kuvan näet yllä on Tammelan kirkon alttarilta. Krusifiksi on tosi vanha. Tähän asti käytettävissä olleen tiedon mukaan se on vuodelta 1650. Tällä viikolla luin vanhan historiatutkijan kirjaa Tammelan seurakunnan vanhoista kirkkoherroista. Eräs heistä ensimmäisistä haudattiin vuonna 1529. Hautajaisissa käytettiin tuota krusifiksia hautajaiskulkueen kärjessä. Tällä viikolla kävin kirkossa erään paikallisen historioitsijan kanssa ihan muusta syystä. Kerroin hänelle, että löysin uutta tietoa tuosta alttarilla olevasta vanhasta esineestä. Tämä ammattilainen totesi, että hänenkin mielestään tuossa patsaassa on piirteitä, joita käytettiin tyypillisesti keskiajalla. Joten on mahdollista, että tuo esine on valmistettu jo 1400-luvulla?

Tänä vuonna olen keskittynyt pitkälti oman seurakuntamme historian tutkimiseen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 600 vuotta seurakunnan perustamisesta. Vuonna 1423 löydettiin ensimmäinen kirjallinen merkintä Tammelasta. Seurakunta oli kuitenkin olemassa jo 1200-luvulla. Kotini lähellä (n. 300 m) oli seurakunnan ensimmäinen kirkko, pieni kappeli, jonka raunioita oli vielä 1700-luvulla nähtävissä.

En olisi ikinä voinut kuvitella, kun muutin takaisin lapsuuskotiini, että tulisi paneutumaan niin paljon tämän paikkakunnan historiaan. Olen/olemme pieni pala vuosisatoja jatkuneessa ketjussa. Ihmeellistä on myös tajuta, miten kristinusko sai alkunsa ja miten se levisi jopa tänne asumattomille seuduille. Ja se, että tänään saan uskoa Jeesukseen, on valtavan pitkän ketjun tulos. 

Olet ehkä kuullut vanhan tarun siitä, kun enkelit tulivat Jumalan eteen. Enkelit olivat nähneet ihmisten toimintaa ja rajallisuutta. He kysyivät Jumalalta, että kait hänellä on olemassa joku toinen suunnitelma, jos tämä (evankeliumin eteenpäin vieminen ihmisten avulla) suunnitelma ei  toimi? Jumala vastasi, ettei hänellä ole muuta suunnitelmaa. - Jumala käyttää rajallisia ihmisiä edelleenkin. Tuo Jumalan vastaus on totta. Ei ole muuta suunnitelmaa. Että tänään uskon/uskomme Jumalaan, on ihme. Evankeliumi lähti liikkeelle ja se on tullut lukemattomien vaiheiden kautta tähänkin kotiin, jossa nyt asun/asumme.

Tiedän, että puolestani on rukoiltu paljon. Vanhempani rukoilivat vuosikymmeniä tässä talossa. Nyt on minun ja vaimon vuoro rukoilla. Kuka tulee meidän jälkeemme? - Äitini isän suvusta tiedän yli 12 sukupolvea taaksepäin. Mutta hengellisistä sukujuurista en tiedä kovinkaan paljon. Tämän päivän suuri ihme ja kiitosaihe on, että tänään kuulun Jeesukselle. Kenties Taivaassa saan kuulla, miten montaa ihmistä Jumala käytti minunkin hyväkseni. 

Vuosien aikana olen saanut paljon rohkaisua uskoon ja rukoukseen Antero "Mooses" Laukkasen puheiden ja kirjoitusten kautta. Muistan lähtemättömästi mm. Vivamon rukouspäivät, jolloin kuuntelin Anteron puhetta ja itkin. Jotain ihmeellistä Jumala antoi tuon miehen kautta minun sydämeeni rukouksesta. 

Erään löytönsä rukouksesta Antero sanoitti seuraavasti:
"Kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt 7:7 Kerran ajattelin, että jos kerran Jumala on kaikkivaltias, niin miksi Hän ei vain avaa ovia? Miksi minun pitää kolkuttaa? Jos Jumala haluaa jotain tapahtuvan, miksi minun pitää rukoilla? Miksi hän ei itse tee, itse kolkuta ja itse avaa? Pohdin, turhauduin ja lopulta rukoilin. Vastaus yllätti. Suuri Jumala ilmoitti olevansa niin suuri, että pystyy yhteistyöhön pienen ihmisen kanssa. Niin suuri, että on halunnut kanavoida osan toimistaan pienen ihmisen rukouksien kautta. Minä innostuin. Kolkuttaminen onkin yhteistyötä, ei Jumalan taivuttamista tai pakottamista. Nyt minä kolkutan, suorastaan jyskytän. Olen päässyt yhteistyön makuun."

Rukous on hengellisen elämän alue, jossa voimme oppia uutta niin kauan kuin elämme. Rukous on myös edeltänyt jokaista herätystä, jonka Jumala on antanut. Rukous on edeltänyt myös sitä, että me olemme tänään häneen uskovia.

Olen varmasti ennenkin kirjoittanut, että käytän joka päivä rukouksen apuna rukousvihkoa. Eli olen kerännyt vihkoon ne sukulaiset, ystävät, erityisaiheet, joiden puolesta rukoilen joka päivä. Vaikka en Sinua tunne, rukoilen joka päivä Sinun puolestasi, joka käyt minun kotisivuillani. Pyydän, että Jumala Sinua kaikessa siunaa. 

Uskon, että lähes jokainen meistä on kuullut lauseen: "Muistan sinua rukouksin." - Tuohan kuulostaa kovin mukavalta, mutta kovin helposti unohdamme rukouksen saman tien. Jos kirjoitan tuon ihmisen nimen ja/tai aiheen hetimiten rukousvihkoon, muistan huomattavasti paremmin rukoilla.

Kun aloin tätä tekstiä Sinulle kirjoittamaan, luin koneelle kirjoittamani rukouspyynnön, jonka sain vuonna 2018 kesäkuussa Sanan Suvipäivillä Kangasniemen kirkossa. En tiedä, miten Jumala on noihin pyyntöihin vastannut, mutta tiedän, että hän on vastannut. Ja pyynnöt monien perheiden ja lasten puolesta ovat edelleen rukousaiheina. Vastauksia on tulossa, vaikka minä en tiedä, miten Jumala vastaa. 

Jumala rohkaisee meitä rukoilemaan. Rukous on hänen ihmeellinen lahjansa meille. Voin käyttää tätä rukouslinjaa/-yhteyttä ihan milloin hyvänsä ja niin pitkään kuin haluan. Evankelista Niilo Yli-Vainion elämänkertakirja "Saarnaaja" on ollut oman hengellisen elämäni kannalta yksi merkittävimmistä. Yksi Niilon lause/ajatus on jäänyt mieleeni vahvasti: "Piru ei antaisi millään rukoilla." - Sielunvihollinen tekee kaikkensa, jotta Sinä ja minä ja meidän seurakuntamme emme rukoilisi. Vihollinen tietää, mikä valtava voima rukoukseen liittyy. Koska se johtaa Jumalan voimaan. -  Saatananpalvojatkin rukoilevat. Mutta ei Jumalaa, vaan omaa herraansa.

Opetuslapset olivat vaikuttuneet, kun he näkivät ja kuulivat Jeesuksen rukoukset ja vastaukset niihin. He pyysivät, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. Niin heille ja meille annettiin jokapäiväiseen käyttöön "Isä meidän" -rukous. Olipa tilanne mikä hyvänsä, tuo rukous toimii. Ja Jumala opettaa myös meitäkin arjen keskellä, kun häntä rukoilemme.

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Hän tuntee Sinut ja minut. Ja tietää meidän elämästämme kaiken. Hän näkee asiat ja kivut ja niiden aiheuttajatkin. Rukous on myös seikkailu, johon kannattaa heittäytyä.

Lehtori Ulla-Christina Sjöman oli todellinen rukouksen ihminen. Hän on kirjoittanut seuraavan ihmeellisen rohkaisun rukouksesta.

”..teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan. (Matt 6:8) Jeesus sanoo meille tänään: teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette. Me huokaamme helpottuneina: Kiitos ja ylistys, että on joku joka tietää mitä sinä ja minä tarvitsemme! Monta kertaa emme edes itse tiedä, mitä tarvitsemme. Monta kertaa rukoilemme ehkä asioita, jotka eivät ole meille hyödyllisiä tai hyviä. Me pyydämme Herraa vapauttamaan meidät oireista sen sijaan, että pyytäisimme häntä ottamaan pois pahan juuren. Me tahdomme saada Jumalan lahjoja, mutta antaja ei meitä niin paljon kiinnosta. Kuitenkin hän on keskellämme. Hän kuulee avunhuutomme. Hän on valmis auttamaan meitä, kaikessa meidän hädässämme. Hän haluaa antaa meille sen, mitä tarvitsemme. Hän on valmis auttamaan meitä, vieläpä ennen kuin me tietoisesti olemme pyytäneet häneltä apua.”  

Tammelan kirkon seinällä on muutamia pyhimysten patsaita. Yksi niistä on Pyhä Martti (Martinus), köyhien suojelupyhimys. Hän syntyi 300-luvulla Unkarissa. Legendan mukaan hän leikkasi nuorena sotilaana miekallaan puolet viitastaan ja antoi revityn puolikkaan Amiensin kaupungin portilla almua pyytäneelle kerjäläiselle. Seuraavana yönä Martinus näki unta, jossa viitan puolikkaan saanut kerjäläinen osoittautui itse Kristukseksi. Jeesus totesi: "Tämä pakana, Martinus vaatetti minut." Seuraavana aamuna viitta oli jälleen ehjä. 

Rukouksen ja Raamatun sanan kautta Jumala avaa meille Hengen syvyyksiä ja Jumalan valtakunnan näkymätöntä todellisuutta. Varmasti muistat vanhan testamentin profeetan ja hänen palvelijansa. Profeetta näki Jumalan näkymättömän todellisuuden koko ajan, palvelija ei. Kun valtava sotajoukko oli tullut ottamaan miehiä kiinni, palvelija näki vain sotajoukon ja säikähti. Silloin profeetta rukoili, että Jumala avaisi palvelijan silmät ja silloin hänkin näki. 

"Pyhän Hengen kautta Jumala puhuu Sinun sydämellesi. Ja rohkaisee. Antaa uutta uskoa ja luottamusta Jumalan mahdollisuuksiin. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Meitä rohkaistaan: Jumala tulee vastaamaan rukouksiimme! Tiedän, että Hän vastaa. Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää. Hän on minun rakastava Isäni! Kiitän sydämeni pohjasta! Hän on ihmeellinen! Elämäni on hyvässä turvassa!"

Kirjoitin äsken Antero Laukkasesta. Olet ehkä tietoinen, että hän on vakavasti sairas. Hän piti hiljan puheen Nokian kirkossa. Väkevää rohkaisua meille kaikille. Videon katsottuamme mekin voimme muistaa Anteroa ja hänen perhettään. 

https://www.youtube.com/watch?v=C7Yb9RWYNas 

Miten uskomattoman ihmeellinen voi uskon yhteys Jumalaan olla? Edellä mainitsemani Niilo Yli-Vainio kertoi rukousjonoista, jotka hänen luoksensa tulivat rukoiltavaksi. Kun Niilo kysyi rukoiltavan rukouspyyntöä, jotkut sanoivat: "jos saisin muutaman pisaran Pyhää Henkeä." - Niilo totesi persoonalliseen tapaansa pyytäjälle, että "tässä ei tippoja jaata!" Jumala ei aseta rajoja. Meille tahtoo liian usein riittää: "Puoli kuppia, kiitos."

Elokuussa taitelija Vesa-Matti Loiri kuoli. Kuolema ja Loirin huikea ura saivat valtavaa julkisuutta lehdissä ja telkkarissa ja muuallakin. Luin Ilta-Sanomien jutun Vesa-Matti Loirin ja Marita Hakalan ihmeellisestä rakkaudesta. Joku tuossa haastattelussa minua vahvasti puhutteli. Siksi kirjoitan haastattelusta muutamia ajatuksia:

”Vesa-Matti Loirin suuri rakkaus, Marita Hakala, kertoo kaksikon viimeisestä puhelusta – kesken kaiken hän sanoi: ”Mä oon lähössä.”

Kun tapasin Veskun, niin meillä oli heti sellainen ihmeellinen keskinäinen ymmärrys. Oli tunne, että me tunnemme toinen toisemme, että meidän ikään kuin kuului kohdata, Hakala muistelee. En ole oikein koskaan osannut selittää sitä kokemusta ulkopuolisille, eikä sitä oikeastaan edes tarvinnut, Hakala pohtii kolmea vuosikymmentä myöhemmin.

Se oli vain niin vahva tunne: kahden ihmisen kaunis yhteys, sellaista selittämätöntä ja harvinaista. Tai että harvoin omasta ystäväpiiristään kuulee muutenkaan, että joku olisi kokenut tällaista. Tämä sielunkumppanuus jatkui myös rakkaussuhteen sammuttua. He säilyivät sydänystävinä Loirin kuolemaan asti.

Hakala ja Loiri yrittivät viime vuosina järjestää tapaamista, mutta kummankaan aikataulut eivät antaneet myöden. Mutta toisaalta ei meidän aina edes tarvinnut nähdä. Tiesimme, että toinen oli aina tuossa lähellä. Ja on edelleen.

Se oli ehkä huhtikuun loppua tai toukokuun alkua, kun Vesku soitti ja aloitti puhelun tervehdyksellä ”hei rakas ihminen”, kuten hänellä oli tapana. Hän soitti, koska halusi hyvästellä. ”Mä oon lähössä”, hän sanoi. Puhelu oli pitkä ja kaunis, Hakala kuvailee. Puhuimme koko elämän läpi. Mutta puhelun lopussa kyllä mietin, miten lopettaa tällainen puhelu, jonka soittaja kertoo lähtevänsä tästä elämästä.”

Mietin itsekin sitä, että jos Sinä tai minä tietäisimme parin kolmen kuukauden sisällä kuolevamme, onko joku/joitakin ihmisiä, joille pitäisi soittaa? Pyytää anteeksi? Muistella? Rohkaista? Kiittää? Kertoa rakkaudesta? Kun ihminen vanhenee ja kuoleman todellisuus tulee aina lähemmäksi, tulee miettineeksi asioita, joita ei nuorena miettinyt ollenkaan. Varmasti meidän sydämemme rohkaisee meitä myös toimimaan, muistamaan. Elämä on nyt. Tänään. Tässä.

Sain muutaman mutkan kautta Annemari Kaskisen tekstin 12.12.2022 Kirje vanhalta joulupukilta:

Oli suuri ilo jälleen kirjoittaa Sinulle! Oikein hyvää joulua ja vuotta 2023. Muistetaan toisiamme rukouksin. Jäädään Herramme turviin.