Suora lähetys

”Jos saisin elää uudelleen, tekisin kaiken samoin. En muuttaisi mitään.” Huokasin kuunnellessani ystäväni varmoja sanoja. Minulla on paljon sellaista, minkä tekisin aivan eri tavoin. Niin paljon on elämässäni asioita, joita kadun ja suren. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ensimmäisellä kerralla osannut oikein. Purnaan toisinaan mielessäni, että elämä on elettävä ilman harjoituskierrosta. Noin vain paiskataan lapseksi, nuoreksi, puolisoksi, äidiksi, ystäväksi, työtoveriksi. Selviä miten taidat. Ensiyrittämällä. Uusintoja ei tunneta. Elämä on elettävä suorassa lähetyksessä ympärivuorokautisesti ilman käsikirjoitusta. Ilman elämänkokemusta ja täysin raakileena. Ihmekö jos tulee koko ajan töppäyksiä ja mokia, nolottavia ja kohtalokkaita itselleni ja läheisilleni.

Jos saisin elää uudelleen, muuttaisin muutaman oleellisen asian. Antaisin aikaa lapsilleni, kun he ovat pieniä. Ottaisin vaikka velkaa, eläisin nälässä. Mutta viipyisin lasteni lapsuuden heidän vierellään, nauttisin heistä. Iloitsisin miehestäni ilman ainaisia vaatimuksia ja sanomisen pakkoa. Nauttisin siitä, että meitä on kaksi jakamassa arkea. Hoitaisin yhteyttä ystäviini tiiviimmin. Tapaisin äitiäni ahkerammin. Jokaista ihmistä pitäisin ihmeenä ja lahjana. Vaeltaisin laaksoissa, vaaroilla, merellä. Antaisin Jumalan luomakunnan virkistää ja elvyttää ruumistani ja sieluani.

Olisin sydämeltäni avarampi, itseä ja toisia kohtaan armahtavampi. Tuhlaisin rakkautta ympärilleni. Lakaisisin maton alle kaikki roskat – tarpeettomat tekemiset, menot ja kiireet, äksyilyt ja halun hallita elämää ja ihmisiä. Viipyisin pitempään Jumalan edessä Hänen tahtoaan kyselemässä, Hänen voimaansa ammentamassa, kiittämässä.

Jos saisi elää uudestaan.. En vain tiedä, miten olisi mahdollista nuorena ja kokemattomana toimia keski-ikäisen kivulla löydetyn elämänkokemuksen mukaan. Miten voisi hypätä yli nuoruuden kasvukauden, elämättömän elämän ja tarpeiden, loikata suoraan vanhuuteen ja elää sen taidoilla alusta saakka?"

Tuo edellä oleva teksti "Suora lähetys" on Anja Porion. Varmaankin viime viikkoina moni on joutunut miettimään omaa elämäänsä syvemmin kuin pitkään aikaan. Niin on käynyt minullekin.  Minun elinaikanani ei tällaista vaihetta ole koettu. Iltapäivälehtien, TV-uutisten ja ajankohtaisohjelmien tekijöillä ei ole ollut vaikeuksia miettiä, mistä pitäisi uutisoida. Olen huomannut, että TV:n iltauutisissa on joka päivä uusi asiantuntija kertomassa, miten tätä epidemiaa pitäisi (tai olisi pitänyt) hoitaa. Talousasiantuntijat taas kertovat, miten taloutta pitäisi hoitaa, miten monta miljardia tarvittaisiin, jotta mahdollisimman nopeasti päästäisiin "takaisin" aikaan ennen koronaa. Uskon, että miljardit eivät pysty elämää palauttamaan ennalleen. Korona on taitekohta, minkä jälkeen elämä muuttuu toisenlaiseksi. Olen varma, ettei yksikään ihminen tiedä, mitä tulee tapahtumaan? Minkälaiseksi oma elämä ja maailma muuttuu? Jumala on ainoa, joka tietää, mitä huomenna tapahtuu. Sinulle ja minulle.

Jostain syystä juuri tänään on mieleeni noussut soimaan vanha hengellinen laulu, jota kait lapsena viimeksi lauloin: "Tuolla keinuu pieni pursi". Laulun sanat liittyvät Raamatun kertomukseen opetuslapsista myrskyssä. Kenties myrsky voi kuvata vähän sitä tilannetta, mitä nyt elämme.

”Tuolla keinuu pieni pursi

vasten tuulta ponnistaa.

Merimiesten mielet mursi

myrsky joka raivoaa

 

Onko heillä pelastusta

onko toivoo laisinkaan?

Yö on synkkä yö on musta

kaikki ovat peloissaan.

 

Silloin näkyy aaltoin päällä

kirkas haamu liikkuvan

Purressansa miehet täällä

joutuu kauhun valtahan.

 

Lausuu ääni tuttu heille:

”Minä oon siis rauha vaan!”

Sydämille särkyneille

uusi toivo tarjotaan.

 

Herran purteen astuessa

myrsky taukoo, tyyni saa.

Aamuruskon paistehessa

pursi rannan saavuttaa.”

 

Merimies kuvittelee hukkuvansa rajun myrskyn keskellä. Yksi asia käy hyvin selväksi, ihminen myrskyn keskellä on tosi pieni ja avuton. Laulun tekijä on suomalainen säveltäjä ja runoilija Mikael Nyberg (1871-1940). Nybergin äiti Aina Topelius oli Sakari Topeliuksen tytär. Ja kuinka ollakaan Mikael Nyberg on muusikko Jukka Kuoppamäen isoäidin veli. Nybergin säveltämät virret "Oi Herra, jos mä matkamies maan" ja "Niin ihanaa on ylistää" ovat meidänkin ajan virsien ystäville tuttuja.  

Wilhelmi Malmivaara (1854-1922) oli mm. Lapuan kirkkoherra, herännäisjohtaja, kansanedustaja ja myös virsirunoilija. Löysin Malmivaaran kirjoittaman tekstin myrskystä, johon opetuslapset ja Jeesus kerran joutuivat. Tuo vanha teksti sopii tähänkin aikaan yllättävän hyvin.

”Herra, auta me hukumme.” Matt 8:25 Jeesuksen käsi on ojennettuna yli meren ja Hänen suustansa kajahtavat myrskylle sanat: ”Vaikene, ole hiljaa!” Nyt käydään korkeakoulua. Nyt opetetaan ihmisiä painumaan likemmä Armahtajaa, kuluttamaan hukkaan omat voimat, että Herran voima tunnettaisiin. Oi, nämä ovat, ystävät, kalliita aikoja! Herralla on kaikkialla paljon muitakin, joiden sydän vaarasta vapisee ja joiden kammioista on tänä aikana hätähuutoja hänen puoleensa kohonnut.

Herätetään, ystävät, Kristus! Me raukat emme saa itseämme autetuiksi, meidän täytyy näin myrskyn ahdistamina olla. Emme saa herätetyksi toisiamme, emme muita. Mutta me saamme herätetyksi Herran Jeesuksen. Hän on hyvin herkkä huudoillemme. Heikko nainen ja heikko lapsi saa hänet hereille, kun on hätä. Lähdetään tässä lujassa luottamuksessa eteenpäin, näytti kuinka pimeältä ja toivottomalta tahansa. Jeesus Kristus on mukana. Ja kun hän on meidän kanssamme, kuka voi olla meitä vastaan?”  

Joku on sanonut, että hätä on paras rukouksen opettaja. Kun elämän- tai maailmantilanne on paha, saattaa rukous nousta mieleen sellaisellekin, joka ei säännöllisesti rukoile. Muistan Kirkon Tutkimuskeskuksen raportin parin vuoden takaa. Tutkittiin sitä, miten vanhemmat voivat vaikuttaa lastensa uskon löytymiseen. Erityisen vahvasti lasten rukouksiin vaikuttivat äitien opettamat iltarukoukset. Jos pienet lapset rukoilivat iltaisin äidin kanssa yhdessä, rukous saattoi löytyä sieltä sydämen ja muistojen keskeltä vuosienkin jälkeen. Muistan erään tapauksen vajaan neljänkymmenen vuoden takaa. Poikani (silloin n. 2-vuotias) tuli äitinsä sylissä päiväunilta alakertaan. Paria askelmaa ennen äiti kompastui ja molemmat kaatuivat eteisen lattialle. Kun poika huomasi, että äitiin sattui, hän rukoili: "Herra, siunaa tämä päivä." - Meitä tuo tapaus puhutteli vahvasti. Tuttu rukous oli jäänyt jo pienen pojan mieleen ja hän "käytti" sitä. Ja varmasti Herra rukoukseen vastasi.  

Olen kertonut aiemmin, että olen mukana hengellisen ohjauksen koulutuksessa. Koulutuksen järjestäjänä on Hiljaisuuden Ystävät ry. Hiljaisuuden Ystävien sivuilta löytyy paljon hyviä tekstejä hiljentymisestä ja rukouksesta. Jaan tässä Sinulle yhden, mikä minua siunasi. Tekstin takana on vanha intiaanien viisaus.

”Me intiaanit tiedämme hiljaisuudesta. Me emme pelkää sitä. Itseasiassa meille hiljaisuus on voimakkaampaa kuin sanat. Vanhimmat koulutettiin hiljaisuuden tavoille, ja he luovuttivat tämän tiedon meille. Tarkkaile, kuuntele ja sitten toimi, he kertoivat meille. Sellainen oli elämisen tapa. 

Sinun kanssasi asia on juuri päinvastoin. Puhumalla oppii. Palkitset lapset, jotka puhuvat eniten koulussa. Puolueissanne te kaikki yritätte puhua samaan aikaan. Työssäsi pidät aina tapaamisia, joissa kaikki keskeyttävät kaikki ja puhuvat viisi, kymmenen tai sata kertaa. Ja sinä kutsut sitä ongelmanratkaisuksi. Kun olet huoneessa ja on hiljaisuus, hermostut. Sinun täytyy täyttää tila äänillä. Puhut siis pakollisesti, jo ennen kuin tiedät mitä aiot sanoa. 

Valkoiset tykkäävät keskustella. Toisen ei anneta edes lausetta viimeistellä. Ne keskeyttävät aina. Meille intiaaneille tämä näyttää huonoilta käytöstavoilta tai jopa tyhmyydeltä. Jos alat puhua, en aio keskeyttää sinua. Minä kuuntelen. Ehkä lopetan kuuntelemisen, jos en pidä puheestasi, mutta en keskeytä sinua.

 
Kun olet lopettanut puhumisen, päätän mitä sanoit, mutta en kerro, etten ole samaa mieltä, ellei se ole tärkeää. Muuten olen hiljaa ja lähden pois. Olet kertonut minulle kaiken, mitä minun tarvitsee tietää. Ei ole enää sanottavaa. Mutta tämä ei riitä valkoisten enemmistölle.

Ihmisten pitäisi pitää sanoja siemeninä. Heidän pitäisi kylvää ja antaa niiden kasvaa hiljaisuudessa. Vanhimmat opettivat meille, että maa puhuu meille, mutta meidän tulisi vaieta, jotta voimme kuulla häntä."

Kun Sinulla on aikaa, etsi vielä omasta Raamatustasi Markuksen evankeliumin 4. luku ja sieltä jakeet 35-41. Opetuslapset herättivät Jeesuksen, joka nukkui veneessä, vaikka ympärillä riehui myrsky ja sanoivat: "Etkö välitä siitä, että me hukumme?" - Vaikka opetuslapset näkivät Jeesuksen, he pelkäsivät ja epäilivät. Kuvittelivatko he todella, että Jumalan Poika hukkuisi opetuslastensa kanssa? Jeesus sanoi: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" - Meidän on helppo arvioida opetuslasten käytöstä täältä matkan päästä ja kun näimme, miten tilanne ratkesi.

Silti mekin voimme tällä hetkellä opetuslasten lailla huutaa: "Etkö välitä, Herra, siitä, että me hukumme?" Vaikka olisimme nähneet Herran meitä auttaneen monta kertaa aiemmin, myrsky sisällä ja ulkona on nyt niin suuri, että pelkäämme hukkuvamme ja kuolevamme. - Miksi Jeesus nukkui veneessä? Koska hän tiesi, että kaikki päättyy hyvin, kun hän on mukana. - Minä lähetän täältä kaukaa Sinun veneeseesi viestin: Sinä selviät, koska Jeesus on Sinun kanssasi. Et voi olla paremmassa turvassa. Myrskyssä tai tyynessä. Hän tietää, mitä huomenna tapahtuu. Koska Hän on jo ollut siellä. Luota vain itsesi Hänen käsiinsä. Samoin kaikki Sinulle rakkaat ihmiset.



Herra siunaa Sinua ja varjelee Sinua. Hän kirkastaa kasvonsa Sinulle ja on Sinulle armollinen. Hän kääntää kasvonsa Sinun puoleesi ja antaa Sinulle rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Rukouspyynnöt ja mahdollisen yhteydenotot: seppoweb54@gmail.com