sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Olen viime viikkoina tutkinut Portaan kylän historiaa, mikä samalla on osa Tammelan historiaa. Esille on tullut tosi paljon asioita, mistä minulla ei ole aiemmin ollut mitään käsitystä. Kotini on aivan vanhan Hämeen Härkätien varrella. Härkätietä on aikoinaan kulkenut valtava määrä ihmisiä. Ruotsin kuninkaita, sotilaita, samoin venäläisiä sotilaita. Mutta tietä pitkin on kulkenut myös paljon suomalaisia. Turun suuntaan tai Hämeenlinnaan.

Tammelan seurakunnan historiasta löysin myös muutamia mainintoja Portaasta. Kenties puhuttelevin löytö oli vuodelta 1697. Vuosi oli yksi vaikeimpia nälkävuosia. Tammelasta kuoli tuona vuonna kahden kuukauden aikana 210 ihmistä. Määrää on vaikea tajuta. Tämän päivän Tammelan oloihin verrattuna.

Vuonna 1840 perustettu Mustialan maatalousoppilaitos toi Tammelaan paljon uutta. Historian kirjoissa kerrotaan, miten Portaan kylässä oli ensimmäinen puutarha 1850. Puutarhan marjapensaineen ja omenapuineen oli perustanut ensimmäinen kylästä Mustialan koulun käynyt.
Itselleni paluu lapsuuskotiin, juurilleni, oli tosi tärkeä. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän omat juuret merkitsevät. En olisi uskonut, miten kiinnostavaksi oman kylän historia muodostuu. Tällä viikolla aloitan kurssin, jossa tutustutaan koko Lounais-Hämeen historiaan.

Itselleni yksi opettavimmista kursseista on ollut toiminta ja työ pitkäaikaistyöttömien kanssa. Työ on ihmiselle lääke. Sen tajuaa paremmin sitten, kun ei työtä ole ollut muutamaan vuoteen. Olen kuullut, että kun ihminen on ollut työttömänä yhtäjaksoisesti kaksi vuotta, ihmisen sisimmässä tapahtuu jotain sellaista, mikä alkaa viedä ihmisarvoa. Jos työttömyys vain jatkuu, ihminen syrjäytyy kaikesta..

Kun lähes kaikki asiat nykyään mitataan rahassa ja tuottavuutena, työtön tai sairas tuntee helposti olevansa täysin turha ja tuottamaton.

Mutta ihmisen todellinen arvo ei ole mitattavissa kuitenkaan euroina tai tuottavuutena. Yli 1000 suomalaista vuodessa lähtee täältä ajasta oman käden kautta. Muutama vuosi sitten tapasin minua hiukan vanhemman miehen, joka oli yrittänyt itsemurhaa. Lääkärien mukaan hänet saatiin pelastettua viime hetkillä. Minä olin hoidettavana vaikeasta selkäkivusta, tuo mies muuten toipumassa. Huomasin, miten monta kertaa tuon kaverin kännykkä soi. Sanoin miehelle asiasta. Hän totesi, että hän ei tajunnut kuinka monelle hän kuitenkin oli tärkeä, vaikka vähää aika vähää aikaisemmin hän oli tuntenut itsensä valtavan yksinäiseksi ja täysin toivottomaksi.

Jos/kun ihminen joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle esim. pitkäaikaisen työttömyyden takia, henkinen ja fyysinen terveys on tosi kovalla koetuksella.

Maailmassa on olemassa riittävästi ruokaa, jolla kaikki ihmiset voitaisiin ruokkia.. Mutta silti miljoonat ihmiset kuolevat vuosittain nälkään. Kysymys on siitä, että ne joilla ruokaa on liikaakin, eivät halua jakaa omastaan, jotta nälkään kuolevia voitaisiin pelastaa.

Tammelan kunnassa on suuri määrä ihmisiä, joilla ei ole työpaikkaa, ei koulutuspaikkaa, ei mitään. Jos vain on halua, monille heistä voitaisiin järjestää paikka, johon aamulla voisi lähteä. Tekemään vaikka osapäivätyötä tai kouluttautumaan. Kunnassa on paljon työtä, jos vain on halua ja sydäntä järjestää asiat niin, että työttömille annetaan mahdollisuus tulla avuksi.

Pitkäaikaistyöttömien korvauksista puolet tulee kunnan maksettavaksi. Yhdelläkään kunnalla ei pitäisi olla varaa antaa kuntalaistensa joutua ulkopuolelle kaikesta. Eräällä työvoimahallinnon järjestämällä kurssilla näin tilastoja siitä, miten valtavia summia kuntien pitää maksaa työttömyydestä.

Heinolassa asuessani toimin omaishoitajayhdistyksen sihteerinä. Tehtävä oli tosi mielenkiintoinen ja se opetti minulle paljon omaishoitajien työstä ja tilanteista. Jos/kun läheinen ihminen (usein puoliso) hoitaa läheistään kotona, oman kunnan antama tuki on tälle perheelle tosi tärkeä.

Kun tulevina vuosina ikäihmisten määrä vielä kasvaa, kunnalle kertyy kasvava määrä työtä hoitopaikkojen järjestämisessä. Yhteistyö muiden tahojen kanssa on ainoa mahdollisuus selvitä tulevaisuuden haasteista. Tulevat kuntien yhdistämiset eivät vähennä hoitopaikkojen tarvetta. Kuntapäättäjiltä vaaditaan yhteistyöhalua ja sydäntä, jotta jokaiselle ikäihmiselle voidaan turvata heidän arvonsa mukainen vanhuus.