Elämä on nyt!

 

Hei ystäväni siellä jossakin!

Upea juttu, että vielä olemme hengissä molemmat. Kun viimeksi tätä blogiani kirjoitin, olin just toipumassa hengenvaarallisesta verenmyrkytyksestä ym. Toipumisessa on mennyt aikaa, mutta tänään olen jo kohtuullisen hyvässä kunnossa. - Kun tätä blogiani nyt kirjoitan, just eilen vietettiin isänpäivää. Olen äärettömän ”rikas”, kun olen kahden biologisen lapsen isä ja isä vielä bonus-tyttärelleni. Paras ystäväni on tämän bonus-tyttären poika, kuusi vuotta. Soitin muutama päivä sitten tälle pojalle. Sanoin hänelle, että ”ukki halaa Sinua sitten heti, kun nähdään.” Tämä pieni poika vastasi, että hänkin just päiväkodissa teki minulle isänpäiväkortin, jossa me halaamme toisiamme. – Näin ihmeellistä voi rakkaus olla.   

Just tänä aamuna löysin sattumalta tekstin "Hiljaiset kädet". Kirjoittajasta ei ole tietoa, mutta minusta tarina on upea.

”Pienen kylän laidalla asui isä ja hänen poikansa. Isä oli puuseppä – ei kuuluisa, ei rikas, mutta käsistään taitava. Hän teki huonekaluja, korjasi naapureiden aitoja ja rakensi joskus linnunpönttöjä lasten kanssa. Hänen kätensä olivat aina karheat, kynsien alla oli usein sahanpurua, ja paidan hihassa liimatahroja.

Poika kasvoi ja lähti opiskelemaan kaupunkiin. Hänestä tuli insinööri, ja elämä vei mukanaan. Isä jäi kotiin, jatkoi puutöitään ja kirjoitti silloin tällöin kirjeitä – lyhyitä, mutta täynnä tunnetta: "Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Täällä kevät tuli aikaisin. Tein sinulle uuden työkalulaatikon, jos joskus tarvitset."

Vuodet vierivät. Eräänä päivänä poika sai puhelun: isä oli sairastunut. Hän palasi kotiin, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän istui isänsä verstaan penkille. Siellä, pöydän kulmalla, oli vanha työkalulaatikko – juuri se, jonka isä oli tehnyt vuosia sitten. Sen kannessa oli kaiverrettu sanat: "Sinulle, joka rakennat omaa maailmaasi."

Isä ei enää jaksanut puhua paljoa, mutta hän tarttui poikansa käteen. Ne olivat yhä karheat, mutta lämmin tunne niissä oli sama kuin aina ennen. Poika ymmärsi silloin, että isän rakkaus ei ollut koskaan tarvinnut suuria sanoja – se oli ollut läsnä hiljaisissa käsissä, pienissä teoissa ja puun tuoksussa.”

Vuosia sitten sain kortin, jossa oli upea teksti:

”Kuljen täällä vain kerran: siksi jos voin tehdä jotakin hyvää tai jos voin osoittaa ystävyyttä yhdellekin ihmiselle, anna minun tehdä se nyt. Älä anna minun lykätä sitä tai lyödä sitä laimin, sillä kuljen täällä vain kerran.” Minusta tuossa tekstissä on sanottu myös meidän kutsumuksemme. Olemme saaneet Jumalalta lahjaksi ihan kaiken! Parasta mitä voimme tehdä, on elää elämämme hänelle. Silloin voimme olla hänen välikappaleinaan toisten hyväksi.

Rakastan hyviä juttuja, tarinoita ja aforismeja. Yhden sellaisen löysin vuosia sitten: ”Lakkasin valittelemasta kengistäni, kun näin miehen, jolla ei ole jalkoja.” - Aforismi sisältää tosi suuren viisauden. Mutta myös kysymyksen, näenkö minä? Vai käytänkö minäkin aikani asioiden ja ongelmien valittamiseen?

Tessalonikalaiskirjeessä 5:18 ovat sanat: ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.”

Monessa tilanteessa me kyselemme, mikä on Jumalan tahto? Tuo jae sanoo asian harvinaisen selvästi. Kiittäminen tekee hyvää sydämellemme ja ennen muuta hengelliselle elämällemme. Joku on sanonut rukouksen olevan kuin lintu. Toinen siipi on pyytäminen ja toinen siipi on kiittäminen. Rukouksen kautta pääsemme lähelle Jumalaa. Kohti Taivasta. 

Olen vuosien aikana käyttänyt rukoukseni apuvälineenä rukousvihkoa. Kirjoitan vihkoon niiden ihmisten nimet, joiden puolesta rukoilen joka päivä. Samoin ne aiheet, joita muistan päivittäin esim. kotiseurakuntani. Joka päivä rukoilen, että Herra siunaa seurakuntamme työntekijöitä ja toimintaa muutenkin.

Olen rohkaissut monia rukoilevia ystäviäni aloittamaan rukousvihon pitämisen, koska se on itseäni auttanut niin paljon. Viime vuoden lopulla sain sydämelleni vielä uuden haasteen. Päätin kirjoittaa rukousvihkooni joka päivä yhden asian, josta olen kiitollinen. Alku oli helppoa, kun luettelin vihkoon läheisimmät ihmiset ja ystävät. Jonain päivänä piti vähän miettiä, mistä olen kiitollinen.

Nyt kun on jo marraskuu, olen pitänyt luetteloa kiitosaiheista yli kymmenen kuukautta. En ole mitenkään parempi ihminen tai uskova tämän takia. Ei! Mutta olen huomannut, miten vihon avulla kiittäminen on muuttanut minua. Olen alkanut kiittämään jo siitäkin, miten Jumala tulee minua tulevaisuudessakin auttamaan. Kun kiitän Jumalaa, uskon olevani ihan ytimessä. Uskon, että Jumalakin ilahtuu asiasta.

Luukkaan 17. luvussa kerrotaan, miten Jeesus paransi 10 spitaalista miestä. Vain yksi noista parantuneista tuli Jeesuksen luo kiittämään siitä, että oli parantunut. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?”

Olenko minä se ainoa, joka palasi kiittämään Jeesusta, miten hän minua auttoi? Vai olenko minä yksi noista yhdeksästä, joka jatkoi vain matkaa? – Tänään rukoilen itselleni, että näkisin elämäni ja tilanteeni Jumalan silmin. Ilman Jumalaa en todellakaan kirjoittaisi tätä blogia Sinulle. Ilman Jumalaa en olisi enää edes hengissä. Siksi koko sydämestäni kiitän: ”Kiitos, Jeesus!”

Takavuosien juoksijatähti Juha Väätäinen kertoi jossakin haastattelussa, miten hän vuosia päivittäin kävi mielessään läpi omaa juoksuaan aina maaliin asti voittoon. Kun sitten tulivat ne EM-kisat, joihin kaikki oli tähdätty, voitto tuli!! Juha oli siis ajatuksissaan tehnyt sen jo lukemattomat kerrat. – Minusta tuo tarina voi rohkaista meitä hengellisessä elämässäkin. Pyhä Henki voi antaa sydämeemme kuvan, mitä tulee tapahtumaan. Tuo kuva ja näky rohkaisee meitä luottamaan. Jumalalle on kaikki mahdollista myös meidän elämässämme.

Jumala haluaa meillekin antaa näin selkeän näyn, mitä Hän voi tehdä! On monia asioita, joita olet vuosia rukoillut (esim. läheisten uskoontulo, paraneminen, hengellinen uudistuminen, ihmissuhteiden järjestyminen). Miltä sydämessäsi tuntuisi, jos tietäisit, että se kauan kaivattu vastaus tulee tänään iltapäivällä? Sydämesi pakahtuisi riemusta, kiitollisuudesta. Tällaisen toivon Jumala haluaa Sinulle antaa. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Meitä rohkaistaan: Jumala tulee vastaamaan rukouksiini! Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää.

Kirjassa "Tuntemattoman profeetan päiväkirja" on huikea rohkaisun sana: "Totisesti, Elävän Jumalan Henki sanoo teille: Vanha aika on mennyt ja uusi on sijaan tullut. Nyt alkaa Hänen palvelijoidensa, Hänen valittujensa aika. He valmistautuvat uuteen aikaan ja uuteen voiteluun. Tästä päivästä eteenpäin teen elämässäsi uutta. Rakkaani, julistan sinulle tänään, että on aika laittaa mennyt syrjään. Sen aika on ollut ja mennyt, ja nyt sinun on pantava menneisyys sivuun. Nyt on aika nousta olosuhteiden aikaansaamasta masennuksesta ja kohottautua uuteen aikakauteen, jossa sydämeesi valetaan tuoretta toivoa. Sinä säteilet jälleen uuden elämän iloa. Tartu käteeni, rakkaani, ja iloitse odottaen sillä totisesti sinä tulet vielä säteilemään. Minä en ole sinua jättänyt enkä hyljännyt. Minä sanon sinulle, rakkaani, että Minun johdatukseni odottaa yhä sinua, suunnitelmani on vielä voimassa sinua varten. Pelastussuunnitelmani: täyteyden, siunausten ja toivon vuodet. Minä haluan siunata sinua. Sinua ei ole hyljätty. Ota tänään ensimmäiset askeleesi kohti johdatuksen tietä, tartu käteeni ja kohoa uuteen toivoon, rakkaani. Minä Herra, Israelin Jumala, nostan sinut ylös."  

Seppä-Högman sanoi kauan sitten Paavo Ruotsalaiselle elämää järisyttävän lauseen: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Kristuksen sisällinen tunteminen.” Kristuksen Jeesuksen tunteminen on ihan kaikki. Jos se meiltä puuttuu, meiltä puuttuu kaikkein tärkein asia. Mutta kuten tuolla aiemmin kirjoitin, me voimme löytää tuon yhteyden tänään. Herra Jeesus on ihan lähellämme siellä, missä olemme. Siellä, missä Sinä olet. Ja täällä, missä minä olen ja Sinulle kirjoitan. Eikö ole huikeata?!

Veikko Hursti oli vuosia sitten puhumassa suurtapahtumassa Lappeenrannassa. Joka illassa oli mukana joku tunnettu pääpuhuja. Viimeisenä iltana sovittu puhuja ei päässytkään tulemaan. Tilalle etsittiin jotakin toista, mutta ei löydetä. Kun Veikko oli suuressa tuskassa asiasta, hän kuuli Herransa äänen: ”Ketä sinä tänne odotat?” Silloin Veikko ymmärsi, että jos Herra on paikalla, muita pääpuhujia ei enää tarvita. Hän puhui itse ja Herra toimi väkevästi. Herran läsnäolo on avain kaikkeen.

Kun helmikuussa kotiuduin sairaalasta, se oli huikea päivä. Olin saanut elämäni takaisin. Pystyin jatkamaan elämääni. Siksi jokainen päivä nykyäänkin on minulle ihmettä. Ja iso kiitosaihe. Vaimo löysi netistä vakavaan verenmyrkytykseen liittyvän järkyttävän tutkimustuloksen!! 59 prosenttia em. verenmyrkytyksen sairastaneista kuolee seuraavan vuoden aikana!! - JOS ihan oikeasti tietäisin kuolevani helmikuun puolivälissä, mitä tänään tekisin toisin? Tiettyjä asioita olen tehnytkin. Olen pyytänyt anteeksi. Olen kiittänyt. Olen kertonut, miten tärkeitä minulle rakkaat ihmiset ovat. Olen vienyt ystäviä ja työkavereita syömään ja kahville. Olen ostanut kukkia. Olen lähettänyt sähköposti- ja kännykkäviestejä.

Edellä jo kirjoitin, miten olen löytänyt iloa ja voimaa Jumalani kiittämisestä. Olen myös huomannut, miten hyvältä tuntuu antaa omastaan ja muistaa minulle tärkeitä ihmisiä. En ole köyhtynyt, olen ”rikastunut” antamalla omastani. Kauppaopiston päästötodistuksessa minulla oli kymppi kauppamatematiikassa. Jumalan kehittämä antamisen matematiikka on aivan erilaista. Miten antamalla pois voi saada lisää. Jotain parempaa.

Yksi tähänastisen elämäni huikeimpia löytämiäni tekstejä on ”Hidas kuolema”. Teksti ei varsinaisesti ole hengellinen, mutta huikea se on. Se viestii minulle (ja ehkä Sinullekin), että elämä on nyt. Ei huomenna, eikä ensi viikolla, ei ensi vuonna. Vaan se on nyt. Tänään.

”Kuolee hitaasti hän, joka ei matkusta, eikä lue, joka ei kuuntele musiikkia, ei rakasta itseään. Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi käyden joka päivä samoja polkua, joka ei muuta rutiinia, ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä tai puhumalla muukalaisten kanssa. Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun, joka kirkastaa katseen ja eheyttää särkyneen sydämen. Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa, joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan, jotta voisi kulkea unelmiensa perässä, joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta. Elä tänään. Riskeeraa tänään. Tee tänään. Älä anna itse kuolla hitaasti. Älä unohda olla onnellinen.”

Mikael Agricola (1510-1557) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan. Agricolan käännös uudesta testamentista julkaistiin vuonna 1548. Löysin just tänään koneeltani Agricolan rukouksen, josta hän on todennut:

”Tämä rukous pitää aina ensin rukoilla”

Muista, Herra Jeesus Kristus, meitä heikkouskoisia, jotka usein epäilemme, vaikka sinä huolehdit meistä. Vaikka sinä kuulet meitä ja autat meitä tuskissa, sinä kuitenkin käsket meitä uskollisesti huutamaan Isää avuksemme sinun kauttasi sanoen: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Muista myös, että olet liittänyt tähän käskyysi lupauksen, ettemme ano mitään turhaan, vaan meidän rukouksemme ovat voimallisia ja ne varmasti kuullaan. Olethan luvannut: ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” Minä tiedän, että sinä olet luotettava ja pidät lupauksesi. Tätä laupeuttasi ei voi käsittää muuten kuin sillä uskolla, joka todistaa meidän jo olevan vanhurskaita, sillä me kelpaamme Jumalalle katumuksen ja parannuksen kautta sinun tähtesi.

Oi Kristus, sinä olet meidän ylimmäinen piispamme, sovittajamme ja välimiehemme. Sen tähden me rukoilemme apostoliesi ja koko yhteisen seurakuntasi kanssa: Anna meille vahva usko, elävä toivo ja aina palava rakkaus Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Anna meille kestävää kärsivällisyyttä ja kaikkia Hengen lahjoja ja auta meitä säilyttämään hyvät tavat. Suo, että me näiden lahjojen avulla voisimme sinun edessäsi toivoa, sinulta kerjätä, anoa, odottaa ja saada kaikkia ruumiin ja sielun tarpeita omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Rukoilemme myös, että kääntäisit sydämemme uskomaan sinuun, kiinnittäisit meidät toivoon ja sytyttäisit rakkauteen. Hallitse seurakuntaasi ja varjele sitä kaikelta jumalattomuudelta ja pahalta. Pidä huolta Suomen kansasta ja anna sille rauha, ravinto ja toimeentulo. Hallitse kansamme elämää ja tapoja niin, että sinä, Herra Jumala, taivaan ja maan Isä, joka olet kaikki kaikessa, tulisit kiitetyksi ja kunnioitetuksi nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.”

Olen tosi kiitollinen, että olen vielä hengissä. Tämä on hyvä päivä. Lahja Jumalalta. Olen tosi kiitollinen myös Sinusta, joka tätä viestiäni jossakin luet. Rukoilen sydämeni pohjasta, että meidän Jumalamme ihmeellinen rakkaus ja siunaus saisi Sinut tavoittaa. Olet hänelle äärettömän tärkeä ja rakas. Niin rakas, että hän uhrasi oman poikansa, jotta Sinä löytäisit rauhan sydämeesi ja saisit kaikki syntisi anteeksi.

Kiitän Jumalaa, että Hän tulee Sinua auttamaan. Hänelle on kaikki mahdollista. Sekin, mikä Sinulle on täysin mahdotonta. Luota vain häneen. Hän on ihan lähelläsi. Nyt. Ja aina!

Kun olin helmikuussa palannut sairaalasta kotiin, olin saanut kommentin tänne blogiini! En edes tiennyt, että minulle voi näin kirjoittaa palautetta. Eräs työtoveri oli muistanut minua ja lähettänyt minulle seuraavan musiikkiesityksen "Korkeimman suojassa"

 https://www.youtube.com/watch?v=L5Tjy9cP1wA&list=RDL5Tjy9cP1wA&start_radio=1 

Tässä myös yksi huikea esitys Sinulle: https://www.youtube.com/watch?v=CtDurWIauoE&list=RDCtDurWIauoE&start_radio=1

Retki rajaseudulle 14.-20.2.2025

 

Tervehdys, blogini lukija!

Pitkästä aikaa kävin viikon retkellä, joka oli erilainen kuin mikään aiempi retki. Retki alkoi aamupäivällä perjantaina 14.2. Tein arkisia kotihommia. Pesin pyykkiä, lämmitin taloa ja hain polttopuita liiteristä. Jo alkuviikolla, mutta nyt ihan aamusta lähtien ylävatsa oli viestinyt arkuutta ja kipuakin.

 Kova kipu iskee

Jossain vaiheessa, kun kumarruin nostamaan puukassia, se sitten iski. Kova kipu ja huono olo. Hyvä, ettei mennyt taju! Aioin soittaa vaimolle, mutta en kivultani pystynyt. Kun sitten olo vähän helpotti, soitin. Mietimme, mitä tehdä? Soitin kiireellistä apua tarvitsevien numeroon 116 117. Kun langan päässä ollut sairaanhoitaja kuuli tilanteeni, hän sanoi: ”Lähde lääkäriin ihan nyt heti!” – Soitin lähellä asuvalle taksimiehelle. Hän tuli kymmenessä minuutissa.

Retki rajaseudulle alkaa

Rajaseuturetkeni oli näin alkanut vauhdikkaasti. Nyt kohti Forssan sairaalaa, jossa synnyin yli 70 vuotta sitten. Tutkimukset alkoivat nopeasti. Eipä aikaakaan, kun tutkimushuoneessa maatessani ”iski” hillitön vilu, sisäinen kylmyys ja tärinä. Lopulta tärisin kauttaaltaan. Sitä kesti ainakin tunnin. Samassa tutkimushuoneessa ollut vanha pappa oli lähdössä kotiin. Hän oli nähnyt tärinäni ja kysyi, haluaisinko hänenkin peittonsa, kun hän ei sitä enää tarvitse? Niin tuo vanha pappa tuli ja peitteli minut. Kun lääkäri tuli minua katsomaan, hän lähetti minut heti Kanta-Hämeen Keskussairaalaan. Vahva epäilys silloin oli, että minulla on paha sappitulehdus ja siitä johtuvat kivut?

Vauhti kasvaa

Rajaseuturetki jatkui vauhdikkaasti kohti keskussairaalaa Hämeenlinnassa. Paaritaksin erinomaisessa kyydissä olin nopeasti perillä. Olen käynyt kymmeniä kertoja Hämeenlinnassa. Koskaan aiemmin en ole mennyt matkaa vaakatasossa niin, etten tiedä, missä kohtaa ollaan menossa? Katselin puita tien varrella, samoin katulamppuja. Tuota kyytiä en varmaan unohda ikinä!

Rajan läheisyys alkaa tuntua

Minut vietiin suoraan kirurgian päivystykseen, jossa lopulta olin yli kuusi tuntia. Polilla  minua hoiti mieshoitaja, joka selvästi oli tosi ammattilainen. Häneltä kuulin, että jonkun maksa-arvon pitäisi olla alle 35, minulla se oli jo yli 1.000!! Kuumetta lähes 39 astetta. Kun vielä puhuimme kovasta vilusta ym, hän pohti ääneen, että verenmyrkytyksessä on ihan samanlaisia oireita?! Olin todella hämmästynyt. Mistä minä sen verenmyrkytyksen olisin saanut?

Retkellä tapaan muitakin 

Tuli jo hiukan nälkä ja jano, mutta en saa syödä enkä juoda, jos joudun leikkaukseen. Siirrytään jo lauantain puolelle. Pääsen osastolle, kun hoitaja työntää minua satoja metrejä pitkin sairaalan hiljaisia käytäviä. Lopulta pääsen huoneeseen numero seitsemän. Kahden hengen huone. Kurkkaan väliverhon toiselle puolelle. Siellä lepäilee nuori romaaniäiti ja katselee kännykkäänsä.

Rajan läheisyydessä on vaarallista olla

Rajaseuturetki muuttuu yhä jännittävämmäksi. Yöllä minut viedään CT-kuvaukseen. Sappitulehdusta epäillään. Kuulen, että tänä yönä ei leikata. Seuraavana aamuna gastroelinkirurgi käy minua katsomassa. Toteaa, että minulla on paha sappitietulehdus. Tulehtuneesta sapesta on tihkunut verenkiertooni bakteereja. Minulla on löydetty myös verenmyrkytys!! Tilanne on hengenvaarallisen vakava. Maksa on nyt kovilla, toteaa kirurgi. Kun hänelle totean, että oli tosi hyvä, kun pääsin Forssassa lääkäriin ja hoitoon. Kirurgi toteaa, että jos en olisi lääkäriin mennyt, tilanteeni olisi hyvin nopeasti muuttunut vielä paljon pahemmaksi!!!

Jumala yllättää

Odottelen nyt huoneessani hoidon etenemistä. Saan puheluja ja kymmenittäin tekstiviestejä. Läheiset ja ystävät ovat tosi huolissaan. Yritän rauhoitella kaikkia, ettei mitään hätää. Jälkeenpäin ajatellen mietin, mitä minä oikein puhuin? Erään puhelun jälkeen, väliverhon takaa kuuluu romaaniäidin sanat: ”Oletko sinä uskovainen?” – Iloksemme toteamme, että olemme saman taivaallisen Isän lapsia. Hengen antama yhteys vaikuttaa niin, että on tosi helppo puhua uskon asioista. Lauantai-iltana taisimme puhua 2-3 tuntia. Sunnuntai valkenee ja alkaa jännitys, pääseekö tuo äiti kotiin ja minä leikkaukseen? Kummankin toive toteutuu. Kun hyvästelemme, sovimme, että nähdään viimeistään Taivaan kodissa.

Leikkaava kirurgi käy minua katsomassa. Minut viedään leikkaussaliin. Nesteytysputket viritellään, samoin sähköisiä mittauslaitteita kiinnitetään. Lääkäri tulee saliin ja työntää kanyylin kautta nukutusainetta minuun. Nukahdan alle10 sekunnissa.

Siirryn kauemmaksi rajalta

Huomaan heräileväni ihan kivuttomana. Heräämössä ei ole muita kuin minä. Hoitaja touhuaa omiaan ja juttelemme välillä. Viimein minut tuodaan takaisin huoneeseeni. Huone on nyt yksityishuone. Kun vähän ”tokenen”, olen yhteyksissä lähisukulaisiin. Olen saanut tahtomattani aikaan ison "säikähdyksen"!! Monelta taholta kuulen, miten ihmisiä on pysäytetty. Hyvin monet ovat alkaneet rukoilla.

Ymmärrän jotakin aivan erityistä Jumalasta

Aikoinaan pidin lukuisia rukouskursseja ja rukouspäiviä. Olen kirjoittanut lukuisia tekstejä, joissa olen rohkaissut rukoilemaan. Nyt makaan sairaalan sängyssä hengenvaarallisen taudin kourissa, ja kuulen, miten Jumala on vaikuttanut niin, että lukuisat ihmiset, ryhmät, raamattupiirit rukoilevat minun puolestani. Minulle opetetaan syviä hengellisiä viisauksia. Jos Jumala haluaa tehdä jotakin, hän tekee sen. Jos saamme silloin olla paikalla näkemässä ja kokemassa, se on lahjaa. Jotain tuollaista on Jumalan käytössä oleminen.

Yhä uusia viestejä tulee rukoilijoista eri puolilla maata. Minuun ottaa ”sattumalta” yhteyttä myös uskovia, joiden kanssa en ole viestinyt ehkä vuosiin. Kun jaan heille tämän tilanteeni, rukouksen tulet etenevät edelleen. Olen jakanut vuosien aikana varmaankin satoja rukouspyyntöjä toisten muistettavaksi. Nyt tajuan, mitä tapahtuu, kun itse tarvitsen rukousta. Jumalalla on käsittämättömän upeat tavat toimia, myös silloin kun hän kutsuu omiaan rukoilemaan.

(silloin, kun en itse jaksa, toiset voivat kantaa)

Edelleen olen riskialueella 

Retkeni on vienyt minut nyt ihan rajaseudulle. Ihan lähelle rajaa. Leikkauksen jälkeen annettavat antibiootit ja kipulääkkeet auttavat. Mutta joka ilta kuumeeni nousee lähes kuin raketti yli 38 asteen, kerran jopa yli 39. Saan Buranan, joka laskee kuumeen melko pian alas. Yövaatteeni ovat märät, samoin lakana allani. Melkein joka yö.

"Olisitko sinä valmis lähtemään kotiin?"

Taisi olla tiistai-aamu, kun nuori hoitaja tulee hymyillen huoneeseen ja kysyy: ”Olisitko sinä valmis lähtemään kotiin?” Järkytyn asiasta, kun tiedän tulehdusarvojeni olevan korkealla ja kuumettakin on ollut. Kun lääkäri sitten tulee kierrolle, hän ei kotiuta minua, vaan saamani antibiootti muutetaan vielä tehokkaammaksi. – Muistan kun entisen työtoverini uskova ystävä, Erkki (nimi muutettu), oli pitkään ollut huonona sairaalassa. Eräänä iltana työtoverini saa Erkin vaimolta, Liisalta, viestin: ”Erkki on päässyt kotiin!” – Työtoverini ei alkuun tiedä, onko Erkki kuollut vai päässyt taksilla kotiin? Myöhemmin selvisi, että Erkki tuli taksilla kotiin. – Tuon nuoren hoitajan sanat ”olisitko sinä valmis lähtemään kotiin” voisivat olla seurakunnassakin ihan hyvät esittää aina silloin tällöin. Siksihän me seurakunnassa ollaan, että valmistaudumme (lopuksi) lähtemään Taivaan kotiin.

(kotiutuspäivänä otin kuvan paikasta, jossa minua autettiin ja jossa Jumala minua puhutteli)

Rajaseudulla minun on lähes mahdoton vastata kaikille

Lähtö rajaseuturetkelle tapahtui melko nopeasti ja vähän yllättäenkin. Huomaan, että jo tähän mennessä olen ymmärtänyt monta asiaa ihan uudella tavalla. Kenties ensimmäistä kertaa elämässäni. Hämmästelen, miten monta viestiä olen saanut. Luonteestani johtuen yritän vastata kaikille. Mutta kun on vakavasti sairas, koko ajan kuumeessa, vahvasti lääkittynä, huomaan lopulta, että en minä jaksa vastata enää. Olisipa minulla ollut sihteeri, joka olisi hoitanut tiedottamisen?

Keskiviikkoaamuna näen yllättäen sisälläni kuvan, joka rohkaisee minua valtavasti!

Lääkäri lähettää minut uuteen ct-kuvaukseen. Sillä halutaan varmistaa, ettei vatsaani ole jäänyt mitään, mikä nostaa kuumetta toistuvasti. Kun odotan kuvaukseen lähtemistäni, viestin tutun papin kanssa pari viestiä. Näen mielessäni kuvan valtavasta kuilusta ja louhikosta, jonka yli olen kulkemassa. Kuilun yli on annettu silta, kiitollisuus. Se on ollut Jumalan lahja, jotta selviän tästä traumaattisesta sairastumisesta ym. Monet lähelläni ovat hämmästelleet, että koko sairauden ajan, olin tosi hyvällä mielellä. Kiittelin työntekijöitä ja kiitin Jumalaa, että olen päässyt hoitoon. 

Kun makaan alakerran käytävällä odottamassa kuvaukseen pääsyä, paikalle saapuu mies paareilla teho-osastolta. Valtava määrä tippapulloja, sähköjohtoja ja kolme hoitajaa valvomassa koko ajan. Tuonkin miehen tila on tosi huono. Aivan kuin joku sanoo minulle, että ”piirrä paperille se kuva, minkä näit.” – Kun sitten olen takaisin huoneessani, piirrän kuvan rukousvihon sivulle sillä ainoalla kynällä, joka minulla oli mukana. (väritin kuvaa, kun tulin kotiin)

Kun olen saanut kuvan valmiiksi, vaimo lähettää minulle pari tekstiä, mitkä hän on netistä löytänyt. Tekstien sisältö kuvaa ihan samaa asiaa, mitä olen rukousvihon sivulle piirtänyt. Lähetän vaimolle tekemäni piirroksen. Olemme molemmat tosi puhuteltuja.

Viikon retki alkaa olla ohi

Tulee sitten torstaiaamu. Lääkärikierrolla kuulen jo ”tutun” kysymyksen: ”Olisitko tänään valmis lähtemään kotiin?” – Tulehdusarvoni ovat laskeneet. Verenmyrkyytys on saatu hävitettyä. Tuntuu ihan hyvältä lähteä kotiin. Vaimo hakee minut iltapäivän puolella. Saan kotia varten kolmannen antibiootin suun kautta otettavaksi ym. Apteekin kautta alamme matkan kohti kotia. Kun lähestyn retkeni lähtöpistettä, sydäntäni vähän käännellään. Olin seitsemän päivää tällä retkellä. Kävin ihan rajalla. Moni asia selkiintyi lyhyellä aikaa. Sairaalan ohjeet toteavat, että nyt pitää ottaa rennosti ja levätä. Juoda ja liikkua voinnin mukaan. Isompia ponnisteluja pitää välttää, ettei leikattu alue vahingoitu.

Miten nopeasti elämä voi muuttua?

Minä olen ollut väkevässä puhuttelussa. Vaimonikin on. Täällä kotona. Samoin lapseni eri puolilla Etelä-Suomea. Siskoni ja hänen lapsensa perheineen, Monet ystävät eri puolilla. Jotkut työkaveritkin. 

Uskotko, että tänäänkin olen rukoillut Sinun puolestasi? Rukoilen huomennakin. Rukoilen meille molemmille, että olisimme valmiina, sitten kun meidät kutsutaan Taivaan kotiin. Jäljellä oleva elämämme tästä eteenpäin, on Jumalan antama mahdollisuus. Rakastaa. Rukoilla. Antaa omastaan. Sanoa hyviä sanoja. Pyytää anteeksi, kun olemme toisia loukanneet. 

Jumala on aivan ylivertainen. Hän on Kaikkivaltias. Rukoilen, että hän siunaa Sinua juuri tänään, kun tätä tekstiä luet. Kiitän Jumalaa myös tästä meidän yhteydestä. Tämäkin on lahjaa. 

Rukous ja kiitos kuuluvat aina yhteen

Aloitin alkuvuodesta uuden "kirjausmenetelmän". Kirjoitan rukousvihkooni joka päivä yhden aiheen, mistä kiitän Jumalaa. Tämä kirjanpito on ainakin itselleni tosi hyvä. Tähän päivään (24.2. mennessä) olen kirjannut jo yli 50 kiitosaihetta. Sain käsiini hiljan vanhan rukousvihon, jota olen pitänyt 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. Hyvinkin puhuttelevaa oli lukea, miten moniin rukouksiin on Jumala antanut vastauksen. - Olisiko tälläinen kiitos-kirjanpito Sinullekin ajankohtainen? Jos/kun piru kiusaa, ettei Jumala ole vastannut rukouksiin ja pitänyt Sinusta huolta, tuon vihon kirjanpito todistaa pirun syytökset valheiksi.

"Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt."! Ps 103:2-3

Rakastan musiikin kuuntelua. Ohessa kolme upeaa versiota, mitä olen viime päivinä kuunnellut:

https://www.youtube.com/watch?v=9IegJWSoTjM

https://www.youtube.com/watch?v=iTbDy3ftfmw&list=RDiTbDy3ftfmw&start_radio=1

https://www.youtube.com/watch?v=Z9NCGWa_AAM

 

Älä unohda, mitä hyvää Jeesus on Sinulle tehnyt!

 

Tervehdys Sinulle siellä jossakin!

Kirjoitan tätä tekstiäni vuoden 2024 toiseksi viimeisenä päivänä kotitalon yläkerrassa. Kun katselen läheiselle pellolle, lunta ei näy kuin ihan vähän. Tämä talvi on ollut taas ihan omanlaisensa tähän mennessä. 

Toivottavasti olet hyvin siellä tallella, missä tätä blogiani luet? Ihan joka päivä olen rukoillut Sinun puolestasi. On hyvin mielenkiintoista ja haasteellista rukoilla sellaisten ihmisten puolesta, joita en ole ehkä koskaan nähnyt. Enkä ehkä koskaan näekään täällä maan päällä. Toivottavasti Taivaassa viimeistään näemme.

Martti Luther kirjoitti kauan sitten, että Taivaassa on ainakin kolme mielenkiintoista asiaa: 1) Sieltä puuttuu paljon sellaisia ihmisiä, joiden ajattelin ehdottomasti siellä olevan. 2) Siellä on paljon sellaisia ihmisiä, joiden en ikinä olisi voinut kuvitella siellä olevan. 3) Kolmas ihme on se, jos/kun itse olemme siellä. - Sinne minä haluan päästä. Jossakin aiemmassa blogissani kirjoitin bonus-tyttäreni 5-vuotiaasta pojasta. Hän sanoi kerran äidilleen: "On tosi kiva juttu, kun me kerran pääsemme sinne Taivaaseen ja näemme siellä paljon tuttuja. - Ai niin, keitäs tuttuja meillä siellä onkaan?" 

Lapsen suusta kuulemme usein asioita, jotka meitä vanhempia hämmästyttävät. Tuo pieni 5-vuotias poika on alusta lähtien ollut minun (Ukin) paras ystävä. Kun olimme muutaman päivän yhdessä joulua viettämässä, tuo pieni poika tuli yksi ilta minun viereeni ja kuiskasi korvaani: "Ukki! Minä en koskaan hylkää sinua!" - Tuo yksi lause upposi suoraan sydämeeni. Olipa kyse pienestä ihmisestä tai aikuisesta ja vähän vanhemmastakin, rakkauden kokeminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Lahjalta!

Rukous on vanhemmiten tullut minulle entistä tärkeämmäksi. Pari päivää sitten näin uutisissa kuvia Gazasta. Kun lähes kaikki rakennukset on tuhottu, ihmiset asuvat telttaleireissä. Vanhemmat yrittävät kaikin voimin suojella ja suojata lapsiaan. Pommitukset ja luonnon olosuhteet ovat tehneet tehtävästä lähes mahdottoman. Monia lapsia on kuollut kylmyyteen. 

Nuo kuvat tuolta leiriltä puhuttelivat tosi syvältä. Meillä Suomessa harvan tarvitsee pakosta asua telttaleirissä. Suurin osa kansasta asuu kodeissa, joissa on lämmintä. On sähkö, on vesijohto, on vaatteita, on ruokaa.. Ja silti monet valittavat. 

Ajattelin tilannetta tässä kotitalossa, kun Tapani-myrsky vuonna 2011 vei sähköt kolmeksi päiväksi. Tilanne oli niin poikkeuksellinen, että muistan sen loppuelämäni. Mutta kiitänkö vielä tänäänkään siitä, että asun kodissa, jossa on lämmintä? Sähköt toimivat, voin käydä saunassa ja suihkussa milloin haluan. Voin pestä likaiset vaatteeni milloin haluan. Jos haluan kahvia, voin vain ladata keittimen ja juoda. Voin tehdä voileivän ja leikata palan pullapitkosta. Voin soittaa ystäville, sukulaisille tai kenelle vaan, joilla on puhelin. Voin lähteä autolla kauppaan, jossa on kaikkea, mitä rahalla saa. Voin käydä apteekissa ja hankkia lääkärin määräämät lääkkeet. Voin jutella kaupan pihalla tuttujen kanssa. Voin mennä seurakunnan tilaisuuteen milloin haluan. Voin tilata lentolipun ja lähteä lomalle. Voin mennä kirjastoon ja lainata kirjoja, musiikkia, DVD-elokuvia ym. Voin illalla käydä rauhassa nukkumaan. Ja rauhassa herätä seuraavana aamuna...

Moni asia elämässäni on muuttunut itsestään selvyydeksi. On miljoonia ihmisiä, jotka olisivat äärettömän kiitollisia, jos he saisivat elää kuten minä tai Sinä!! Nuo kuvat pakolaisleiriltä ravistelivat minua tällä kerralla tosi syvältä. Kuvittelenko, että olen jotenkin "parempi", pyhempi tai onnistuneempi, kun minulla asiat ovat hyvin? Onko tämä kaikki hyvinvointi minun ansiotani? EI TODELLAKAAN!!! 

 

Aamulenkillä mieleeni nousi vahvasti Psalmin 103 pari alkujaetta: "Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt." - Kaikki hyvä, mitä elämässäni on, on lahjaa Jumalalta. Tänään minua kutsutaan kiittämään Jumalaa kaikesta hyvästä.

Olen elämäni aikana pitänyt ehkä kahta rukousvihkoa. Rukousvihkoon olen merkinnyt tärkeimmät rukous- ja kiitosaiheet. Joka aamu, kun rukoilen, käyn vihossa olevat rukousaiheet lävitse. Siellä on mainittu myös kaikki Te, jotka blogiani luette. Siellä on sukulaisten ja ystävien nimet, joita muistan jatkuvasti. Siellä on myös kestoaiheita mm. seurakunnan puolesta, Suomen puolesta, herätyksen puolesta ym.

 

Annan Sinullekin nyt haasteen kohta alkavaan uuteen vuoteen. Hanki ruutuvihko tai mikä hyvänsä vihko ja kirjaa tammikuun alusta lähtien siihen yksi aihe päivässä, mistä Jumalaa kiität. Takaan, että tulet hämmästymään. Jostakin kätköistä löysin ensimmäisen rukousvihkoni, jonka olin aloittanut joskus 1990-luvulla. Hämmästelin, miten paljon Jumala oli auttanut minua jo silloin. Puhuttelevammaksi asian tekee se, kun olen itse kiitosaiheet vihkoon kirjoittanut. - Monesti, kun sielunvihollinen kiusaa, ettei Jumala meidän rukouksiamme kuule, silloin tuon vihon lukeminen auttaa todistamaan, että vihollisen syytös on pelkkää valhetta.

Kun olet tuon vihon ja kirjaukset aloittanut, kirjoita samaan vihkoon kaikki Sinulle läheiset ihmiset ja sukulaiset etunimellään mainiten. Lapset, lastenlapset, sisarukset, kummilapset.. Kun kirjoitat vihkoon uusia kiitosaiheita, voit samalla joka päivä muistaa rukouksin näitä Sinulle rakkaita ihmisiä. Joillekin heistä Sinä olet ainoa ihminen maailmassa, joka heidän puolestaan rukoilee.

Tähän rukousaiheiden listaan haluaisin lisätä vielä rukouksen Suomen puolesta. Että Jumala varjelee maamme itsenäisyyttä ja sen rajoja. Viime kuukausien ja päivien uutiset ovat olleet tosi huolestuttavia. Minä niinkuin varmasti Sinäkin olet lukenut tarinoita vuosikymmenten takaa, miten suomalaiset rukoilivat sodan aikana, että Jumala auttaisi. Ja Jumala auttoi, varjeli ja teki ihmeitä niin, että vielä tänäänkin saamme asua vapaassa isänmaassa. On myös ollut presidenttejä, jotka ovat rohkaisseet kansaa rukoilemaan isänmaamme puolesta.

Rukouskehotuksia muistaa maatamme ei ole viime aikoina liian paljon kuultu juuri kenenkään suusta tai kynästä. Uskon, että Jumala toimii edelleen vastauksena esirukouksiin. Suomen kouluissa jopa Jeesus-nimen mainitseminen yhdessä laulussa on tullut rangaistavaksi teoksi. Ainoa nimi, ainoa Vapahtajamme, Jeesus, on hän, joka voi minua, Sinua ja muita suomalaisia auttaa. - Muistan lähtemättömästi, kun vuonna 2001 New Yorkissa terroristit tuhosivat kaksi pilvenpiirtäjää. Tuon jälkeen monet kyselivät, miten Jumala sallii tuollaista? Eräässä tv-keskustelussa ollut evankelista Billy Grahamin tytär, Anne Graham Lotz, totesi jotenkin seuraavasti: "Me olemme ajaneet Jumalan pois päiväkodeistamme, kouluistamme ja kaikesta elämästämme. Nyt, kun tällaista pahaa tapahtuu, me syyttäen kyselemme, että missä Jumala oli?" Se on omaa syytämme.

Suomen hengellinen tilanne on samasta syystä huolestuttava. Jeesuksen voi ajaa pois kouluista ja päiväkodeista ja karsia kaikesta mahdollisesta. Mutta se on juuri sitä, mitä sielunvihollinen haluaakin. Että lakkaamme puhumasta Jumalasta ja Jeesuksesta. Että emme enää turvaudu häneen. Mutta kaikki tuo koituu meidän tuhoksemme. - Kaikkien meidän, jotka Jumalaan ja Jeesukseen uskomme, on aika herätä. Herätä rukoilemaan. - Tiedän, että monia Teitä blogini lukijoita on eri puolilla maapalloa. Kaikkia Teitä ja meitä täällä Suomessa rohkaisen rukoilemaan ihan joka päivä Suomen puolesta. Että Jumala varjelee kotimaamme itsenäisyyttä ja sen rajoja. Jos suinkin mahdollista, kutsu muitakin tähän rukoukseen. 

"Missä on paljon rukousta, siinä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siinä on vähän siunausta. Missä ei ole ollenkaan rukousta, siinä ei ole ollenkaan siunausta." - Jumala antoi meille rukouksen avuksi omaan elämäämme ja myös kansamme elämään. Jopa pienen lapsen kanssa voi rukoilla.

Tässä Sinulle linkki Pekka Simojoen lauluun "Valtakunnassa kaikki hyvin". Se sanoittaa tosi hyvin juuri tätä aikaa, jota elämme. 

https://www.youtube.com/watch?v=qFmUZB_OH0g  

Lopettelen tekstiäni tällä kertaa, vaikka sydämellä asiaa on paljonkin. On huikea ajatella, että meillä on kuitenkin tällainen "yhteys". Uskon, että Jumala on tämänkin yhteyden avannut. Toivon ja rukoilen Sinulle kaikkea hyvää Sinun elämääsi.

Jos Sinulla on rukousaiheita, joita haluat minun kanssani jakaa, voit lähettää pyyntösi sähköpostilla: seppojkujala@gmail.com Olen vaitiolovelvollinen, joten viestisi tai rukouspyyntösi jää vain minulle. Rukouksessa välitän asian Jumalalle. 

Kun Sinulla on rauhaisa hetki, kuuntele vielä seuraava laulu "olet valveilla".

https://www.youtube.com/watch?v=9XojJKHc0T0 Tämä laulu on ollut yksi suosikeistani vuosikausia. Sävel on upea ja sanat äärettömän lohduttavat ja rohkaisevat:

Illan rauha hiipii maahan meluisaan

Väsyneet se hiljaa peittää teltallaan

Taivas on kuin käsi suuren Jumalan

Yllä kaiken melskeen

Yllä maailman

kertosäe:

Herra öin ja päivin kiitän sinua

Sillä tiedän että olet valveilla

Herra öin ja päivin kiitän sinua

Sillä tiedän että olet valveilla

Kuu ja taivaan kannen tähdet tuhannet

Huutavat jo kaukaa, sinä uuvu et

Silmiesi alla lepää jokainen

Sinä näet missä itkee ihminen

kertosäe

Sinä Herra tunnet minun huoleni

Huomispäivään kuljen sinun kanssasi

Suuri Jumalani kaiken antaja

Sydämeni laulaa täynnä kiitosta

kertosäe

Yllä kaiken melskeen, yllä maailman, Herra on valveilla ja pitää meistä huolen. Kaikki päivämme maailman loppuun asti. Olemme turvassa Hänessä.

 

Sinun Isäsi kyllä tietää, mitä Sinä tarvitset ennenkuin häneltä anotkaan

 

Kaverikuva yli 500 vuotta vanhan Marian kanssa

Tervehdys!

Jeesus sanoo meille tänään: ”teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette ennekuin häneltä anottekaan (Matt 6:8).” Lehtori Ulla-Christina Sjöman kirjoitti tuosta ihmeellisestä jakeesta mm. seuraavia ajatuksia: ”Minä huokaan helpottuneena: Kiitos ja ylistys, että on joku, joka tietää mitä minä tarvitsen! Monta kertaa en edes itse tiedä, mitä tarvitsen. Monta kertaa rukoilen ehkä asioita, jotka eivät ole minulle hyödyllisiä tai hyviä. Minä pyydän Herraa vapauttamaan minut oireista sen sijaan, että pyytäisin häntä ottamaan pois pahan juuren. Tahdon saada Jumalan lahjoja, mutta antaja ei niin paljon kiinnosta. Kuitenkin hän on läsnä. Hän kuulee avunhuutoni. Hän on valmis auttamaan minua, kaikessa minun hädässäni. Hän haluaa antaa minulle sen, mitä tarvitsen. Hän on valmis auttamaan minua, vieläpä ennen kuin minä tietoisesti olen pyytänyt häneltä apua.”

Jumalan huolenpito on ihmeellistä. Hän tuntee minut ja Sinut. Ja tietää elämästämme kaiken. Hän näkee asiat ja kivut ja niiden aiheuttajatkin. Hän tietää, mitä tehdä. Rukoilen Sinun puolestasi, joka tätä tekstiä luet, että Jumalan Henki hoitaa Sinua juuri tällä hetkellä.

Utön saari syyskuun alussa 2024

Herra haluaa antaa meille selkeän näyn siitä, mitä Hän voi tehdä! Ajattele tätä omalla kohdallasi. On monia asioita, joita olet ehkä vuosia rukoillut (esim. läheisten uskoontulo, paraneminen). Miltä sydämessäsi tuntuisi, jos tietäisit, että se kauan kaivattu vastaus tulee tänään iltapäivällä? Sydämesi pakahtuisi riemusta ja kiitollisuudesta. Tällaisen toivon Jumala haluaa Sinulle antaa. Heprealaiskirjeen 11:1 "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Kuullessamme hänen lupauksiaan kerta toisensa jälkeen ne alkavat vähitellen tunkeutua syvälle sisimpäämme. Meitä kaikkia rohkaistaan: Jumala tulee vastaamaan rukouksiini! Tiedän, että Hän vastaa. Hän ylittää kaikki odotukseni! Hän antaa enemmän kuin osaan anoa tai ymmärtää. Hän on minun rakastava Isäni!

Jumala on lupausten antaja. Ja Raamattu on täynnä lupauksia. Mutta kielteisistä kokemuksistamme johtuen reagoimme Jumalan lupauksiin usein epäilyllä. Onneksi Jumala ei ole kuten monet tuntemamme lupausten antajat. Jumalan lupaukset antavat meille mahdollisuuden tutustua uuteen ja luotettavaan tulevaisuuteen. Ne voivat antaa meille toivoa ja voimaa selviytyä tästä päivästä ja tämänhetkisestä tilanteesta. Vaikka meidän on pelon ja epäluottamuksen vuoksi vaikea uskoa Jumalan lupauksiin, Jumala pitää lupauksensa.

Hautausmaa Utön saarella syyskuussa 2024

Johanneksen 15:5 jakeessa Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”

Moni kertoo, että heidän uskonsa ja hengellisen elämänsä suurin ongelma on heikkous. Mutta usein asia on juuri toisinpäin. Ongelma olenkin minä. Minä haluan hallita, ohjata, päättää. Jumalankin puolesta. Ja Jumala sallii meidän ajautua omien voimiemme äärirajoille, jotta Jumalan voima ja apu kelpaisi meille.

Skotlantilainen evankelista ja kirjailija Oswald Chambers (1874-1919) on kirjoittanut: ”Älä tee suunnitelmiasi ilman Jumalaa. Jumalalla näyttää olevan ihastuttava tapa sekoittaa suunnitelmamme, jotka olemme tehneet ottamatta häntä huomioon: me joudumme olosuhteisiin, joita Jumala ei ole valinnut ja silloin me yllättäen tajuamme, että olemme tehneet suunnitelmamme ilman häntä. Emme ole ottaneet häntä huomioon elävänä todellisuutena. Ainoastaan siten vältymme huolehtimiselta, että otamme Jumalan huomioon suurimpana tekijänä kaikissa suunnitelmissamme.”

Kun olemme kohdanneet totuuden ja antaneet Jumalalle valtuudet tulla avuksemme, hän rientää avuksemme. ”Jumala tuo sinut ulos vankilastasi, mutta Hän tahtoo sinun ensin käsittävän, mikä mielenlaatu on sinua hallinnut – olet pitänyt kiinni oikeudesta itseesi. Heti, kun suostut siihen, että Jumala muuttaa mielenlaatuasi, niin hänen uudesti luovat voimansa alkavat vaikuttaa. Heti, kun käsität, mihin Jumala pyrkii – sinun saattamiseesi oikeaan suhteeseen Häneen itseensä ja myös lähimmäisiisi, hän käskee maailmankaikkeuden kaukaisimpiakin ääriä auttamaan Sinut oikealle tielle.” – Huikea näkökulma ja toivo.

Utön kirkko

Täytin 50 vuotta heinäkuussa 2004. Eräältä ystävältäni sain lahjaksi viikonlopun kestävän hiljaisuuden retriitin. Kun tänä kesänä täytin 70 vuotta, sain jälleen lahjaksi hiljaisuuden retriitin. Sain myös valita paikan, jossa retriitti järjestetään. Hiljaisuuden Ystävien nettisivuilla oli/on lueteltu suuri määrä retriittejä eri puolilla Suomea. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan paikaksi Utön saaren. Retriitti oli tälläkin kertaa huikean hieno kokemus. Utön saari keskellä merta on jo itsessään kokemisen arvoinen. Ihmeellistä (= lahjaa) oli sekin, että koko retriitin ajan sää oli kesäinen. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Matka yhteysaluksella Nauvon satamasta kesti neljä tuntia. Meri oli tyyni mennen tullen.

Yhteysaluksen kannella ja meri on tyyni

Intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti Anthony de Mello on kirjoittanut hiljaisuudesta mm. näin: ”Hiljaisuus on kallein aarteemme” Hiljaisuus voi olla tuskallista, mutta se puhdistaa ja tekee mahdolliseksi itsensä ja Jumalan kohtaamisen. Hiljaisuuden kautta me ”pääsemme kosketuksiin” Jumalan kanssa. ”Kaiken voi löytää hiljaisuudessa.”

de Mello edellyttää uskollisuutta omalle rukousohjelmalleen retriitin aikana: ”Järjestä aikaa rukoukseen ja pidä siitä kiinni.” Hän ei hyväksy lainkaan sellaista ajatusta, että ”Minä rukoilen sitten, kun siltä tuntuu.” Hän perustelee käsityksensä omalla kokemuksellaan: ”Juuri silloin, kun ei tunnu hyvältä rukoilla, voi rukouksemme kehittyä suuresti.” Ja hän jatkaa: ”Rukouksella on myötä- ja vastamäkensä. Toisinaan se sekä inhottaa että riemastuttaa. Joskus kumpaakin saman tunnin sisällä. Vaikka on olemassa pikakahvia ja pikateetä, sellaista asiaa kuin pikarukous ei olekaan, aivan kuten ei ole pikarakkautta eikä pikasuhdettakaan. Ne vaativat aikaa. Jumala-suhteeseen täytyy investoida aikaa. On vielä toinenkin syy jäädä silloin kun tuntuu siltä, että pitäisi lähteä. Yleinen elämänkokemus osoittaa, että ihmiset, jotka sanovat rukoilevansa sitten, kun siltä tuntuu, rukoilevat vähemmän ja vähemmän. Sitten heidän täytyy aloittaa kaikki alusta taas.”

Jos et ole koskaan ollut hiljaisuuden retriitissä, käy Hiljaisuuden Ystävien nettisivuilla https://www.hiljaisuudenystavat.fi/  ja etsi sieltä itsellesi viikonloppu, jonne voisit mennä.

Lahjaretriittini oli monella tavalla mieleenpainuva. Se alkoi torstaina ja päättyi sunnuntai-iltapäivällä. Lauantaina aloin tuntea kurkkukipua. Illalla olin jo tosi kipeä ja kuumekin nousi. Paluumatka Utöstä alkoi yhteisaluksella klo 12. Matka Nauvon satamaan kesti neljä tuntia. Sitten Nauvosta kotiin ajomatka kesti kaksi ja puoli tuntia. Kun sitten vihdoin olin kotona, olin niin loppu etten jaksanut muuta kuin syödä vähän ja painua sänkyyn. Seuraavana aamuna kuumetta oli vielä yli 38. Kun tein korona-testin, se näytti selvästi, että retriittini päättyi koronaan. Seuraava viikko meni levätessä, koska mitään muuta en jaksanut. Lepo teki muutenkin hyvää. Pari päivää sitten löysin tekstin, jonka joku toinen sairastunut on kirjoittanut.

Utön rantamaisemaa

"Rakas Jumala, kiitän sinua sairaudesta, joka tuli äkkiä ja yllättäen, sotki kaikki suunnitelmani ja heitti minut sängyn pohjalle tyhjänä ja toimettomana. Kiitos, että annoit minulle tämän voimattomuuden kokemuksen. Kiitos, että teit minut niin heikoksi, että minun on pakko levätä. Sinä näet, minkälaista hullunmyllyä elämäni on välillä ollut. Kiitos, että sinä puutuit asioiden kulkuun ja laitoit minut väkisin lepoon, sillä itse en olisi osannut. Auta minua löytämään, mitä haluat minulle puhua. Tee minulle, miten tahdot."

Elämä on jännä seikkailu. Kaiken keskellä voin löytää aarteen aivan toisesta suunnasta kuin kuvittelin. Kun Jumala sallii elämäämme monenlaisia vaiheita, hän tietää, että ne lopulta koituvat parhaakseni, vaikka en sitä nyt ymmärtäisi! Tärkeintä on yhteys Hänen kanssaan!! Mikään ei ole ihanampaa ja suloisempaa sydämelle kuin tietää, että hän on kanssani.

Jos Sinun elämässäsi on juuri nyt menossa "käsittämätön vaihe", ehkä Jumala sen kaiken keskellä haluaa ottaa Sinut lähelleen, rakastaakseen Sinua, antaakseen Sinulle jotakin sellaista, mitä et ole voinut kuvitellakaan. Olet Hänelle äärettömän rakas ja tärkeä! Uskotko sen?

Walter Winchell

Walter Winchell oli yhdysvaltalainen sanomalehti- ja radiotoimittaja. Hän oli uransa huipulla 1940- ja 1950-luvuilla Hänen kirjoituksiaan julkaistiin 2000 sanomalehdessä. Winchellillä on kaksi tähteä Hollywood Walk of Famella. Jostakin löysin seuraavan lyhyen Winchellin aforismin: ”Tosi ystävä kävelee sisään silloin, kun koko muu maailma kävelee ulos.”

Jos ystävyys on tällaista, Jumalan rakkaus on jotakin vielä paljon enemmän. Tästä rakkaudesta kertoo upeasti mm. Niilo Tuomenoksan tekemän vaellusvirren sanat: ”Sä suostut mahdottoman, mun luona asumaan ja aivan tällaisena mua kaikess´ kantamaan. Et väsy, vaikka usein mä väsyn kokonaan; Sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.” Ei vain niin, että Jumala suostuu olemaan rinnallamme! Hän haluaa tuoda apunsa meille, jotta elämämme voisi selkiintyä. 

Lohjan Vivamo (kuvassa Särkyneen Sydämen kirkko)

Anna-Mari Kaskinen on yksi Suomen tunnetuimmista lauluntekijöistä ja runoilijoista. Anna-Mari asui pitkään Vivamossa Lohjalla. Muistan lähtemättömästi erään Anna-Marin kirjoituksen SANA-lehdessä monen vuoden takaa. Siinä eräällä arjen esimerkillä kuvataan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Kirjoituksen otsikko on "Salaiset varastohuoneet"

”Yhteisöömme (Vivamo) saapui nainen, joka pyysi lupaa päästä tekemään talkootöitä. Ohjasimme hänet notkuvien marjapensaiden ja kirsikkapuiden ääreen ja kohta astia toisensa jälkeen täyttyi elokuun sadosta. Lopulta kaikki marjat oli poimittu. Nainen kysyi, mitä hän seuraavaksi saisi tehdä. Muistin varaston, joka oli täynnä rojua: paperia, leluja, kangaspakkoja ja äänentoistolaitteita. Sen siivoaminen oli ollut listalla jo pitkään, mutta tavaroiden vyöry lannisti yrittäjän jo alkumetreillä. Sinne ei hevillä veisi ketään vierasta. Mutisin naiselle jotain varastohuoneesta, mutta arvelin, että se olisi hänelle liian raskas pala. Nainen halusi ehdottomasti nähdä varastohuoneen. Avasin empien oven ja katsoin anteeksipyytävästi vieraaseen odottaen hänen kääntyvän kannoillaan.

"Voi, olen nähnyt paljon pahempaakin!" hän huudahti herttaisesti. "Jumala johdattaa minut yleensä aina tällaisiin tehtäviin! Välillä saan tehtäväkseni siivota kokonaisia taloja. Hän on järjestyksen Jumala. Kun luon järjestystä ympärilleni, palvelen samalla häntä. Tämä on parasta työtä mitä saatoitte minulle antaa." Kuuntelin hämmentyneenä. Keskellä tavararöykkiöitä hän tarttui lempeällä tavallaan arkaan ja kipeään asiaan. Ajattelin elämän salaisia varastohuoneita, paikkoja, joissa säilytetään menneisyyden painolastia: petettyjä lupauksia, selvittämättömiä ihmissuhteita, kesken jääneitä tehtäviä, epäonnistumisia. Paikkoja, joita ajatellessa pala nousee kurkkuun ja tekee mieli teljetä ovi visusti kiinni, vaikka huone pullistelee tavaran paljoudesta.

Myöhemmin samana päivänä hiivin katsomaan, mitä vieraamme oli saanut aikaan: resuinen romuvarasto oli muuttanut täydellisesti muotoaan. Jokainen tavara oli löytänyt paikkansa, ahtauden sijaan oli saapunut väljyys, yksittäiset tavarat oli aseteltu niin, että huone näytti suorastaan kodikkaalta. Tällaistako on armo? Joku astuu elämäni tunkkaiseen varastohuoneeseen syyllistämättä, kauhistelematta. Joku siirtää laiminlyödyt ja hukkaan heitetyt palaset hellästi oikeille paikoilleen, luo sisälle tilaa, niin että vihdoinkin voin hengittää vapaasti.”

Teksti rohkaisee meitä luottamaan enemmän asioitamme Jumalan hoidettavaksi. On myös asioita, joille me emme kerta kaikkiaan voi mitään.  

Auringonnousu Utössä

Olen vuosien ja vuosikymmenten aikana kerännyt paljon tekstejä ja aforismeja, jotka ovat minua ravinneet ja rohkaisseet. Eräs ystävä lähetti minulle vuosia sitten kortin, johon hän oli kirjoittanut rovasti Oiva Pohjanpirkan laatiman tekstin, jonka sanoma on huikaiseva. Voisikohan tuo teksti olla tarkoitettu meille juuri tänään?

"Ystäväni, uskaltaisitko ajatella, että se mikä elämässäsi nyt tuntuu kaaokselta, voisi olla kohdallasi kuin valmistusta, kuin veräjä, jonka takaa avautuu selkiintyminen, rauha, uskon lepo."  

Tekstissä on vuosienkin jälkeen jotakin sellaista, joka kaiken sotkun keskelle tuo lohdutusta ja toivoa. Muutos on mahdollinen! Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, miten Jumala tuli avukseni silloin, kun kukaan ihminen ei siihen pystynyt. Hän suostui tulemaan, vaikka minulla ei ollut hänelle muuta antaa kuin oma mahdoton tilanteeni. Sain tuntea, mitä on armo ja miten ihmeellisesti Jumala rakastaa. Tämä on myös tämän päivän hyvä uutinen. Meille tarjotaan jotakin sellaista, johon meillä ei tuntuisi olevan mitään mahdollisuutta tai ansiota. Emme ole yleensä juuri muuhun pystyneetkään kuin siihen, että olemme saaneet aikaan sotkun!

Norjalainen saarnaaja, kirjailija ja professori O.H.Hallesby on kirjoittanut, miten avuttomuuden hetkemme voivat lopulta koitua meidän onneksemme!  

"Avuton ystäväni, sinun avuttomuutesi on kaikkein voimakkain vetoomus, joka nousee Jumalan hellän isänsydämen luokse. Hän on kuullut rukouksesi heti ensi hetkestä, kun vilpittömin mielin huusit Hänen puoleensa hädässäsi ja öin ja päivin Hän kallistaa korvansa maata kohden varmistaakseen, kääntyykö joku avuton ihmislapsi Hänen puoleensa. Älä ole levoton avuttomuutesi tähden. Älä ennen kaikkea anna sen estää sinua rukoilemasta. Avuttomuus on rukouksen todellinen salaisuus ja liikkeelle paneva voima. Sinun tulisi sen vuoksi pikemminkin kiittää Jumalaa avuttomuudentunteesta, jonka Hän on sinulle antanut. Se on Jumalan suurimpia lahjoja meille. Sillä vasta sitten, kun olemme avuttomia, avaamme sydämemme Jeesukselle ja annamme Hänen auttaa meitä ahdistuksessamme."

Uskosta ja hengellisyydestä on monella aivan vääränlainen kuva. Tämä voi johtua siitä, että kuva Jumalastakin on väärä. Ajatellaan, että ihmisen pitäisi ensin olla parempi, pyhempi tms. jotta Jumalaa uskaltaisi lähestyä. Mutta tästä uskossa ei ole kysymys. Jumala on rakkaus. Hän lähetti ainoan poikansa, Jeesuksen, kertomaan ja näyttämään, minkälainen Hänen rakkautensa on. Jeesus uhrasi henkensä meidän tähtemme, jotta me voisimme päästä Jumalan turviin ja yhteyteen. Kaikki on tehty valmiiksi. Jeesus on sanonut: "Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Hän haluaa antaa meille elämän, joka on elämisen arvoista. Ei Hän ole tarkoittanut, että saisimme koko elämämme ajan elää hirveässä pelossa koko ajan miettien, kelpaammeko Jumalalle vai ei? Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen tähden!

Olen vuosien myötä oppinut, että hän on aivan toisenlainen, kuin meidän käsityksemme. Hän voi olla läheisempi, kuin yksikään ihminen. Hän haluaa elää meidän kanssamme ja antaa meille yltäkylläisen elämän. Sitä ei voi ostaa rahalla, ei ansaita, se annetaan lahjaksi, armosta, vain siitä syystä, että Hän rakastaa meitä.

Jumala kohtaa meitä ihmisiä arjessa, elämän keskellä. Eräs vanhan testamentin mies kohtasi Jumalan erämaassa. Kun mies ymmärsi asian, hän sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." Tänään Herra muistuttaa, että Hän on myös siellä, missä Sinä nyt olet ja tätä tekstiäni luet. Hän ei pakota, eikä painosta, vaan kysyy lupaa tulla lähelle. Ilmestyskirjassa on monille tuttu kohta: "Katso, Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee Minun ääneni ja avaa oven, Minä tulen hänen luokseen, ja aterioimme yhdessä, minä ja hän." Kuuntele, miten Jumala puhuu sydämellesi. Hän kertoo, miten paljon Hän Sinua rakastaa!!

Tammelan kirkon tornista on huikeat näkymät mm. Pyhäjärvelle

On ”vähintään haasteellista” kirjoittaa Sinulle (tekstini lukija), kun en yhtään tiedä elämän tilannettasi. Ihan joka aamu rukoilen Sinun/Teidän blogini lukijoiden puolesta. Rukoilen aina, että Jumala Teitä siunaisi. Hän tietää tilanteesi ja hän myös auttaa Sinua. Minua on aina puhutellut se, miten Teitä tekstini lukijoita on ympäri maapalloa. Jumala yksi tietää, miten Te olette sivuilleni löytäneet.

Oikein hyvää syksyä Sinulle ja Herramme siunausta kaikkeen elämääsi.

Seppo

seppojkujala@gmail.com