torstai 27. lokakuuta 2016

Elämää syntymän ja kuoleman jälkeen

On kulunut pitkä aika edellisestä kirjoituksestani. Olen hämmästynyt ja kiitollinen siitä, miten usein tällä sivustollani on käyty silloinkin, kun en ole uusia tekstejä tänne jaksanut/ehtinyt kirjoittaa. Muutama päivä sitten luin tekstin, joka puhutteli vahvasti. En tiedä, kuka tekstin on alkujaan kirjoittanut. Oli hän kuka hyvänsä, uskon, että teksti on annettu Jumalan sydämeltä.

"Kaksoset keskustelivat kohdussa; ”Uskotko elämään synnytyksen jälkeen?” ”Miksi kysyt, totta kai uskon synnytyksen jälkeen olevan elämää. Kenties olemme täällä siksi, että meitä valmistellaan tähän tulevaan.” ”Järjetöntä!” vastasi toinen ” Ei ole olemassa elämää synnytyksen jälkeen. Minkälaista elämää se nyt muka olisi?”
 
Tähän toinen vastasi ”En tiedä, mutta siellä tulee olemaan kirkkaampaa. Ehkä tulevaisuudessa käytämme jalkoja kävelemiseen, sekä syömme suullamme. Ehkä me tulemme saamaan muita aisteja, joita emme voi nyt ymmärtää.”
 
Ensimmäinen vastasi ”Tuo on aivan absurdia. Käveleminen on mahdotonta, saati suulla syöminen? Naurettavaa! Napanuora tarjoaa meille ravinnon ja kaiken tarvitsemamme. Mutta napanuora on kovin lyhyt, elämä synnytyksen jälkeen ei ole järjellä ajateltuna mahdollista.”
 
Toinen intti vastaan “ No, minä ajattelen että siellä on jotakin ja ehkä se on jotain erilaista kuin on nyt. Kenties emme tarvitse ruumiimme nuoria enää.”
 
Tähän ensimmäinen taas vastasi ”Järjetöntä. Ja sitä paitsi jos siellä on elämää, niin miksi kukaan ei ole koskaan tullut takaisin? Synnytys on elämän loppu, ja synnytyksen jälkeen ei ole muuta kuin pimeyttä, hiljaisuutta ja unhola. Se ei vie meitä minnekään.”
 
“Noh, en tiedä, “ tuumasi toinen, “ mutta yksinkertaisesti tulemme tapaamaan äitimme ja hän tulee pitämään meistä huolta.”
 
Tämän kuullessaan ensimmäinen toisti “ Äiti? Sinäkö todella uskot äitiin? Naurettavaa, jos äiti olisi olemassa, niin missä hän on nyt?”
 
Toinen vastasi “ Hän on kaikkialla. Olemme hänen ympäröimänä. Olemme hänessä, hänessä me elämme. Ilman häntä, tämä maailma ei voisi olla olemassa.”
 
Ensimmäinen totesi “Noh minä en näe häntä, joten on järkevää, ettei häntä ole olemassa.”
 
Toinen jatkoi: ”Joskus, kun on ihan hiljaa ja keskittyy ja kuuntelee todella tarkasti, voi havaita hänen läsnäolon ja voit kuulla hänen rakastavan äänensä kutsuvan jostain ylhäältä.”
 
Tämän tarinan kaksosista voimme myös liittää hyvin siihen, kun mietimme Jumalaa. Joillekin on päivän selvää, että Jumala on olemassa ja osa taas ei voi hyväksyä ajatusta Hänestä. Raamatussa meille sanotaan, että saamme olla Jumalan lapsen asemassa. Lapsihan on utelias, se kyselee ja etsii. Samoin meitäkin rohkaistaan kyselemään ja etsimään, mistä oikein on kyse? Kuka on se Jeesus, josta Raamatussa puhutaan? Mitä se minulle merkitsee? Mitä väliä sillä kaikella on tänä päivänä? Saamme aloittaa nyt yhdessä matkan, jonka aikana voimme kysyä näitä ja monia muita kysymyksiä. Rohkaisen sinua lähtemään avoimin mielin matkaan, sinulta ei odoteta mitään vaan saat avoimin ja rohkein mielin lähteä kulkemaan ja etsimään."
 
 
 
Vuonna 1955 Suomessa keskusteltiin laajasti, onko Jumalaa olemassa. Tunnettu pilapiirtäjä Kari Suomalainen teki aiheesta kuvan. Jumalan olemassaoloa pohditaan huomaamatta, että juuri silläkin hetkellä ollaan Jumalan kämmenellä.
 
Juuri tälläkin hetkellä lokakuun lopulla me olemme Jumalan kämmenellä. Sielun vihollinen tekee kaikkensa, jotta emme uskoisi siihen, että Jumala yleensäkään on olemassa. Ja jos onkin, ettei hän ainakaan minusta ole kiinnostunut. Valheen isä osaa asiansa käyttämällä todisteluissaan hiukan myös totuutta, jotta me valheen uskoisimme.
 
 
Kun Jumala meidät loi, hän tarkoitti meidät olemaan jatkuvassa yhteydessä hänen kanssaan. Kun rakennetaan uusia asuntoja, niihin tehdään valmiiksi tulevaa käyttöä varten tietoliikenne- tv- yhteydet jotta ne milloin hyvänsä voidaan ottaa käyttöön. Meissä jokaisessa on valmiudet Jumalan kohtaamiseen. Meidän ei tarvitse muuta kuin rukoilla Jumalaa. Huutaa häntä avuksemme ja hän vastaa meille.
 

Moni uskova ihminen voi hengellisesti huonosti. Maailman henki on niin voimakas että se pyrkii repimään ja hivuttamaan irti Jumalasta ja kaikesta hengellisyydestä. Kun olemme voimattomia, meistä ei ole sielunviholliselle mitään vaaraa.
 
Olin nälkäpäiväkerääjänä ison marketin aulassa. Eräs vanha mies pysähtyi juttelemaan. Hän totesi mm. että nämä marketit ovat tämän ajan kirkkoja. Täällä käydään usein joka päivä pyhänä ja arkena. Luin hiljan tutkimuksesta, miten tämän ajan älypuhelimet, Facebook ym vievät pienten ja  isojen ajasta huomattavan paljon. On tutkittu, että älypuhelimen omistaja katsoo puhelintaan (onko tullut viestejä, puheluja, päivityksiä, tykkäyksiä ym) keskimäärin 85 kertaa vuorokaudessa.
 
Meidät on sidottu (= orjuutettu) toisiin ihmisiin ja heidän mielipiteistään meistä. Tykkääkö minusta joku, onko viimeksi ottamani valokuva itsestäni miten tykätty ym. Kun elämämme päättyy, ei ole mitään merkitystä sillä, rakastivatko ihmiset minua vai ei. Vain sillä, mitä Jumala ajattelee meistä, on merkitystä.
 
31.10.2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään. Pian vietetään reformaation juhlavuotta. Jos haluat käydä lukemassa nuo teesit löydät ne sivulta:
 
Minä (ehkä Sinäkin) tarvittaisiin uskonpuhdistusta. Hengellisyydessämme on niin paljon maailman vaikutusta, että tehopesu (kuten autopesulassa) tekisi meille hyvää. Onneksi Jumala haluaa auttaa meitä.
 
 
Kuuntele ääntä sisälläsi. Se kutsuu Sinua lähemmäksi Jumalaa. Älä usko, ettei Jumala Sinusta välitä. Se on valhetta. Pimeys, jonka keskellä olet ollut, auttaa Sinut Jumalan syliin. Monet väärät valot ovat eksyttäneet, mutta Jumalan valo ja kirkkaus johtavat Sinut Vapahtajan avaamaa tietä kohti valoa ja lepoa.
 
Olin kotiseurakuntani kirkossa 15.5. Kaatuneitten päivänä. Kirkossa oli paljon sotaveteraaneja ja väkeä muutenkin. Istuin kirkon perällä, melkein viimeisessä penkissä. Edellisenä iltana olin loukannut leikatun selkäni. Vaikka minulla oli oma erikoisvalmistettu istuintyyny, kirkon puinen penkki ei tehnyt hyvää. Tunsin, miten kipu alaselässä alkoi ja vahvistui. Kipu meni kuin aaltoliike. Odotin kivun hellittävän, mutta niin ei käynyt. Aloin miettiä, lähdenkö kotiin vai sairaalaan? Odotin liian pitkään.
 
Kun sitten (kesken saarnan) lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, menin tajuttomaksi ja kaaduin kirkon käytävälle. Kirkon perällä ollut nainen tuli kysymään, voinko huonosti? Eräs työtoveri tuli luokseni ja kysyi, voisinko kääntyä kyljelleni? Sanoin etten pysty. Kuulo, näkö ja puhe toimivat, muuten en pystynyt liikuttamaan itseäni. Muutaman minuutin päästä pääsin kävelemään kirkon ulkoeteiseen.
 
Ambulanssi tuli pillit päällä minua hakemaan. Forssan sairaalaan. Verikokeita, tutkimuksia, lääkärin haastattelu. 2-3 tunnin päästä pääsin pois sairaalasta. Diagnoosina kovasta kivusta johtunut kipu/tajuttomuus/pyörtyminen.
 
Moni toivoo kuolevansa saappaat jalassa. Minä uskon nyt tietäväni, mitä se tarkoittaa. Yhtäkkiä filmi katkeaa eikä tiedä eikä tunne eikä muista mitään. Loppu. Ja se voi tapahtua milloin hyvänsä, kenelle hyvänsä meistä oli meillä sitten selkäkipuja tai ei.
 
Jos et enää jaksa mitään, pyydä Jumalaa avuksesi. Kun Hän tuntee Sinut ja pitää Sinusta huolen, Sinun ei tarvitse pelätä tulevia päiviä, sairauksia ym. Kun Jumala lupaa pitää Sinusta huolen, se on totta. Siksi tämän päivän tärkein asia on pitää huolta siitä, että yhteytemme Jumalaan on kunnossa.
 
Jos katsomme kännykkäämme keskimäärin 85 kertaa päivässä, mitä jos rukoilisimme, puhuisimme Jumalalle esim. 40 kertaa päivässä, se tuntuu meistä ehkä aika paljolta. Ja kuitenkin tuo yhteys on se, joka meidät pelastaa. Ja koskaan meidän ei tarvi epäillä, tykkääkö Hän minusta. Hän rakastaa Sinua enemmän kuin sadat Facebook- ym kaverit. Hän peukuttaa Sinua aina! Nytkin.
 
Yle Areenasta löytyy paljon katsottavaa. Jos Sinulla on noin puolitoista tuntia aikaa illalla/aamulla/päivällä, katso seuraava: Dok: Sonita
Dokumentti on tarina afganistanilaisesta pakolaisesta.
 
Lopuksi. Jumala haluaa auttaa Sinua. Juuri tällä hetkellä ja tänään. Rukoilen, että saat tuntea Jumalan rakkauden sisälläsi. Anna hänen ottaa Sinut syliin. Anna hänen viedä Sinut valoon ja turvaan. Olet Hänelle äärettömän rakas.